Muistatko ajan, jolloin tehtiin kotona sekä voi että perunajauhot. Osallistuitko itse niiden tekemiseen?
Minulla on vielä se kirnukin. Puukirnu, jonka isä on tehnyt. Kampi sivussa jolla pyöritettiin krinun sisällä olevia puisia reijällisiä siivekkeitä. En olivat kuin veismylly keväisessä pursossa. Meidän kirnu oli uun muotoinen ja tasakantinen. Äiti luki lehtiä kirnutessaan, mutta minulle kirnuaminen oli niin rankkaa hommaa, etten mitään pystynyt lukemaan kirnutessa.
Perunajauhojen teko olikin sitten oma prosessinsa. Lihamyllyllä jauhettiin perunat saaviin veteen. Perunaraasteesta liukeni veteen tärkeelys. Kun seos oli seisonut riittävän kauan, en muista, minkä verran aikaa sitä seisotettiin, sitten kerättiin raaste pois ja kaadettiin vesi pois. Pohjalle jäi perunatärkkelys.
Minulla on vielä se kirnukin. Puukirnu, jonka isä on tehnyt. Kampi sivussa jolla pyöritettiin krinun sisällä olevia puisia reijällisiä siivekkeitä. En olivat kuin veismylly keväisessä pursossa. Meidän kirnu oli uun muotoinen ja tasakantinen. Äiti luki lehtiä kirnutessaan, mutta minulle kirnuaminen oli niin rankkaa hommaa, etten mitään pystynyt lukemaan kirnutessa.
Perunajauhojen teko olikin sitten oma prosessinsa. Lihamyllyllä jauhettiin perunat saaviin veteen. Perunaraasteesta liukeni veteen tärkeelys. Kun seos oli seisonut riittävän kauan, en muista, minkä verran aikaa sitä seisotettiin, sitten kerättiin raaste pois ja kaadettiin vesi pois. Pohjalle jäi perunatärkkelys.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kaupunkilaisia kun oltiin.
Mutta omat yritelmät muistan, voin valmistamisen huonommin ja perunajauhojen teon paremmin.
Takavuosina oli Hesarissa voin valmistusohje, joka mielestäni oli tarpeeksi helppo. Säilytin leikkaamaani ohjetta jonkun vuoden, kunnes lopulta ryhdyin tuumasta toimeen. Jostain kumman syystä en mitenkään pysty muistamaan, millainen oli lopputulos. Ilmeisesti täysin epäonnistunut tai olisinko jättänyt homman kesken, ei mitään muistikuvaa, varmasti kuitenkin aloitin.
Joltain kesätorilta ostin joskus kotivoita, enkä pitänyt. Siitä puuttui mielestäni raikkaus.
Perunajauhon "valmistuksen" muistan hyvin, jouduinhan sen lopputuloksena avaamaan keittiön tiskialtaan viemärin.
Olin ostanut uutuuden, perunankuorimakoneen. Hiulasin sillä perunoita aivan liian kauan, pikkupikkupalloiksi. Kuorimajäte tiskialtaaseen, siinä laitetta tiskatessa. Myöhemmin ihmettelin, miksei allas vedä. Karhupumppu ei tepsinyt, piti avata. Olikin tosi tiukasti jämähtänyt sinne putkiin ja mutkiin mitä hienoin perunajauho.
En ole sen koommin valmistanut, kun käytänkin yleensä maissi- tai tapiokatärkkelystä, mutta ainakin osaisin tarvittaessa.
Olen maalistalon tytär ja tehnyt kaikkea. Perunajauhoja meillä kyllä valmistettiin ihan tarkoitukseen sopivalla perunamyllyllä. Siinä oli sellainen suuri rumpumainen raastin ja kammesta sitä väännettiin. Kun perunajauhoja valmistettiin, niin naapuritkin valmistivat samaan aikaan. Ryhmätyötä se oli meilläpäin. Meillä tosin myös puitiin- ja vedettiin nuottaa yhdessä.
Voita jokainen tietysti kirnusi silloin, kun tarvis oli ja kermaa oli kertynyt riittävästi. Parhaana lypsyaikana usein, mutta talvella harvemmin. Juustojakin tehtiin, ainakin kesäaikana. Koska asuimme syrjäseudulla, meillä valmistettiin kaikki itse.
joskus 50-luvulla minäkin pyöritin separaattoria. Jos nyt laitteen oikein muistin. Onko olemassa separaattoria? Muistaakseni siitä erottui voi ja kerma. Olin silloin vain ehkä 8 vuotias, enkä ihan tarkkaan muista. Kaupunkilaiskodista olen kotoisin, kaikki ostettiin kaupasta (sitten kun sai).
voita tehty. Mummulassa minäkin sitä usein pyörittelin.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/3043197/15691892
Eipä siitä separaattorista tosiaan voita sentään tullut, kermaa kyllä ja vähemmän laihaa maitoa.
