että voisin päättää päiväni tässä jossain vaiheessa kesää.
Rakkauteni erääseen mieheen on aivan toivotonta, mikä kuitenkin on vain osasyy pohdinnoilleni. Lisäksi olen todella yksinäinen sekä vielä toivottomasti työtön. Tekemääni vapaaehtoistyötä ei arvosteta paikan ylempien henkilöiden taholta, ja koulussa vain nauretaan ja vittuillaan selän takana minkä keritään. En tiedä, haluanko/uskallanko mennä kumpaankaan paikkaan enää syksyllä. Muutenkin kaikki asiat tuntuvat menevän päin helvettiä. Olen ollut jo jonkin aikaa todella masentunut noista yllämainituista syistä.
Mitä tähän mieheen tulee, olen hieman epävarma siitä, surisiko hän lähtöäni. Todennäköisesti ei, joten voinen kuolla "hyvillä mielin".
En ole mitään päivämäärää vielä päättänyt, enkä tiedä, kuolenko vai en, mutta kaikenlaisia vaihtoehtoja tässä on tullut pohdittua.
Rakkauteni erääseen mieheen on aivan toivotonta, mikä kuitenkin on vain osasyy pohdinnoilleni. Lisäksi olen todella yksinäinen sekä vielä toivottomasti työtön. Tekemääni vapaaehtoistyötä ei arvosteta paikan ylempien henkilöiden taholta, ja koulussa vain nauretaan ja vittuillaan selän takana minkä keritään. En tiedä, haluanko/uskallanko mennä kumpaankaan paikkaan enää syksyllä. Muutenkin kaikki asiat tuntuvat menevän päin helvettiä. Olen ollut jo jonkin aikaa todella masentunut noista yllämainituista syistä.
Mitä tähän mieheen tulee, olen hieman epävarma siitä, surisiko hän lähtöäni. Todennäköisesti ei, joten voinen kuolla "hyvillä mielin".
En ole mitään päivämäärää vielä päättänyt, enkä tiedä, kuolenko vai en, mutta kaikenlaisia vaihtoehtoja tässä on tullut pohdittua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kaatuvan päälle, mutta voin vannoa sulle, että jossain vaiheessa helpottaa. Mä pyydän nyt sulta, mieti miltä sun vanhemmista tuntuis jos sen tekisit. Rakkaita ajatuksia sulle yhdeltä joka on joskus ollut samassa jamassa kuin sä nyt.
Elähän nyt. Enkelit pitävät kadestäsi kiinni kun menet nukkumaan. Elämä kantaa. Olet arvokas tuollaisena kuin olet.
samoja ajatuksia noin kymmenen vuotta sitten, ja olen yhä tässä. Eivät nämä kymmenen vuotta helppoja ole olleet ja edelleen saatan ahdistuksessani sortua samaan ajatuskuvioon kuin sinäkin, mutta toisaalta olen myös viimeisen kymmenen vuoden aikana elänyt aika helvetin hienon elämän - nähnyt maailmaa, tutustunut mahtaviin ihmisiin ja oppinut tuntemaan myös itseni paremmin - löytänyt elämääni asioita, joita oikeasti haluan tehdä ja joissa olen hyväkin.
Sulle voisi paikanvaihdos tehdä terää - aivan uusi elämä, sillä tiedän tuon tunteen, kun ei enää työkään nappaa, opiskelu kusee ja rakkauskin menee pieleen. Tervetuloa kerhoon. Ainoa neuvo mitä voin antaa, on se että ala tekemään asioita, jotka oikeasti merkitsevät sulle. Elämää ei kannata hukata muiden miellyttämiseen tai teeskentelyyn, ja rakkaus ei ole koskaan helppo asia - varsinkaan silloin kun se on aitoa. Se kipu ei ehkä koskaan unohdu, mutta se muuttaa muotoaan ja yhtenä päivänä huomaatkin pystyväsi ihastumaan muihin ihmisiin. Uusiin ihmisiin. Anna itsellesikin hiukan kredittiä: ota itsellesi päämääriä, joita toteuttaa ja joihin pyrkiä, mutta älä ole liian ankara, sillä usein on parempi mutkitella ja sallia itselleen se, että vain on ja nauttii elämästä.
luullakseni nuori vielä,älä lopeta uskoa elämään.Itse olen 45 vuotias mies ja yrittänyt muutamaan otteeseen itsaria,mutta näin jälkeenpäin ajateltuna,olen onnellinen,että elän.Voimia sulle ja juttele ystävien kanssa,sillä se helpottaa,usko pois.