katolisen kirkon yhdistymisestä..
Onko valonpilkkuakaan missään näkyvissä??
Tuhat vuotta on riitaa riittänyt, millä keinoin sopu, että "keskinäisen rakkauden" pitisimme??
Onko valonpilkkuakaan missään näkyvissä??
Tuhat vuotta on riitaa riittänyt, millä keinoin sopu, että "keskinäisen rakkauden" pitisimme??
Vastaukset 26
Vanhimmat
syyt edelleen suunilleen ennallaan. Lännen lännen kirkko naulinnut itsensä teesiin "totuutta ei voi muuttaa." Yhdistyminen ei liene mahdollista tällä vuosituhannella
KIRKON JAKAUTUMINEN VUONNA 1054
Lännen ja idän kirkon eron syitä:
1) Poliittiset syyt
-Rooman valtakunnan jakautuminen vuonna 395 Itä- ja Länsi-Roomaksi vaikeutti yhtenäisen kirkon toimintaa
LÄNNESSÄ
-itsenäinen hallitsijoista riippumaton paavi
IDÄSSÄ
-keisari kirkon johtaja (kesaropapismi)
2) Kansalliset syyt
LÄNNESSÄ
-latinan kieli
-käytännöllisyys,toiminnallisuus
IDÄSSÄ
-kreikan kieli
-mystiikka, mietiskely, askeesi
3) Uskonnolliset syyt
LÄNNESSÄ
-koko kristikunnan johtajuutta vaativa paavi
-papit selibaatissa
-ehtoollisleipä happamaton
-kiirastulioppi
-Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta (ns. filioque-riita)
-teologiassa moraaliset ja käytännölliset kysymykset => " Mitä voin tehdä pelastuakseni?"
IDÄSSÄ
-samanarvoiset piispat eli patriarkat
-ei selibaattia
-ehtoollisleipä hapan
-ei kiirastulioppia
-Pyhä Henki lähtee vain Isästä
-teologiassa metafyysiset kysymykset Jumalan olemuksesta ja Kristuksen jumaluudesta
En usko että kirkkojen yhdistyminen tulee onnistumaan. Erot ovat suuret, varsinkin paavin asema.
Toiseksi: Puolassa katolilaiset vainoavat ortodokseja yhä tänä päivänä. EU ottaa jäseneksi tällaisen valtion!!! En ymmärrä miksi Vatikaani sallii vainon. Kirkot "puristivat kättä" 1960-luvulla!
Nikolai
Niinpä: paavista eli paavin asemasta se lähinnä kiinni on! Käytännössä usko on sama ja muutkin erot pienet. Yhtä samaa, pyhää, apostolista ja katolista kirkkoa ollaan niin lännessä kuin idässäkin...
siis kreikkalais- ja roomalaiskatoliset uskovat samoin?
Mites se filioque-lisäys jne. Pappien selibaatti ja ehtoolliskysymys?
Miten se Paavista eli Rooman piispasta johtuu,yhdistyykö kirkot vai ei?
Kiitos vaan..
Uniaatit, itaiset kirkot jotka ovat taydellisessa yhteydessa eivat liita sanaa 'filioque' omaan uskontunnustukseensa, vaikka hyvaksyvatkin sen opetuksen raamatullisena. Monet ortodoksi-teologit ovat myos valmiita kompromissiin kysymyksessa (itseani on aina ihmetytttanyt kadenvaanto tasta post-aristotelisena aikana), mutta varmasti opillisesti on viela kaytava tasta keskustelu.
En tieda mihin viittaa 'ehtoolliskysymyksella' mutta selibaatti on kurinpidollinen, kirkko-oikeudellinen saanto, ei jumalallisen lain saatelema tila. Katolisella Kirkolla on paljon naimisissa olevia pappeja, vaikka se ei Kirkon lantisessa riituksessa olekaan normaalitila. Idan riituksissa, jotka ovat yhteydessa apostoliseen istuimeen, Roomaan, ne papit jotka tahtovat, ovat naimisissa.
Paavin asema universaalina piispana on kysymys, jota taytyy viela kehittaa ekumeenisessa dialogissa. Se on ykseyden sakramentti, Jumalan armon nakyva merkki, ja siita Kirkko ei voi tinkia. Sen ilmenisemisen keinot tosin ovat viela kehityksen alla ja toivomme onkin etta uskovat kristityt kaikkialla tulevat yhtena paivana viela keraantymaan ensimmaisen piispansa Pietarin ymparille, jotta hyvan Paimenemme Kristuksen rukous "ut unum sint", etta he olisivat yhta tulisi toteen.
Ignatius
Luettelemasi asiat ovat niitä käytännön kirkollisia järjestelykysymyksiä, jotka eivät eroa idän ja lännen kirkon välillä aiheuta eikä oikeuta.
