Hei! Kaverini (mies) on sairastanut vuosikymmeniä skitsofreniaa. En valitettavasti tiedä mitä sen lajia, en ole koskaan kysellyt sairaudestaan mitään. Sairaus on hänellä lääkkeillä hoidossa, ja kun hän ottaa lääkkeensä, hän on lähes normaali eikä edes huomaisi että hän sairastaa skitsofreniaa, ellei tietäisi.
Kysymykseni kuuluu hänen vaikeisiin jaksoihinsa jolloin hän (ilmeisesti, oletusta) jättää lääkkeensä ottamatta. Silloin hän on tällainen: Ei pidä yhteyttä, paitsi joskus lähettelee kummallisia sähköpostiviestejä, jotka voivat olla esim. näin: TERVVVVVVVVEEEEEEGGGGGGHHHHHHH........ MIDDDÄÄÄSSHHHHHH KGGGGGUUULUUUUHHHHHHMMMM... Eli en saa niistä oikein tolkkua, ja sitten hän pelkää tietokonettaan, ei uskalla nukkua samassa huoneessa tietokoneensa kanssa, kulkee kaupungilla veitsien kanssa (en tiedä, mitä pelkää), saattaa tulla kadulla vastaan mutta naureskelee vaan itsekseen, tuijottelee johonkin päin ja pärskähtelee, jos joku huutaa hänelle, vaikkka "Terve, mitä mies", niin hän saattaa vastata tervehdykseen, mutta ikään kuin havahtuu jostain tilasta hätkähtäen. Pahinta on että hänellä on myös diabetes, ja hän laiminlyö myös diabeteksensä hoidon huonojen jaksojen aikana eli ei välttämättä ota insuliinia säännöllisesti.
Asuntonsa menee aina näinä "huonoina aikoina" ihan mielettömään siivoon, eli siellä ei voi edes kävellä, kun kaikki on lattialla, tiskit tiskaamatta, jne. Kun "hyvä jakso" on päällä, asunto on siisti ja kaveri tolkussaan.
Kysyisin, miten minun pitää tähän kaveriini suhtautua, kun hänellä on huono aika? Pitääkö minun vastata hänen sähköpostiviesteihinsä? Entä jos hän soittaa, mitä hän ei yleensä tee, jos on huono kausi menossa. Vastaanko? Teenkö oikein, kun en puhu hänen sairaudestaan mitään kanssaan (koska hän ei itse ole tehnyt aloitetta keskusteluun? Pitääkö minun aktiivisesti ottaa häneen yhteyttä, kun tiedän että nyt on "huono aika"? Vai antaa olla rauhassa?
Poliisitkin ovat hänet korjanneet talteen ja vieneet väkisin kotoa mielisairaalaan lähiomaisensa pyynnöstä, siellä hän yleensä on parantunut (saa kait lääkkeitään)
Kysymykseni kuuluu hänen vaikeisiin jaksoihinsa jolloin hän (ilmeisesti, oletusta) jättää lääkkeensä ottamatta. Silloin hän on tällainen: Ei pidä yhteyttä, paitsi joskus lähettelee kummallisia sähköpostiviestejä, jotka voivat olla esim. näin: TERVVVVVVVVEEEEEEGGGGGGHHHHHHH........ MIDDDÄÄÄSSHHHHHH KGGGGGUUULUUUUHHHHHHMMMM... Eli en saa niistä oikein tolkkua, ja sitten hän pelkää tietokonettaan, ei uskalla nukkua samassa huoneessa tietokoneensa kanssa, kulkee kaupungilla veitsien kanssa (en tiedä, mitä pelkää), saattaa tulla kadulla vastaan mutta naureskelee vaan itsekseen, tuijottelee johonkin päin ja pärskähtelee, jos joku huutaa hänelle, vaikkka "Terve, mitä mies", niin hän saattaa vastata tervehdykseen, mutta ikään kuin havahtuu jostain tilasta hätkähtäen. Pahinta on että hänellä on myös diabetes, ja hän laiminlyö myös diabeteksensä hoidon huonojen jaksojen aikana eli ei välttämättä ota insuliinia säännöllisesti.
Asuntonsa menee aina näinä "huonoina aikoina" ihan mielettömään siivoon, eli siellä ei voi edes kävellä, kun kaikki on lattialla, tiskit tiskaamatta, jne. Kun "hyvä jakso" on päällä, asunto on siisti ja kaveri tolkussaan.
