Mittani ovat: 160cm ja 68kg. Nyt vähän aikaa sitten aloin muuttaa elämäntapojani täysin terveellisempään päin. Olin toki aiemminkin ollut tyytymätön vartalooni, mutta koska kukaan ei ollut koskaan sanonut minulle siitä mitään negatiivista, en ole aiemmin tarttunut toimeen. Nyt vasta oma kuvotustasoni kävi sietämättömäksi tähän höllyvään olemukseen ja aloitin terveellisen elämän.
Kaikki muu on mennytkin oikein hyvin, paitsi läheisteni suhtautuminen. En asu kotikotona, vaan tyttöystäväni kanssa. Hän on minulle ihan suoraan sanonutkin, ettei tahtoisi minun laihtuvan. Vaikka olen sanonut, että minun on tehtävä tämä itseni takia, niin hän on muka keskustelun aikana ymmärtävinään minua, mutta silti kaupassa käydessään ostaa aina kaikkia herkkuja myös minua varten. Etenkin leivokset ovat tällaisia. ''Mä ostin sullekkin leivoksen. Tuu syömään omas mun kanssani.''
Ja sama meno jatkuu vanhempieni toimesta heidän luonaan. Varsinkin äitini jaksaa päivitellä, kuinka olen päästäni vinksahtanut halutessani laihtua. Hän on jopa toisinaan vihjannut minulla olevan syömishäiriö. Tästä syystä en enää tykkää käydäkkään heidän luonaan niin kovinkaan usein.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Voinko mielestänne tehdä tai sanoa heille mitään mikä saisi heidät hyväksymään päätökseni? Laihduttamispäätöstä en aio perua.
Kaikki muu on mennytkin oikein hyvin, paitsi läheisteni suhtautuminen. En asu kotikotona, vaan tyttöystäväni kanssa. Hän on minulle ihan suoraan sanonutkin, ettei tahtoisi minun laihtuvan. Vaikka olen sanonut, että minun on tehtävä tämä itseni takia, niin hän on muka keskustelun aikana ymmärtävinään minua, mutta silti kaupassa käydessään ostaa aina kaikkia herkkuja myös minua varten. Etenkin leivokset ovat tällaisia. ''Mä ostin sullekkin leivoksen. Tuu syömään omas mun kanssani.''
Ja sama meno jatkuu vanhempieni toimesta heidän luonaan. Varsinkin äitini jaksaa päivitellä, kuinka olen päästäni vinksahtanut halutessani laihtua. Hän on jopa toisinaan vihjannut minulla olevan syömishäiriö. Tästä syystä en enää tykkää käydäkkään heidän luonaan niin kovinkaan usein.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Voinko mielestänne tehdä tai sanoa heille mitään mikä saisi heidät hyväksymään päätökseni? Laihduttamispäätöstä en aio perua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No näytä heille vaikka joku painoindeksitaulukko. 4 kiloa sinulla näyttäisi olevan normaalin indeksin yläpuolella. Sen 4 kilon pudottamiseen heillä ei ainakaan pitäisi olla mitään sanomista, koska tuo 4 kiloa sinulla on terveyssuositusten mukaan liikaa. Jos laihdutat enemmän, niin se ei ole enää terveydellisistä syistä laihduttamista, vaan kosmeettista ja vaikeammin perusteltavissa. Voit kuitenkin terveyden kannalta huoletta laihduttaa itsesi 50 kiloiseksi, jos pituutesi on tosiaan tuo 160 cm. Alle 50 kiloon älä missään nimessä pyri.
asia ei kuulu muille kuin sinulle! En ymmärrä miksi haet kenenkään hyväksyntää päätöksellesi....
Minulla olisi tavoite mahtua kepeästi 32 koon farkkuihin. Nyt olen kokoa 36-38.
En nyt sikäli mitään tukea tai hyväksyntää päätökselleni vaadi. Toivoisin vain, etteivät kaikki olisi sitä vastaan. Kumpa he voisivat vain suhtautua neutraalisti tarjoamatta minulle ruoka-aineita, joita en tarvitse, enkä voi syödä päätöksessäni onnistuakseni.
Häh? Kokoon 32? Haluat siis alipainoiseksi? Kannattaakin syödä oikein niukasti niin voi vaikka pumppu pysähtyä yöllä nukkuessa. Haeppa youtubesta videoita aiheesta: momery for those who died eating disorder tms. Siellä on oikein hyviä muistovideoita niistä jotka ois halunnut olla mahdollisimman laihoja. Monet kuolleet sydänpysähdykseen. Siinä voipi käydä niin että pumppu ei jaksa enää pumpata ilman energiaa, tulee rytmihäiriö ja se on sit loppusi. Luin et monet on kuollu yöllä nukkuessaan.
Onko se koko 32 sit hyvännäkönen kun sitä vedetään sulle hautajaisiisi ruumiisi päälle? Ei siinä kukaan ihaile persausten istuvuutta vaan hukkaan heitettyä elämääsi. Olet nyt sopivan kokoinen unohda typerät tavoitteet. Lopeta laihuuden ihannointi ja ruoki ajatusmaailmaasi ihan muilla asioilla. Haluat kovasti tulla hyväksytyksi. Luota siihen että Jumala hyväksyy sinut tuollaisena kuin olet, elämälläsi on parempi ja suurempi tarkoitus kuin pyöriä syömättömyyden ja markkinavoimien luoman kauneusihanteen saavuttamisen ympärillä. Kehitä muita puoliasi ole henkisesti hyvä ihminen, elä täysillä, nauti ja harrasta niin saat aitoja ystäviä ja huomiota/ihailua osaksesi. Sinua ei ihmiset hyväksy/rakasta sen enmpää olet sit laiha tai normaalipainoinen. Jos joku taho tuntuu vaativan sulta alipainoa, se ei ole aitoa.
taisi tarkoittaa farkkujen tuumakokoa ja 32 (ehkä L -koko?) on ihan kiva koko johon itsekin haluaisin mahtua. Itse käyttänyt aikoinani sen kokoisia farkkuja, jolloin painoindeksini oli juuri ja juuri 25 alapuolella.
