Jostain kumman syystä suomalaisissa on osa sellaisia sikoja, että kun oman oven kiinni laittaa, sen jälkeen kaikki roskat ja saasta putoaa siihen paikkaan, missä satutaan olemaan.
Miten me olemme kasvattaneet lapsemme, jotka taas kasvattavat lapsen lapsemme. Miten Sinä aikanaan kasvatit lapiasi julkisilla paikoilla liikkumiseen. Pudotitteko jätskipaperit siihen paikkaan, missä satuitte olemaan, karkkipaperit, juomapurkit potkitteko ja tallasitteko siihen roskakorin viereen?
Itselleni kävi kerran tapaus, kun lähdettiin lasten kanssa kauppaan halusvat jäädäkkin autoon siksi aikaa. Oltiin jo toisessa kaupassa käyty ja ostettu banaaneita. No kättä päälle, ettei autosta poistuta sillä aikaa.
Kun tulin kaupasta, ihmettelin, mikä ihmisrinki on mun auton ympärillä.
Voi taivahan talikynttilät. Neiti istuu auton katolla, läpsyttelee jalkojaan vuoron perään tuulilsiin, ja syö banaania, ja heittää kuoret auton ympärille maahan. Pojat autossa syö kans, ja ovat heitelleet kuoret ympäriinsä.
Siinä äidin sietokyky kävi ylikieroksia ja oitsi komentosillalle, että joka ikisen banaaninkuoren keräätte nyt ja heti pois.
- eikä kerätä
- auto ei tästä liikahdakkaan, ennenkuin nuo kuoret on raivattu roskiin vaikka tuomiopäivään tässä seistään
. en kerää
- no istutaan tässä
- en kerää, jano, nälkä
- istutaan vaan, juurihan te söitte
- jano
- eikun istutaan
- ku toisetkin heittää
- ketkä toiset
- no nuo (osoitus ympärillä oleviin ihmisin)
- mut me ei heitellä, siitähän on sovittu aikapäiviä ja aina puhutaan, että omat roskat viedään roskiin ja niin tehdään nytkin
Auton ympärillä joku nainen sanoi, että onpa julma äiti. Toiset äidit kuiskivat toisille, hyvä äiti, noin sitä pitää tehdä, ei muuten mene perille.
Ja me istuttiin, mutta pikkuhiljaa häpeissään luikahtivat keräämään banaaninkuoret maasta auton ympäriltä ja äkkiä autoon, ja voi miten helpottunut mieli lapsilla, kun homma oli tehty. Ja sitten päästiin iloisena lähtemään, kun omat jätökset tuli korjattu.
Seuraavaksi olimme Riihimäen erämessuillal ja siinä edessä käveli ikäisiämme aikuisia, ja kaikki tipahti maahan, mitä ikiinä käsissä sillä hetkellä oli tarpeetonta. Jätskipaperit, karkkipaperit, juomapurkit.
Tyttö sanoi äänekkäästi osoittaen edellä kulkevia ihmisä, että onpa typeriä ihmisiä, kun ei tuohon ikään ole vielä oppineet siisteyskäytöstä.
Ihmiset kääntyivät katsomaan, ja kieltämättä en voinut pitää suupieliä vakaana, vaan kyllä mua nauratti. Lasten suusta totuuden kuulet.
Sen koomisen perään en ole nähnyt heidän heittelevän roskia ympäristöönsä. Nytkin kun seuraan, kun ovat aikuisia, roskat kootaan autoon ja siitten tyhjennetään kotona tai roskapöntöllä.
Miten me olemme kasvattaneet lapsemme, jotka taas kasvattavat lapsen lapsemme. Miten Sinä aikanaan kasvatit lapiasi julkisilla paikoilla liikkumiseen. Pudotitteko jätskipaperit siihen paikkaan, missä satuitte olemaan, karkkipaperit, juomapurkit potkitteko ja tallasitteko siihen roskakorin viereen?
