Tapasin noin kaksi vuotta sitten erityisen ujon, herkän ja suloisen naisen. Kuitenkin alussa ajattelin, että hän on todella ylpeä ja jotenkin poissaoleva. En ole mikään yhdenillan juttujen harrastaja ja minusta vaikutti, että hän halusi vain sitä yhtä asiaa. Jälkikäteen olen kuullut hänen olevan vain todella ujo, eikä hän oikein uskaltanut tuoda tunteitaan esiin. Silloin en kuitenkaan tätä oivaltanut. Olen aina hakeutunut ekstrovertimpien tyttöjen seuraan ja ujon ihmisen kanssa oleminen ei oikein luonnistu minulta. Alkoi ottamaan päähän parin kuukauden tapailun jälkeen se kaikki ujostelu. Olen tottunut naisiin, jotka ottavat, mitä haluavat ja näyttävät avoimesti tunteitaan. Loukkasin tätä naista sitten todella pahasti, voin sen rehellisesti myöntää ja hän kai meni ystävien kertoman mukaan asiasta ihan rikki, eikä ole toipunut sanoistani.
Hänen ystävänsä ovat kertoneet minulle hänen olevan vielä kiinnostunut, mutta asiassa on ikävä mutta. Tyttö ei uskalla enää tavata minua. Hän kuvittelee kai, että särjen sydämen, niin kuin joskus särjinkin. Olen yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta hän ei halua tavata enää. En ole koskaan loukannut ketään ihmistä, en sanonut pahaa sanaa kenellekään ja yhtäkkiä teen niin jonkun todella herkän ihmisen kanssa. Minulla ei ole koskaan ollut kenenkään naisen kanssa niin rauhallista ja seesteistä olotilaa kuin hänen kanssaan. Jälkikäteen voin sanoa, että hänestä huokui enemmän hellää tunnetta kuin kenestäkään sellaisesta naisesta, joka on minulle kertonut rakkaudestaan ja vähän ajan kuluttua päättänyt lähteä suhteesta, koska ei tunnu enää kivalta.
Minä pilasin oman juttuni totaalisesti. Aion kyllä vielä joskus puhua tämän naisen kanssa (kun hän siihen suostuu) ja kertoa, että olin idiootti ja että hän unohtaisi ilkeät, vihaisessa mielentilassa, lausutut sanani. Luulen, että omalla kohdallani suhde tähän naiseen on kaukainen haave. Hän oli aidosti minusta kiinnostunut, aidommin kuin kukaan muu koskaan, ja minä pilasin sen, koska olin ennakkoluuloinen, enkä osannut nähdä pintaa syvemmälle. Kirjoitan tämän, koska en halua, että muille käy näin. On hirvittävästi ihmisiä, jotka puhuvat paljon rakkaudesta ja lupailevat kaikkea, heidän lupauksiinsa on niin helppo uskoa, mutta kun joku ei puhukaan ja ujostelee aluksi, sitä luulee, ettei toisella ole niitä tunteita, vaikka oikeasti saattaa olla, että se on ainoa kerta kun joku on todella sinua rakastanut.
Minä olen muuttunut mies kaikin tavoin tämän naisen jälkeen. Olen seesteytynyt, ei kiinnosta pinnalliset ihmiset, osaan katsoa asioita kokonaisvaltaisemmin. Jotakin hyvääkin.
Hänen ystävänsä ovat kertoneet minulle hänen olevan vielä kiinnostunut, mutta asiassa on ikävä mutta. Tyttö ei uskalla enää tavata minua. Hän kuvittelee kai, että särjen sydämen, niin kuin joskus särjinkin. Olen yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta hän ei halua tavata enää. En ole koskaan loukannut ketään ihmistä, en sanonut pahaa sanaa kenellekään ja yhtäkkiä teen niin jonkun todella herkän ihmisen kanssa. Minulla ei ole koskaan ollut kenenkään naisen kanssa niin rauhallista ja seesteistä olotilaa kuin hänen kanssaan. Jälkikäteen voin sanoa, että hänestä huokui enemmän hellää tunnetta kuin kenestäkään sellaisesta naisesta, joka on minulle kertonut rakkaudestaan ja vähän ajan kuluttua päättänyt lähteä suhteesta, koska ei tunnu enää kivalta.
