tuli vaan yhtäkkiä ihan sairaan yksinäinen olo :/. En ole edes pitkään aikaan nähnyt kavereita kesällä. Emt miks ei oo vaan jaksanu kun joskus vaan tuntuu siltä et nekää ei oikee välitä eikä ne ees kumminkaan oo niin hyviä ystäviä loppujen lopuks ja kumminkin se vielä pahentaa tätä yksinäisyyden tunnetta että suurimmalla osalla kavereista on paljon parempiakin kavereita kun minä. Tuntuu myös siltä etten oikeen kuulu mihinkää porukkaa ja ujouskin haittaa tätä koko asiaa ja sit vielä kaikki varmaan luulee et mulla on oma kaveripiirini tai sit ne luulee et en vaan välitä, vaikka oikeastaan välitän tosi paljon, vaikka kumminkaan en aina jaksa olla kavereiden kanssa, koska niiden kanssa ei voi olla oma itsensä, kun muuten ne ei varmaa haluis olla mun kansssa. Yhtäkkiä alkoi vaan sydäntä pistää ja en tie miks halusin tulla kirjottaan tänne tätä epäselvää tekstiä mut kirjotinpas nyt kumminkin..
Sitten jotenkin tuntuu pelottavalta mennä lukioon ja tuntuu kun olisin ihan paniikissa, kun jostain syystä mä vaan jotenki pelkään ihmisiä enkä tykkää yhtään esiintyä. Ja erityisesti joitakin tiettyjä ihmisiä, ja joitain en oikeesti haluis ees nähdä kun tuntuu et ne ei välitä enää vittuakaan musta ja tuntuu kun ne vaan vihais mua kun mä oon varmaan tyriny jotenkin meiän kaverisuhteen, kun joskus ollaan oltu hyviäkin kavereita. Ja tuntuu ihan siltä kun ei jaksais mennä yhtään lukioon, kun en kestä tätä kamalaa piinaa yrittää kestää siellä niitä kaikkia läksyjä ja kaikkea hullua turhaa mitä mun pitää tehdä ja siinä taas menee monta vuotta ihan turhaan shittiin. Olis varmaan pitäny mennä vaan töihin johonkin, kun ei sillä kumminkaan oo niin paljoa merkitystä mitä tekee, kunhan nyt saa rahaa ees jostain. tää varmaan kuullostaa aika sairaalloiselta, mut totta se on kaikki! Miks elämästä pitää tehdä näin vaikeeta elää, ihmiset??!
Kun sitten joskus chattaa esim. youtubessa joidenkin ulkomaalaisten kanssa, niin jostakin syystä niiden kanssa on paljon helpompi puhua, kun ne ei oo tälläsiä vittuilijoita jotka haukkuu kaikki aina eikä välitä kenestäkään, niinkun me suomalaiset olemme. Sellaisen kuvan vain olen saanut meistä. Joten en ihmettele yhtään että suomalaiset tekee melkein eniten itsareita ja ovat aina niin hijaisia, kun kukaan ei saa tai voi olla oma itsensä kun heti kaikki tulee haukkuun viimesetkin omantunnon rippeet.
Varmasti muutan isona pois täältä...
Sitten jotenkin tuntuu pelottavalta mennä lukioon ja tuntuu kun olisin ihan paniikissa, kun jostain syystä mä vaan jotenki pelkään ihmisiä enkä tykkää yhtään esiintyä. Ja erityisesti joitakin tiettyjä ihmisiä, ja joitain en oikeesti haluis ees nähdä kun tuntuu et ne ei välitä enää vittuakaan musta ja tuntuu kun ne vaan vihais mua kun mä oon varmaan tyriny jotenkin meiän kaverisuhteen, kun joskus ollaan oltu hyviäkin kavereita. Ja tuntuu ihan siltä kun ei jaksais mennä yhtään lukioon, kun en kestä tätä kamalaa piinaa yrittää kestää siellä niitä kaikkia läksyjä ja kaikkea hullua turhaa mitä mun pitää tehdä ja siinä taas menee monta vuotta ihan turhaan shittiin. Olis varmaan pitäny mennä vaan töihin johonkin, kun ei sillä kumminkaan oo niin paljoa merkitystä mitä tekee, kunhan nyt saa rahaa ees jostain. tää varmaan kuullostaa aika sairaalloiselta, mut totta se on kaikki! Miks elämästä pitää tehdä näin vaikeeta elää, ihmiset??!
