Olen tässä ehkä viikkojen/kuukasien ajan lueskellut palstaa ja seurannut varsin mielenkiintoisiakin viestipuita Yksi piirre, niissä kuitenkin pistää niin vahvasti silmään, että pakko on laittaa näppis laulamaan: miksi nainen ei voisi olla sinkku ihan itsestään riippumattomista syistä?
Varsin usein törmää "nainen löytää aina miehen", "vain hullut ja nirsot jää ilman" yms. tokaisuihin. Kovasti valitetaan siitä, miten naistille kelpaa vain "rikas, komea ja menestyksekäs". Haluaisin muistuttaa, että kyllä naisiinkin kohdisteaan tosi paljon odotuksia. Pitäisi olla siro, muttei aliravittu. Puhelias, muttei äänekäs. Fiksu, muttei liian ja itsenäinen, mutta mukautuva. Meitä on monta, joista tuntuu, että on unohdettu, että meitä on niin monen näköistä, oloista ja tyyppistä. Erilainen voi helposti jäädä ilman, jos ei mukaile muotia, tai ainakin hänet voidaan luokitella b-luokan tapauksesksi, vaikka älyä ja kauneutta löytyisi. Niiden vain pitäisi olla tietynlaisia.
Puhelias, rempseä ja suorasukainen nainen koetaan helposti uhkaavasti. Fyysistä piirteistä tulee äkkiä ylivoimaisia jos kyseessä on vaikka poikkeava pituus, rohkea pukeutumistyyli, ihonväri (Suomessahan alkaa olla aika mittava määrä varsin suomalaisia, mutta eri genetiikalla varustettuja naisia. Ja heitä löytyy kaikista uskontokunnista. Tunnen muutaman eritäin hyvin.) tai vaikkapa harrastus. Eräskin lupaava keskustelu kuoli pystyyn, kun en paljastunutkaan bilehileeksi.
Tarkoitukseni ei suinkaan ole mollata ketään, varmasti on miehiä jotka eivät em. seikoista välitä. On kuitenkin kohtuutonta väittää, että naisilla flaksaa aina. Itse olen sosiaalinen, reipas, maailman menosta kiinnostunut ja kuulemma ihan hauskakin. Kavereiksi haluavat kaikki, mutta kumppaniksi ei yksikään...
Varsin usein törmää "nainen löytää aina miehen", "vain hullut ja nirsot jää ilman" yms. tokaisuihin. Kovasti valitetaan siitä, miten naistille kelpaa vain "rikas, komea ja menestyksekäs". Haluaisin muistuttaa, että kyllä naisiinkin kohdisteaan tosi paljon odotuksia. Pitäisi olla siro, muttei aliravittu. Puhelias, muttei äänekäs. Fiksu, muttei liian ja itsenäinen, mutta mukautuva. Meitä on monta, joista tuntuu, että on unohdettu, että meitä on niin monen näköistä, oloista ja tyyppistä. Erilainen voi helposti jäädä ilman, jos ei mukaile muotia, tai ainakin hänet voidaan luokitella b-luokan tapauksesksi, vaikka älyä ja kauneutta löytyisi. Niiden vain pitäisi olla tietynlaisia.
Puhelias, rempseä ja suorasukainen nainen koetaan helposti uhkaavasti. Fyysistä piirteistä tulee äkkiä ylivoimaisia jos kyseessä on vaikka poikkeava pituus, rohkea pukeutumistyyli, ihonväri (Suomessahan alkaa olla aika mittava määrä varsin suomalaisia, mutta eri genetiikalla varustettuja naisia. Ja heitä löytyy kaikista uskontokunnista. Tunnen muutaman eritäin hyvin.) tai vaikkapa harrastus. Eräskin lupaava keskustelu kuoli pystyyn, kun en paljastunutkaan bilehileeksi.
Tarkoitukseni ei suinkaan ole mollata ketään, varmasti on miehiä jotka eivät em. seikoista välitä. On kuitenkin kohtuutonta väittää, että naisilla flaksaa aina. Itse olen sosiaalinen, reipas, maailman menosta kiinnostunut ja kuulemma ihan hauskakin. Kavereiksi haluavat kaikki, mutta kumppaniksi ei yksikään...