Itselleni kävi kerran tapaus, kun lähdettiin lasten kanssa kauppaan halusvat jäädäkkin autoon siksi aikaa. Oltiin jo toisessa kaupassa käyty ja ostettu banaaneita. No kättä päälle, ettei autosta poistuta sillä aikaa.
Kun tulin kaupasta, ihmettelin, mikä ihmisrinki on mun auton ympärillä.
Voi taivahan talikynttilät. Neiti istuu auton katolla, läpsyttelee jalkojaan vuoron perään tuulilsiin, ja syö banaania, ja heittää kuoret auton ympärille maahan. Pojat autossa syö kans, ja ovat heitelleet kuoret ympäriinsä.
Siinä äidin sietokyky kävi ylikieroksia ja oitsi komentosillalle, että joka ikisen banaaninkuoren keräätte nyt ja heti pois.
- eikä kerätä
- auto ei tästä liikahdakkaan, ennenkuin nuo kuoret on raivattu roskiin vaikka tuomiopäivään tässä seistään
. en kerää
- no istutaan tässä
- en kerää, jano, nälkä
- istutaan vaan, juurihan te söitte
- jano
- eikun istutaan
- ku toisetkin heittää
- ketkä toiset
- no nuo (osoitus ympärillä oleviin ihmisin)
- mut me ei heitellä, siitähän on sovittu aikapäiviä ja aina puhutaan, että omat roskat viedään roskiin ja niin tehdään nytkin
Auton ympärillä joku nainen sanoi, että onpa julma äiti. Toiset äidit kuiskivat toisille, hyvä äiti, noin sitä pitää tehdä, ei muuten mene perille.
Ja me istuttiin, mutta pikkuhiljaa häpeissään luikahtivat keräämään banaaninkuoret maasta auton ympäriltä ja äkkiä autoon, ja voi miten helpottunut mieli lapsilla, kun homma oli tehty. Ja sitten päästiin iloisena lähtemään, kun omat jätökset tuli korjattu.
Seuraavaksi olimme Riihimäen erämessuillal ja siinä edessä käveli ikäisiämme aikuisia, ja kaikki tipahti maahan, mitä ikiinä käsissä sillä hetkellä oli tarpeetonta. Jätskipaperit, karkkipaperit, juomapurkit.
Tyttö sanoi äänekkäästi osoittaen edellä kulkevia ihmisä, että onpa typeriä ihmisiä, kun ei tuohon ikään ole vielä oppineet siisteyskäytöstä.
Ihmiset kääntyivät katsomaan, ja kieltämättä en voinut pitää suupieliä vakaana, vaan kyllä mua nauratti. Lasten suusta totuuden kuulet.
Sen koomisen perään en ole nähnyt heidän heittelevän roskia ympäristöönsä. Nytkin kun seuraan, kun ovat aikuisia, roskat kootaan autoon ja siitten tyhjennetään kotona tai roskapöntöllä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kerran tulin kyläkaupasta. Se oli matkan varrella ja siinä ulkona kaupan oven vieressä oli penkki jaroskakori penkin viereisessä topassa.
Penkillä istui joukko nuoria, ja heittelivät kaikki jätskipaperit, karkkipaperit ja mehupurkit maahan, sitten jalala pokien purkin ruttuun.
Pysähdyin, ja kysyin et ketkäs tuon roskamäärän on tähän koonnut.
- me
- noinkos te kotonakin teetty
- ei
- miksette? Totta kait noin kuuluu kotona tehdä
- äiti on vihainen ei saa tehdä
Mitäs luulette kauppiaan asiasta sanovan? Meen sanomaan kauppialle, siitä tulee lasku teille kotiin, josta äiti vallan ihastuu, jos nuo roskat ei justiinsa nouse tuosta maasta. Lähdin kävelemään takaisin sisälle päin, mut kyllä nousivat roskat ja vikkelään roskapönttöön, joka oli aivan vieressä.