Olen rakastunut itseäni 8 vuotta vanhempaan työkaveriini. Ikäero ei ole se ongelma, mutta tällä miehellä on tyttöystävä ja lapsi. Seksiä on harrastettu ja ikävä kyllä molemmilla tulivat tunteet mukaan. Nyt sattuu kun tiedän etten häntä kai saa koskaan omaksi. Työpaikalla pidämme asian salassa. Mitä teen?
Suhde varattuun mieheen
Sonja
223468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itselläni oli myös työpaikka-romanssi miespuoliseen työkaveriin joka oli naimisissa ja neljän lapsen isä. Samoin kävi myös meille. Meillä molemmilla oli määräaikainen työsuhde, ja Mulla se päätyi aikaisemmin. Tosin olisin voinut jatkaa siellä, mutta tein ratkaisuni enkä pyytänyt enään jatkoaikaa. Ajattelin että parempi lähteä pois kuin jatkaa. Aluksi oli tajuton ikävä, mutta aika paransi haavat.
lopeta homma alkuunsa niin pääset vähemmällä. mut mitäpä sitä ei rakkauden eteen tekisi..
Perhaanrikkojia, ällöttäviä viihdykenaisia tollaset. Vois joskus edes vähän yrittää ottaa jonkun muunkin huomioon, kuin itsensä. Vapaitakin miehiä on, miks pitää vikitellä varattuja? Lapset ja kaikki. Syy on tietenkin enemmän miehessä, mutta ei teilläkään kyllä mitään moraalia tai toisen ihmisen kunnioitusta ole. Miltä tuntuisi olla se vaimo? Ei voisi vähempää kiinnostaa, miltä hänestä tuntuu, vai? Sitten täällä kerjäätte sympatioita, kun mies ei ollutkaan oikeasti kiinnostunut. Menkää itseenne. Jos miestä kiinnostaisi oikeasti olla kanssanne, hän olisi, eikä vaimonsa kanssa.
Suhteeseen tarvitaan AINA 2 IHMISTÄ. Ja ken leikkiin ryhtyy (perheellinen Mies) se leikin kestäkööt. Mulla ainakin suju työpäivät rattosammin tän miehen ansiosta. Enkä tunnusta olevani perheenrikkoja.
Juu, samanlaisia kokemuksia on ollut. Oli ihana ukkomies, joka oli loistava sängyssä ja muutenkin aivan unelma. Mutta mietipä sitä, jos hän nyt käy hoitelemassa sua ollessaan isä ja toisen naisen oma niin eiköhän sama kävis sullekin jos vaikka sen saisitkin..? Itse rupesin sitä miettimään ja jätinkin tuon ukkomiehen heti kun tapasin kultani. Kannattaa nauttia hyvästä seksistä ja huumasta, mutta ei kannata rakastua petturiin..
Niinpä, kun olet hauskutellut ukkomiesten kanssa, onko mieliala sama kun oma mies liehuu raskaana ollessasi/lapsia hoitaessasi? Asettaudu toisten asemaan, niin tiedät mihin leikkiin ryhtyä...
Minä olen vastaavassa tilanteessa, mutta eri asemassa. Miehellä jonka kanssa olen ollut 9 vuotta on suhde itseään 10 vuotta nuorempaa tyttöön. Tämä suhde repii minut rikki, lapset kärsii tilanteesta. Ilman lapsia olisi helppo tehdä ratkaisu ja jättää sikamainen mieheni. Tämä toinen akka jopa tuntee minut ja lapseni ja on silti viitsinyt lähteä suhteeseen mieheni kanssa. Minusta on uskomatonta että mieheni tekee minulle tällaista, mutta vielä uskomattomanpaa on että joku tuttu tekee myös tämän minulle. Olen pitänyt huolen että kaikki tietävät asiasta ja mulkoilevat akkaa joka on perheenrikkoja. Minusta mikään ei tee sallittavaksi mennä ukkomiehen matkaa, varsinkin jos tällä on pieniä lapsia. En usko että tilanne on kenellekään helppo....
Miten voit olla noin itsekäs? Jos mies ei voi sanoa ei, niin viimeistään sinun pitäisi kieltäytyä. Ihan oikein sinulle että olet hajalla kun menet rikkomaan suhteen ja perheen. Vapaita miehiä riittäisi, miksi pitää mennä ukkomiehille tyrkyttämään itseänsä? Itseäsi ei ole ilmeisesti petetty koskaan? Nimittäin silloin tietäisit kuinka h*lvetin pahalta tuntuu kun mies juoksee kuppasten ämmien perässä..