Vastaukset 34
Vanhimmat
Mä oon huomannut ton saman, täällä miehet tuntuvat olevan ikäänkuin vihaisia naisille. Valtava viha näkyy vähän väliä viesteistä. Toivon syvästi etten itse ikinä huomaa olevani samanlainen. Heti kun nainen kertoo olevansa yksinäinen, tulee vähintään kolme viestiä jossa selitetään kuvaamaasi systeemiä. Se vähän ihmetyttää, eikai se nyt teidän vika ole jos mies on yksin. Eikai se ole yksinäiseltä mieheltä yhtään pois jos joku nainen on yksinäinen?? Jotenkin monet miehet täällä eivät voi hyväksyä sitä että nainen voi olla yksin. Muutenkin välillä tuntuu palstaa lukiessa että täällä kilpaillaan siitä kuka on yksinäisin. Se vähän ihmetyttää. Luulisi että tällä palstalla ihmiset haluaisivat tukea toisia, kun kaikki tosiaan tietävät millaista on elää yksin. Mutta ei, jos kirjoitat jotain, kerrot eläväsi yksin, että työ on ainoa sisältö elämässä. Heti aletaan meuhkaamaan siitä että "sinulla sentään on työ, minulla ei ole mitään".. eikö naisten lisäksi töissäkäyvätkään voi (lue saa) olla yksinäisiä??
Minusta on kieltämättä joskus tuntunut katkeralta, että joillakin on työ, koska olisi helpompi tutustua ihmisiin jos sanoisi tekevänsä jotain, jos olisi jonkinlainen asema yhteiskunnassa. Se loisi turvallisuutta.
Olet aivan oikeassa! Se ei paranna kenenkään tilannetta, että kilpaillaan kurjuudella. SIinä kilpailussa häviää viime kädessä jokainen jollekkin. Yksinäisyyttä on varmasti eri asteista, mutta kaikille varmasti löytyisi tilaa täältä. Yksinäisyys on loppujen lopuksi sen verran objektiivinen tunne, että ei sitä voi muut tuomaroida. Vaikka olisi puoliso ja pari ystävää nin ihminen voi kokea olonsa hyvin yksinäiseksi. Vastaavasti tunturimökin erakko voi olla erittäin tyytyväinen elämäänsä. Keneltä se on pois jos kaikki saavat sytdäntään keventää?
Toinen on juuri tämä mainitsemasi työssäkäynti. Se varmasti nostaa päivittäisten kontaktien määrää, muttei välttämättä ratkaise ongelmaa. Minusta työssäkäynti on aivan normaalia aikuiselle ihmiselle, eikä mikään luonteenmäärittävä luxus. On nurinkurista, jos on ei saa olla yksinäinen, ellei syö vähintään kolmea psyykenlääkettä ja ole työkyvyttömyyseläkkeellä. Eikö juuri se varhainen työstäminen mahdollista sen, että yksinäisyys ei pääse valtaamaan ja pimentämään mieltä tyystin?
Oma yksinäisyyteni johtuu varmasti (ainakin osittain) siitä, että puheliaisuudestani huolimatta pohdiskelen asioita paljon ja olen monissa asioissa epämuodikkaiden mielipiteiden kannalla. Moni ei jaksa miettiä pintaa syvemmältä ja tyydytävässä ystävyyssuhteesa sellaisenkin pitäisi olla mahdollista. Ainakin minulle.
Olen työssäkäyvä, suhteellisen normaalia elämää elävä nainen. Koen toisinaan yksinäisyyttä. En aio sitä pyydellä anteeksi.
Nti Taivaanranta, tuo kulostaa ihan minulta, vaikka olenkin mies.
Tuo asioiden pohdiskelu on myös havaintoni mukaan iso showstopperi. Tässä kohtaa ulkonäöllä ei ole väliä, sillä ihmiset kaipaavat suoraviivaisuutta, näinä aikoina kun aikaa ei ole liikaa. Liikaa asioita pohdiskelevat koetaan jarruiksi, ja he ikäänkuin eivät sovi mukaan kuvioihin. Tuntuu että valtaosalla -muttei kaikilla- ihmisillä
on sisäänrakennettu jonkinlainen laumakäyttäytyminen, joka sopii kuvioihin, vaikka koko touhussa ei aina välttämättä ole mitään järkeä. Jos ei omaa tällaista laumasielua, niin jää auttamatta pois kuvioista, vaikka ulkonäkö ei olisikaan huono. Mikseivät sitten tällaiset ei-laumasielut voisi löytää toisiaan niin kaikki olisivat onnellisia?
Ensimmäisesi pahoittelut nimimerkille "yksinäinen mies" huomasin että olikin nimimerkki jo käytössä tuossa toisessa ketjussa.. en tiedä mistä nyt sitten tuli sama nimimerkki mieleen, erona vaan nuo kolme pistettä..
Mutta joo, asiaan..
Nimenomaan, palsta on yksinäisille ihmisille, ei kukaan pysty määrittelemään sitä miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Jos tuntee olevansa edes välillä yksinäinen niin mielestäni silloin on ihan oikeutettu käymään tällä palstalla, ilman että tuntemuksiasi aletaan heti vertaamaan omiinsa, ja sen jälkeen alkaa tolkuton kettuilu. Teillä naisilla se on kyllä vielä pahempaa. Esim. Jos nainen täällä sanoo elävänsä parisuhteessa, miehellä on paljon ystäviä mutta itsellä ei yhtään ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Siitä ketjusta tulee todella pitkä.. monta tuon tyylistä ketjua nähnyt ja ei siellä kovin montaa sellaista viestiä ole joista saisi jonkun laista tukea. Puhdasta vähättelyä ja vittuilua, sitä löytyy.
Itse tyydyn monesti vain lukemaan palstaa, kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, olen siis työssäkäyvä ja muutamia kavereitakin löytyy. Tuntuu turhauttavalta kirjoittaa yhtään mitään. Koska yleisen mielipiteen mukaan mä en saa tuntea itseäni yksinäiseksi. Turha kirjoittaa yhtään mitään kun ainuttakaan asiallista vastausta ei todennäköisesti tule.
Jos olet lapseton nainen jolla ei ole ylipainoa (jos on niin sille on helppo tehdä jotakin) niin voin taata että jos vain laitat itseäsi edes hieman esille niin miehiä alkaa tulla kyselemään sinusta.
Tietysti olitpa minkä näköinen tahansa jos kuljet vain kodin-työn-kaupan väliä sekä joku harrastus jossa ei ole miehiä sekä kaikissa näissä tuijottelet seiniä ja hyllyjä etkä ihmisiä tai kiinnität huomiosi vain tiettyihin miehiin (esimerkiksi juuri niihin hyvännäköisiin, varakkaisiin, uhmakkaisiin) niin siinä voi herkästi jäädä yksin.
Syy minkä takia asiaa korostetaan on se että tavallinen mies voi jotua tekemään helkutisti töitä että saa naisen itselleen verrattuna miten naisen tarvitsee tehdä.
Ei se tarkoita että jokaisella naisella on helppoa tietystikään.
Kukaan ei kilpaile kurjuudessa mutta osa naisista ei tee mitään vaan odottaa passiivisina tuloksia. Sitten he kun joku aktiivinen mies heidät löytää niin heillä on varaa sanoa miehille että kyllä löytää kumppanin mieskin koska kyllähän tuo mieskin löysi hänet.
Lisäksi useissa jutuissa vihjaillaan että erityisesti miehissä jotka kokevat monia pakkeja on jopa jotain synnnäistä korjaamatonta vikaa tai alkaa syytökset "itsetunnon ja itsevarmuuden" puutteesta. Näillä kaikilla jutuilla on vain tarkoitus korostaa miten huono mies onkaan tai että "runkkaa inisijä yksinäsi kun seksiä vain etsit kuitenkin!"
Pointti on se joka vain on TOSIASIA että olipa kyse flaksista seksin, parisuhteen tai rakkauden suhteen niin naisella on suurempi todennäköisyys löytää seuraa kuin miehillä. Nainen voi olla passiivinen ja odotella sekä pieni aktiivisuus sekä taipuminen tiettyihin nykyisen deittalukulttuurin juttuihin (joista osa naisista kokee kuin omakseen) niin mahdollisuudet kasvavat eksponentaliisesti verrattuna miehiin jotka joutuvat satsaamaan todella paljon niin aktiivisuuteen kuin esimerkiksi deittailukulttuuriin.
Monet näistä miehistä jotka jäävät yksin (ja toki naisistakin) ovat juuri usein päinvastaisia luonteeltaan kuin mitä odotetaan jännittävältä ja seksikkäältä kumppanilta joka vielä tuntee deittailukulttuurin kuviot.
Esimerkkinä itse miehenä tiedän kyllä kuvioista mutta en ole ensikohtaamisessa varmasti se vetävin tyyppi ja olen sikamaisen kyllästynyt deittailukulttuuriin sekä ylipäätään siihen paskaan mikä siihen sisältyy. Tietynlainen kapina iskee päälle mutta se mahdollisesti pilaa sen etten tutustu sitten edes jatkossa niiihin harkitsevimpiin fiksuihin neitosiin.
Varsinkin kun osa todellakin kuvittelee että pintapuolinen asioiden seuraaminen ja joku opiskelleilla tullut papru kertoo jostain älykkyydestä puhumattakaan muusta lahjakkuudesta.
