Kun paniikki iskee- kova hikoilu

beetasalpaaja? Auttaakos se?

Ja tämä on kohdallani pahentunut,mitä enemmän ikää tulee,vaikka pitäisi vissiin käydä toisin päin. Kaupan kassa,kaikenlaiset vastaanottotilanteet (esim.lääkärissä) ja töissä isommassa porukassa oleminen,kuten palaverit. Hien pyyhkiminen päästä ja naamasta ei oikein salaa onnistu. Vaihtaisin päähikoilun minkä ruumisosan hikoiluun tahansa vaikka kaksinkertaisena,jos saisin.
Helpostusta ei ilmeisesti ole olemassa,joten harkitsen tässä siirtymistä sellaisiin työtehtäviin,jossa olisin ihmisten kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän. Siedättää olen toki itseäni yrittänyt-olenhan jo mutenkin sellaisessa työssä,jossa olen ihmisten kanssa tekemisissä koko ajan. Pitänee alistua kohtaloonsa.

Minulla on sama homma, kun joudun sosiaaliseen tilanteeseen hiki alkaa virrata, jos raotan lippistä hiki tulee aivan tiputtamalla. Todella tuskallista. Minulla on kan xsanor pro long 1mg , propral 40mg. Ei auta kun tuskaisa tilanne tulee. Lopulta lippis on ihan märkä hiestä. Se vielä ärsyttää että hiki tulee päästä.
Tilanne on tosi ahdistava. Eikä tarvitse olla välttämättä edes kuuma.

Mulla on samanlainen ongelma. En tiedä onko mulla varsinainen paniikkihäiriö, kun niihin kohtauksiin ei usein liity muuta kuin sitä käsittämättömän voimakasta hikoilua. Tosin kun huomaan hikoilun alkavan, on pakko jollakin lailla paeta ihmisten ilmoilta vessaan tai muualle piiloon.

Ajattelin lääkärin kanssa jutella, jos saisin ahdistukseen sopivan lääkkeen, nyt syön pelkkää masennuslääkettä. Kaikenlaista olen miettinyt: onko ruokavalioni kunnossa, juonko liikaa kahvia (1kpp päivässä), vai onko mulla joku fyysinen sairaus. Täytyy sanoa lääkärille, että haluaisin käydä verikokeissa ja testauttamassa kilpirauhasarvot.

Tätä pään voimakasta hikoilua on jatkunut jostain 15-vuotiaasta, joskus muistan olleeni lähes oireeton tuon suhteen. Nyt pukannut päälle taas oikein voimalla. Kohta en uskalla kotoa lähteä mihinkään, kun pelkästään lähikaupan kassajonokin saa aikaan sellasen hikoilupuuskan, että näytän siltä, kuin oisin reippaalta lenkiltä tulossa.

Vanha ketju, mutta samat oireet ovat itsellänikin. Onkohan kukaan teistä löytänyt tähän mitään toimivaa lääkettä? Propral (jos vain mahdollista) senkun lisää hikoilua ja naaman punoitusta :(

Minulla sama homma, 24v mies. Voi että mua nolottaa joskus jossain juhlissa tai esim häissä (kirkossa) joka on ihan tosi lämmin ja tunkkanen, kaikki ihmispaljous tilat tuntuu tosi ahdistavilta ja siks en mielellään niihin mene.
Hikoilu alkaa päästä ja sitten selästä, tosi ärsyttävää että tällänen tavallaan sitten rajottaa niin paljo menemistä :( Olen kyllä muutenkin ujo mutta se että jos oot aivan oudossa porukan ympäröimänä niin tää paniikki menee eksponentiaalisesti.

Ainut tila millon tätä ei tapahdu niin on ku oot kännissä, siis baarisa jos oot selvinpäin niin hyi helvetti että ahistaa mutta jos oot ihan peltikiinni niin ei tunnu missään. Mistähän tämä johtuu? Tiiän kyllä havaitsen selvinpäin aika paljon ympärillä olevia juttuja ja sitten humalassa en mutta no en tiiä. :(/

Toivottavasti joiku on keksinyt tähän parannuksen!

Suosittelen pitämään hyvin imukykyistä paperia aina taskussa varalla ja pitämään sitä myös jossain muualla varalla että saa uuden paperin tarvittaessa vaihdettua. Väliajalla voi käydä pesemässä kasvonsa kylmällä vedellä. Ei sitä hikoilua tarvitse hävetä, ellei sitten ole kysymys krapulahikoilusta, mistä tuskin nyt on kysymys. Kuitenkin, kun on jokin varokeino apuna hien poistamiseksi kasvoilta, se saattaa vähentää jopa itse hikoilua, kun tietää avun olevan omassa hallinnassa, eli paperia taskussa. On toiminut ainakin minulla. Suosittelen testaamaan. Hyvä talouspaperi tai käsipyyhepaperi mistä ei lähde höytyvää tai nukkaa kovin helposti iholle on hyvä ratkaisu.

