mulla on sellanen ongelma että kun kuulen et poikaystäväni on kaverinsa kanssa ollut kahvilla erään tytön luona(joka on heille vain kaveri)tai kyseinen tyttö on ollut poikaystäväni kyydissä tai jtn muuta samantapaista. tulen mustasukkaiseksi. pääsekö tällaisesta koskaan yli?kysyn aina jätkältä että kävittekös hänen luona tai muuta sellasta. olen vain jostain syystä liian mustis.tiedän kyllä ettei hän pettäisi tai jättäisi tuon tytön takia,mutta kokemukset jättää arvet jotka ei parannu.. onko kellään muulla samaa ongelmaa?
pikkuisen mustis :/
Heidi|
81244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
älä ihmeessä valita sille kundilles kokoajan jos se tapaa toista naista, sellanen kyttäävä mustasukkanen nainen saa todennäköisesti pikaisesti lähtöpassit, ei sellasta jaksa kukaan kauaa katsoa ja kuunnella
kyllä täälläkin päin samoja 'ongelmia' joten et ole ainut...nythän meitä on jo kaksi ;)
Pitäiskö Nauraa vai kenties Nauraa? :DD
mulla on itseasiassa vähän sama ongelma kun sulla. Oon seurustellu jätkäkamuni kanssa sellaset 1,5vuotta, ollaan samanikäset eli parikymppisiä. Tän mun jätkäkamun isoveljen entinen avovaimo on samanikänen, jätkäkamun isoveljellä ja tällä tytöllä on 2vuotias poikakin. Ne on kuitenkin eronnu tosi "sotaisasti", eli on aika huonoissa väleissä. Mutta mun jätkäkamu ja tää tyttö taas on mitä parhaimmat kaverit! ja sehän mua nyppii ihan älyttömästi. Sillon kun tää tyttö seurusteli jätkäkamun isoveljen kanssa, pidin häntä tosi mukavana ja käytiinki usein kahvilla heidän tykönä. Nykyään tuntuu että mun jätkäkamu käy yksin tän tytön tykönä, tyttö istuu jatkuvasti etupenkillä, yms... sitten MUN mielestä niillä on flirttiäkin. Oon kerran ohimennen sanonu siittä, mutta jätkäkamu vaan nauroi. Onhan se toisaalta aika tyhmää, eihän niille nyt voi syntyä mitään, VAI?!?!??!
Heippa,
Olen pienen ikäni pyörinyt poikien kanssa pelaten jääkiekkoa, futista yms. Voisin sanoa olevani yksi pojista. Kundien kanssa ollaan oltu yhteyksissä siihen asti kun rupesivat seurustelemaan. Kävi niin, ett niiden tyttöystävät ei voinut sietää ajatusta, että kahviteltiin tai oltiin missään tekemisissä toistemme kanssa. Musta tuntu tosi pahalta, koska moni pojista oli mulle kuin veli, (olen ainoa lapsi ja yksinhuoltaja perheestä) että meidän välit kariutu mustasukkaisen tyttöystävän takia. En voinut ymmärtää koko juttua, koska ei tullut mieleenikään ajatella pojista mitään sen enempää. Olen itse ollut sinkkuna pitkään, koska on vaikea ajatella miehiä muina kuin kavereina (olen oppinut tuntemaan liian hyvin miesten ajatusmaailmaa). Sekin ärsytti tyttöystäviä, koska olin sinkku. Vapaata riistaa.
No, nyt kun löysin oman rakkaan, niin kauhukseni HÄN oli mustis jäljellä olevista poikapuolisista kavereista. Jouduin itse tilanteeseen, jota olin aina pelännyt. Hän oli mustis myös miespuolisista sukulaisistani ja minun oli todella vaikea hyväksyä sitä, etten saanut baarissa jutella muiden miesten kanssa. Rakkaani työkaverit tulivat juttelemaan ja osa niistä idioooteista rupesi flirttailemaan. Minä sain siitäkin syytteet niskaan, vaikka olin ystävällisesti pyytänyt lopettamaan keskustelun tms. Jos juttelin miesten kanssa tai joku koski hiuksiani, niin kotimatkalla riita nousi niin järkyttäväksi ja sain kuulla jakavani persettä kaikille.
Jätin poikaystäväni, koska en voi elää elämää, jossa joku sanelee ketä saa tavata ja ketä ei. Usein hän itsekin jutteli naisten kanssa ja minun olisi pitänyt sulattaa se ilman muuta.
Vinkkinä sinulle: pieni mustasukkaisuus on hyväksi, mutta älä rupea rajoittamaan poikaystäväsi elämää liikaa. Tietenkin on hyvä pitää silmät ja korvat auki näiden naispuolisten kavereiden suhteen, mutta älä ylireagoi.
Tulipahan tarinaa, toivottavasti ymmärsit pointin.
Älä vaan tuhoa välejä niihin poikiin joiden kanssa oot lapsuutesi viettänyt!! mikään ei ole mun mielestä hienompaa kun omistaa oikeita ystäviä, ja mitä omasta kokemuksesta voin sanoa, mulle oikeet ystävät on poikia. Ainoastaan yksi naispuolinen henkilö on säilynyt aitona ja ihanana ystävänä lapsuudesta saakka, pojista taas lähes kaikki (ne joiden tyttöystävät ei oo liian mustasukkasia). Ja ne on mulle rakkaita ja tärkeitä aina, tapahtu mitä tahansa.
Kiitos kommentistasi. =)
Se on kyllä huomattu, että usein naispuolisten kavereiden kanssa tulee helpommin erimielisyyksiä, riitaa tms. Pojat on paljon välittömämpiä ja helpompi niiden kanssa on välillä keskustella. Ne sanoo suoraan ja aidosti mielipiteet. =)
Niin se vaan ikävä kyllä on, että valitettavan moni näistä mun poikapuolisista lapsuudenystävistä on joutunut, joko tyttöystävän tai sitten omasta tahdostaan, jättämään yhteydenpidon. Olis se kiva tietää millaisia isä-hahmoja ne on, mutta minkäs teet. Aurinkoista viikonloppua sulle, wiima!
Samaa se on täälläkin päässä. Asia pahentui kun sain tietää että mieheni yritti iskeä kyseistä kaveri naistaan, tosin vuosi tai kaksi sitten.
Yritän takoa järkeä päähän mutta se ei tunnu onnistuvan. :(
Mustasukkaisuus on kuin sairaus.