Osa väittäisi minua varmasti tylsäksi mutta se johtuu siitä että jätän parhaat jutut paremmille korville.
"Kavereiksi haluavat kaikki, mutta kumppaniksi ei yksikään... "
Pallo sinulle. Tarkoitatko että ne joista sinä kiinnostut eivät halua kumppaneiksi sinulle?
Lähes poikkeuksetta tuntemani yksinäiset miehet ovat yrittäneet löytää seuraa kun taas yksinäiset naiset eivät, sitten on niitä yksinäisiä naisia joista paljastuu että heitä on useinkin kyselty ulos miesten toimesta mutta kun mies ei just sytyttänyt eikä tullut kokemusta "siitä oikeasta" niin jää siihen.
Pari yksinäistä naista aiemmin tuntemaani on jopa ottanut varatun seksikumppanin koska nähtävästi he ovat olleet parempia kuin kukaan vapaana oleva sinkkumies.
" Kovasti valitetaan siitä, miten naistille kelpaa vain "rikas, komea ja menestyksekäs". Haluaisin muistuttaa, että kyllä naisiinkin kohdisteaan tosi paljon odotuksia. "
Tässä siis et kieltänyt omia odotuksia. ;)
"Pitäisi olla siro, muttei aliravittu. Puhelias, muttei äänekäs. Fiksu, muttei liian ja itsenäinen, mutta mukautuva. "
Aah, eli se "miesten a-ryhmä" vaati noilta sinulta joten päätit että miehet kaikkinensa ovat varmasti yhtä vaativia ja se tasoittaa puntit?
Jos naiselle on niin helppo löytää seuraa, niin selitäpäs sitten mikä on syynä siihen että minä en löydä sitä?
Olen erään deittisaitin kautta esitellyt itseäni ja saanut tietenkin vastauksia. Nyt viimeaikoina on alkanut ilmaantua sellainen ilmiö että kun olen laittanut oman kuvani, niin mies kyllä kehuu sitä, mutta kun hänen pitäisi laittaa oma kuvansa, yhtäkkiä käykin niin että "kamera on rikki", "ei ole nyt kuvaa koneella" jne. - mutta tavata kyllä kovasti haluttaisiin. Koska itse en uskalla päästää kotiini ketä tahansa ja haluan tietenkin nähdä kuka on tulossa (uskon että ulkonäöstä voi päätellä yhtä sun toista), tietenkin sanon että koeta nyt kumminkin järjestää se kuva ensin. Ja sen jälkeen en kuule enää mitään koko tyypistä.
Siis minulla ei köyhänä ole varaa lähteä liehumaan ympäri maata kaikenmaailman kuppiloihin tapailemaan, ja koska olen aika varma siitä etten saa enää koskaan parisuhdetta, olen ajatellut tyytyä seksisuhteisiin. Tämän vuoksi sitten ilmoitukseni ovat sellaisilla saiteilla joista miehet päättelevät että on takuuvarma saanti, ja sen takia jos tavataan minun asunnollani, on varmaa että mies ei suostu jäämään ilman. Sen takia minun on ihan pakko saada tietää onko hän haluttava jo ennen kuin päästän kotiini!
Mutta ei. Pitäisi vaan huolia näkemättä kuka tahansa tänne. :(
Lisäksi tässä kesän mittaan on käynyt muutenkin ikäviä juttuja. Yksi jonka kanssa tapasin haukkui minut myöhemmin kun en halunnut tavata toiste. Hän kyllä saa naisia, joten pystyyn haukkumisessa ei ollut mitään järkeä. Toinen lupaili vakijuttua eikä hänestä sitten kertatapaamisen jälkeen kuulunut mitään. Kolmas laitteli viikkokausia tekstareita, mutta aina kun esitin tapaamista, oli joku syy ettei käy.
Pelkkien pellejenkö kanssa olen ollut tekemisissä? Miten niin NAINEN SAA AINA HALUTESSAAN MIEHEN?! =(
onhan se helppoa löytää juu mies, mutta entä se laatu ja tarkoitan NIMENOMAAN pään sisältöä, en rahaa enkä muitakaan ulkoisia ominaisuuksia. Vaikka mies olisi kuinka rikas ja hyvännäköinen mutta jos on tyhmä, niin se = olla yksin. Vielä pahempaa on jos mies on köyhä, ruma ja tyhmä. Ja ihan tosi, älykkäitä ei ole vapaina tai sitten ne viettää aikansa neljänseinän sisällä ja vain älykkäissä harrastuksissaan. Yksikään älykäs mies ei kelpuuta tyhmää naista, mutta ovat vissiin jo löytäneet jonkun älykkään naisen. Mutta jos on älykäs ja kuiva, ettei ikinä esim. juo alkoholia koska se tappaa pari aivosolua, huppista, niin se on ehdoton turn off. Sellaisiinkin olen törmännyt.
