Varmasti osunut kohdalle miljoonassa eri parisuhteessa. Nainen on varmasti ihan tavallinen tapaus ja minä olen varmasti ihan "tavallinen"(=kusipää) mies kun asiasta olen huolissani.
Yhteiseloa nyt takana puolitoista vuotta. Itse olen enemmän urheilullinen kuin sohvaperuna. Koko ikäni erilaisten urheilulajien parissa, välillä kilpailumielessä ja muuten yleisen hyvinvoinnin vuoksi.. ja myös sen ulkoisen olemuksen vuoksi. Tyttö oli tavatessamme hoikka ja mukavan urheilullisen oloinen ulkoiselta habitukseltaan. Hänen kuntoilunsa koostui lenkkeilystä ja yhdestä jumppa DVD-levystä, mikä lienee aika normaali setti monelle naiseläjälle. No niinhän siinä sitten kävi että kun seurustelu eteni niin niitä kiloja vain alkoi kertymään. Tämän hetken tilanne on se, että ennen mukavasti erottuva naisellinen lantio ei enää erotu koska vartalo on kuin tasainen pötkylä. Jossakin välissä taisin itsekin hieman löysäillä harrastuksien suhteen ja sain häneltä ns leikkimielisen kuitin vatsamakkarasta.. muutamaan otteeseen. No vaikka asia ikäänkuin vitsillä heitettiinkin niin siitä motivoituneena treenasin itseni ehkä parempaan kuntoon kuin ikinä. Koska en itse ikinä saisi suustani mitään toisen ulkomuotoa mollaavaa ulos niin jollakin tasolla koetin oman esimerkkini vaikuttavan myös häneen. Mutta nyt näyttäisi että hän vain haluaa nautistella minun aikaansaannoksistani.. kuulostakoon omahyväiseltä tms.. tekemättä kuitenkaan itselleen mitään. Välillä on saatu pientä kriisiä viimeaikoina aikaiseksi kun seksi suhteessa on vähentynyt. Tottakai välitän hänestä suuresti, en muuten tässä kirjoittelisi saatika olisi yhä hänen kanssaan, mutta kun se seksuaalinen viehättävyys josta hänessä pidin on kadonnut ja en voi väittää etteikö se olisi vaikuttanut haluihini. Yritän kyllä jatkuvasti työntää sivustalle seikkoja jotka vaivaavat, mutta ilmeisen heikolla menestyksellä.
En tiedä liittyykö asiaan, mutta nyt kun tuppaan saamaan häneltä jatkuvia kehuja ja hipelöintejä kroppani suhteen niin suhtaudun niihin enemmänkin marttyyrinä kuin otettuna. En näytä näitä negatiivisia tunteitani hänelle, mutta ne ovat sisälläni. Marttyyrinä siksi että tein tämän itselleni hänen vuokseen, mutta hän ei ole tehnyt itselleen sitä minun vuokseni. Ja miksipä olisikaan kun en ole asiasta sanonut. Olen pohjimmiltani semmoinen kiltti, kohtelias yms plaaplaa rehti ja reipas mies joka ei sano mitä sylki suuhun tuo, eikä halua pahoittaa yleensä kenenkään mieltä. Niin miten kukaan on ikinä onnistunut sanomaan naiselle - voisitko laihduttaa, aiheuttamatta mielipahaa?
Lähtökohtaisesti hänen lihomisensa juontaa juurensa täysin vääristä ruokailutottumuksista ja käsittämättömän suuresta herkutteluvietistään. Terveellisempiä ruokailutottumuksia pyrin viljelemään aina ohimennen tilaisuuksien tullen, mutta tuolle mässäilyvietille en taida voida mitään.
Joskus vain tekisi mieli sanoa *söimme juuri tukevan aterian, joten voisitko heittää tuon suklaatryffelipussin helvettiin, kiitos!" No en tietenkään sano mitään ja tilanne ei miksikään muutu.
Minulla ei ole mitkään maailman tiukimmat kriteerit kumppanin suhteen. Luulin vain alkujaan löytäneeni mukavan tytön, joka tykkää pitää huolta kunnostaan itseni lailla. No nyt asianlaita on kääntynyt siihen pisteeseen että hieman huolestuttaa ja kirjoittelen suomi24 foorumilla.
Jos skipataan se vaihe että ensiksi haukutaan minut narsistiksi, itsekkääksi siaksi jne jne. niin voisin ottaa vastaan joitakin hyviä keinoja saada toinen ikäänkuin vaivihkaa tajuamaan asia ja ehkä siten innostumaan taas edes niistä suhdettamme edeltäneistä harratuksista(lenkkeily ja jumppa DVD). Yksi keino olisi tietenkin pyytää häntä mukaani kun itse lähden kuntoilemaan, mutta työmme ja aikataulumme eivät yleensä anna myöden samaan aikaan esim. kuntosalilla käyntejä.
Mitähän vielä.. no sanon vaan että olen huomannut sillä ulkonäöllä olevan minulle merkitystä. Se ei ole kaikki kaikessa, mutta sillä on merkitystä. Sillä on hänellekkin merkitystä, mutta hän kai sitten luulee että sillä ei ole minulle merkitystä.
Tyttö on vasta hieman päälle parikymppinen ja minä häntä hivenen vanhempi.
Olen miettinyt kuntosalikortin-/-jäsenyyden hankkimista hänelle ns. lahjana. Liekö tuostakin voi ottaa itseensä?
Yhteiseloa nyt takana puolitoista vuotta. Itse olen enemmän urheilullinen kuin sohvaperuna. Koko ikäni erilaisten urheilulajien parissa, välillä kilpailumielessä ja muuten yleisen hyvinvoinnin vuoksi.. ja myös sen ulkoisen olemuksen vuoksi. Tyttö oli tavatessamme hoikka ja mukavan urheilullisen oloinen ulkoiselta habitukseltaan. Hänen kuntoilunsa koostui lenkkeilystä ja yhdestä jumppa DVD-levystä, mikä lienee aika normaali setti monelle naiseläjälle. No niinhän siinä sitten kävi että kun seurustelu eteni niin niitä kiloja vain alkoi kertymään. Tämän hetken tilanne on se, että ennen mukavasti erottuva naisellinen lantio ei enää erotu koska vartalo on kuin tasainen pötkylä. Jossakin välissä taisin itsekin hieman löysäillä harrastuksien suhteen ja sain häneltä ns leikkimielisen kuitin vatsamakkarasta.. muutamaan otteeseen. No vaikka asia ikäänkuin vitsillä heitettiinkin niin siitä motivoituneena treenasin itseni ehkä parempaan kuntoon kuin ikinä. Koska en itse ikinä saisi suustani mitään toisen ulkomuotoa mollaavaa ulos niin jollakin tasolla koetin oman esimerkkini vaikuttavan myös häneen. Mutta nyt näyttäisi että hän vain haluaa nautistella minun aikaansaannoksistani.. kuulostakoon omahyväiseltä tms.. tekemättä kuitenkaan itselleen mitään. Välillä on saatu pientä kriisiä viimeaikoina aikaiseksi kun seksi suhteessa on vähentynyt. Tottakai välitän hänestä suuresti, en muuten tässä kirjoittelisi saatika olisi yhä hänen kanssaan, mutta kun se seksuaalinen viehättävyys josta hänessä pidin on kadonnut ja en voi väittää etteikö se olisi vaikuttanut haluihini. Yritän kyllä jatkuvasti työntää sivustalle seikkoja jotka vaivaavat, mutta ilmeisen heikolla menestyksellä.
En tiedä liittyykö asiaan, mutta nyt kun tuppaan saamaan häneltä jatkuvia kehuja ja hipelöintejä kroppani suhteen niin suhtaudun niihin enemmänkin marttyyrinä kuin otettuna. En näytä näitä negatiivisia tunteitani hänelle, mutta ne ovat sisälläni. Marttyyrinä siksi että tein tämän itselleni hänen vuokseen, mutta hän ei ole tehnyt itselleen sitä minun vuokseni. Ja miksipä olisikaan kun en ole asiasta sanonut. Olen pohjimmiltani semmoinen kiltti, kohtelias yms plaaplaa rehti ja reipas mies joka ei sano mitä sylki suuhun tuo, eikä halua pahoittaa yleensä kenenkään mieltä. Niin miten kukaan on ikinä onnistunut sanomaan naiselle - voisitko laihduttaa, aiheuttamatta mielipahaa?
