ja ainoastaan sinulle. Ei se johdu siitä, etten pidä sinusta. Se johtuu siitä, että rakastan sinua. Odotan enemmän sinulta kuin keneltäkään muulta. Kun ihminen on ohjaajana, hän haastaa eniten sitä ihmistä, joka on hänen suosikkinsa ja jolta hän odottaa eniten. Samalla tavalla kai se on usein myös rakkaudessa.
Eihän se aina mene niin, että illanistujaisissa olisi sokerisen mukava sille rakkauden kohteelle. Useinhan sitä on jotenkin päinvastainen, ärsyyntynyt siihen ihmiseen. Ehkä yksinkertaisesti siksi, että ne muut ihmiset voisivat tehdä ja sanoa vaikka mitä, eikä se päivääni pilaisi, mutta se rakkauden kohde, sillä on avaimet saada sanoillaan ja teoillaan se toinen ihminen helvettiin. Rakkauden kohteelta ihan pienikin kritiikki voi tuntua alussa tikarin pistolta.
Ei se minusta ollut alussa mitenkään ihanaa huomata, että olen rakastunut Sinuun :) Luulen- ja oikeastaan tiedänkin- että tunsit minua kohtaan samalla tavalla. Kun huomaa olevansa rakastunut, ei se välttämättä ole mitään vaaleanpunaisia kukkia ja hattaranpehmeitä unelmia, voi se myös vähän niin kuin v-tuttaa ;) Että tässä minä itsenäinen nainen yritän kulkea omaa linjaani pitkin ja yhtäkkiä tulee joku, joka saa elämässäni aikaan kaikenlaista kaunista, mutta myös suuren muutoksen ja vastuuta. Kai sitä nyt vähän pitää kapinoida vastaan..?
Mutta olen alkanut sopeutua ajatukseen meistä (ja perheestä). Pikku hiljaa.. Ehkä sinäkin?
Eihän se aina mene niin, että illanistujaisissa olisi sokerisen mukava sille rakkauden kohteelle. Useinhan sitä on jotenkin päinvastainen, ärsyyntynyt siihen ihmiseen. Ehkä yksinkertaisesti siksi, että ne muut ihmiset voisivat tehdä ja sanoa vaikka mitä, eikä se päivääni pilaisi, mutta se rakkauden kohde, sillä on avaimet saada sanoillaan ja teoillaan se toinen ihminen helvettiin. Rakkauden kohteelta ihan pienikin kritiikki voi tuntua alussa tikarin pistolta.
Ei se minusta ollut alussa mitenkään ihanaa huomata, että olen rakastunut Sinuun :) Luulen- ja oikeastaan tiedänkin- että tunsit minua kohtaan samalla tavalla. Kun huomaa olevansa rakastunut, ei se välttämättä ole mitään vaaleanpunaisia kukkia ja hattaranpehmeitä unelmia, voi se myös vähän niin kuin v-tuttaa ;) Että tässä minä itsenäinen nainen yritän kulkea omaa linjaani pitkin ja yhtäkkiä tulee joku, joka saa elämässäni aikaan kaikenlaista kaunista, mutta myös suuren muutoksen ja vastuuta. Kai sitä nyt vähän pitää kapinoida vastaan..?
Mutta olen alkanut sopeutua ajatukseen meistä (ja perheestä). Pikku hiljaa.. Ehkä sinäkin?
Vastaukset 13
Vanhimmat
ei. Minulla on päinvastainen käsitys rakkaudesta. Minua rakkaus ei koskaan vituta. Joten .. ei.
rakkaus vaan rakastuminen. Se, että yksi päivä joku ihminen on hyvä ystävä ja toisena päivänä huomaa olevansa rakastunut. Onhan se ihanaakin, mutta se myös hankaloittaa asioita.
mutta en pitänyt tekstistä alkuunkaan, se ei vastaa omia ajatuksiani ja tuntojani ollenkaan. Minä en
tiedä mitään ihanampaa kuin rakastumisen tunne enkä ikimaailmassa ole tuntenut sitä vituttavana.
Karmaiseva ajatus.
ilmaisun vapaus,niin minulla kuin sinullakin..Mutta miksei täällä koskaan saa ilmaista negatiivisia ajatuksia? Sama kun joku joskus sanoo, että lasten kanssa on välillä rankkaa ja toinen sanoo, että ei minulla koskaan. Tulee sellainen tunne, että tuntee väärin. Että kun ilmaisee joskus myös niitä negatiivisia tunteitaan niin saa arvostelua. Pitäisi vain sanoa, että rakkaus on pelkkää hattaraa ja kaikki olisi hyvin? Mutta eikö rakkauteen liity myös viha..?
viihaa, korkeintaan itseään kohtaan
kun tuntee itsensä heikoksi
t. eräs nainen myös
naisen tämä mies kierää hyvin kaukaa.
tekstiisi vaikka en kyllä ole ajatellut, että rakkaus v-tuttaisi. Se on yllättänyt kyllä, kun kaiken sen eripuran ja riidan jälkeen huomasi miten tärkeänä toista pitää ja ehkä sitä en rakkaudeksi tai edes ihastumiseksi ymmärtänyt ensin edes ajatella. Itse asiassa meni tosi pitkään, ennenkö myönsin tunteeni itsellenikään. Mutta tässä olen enkä muuta voi :D En yritä pyristellä enää vastaan vaan yritän jopa edistää asioita. Ja kyllä, myös minä olen sopeutunut erinäisiin ajatuksiin meistä, pikku hiljaa. Ehkä joskus vielä...
samantapaista kokemusta.. Mä todellakin rakastan sitä miestä hyvin paljon,
mutta alusta saakka se ei ole ollut niin selvää.