Tuore tutkimuskin sen todistaa: tyhmät miehet pettävät ja samaan hengenvetoon voi lisätä; ovat pornoriippuvaisia, epäkohteliaita ja idiootteja kaikissa muissakin asioissa. Tottakai naisissakin on tyhmä ryhmänsä, ne joiden päässä ei pyöri muu kuin miesten miellyttäminen, vaatteet ja meikit ja vauvat ja häät.
Kokeile joskus vähän pidempää kirjoittelua (tosin jos mielessä on seksisuhde niin silloin se taitaa olla turhaa). Minulla ei kyllä ole koskaan ollut tuollaisia ongelmia - en ole koskaan antanut omaa kuvaani, mutta miehet ovat joskus pyytämättä lähettäneet omansa.
Kirjoittelin tässä pidempään parinkin tyypin kanssa. Toinen totesi jossain vaiheessa että hän ei kaipaa ollenkaan uusia tuttavuuksia elämäänsä, ja lopetti lopulta kirjoittelun vedoten työkiireisiin. Toisenkin jorinat olivat vähän sitä samaa että ei kaipaa tuttavia, tavattiin kuitenkin ja todettiin että emme kiinnosta toisiamme.
Nämä molemmat olivat itseni ikäisiä eli sellaisia -40-vuotiaita. Seksiseuraa olen hakenut nuoremmista koska kuka sitä nyt sänkyynsä jonkun vanhuksen ottaisi jos kerta mitään muuta ei ole tarjolla kuin sitä seksiä.
Mutta eipä ole tässä sitä seksiäkään sitten enää ollut sen koommin kun porukoilla alkoivat kesälomat. Joku satunnainen välillä vastaa ilmoituksiini, mutta katoaa kun laitan oman kuvani tai alkaa sepustaa jotain ihme tekosyitä miksei hän voi laittaa omaansa vastaavasti takaisin.
Jos nelikymppisiä kiinnostaa tosiaan enemmän työ kuin parinhaku niin olkoot sitten yksin! >:(
Elämäni varrella olen jokusenkin miehen kohdannut, ja älykkäät eli tahtoo sanoa lähinnä akateemiset taidan jatkossa kiertää kaukaa. Niin ilkeitä ihmisiä ei muita olekaan. Yksikin tänä vuonna pahoitti mieleni sen verran pahasti että ei tosiaankaan kiinnosta enää pätkääkään olla jonkun "älykkään" ja "sivistyneen" hakuttavana.
Ilmeisesti akateemikoista ja älykkäistä löytyy tunnevammaisia joiden käytöstavat ovat nolla koska ollaan niin sen oman erinomaisuuden hurmiossa ettei tarvitse välittää lähimmäisistään hevon sitä sun tätä.
"Tietysti olitpa minkä näköinen tahansa jos kuljet vain kodin-työn-kaupan väliä sekä joku harrastus jossa ei ole miehiä sekä kaikissa näissä tuijottelet seiniä ja hyllyjä etkä ihmisiä tai kiinnität huomiosi vain tiettyihin miehiin (esimerkiksi juuri niihin hyvännäköisiin, varakkaisiin, uhmakkaisiin) niin siinä voi herkästi jäädä yksin."
Osuit aika herkkään paikkaan. Myönnän itse naisena syyllistyneeni edelläkuvattuun. Toisaalta tuntuu, että miehet tekevät ihan samaa, eli esimerkiksi katselevat seiniä ja peittävät kiinnostuksensa huolellisesti. Rohkeutta vaaditaan kaikilta ja kyllähän itse kukin haluaisi välttää nöyryyttäviä hylkäämisiä.
Minusta miesten epävarmuus naisten kanssa ilmenee usein korostuneena "viilipyttymäisyytenä" ja pokerinaamaisuutena - jopa töykeytenä - jonka edessä tuntuu joskus hyvin vaikealta olla. Sitä tuntee ilman näkyvää syytä olevansa suorastaan ei-toivottu henkilö. Koen itseni usein rauhanhäiritsijäksi, ja ehkä vasta pitkän ajan päästä käy ilmi, että joku onkin oikeasti pitänyt minusta ja läsnäolostani.