Lähtökohtaisesti hänen lihomisensa juontaa juurensa täysin vääristä ruokailutottumuksista ja käsittämättömän suuresta herkutteluvietistään. Terveellisempiä ruokailutottumuksia pyrin viljelemään aina ohimennen tilaisuuksien tullen, mutta tuolle mässäilyvietille en taida voida mitään.
Joskus vain tekisi mieli sanoa *söimme juuri tukevan aterian, joten voisitko heittää tuon suklaatryffelipussin helvettiin, kiitos!" No en tietenkään sano mitään ja tilanne ei miksikään muutu.
Minulla ei ole mitkään maailman tiukimmat kriteerit kumppanin suhteen. Luulin vain alkujaan löytäneeni mukavan tytön, joka tykkää pitää huolta kunnostaan itseni lailla. No nyt asianlaita on kääntynyt siihen pisteeseen että hieman huolestuttaa ja kirjoittelen suomi24 foorumilla.
Jos skipataan se vaihe että ensiksi haukutaan minut narsistiksi, itsekkääksi siaksi jne jne. niin voisin ottaa vastaan joitakin hyviä keinoja saada toinen ikäänkuin vaivihkaa tajuamaan asia ja ehkä siten innostumaan taas edes niistä suhdettamme edeltäneistä harratuksista(lenkkeily ja jumppa DVD). Yksi keino olisi tietenkin pyytää häntä mukaani kun itse lähden kuntoilemaan, mutta työmme ja aikataulumme eivät yleensä anna myöden samaan aikaan esim. kuntosalilla käyntejä.
Mitähän vielä.. no sanon vaan että olen huomannut sillä ulkonäöllä olevan minulle merkitystä. Se ei ole kaikki kaikessa, mutta sillä on merkitystä. Sillä on hänellekkin merkitystä, mutta hän kai sitten luulee että sillä ei ole minulle merkitystä.
Tyttö on vasta hieman päälle parikymppinen ja minä häntä hivenen vanhempi.
Olen miettinyt kuntosalikortin-/-jäsenyyden hankkimista hänelle ns. lahjana. Liekö tuostakin voi ottaa itseensä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sano suoraan ja katso mikä on tulos. Kyllä täällä maailmassa muhkummistakin naisista pitäviä miehiä on että jos naisellasi alkaa vituttaa arvostelusi. :D
"Niin miten kukaan on ikinä onnistunut sanomaan naiselle - voisitko laihduttaa, aiheuttamatta mielipahaa?"
Avainsananahan tässä on asiallisuus. Ja siitä kyllä kieltämättä pisteet sinulle, että teksti ei ole tätä luokkaa kuin tämä aloitus: http://keskustelu.suomi24.fi/node/9194986 Eli käytännöllisesti katsoen koko pitkä aloitus on vain yhden lauseen toistoa, eli sitä, että miten eukko on ällöttävä läski.
Niin tosiaan, ei minun mielestäni tuossa huomautuksiin suhtautumisissa niinkään ole eroja miehen ja naisen välillä, usein se vaan tuppaa olemaan niin, että nainen osaa muotoilla toiveensa nätisti, kun taas moni mies vajoaa sinne luolamiestasolle ja haukkuu, kyykyttää ja kiristää. Kenelle tahanasa jos esität toiveen tuolla tavalla, niin ei sitä hyvällä katsota.