Sama vaiva itselläkin. Ikää on nyt 36 vuotta ja sama taakka kulkenut mukana nuoruudesta lähtien. On kokeiltu beetasalpaajat, diapamit ja masennuslääkkeet. Useimmat noista on vaan lisännyt hikoilua entisestään muidenkin sivuvaikutusten ohella. Tällä hetkellä testissä parempi ruokavalio ja liikunnan lisääminen. Toistaseksi ei ainakaan kummempia muutoksia. Absolut Torr toimi joskus kainaloihin, mutta senkin teho hävinnyt. Outoa juuri tuo oikean kainalon megalomaaninen hikoilu. Samaan aikaan ei vasemmassa tapahtu välttämättä juuri yhtään mtn. Tuo on siis sitä arkista hikoilua kuten kädet. Paniikin iskiessä 95% hikoilusta kohdistuu juuri tuohon pään ja otsan alueelle. Yrittäjänä olen ollut kymmenisen vuotta ja tuona aikana tapahtuneiden paniikkien hikoilulla olisi täyttänyt useammankin uima-altaan. Parhaimmillaan / pahimmillaan tuo on aivan infernaalista. Pää aivan märkänä ja häpeän / ulkopuolisuuden tunne on aivan kuin jostain toiselta planeetalta.

Huvittaaahan tässä on juuri tuo, että ei ihminen kykene vaivoihinsa vaikuttamaan usean vuosikymmenenkään aikajaksolla. Luulisi joskus joku ahaa-elämys tulevan, mutta ei. Toisaalta minun /meidän tapauksessa on niin totuttu reaktio, että kroppa on tottunut toimimaan tuolla tavoin. Nyt olisikin aika yrittää totuttaa se uusille urille. Rentoutumisharjoituksista ja meditoinnista on ollut jonkin verran iloa, mutta eivät nekään ole pahimmissa panikoimisissa auttaneet. Lähinnä on välillä pystytty kaupassa asioimisia ja muita suorittamaan pienemmällä kauhulla. Tuntuu että viime aikoina tuokin on vaan pahentunut. Jos tapahtuu pienikin ennelta odottamaton tilanne, niin se on menoa taas. Häpeän ja erottautumisen aalto pamahtaa päälle ja sen jälkeen alkaa taas vesileikit.

Tuntuu se jotenkin karulta, että elämän hienoimpia hetkiä on ollut päihtyneenä olemiset. Ja tuo juurikin vain siksi ettei ole välittänyt paskaakaan mistään. On voinut vokotella naisia ja pamahtaa vieraisiin pöytiin vitseinensä. Törmännyt uusiin ihmisiin ja solminut kontakteja. Selvinpäin onkin sitten lähes invalidisoitunut omien rajoitteidensa takia ja pienimmätkin sosiaaliset kontaktit vaatii niin paljon energiaa. Varsinkin jos yhtään tulee kaavasta poikettua ja uusia tilanteita koettua.

Haluaisinkin kysyä onko joku teistä saanut lopulta apua tähän vaivaan? Jos on, niin kovin mielelläni kuulisin pienimmänkin yksityiskohdan avun saajan tilanteesta ja mikä siihen on johtanut. Lopultahan kaikki on omien korvien välissä. Ja kuten aiemmin jo totesin, niin pahinta tässä on tuon vaivan kroonistuminen. Kroppamme ja mielemme on tottunut toimimaan tällä tavoin. Siksi uudelleen ohjelmointi vie varmasti aikaa, mutta jos joku on sen esim. kognitiivisen psykoterapian kautta onnistunut saavuttamaan, niin antaisi kummasti uskoa tähän tilanteeseen. Välillä tuntuu että paniikittomasta elämästä voisi luovuttaa vaikka jonkun raajansa. On tässä useampaankin kertaan käynyt varhaiseläkkeet ja jopa varhaiset mullat mielessä. Eniten vituttaa se, että omia intohimojaan eri asioiden tekemisen ja kokemisen suhteen panttaa pelon takia. En pelkää ottaa nyrkistä naamaani, mutta pelkään oman pääni tiloja. Olen myös aivan totaalisen kyllästynyt tuohon pelkäämiseen. Haluaisin pystyä nolaamaan itseni selvinkinpäin ilman panikkia ja häpeää. Onko se liikaa pyydetty?

Sama vika täälläkin lääkityksenä Propral 120-160mg ja Rivatril 2x2mg. Tuntuu että tuo 2mg ei kyllä riitä. Pitäisi ottaa vähintään 3mg että oireet katoaisivat kokonaan. Toisaalta ihan hyväkin ettei vie sitä paniikkituntemusta kokonaan pois että pystyy siedättämään itseänsä pikkuhiljaa. Tuo hikoilu on kyllä puosta, kun koko pää märkä ja iho. Pakko olla paperia mukana isommissa kaupoissa että saa hien pyyhittyä.

