Olen tässä kuumeisesti hakenut sijoitusasuntoa, mutta ei vaan löydy järkevän hintaista. Ei millään. Enkä todellakaan hae asuntoa mistään Helsingistä, vaan huomattavasti pienemmistä kaupungeista, mutta hintataso on karannut aivan mielettömiin. Vaikka kuinka laskee optimisestikin, niin ei pääse millään järkevälle tasolle. Ei voi lähteä siitä, että esimerkiksi kymmeneen vuoteen ei satu mitään yllättävää mikä aiheuttaa lisäkuluja.
Ehkä eniten silmiä on avannut se, että monesta Euroopan suurkaupungista ja USA:sta puhumattakaan saa asunnon huomattavasti edullisemmin kuin Suomessa saa pikkukaupungista yksiön, kaksiosta puhumattakaan. Silloin ei mielestäni voi mitenkään olettaa, että Suomen hintataso olisi järkevällä tasolla.
Mitä mieltä ovat kokeneemmat veljet ja siskot? Onko nyt vaan äärimmäisen huono hetki hankkia sijoitusasunto vai vieläkö uskallatte nykyisellä hintatasolla lähteä leikkiin mukaan?
Ehkä eniten silmiä on avannut se, että monesta Euroopan suurkaupungista ja USA:sta puhumattakaan saa asunnon huomattavasti edullisemmin kuin Suomessa saa pikkukaupungista yksiön, kaksiosta puhumattakaan. Silloin ei mielestäni voi mitenkään olettaa, että Suomen hintataso olisi järkevällä tasolla.
Mitä mieltä ovat kokeneemmat veljet ja siskot? Onko nyt vaan äärimmäisen huono hetki hankkia sijoitusasunto vai vieläkö uskallatte nykyisellä hintatasolla lähteä leikkiin mukaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen itsekin katsellut sijoitusasuntoja siitä lähtien kun sain muutama vuosi sitten omani maksetuksi. Täällä pikkukaupungissakin hintataso on kuitenkin niin kova, ettei vuokralordiksi rupeaminen maksa vaivaa. Lähiöasunnot ovat halpoja, mutta niihin on vaikea löytää vuokralaisia kun julkinen liikenne on mitä on. Sopiva 30 neliön yksiö keskustasta maksaa 50000. Vuokra olisi 350 ja vastike 100 euroa. Yleensä talot ovat 70-luvulta ja putkiremontti lähenee. Siihen menevät viiden vuoden vuokratuotot kokonaan tai vaihtoehtoisesti tulee tuplavastike 15 vuodeksi. Bruttotuottoa on siis odotettavissa lähimmän 20 vuoden ajalle ehkä neljä prosenttia, josta vielä verottaja vie yhden. Siihen päälle vaiva vuokralaisten etsimisestä ja hallinnoinnista. Uudet talot ovat suhteessa vielä kalliimpia
Tältä pohjalta olen kyllä katsonut että asuntosijoittaminen näin pienessä mittakaavassa ei kannata. Asia olisi toinen, jos tulisi se kauan odotettu Rommaus. Tuottoa parantava 30 % lasku vaikuttaa aivan utopistiselta, sillä asunnon ostaminen _itselle_ on kannattavaa jo nykyhinnoin - sitähän ei veroteta. Mieluummin pistän rahani pörssiin, josta 4-6 prosentin osinkotuotto on saatavissa paljon vähemmällä ahertamisella.
"Vaikka kuinka laskee optimisestikin, niin ei pääse millään järkevälle tasolle".
asunnon järkevä taso on 3-4 kertaa pankkitalletus ja 99% turva.
totta kai nyt tulee lähes 10 kertaa enemmän venäjästä yms,
jokainen pelaa niillä korteilla kun on annettu.
kokemuksesta, 40 vuota taaksepäin katsoen olen havainnut että rahan arvo muuttuu niin paljon että sijoitusasuntokin on niitä varmenpia ratkaisuja, ei tosin sovi hätäiselle kuten rahastot ja osakkeet.
Minä ainakaan en ymmärtänyt yhtään mitään mitä yritit kirjoittaa.
Saisiko saman ihan suomenkielellä?
Jos vuokraaminen ei kannata on siis asuntojen hinnat liian kovat tai sitten vuokrat liian alhaiset. Suhde on aina kauhun tasapainossa. Väliilä vaakakuppi nousee ja välillä laskee.
Olettamus, että ainoastaan asuntojen hinnat ovat liian kovat ei kestä koko tarkastelua. Asuntojen hintojen nousu lisää kysyntää vuokramarkkinoilla ja viiveellä vuokrat nousevat. Niin kuin nyt. Vuokrien nousu lisää painetta ostaa oma, joka taasen nostaa hintoja, joka taasen vilkastuttaa vuokramarkkinoita ja kehä vaan pyörii.
Asuminen on perustarve, joka ei katoa koskaan. Itse ostaisin sijoitusasunnon yliopistokaupungista, kohtuullisella (en parhaalla) sijannilla. Vuokrausbisnes on pitkäjänteistä puuhaa, suurista voitoista ei kannata haaveilla. Asunnon arvon nousu auttaa, mutta samalla inflaatio syö.
Tuossa sinun tarkastelussa nyt ei oteta muutamaa totuutta huomioon ollenkaan.
Asuntojen hintojen noustua vuokrat eivät ole nousseet samaan tahtiin. 10 vuotta sitten oli Helsingissäkin vielä mahdollista päästä kohtuulliseen vuokratuottoon. Ei onnistu enää tänä päivänä, kun asuntojen hinnat menee katosta läpi. Jotta teoriasi pitäisi paikkansa, niin asuntosijoittamisen pitäisi olla kokoajan yhtä kannattavaa. Sitä se ei ole.
Jos lähtökohta on se, että esimerkiksi Helsingissä ei ole kestävällä pohjalla se, että yksiöistä aletaan heikommallakin alueella pyytää yli 200 tuhatta euroa, niin silloin ei kannata arvon nousun varaan paljon laskea.
"Olettamus, että ainoastaan asuntojen hinnat ovat liian kovat ei kestä koko tarkastelua. Asuntojen hintojen nousu lisää kysyntää vuokramarkkinoilla ja viiveellä vuokrat nousevat. Niin kuin nyt. Vuokrien nousu lisää painetta ostaa oma, joka taasen nostaa hintoja, joka taasen vilkastuttaa vuokramarkkinoita ja kehä vaan pyörii."
Ongelma on vaan siinä että asuntojen hintojen noususta "selvitään" pidemmillä laina-ajoilla & väliaikaisesti alhaisilla koroilla. Tällöin kk-erät saadaan tulotasoa vastaaviksi. Pitkällä aikavälillä pankki tienaa komean potin korkoa, mutta ikuiseen nousuun uskovia ostajia tämä ei tunnu häiritsevän. Vuokraamisessa moista "mahdollisuutta" ei ole. Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, myös täällä Helsingissä asuu siivoojia, hoitajia, myyjiä, jne. Jos vuokrat nousisivat sellaiselle tasolle että asunnoista saisi kunnon tuottoa, suuri osa Helsinkiläisistä joutuisi muuttamaan muualle.
Mm. tästä syystä asuntojen hinnat lopulta seuraavat rakennuskustannuksia & palkkoja, toisin sanottuna inflaatiota. Tilannetta jossa valmiiksi korkeita hintoja käytetään perusteena nousun jatkumiselle kutsutaan kuplaksi ;-)