Joo, separaattorilla piti ensin maitos separoida. Separaattori erotti kerman maidosta. Toisesta torvesta tuli kurria = rasvaton maito, ja toisesta kermaa.
Ja tästä kermasta tehtiin voita, kerma vaan piti ensin hapattaa. Ja se hapatusprosessi saattoi mennä mönkään, ja hometta iskeä. Silloin voista tulee ummehtuneen makuista ja hajuista.
Minä olen viimeksi seaproinut 1986 ja tehnyt voita separoidusta maidosta.
Toivon mukaan lapsille jää jonkinlainen muistikuva noista ajoista
Muistan voin, perunajauhon, saippuan teon. Viisikymmentä luvulla osteettin vain lamppuöljy, suola, kahvi ja sianporsas.
Porsas tuotiin ensin tupaan(oli vielä aikainen kevät) Possun sorkat ei oikein pitäneet siinä liukkaalla ruskeaksi maalatulla lattialla.
Syksyllä possu pistettiin suolaan, suolista ja rasvoista keitettiin saippuaa(suopaa).
Joo, aika entinen ei koskaan enää palaa, mutta muistot on kivoja. Minäkin pieni tytö, kaksi lettiä joissa isot rusetit, äitä pisti aina saunanpataa hämmentämään, kun siellä oli teurasjätteitä, suolia ja mitä kaikkea rasvaa sitä laitettiinkaan. Haju oli ällöttävä. Ja sillä saippualla sitä sitten pestiin pyykkiä. Peltinen pyykkilauta
http://www.narubasso.fi/media/kuvagalleria_3/31497-335749.jpeg No tommosta kooltaan ei ollut, mut muuten malliltaan just tuo malli.
http://www.kotiposti.net/narvasoft/museo/vkm/VKI0256.JPG
Separaattorin ja kirnun muistan, mutta ei ole hajuakaan miten perunajauhoja tehtiin. Saippuaa keitettiin, en tosin tiedä mistä ja tuhkasta tehtiin lipeää millä sitten pestiin pyykkiä.
Makkaran teko on jäänyt mieleen. Mummi liotti suolia suolalaukassa, suolet käännettiin ja puhdistettiin veitsellä, minkä jälkeen ne täytettiin lihamassalla ja sitten savusaunaan. Muistan vieläkin sen ihanan maun ja tuoksun. Valitettavasti minusta tuli viiden vanhana kaupunkilainen ja maalaiselämän ilot jäivät taakse.
Kyllä kirnu, separaattori ja "perunamylly" ovat tuttuja... Kotonani oli karjaa 5-6 lehmää... Olivat vielä hyvätuottoisia jostain etelästä isäni hankkimia... Meijeriin ei maitoa laitettu vaan kylmässä kuorittiin kerma ja separaattorilla loppu rasva... Kermasta sitten voita joka meni savotoille ja kauppoihin... Kyllähän noita "herraskaisia" perheitä oli "maitotinkiläisinä" ja me "kläpit" kiikutimma pänikät osoitteisiinsa... Tuli usein sokeripala palkkaa... Tuo "kuorittu maito" eli kurri juotettiin yleensä vasikoille ja sialle...
Tuo separaattorin ja kirnun pyöritys oli mejän "kläppien" huki... Separaattorin kampi kilahti joka kierroksella ja jos kilahtelu oli liian nopea ( liikaa pyöritetty kammesta ) tai hidas, äiti huomautti heti... Nopealla pyörityksellä tuli liian paksua kermaa ja hitaalla taas laihaa, mutta maito meni nopeammin läpi... :)
Kirnun pyöritys oli joskus tuskaista... Olisi ollut kiire omiin rientoihin ja kyllähän tämän tästä timprattiin äidiltä, josko kirnuus olisi valmis...