Syvimmältä olemukseltaan usko on sama. Mutta käsitys Rooman piispan primaatista eli määräysvallasta yli muiden patriarkkojen on perin juurin erilainen idässä ja lännessä! Lännessä Paavia pidetään kirkon ylinpänä johtajana, idässä vain ensimmäisenä vertaistensa joukossa.
Eli Paavi itseasiassa se ainoa yhdistymisen este on...
rukoilkaamme että Herra johdattaisi seuraavassa paavinvaalissa(?) että ne jotka valitsevat , valitsisivat Herran tahdon mukaisen paavin eli rooman piispan joka todella haluaisi yhdistymistä ja olisi valmis tekemään uhrauksia rakkauden ja yhtenäisyyden nimissä.
Yhdyttekö rukousaiheeseeni?
Ehdottomasti yhdyn rukoukseen! Samalla rukoilen etta koko kristitty maailma tunnistaisi niin nykyisessa kuin tulevissakin Rooman piispoissa pyhan apostoli Pietarin, ja hanta seuraten tekisivat taivaallisen Isamme tahdon.
Ignatius
tunnistamisella tarkoita samankaltaista perinnettä kuin tiibetin budhalaisilla, joiden parissa on uskomus Laman so. opettajan uudelleen syntymisestä kuoleman jälkeen. En yhdy ajatukseesi jos se on että Pyhä Pietari on inkarnoitunut Paaviin. Muuten rukoilen katolisten veljieni ja siskojeni puolesta.Ja että saisivat piispan Roomaan. jota Paaviksi eli Isäksi kutsutaan, joka edistäisi kirkkojen yhdistymistä ja olisi aidosti Kristuksessa ja esimerkillinen esipaimen laumalleen.
On traditionaalinen tapa puhua paavista pyhan Pietarin seuraajana, mutta myos taman hiippakunnan ja siten myos viran jatkajana. Ekumeeniset konsiilit viittasivat paaveihin puhuen heista ikaankuin Pietarina. Tama tarkoittaa siis ainoastaan virkaa ja on kirkkohistoriassa tavallinen tapa puhua paaveista Rooman piispoina, ei minkaanlainen pyrkimys reinkarnaation tuomisesta teologiseen keskusteluun. Virka joka oli Pietarin, on nyt nykyisen Johannes Paavali II:n tehtavana.
vuosina 48-69 jaa. kirkolla oli Pietarin mukaan nimetty Galilealainen "paavi", hänellä vaan ei ollut vähäisempääkään tekemistä Raamatun Pietarin kanssa, viellä vähemmän Jeesus on antanut hänelle mitään valtuuksia koska tuli ristiinnaulituksi jo vuonna 30. (HUOM! kaikki vuosiluvut uusimpien tutkimusten mukaan joissa Jeesuksen syntymävuodeksi oletetaan vuosi 6 eaa.)
Vuonna 69 Rooman keisariksi valittiin Vespasianus. Vuotta myöhemmin Roomalaiset valloittivat Jerrusalemin ja tuhosivat Jerusalemin temppelin. Italialaisen Linus oli tällöin vuosina 69-78 "paavina". Roomalaiset valloittivat viellä vuonna 74 Massadan. Siinä varmaan syntyi erinomainen yhteys ns. alkukirkkoon ja valtuuksia tuli aivan ropisemalla!!!!
Olisikohan katolisen kirkon aika päivittää historian kirjoitustaan?
Että siinä ne valtuudet. Niitä ole milloinkaan paaville annettu eikä niissä liioin ole mitään luopumista. Paavali II valtuudet ovat täsmälleen samat kuin esimerkiksi vaikkapa minulla. Katolisen kirkon sisällä ja edessä hänellä toki on valtaa, mutta ei Jumalan edessä ei maassa eikä taivaassa.
Niinpä. Käsittäisin Paavin eli Rooman piispan P. Pietarin seuraajana vähän samaan tapaan kuin Turun arkkipiispa P. Henrikin piispanistuimen seuraajana. Tosin Helsingin roomalaiskatolisen hiippakunnan piispa katsoo myös olevansa Pyhän Henrikin, Suomen Apostolin, seuraaja...
se on hyvä, ja rukoilen vielä kaikkien yhdistymistä ja keskinäistä rakkautta yli srk-rajojen.
mikä on nykytilanne.
Käydäänkö keskustelua? Missä ja kenen ehdoilla? Ruohonjuuritasolla? Papiston tasolla?
Mistä lisää tietoa ja mitä voisin itse tehdä paitsi rukoilla ja osoittaa rakkautta toinen toiselle?
Ruohonjuuritasosta on jo pitkään ollut hyvä esimerkki Myllyjärven ekumeeninen keskus Espoossa. Siellä ei ainoastaan keskustella, vaan toimitaan: katolinen pappi isä Robert toimittaa Pyhän Liturgian Suomen ortodoksisen kirkon käsikirjan mukaan. Ja ehtoollispöytäkin on ollut avoin kaikille kristityille...
ja ilmeisesti roomalaiskatoliset on ainakin joskus Oulussa voineet osallistua liturgiaan ennen kuin he saivat oman kirkon Ouluun.
