Kyllä on mielenkiintoista havaita, kuinka 1000-kuutioiset kyykkypelit ovat ottaneet aimo harppauksen eteenpäin viime vuodesta. Luokkaa on pari viimeistä vuotta ominaisuuksiltaan ja suorituskyvyltään hallinnut Suzuki GSXR1000, mutta nyt tämä kaikin puolin erinomainen peli on jätetty jo joukon hännille. Alkaa muistuttaa avaruusmopoja pikkuhiljaa jo nämä =) :
Honda CBR1000RR Fireblade:
Honda on moottoripyörätekniikan ehdoton edelläkävijä. Laatu, työn jälki, ajettavuus, tehot ja luotettavuus huippuluokkaa. Tasaisessa joukossa erottuu edukseen erityisesti erinomaisen hyväkäytöksisen alustan, jousituksen ja moottorin ansiosta. Blade on hieman kilpailijoitaan painavampi ja paperilla (huom. paperilla, tosiasia voi olla toista) pienitehoisin. Honda on perusvarma valinta, joka ei tuota pettymystä vaativimmallekaan kuskille. Sopii radalle loistavasti, mutta tästä joukosta ominaisuuksiltaan sopivin muun liikenteen sekaan - sivistynyt, mutta tarvittaessa ulvoo ja vie miestä aivan tarpeeksi.
Kawasaki ZX-10R Ninja:
Kawalla taitaa olla teho-painosuhde edullisin, taitaa olla jo yli 1 polle/kilo! Perinteiseen "lehmännuolijan" (team green) tapaan raaka voima puhuu, eikä jätä ketään kylmäksi. Tonninen Ninja on joukon ehdottomasti ratapyörämäisin. Peli suorastaan ärjyy raakaa voimaa eikä etupyörä meinaa pysyä maassa. Kehuvat, että uusi tonninen Kawa olisi joukon "hauskin" ajettava, koska voimaa on ja kevyt paketti taipuu kevyesti mutkaan ja toiseen.
Yamaha R1:
Tässä on malli, joka oli markkinoille tullessaan jotain ennennäkemätöntä. Pyörä joka tehtiin alusta saakka ilman kompromisseja, suunnittelun lähtökohtana se, mihin nämä vehkeet on alun perin suunniteltu, kova ja hurja ajo. Tänä vuonna Yammu-sedät toi jo kolmannen sukupolven R ykkösen eetteriin, eikä edelleenkään tarvitse hävetä. Pyörä on uudistunut lähestulkoon joka osaa ja mutteria myöten, tehot lisääntyneet ja paino vähentynyt. Teho-painosuhde suunnilleen 1:1 tässäkin hirmussa. Är ykkönen sopii hyvin radalle ja kadulle, eikä pyörä tuota negatiivisia yllätyksiä missään vaiheessa. Hieno paketti kaikin puolin.
Suzuki GSXR-1000:
Tämä tehopakkaus hallitsi supersport-luokkaa pari viimeistä vuotta suvereenisti, eikä sen tarvitse hävetä vieläkään, vaikka kilpailijat ovat tuoneet hieman "paremmat" pelit tämän vuoden markkinoille. Suska taitaa edelleen olla kevyin tästä luokasta, tosin se tuntuu jäykimmältä käsitellä näistä pyöristä. Mutta aikansa kutakin, Suzukilla varmaankin jo kehitellään tuleviksi vuosiksi uutta rakettia, mottona jo tutuksi tullut: "own the racetrack"
Kaikki pyörät ovat tehoiltaan riittäviä aivan varmasti jokaiselle muun liikenteen seassa ajavalle. Vaikuttaa siltä, että Honda antaisi eniten tehoja penkissä, koska se kiihtyy huolimatta suurimmasta painostaan ja pienimmästä moottoritehostaan (paperilla) joukon nopeimmin 0-100 km/h. Ovatko muut merkit käyttäneet patopainetta hyödykseen Hondaa enemmän, vai mistä johtuu nuo huimat teholukemat paperilla ja toisaalta Hondan paras kiihtyvyys paikaltaan, vaikka tehoja on vähiten?
Kaikissa vehkeissä on huippuluokan jarrut, joissa ei eroja ole juurikaan kenenkään eduksi. Myöskään jousitukset eivät anna selkeää eroa kenenkään eduksi, kaikki pelaavat ja loppupelissä homma on niiden säätämisestä kiinni.
Oma valintani osuu tällä kertaa ehdottomasti Hondaan. Siihen vaikuttavat erityisesti ulkonäköasiat sekä omat käsitykset eri merkeistä, niiden laadusta ja luotettavuudesta. On niin tasainen joukko, että valinta on monelle vaikea. Uusien tonnisten Suzukien myynnin luulisi kaiken järjen mukaan laskevan tässä luokassa tänä suvena, koska pyörä jää ominaisuuksiltaan "selkeästi" muiden suunnilleen samanhintaisten pyörien varjoon.