Minä pilasin oman juttuni totaalisesti. Aion kyllä vielä joskus puhua tämän naisen kanssa (kun hän siihen suostuu) ja kertoa, että olin idiootti ja että hän unohtaisi ilkeät, vihaisessa mielentilassa, lausutut sanani. Luulen, että omalla kohdallani suhde tähän naiseen on kaukainen haave. Hän oli aidosti minusta kiinnostunut, aidommin kuin kukaan muu koskaan, ja minä pilasin sen, koska olin ennakkoluuloinen, enkä osannut nähdä pintaa syvemmälle. Kirjoitan tämän, koska en halua, että muille käy näin. On hirvittävästi ihmisiä, jotka puhuvat paljon rakkaudesta ja lupailevat kaikkea, heidän lupauksiinsa on niin helppo uskoa, mutta kun joku ei puhukaan ja ujostelee aluksi, sitä luulee, ettei toisella ole niitä tunteita, vaikka oikeasti saattaa olla, että se on ainoa kerta kun joku on todella sinua rakastanut.
Minä olen muuttunut mies kaikin tavoin tämän naisen jälkeen. Olen seesteytynyt, ei kiinnosta pinnalliset ihmiset, osaan katsoa asioita kokonaisvaltaisemmin. Jotakin hyvääkin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minäkin tapasin miehen joka piti minua kylmänä naisena vaikka olenkin vain ujo hänen seurassaan. Hän näki minua pienessä hiprakassakin joskus ja silloin tykästyi minuun, sellainen olen oikeasti mutta hänen seurassaan selvänä olen vain ujo. Koska tunnen häntä kohtaan aidosti, syvästi.
olla, että meille vähän syötetään tällaista Big Brother koko ajan on oltava hauskaa-ajatusta ja toisen kautta myös sitä, että naisten pitäisi olla jopa aggressiivisia saadakseen miehen. Hauskuus ei kuitenkaan aina korreloi onnellisuuden ja tasapainon kanssa, johon ihminen kuitenkin luultavasti pyrkivät. Ennen vanhaan ehkä ujot naiset olivat suositumpia kun haettiin pysyvää kumppania ja äitiä lapsille. Luulen, että jos en olisi mennyt sössimään koko hommaa olisin saanut luotettavan kumppanin, jonka kanssa olisi voinut ehkä kultahäätkin viettää joskus.
Itsekin ehkä vähän menin siihen lankaan, että ajattelin ujouden olevan jotenkin sellainen ominaisuus, että ihminen on koko ajan tuollainen, en ajatellut, että se voisi olla alkuarkuutta tai jännitystä. Sydäntä särkee joskus nähdä tätä naista kaupungilla iloisin mielin ystäviensä seurassa ja huomata, kuinka hemmetin ennakkoluuloinen sitä onkaan ollut. Vielä enemmän v-tuttaa jos hänen kanssaan en koskaan saa olla tai jos en tapaa samantyylistä rauhallista ihmistä. Voin joskus kymmenien vuosien päästä poikamiehenä sitten pohtia, että on se kivaa kun ne kaikki naiset pettivät ja jättivät ja itse jätin sen, joka ei olisi koskaan satuttanut minua millään lailla. Katsella ehkä kun tämä nainen hellii lapsenlapsiaan kaupungilla miehensä kanssa. Ihminen ei aina tajua omasta parastaan.. Paitsi ehkä kun sen on menettänyt.
Vaikuttaa siltä, että ihan aidosti kadut sanojasi ja nyt tiedät mitä haluaisit oikeasti. Naisena ja elämää nähneenä voin kertoa, että tulee olemaan erittäin vaikeaa saada tuota naista takaisin. Luottamus kun menee kerran, niin sitä on enää vaikea saada takaisin. Jos nyt yhtään mitään mistään tiedän, niin älä yritä puheluilla ja viesteillä tunteitasi kertoa, vaan hakeudut livenä hänen juttusille ja tietysti selvinpäin. Näin hän näkee sinut ja aidon katumisesi, koska kuulostaa siltä, että selvästi kärsit tapahtuneesta. Ellei hän sinulle voi anteeksi antaa, niin ainakin olet yrittänyt oikeasti asialle jotain tehdä ja tätä kautta ehkä pystyt elämääsi hiukan paremmin ilman häntä jatkamaan. Aina kannattaa asiat yrittää selvittää, kävi kuinka kävi, muuten ne jää seuraamaan koko loppuelämäksi. Siihen saa myös varautua, että vaikka anteeksi saisitkin, niin saattaa olla työn ja tuskan takana saada häntä takaisin. Vaikea tietää kuinka pahasti olet loukannut, mutta pahasti kuitenkin, koska tilanne on tämä. Anna myös aikaa hänelle, vaikka ns. lähelle pääsisitkin, koska hänen täytyy saada sinua ihan rauhassa miettiä, älä missään nimessä painosta. Näin minä tekisin, mutta olen kyllä nainen :)
mielipide on ihan hyvä kuulla tässä vaiheessa. Tilanne kun meni lähinnä solmuun tällaisella miehen halki-poikki ja pinoon-ajatusmallilla. Miehet, ainakin osa, eivät aina ihan osaa lukea tilanteita ja jos vaikuttaa, että nainen ei näytä kovin kiinnostuneelta, niin oletetaan, että hän ei sitten ole. Naiset on vähän tätä monimutkaisempia olentoja, jotka ymmärtää enemmän sävyeroja,
Mutta kiitos neuvoistasi, ne olivat hyviä.
