Liian myöhäistä?

Sofia kirjoitti:

Haluasin kuulla mielipiteitä 'ongelmastani' siis että onko täysin epärealistista edes elätellä toivoa ko tapauksessa..Tapasin 5 vuotta sitten baarissa miehen, meillä synkkasi heti. Tapailtiin pari kertaa, mies teki selväksi että oli erittäin tykästynyt minuun.. Minäkin pidin miehestä.. Mutta jotenkin paniikki iski ja välit viileni. Kuitenkin ollaan pidetty jotenkuten yhteyttä nämä vuodet ja välillä tavattu, sattumalta tai sovitusti. Viime kesänä satuttiin molemmat samaan baariin (sama missä oltiin vuosia aiemmin tavattu) ja pienessä huppelissa alettiin kelata mikä meidän jutussa meni pieleen.. Mies paljasti että oli tiennyt alusta asti minun olevan hänen 'elämänsä nainen' ja oli sitä mieltä edelleeN. Tosin hän oli seurustellut jo pari vuotta, ja hänen tyttöystävänsä istui viereisessä pöydässä (muttei kuullut mistä juteltiin). Harmiteltiin molemmat ettei hommasta tullut ikinä mitään ja hän totesi että jos oltaisiin annettu homman kehittyä, eikä hän olisi alkanut hoppuilla, oltaisiin vieläkin varmaan yhdessä ja onnellisia. Koko illan, n. 4 tuntia, Me istuttiin ja kelattiin elämää. Silloin tajusin miten paljon menetin kun en uskaltanut heittäytyä peliin aikanaan täysillä. Tunne ei ole kadonnut ja olen pikkuhiljaa herännyt todellisuuteen että en voi unohtaa häntä. Kuitenkin mies seurustelee ja omaa moraalin, hän ei pettäisi ikinä tyttöystäväänsä (enkä toki sitä haluasi). Kuitenkin olemme molemmat todenneet että olemme kuin luodut toisillemme. Mitä teen?? Jatkanko elämääni ilman kyseistä miestä vaikka ajattelenkin häntä joka päivä?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä