Hei,
Takanani on täysin epäonnistunut päivystyspolilla käynti jossa minut suorastaan mainittiin lihavaksi.
Bmi on tosiaan 17 aika tasan ja aikaisemmat lääkärini ovat mieluusti nostamassa painoa hieman ja hokevat kuinka aliravittu ja alipainoinen olen enkä näe itseäni niin hoikkana kuin todellisuudessa olen, ja hullu osittain yritin uskoa tuota. Nyt tosiaan tajuan että ei olisi kannattanut kuunnella muuta kuin omaa päätä ja pitää pintansa itsensä kanssa sekä uskoa että se on todellisuus mitä omat silmät kertovat. Olin tosiaan hiljattain päivystyksessä matalan kaliumin takia "tiputuksessa" ja yön odottelun jälkeen kun tapasin päivystävänlääkärin niin sain kuulla kommentin että onhan 2,7 kalium hieman matala mutta ei välttämättä olisi tarvinnut suonensisäistä tiputusta vielä. Kun taas toisesta paikasta minut pakotettiin osastolle alhaisen kaliumin takia, ei ollut vaihtoehtoja. No tämä samainen päivystyslääkäri totesi katsoessaan minua että hyvässä lihassahan olet eikä paneutunut yhtään mikä oli ongelmani ja hätäni siinä tilanteessa ja passitti kotia kun kalium oli noussut. Olen aivan kauhuissaan ja vihoissaan kun tiesin että olen ylipainoinen ja näen itseni lihavana ja sitä olen mutta että se vielä läväytetään päin näköjä mitään hienostelmatta tuntui kauhealta, olen aivan tolaltani. Ja toisaalla lääkärit hokevat nostavani painoani tai jos en suostu odottaa suljettuosasto seuraavaksi. Olen aivan sekaisin enkä halua enää uskoa ketään muuta kuin itseäni.
Tämä lääkäri sai kyllä viimeisetkin paranimisen rippeet tukahdettua. Haluan laihtua ja kuolla en enää jaksa tällaista elämää tällaisena. Tämä on käynyt jo liian raskaaksi. Tuntuu että kuolen tähän ahdistuksen määrään, enkä saa lääkärin kommentteja mielestä hetkeksikään. Tämä on yhtä helvettiä.
Onko jollain muullakin sattunut tällaisia kommentteja päivystyksenlääkäreiltä tai muulta hoitohenkilökunnalta? Vai olenko tosiaan ainut jolle tämä totuus tulee näinkin suoraan ilmaistua..=/
Olisin myös kiitollinen jos jollain olisi vinkkejä tästä ahdistuksesta ulos pääsemiseen ja noista kommenteistä yli?
Takanani on täysin epäonnistunut päivystyspolilla käynti jossa minut suorastaan mainittiin lihavaksi.
Bmi on tosiaan 17 aika tasan ja aikaisemmat lääkärini ovat mieluusti nostamassa painoa hieman ja hokevat kuinka aliravittu ja alipainoinen olen enkä näe itseäni niin hoikkana kuin todellisuudessa olen, ja hullu osittain yritin uskoa tuota. Nyt tosiaan tajuan että ei olisi kannattanut kuunnella muuta kuin omaa päätä ja pitää pintansa itsensä kanssa sekä uskoa että se on todellisuus mitä omat silmät kertovat. Olin tosiaan hiljattain päivystyksessä matalan kaliumin takia "tiputuksessa" ja yön odottelun jälkeen kun tapasin päivystävänlääkärin niin sain kuulla kommentin että onhan 2,7 kalium hieman matala mutta ei välttämättä olisi tarvinnut suonensisäistä tiputusta vielä. Kun taas toisesta paikasta minut pakotettiin osastolle alhaisen kaliumin takia, ei ollut vaihtoehtoja. No tämä samainen päivystyslääkäri totesi katsoessaan minua että hyvässä lihassahan olet eikä paneutunut yhtään mikä oli ongelmani ja hätäni siinä tilanteessa ja passitti kotia kun kalium oli noussut. Olen aivan kauhuissaan ja vihoissaan kun tiesin että olen ylipainoinen ja näen itseni lihavana ja sitä olen mutta että se vielä läväytetään päin näköjä mitään hienostelmatta tuntui kauhealta, olen aivan tolaltani. Ja toisaalla lääkärit hokevat nostavani painoani tai jos en suostu odottaa suljettuosasto seuraavaksi. Olen aivan sekaisin enkä halua enää uskoa ketään muuta kuin itseäni.
Tämä lääkäri sai kyllä viimeisetkin paranimisen rippeet tukahdettua. Haluan laihtua ja kuolla en enää jaksa tällaista elämää tällaisena. Tämä on käynyt jo liian raskaaksi. Tuntuu että kuolen tähän ahdistuksen määrään, enkä saa lääkärin kommentteja mielestä hetkeksikään. Tämä on yhtä helvettiä.
Onko jollain muullakin sattunut tällaisia kommentteja päivystyksenlääkäreiltä tai muulta hoitohenkilökunnalta? Vai olenko tosiaan ainut jolle tämä totuus tulee näinkin suoraan ilmaistua..=/
Olisin myös kiitollinen jos jollain olisi vinkkejä tästä ahdistuksesta ulos pääsemiseen ja noista kommenteistä yli?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi ahdistut tuosta, jos niin monet ovat sanoneet, että olet huonossa kunnossa? Miksi uskot sitä henkilöä, jota ei sinun olotilasi edes kiinnosta? Miksi otat itseesi hänen sanomisistaan? Mikset usko, että sinusta huolissaan olevat ihmiset ovat tosissaan? Miksi ryvet itsesäälissä tuon yhden väsyneen lekurin sanomisista?
Itseäkin vituttaa näin helteellä ja suusta pääsee sammakoita, joten suokoot se lekureillekin. Varmaan rasittavaa, kun vastaanotolle hyppää esim. syöpäpotilaan jälkeen ihminen, joka itkee omaa "lihavuuttaan" vaikka on luuranko.
Turha tuosta tuohtua. Paraneminen vaan alkuun. Aina löytyy välinpitämättömiä. Älä anna niiden lannistaa.
mulla bmi 16.5 ja yhdessä vaiheessa olin jo indeksien mukaan luvussa 17 ja olin itse ahdistunut jo siinä painossa ja lekurit sanoi et vielä kun sais lisää kiloja niin olis hyvä.Sit yks toinen lekuri sanoi mua sopusuhtaiseksi ja täysin terveeksi ja kiitteli mua mun syömistottumuksista kun sai tietää,että syön aika lailla ruokaa,ilman roskaa.
toisaalta olin iloinen ja toisaalta masensi,sillä kuulosti siltä kuin olisin ollut lähes normaali ihminen ja se jos mikä on yleensä pahentanu mun omaa oloa.
Laihdutin siis jälleen.Sain kalium-lääkkeet kotiin ja calcichewtä mut en syöny niitä.
Mulla on outo pakkoajatus ja se on et vitamiinit muka lisäis mun ruokahalua? Muilla vastaavaa?
Jos painoindeksisi on 17, niin olet alipainoinen ja siten kaukana lihavasta. Lääkäreistä löytyy tosi ikäviäkin tapauksia, valitettavasti. Olet arvokas ihminen, älä anna sen tyhmän lääkärin viedä elämänhaluasi.
... ja epäsensitiivistä minun mielestä. Muistan itse, kuinka pahalta tuntui kun lääkäri nuorisopsykiatrian polilla sanoi "oon mä nähny tyttöjä, joilla näkyy kylkiluut, niin, että et sä vielä laiha oo", ja tuo kommentti jäi kyllä kummittelemaan mieleen moneksi vuodeksi, koska osui niin arkaan paikkaan kuin vain voi.
Jos tämä yhtään auttaa, niin se lääkäri saattoi olla väsynyt ja ehkä sillä oli huono päivä ja sitten vaan möläytti tyhmästi. Tai yritti (hyvin epäonnistuneesti) jotain käänteispsykologiaa :/ Syömishäiriö varmaan herättää ihmisissä aikalailla rajujakin tunnereaktioita ja tuntuu, etteivät lääkäritkään usein kovin kypsästi osaa tunteitaan käsitellä. Joten tuo kommentti kertoo todennäköisesti PALJON enemmän ko. lääkärin persoonasta ja kyvystä käsitellä tunteitaan kuin sinun tilastasi ja miten paha olo sinulla on.
Mutta se, että bmi:llä 17 olisi muka "hyvissä lihoissa", on mahdotonta. Eikä sillä voi mitenkään näyttää ylipainoiselta/lihavalta!!! Minulla ei ole asiasta paljon kokemusta, mutta taitaapi olla, että on melko yksilöllistä, missä painossa ihminen voi fyysisesti huonosti ja syömishäiriössä on kyse paljon muustakin kuin painosta. Elämä syömishäiriön kanssa on ahdistavaa, kurjaa ja yksinäistä ja toivon, että saisit tilanteeseesi apua ja uskaltaisit alkaa parantua. Paljon jaksamista ja voimia sinulle!
joo eli omalla kohdalla kalium oli 2.5 ja olin laitoksessa käynyt labroissa, sitten hoitava lääkäri sanoi että päivystykseen suoraan. no koluttiin viikonajan joka päivä normi, sisätauti, psykan päivystyksessä yhä uudelleen. ja kukaan ei huolinut hoitoon. syönyt en ollut mitään koko viikkoon ja nesteetkin aivan minimissä mutta painoa kun oli tarpeeksi heidän mukaansa vaikka bmi oli 17.2 se riitti. no ei päästy hoitoon vaikka rytmihäiriöitä yms kivaa oli. oksentelin tyhjää mahaa ravinnonpuutteesta, pyörryin kolme kertaa viikon sisään. se ei ollut tarpeeksi. terveykeskuslääkäri pisti lähetteen sisätautienosastolle suoraan, mutta siellä käännytettiin sitten päivystykseen. sitten lääkäri kyllästyi tähän kun tila oli hengenvaarallinen ja passitti helsinkiin aurorapsykalle josta seuraavana päivänä tutulle nuoriso psykalle hoitoon.sielä sitten painoa ja kaliumia mitattiin. nenämahaletkuun mentiin samana päivänä kun tultiin. siellä otettiin tosissaan.. että kyllä kaikki suomen sairaalakuviot ei toimi ihan kamalan hyvin! no minä sitten selvisin siitä mutta paino taas laskusuunnassa.... jne
itse olin osastolla pakkosyötössä kerran, hoitaja tuli luokseni ja sanoi että no et sinä nyt onneks mikään hirveen laiha oo, siinä vaiheessa mietin mitä ihmettä siellä tein, ja sen kerran jälkeen jouduin osastolle monta monta kertaa uudestaan.