Olen 19 vuotias opiskelija ja olen nyt elänyt puolitoistavuotta yhdessä avomieheni kanssa. Mieheni on aivan ihana ihminen ja juuri sellainen, jonka kanssa haluan viettää koko elämäni. Nyt varmaan puoleen vuoteen en kuitenkaan ole halunnut seksiä hänen kanssaan ja se vaivaa meitä molempia. Saatan joskus haluta häntä ja kostua pelkästä ajatuksesta, mutta heti kun hän aloittaa esileikin kuivun miltei samointein. Vaikka kuinka rakastan häntä, silti seksihaluni ovat olleet jo vaikka kuinka kauan tipotiessään. Mistäköhän tämä voisi johtua? Olenko ainut joka rakastaa miestään, mutta tuntee seksin vastenmieliseksi tämän kanssa? Minulla ei koskaan ole ollut muita seksikumppaneita, kultani on ensimmäinen ja viimeinen.
Kun aina ei huvita
onnetton
4409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Syötkö Epillereitä? Saattavat vaikuttaa negatiivisesti libidoon.
Vaihda pillerimerkki tai jätät pillerit pois ja käytätte kortsua. Ehkä halut palaavat. Toivottavasti.
Et todellakaan ole ainoa tuossa tilanteessa. Vaimoni on samanlainen, nyt hänen haluttomuuttaan on jatkunut jo viisi vuotta. Olen myös hänen ainoa seksikumppaninsa. Olen itse positiiviseen ajatteluun taipuvainen ihminen, joten vuosia ajattelin että tuo ongelma poistuu ajan kanssa kunhan keksitään se oikea juttu. Noin vuosi pari sitten minulle valkeni ettei se poistu. Vaimoni ei halua seksiä kanssani. Piste. Seksi on loppu. (jos sitä on kerran kuussa, niin minulle sillä ei ole juuri eroa siihen, ettei sitä olisi ollenkaan, varsinkaan kun vaimoni ei silloinkaan yleensä halua sitä)
Toivottavasti teillä ongelma joskus poistuu. Tiedän vain kertoa, että miehesi kärsii tuosta aivan suunnattomasti, mutta ei varmaankaan vielä vuosiin kerro sitä sinulle, koska ei halua aiheuttaa sinulle paineita, jotka veisivät halujasi vielä enemmän. Itse ajattelen seksiä sitä enemmän, mitä kauemmin olen sitä saamatta. Nykyisin en juuri muuta ajattelekaan. Ja kun sanon että ajattelen seksiä, niin minut varmaan leimataan taas mieheksi joka ei muuta osaa ajatella kuin seksiä. Mutta kun se seksi ei ole se varsinainen juttu. Kaipaan sitä, että vaimo ymmärtää tarpeeni ja haluaa tuottaa minulle sitä nautintoa jota kaipaan, vaikkei itse siitä aina olisikaan niin kiinnostunut. Teenhän minäkin (ja miehet yleensä) sitä hänelle, tuon lahjoja, hieron spontaanisti hartioita tai jalkapohjia kun hän katsoo TV:stä saippuasarjaa joka itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa, keskeytän omat puuhani ja halin ja hellin kun hänellä on huono päivä, jne. Itselläni tuo tarve suuntautuu seksiin, mutta vaimoani ei kiinnosta se edes siinä määrin, että voisi silloin tällöin päästää minut piinastani. Eikä silloin riitä, että hän antaa minun masturboida kehollaan, vaan tahdon että hän osoittaa haluavansa tuottaa minulle hyvän olon. Mutta ei. Tajuan nyt ettei näin tule ikinä tapahtumaan. Jostain syystä avioliitto tappaa naisen kiinnostuksen mieheen eikä paluuta ole.
Ja silti toivon edelleen, että olisi.
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ihminen ei luonnostaan ole yksiavioinen. Se on kirkon ihmisiin iskostamia oppeja ja yksiavioisuuden ylläpito nykypäivänä on vaatimustason kohoamisen myötä entistä vaikeampaa. Ennen riitti, kun puoliso oli "hyvä työihminen", nainen ei raskaan työn jälkeen kaivannut seksiä, mutta kohotti kyllä paidanhelmaa, jos miestä sattui haluttamaan.
Siinä se sitten olikin, mitään orgasmia ei saatu, eikä osattu kaivatakaan.
Nykyään ihmisiltä vaaditaan entistä enemmän niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Seksikin on muuttunut suorittamiseksi. Jos mies yrittää alisuoriutua toistamalla samaa kaavaa vuodesta toiseen, nainen kyllästyy.
Se, mikä aikaisemmin tuntui kiihottavalta, alkaa tuntua ensin rutiinilta ja lopulta se ei tunnu enää miltään.
Ellei miehesi nyt osaa vaihtaa tyyliä ja valloittaa sinua uudelleen, luonnollinen seuraus on, että kiinnostut jostakin toisesta, jonka "parittelurituaalit" poikkeavat miehesi vastaavista.
Suosittelen seksileluja, roolileikkejä, uutta ympäristöä, mitä ikinä vain keksitte, kunhan sitä ei ole kokeiltu aikaisemmin.
yksiavioisuus on ainut tapa elää kun on kyseessä "lapsellinen" parisuhde.
Minusta on kamala kuunnella näitä juttuja että "mun siskon äiti on bussikuski" tai että "mun velipuoli harrastaa valokuvausta" tai että "isän uuden vaimon nimi on Jaana". Tai vielä pahempaa mitä lasten suusta olen kuullut on "ei meillä kukaan välitä". "ei iskä asu meillä". tai " menen iskän luo vasta kahen viikon päästä".
Hurjaa!! ja kurjaa.
p.s. en itsekään tule täysin ehyestä kodista joten tiedän mistä puhun..