mun tapauksessa Mies ihmetteli sitä ujouttani ja siksi ottikin asian esiin toteamalla mun olevan kylmä nainen. (huomionarvoinen seikka tässä on se, ettei sitä sanottu mitenkään pahasti tai ivaten tai solvaus mielessä, vaan mies oli ihmeissään aidosti käytöksestäni hänen seurassaan koska näki mua toisaalla ja välillä eri tavalla)
Siitähän se keskustelu lähti viriämään ja hän ymmärsi kyllä heti miksi käyttäydyin niin kuin olin käyttäytynyt.
Miehelle ei vain ollut tullut se mieleen, että niinkin voi käyttäytyminen muuttua :)
Loukata ei saa! Se kertoo typeryydestä ja itsekkyydestä.
tuollaisia kaksinaamaisia te nuoret miehet. Naisen pitäisi olla herkkä, hento, kaunis ja mitä vielä lisäksi teidän omissa haavekuvissa. Kun nainen on herkkä, hän ei anna ja ei näytä tunteitaan. Ei sekään riitä. Mikään ei riitä. Et sinä oikeasti välittänyt siitä naisesta. Jos välittäisit, et olisi lausunut ilkeitä sanojasi. Jos tämä nainen olisi antanut sinulle, olisit jättänyt hänet satavarmasti. Miehen "rakkaus" se vasta pinnallista onkin. Toivottavasti tämä nainen löytää hyvän miehen.
Näin on. Jos oikeasti välittää, ei heti kärkeen lausu ilkeitä sanoja. Kuka ottaisi sellaista riskiä, paitsi joku kypsymätön typerys. Sellaistahan kaikki naiset eivät taas rakasta.
http://www.youtube.com/watch?v=IKlkXu1u2ro
Vähän kevennystä :)
jos et ole ihmistä arvostanut, ja olet häntä loukannut, on todella naivia ajatella että hän tahtoisi enää olla kanssasi missään tekemisissä. Kyllä me kaikki vastaamme omista teoistamme/sanoistamme. Miksi hänen enää tartteisi uskoa/luottaa suhun? Kuitenkin on olemassa (hänelläkin) ihmisiä jotka aidosti välittävät juuri hänestä (ei ole heille korvattavissa oleva) Ehkä opit tästä jotain! Ja tapaat toisen yhtä herttaisen ihmisen, jota heti arvostat ja haluat kohdella hyvin!
"Minulla ei ole koskaan ollut kenenkään naisen kanssa niin rauhallista ja seesteistä olotilaa kuin hänen kanssaan"
Ja siitä huolimatta käytöksesi? Millainen ihminen oikein olet? Miehet, miehet..
Positiivista asiassa on tietysti se, että olet itse ymmärtänyt virheesi, ottanut opiksesi ja parantanut tapasi. Hieno asia.
Jos minä olisin tuon tarinan nainen, en ikinä puhuisi sinulle sanakaan. Luottamuksen menettää vain kerran.
Tuo on niin valitettavan totta. Mutta mitä tehdä, jos tuo ihminen kaikesta huolimatta olisi saanut aikaan jotain sellaista, jota ei olisi voinut edes kuvitella olla olemassa. Kaikki vaihtoehdot ovat kyllä käyty läpi, ja siitä huolimatta. Luottamuksen voi menettää vain kerran, mutta huonon kohtelun takana voi olla ihan mitä tahansa. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen tässä elämässä.
Silloin kun tunteet ovat todellisia, se extrovertimpikin nainen muuttuu ujoksi ja araksi.
ja jos asiasta kertoo, suutahdetaan ja kettuillaan päälle, "älä puhu pa*kaa, sinäkö ujo, sinusta sitä viimeiseksi voisin uskoa.."
*autch* =(
no, tämä extrovertti nainen on hiljaa.
Noh,noh.....en ole sanonut ainakaan noin hänestä, päinv.?hmm....mutta aloitus ei ainakaan ollut ujoa:)
tämäkin ujo, arka ja puheliastietyssä seurassa on myös jatkossa hiljaa. En aioi yhenyhtäkään ihmistä lähestyä missäään mielessä, en ystävyys enkä seurustelu. Sen verran on sattunut sytämeen....
Niin totta