liika mustasukkaisuus

No se riippuu... Tietty määrä mustasukkaisuutta mun mielestä kuuluu suhteeseen. Mulla oli aiemmin muutama miespuolinen KAVERI, joiden kans joskus käytiin kahvilla, baarissa, jne. Nyt olen ollut mieheni kanssa n. vuoden (kuten sinäkin), ja ihan omasta aloitteesata jätin nuo mieskaverit pois, mun mielestä se vaan olis vähän outoa rampata miesten kans kahvilla ja baarissa, kun oma on kotona. Vaikkei mitään taka-ajatuksia olekaan. Enkä hyväksyisi sitä mieheltänikään. Jonkun mielestä voi olla typerää tai mustasukkaista tai ihan mitä vaan, mutta kukin tyylillään?! En myöskään flirttaile tai katsele aidan toiselle puolella, ja samaa odotan mieheltä. (Kuten hänkin minulta). Ei vaan kuulu meidän suhteeseen... Mies on välillä mustis, kun vaikka ruokakaupassa joku mies jää tuijottamaan, mut ei todellakaan ainoatakaan riitaa ole mustasukkaisuus aiheuttanut meillä, koska molemmilla on niin samat mielipiteet siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Muut saavat elää ihan niin avoimessa suhteessa kuin haluavat, ei haittaa mua, mutta meillä näin... Ei oo siis tullut mieleen, että vaikuttais suhteen toimivuuteen. Ainakaan huonolla tavalla. Me tosin kyllä keskustellaan asioista aika avoimesti, ja kumpikaan kun ei oikein osaa riidellä, niin hyvin on selvitty! Kun kertoo rehellisesti mitä tuntee ja miksi, eikä jätä asioita kalvamaan. Mikä sitten menee sairaan mustasukkaisuuden puolelle, se on eri asia... Esim. syyttely ilman aihetta, tai ventovieraiden naisten huorittelu, jota moni jostain syystä harrastaa. Tai kohtausten järjestäminen esmes baarissa... Ylipäätään raivoaminen. Asiat pitäis osata puhua halki, ei syytellä, riehua, penkoa taskuja tai muuten antaa mustasukkaisuuden hallita elämää, tai olla koko ajan mielessä. Mutta, jonkinlainen mustasukkaisuus kyllä on minusta aivan normaalia, jollei toinen yhtään olisi mustis, niin minusta ainakin tuntuis, ettei se välitä. Tsemppiä sulle/teille, ja kaikkea hyvää!

moi!
no jos minulta kysytään niin se ei toimi. Tai riippuu ihmisestä oikeestaan, koska jotkut ovat tahtomattaan läpi elämänsä mustasukkaisia. Minulla oli itselläni sellainen suhde, jossa en saanut tehdä itseasiassa mitään muiden miesten kanssa, hyvä että isoveljeni sai tulla käymään. Minulle se oli aika vaikeaa, koska minulla miespuolisia kavereita on ollut pienestä saakka. Aluksi se on tietysti jollain tapaa "imartelevaa" kun ollaan mustasukkaisia, mutta liika on liikaa.

Toisaalta nykyisessä suhteessani ollaan molemmat hieman mustasukkaisia, mutta tapana ei ole heti sanoa sitä suoraan. Sitten humalatilassa se (valitettavasti) tulee esiin, mistä haluaisin eroon. Ei se kuitenkaan ole ylipääsemätöntä, ja jos toista rakastaa älyttömästi, tuollaista mustasukkaisuutta ilmenee väkisinkin.

ei se ole liiallista mustasukkaisuutta! minä ja avopuolisoni ollaa seurusteltu kohta 4v ja meillä on 1v poika ja me molemmat ollaa hyvin mustasukkaisia toisistamme!sille vaa ei voi mitää jos toista rakastaa liikaa ja on joskus vähän mustis!
kyllä sen kestää rakkauden tähden! hyvää alkavaa kesää

Mulla on vähän sama tilanne... Oon älyttömän mustis jos kihlattuni kertoo jostain kaverista, joka on naispuolinen... Kultani kertoi tapaavansa jonkun naispuolisen lapsuudenysävänsä, joka on kuulemma samanikäinen kuin me. Olin kuolla mustasukkaisuuteen... Samoin kultani, sekin on tosi mustis mun ENTISELLE ihastukselle, joka ei merkitse mulle mitään. Vaikka meidän suhteessa on mustasukkaisuutta, olemme pärjänneet loistavasti. Kunhan sitä ei päästä valtaamaan suhdetta, niin se vain piristää. Liian isoksi ei mustasukkaisuutta kannata antaa mennä. Me ollaan seurusteltu melkein vuosi, ja kihloissa ollaan oltu puoli vuotta.

Mulla on kavereina sellanen pariskunta, jotka istuskelee joka ilta kahestaan kotona ja hyvä jos käy ulkona muiden kanssa! Ja sit jos suunnitteilla
ois tyttöjen- tai poikienilta niin joutuvat kysymään lupaa toisiltaan,että saako lähteä. Tossa
suhteessa ei taida olla minkäänlaista luottamusta kummaltakaan puolelta! Tärkeintä suhteessa on luottamus ja rakkaus.Jos rakastaa niin kannattaa myös luottaa!!!