No, sinun nyt ainakin pitäisi aloittaa siitä, että puhut asiasta tyttöystävällesi ja kerrot miltä sinusta tuntuu. Reaktio voi olla hyvinkin ymmärtäväinen - tai sitten. Eri ihmiset kun reagoivat eri tavoin asioihin, joillakin saattaa kuohahtaa ensin ja sitten rauhoituttuaan miettivät asiaa. Ja käytä vaikka ihan noita samoja perusteluita, mitä tuossa aloituksessakin kirjoitit. Ja vaikka alkureaktiona olisikin suuttumus tms. niin älä siltikään sorru mihinkään noista keinoista, mitä tuossa edellisessä kappaleessa luettelin.
Tää läski lähtee nyt aikaiselle aamulenkille, eli onnea vain yritykseen, vaikutat sen verran fiksulta, että voit jopa onnistuakin (ainakin paremmin kuin tuo toisen keskustelun apinan raivolla möykkäävä juntti) :)
Tarinasi on aivan kuin minun elämästäni sillä erotuksella, että saimme lapsen 3kk sitten ja olen alkanut taas kuntoilla. Mutta mutta tunnut asialliselta mieheltä. Ilmaisit hyvin huolesi vaikuttamatta kuitenkaan itsekeskeiseltä narsistilta. Oen itsekin lihonut yhteiselomme (7v) aikana 30kg. Mieheni ei koskaan ole sanonut painostani mitään paitsi kun oikein haukuin itseäni mätisäkiksi, niin mieheni sanoi minun olevan vain pyylevä ei mätisäkki. Tottakai hän tarkoitti hyvää, mutta otin siitä itseeni, että mieheni pitää minua pyylevänä?!
Vaikka miten sanoisi, niin aina se naisen itsetunnon päälle ottaa. Mutta nyt sinun kannattaa silti tarttua härkää sarvista, vielä kun naisesi on nuori ja painon pudottaminen on helpompaa. Jos annat vain asian olla, niin mikä tilanne olisikaan parin vuoden kuluttua.. Jos et muuten osaa, niin näytä vaikka tekstisi hälle tai kirjoita kirje. Ehkä hänkin havahtuu tilanteeseen. Ja lihavuudessahan on kaikki sairausriskitkin.. Onnea :)
esität asiasi mukavaan sävyyn, ainakin täällä palstalla. Asia on toki valitettava, siis sekä se että tyttösi lihoi kuin myös se, että sillä on sinulle noin suuri merkitys. Itselleni on käynyt samoin kuin tyttöystävällesi, meidän seksielämämme on kuitenkin säilynyt aivan samanlaisena kuin ennenkin, joten mieheni mielestä on kaiketi edelleen viehättävä. Nyt olen kyllästynyt (itse) habitukseeni ja kilot saavat lähteä. Mieheni ei ole pyytänyt/ vihjannut/ toivonut mitään. Asiaa voit tuskin esitää niin ettei tyttösi loukkaannu, mutta jos asia sinua kovin vaivaa ja suhteenne kärsii niin voithan näyttää tämän tekstisi täällä hänelle, koska asia on mahdollisimman kauniisti ja mukavaan sävyyn selvitetty. Tsemppiä!
Noniin kiitos neuvoista sun muista. Tiesin että minusta ei ole sanomaan hänelle asiasta suoraan, joten juonin itseni tilanteeseen jossa ei jää enää vaihtoehtoja. Eilen illalla kun oli perinteinen karsea mässäys meneillään, päätin heittää itseni jonkinsortin murjotustilaan. No meilläpäin ei yleensä samana iltana selvitellä murjotuksien syitä vaan vasta sitten kun toinen ns leppynyt. No tänään hän sitten halusi tietää syyn. Tuumailin että en viitsi kertoa, kun olen jo päässyt asian yli ja ei se ollut mikään ihmeellinen juttu, mutta tiesin että hän ei luovuta ja julmistuu jos en kerro. Joten jonkin aikaa kestäneen jankkaamisen jälkeen sanoin sitten syyn - no tuo yletön mässäily! No hän alkuun naureskeli ja moitti höpsöksi että semmoisestako minä murjotin. Sitten hetken perästä hän hieman hämillään kyseli että pelkäänkö hänen lihovan. No koitin tietysti vähätellä asiaa. Sitten taas hetken perästä hän kysyi vielä enemmän hämillään että joko se mässäily näkyy hänessä. No minä taas vähättelin asiaa. Ja tuosta taas tuokio niin hän sanoi että koittaa tästä edes hillitä taipumustaan ja myönsi itsensä "herkkuperseeksi".