Minkä sinä valitset ja miksi?
Honda CBR1000RR Fireblade:
Honda on moottoripyörätekniikan ehdoton edelläkävijä. Laatu, työn jälki, ajettavuus, tehot ja luotettavuus huippuluokkaa. Tasaisessa joukossa erottuu edukseen erityisesti erinomaisen hyväkäytöksisen alustan, jousituksen ja moottorin ansiosta. Blade on hieman kilpailijoitaan painavampi ja paperilla (huom. paperilla, tosiasia voi olla toista) pienitehoisin. Honda on perusvarma valinta, joka ei tuota pettymystä vaativimmallekaan kuskille. Sopii radalle loistavasti, mutta tästä joukosta ominaisuuksiltaan sopivin muun liikenteen sekaan - sivistynyt, mutta tarvittaessa ulvoo ja vie miestä aivan tarpeeksi.
Kawasaki ZX-10R Ninja:
Kawalla taitaa olla teho-painosuhde edullisin, taitaa olla jo yli 1 polle/kilo! Perinteiseen "lehmännuolijan" (team green) tapaan raaka voima puhuu, eikä jätä ketään kylmäksi. Tonninen Ninja on joukon ehdottomasti ratapyörämäisin. Peli suorastaan ärjyy raakaa voimaa eikä etupyörä meinaa pysyä maassa. Kehuvat, että uusi tonninen Kawa olisi joukon "hauskin" ajettava, koska voimaa on ja kevyt paketti taipuu kevyesti mutkaan ja toiseen.
Yamaha R1:
Tässä on malli, joka oli markkinoille tullessaan jotain ennennäkemätöntä. Pyörä joka tehtiin alusta saakka ilman kompromisseja, suunnittelun lähtökohtana se, mihin nämä vehkeet on alun perin suunniteltu, kova ja hurja ajo. Tänä vuonna Yammu-sedät toi jo kolmannen sukupolven R ykkösen eetteriin, eikä edelleenkään tarvitse hävetä. Pyörä on uudistunut lähestulkoon joka osaa ja mutteria myöten, tehot lisääntyneet ja paino vähentynyt. Teho-painosuhde suunnilleen 1:1 tässäkin hirmussa. Är ykkönen sopii hyvin radalle ja kadulle, eikä pyörä tuota negatiivisia yllätyksiä missään vaiheessa. Hieno paketti kaikin puolin.
Suzuki GSXR-1000:
Tämä tehopakkaus hallitsi supersport-luokkaa pari viimeistä vuotta suvereenisti, eikä sen tarvitse hävetä vieläkään, vaikka kilpailijat ovat tuoneet hieman "paremmat" pelit tämän vuoden markkinoille. Suska taitaa edelleen olla kevyin tästä luokasta, tosin se tuntuu jäykimmältä käsitellä näistä pyöristä. Mutta aikansa kutakin, Suzukilla varmaankin jo kehitellään tuleviksi vuosiksi uutta rakettia, mottona jo tutuksi tullut: "own the racetrack"
Kaikki pyörät ovat tehoiltaan riittäviä aivan varmasti jokaiselle muun liikenteen seassa ajavalle. Vaikuttaa siltä, että Honda antaisi eniten tehoja penkissä, koska se kiihtyy huolimatta suurimmasta painostaan ja pienimmästä moottoritehostaan (paperilla) joukon nopeimmin 0-100 km/h. Ovatko muut merkit käyttäneet patopainetta hyödykseen Hondaa enemmän, vai mistä johtuu nuo huimat teholukemat paperilla ja toisaalta Hondan paras kiihtyvyys paikaltaan, vaikka tehoja on vähiten?
Kaikissa vehkeissä on huippuluokan jarrut, joissa ei eroja ole juurikaan kenenkään eduksi. Myöskään jousitukset eivät anna selkeää eroa kenenkään eduksi, kaikki pelaavat ja loppupelissä homma on niiden säätämisestä kiinni.
Oma valintani osuu tällä kertaa ehdottomasti Hondaan. Siihen vaikuttavat erityisesti ulkonäköasiat sekä omat käsitykset eri merkeistä, niiden laadusta ja luotettavuudesta. On niin tasainen joukko, että valinta on monelle vaikea. Uusien tonnisten Suzukien myynnin luulisi kaiken järjen mukaan laskevan tässä luokassa tänä suvena, koska pyörä jää ominaisuuksiltaan "selkeästi" muiden suunnilleen samanhintaisten pyörien varjoon.
Minkä sinä valitset ja miksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
JO JULKAISTUA TIETOA