Tälleen itse naisena, joka kokee samaa omalta äidiltään, voin hieman avata naisten aivoituksia:
Äidillesi ensinnäkin on varmasti ihan kunnia asia "pitää lapsena ruuissa" eli varmistaa että jälkikasvu saa murkinaa, vaikka eivät asuisikaan enää kotona. Se on äitijuttu ja itsekin olen jopa riidellyt äitini kanssa siitä. Hän ei vaan mahda sille mitään. Silloin kun hän tarjoaa, otan erittäin vähän kohteliaisuudesta.
Avokistasi sen verran, että vaikka hän varmasti sinua kovin rakastaa, meitä naisia vaivaa kuitenkin aina kateus. Jos sinä laihdut, onko hän sitten rinnallasi läski? Mitäs jos susta tuleekin muitten naisten silmissä haluttavampi kuin nyt ja laihtuneena komistuksena hullaannut ja juokset maille tiettymille?! Tai vielä pahempaa: Sinä saavutat tavoitteesi, jota hän itse ei ole koskaan tavoittanut?!!
"Ota kulta tästä leivosta, syödään yhdessä" = "Ethän vaan muutu, ollaan aina näin yhdessä ja näin pidän sinut aina tässä, aamen".
Muistutan, että tämä voi hyvinkin olla alitajuntaista avokiltasi, harva nainen oikeasti tätä tekee niin sanoitusti ilkeyksissään, avokkisi käytös on hirveän yleistä naisilla.
Mieheni lihoi ikävälillä 21-26v liki parikymmentä kiloa. Hän on ns. lihavuuteen taipuvaista sorttia kuten koko äitinsäpuoleinen sukukin. Pistin itse lihomisen huolestuneena toki merkille (tunnen lihavuuden terveysriskit hyvin koulutustaustani vuoksi) mutta eipä toista voi pakottaa laihtumaan jos oma motivaatio puuttuu. No, motivaatio löytyi kun miehelle 27-vuotiaana sanoi erikoislääkäri että hän oli enää muutaman vuoden päässä 2-tyypin diabeteksesta ja metabolisen oireyhtymän kriteerit täyttyivät jo. Mies teki elämäntapamuutoksia (ruoka & liikunta) joita tietenkin tuin parhaani mukaan, rempaten samalla omiakin tapojani paremmiksi vaikken ylipainoinen ollutkaan. Mies laihtui 16kg ja esim. pääsi vyötäröindeksillä mitaten pois riskialueelta. Hän on syystäkin ylpeä saavutuksestaan ja niin olen minäkin hänen puolestaan.
Nyt sitten kuulin kiertotietä pitkin miten hänen äitinsä on takanapäin valittanut, että 'poika on laihtunut ihan nälkäkurjeksi, ei sovi yhtään sille semmonen, ihan on luuviulu' ja MINÄ OLEN HÄNET KUULEMMA SIIHEN PAKOTTANUT ja yritän tehdä hänestä jotain urheilijaa. Vaikka kyse on oikeista, alle kolmikymppisenä ilmenneistä ja lääkärin toteamista terveysriskeistä ja siitä että niihin pitää tarttua ennalta eikä odottaa että kaikki odotettavissa olevat ongelmat puhkeaa. Ja vaikka mies ei ole todellakaan luuviulu vaan on päässyt normaalipainoon (painoindeksin mukaan on vielä muka hieman ylipainoinen, mutta mittanauha ja peili kertovat että tilanne on hyvä).
Olen anopille tällä hetkelä niin vihainen etten halua edes nähdä häntä. En käsitä, kuinka äiti ei halua omalle lepselleen terveyttä ja pitkää ikää?! Pitäisikö asiantuntijoiden madonluvuille vaan kohautella olkapäitään ja jatkaa paisumista? ei jumalauta.
sinuna korostaisin terveyshyötyjä. Etsi painonpudotusta tukevia faktatietoja ja lyö ne pöytään. Kysy läheisiltäsi, haluavatko he että kuolet nuorena tai että he joutuvat omaishoitajiksesi, kun vaikkapa diabetes2 tekee hallaa jalkojesi verisuonille ja raajoja joudutaan amputoimaan? Konkretisoi uhkat joita ylipainoon liittyy. Käy juttelemassa lääkärille, pyydä että sinulta mitataan veren rasva-arvot ja tehdään sokerirasituskoe, jos niistä löytyy jotain poikkeavaa niin esitä ne faktat läheisillesi ja kysy haluavatko he että sairastut vakavasti tai heität henkesi ennen aikojaan. Siitä merkittävässä ylipainossa on kyse loppujen lopuksi.
Ja lopuksi - jos olet lihonut 30kg noin lyhyessä ajassa ilman selkeää syytä, MENE LÄÄKÄRIIN. Esim. kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa tuollaista.
Sori, sekoitin tohkeissani kaksi eri threadia. Et taida noiden mittojesi perusteella olla edes ylipainoinen, mutta periaatteessa tuo "kun läheiset ovat painonpudotusta vastaan" -aihe saa sappeni kiehumaan. siis silloin, kun oikeasti on ylipainoa.