Kun sitten joskus chattaa esim. youtubessa joidenkin ulkomaalaisten kanssa, niin jostakin syystä niiden kanssa on paljon helpompi puhua, kun ne ei oo tälläsiä vittuilijoita jotka haukkuu kaikki aina eikä välitä kenestäkään, niinkun me suomalaiset olemme. Sellaisen kuvan vain olen saanut meistä. Joten en ihmettele yhtään että suomalaiset tekee melkein eniten itsareita ja ovat aina niin hijaisia, kun kukaan ei saa tai voi olla oma itsensä kun heti kaikki tulee haukkuun viimesetkin omantunnon rippeet.
Varmasti muutan isona pois täältä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitten kerran kun kävimme lomareissulla Kreetan saarella, siellä asuvat ihmiset tuntuivat paljon hyväsydämmisimmiltä, rennommilta ja mukavimmilta. Sitten kun tultiin takaisin kotimaahan ja poikettiin ABC kaupassa haukkaamassa vähän ruokaa, ensimmäiset ihmiset jotka näin olivat joukko emotyttöjä suuret meikki kerrokset naamassa värjättyine hiuksineen ja joukko hip hoppari poikia, suurine egoineen, kalliit merkkivaatteet päällä. Se oli niin kamalaa kun muisti yhtäkkiä, millaista täällä oli asua. Se oli niin häpeällistä myös, kun miettii, mitä Kreetalainen sanoisi jos näkisi nämä nuoret. Suomalaiset teinit keräävät egoa kalliiden merkkivaatteiden avulla ja vittuilemalla toisille. siis jotkut, eivät kaikki, mutta aika moni. Aika säälittävää touhua täällä meilläpäin. Tämä nyt ei varmaan edes oikeastaan kuulu tälle palstalle, mutta kirjotan kumminkin
Ette uskoisi kuinka paljon paniikkia ja kauhua on sisälläni, mutta suurimmaksi osaksi se johtuu juuri siitä, että tunnen itseni erilaiseksi, mutta kun olen itseni, minua rangaistaan siitä, syrjimällä ja haukkumalla minua, joten minä alan pelätä olemaan minä, ja minun pitää alkaa piilotella, koska muuten minua ei hyväksytä. Mutta kun yritän muuttua, sekään ei auta, vaan minua syrjitään ja haukutaan edelleen. Joten minä en voi olla rauhassa, joten minä alan olemaan yksin suurimmaksi osaksi. Sillai se menee. Minulla on ikävä itseäni, mutta jos olen itseni, menetänkö kaverit? tämä maailma on ihan outo ja sekava
se on ainut tie ehjään persoonallisuuteen ja täyspainoiseen elämään.
Elämäsi on sinun omasi, miksi ihmeessä pitäisi vääntää itseään jonkun toisen (teeskennellyn) muotin mukaan? Etsi sellaisia kavereita, jotka eivät ole näitä trendityyppejä, vaan hiljaisempia tyyppejä, joista voit saada luotettavan ystävän, joka ei vittuile sulle.
Nuorena ihmisenä sinulla on korostunut itsetarkkailun taipumus ja luulet turhaan luulet mokailevasi. Netistä kopioin erittäin hyvän lauseen:
"Elämässä tapahtuu typeriä asioita. Kaikille, ihan kaikille."
Ei ole järkeä pelätä muita ihmisiä, sillä jokainen on tollomainen ja mokailee jossain, ja kantaa sisimässään pelokkuutta. Vaikka kuinka näyttäisivät ulospäin miten kovilta, trendikkäiltä ja menestyviltä hyvänsä.
Jokaisella on joku akilleen kantapää, hänelle arka ja hävettävä paikka.
Kiitos hyvästä vastauksesta ;)