Kyllä ollaan toistemme kurkuissa oltu kiinni (vertauskuvallisesti), eikä kummankaan tunteet varmastikaan ole alusta asti olleet mitenkään mustavalkoisia.
Koskaan ei taideta yhteen päätyä, kun ei olla tähänkään asti päädytty,
vaikka jotain välillämme silti varmaan aina tulee olemaan. Tää tunne vaan on niin syvä että sen on pakko tulla ihan sielusta asti.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että rakkauden kohteelta kritiikki on musertavaa.
Jos vieras mies haukkuu minua tyhmäksi niin minusta se on korkeintaan pitkästyttävää. (ts. äijä saa jatkaa matkaansa jonnekin jorpakkkon, hyvä jos nimen muistan minuutin kuluttua).
Jos tunteideni kohde vähänkään vihjaisee siihen suuntaan niin minun koko maailmani menee aivan mustaksi.
Kyllä sinä ap olet tuossa asiassa täysin oikeassa.
Onko sinulla ap itsellä jotain heikkoja kohtia, joista kritisoiminen erityisesti sattuu?
Minä en suunnilleen kestä mitään kritiikkiä siinä tilanteessa.
Minusta kirjoituksesi oli hyvä. Joillakin voi olla niin, että se rakkauden kohde voi olla saavuttamaton tai tilanne muuten vaan vielä kauheampi eli sinulla on sentäs mukavaa kun sinulla on mahdollisuus yhteiselämään sun rakkautesi kohteen kanssa. Periaateessa sulla on sitten asiat hyvin.
Ajattele jos se rakkautesi kohde olisi varattu tai huomattavan eri-ikäinen tai jotain muuta hankalaa.
Tsemppiä sulle kovasti!
Aloin ajattelemaan, saamastani kritiikistä käsin, että ehkä ihmiset kokevat rakkauden eri tavalla johtuen kokemuksista ihmissuhteista, mahdollisista traumoista. Joillekin rakastumiseen heittäytyminen on vaikeampaa, koska se ehkä merkitsee sitä, että pitää läpikäydä traumoja aikaisemmissa ihmissuhteissa. Kaikilta se ei onnistu niin, että lähtisi puhtaalta pöydältä. Ehkä se vituttaminen liittyy myös siihen. Koska jos haluaa asioiden onnistuvan ja haluaa yrittää pidempiaikaista suhdetta ei siihen tunteeseen voi vain hypätä, koska tuloksena olisi se, että ne vanhat traumat jäisivät kytemään ja uusi ihmissuhde epäonnistuisi ja kierre jatkuisi. Jossain kohdin on kai pysähdyttävä.
Jos kykenee aloittamaan puhtaalta pöydältä, ehkä se on erilaista, eikä niin työlästä.
Mä olen itse eronnut pitkästä parisuhteesta ja toisesta vähän lyhyemmästä joten en nyt ainakaan ole oikea henkilö neuvomaan ketään.
Molemmat suhteeni olivat tulisia ja hankalia. En minä varmaankaan mitenkään helppo ihminen ole itsekään, mutta kyllä vähempikin riitely voisi olla hyvä juttu suhteessa.
En kylläkään tiedä mistä sellaisen miehen löytäisin itselleni jonka kanssa tulisin toimeen. En kai mistään.
Olen itse tunteellinen joten se on varmaan syy siihen miksi nuo suhteet ovat aina niin tulisia.
Vaikka muuten en oikein siedä sellaista "olen hankala ja sanon mitä huvittaa koska olen minä - tai "koska olen nainen" asennetta sitten alkuunkaan niin täytyy myöntää että jos syy on se että nainen olisi sen takia hankala että pitäisi minusta... niin kyllä mä sen sitten kestäisin - ainakin jossain määrin :)
Mulla vaan ei ole oikeaa tietoa sellaisen naisen olemassaolosta, joka oikeasti haluisi olla tällaselle "vähän hankala" joskus :(
Mä voisin sitten vaikka yrittää tehdä olon paremmaksi niin, että "hankaluus" helpottaisi - opettelisin ne taidot innolla :) - ja vielä 45senakin ahmisin häntä varmasti välistään yhtä ahnaasti ku näin nuorempanakin :) En mä silti sitä vaan aattele...paljon muutakin oikeasti, mutta haluisin koskea joskus sinnekkin vaikka ois mulle hankalakin joskus :)
No nii..oli jo valmiiksi hiki... Se on vaan mun haave. Luulen silti tietäväni mitä rakkaus on ainakin jotenkin. Tiedän että se on paljon muuta kuin ylläoleva. Ja se mitataan arjessa ja vaikeuksissa mitä tielle sattuu. Ja toisen hyväksymisessä ja arvossa pitämisessä silloinkin kun ollaan erimieltä asioista.
olenhan minä ollut ja ehkä olenkin rakastunut ja koska se on kestänyt pitkään, kaiketi rakastan vaikka kaikki kohdallani menikin näissä asioissa pahemman kerran pieleen enkä enää tiedä, miten jatkaa tällä "cvllä" - vaikka uskon itseeni siinä että olisin ihan yhtä hyvä mies tai mahdollisten lasten isä (jos puoliso sellaisia joskus haluaisi) ja silti yhä myös yhtä hyvä mies kuin moni näissä asioissa "laajemmalla työhistorialla" paikkaa hakeva.
Vaan naiset eivät taida olla samaa mieltä. Mitäs näytän vielä vähän poikamaiselta enkä oikein karskilta mieheltä...jos sen sais käännettyä niin että "Vanhenen hitaasti - joten musta on pidempään myös iloa ja kaikki pelaa hyvin pidempäänkin kun nyt liiankin hyvin joskus" :D ...vitsi vitsi...