Perunajauhojen teko oli naisten työtä... Vain tuo raastemyllyn pyöritys lankesi pojalle... Sittenpä siskoni äidin johdolla liotteli murskeen jauhoiksi...
muistan, mutten perunajauhojen, - taidettiin saada niitä jo kaupasta.
muistan kodissani tehdyn. Meillä oli kesäpossu, joka syksyllä teurastettiin, ja lihat säilöttiin isoon puutiinuun suolaveteen. Oli kyllä suolasta se liha sitten aikojen päästä. Hyvin on jäänyt joku kastike muistiin. Ei kai sitä lihaa oltu kunnolla liotettu ennen ruoaksi valmistamista.
Niistä "jätteistä" tehtiin sitten saippuaa. Semmosta pahan hajuista ja kummallisen rusehtavaa. Sillä palasaippualla minäkin pesin kesällä laiturilla joen rannassa pientä pyykkiä.
Meillä ei tehty perunajuhoja eikä kirnuttu voita, kun ei ollut lehmiä, vain se kesäpossu.
Kyllä saippuaa meilläkin tehtiin noista "jätteistä"... Navetan muuripadassa keittelivät muistaaksen lipeän avulla... Minä miespuolisena en moiseen laboratoriohommaan joutunut... Padan pohjalta leikkelivät kiinteytynyttä "puhtoa" paloiksi... :)
possun ronttuut kyllä haudattiin; ehkä olen jo sitä vuosikertaa jotka sai kaupasta sitä ruskeaa saippuaa jota kankisaippuaksi sanottiin, - joka nyt ei kovin hajusaippuallekaan tuoksunut, mutta sillä tultiin toimeen kunnes Lux - ja Sunglait ilmestyivät markkinoille, hajusaippuaa tosin ei käytetty kuin kasvojen pesuun :)
pontikankeitto?
No pontikankeitto ei ole henkilökohtaisesti tuttua. Isäni kyllä "poikasena" ollessaan oli osallistunut siihen lystiin, mutta sitten uskoon tulon jälkeen ei enää niihin ympyröihin kajonnut. Mutta kylätasolla kylläkin. Naapurustossa oli isä ja pojat. Isä oli vähän väliä humalassa, pojista tuli samanlaisia. Niinpä pojat sitten keittelivätkin saunassa aivan julkisesti pontikkaa. Koko seutukunta sen tiesi, aina kun saunalla oli valot, tiedettiin, että tuotantolaitos toimii. Ei saunalla kylvetty, eikä se kylpykunnossa ollut, kun oli valjastettu "teollisuustuotantolaitteilla".
Se tehtiin naimisissä olevan veljeksen saunalla, ja kun isäntä oli keuhkotautinen, niin aina kun poliisit tulivat ratsaamaan, Ramipa luikahti karkuun saunan taakse nuoreen raivaamattomaan metsikköön ja sitä tehden pakkasi yöllä tavarat, kun näki poliisien poistuvan torpaltaan, ja lähti taas keuhkotautiparantolaan. Näin vältti joka kerran tuomioistuimet, ja käräjille haasteet. Eihän sitä linnaan keuhkotautista miestä, parantolassahan sen paikka on....
Sitten naapurikylässä oli Hessu- oikein iso ja jykevä mies, alkoholisti ja kova salakeittäjä. Isäkin marjareissulla oli törmännyt sen teollisuuslaitokseen, ja kaatanut markkinaliemet maahan. Kesäiltaisin kattsottiin rapuilta, kun mökkerömme oli mäenpäällä, niin näkyi kauas naapaurikunnan puolelle, kun kesäyönä savut nousivat keskeltä erämaata. Siitä tiedettiin, että Hessu on taas vapaana, ja tuotantolaitos syytää juotavaa markkinoille. Kun savut loppuivat, Hessu taas oli paljastunut, ja kohta ne juorutkin taas kertoivat, että Hessu oli kiidätetty "mustalla maijalla" lukkojen taakse jäähdyttelemään teollisuusintoaan.
Tuon Ramin pojista yksi, joka jäi torppaa ylläpitämään, tuli abosolutisti, oikein viimeisen päälle kunnon mies. Vanimmasta alkoholisti mutta nuoremman pojan siivellä kun kotna saa asua, välillä on kuivillakin.
Poikien äidin isä oli alkoholisti. Kyllä oli poikien äidin elämä raskasta juoppojen ukkojen maailmassa. Kurjuutta, kaikki rahat meni viinaan, mutta kun Rami kuoli, leski nuortui, niin etten nollut häntä tunteakkaan yksissä hautajaisissa. Enkä tuntenutkaan, kun piti kysyä, kuka hän on. Oli nuoremman näköinen, kuin 40 vuotta sitten.