Eli halusin tulla tänne kertoo omasta onnistumisestani! Bulimiaa takana n. 1,5vuotta, sisältää aikoja jolloin oksensin pahimmillaan kaksi kertaa päivässä ja aikoja, jolloin oksensin kerran viikossa tai kahdessa. Monta lopettamisyritystä olen läpikäynyt, onnistunein niistä kesti kuukauden ja viisi päivää. Nyt olen "herännyt" ehkä eniten kuin koskaan. En halua viettää elämääni oksennellen ja seuraavaa ahmimiskohtausta miettien. Olen vain 15-vuotias ja kun aloin ensimmäisen kerran oireilla, olin 13.
Nyt viimeisestä oksentamisesta on aikaa kuukausi ja 2 päivää. Oloni on tervein vuosiin, henkisesti ja fyysisesti. Naama ei turvota, hampaat ei kulu ja ruuansulatus toimii ensimmäistä kertaa aikoihin. Fyysesti minulla on kevyt olo! Olen jopa laihtunut siitä kun lopetin. Ahmimisten aikana painoni saattoi heittää 3 kiloa päivässä. Enää en halua laittaa kehoani niin kovalle rasitukselle. Nyt olen jälleen löytänyt ilon lenkkeilystä ja liikunnasta, kun bulimian aikana oli hankalaa lähteä edes salille (omasta mielestäni)turvonneen mahan takia. Olen myös innostunut nyt terveellisestä ruokavaliosta, pidän huolen että syön tarpeeksi hedelmiä ja vihanneksia, sekä kuidun saanti on tärkeää! On ihanaa kun ei tarvitse aikatauluttaa elämääni bulimian ehdoin, näen ystäviäni päivittäin, kun ennen oli vaikeaa edes tavata kavereita jos olin juuri oksentanut/ahmimassa, eikä voimia jäänyt enää muuhun. Syön nykyisin yleensä 1200-1500 kaloria päivässä, sekä painoni ja kehoni on tasapainossa. Painoindeksi on normaali, 20.
En kuitenkaan vielä sanoisi että syömiseni tai suhteeni ruokaan olisi täysin tasapainoista ja tervettä. Minun tulee tehdä vielä paljon töitä parantumiseni eteen, enkä halua enää IKINÄ retkahtaa tähän kierteeseen uudestaan.
Nyt haluaisin toivoa teille kaikille kaikkea parasta ja voimia tämän kamalan kierteen voittamiseen! Te pystytte siihen, jos vain tarpeeksi haluatte. Iloitkaa pienistä onnistumisista ja edetkää hitaasti, mutta varmasti.
Nyt viimeisestä oksentamisesta on aikaa kuukausi ja 2 päivää. Oloni on tervein vuosiin, henkisesti ja fyysisesti. Naama ei turvota, hampaat ei kulu ja ruuansulatus toimii ensimmäistä kertaa aikoihin. Fyysesti minulla on kevyt olo! Olen jopa laihtunut siitä kun lopetin. Ahmimisten aikana painoni saattoi heittää 3 kiloa päivässä. Enää en halua laittaa kehoani niin kovalle rasitukselle. Nyt olen jälleen löytänyt ilon lenkkeilystä ja liikunnasta, kun bulimian aikana oli hankalaa lähteä edes salille (omasta mielestäni)turvonneen mahan takia. Olen myös innostunut nyt terveellisestä ruokavaliosta, pidän huolen että syön tarpeeksi hedelmiä ja vihanneksia, sekä kuidun saanti on tärkeää! On ihanaa kun ei tarvitse aikatauluttaa elämääni bulimian ehdoin, näen ystäviäni päivittäin, kun ennen oli vaikeaa edes tavata kavereita jos olin juuri oksentanut/ahmimassa, eikä voimia jäänyt enää muuhun. Syön nykyisin yleensä 1200-1500 kaloria päivässä, sekä painoni ja kehoni on tasapainossa. Painoindeksi on normaali, 20.
En kuitenkaan vielä sanoisi että syömiseni tai suhteeni ruokaan olisi täysin tasapainoista ja tervettä. Minun tulee tehdä vielä paljon töitä parantumiseni eteen, enkä halua enää IKINÄ retkahtaa tähän kierteeseen uudestaan.
Nyt haluaisin toivoa teille kaikille kaikkea parasta ja voimia tämän kamalan kierteen voittamiseen! Te pystytte siihen, jos vain tarpeeksi haluatte. Iloitkaa pienistä onnistumisista ja edetkää hitaasti, mutta varmasti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hienoa, että olet onnistunut! Nyt vaan tärkeintä on pitää tuo asenne päällä vaikka repsahtaisikin.
Minä olen kärsinyt bulimiasta jo suurinpiirtein kolme vuotta. En edes muista milloin olisin viimeksi ollut päivän ilman oksennusta. Pahimpina päivinä oksennan yli viisikin kertaa. Osastot, psykiatrit, lääkärit ja ryhmäterapiat on käyty. Mutta ei, mikään ei auttanut.
Nyt on iltapäivä. En ole oksentanut ja ahminut tänään vielä kertaakaan. Jospa tämä olisi se ensimmäinen päivä aikoihin, jolloin pysyisin kuivilla.
Vau, onnea sinulle! Itse olen sairastanut bulimiaa hyvin tarkalleen vuoden ja takana on erittäin huonoja kausia, ja sitten niitä vähän parempia. Nyt en ole oksentanut kuukauteen, mutta ruoka hallitsee ajatuksiani lähes koko ajan. Se on uuvuttavaa, eikä voimia jää muulle. Eilen suunnittelin, kuinka menen tänään kauppaan ja pidän oikean binge/purge-juhlan. Nyt en ole enää niin varma, mutta pelkään että repsahdan. Olo sen jälkeen on jotain niin hirveää, niin ahdistavaa. Häpeä ahmimisen ja oksentamisen jälkeen on sanoinkuvailematon. Olen päättänyt mennä lääkärille vielä tämän vuoden puolella, mutta (todennäköinen) lääkitys mietityttää.. se, kuinka se tulee vaikuttamaan minuun. Otin vähän selvää annosmääristä ja nehän ovat huikeat. Se hieman pelottaa, onko kellään kokemuksia?
Vaaleatyttö90, pidä pääsi bulimian kanssa, näytä sille kuka määrää!
Itellä kans välillä sellasia hetkiä, kuten nyt, että tekee mieli vaan mennä kaapille ja ahmia ja sen jälkeen taas oksentaa. Yli 2 kuukautta oon jo kuitenki ollu oksentamatta. Mut nyt kaapit on kaikenlisäks täynnä kaikkia herkkuja.. En tiiä. Jos tää tunne nyt menis kuitenkin ohi.. En vois uskoo et heittäsin tän kaks kuukautta hukkaan ja alottasin alusta. Koko kesän on ollu nii ihanaa ku on voinu oikeesti ELÄÄ. Oon ollu oikeesti nii onnelline. Toivon vaa etten feilaa tätä nyt. Voimia teille!