Epävarmuus voi ilmetä monin tavoin. Olin kerran mukana illanvietossa pienessä porukassa, jossa oli sekä miehiä että naisia. Yksi joukon miehistä totesi kysyttäessä vakavaan ääneen, ettei hän hakisi ketään paikan naista tanssimaan, koska paikalla ei ollut ketään riittävän hyvännäköistä. Olihan se tietysti aika masentavaa jatkaa iltaa sen jälkeen varsinkin, kun itsekin olin jännittynyt. Myös on kokemusta tyypeistä, jotka eivät katso silmiin eivätkä tervehdi esim. naista, joka tulee kaverinsa mukana uutena seurueeseen. Kyse onkin paitsi uskalluksesta, myös käytöstavoista ja niiden hallinnasta.
Tavatessani ekaa kertaa miehen josta tuli kumppanini yli 12 vuodeksi hän oli hyvin pidättyväinen ja "arvokas" ensialkuun. Ota tuollaisestakin sitten selko onko kiinnostunut vai ei.
Eräs satunnainen sänkykamarituttavuus oli luonani ekaa kertaa ja juttelimme niitä näitä, illan mittaan hän meni yhtäkkiä hyvin hiljaiseksi ja vakavaksi ja luulin jo hänen kyllästyneen seuraani. Oli kumminkin mietiskellyt miten ehdottaisi seksiä.
Mistä PIRUSTA voi tietää onko mies kiinnostunut tai ei, kun se kiinnostuneisuus tekee sellaiseksi ynseäksi möröksi? Pitäisikö sitten olla imarreltu kun on moisen mörököllin seurassa?
"Jos naiselle on niin helppo löytää seuraa, niin selitäpäs sitten mikä on syynä siihen että minä en löydä sitä? "
naiselle on helpompaa löytää seuraa kuin miehen. Piste.
Naiset saavat helpommin seksiä ja seksuaalista kiinnostusta miehiltä joka voi johtaa suhteeseen. Siis VOI.
Niin voi tai sitten voi olla voimattakin.
Koko nuoruuteni tärvääntyi väärien miesten parissa koska aina jämähdin siihen ensimmäiseen vastaantulijaan. Tämän vuoksi olen päättänyt etten kelpuuta enää mitä tahansa probleemitapausta, ja sen vuoksi todellinen potentiaalinen aines mistä omansa ottaa on olemattoman kapea.
Ja tästä tietysti päästään taas jäkättämään että laske rimaa jne. Kyllä ne laskut riitti jo. Vuosikausia piti kuulla homona itseään pitämän miehen narinaa, kaikenlaiset impotentit tuli läpi lusittua ja pisimmässä parisuhteessa sietää miehen raivokohtauksia. Perkele riitti se kaikki. Kaiken sen jälkeen haluan hyvitykseksi henkisestä kärsimyksestä sellaisen miehen joka näyttää oikeasti siltä kuin koen että miehen pitää näyttää että tekee häntä mieli, plus on vailla pahoja luonnevikoja.
Ennemmin vaikka yksin kuin huonossa seurassa, näet.
Kun en mä halua välttämättä "siroa" naista. Pieni ylipaino ei haittaa ollenkaan. En halua hirveän puheliasta ihan normi puheliaisuus riittää. Saa olla fiksu..se olisi toivottavaa. Itsenäinenkin ihan hyvä kunhan ei petä eikä jätä. Saa olla ihan toisinkinpäin. Ei sillä ole merkitystä..joten EI meillä kaikilla miehillä ole sellasia odotuksia muita kuin vaan löytyy rakastava nainen joka ei vaadi liikaa.
Mutta se mikä kalvaa on naisten suosiminen vuokramarkkinoilla, olen koditon jo toista kuukautta. Vapaita asuntoja on pilvinpimein kukaan ei vaan tahdo vuokrata työttömälle sinkkumiehelle! (jolla ansiosidonnainen= vuokranmaksu asiat kunnossa). En saisi asuntoa edes paavin puoltamana sukupuoleni tähden. Väittäisin että mikäli olisin nainen olisin jo saanut asunnon, sen sijaan olen mies ja 5kk asunnon etsimisen jälkeen saan jatkaa tätä tuttavieni luona majailua, talveksi olen kaavaillut maakellaria / muuta vastaaavaa.
Ei mutta, nyt annoit minulle hyvän idean!
Haluaako joku nainen tulla alivuokralaiseksi kämppääni, omistan sen itse, ja
voisin vaikka tyytyä siihen että yhtiövastike pistetään puoliksi, eli halvalla
lähtisi, noin 120 euroa kuussa, ja katto pään päälle. Aika iso ero siihen
että samalainen kämppä olisi noin 800 euroo vuokralla, ja paikka on siis Helsingissä.
