8 vuotta olen yrittänyt hakea apua, oireisiini liittyy paljon muutakin kuin rytmihäiriö (todettu) ja siksi olenkin sitä mieltä, että syy on jossain muualla. Rytmihäiriö on vain yksi oireista.
Olen jatkuvasti sairas, mutta tuntuu ettei kukaan ota vakavasti terkkarissa. Lääkärit vaihtuvat ja kerta toisensa jälkeen saa vastata kysymykseen millainen mielialani on....vaikkakin esim. nykyinen lääkäri on nähnyt minut sinäkin aikana kun olo ei ole huono ja tietää, että en ole masennuspotilas.
Vuodesta toiseen oetaan terkkarissa samat kokeet, eli ne peruskokeet, hemoglobiinit jne. ja nyt sanoinkin lääkärille että ei niissä mitään näy. Halauaisin lähetteen jonnekkin missä kaltaisiani oireita tutkitaan, mutta lääkäri pihtaa sitä.Toinen oire joka on näkynyt lääkärille silminnähtävästi on sarveiskalvojen haavautuminen näiden sairastelujaksojen aikana, mutta ei...vaikka kuinka selittäisin että sekin oire on aina silloinkun on nämä muutkin ja olen niiden välissä viikkoja terve. Jos jostain olen masentunut ja turhautunut niin nimenomaan tästä....en saa hoitoa, olen välillä niin sairas että en pysty edes lääkäriin lähtemään.Onko teillä ollut samanlaisia kokemuksia ja miten olette päässeet jatkotutkimuksiin?
Laitan nyt vielä oireitani:
-Ilmenee kohtauksina yleensä aamupäivä, eli herään joku päivä ihan pirteänä, yhtäkkiä lähtee kasvoista ja kielestä tunto.
-Tolkuton väsymys iskee samantien
-Lihasheikkoutta, tinnitusta, elohiiriä kropassa
-silmät kuivaavat ja sitten haavautuu ne sarvaiskalvot päivien kuluessa
- Rytmihäiriöt tunnen toisena tai kolmantena päivänä yleensä (niitä on Holterin mukaan koko ajan, (16000/vrk)mutta näitä normi rytmihäiriöitä en tunne edes.
-Verenpaine heittelee, samana päivänä mitattuna 98/56 ja 152/101
-Lämmänsäätely sekoaa, saatan palella ihan älyttömästi, jalat reisiä myöten jääkalikat, kuin myös kädet ja nenä tai sitten saan älyttömän hikoilukohtauksen. (näitä harvemmin)
-Muisti pätkii (en voi kirjoittaa esim. en ymmärrä missä järjestyksessä sanat laitetaan, laskutoimitukset ei suju, en muista olenko syönyt vai en)
-koordinaatiokyky pätkii
-En voi sietää tärinää tai meteliä
-kaikissa aisteissa jotain häikkää
-aineenvaihdunta sekoaa
-mitään sosiaalista elämää en voi tänä aikana yrittää, en ymmärrä normaalin puheen vivahteita esim. lisäksi en naura (normaalisti olen tosi iloinen ja puhelias) yksi syy tähän on leukaluiden jumitus. (takahampaat pureutuvat yhteen)
Luonteeni muuttuu, olen agressiivinen, enkä saa positiivisiin tunteisiin mitään kosketusta.
(en käy kenenkään kimppuun, mutta saatan laukoa suustani mitä sattuu, ilman minkäänlaista suodatinta)
-itkuisuutta
Joku varmaan taas päättelee että olen masentunut tms. ja että en itse sitä tajua tms. mutta asia ei vaan ole näin.
Tämä kohtaus tai siitä oipuminen kestää yleensä noin viikon. Nyt se kesti kaksi viikkoa. Kyllä se vetää itkuiseksi, jos ei tunne omia kasvojaan kahteen viikkoon puhumattakaan noista muista oireista.
Tänään on ollut ensimmäinen päivä, kun kasvoissa on tunto tuon kaksiviikkoisen jälkeen ja olen nauttinut täysin siemauksin olemassa olostani ja että voin nähdä taas ihmisiä ja tehdä asioita.
Nämä kohtaukset putkahtavat keskimäärin 4-6 viikon välein, mutta tulevat aina varmasti. Koska en saa hoitoa on todella vaikea suunnitella yhtään mitään...tai sitoutua mihinkään...
Mitä voisin tehdä?
Olen jatkuvasti sairas, mutta tuntuu ettei kukaan ota vakavasti terkkarissa. Lääkärit vaihtuvat ja kerta toisensa jälkeen saa vastata kysymykseen millainen mielialani on....vaikkakin esim. nykyinen lääkäri on nähnyt minut sinäkin aikana kun olo ei ole huono ja tietää, että en ole masennuspotilas.
Vuodesta toiseen oetaan terkkarissa samat kokeet, eli ne peruskokeet, hemoglobiinit jne. ja nyt sanoinkin lääkärille että ei niissä mitään näy. Halauaisin lähetteen jonnekkin missä kaltaisiani oireita tutkitaan, mutta lääkäri pihtaa sitä.Toinen oire joka on näkynyt lääkärille silminnähtävästi on sarveiskalvojen haavautuminen näiden sairastelujaksojen aikana, mutta ei...vaikka kuinka selittäisin että sekin oire on aina silloinkun on nämä muutkin ja olen niiden välissä viikkoja terve. Jos jostain olen masentunut ja turhautunut niin nimenomaan tästä....en saa hoitoa, olen välillä niin sairas että en pysty edes lääkäriin lähtemään.Onko teillä ollut samanlaisia kokemuksia ja miten olette päässeet jatkotutkimuksiin?
Laitan nyt vielä oireitani:
-Ilmenee kohtauksina yleensä aamupäivä, eli herään joku päivä ihan pirteänä, yhtäkkiä lähtee kasvoista ja kielestä tunto.
-Tolkuton väsymys iskee samantien
-Lihasheikkoutta, tinnitusta, elohiiriä kropassa
-silmät kuivaavat ja sitten haavautuu ne sarvaiskalvot päivien kuluessa
- Rytmihäiriöt tunnen toisena tai kolmantena päivänä yleensä (niitä on Holterin mukaan koko ajan, (16000/vrk)mutta näitä normi rytmihäiriöitä en tunne edes.
-Verenpaine heittelee, samana päivänä mitattuna 98/56 ja 152/101
-Lämmänsäätely sekoaa, saatan palella ihan älyttömästi, jalat reisiä myöten jääkalikat, kuin myös kädet ja nenä tai sitten saan älyttömän hikoilukohtauksen. (näitä harvemmin)
-Muisti pätkii (en voi kirjoittaa esim. en ymmärrä missä järjestyksessä sanat laitetaan, laskutoimitukset ei suju, en muista olenko syönyt vai en)
-koordinaatiokyky pätkii
-En voi sietää tärinää tai meteliä
-kaikissa aisteissa jotain häikkää
-aineenvaihdunta sekoaa
-mitään sosiaalista elämää en voi tänä aikana yrittää, en ymmärrä normaalin puheen vivahteita esim. lisäksi en naura (normaalisti olen tosi iloinen ja puhelias) yksi syy tähän on leukaluiden jumitus. (takahampaat pureutuvat yhteen)
Luonteeni muuttuu, olen agressiivinen, enkä saa positiivisiin tunteisiin mitään kosketusta.
(en käy kenenkään kimppuun, mutta saatan laukoa suustani mitä sattuu, ilman minkäänlaista suodatinta)
-itkuisuutta
Joku varmaan taas päättelee että olen masentunut tms. ja että en itse sitä tajua tms. mutta asia ei vaan ole näin.
Tämä kohtaus tai siitä oipuminen kestää yleensä noin viikon. Nyt se kesti kaksi viikkoa. Kyllä se vetää itkuiseksi, jos ei tunne omia kasvojaan kahteen viikkoon puhumattakaan noista muista oireista.
Tänään on ollut ensimmäinen päivä, kun kasvoissa on tunto tuon kaksiviikkoisen jälkeen ja olen nauttinut täysin siemauksin olemassa olostani ja että voin nähdä taas ihmisiä ja tehdä asioita.
Nämä kohtaukset putkahtavat keskimäärin 4-6 viikon välein, mutta tulevat aina varmasti. Koska en saa hoitoa on todella vaikea suunnitella yhtään mitään...tai sitoutua mihinkään...
Mitä voisin tehdä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oireeni laitoin siksi, että jos joku osaisi sanoa minkä alan lääkärille tässä pitäisi oikeasti edes mennä.
Erityisesti kiinnostaa jos joku on ollut samassa tilanteessa terkkarin kanssa....miten siitä eteenpäin?
Miten olet toiminut, että on alettu tutkimaan?
myöhäisvaiheen borrelioosi? Siinähän on niin epämääräisiä oireita, että ainakin osa sinunkin oireistasi voisi sopia siihen.
Ehkä kannattaisi harkita menoa infektiolääkärin tai neurologin yksityisvastaanotolle, jos et terveyskeskuksesta pääse eteenpäin.
Minä huomasin punkin olkapäässäni kolmisen vuotta sitten. Olin aamupäivällä kitkenyt rikkaruohoja kukkapenkistä rivitaloasuntomme takapihalta Turussa.
Meillä on mökki saaristossa ja siellä on varmasti punkkeja, mutta ei tullut mieleenikään, että niitä kaupungissa olisi ja punkin huomasin vasta iltapäivällä, jolloin se irroitettiin.
Odotin punaista rengasta pureman ympärille (n. 2,5 viikkoa), jolloin olisin mennyt heti lääkärille, mutta sitä ei tullut.
Lopulta tulehtunut paikka kuitenkin oli levinnyt ja punoitti ärtyneen näköisenä. Silloin menin ihotautilääkärille, joka sanoi heti, että siihen pitää ilman muuta ottaa voimakas antibioottikuuri.
Pelästyin kyllä aika tavalla, kun en mennyt aikaisemmin, mutta kun yleensä puhutaan vaan renkaasta, niin en ottanut sitä vakavasti.
Vielä ei ole ilmennyt mitään oireita, mutta mikäli jotain niihin viittaavaa joskus tulee, niin muistan kyllä ensimmäiseksi borrelioosin.
kuulostaa ihan alcheimerin taudilta vai miten se lie kirjoitetaankaan. En osaa neuvoa miten pääsisit kunnon tukimuksiin, mutta jos kirjoittaisit noi oireet tolle lekurille samoin kuin tännekkin nyt kirjoitit, niin jos se havahduttaisi sen tutkimaan sinut paremmin.
Pyri hankkiutumaan neurologin vastaanotolle. Oireesi (ainakin osa niistä) sopisi ms-tautiin. Onko tätä mahdollisuutta koskaan tutkittu. Ms-taudin toteamiseksi tulisi ottaa lumbaalipunktio ja pään kuvaus plakkien toteamiseksi.
älä kuule täältä kysele mikä sua vaivaa. Saat yhtä monta eri vastausta kun on kirjoittajia. Sut on kohta haudattu ja kuopattu kaikkien diaknoosien jälkeen. Sama ku ottaisit lääkärikirjan itse esiin ja etsi sieltä kaikki vaivat mitä löydät.
Onnea kuitenkin jatkossa.....:)))
En ole ikinä huomannut punkkia itselläni. En nyt muista varmuudella, että olisiko musta joskus kauan sitten otettu borrelioosi...pitää tarkistaa asia. Todella ikävä tuo punkkijuttu-on aivan totta, että aina painotetaan sitä punaista rengasta. Toivottavasti mitään oireita ei ikinä tule!
Alzheimeriin en usko, olen kärsinyt tästä 8-vuotta, eli sairastuin kolmikymppisenä jo.Lisäksi se olisi täsäs ajassa jo varmasti heilunut radikaalisti eteenpäin. pitää myös muistaa, että näiden kohtausten välissä muistini pelaa ja tunto on normaali.
Olen kirjoittanut lapun terkkariin- listan, jossa oireeni ovat. Lappu laitettiin pöydälle ja alettiin naputtamaan tietokonetta. Sanoin useaan otteeeseen, että tuossa lapussa ovat ne oireeni, mutta sitä ei edes luettu.
Terveydenhoitaja mittasi verenpaineet, mutta 10 minuuttia myöhemmin lääkäri ei tiennyt niitä ja jouduin itse taas todistelemaan että kyllä ne alapaineet oli korkeahkot siellä huoneessa!
sanoin, että silmissäni on häikkää, voitko katsoa onko sarveiskalvoissa taas haavoja. Lääkäri vilasi lampulla ja sanoi, että ei niissä mitään ole.
Tiesin, että ne näkyvät vain jos silmänpinta värjätään.(Näin teki edellistä edellinen lääkäri, kun optikko lähetti minut terkkariin)Nyt menin seuraavana päivänä jälleen optikolle, hän värjäsi ne ja haavaumiahan siellä oli taas.
Ja viimeiselle vastaajalle: en niinkään odota diagnoosia ja osaan suhtautua kyllä asioihin niin, että en luule itselläni kaikkia sairauksia olevan, mutta olen kiinnostunut siitä, että minkä alan lääkärille asia voisi edes kuulua.
Kardiologi tutkii sydämen, neurologi aivot...mutta kuka katsoisi koko kuvaa?
Käänny yksityispuolelle.
Terveyskeskusympäristöä yhtään haukkumatta, mutta siellä yleisesti katsotaankin vain akuutimpia asioita paikasta riippumatta. Suorana ilmaisuna, niin tarpeeksi pitkä lista eri oireita tulkitaan akuutimpien ja perusteellisempien perustutkimusten jälkeen pääsääntöisesti aina, että mitään kummoista ei ole. Ja jos lista on edelleen pitkä, niin erilaisiin mielenterveydellisiin syihin aletaan vedota hyvin äkkiä ja "ei sulla nyt voi olla näitä kaikkia kun kaikki on ok".
Toisaalta ymmärrän lääkärienkin voimattomuuden tietyissä asioissa, eli jos oireet ovat jo potilaan mukaan (ja mahdollisesti päälle näkyenkin) rajuusluokkkaa x, niin jos otetaan iso paketti kaikkia kokeita ja tehdään tutkimuksia joista ei kertakaikkiaan löydy yhtään mitään -> Mitä sen jälkeen oikein mahtaa kokeneempikaan. Kyllähän ne menevät aikalailla jo alueelle kuten tulee tv-sarja harvinaiset sairaudet, eli joku tiettyyn esim. marginaaliseen sairaustietämykseen perehtynyt lääkäri voi jostain hyvin pienestä saada osviittaa olevan esim. jonkin tietyn oireyhtymän tms. Ikävä kyllä nykylääketiedekin on kovin voimaton monessa suhteessa.. Tiettyyn rajaan asti jos tutkitaan, eikä mitään löydy niin vaikka potilas olisi selvästi kipeäkin, oireita voi hoitaa aina tilannekohtaisesti mutta välttämättä koskaan ei löydy syytä varsinaiselle sairastelulle. Etenkin harvinaisemmat sairaudet, bakteerit, taudit ja eri oireyhtymät jotka eivät ole ihan terveyskeskuksen (eikä sairaalankaan) arkipäivää, vain ovat niin paljon lääkäristä kiinni. Ja tosiaan joskus joku hyvin pieni tekijä paljastaa ongelman jos käy tuuri ja valveutunut lääkäri. Toiset tuijottavat vain kokeiden tuloksia, toiset ajattelevat laajemmin...
Mutta silti todettava potilaspuoleltakin, että jälleen ymmärrän lääkäriä siinäkin jos potilaalla on aivan megalomaaninen lista oireita, vaikka joukossa olisikin ihan jo tutkittuja aitojakin joissa on löytynytkin kokeissa jotain.. On nimittäin erittäin yleistä, että etenkin epätietoisessa tilanteessa juuri listaa kertyykin ja ihminen alkaa tuntea vaikka mitä. Joukossa sekä todellisia, että joko luuloteltuja tai ainakin sellaisia että oireet eivät olisi edes varsinaisia oireita vaan harmittomia tuntemuksia jos olisi terve. Mutta kun on sairas niin tekee itselleen listaa kaikesta ja tekee niistä ns. oman syndrooman. Usein sitten jos johonkin isoon kohtaan löytyykin ratkaisu, hoito ja lääkitys, niin katoaa viisikymmentä muutakin vikaa. Se juuri lääkäreille haasteellista onkin, jos potilas valittaa ja valittaa pitkän aikaa oireita ja lisääkin ilmaantuu käyntien välissä. Sitten jos juuri sellaisista alueista ottaa kokeita joissa VARMASTI näkyisi jo jossain jotain jos siellä olisi aidosti jotain ja kaikki onkin ok, niin alkavat loppua keinot kesken. Mutta sekään ei sulje toki pois sitä, että oire on heijaste jostain muualta vaikka kyseisessä paikassa ei heijastetta olisikaan.
Esim. tunnet jatkuvaa todella rajua kylkikipua oikealla. Sinulta tutkitaan vatsa, suolisto, maksa, haima, munuaiset, perna, kylkiluut, keuhkot, lihaksisto... ja missään ei ole mitään. Mitä lääkäri oikein voi muuta kuin todeta, että joko olet hullu tai sitten sinulla on oikeasti jotain mikä heijastaa muualta, mutta kun ei ole mitään muuta osviittaa niin ei ole mitään jota voisi tutkia enää. Noh, otat asian puheiksi vaikka joskus neurologilla ja hän on törmännytkin samanlaiseen tapaukseen joskus, tökkää sinua sormella niskaan vasemmalle puolelle ja kysyy että tuntuuko tämä jossain? Tipahdat polvillesi kivusta ja tohtori toteaa rauhallisesti, että noniin tuli tämäkin sitten tässä samalla ilmi, sulla on hermorata x ristissä y:n kanssa ja ne tekee tuonne sen kipusi oikealle kylkeen. Kun painan tästä niin se heijastaa tuolla kyljessä, oletko kenties huomannut kivun aina tuntuvan pahemmalta kun heilutat päätä?
Tosin on silti sanottava, että aika kumma ettei nyt kukaan ole lähettänyt sinua KUNNOLLA mihinkään eteenpäin terkkarista mutta ehkä nyt pyörit juuri tuossa kehässä jossa kokeet ovat puhtaat ja mahdollisesti joku jo leimannut sinut luulosairaaksikin. Eli päässä vikaa, ei kannata lähettää mihinkään.
Voin kertoa törmänneeni tuohon itsekin ja ehkä 15% ongelmistani olen saanut ratkaisua sinnikkyydellä (ja omasta pussista maksamisella aika reilusti vuosien aikana), silti tuo 85% mm. nyt helteillä voi sanoa tekevän olosta jo yli kymmenettä vuotta sellaista, että pakko ajatella olevan tottumisjuttu tai seuraavaksi tekisi mieli vetää itsensä kiikkuun. Ei, en ole itsemurha-ajatuksinen. Sillä mennään mitä on saatu ja sen kanssa eletään. Erilaista ongelmaa kuin sinulla, vaikka käy yksiinkin jossain määrin kirjoittamaasi. Esimerkkinä vain.
Mutta neurologi seuraavaksi sanoisin. Tai korva-nenä-kurkku spesialisti. Jälkimmäinen etenkin on sellainen taho, että saattaa tehdä yllättäviäkin löydöksiä joilla on suuri kokonaisvaltainen merkitys. Ei ota jos ei annakaan, paitsi rahaa... jos maksat itse:)
Ihan nyt vain kun ajattelee asiaa puhtaasti lääkärien kannalta, jotka ovat kummiskin vähintään peruskokeita ottaneet jo aika paljonkin. Listasi asioita:
-Muisti pätkii (en voi kirjoittaa esim. en ymmärrä missä järjestyksessä sanat laitetaan, laskutoimitukset ei suju, en muista olenko syönyt vai en)
-koordinaatiokyky pätkii
-En voi sietää tärinää tai meteliä
-kaikissa aisteissa jotain häikkää
-aineenvaihdunta sekoaa
-mitään sosiaalista elämää en voi tänä aikana yrittää, en ymmärrä normaalin puheen vivahteita esim. lisäksi en naura (normaalisti olen tosi iloinen ja puhelias) yksi syy tähän on leukaluiden jumitus. (takahampaat pureutuvat yhteen)
Minkään vertaa en tässä sano, etteivätkö kaikki nämä ole sinulle ihan totista totta ja aivan mainiostihan voivat olla kaikki jonkin yhden ja saman syyn eri oirehtimismuotoja jotka tunnet tuolla tavoin. Kuitenkin jos ajattelet asiaa ihan jo perus terveyskeskuslääkärin kannalta... Menet sanomaan kotidiagnoosina, että "Kaikki aistini sekoavat", "Lämmönsäätelyni ei toimi", "En siedä tärinää enkä meteliä..." jne. -> Jos itse kävelisit eteeni terveen näköisenä päälle päin ja kertoisit noin, niin sanoisin ykskantaan tai ainakin ajattelisin, että olet hullu. Lääkärikään ei kuitenkaan oikein välttämättä näe asiaa kokonaisuutena, vaan katsoo noiden osatekijöiden kautta ja ajatuksella "jos ihmisellä OIKEASTI olisi tällainen lista ja ainakaan näin monta eri ongelmaa, niin se olisi joku kuollut tai ainakaan ei itse kävelisi tuohon juttelemaan leppoisasti miten aistit sekoavat... ja tutkittukin on paljon." Mutta sehän on jälleen samaa kuin aiemmin laittamani esimerkki kylkikivusta, kaikki tuohan voi olla sinulle täyttä totta ja KOKONAISUUS mutta lääkäri katsoo omalla silmällään eli juu, tämä alue olisi varmasti kokeissa punaisella jos tällaisia oireita olisi, tämä ei ole todellinen vika siis.
Toisaalta taas jos jollekin huippuspesialistille tyyliin tv:n House näyttäisit tuon listan, niin mistä voi tietää vaikka heti poimisi jonkun yhden kohdan tai näkisi kokonaisuudesta jonkin ihan selvän asian josta tekisi diagnoosin suunnilleen sen enempää tutkimatta. Valitettavasti kyseisiä lääkäreitä on harvemmin ja spesialistitkin aina tiettyyn osa-alueeseen perehtyneet. Ja jos ei juuri siitä löydy, niin pallo seuraavalle. Ja vika juuri sellainen, että ei tee mitään kovin kummoista näkyvää kenenkään osa-alueella vaan lonkerot haarautuvat siellä täällä ja pitkälti oireiden mukaista hoitoa voi suorittaa pystymättä päättelemään kokonaisongelmaa.
Ei oikein osaa mitään järkevää sinulle sanoa, mutta voin nyt sen verran sanoa että tiedän kyllä jotensakin miltä sinusta tuntuu... Laiha lohtu.
pitkästä vastauksesta ja siihen paneutumisesta.
Poimit muutaman jutun:
Muisti pätkii (en voi kirjoittaa esim. en ymmärrä missä järjestyksessä sanat laitetaan, laskutoimitukset ei suju, en muista olenko syönyt vai en)
-koordinaatiokyky pätkii
-En voi sietää tärinää tai meteliä
-kaikissa aisteissa jotain häikkää
-aineenvaihdunta sekoaa
-Käsittääkseni aivoverenkierron häiriö saattais esim. aiheuttaa jokaisen näistä.
Siksipä en tiedä onko kyseessä alunperin verenkiertohäiriö vai esimerkiksi jokin oireyhtymä ja se tekee todella hankalaksi tämän tutkimisen, en tiedä varmasti mihin mennä, rahaa ei maltaita ole, joten en voi juosta kaikkien alojen ihmisillä.
Jos nämä olisikin jotain kolottaa vähän sieltä ja täältä, mtta ei, olen menettänyt tämän takia paljon...monia viikkoja vuodesta, monia hetkiä lasten kanssa...äiti on sairas, äiti ei voi nyt tulla kevätjuhliin, uimaan, kouluun vastaan...ja monia hetkiä mieheni kanssa..koska mitään ennakkovaroitusta ei ole, on sairaus pilannut niin monta asiaa. Esimerkksi lomamatkalla menimme syömään, juttelimme ja seuraavaksi mies sai taluttaa minut puolitajuttomana hotelliin.
Olen vuosia yrittänyt ymmärtää terveydenhuollon rahanpuutetta, lääkäreitä jne. MUTTA ei ole minun vika jos he eivät terkkarissa tiedä. Jos tietoa ei löydy, kuuluisi potilas laittaa eteenpäin sinne missä sitä tietoa on.
Lääkärivalaan kuuluun potilaan elämänlaadun parantaminen, mihinkään tämä ei ole parantunut vuosien aikana, päinvastoin saan surra vielä sitäkin että en saa hoitoa.
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat..helppoahan tämä olisi jos jossakin peruskokeessa näkyisi jotakin.
Toisaalta en tajua sitäkään, että monia vuosia on toistettu samat peruskokeet (verenkuva). Miten kalliiksi niiden toistaminen on tullut näiden vuosien aikana?? Samaisella rahalla olisi erikoislääkäri tutkinut minut varmasti perusteellisesti.
Mitä listaani tulee vielä, niin lääkärin listassa olen pohtinut tarkkkaan mitä siihen olen laittanut.
Laittanut siihen oireet jotka voi todeta.
Toisaalta kasvojeni tunnottomuuden voisi todeta varmuudella, myös muistin voisi testata helposti.
tsemppiä sulle: )
No kun tuota katsoo ja mainitset puolitajuttomuuden ja hyvin pitkän ajan kuluessa toistuvasti tulevien samankaltaisten oireiden, niin se ei käy ihan omaankaan maalaisjärkeen miksei ole laitettu mihinkään edes tarkempiin kokeisiin kuin perusverenkuvaan ja rytmihäiriöitä tsekattu... Mutta ehkä sitten toisaalta asia kääntynyt jo itseään vastaan pitkällä aikavälillä eli toistettu noita peruskokeita ja tilanne jatkunut vuosia. Siinä muodostunut jo ajatus lääkärikunnallekin kenen kanssa olet ollut tekemisissä, että kyllä se nyt jo näkyisi jonain pahentuneena oireiluna tai olisit saanut jonkun pahemman kohtauksen, tai ainakin kokeissa jo jotain olisi näkynyt.
Mutta kun ei tiedä kuin nuo kirjoittamasi, eikä muutenkaan ole ole mitenkään lääketieteen ammattilainen niin siihen ei tietysti osaa sanoa miksei ole laitettu eteenpäin minnekään. Ilmeisesti sitten tuollainen ei ole ollut koskaan ns. tarpeeksi päällä olo kun olet lääkärissä käynyt tai sitten ei ole näkynyt lääkärin silmissä sillä tavalla päälle, että olisi sen kummempana ottanut. Eli ulkoiset havainnot - potilaan käytös/oireet - potilaan kertomus oireistaan -akseli, ei ole käynyt yksiin. Ilmeisesti sitten käynyt huono tuuri ja ei ole koskaan lääkäri joutunut sinua taluttelemaan puolitajuttomana minnekään...
Mutta siis korostan entistä vahvemmin, että neurologin aluetta ihan luetun perusteella. Ainakin se kaikista lähin taho joka mieleen tulee oireiden mukaisena. Ihan jo kun ajattelee näin perustietämyksellä tuollaisia oireita niin sen enempää pelottelematta, eikö ole tullut mieleen esim. hyvälaatuinen aivokasvain tai sen tapainen terveyskeskuksessa. Ei näy kokeissa, jos vain "on" mutta koet oireet tuollaisena. Jos tosiaan vain perusverenkuvalla menty ilman mitään muuta järkevää perustetta, niin aika kummallista.
Ilmeisesti et sitten ole koskaan joutunut kunnolla päivystykseen noiden oireiden kanssa. Luulisi nyt ihan jonkun perus aivojen tt-kuvan otettavan lennossa, jos kerrot 8 vuotta kärsineesi tuollaisesta.
Ja tosiaan ehkä se nyt kannattaisi kuitenkin mennä jo muualle kuin sinne samaan terveyskeskukseen otattamaan jälleen kerran perusverenkuvat ja kuulemaan ettei täältä löydy mitään.. Vähintään nyt tilanne kiusaa selvästi sinua jo siinä määrin, että ihan elämänlaadunkin takia olisi hyvä jotain selvää saada. Jo tietous auttaa usein paljon. Ainut plussa tuossa on ehkä se, että jos tosiaan on pysynyt 8 vuotta noin tasaisena, ei pahene eikä helpota niin ehkä mikään vakavampi juttu ei edes välttämättä ole. Esim. valtaosa neurologisista pahemmista etenevistä tiloista ja sairauksista ei kyllä noin kauan olisi noin tasaisena pysynyt vaan melkoisella varmuudella olisivat edenneet ja huomaisi monessa muussakin kohdassa. Kun oireet kerran ovat noin rajuja.
oisko verenkierrossa vikaa
kokerile asperiinia ja jos se auttaaa niin pyydä marevan lääkitys ,siitä ei ainakaan ole mitään
haittaa. kun arvot pitää hoitotasolla.
jos veri on liian paksua niin monotkin noista oireista täsmää ja marevanin saa syödä kuka vaan .ei se ole vaarallista kenellekään niin ainakin minulle on sanottu
"Olen vuosia yrittänyt ymmärtää terveydenhuollon rahanpuutetta, lääkäreitä jne. MUTTA ei ole minun vika jos he eivät terkkarissa tiedä. Jos tietoa ei löydy, kuuluisi potilas laittaa eteenpäin sinne missä sitä tietoa on.
Lääkärivalaan kuuluun potilaan elämänlaadun parantaminen, mihinkään tämä ei ole parantunut vuosien aikana, päinvastoin saan surra vielä sitäkin että en saa hoitoa. "
Vaikea se on lähettää, jos lääkäri ei itsekään oikein tiedä mihin lähettäisi. Siksi toisekseen, lähetteisiin pitää aina laittaa lähettämisen syy, mukaanlukien diagnoosi. Kerran jos toisenkin lähete palautetaan bumerangina, jos diagnoosia ei jo ole tai terkkarin tutkimuksissa ei ole jäänyt kiinni mitään mikä selittäisi oireilun... Mutta ehkä oikea osoite ensin kuitenkin olisi sisätautilääkäri. Heitetään tässä nyt hulluna dg-vaihtoehtona vaikka feokromosytooma. Erittäin harvinainen ja epätodennäköinen, mutta tuon mä yrittäisin varmaan terkkarissa poissulkea :) Mutta, sisätautipuolelta lähtisin etsimään kyllä.
Akupunktiosta voisi olla apua. Usein kaikenlaiset erilaiset vaivat mnevät perinteisessä kiinalaisessa lääketiteteessä yhden syndrooman alle ja silloin se ei enää olekaan niin selittämätöntä. Olen hoitanut hyvillä tuloksilla alkavaa alzheimeria (mitä sinulla ie varmaankaan ole) sekä esim. aivoverenvuodosta toipumista (puhehäiriöitä yms). Nettisivuni ovat www.akupunktiohelsinki.fi
Palvelimella ei juuri nyt jostain syystä toimi mutta sivut löytyvät myös osoitteesta www.irinahavaste.fi/akupunktio
olen kyllä käynyt Malmin päivystyksessä muutaman kerran. Siellä on aina tuijotettu rytmihäiriötä, todettu pigeminiaksi ja lähetetty kotiin. On siellä sanottu, että koko juttua pitäisi tutkia, mutta me emme täällä tee lähetteitä, mene omaan terkkariin...
Päälllepäin näkyvää...ne sarveiskalvot jos niitä viitsii oikealla tavalla katsoa, papereissani lukee aina väsyneen näköinen ja sitä totisesti olen silloin, saan tehdä kaikkeni että pysyn hereillä.
Ja sitten selkeä kalpeus. Kasvot ovat vitivalkoiset, ihan kuin kaikki veri olisi niistä paennut. Lääkärithän eivät tätä pahemmin noteeraa, olettavat että olen normisti sen värinen kait. Joku on joskus kirjoittanut kalpea papereihin. Mieheni esimerkiksi huomaa heti ihonväristäni milloin olen taas sairas, vaikka en sitä heti hänelle sanoisikaan kun palaa töistä.
Olen tässä miettinyt, että jospa ottaisin terkkarin ylilääkäriin yhteyttä, yrittäisin jotenkin paketoida koko asian suppeaan muotoon, jospa hän voisi asialle jotakin tehdä.
Sinulle jo sama sanottukin mutta sanon itsekin, elikkäs helpoin tie olisi ehdottomasti mennä yksityispuolelle. Jos suhteutetaan yhden käynnin hinta, joka spesialistilla on n. 50e - 100e niin jo hän osaa sanoa ilman kokeitakin paljon enemmän. Ja yksityiseltä puolelta kokeisiin ohjataan kuitenkin pääsääntöisesti julkiselle kun kyse on tarkemmista ja isommista tutkimuksista. Itse voi sanoa, että varuksia ei kauheasti ole teetättää yksityisellä tai useimmiten tulee jo vastaan se ettei sillä puolella ole kovin pitkälle tutkimuksissa meneviä laitteita vaan ovat isompien sairaaloiden tavaraa.
Itse teet kuinka parhaaksi näet mutta mistään hoitovirheestä ei tuossa ole kysymys tai vastaavasta, joten jos tuo ylilääkäriin yhteydenotto jotain vauhditusta tuo niin tuskin ainakaan mikään kovin nopea. Ja asia voi olla tarkastelussa taas seuraavan vuoden ennen kuin edes ilmoitetaan mitään ja aika paljon painaa se miltä näyttää paperilla jo tehtyjen kokeiden tulokset suhteessa oireiluihin ja mitä lääkäri on kirjoittanut. Eli jos ylemmätkin tahot katsovat riittävästi tehdyn ja seurantalinja, niin eivät hekään asiaa muuta. Noilla oireilla olisin itse jo mennyt kyllä vuosia sitten muualle, jos olisin huomannut ettei tosiaan apua saa aiemmista. Raha vastaan terveys on kummiskin aina vähän pohdintajuttu. Jos terveys menee peruuttamattomasti ja kunnolla niin se sitten vasta maksaakin ja vie kuitenkin elämästä kaiken muunkin.
voisi olla. Selvitäpä se. Käy Kilpiorauhasfoorumilla lukemassa ja Kilpirauhasinfossa.
Se on terkkarissa katottu kahdesti....ja sekin niin, että pyysin sitä muutamaan otteeseen, että edes se suljettaisi pois.
Ekalla kerralla oli hitusen yli raja-arvojen, tokalla ok.
Ylilääkäriä ajattelin lähinnä siksi, että niin kuin aloituksessa kerroin, on lääkärit vaihtuneet usein. Kukaan ei ole kerennyt katsomaan kokonaistilannettani, vaan lykätään aina se perussetti ja se siitä sitten. Tässä kohtaa se lääkäri sitten voi vaihtuakkin, tai sanoo esim. että mene päivystykseen jos tulee rytmihäiriöitä tms. ja päivystys sitten sanoo että mene omalle terkkarille tutkituttamaan asiaa. Pompoti pom!
verenkierrossa vikaa
tutustu veren ohennukseeen