Hyvä ystävä,olin 9kk naimisissa olevan miehen kanssa,tiesin myös sen että emme voi olla ikuisuuksia yhdessä,mutta mitäs tein kun olin rakastunut. Yritin ajatella järkevästi ja tein lopun..no jaa..se kesti vain pari päivää ja tapasimme uudelleen ja sama jatkui...nyt pari kuukautta sitten tein päätöksen että nyt se saa riittää,tuskallista se oli ja on vieläkin mutta kai se ajan kanssa menee ohi,toivon ainakin..hyvää jatkoa sulle.
eli reikää ja joka kulmasta.
Itse olin ollut muutaman kerran ukkomiehen kanssa kun olin miehen puutteessa. Kun muuten olen itse erilainen. Sain tältä mieheltä sympatiaa, syliä ja seksiä. Pari kertaa vuodessa, sitä jatkui muutama vuosi.Ukkomiehen kertoman mukaan vaimo myös harrasti samaa. Koska heillä oli sellainen sopimus keskenään että ulkopuolinen seksi piristää heidän seksielämäänsä jos ulkopuolinen seksi on jotenkin hyvää tarkoittava. Nyttemmin ei enää harrasteta ulkopuolista seksiä, heille riittää toisensa. Vielä käyn tämän ukkomiehen kanssa tansseissa ja halaamassa, voimia saamassa.
Meitä on siis moneksi! Onneksi sain oman mieskullan aikanani, kun kärsivällisesti etsin kumppania joka hyväksyi minut sellaisenani. Ei pidä tuomita ettei sinua tuomita samoin!
Voi miten tutulta kuulostaakaan, työkaveri hänkin mutta minua kaksi vuotta nuorempi mies. Komea, kohtelias, huomaavainen..ja se oli menoa.Olin ihastunut häneen salaa jo varmaan pitemmän aikaa ennen kuin huomasin että tunnehan taitaa olla molemmin puolista.
Naimisissa ollaan molemmat, kotona ollaan niin ku ei oltaiskaan, vaikka oma tunto kolkuttaa joka kerta työreissun jälkeen.Asiasta on puhuttu monta kertaa että: "se loppuu nyt tähän kertaan, ollaan nyt järkeviä ja ajatellaan niitä jotka tästä kärsii", mutta älähän mitään kun taas seuraava kerta koittaa kumpikin on aivan yhtä tietämäön siitä että perhe on kotona.Jo pelkästään Se tunne kun toisen näkee saa sukat pyörähtämään.Koko ajan odottaa toisen soittoa ja koettaa itse jopa tehdä asiaa saadakseen soittaa toiselle.Ja se vaan jatkuu...
ette tahoillanne sitten eroa ensin ja ole sitten oikeasti yhdessä?Tuolla tavoin toimien teette vielä pahemmin puolisoillenne,molemmat,sekä itsellennekin (paitsi jos jommalla kummalla on "avoin suhde") .Valehtelua,salailua ja sellaista,voivoi.
Vaan jatkuu kirjoitat. Onko jatkunut jo kauankin?Tietääkö kummankaan (tai kummankin) puoliso? Lapsia? Miten olette ajatelleet tulevaisuudessa? Jatkatte edelleen?
että se ei olisi enään niin hauskaa,jos eroaisi.koko homma maistuisi yhtä puulta kuin omankin ukon kanssa.
Eroaminenkin tuntuisi niin tuskalliselta, rakastanhan kuitenkin miestäni.Kaikki yhteinen (ystävät,omaisuus,perhe) rikkoontuisi.Olenkin miettinyt onko maailmassa ketään toista joka voi rakastaa kahta miestä yhtä aikaa.Toinen on se sinun intohimosi täyttymys,hellä ja varmaan se jännitys elämässä.Tunnet olevasi kuin kuningatar hänen käsivarsillaan.En tiedä onko se edes rakkautta häneen vai vain ihastuminen.Tunne siitä että olet toisellekin jotain erikoista ja tärkeää.
Mieheni taas on se tukeva kivijalka, turvallinen, rauhoittava "kotipesä".Jonka kainaloon voit käpertyä illalla, nukahtaa rauhassa pelkäämättä että maailma kaatuu päälle.Saat rakkautta ja huolenpitoa.Silti molempien kotona ollaan täysin tietämättömiä asiasta.Olen jopa pyytänyt työkaveriani loukkaamaan minua jollain tavalla että voisin sen verukkeella palata täysin mieheni syliin mutta sitähän hän ei tee...
mitä tapahtuu jos (tai pikemmin KUN..) jomman kumman puoliso saa tietää asiasta (ellei jo tiedä,miten voitte olla varmoja)? Kuinka paljon tuskaa aiheutuukaan siitä,että suhteenne ja sen kesto paljastuu (kun kirjoitit, että ero on tuskaa- tarkoititko itseäsi vai aviomiestä?) ? Vai kiistättekö kaiken ja jatkatte kuitenkin vai?
Omatunto kolkuttaa kirjoitit ensimmäisessä viestissä,miten pystyt tai tämä toinen mies sanomaan kotona rakastavansa (vain) puolisoa,eikö tunnu pahalle (vaikka et varsinaisesti valehtele? Tietääkö tämä toinen mies,että rakastat myös aviomiestäsi vai oletteko antaneet toisillenne kuvan kamalista kotioloista ja "hirviöpuolisoista" ja että se ajaa toisen syliin?
Ymmärrän,että ihastumisen tai rakastumisen tunteelle ei mahda mitään,mutta sille mitä tekee silloin voi itse vaikuttaa päättämällä mitä tekee,soittaako tekosyyllä vai on tiukasti soittamatta ja niin edelleen.
Olisi outoa jos ihmiset naimisiin mennessään lakkaisivat ihastumasta. Eivät nimittäin lakkaa. Ja kun suhde vieraaseen mieheen jostain syystä hyytyy, niin uusi potentiaalinen ehdokas ilmaantuu kehiin. Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa ihmistä ja varteenotettavia tulee vastaan aina silloin tällöin.
Pointti onkin siinä, että pidätkö jalat maassa ja annat perhostesi vatsassa laskeutua vai lähdetkö hommaan mukaan. Paluuta nimittäin ei ole. Joka kerta mennään pidemmälle ja pidemmälle ja se mikä on jo tehty, on aina helppo tehdä uudestaan. Jos eilen suudeltiin, sitä ei enää jatkossa tarvitse pohtia, tehty mikä tehty kuitenkin.
Loppupelissä vain paskaa jää käteen. Itselle huono omatunto ja hyväksikäytetty olo. Kokemuksesta sanon että ei kannata. Minä en ainakaan siihen enää ikinä ryhdy.
Olet tainnut katsella liikaa kauniita ja rohkeita. kyllä sitäkin katsomalla oppii kirjoittamaan vaikka romaanin, tosin taso voi olla sitä sun tätä.
Haluat siis sekä syödä kakun että säästää sen?? Onneksi olkoon jos näin pystyt tekemään pitkässä juoksussa, näillä jutuilla kun on taipumus paljastua ennemmin tai myöhemmin. Enpä haluaisi olla sinun asemassasi, kun näin käy! Nauti siis nykyisestä elämäntilanteestasi niin kauan kuin voit, nalli varmasti napsahtaa ennen pitkää...
Varo ettei käy hassusti. Ennen pitkää asiat tulevat julki. Kaikki aviomiehet eivät ota kevyesti sitä tietoa että ovat olleet jo pitkän aikaa pelkkiä aisankannattajia. Voi tulla leppoisimmallekin nallekarhulle jopa väkivaltaisia ajatuksia, onhan näitä nähty. Surullisimmissa tapauksissa jopa lapsetkin voi vimmassa mennä samaan kasaan, koska eihän niistä enää tiedä ovatko ne omiakaan. Vihasta voi tulla niin suuri että se sumentaa aivot ja johtaa pahoihin seurauksiin. Jatkettu rikos paljon pahempi kuin kerran tapahtunut hairahdus ja tunnustus, silloin voi jopa antaa anteeksi. Suosittelen lopettamaan ajoissa.
Suhde tähän mieheen on nyt aika lailla ohi. Tiedän mitä teen ja olen sanonut hänelle tämän. Hän haluaisi jatkaa, minä en enää, koska en saa häntä kokonaan. Heidän juttunsa ei ole ollut eikä ole kunnossa, mutta toivon että he saavat sen hoidettua... ELI tulin järkiini!
Hei! Miten menee nyt, kuukausi eropäätöksen jälkeen?