Asunto on myös isompikokoinen kaksio, jossa on yli 50 neliötä, eli eri huoneisiin
mahduttaisiin vielä. Tietysti noin halvalla vuokrahinnalla voin valikoida
vuokralaiseni, eli mieluummin ei liian vanhaa tai liian nuorta, siinä
30 molemmin puolin olisi hyvä. Mitään muita vaatimuksia minulla ei ole, eli
mitään "lisämaksuja" ei tarvi antaa muissa muodoissa.
Hra Myrskypilvelle tiedoksi, että kuvailemasi skenaariot eivät millän lailla ole osa minua,mutta varmaankin osa naisista tunnistaa niistä itsensä. Olen perusluonteentani hyvin sosiaalinen ja otan erittäin rohkeasti kontaktia. Seinille en tuijottele.
En myöskään allekirjoita, että odottaisin miehiltä rikkautta, komeutta jne... Taloudellisesti vakaa (asiansa järjestänyt), itsestään huolehtiva ja älyllisesti skarppi mies riittää. Ei mielestäni mitään kohtuuttomia vaatimuksia? Nirso en siis mielestäni ole. Kavereiksi päätyneet miekkoset ovat aina olleet vain kavereita. Minkäänlaista lähestymisyritystä ei ole ollut/ tullut keneltäkään.
Arvelen ongelman olevani ulospäinsuuntautuneessa luonteenlaadussani. Kerron rohkeasti ajatukseni (ja kuuntelen mielelläni myös muiden), olen puhelias ja sosiaalinen. Vastoin yleistä illuusiota, naisen ei sovi olla sellainen...
Nimim. "yksinäinen mies...", luulen ymmärtäväni yskäsi! Valloilla on käsitys, että pohdiskelu olisi tehottomuutta tai jotenkin "hipahtavaa". Itse en ole mitenkään markkinataloutta, kulutusta tai kaikkia konservatiivisia arvoja vastaaan. Haluan vain pohtia ilmitöitä, perusteita ja muiden ajatuksia niiden taustalla. Olen vilpittömästi kiinnostunut politiikasta, enkä haluaisi pyydellä sitä anteeksi. Sosiaalinen kanssakäyminen on minulle sen verran tärkeää, että on aika oleennaista, että toisen osapuolen kanssa voi pohtia ja keskustella mielekkäästi.
Jos kärsit samansuuntaisista ongelmista, tai jos et, niin sinulla on yhtäkaikki oikeus tunteisiisi, myös yksinäisyyteen!
Olen taustaillut tätä sivua sen verran pitkäään, että naisten kokeman yksinäisyyden lisäksi haluaisin herättää keskustelua myös aivan tavallisten ihmisten yksinäisyydestä. Meitä on myös työssäkäyviä ja ystävyys-/ kaverisuhteitakin omaavia joilla on silti sellainen olo, että sisällä asuu yksinäinen mieli.
Vaihdetaampas nyt alkuun tuo nicki oikeaksi.. eli yksinäinen mies... on siis jatkossa tuo seven pounds.. sitä nyt täällä käyttänyt niin käytetään jatkossakin..
Monen miehen mielestä nainen ei saa olla parempi kuin mies. Eli jos nainen on älykkäämpi ja menestyvämpi koetaan se ehkä jotenkin pelottavana. Naisen kun tulisi monen mielestä olla ehkä yksinkertainen, keskipalkkaisessa työssäkäyvä sellainen perus kiltti, ei liian puhelias. Ei nainen polittikasta saa olla kiinnostunut, lähinnä pitäisi miettiä että mitä ruokaa huomenna laittaa miehelleen. Noinhan se on ennen ollut, nykyään ovat vaan ajat muuttuneet, naisetkin ovat alkaneet luomaan kunnon työuraa. Uskaltavat puhua enemmän asioista,.. monet meistä ei vaan sitä tahdo hyväksyä. Ajat on muuttuneet aika tavalla. Eletään vieläkin kuin keskiajalla, naista ei suostuta näkemään tasavertaisena kumppanina.
Juuh, itsekin koen siis olevani yksinäinen, on työ ja kavereita. Eilen illallakin kuitenkin ahdisti tulla yksin kotiin. Ehkä mun ei pitäisi olla yksinäinen, enkä varmasti ole niin yksin kuin moni täällä, mutta kyllä mun mielestäni tosiaan saan tuntea olevani yksinäinen jos niin tunnen.
