Kaikkea sekaisin

fuck up kirjoitti:

Tunteeni ailahtelevat laidasta toiseen. Kun joudun hylätyksi lamaannut tunnen itseni täysin arvottomaksi, koska rajani on ylitetty ja rikottu jolloin tuntuu etten enää tiedä kuka olen ja mikä tarkoitukseni on. Koska yhdessä olon aikana raja ylittyy ja tuntuu että olisin vastuussa tästä ihmisestä ja arvokas koska hän arvostaa minua, vaikka olisin ennen sitä tuntenutkin itseni arvokkaaksi itsenäni. Tuntuu että olen kopioinut joitan kavereitani ja välillä tuntuu kuin puhuisin juuri kuin he koska heidän tapansa oli sellainen joka kiinnittäisi muissa ihmisissä huomioita. Rakastan positiivista huomioita,. Jos tiedän että saan negetiisvista huomioita en mene paikalle. En kestä epä onnistumisia, minun pitää olla aina edustava, en osaa nauraa itselleni. Nykyään yritän mielistellä ihmisiä että saisin kavereita koska arvottomuuden tunteeni takia en voi mennä ulos. Pelkään että nuoret nauravat minulle. Ja vihaan miehiä koska minusta tuntuu etten saisi itselleni sellaista miestä jonka haluaisin. Vihaa miehiä myös siksi että he ovat loukanneet minua esinellistämällä naisi ja kertomalla typeriä vitsejä. Haluaisin ehkä mennä uimaan ja haluaisin saada kavereita mutta en vain tiedä missä minut hyväksyttäisiin ja missä ihmiset eivät olisi niin ilkeitä täällä suomessa ja espoo helsinki alueella. VÄltän helsinkiä vaikka tiedän että siellä olisi aina välillä kiva käydä mutta ihmiset ovat niin pinnallisia ja kylmiä etten uskalla mennä sinne ja todella ilkeitä myös. En oikein tiedä mitä haluaisin elämältä mutta tiedän että haluaisin yhteisön jossa minut hyväksyttäisiin ja tuntisin että kuulun jonnekkin ja että minua arvostettaisiin ihmisenä että minulla olisi ihmis arvo niinkuin kaikkilla. On käsittämätöntä kuin täällä suomessa tekeminen määrittää minkä arvoinen olet. Esim jos et käy töissä olet arvoton. Julmaa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä