Miehelläni todettiin mahdollinen pakko-oireinen häiriö tai muu ahdistusperäinen ongelma. Hän kieltäytyi tarjotusta lääkkeestä, koska ei haluaisi syödä niitä. En tiedä pelkääkö enemmän persoonallisuuden muuttumista tms. vai häpeäkö estää. Hänet tuntien nämä ovat vaihtoehdot. Psykiatri ehdotti psykoterapiaa mahdollisena apuna. Kieltäytyi tästäkin koska psykiatri kertoi että ensimmäisinä kuukausina pitää käydä intensiivisesti noin kolme kertaa viikossa aina parin tunnin sessio, jolloin omavastuuosuus olisi 90e päivältä. Kieltäytyi tästäkin, koska hänen mielestään meillä ei ole varaa tähän. Olemme molemmat töissä joskin lainoja on maksettavana. Mielestäni kyllä olisi ja ainahan voisi yrittää säästää. Säästäväthän ihmiset ulkomaan lomiin joten tästä kai pitempiaikaisempi ilo olisi. Mietin tässä kannattaako minun säästää omasta pussistani hänelle nämä rahat vai onko se turhaa koska ei itse halua mahdollisesti ryhtyä siihen? Siltä tämä tuntuu. Epävarmuuttani lisää miehen narsistinen luonne ja luottamuspulani kaikista valheista ja petetyistä lupauksista johtuen. Ainoa syy miksi edes meni psykiatrille oli koska sanoin etten jaksa enään tätä suhdetta. En jaksakaan tällaisena. Liian monta vuotta jo tilanne pysynyt samana ellei jopa huonontunut jos se enään edes mahdollista, sillä niin vaikeana hänellä sairaus on. Valitettavasti hän käänsi psykiatrin kunnioitettavan ymmärryksen ja kevennykseksi tarkoitetut vitsit itsellensä eduksi ja valehteli paikan päällä asiat edukseen. Olisi hienoa jos hän rohkenisi tarttua ongelmaan ja voisi elää paremman loppuelämän ja minun lehmäni ojassa sanoo että voisin myös itse elää tämän elämän hänen kanssaan helpommin kuin tähän saakka. Pakko kai se on lähteä tästä ennen kuin itse sairastuu, mutta haluaisin vielä kerran yrittää tukea ja pitää myös suhteen kasassa ja neuvoja siihen jos jollakin on antaa?
Psykoterapian hinta liian kallis vai mikä?
Saaraska
7486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
psykoterapiaa antaisi? Psykiatriko?
Onhan mahdollisuus hakea KELA:n tukea.
Itse käyn analyyttisessä terapiassa ja alussa kävin n. 8 kk ajan kolmasti viikossa, sitten käynnit harvenivat. Nyt takana vajaa 3 v, ainakin yksi vielä edessä.'
Rahaa tähän on mennyt, mutta on se sen arvoistakin. Ja pitänyt työkykyni yllä.
Dg. ovat OCD, GAD, insomnia ja depressio.
Henkilökohtaisessa rahapulassa pyysin uravalmentajalle pääsyä vakuutusyhtiöstä. Olin sairaslomalla mm. masennuksen vuoksi ja pohdin myös tätä terapiavaihtoehtoa. Rahat eivät vain riittäneet omavastuuseen. Tämä uravalmennus ei tietysti korvannut terapiaa, mutta sain kuuntelevan ja konkreettisissa asioissa auttavan tahon lisää oman elämäni kaaokseen. Eläkevakuutusyhtiöni maksaa tämän, minulle ei tule mitään omavastuuta. Saan myös matkakulut. En tiedä, jos Noposelle en ois uravalmennukseen päässy, oisin varmaan vieläkin vaan kotona tai ehkä jossain avolaitoksessa hoidossa, kun mulla kotona oikeesti ois hajonnu pää. Nyt mulla on tulossa uusi kevyempi työ ja masennus ja muut pakko-oireet on ihan hallinnassa. Voin suositella tätä vaihtoehdoksi, minulle se ainakin toimi ja oli riittävä apu.
Pääseekö tuonne miten? Olenko vain yhteydessä eläkeyhtiööni ja pyydän pääsyä vai vaaditaanko joku lähete tms?
Ei tarvita lähetteitä, yhteys vaan eläkeyhtiöön ja sieltä tekevät sitten lähetteen.
Hyvä Saaraska. Terapia auttaa vain jos asiakas on itse siihen motivoitunut ja kypsä prosessiin. Toista ihmistä ei kukaan voi terapialla parantaa.
Tsemppiä Saaraska! Mikä on tilanteenne nyt? Kiinnostaa sillä olen itse samassa tilanteessa.
Minuakin kiinnostaisi, että mihin ratkaisuun päädyit?