Liturgiaan nyt tottakai! Mutta Oulussa saattoivat katoliset aikoinaan osallistua ehtoolliseenkin. Lähin katolinen kirkko löytyi näet Jyväskylästä, eikä pappi sieltä kovin usein Ouluun ehtinyt messua toimittamaan! Metropoliitta Leo ja piispa Paul sopivat, että katoliset saattoivat liturgiassa osallistua myös ehtoolliseen. Tämä varmaan edellytti myös ripittäytymistä ortodoksiselle papille. Kun Ouluun sitten perustettiin katolinen seurakunta, raukesi "Oulun unionikin"...
Miten tuon unionin saisi taas henkiin? Noin niinkuin yleisemminkin? Mielestäni oli hieno kädenojennus ja ennakkotapauskin(?) ortodokseilta katolisiin päin että sallivat yhteisen ehtoollisen..
Onko niin että katolilaiset pitävät lujasti kiinni paavin "yksinvaltiudesta",mutta muuten oltaisiin valmiita yhteyteen? Ja siten syyllistetään ortodokseja "jarruiksi",kun eivät paavin primaattia tunnusta.
Ja ortodoksit taasen puolestaan pitävät muilta osin asioita vain teknisinä esteinä,kuten katolisetkin,mutta pitävät kiinni kannastaan että paavi on "ensimmäinen vertaistensa joukossa",eikä ylin auktoriteetti,ja siten kokevat room-katolisten "jarruttavan" yhdistymistä kun eivät paavin ylivaltaa yli muiden patriarkkojen tunnusta.
Oma mielipiteeni on, että ortodoksien näkemys on perinnettä paremmin seuraava ja yhtenäisen Kirkon hengen mukainen.
Eli pallo on sittenkin roomalais-katolisella puolella.
Toivottavasti en loukkaa ketään näin sanoessani,mutta minusta tilanne näyttää tältä.
Voin olla väärässäkin,sillä en millään kaikkea voi tietää..
Mutta tärkeäksi tuo yhdistyminen rakkauden ja totuuden hengessä minulle on muodostunut ja aionkin,jos Jumala suo,rukoilla ahkerasti että Herra Pyhän Henkensä kautta auttaisi rakentamaan rakkaudellisia siteitä lujemmiksi ja paremmiksi, kunnes viimeisetkin esteet murtuvat. Hänelle ei tämäkään asia ole mahdoton tai vaikea.
Kaikella rakkaudellani ja siunaten,
heppu
Olen samaa mieltä, että itäinen kirkkonäkemys on paremmin perinnettä vastaava kuin roomalaiskatolinen.
On vain Yksi, Pyhä, Apostolinen ja Katolinen (yleinen) Kirkko - mutta monta patriarkaattia. Niistä ensimmäinen vertaistensa joukossa on Rooma, sitten tulee Konstantinopoli ja muut vanhat patriarkaatit...
tuon olevan oikea käsitys.
Olemme samoilla linjoilla,miten mukavaa.
... on? Onko Rooma vain ensimmäinen vertaistensa joukossa? Vai haluaako Rooma olla muiden johtaja (siis enemmän kuin paras vertaistensa joukossa)? Eikö koko Rooman paaviuden idea ole se, että Rooman paavi on apostoli Pietarin seuraajana enemmän kuin ensimmäinen vertaistensa joukossa?
ensimmäinen, vaan vielä Jeesuksen vikaari maanpäällä. Tässä asiassa Katolinenkirkko ei ole luopumassa.
Siinäpä se ongelman ydin onkin. Eli Rooma haluaa ja suorastaan vaatii olla enemmän kuin muut vanhat patriarkaatit olisivat valmiit sille suomaan...
Olenpa sitä mieltä, että Rooman piispan arvonimi Jeesuksen Kristuksen Vikaari eli sijainen on lievästi sanottuna hieman suureellinen.
Paljon maanläheisemmältä kuulostaa paavin titteli Jumalan Palvelijain Palvelija...
Oikeastaan kyse (ja tavoite) ei voi olla kirkkojen varsinaisesta yhdistymisestä, vaan ykseydestä erilaisuudessa. Eli tunnustetaan puolin ja toisin, että sekä idässä ja lännessä on sama usko - korkeintaan erilaisia painotuksia sen ilmaisemisessa.
Se johtaa rukous- ja ehtoollisyhteyden palauttamiseen ja ollaan tuhannen vuoden takaisessa tilanteessa: jakamattomassa kirkossa, joka muodostuu monesta itsenäisestä patriarkaatista, joiden yhteisistä asioista päätetään yhdessä yleisessä kirkolliskokouksessa.
ei tuu mitään