Joten nyt jää nähtäväksi miten käy, mutta suht kivuttomasti tuo kuitenkin onnistui.
Hienosti toimittu! Tiesit mikä toimii ja teit sen! Oma mieheni ei osannut olla aivan noin "hienovarainen" varsinkin kun oma painoni ei lähtenyt laskuun sairaudesta johtuen, joten sanominen tuntui entistäkin julmemmalta. Mutta pahalta se tuntui ensisijaisesti siksi, että se "kolahti": voisinko tehdä jotain muuta, muuttaa ruokailua, liikuntatottumuksia? Noh, puolentoista vuoden lääkekokeilujen ja oikean lääkityksen odottamisen aikana olen muokannut ruokavalioni oikeaksi(karkin ja pullan ystävä ne ole koskaan erityisemmin ollutkaan, 3-4 pussia vuodessa), löytänyt sisältäni naaraspedon, ja nyt kun lääkitys on oikea, paino on jo valmiiksi oikean ruokavalion ja liikunnan avulla lähtenyt huimaan laskuun! Olen jo aiemmin tiputtanut -15kg, 10kg jäi vajaaksi ennen sairastumistani, joten nyt on se loppurutistuksen aika! Ja entisenä erittäin läskinä voin sanoa, että parasta mitä voit tytöllesi tehdä on pitää huolta, että muodot ja kunto säilyy!!!! Ps. Tarkista vielä, voiko painonnousuun vaikuttaa ehkäisypillerit tms, sillä itselleni ne toivat huomaamatta ensimmäiset 10kg aikoinaan, mutta siinä rakkauden huumassa en itsekään sitä tajunnut- ja silloinen poikaystäväni ei osannut olla yhtä fiksu kuin sinä!
Helkkarin ovelasti toimittu :)
voin melkein taata sinulle ettei tyttöystäväsikään ole tyytyväinen omaan ulkomuotoonsa, mutta laihduttaminen on vaikeata, varsinkin ilman tukea. Meillä oli vähän sama tilanne, mies ilmaisi että olisi kivaa jos laihduttaisin, ja kertoi sen todella nätisti että olen muuten niin täydellinen että jos vielä laihtuisin niin olisin maailman kaunein nainen jne. Kyllä se vähän kirpaisi mutta tajusin että kyllähän minä haluan laihtua ja olla maailman kaunein nainen hänen silmissä..ja olisi kivaa käyttää kivoja vaatteita...hän on ollut tukenani, myös silloin kun olen lihonut pari kiloa ja hän ei arvostele jos joskus syön jätskiä tai muuta herkkua :) 7 kiloa on lähtenyt ja sain siitä lahjaksi ihanat kengät jotka olin kauan halunut :)
Seuraavaksi on etappina että kun pääsen siihen 85 kiloon niin saan valitsemani aurinkolasit.
80 kiloa- laukun
75 kiloa- hotelliyön
70 kiloa- shoppailukierroksen
65(tavoite)- korsetin (kunnon sellaisen koska sellaisen olen aina halunnut sitten kun olen hoikka)
Pieniä asioita, mutta motivoivat paljon ja tuntuu kivalta kun hän on minusta ylpeä!
Kannattaa sanoa rehellisesti ja luulenpa että hän ottaa sen asiallisesti koska luultavasti hänkin haluaa laihtua mutta tarvitsee sitä tukea. Suosittele kiloklubin sivuja, ilmaisia ovat ja todella hyvä sivusto :)
tsemppiä!
Tarkoitan sitä, että mies maksaa laihduttamisestasi.
Hienoa! *taputtaa päähän*
Löytyyhän se valittamisen aihe kun oikein etsimällä etsii.
Mikäs tuossa nyt niin pahaa on? Tuohan palkitseminen motivaatiota kummasti ja palkitsevathan ihmiset itsekin itseään.