Kysyisin, miten minun pitää tähän kaveriini suhtautua, kun hänellä on huono aika? Pitääkö minun vastata hänen sähköpostiviesteihinsä? Entä jos hän soittaa, mitä hän ei yleensä tee, jos on huono kausi menossa. Vastaanko? Teenkö oikein, kun en puhu hänen sairaudestaan mitään kanssaan (koska hän ei itse ole tehnyt aloitetta keskusteluun? Pitääkö minun aktiivisesti ottaa häneen yhteyttä, kun tiedän että nyt on "huono aika"? Vai antaa olla rauhassa?
Poliisitkin ovat hänet korjanneet talteen ja vieneet väkisin kotoa mielisairaalaan lähiomaisensa pyynnöstä, siellä hän yleensä on parantunut (saa kait lääkkeitään)
Vastaukset 5
Vanhimmat
tottakai sinun pitää auttaa ystävääsi, kun sairauden hoito on huonossa jamassa. Sinähän sen huomaat. jos ei ota apua sulta vastaan avaa ovea ja muuta, niin soitto omaisille on paikallaan. Joissain tapauksissa lääkkeet annetaan pistoksina, myös psyyke. Toimisiko hänellä ?
vastuulla ellet sit välitä tarpeeks, mutta sellaista ei nykyaikana ole.
Hyvähän se on hänen kanssa jutella, kun hänellä on vaikeaa. Tietty voi olla tosi raskasta keskustella skitson kanssa, kun hänellä on huonompi episodi menossa. Mä olen ihan avoimesti puhunut parin skitsofreenikon kanssa heidän sairaudesta ja uskoisin, että se antaa pientä helpotusta heille, mutta liika on liikaa. Pitäisi tietty vältellä sellasia aiheita, joilla saa heidän mielikuvituksen villiintymään.
En kauheasti skitsofrenialääkkeistä tiedä, olen aina ollut hieman lääkevastainen, mutta tässä tapauksessaa sun varmaan kannattaisi muistutella häntä ottamaan lääkeet säännöllisesti, kun tulee vaikeampia viikkoja.
Minun äitilläni on todettu skitsofrenia. Olen nyt 22 itse ja asun omassa asunnossani mieheni kanssa. Nuoruus oli vaikeaa äidin sairauden vuoksi. Joskus on huonoja kausia, jotka saattavat kestää hoitamattomana vuodenkin, ehkä ylikin. Ja hyviä jaksojakin on ollut. 10-vuottakin yhteenmenoon.
Tuolle ystävällesi ois saatava jonkunlainen hoito, ja lääkitys. Lääkkeet pitää skitsofrenian aikahyvin aisoissa, tosin nyt taas äidillä on menossa lääkkeistä huolimatta huono kausi. Skitsofrenikot ovat todella herkkiä ihmisiä ja jos he järkyttyvät jostain itselleen tärkeästä asiasta, mikä muiden silmissä saattaskin olla pieni alkaa sairaus puhkeemaan pintaan.
Äiti oli muutama pvä sitten aikalailla puhumaton ja istuskeli paikallaan pitkiä aikoja, luki yhä sivua 3 tuntia jne.. ei ymmärtänyt oikeen ees mitä sanoin. Nyt hän puhuu taas paljon, mutta ihan sekavia ja hänellä on harhoja ja harhaluuloja..nyt on aggressiisempi kausi menossa taas. Onneksi nyt katsotaan lääkitystä uudestaan.
Mä kävin äitin luona, kun hänellä oli tuo puhumattomuus-vaihe. Musta sun pitää tukea häntä, mutta liikaa et voi tehdä. esim. itse en voi huonona aikana käydä siivoomassa, kun hän suuttuu kamalasti, eikä paljoa puheleen pysty muutenkaan. Auttaa voit sen verran, kun hän antaa. MUtta hoitoon tarvis ehdottaa tai jonkun hähen läheisen (sukulaisen).
Skitsofrenikon läheisillä on usein vaikeaa, mutta stemppiä :)
...tulee mieleen , että asuuko hän haja-asutus alueella , ja käyttääkö Hän oman kaivonsa vettä ruoka juomanaan? Jos se on saastunut kaivo , eikä lääkärit ole osanneet ottaa sitä huomioon, ja syöttävät hänelle aiheettomasti jotakin sipramillia, päästäkseen ulkomaan lomalle, lääketehtaan provissio-palkkiona. ...hhh... se on vaikea selittää... on kokemusta... 8 vuotta sitten olin samassa tilanteessa , nyt olen päässyt eroon lääkäreistä ja nautin elämästä.