Täällä sama tilanne, 38v mies ja oireet alkoi joskus parikymppisenä, kauhea sos.tilanteiden pelko, ei voi kuvitella menevänsä mihinkään työhaastatteluun ja lääkärissäkin kaikki kuteet ihan märkänä.
Sain nuorempana avioeron aikoihin masis lääkkeet cipralex, ja muistelen että ne vähenti sos.tilanteiden pelkoa, sain jopa naisia ja uskalsin olla ihmisten kanssa.
Ei oo tullut uskallettua mennä uudestaan lääkäriin ja pyytää näitä pillereitä, ja toisaalta niiden kans ei saa alkoholia käyttää, liian hankalaa paatuneelle kaljottelijalle.
Se on auttanut kun olen joillekkin ystäville kertonut paniikkihäiriöstäni niin sen kertomisen jälkeen ei tule hiki pintaan kun toinen tietää, mutta kun ei viitsis koko maailmalle julistaa että on tämmönen.

Täällä nelikymppinen mies, jolla alkaa lähteä hikoilu täysin käsistä. Nuo kuvaukset on kyllä niin samoja kuin mulla. Muistan muutaman kohtauksen vuosien takaa, mutta nyt niitä tulee ihan arkisissakin tilanteissa harva se päivä. Voi olla että oikesti jännittävässä esiintymistilanteessa ei tule kohtausta, mutta kassajonossa tuleekin.

Paniikkikohtaukseksi minun on noita vaikea mieltää kun sykekin pysyttelee alle 50 kohtauksen aikana. Sosiaalisiin tilanteisiin selvästi liittyy, tai ainakin ihmisten lähellä oloon. Ihan sama vaikka olisi paras kaveri kyseessä niin kohtaus voi iskeä. Päästä oikesti vain valuu hikeä, vaatteet on ihan märkiä hyvin nopesti. Pahinta on jos on vielä oikeasti lämmintä. Vaatteet pitää valita niin että niissä ei ainakaan näy selvästi märkyys. Monesti joutuu vain pakenemaan tilanteita johonkin viileään. Viileys on ainoa mikä itseäni auttaa, kylmässä näitä kohtauksia ei tule.

Olen kokeillut propralia, mutta ainkaan se ei kohtauksia kokonaan poista. Opamoxia vasta kerran kokeilleena en tiedä toimiiko se. Olin hieman ylipainoinen kun kohtaukset paheni, mutta kunnon paraneminen huomattavasti ja laihtuminen ei ole yhtään auttaneet.

Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

Mulla tulee otsalle kylmä tunne ja kylmä hiki ilmeisesti ahdistuksesta ja ei kai tuu mitään erillistä paniikkia. varsinkin nyt helteillä kun alkaa ahdistamaan,niin on se outoa kun kuuma ja otsa on viilee ja hiki myöskin.. Mistä lie johtuukaan?

Osta eurolla ebaysta emergency blanket. Näin netissä kuvan aasialaisesta naisesta, joka odotti blankettiin kääriytyneenä metroa ihmisvilinässä ja innostuin itsekin vuoraamaan sohvani. Näillä voi myös vuorata ikkunat, jos ilmastonmuutos saa ensi kesän yhtä helteiseksi.

Mulla ei hiki valu, paitsi kainalot on märät mutta koko keho on ilkeän nihkeä ja rasvainen. Päätä, korvia, kasvoja ja kaulaa kuumottaa ja punottaa. Kohtaus laantuu vasta suihkussa tai nukkuessa. Päätä puristaa.

Mulla nousee otsalle kylmä hiki kun paniikki tulee! myös toi päätä puristava tunne tulee sekä huimaa.. Ja on siinä muitekin oireita.Harvoin iskee ihan kohtaus mutta sekavaa olo 10h päivässä..

Tämä saattaa kuulostaa hullulta, mutta oikeasti ainoa, mistä voi saada tähän apua on taikasienet. Niiden on todettu muokkaavan aivojen hermoratoja ja tajunnan tilaa ja niiden kokemusten avulla voimakkaastakin ahdistuksesta ja pelkotiloista on voitu päästä kokonaan eroon. Myös tieteelliset artikkelit ovat todistaneet niiden tehon itsemurhapäänsärkyyn (hermostollinen).

Monet ovat kuvanneet käyttökokemusten auttavan ymmärtämään asioiden mittasuhteet ja korjaavan näin väärää ajattelumallia. Koittakaapas vaikka googletella niin löytyy paljon artikkeleita psilosybiinien käytöstä psykiatriassa.

Minä hikoilin lukiossa ollessa välillä niin, että hiki valui puroina kainaloista, enkä tiedä huomasivatko kaverit. Jännitin joitakin tiettyjä opettajia tai tunteja ja kauan jälkeenpäin sain tietää, että ne olivat paniikkikohtauksia. Nyt olen 58-v. ja paniikkihäiriö vaivaa etenkin öisin. Seurassa en niin enää jännitä, enkä hikoile enää normaalia enemmän. Ehkä ikä on tehnyt tehtävänsä.