Moni voi elää täysin yksin, ja silti kokea ettei ole yksinäinen ja olla onnellinen. Jollain taas voi olla paljon ystäviä ja silti tuntea itsensä todella yksinäiseksi. Ei toisen ihmisen tuntemuksia voi määritellä. Se olisi mielestäni hyvä jos annettaisin kaikille ihmisille täällä tilaa, kyllä täällä on tilaa meille kaikille. Ja jos ei ole mitään kommentoitavaa niin jätettäsi kommentoimatta jos tarkoituksena on ainoastaan vähätellä toista.
"Hra Myrskypilvelle tiedoksi, että kuvailemasi skenaariot eivät millän lailla ole osa minua,mutta varmaankin osa naisista tunnistaa niistä itsensä. Olen perusluonteentani hyvin sosiaalinen ja otan erittäin rohkeasti kontaktia. Seinille en tuijottele. "
Ei tunnista. Ei moni nainen tunnista teksteistä itseään mutta silti toimii niin lopulta.
Annoin vain esimerkin naisten yleisestä toiminnasta. Minulle on tullut usein yllätyksenä e ttä tietyt naiset ovat sinkkuja koska eivät he oikeastaan vaikuta olevan kiinnostuneet tutustumaan miehiin.
"En myöskään allekirjoita, että odottaisin miehiltä rikkautta, komeutta jne... Taloudellisesti vakaa (asiansa järjestänyt), itsestään huolehtiva ja älyllisesti skarppi mies riittää. Ei mielestäni mitään kohtuuttomia vaatimuksia? Nirso en siis mielestäni ole. Kavereiksi päätyneet miekkoset ovat aina olleet vain kavereita. Minkäänlaista lähestymisyritystä ei ole ollut/ tullut keneltäkään. "
Ehkä ovat ymmärtäneet ettei kannata yrittää?
"Arvelen ongelman olevani ulospäinsuuntautuneessa luonteenlaadussani. Kerron rohkeasti ajatukseni (ja kuuntelen mielelläni myös muiden), olen puhelias ja sosiaalinen. Vastoin yleistä illuusiota, naisen ei sovi olla sellainen... "
Mistäs niin päättelet?
Nainen saa hyvinkin olla sellainen mutta miehille voi tulla tunne että heidän tulee olla aivan yhtä puheliaita ja sosiaalisia että sinun kanssa pärjäisi tai kenet huolisit.
Toisaalta nainen hyvin sosiaalisena voi luoda kuvaa että hänellä on paljon kysyntää.
Yksittäisen ihmisen sinkkuuteen olipa mies tai nainen voi olla monia syitä mutta yleisesti voidaan sanoa keskimäärin mistä niitä syitä kannattaa etsiä.
Valitettava tosiasia on että moni jurompi ja vähemmän sosiaalinen mies on yksin eikä pelkästään sen takia ettei tapaisi naisia vaan sen takia että sosiaalisuus on normi jota odotetaan varsinkin miehiltä.
Miehen odotetaan sitten sopeutuvan tuohon muottiin.
Sinäkin ehkä ajattelet noin mutta sinulle ei tuota ongelmia se vaan mukamas päinvastainen.
""Monen miehen mielestä nainen ei saa olla parempi kuin mies. Eli jos nainen on älykkäämpi ja menestyvämpi koetaan se ehkä jotenkin pelottavana. "
"Pelottavana on huono termi. "huolestuttava" olisi oikeaampi.
Tämä johtuu siitä että yleensä nainen haluaa että mies on menestyneempi. Aina löpötetään siitä että "mies kokee ittensä huonommaksi" eli vika on miehhessä.
Mutta onko miehessä vikaa jos naiset yleensä ettii miehiä jotka ovat menestyneempiä (ja usein valittelevat kun tällaisia ei löydy = heille sopivia) joten mies ajattelee ettei suhde kestä koska nainen ettii toisen menestyneemmän miehen.
Miestäkin voi vituttaa ettei hän koskaan riitä miehelle aivan kuten nainen voi tuntea ettei ole tarpeeksi kaunis miehelle.
" Naisen kun tulisi monen mielestä olla ehkä yksinkertainen, keskipalkkaisessa työssäkäyvä sellainen perus kiltti, ei liian puhelias."
Peruskiltti kyllä, onko siinä jotain vikaa?
Miehet ei jaksa välttämättä aina räpätätejä varsinkin jos luonne on vielä vaikea, sinäkö jaksat?
"Ei nainen polittikasta saa olla kiinnostunut, lähinnä pitäisi miettiä että mitä ruokaa huomenna laittaa miehelleen."
Mitä?
Tuntemistani miehistä moni sanoo että olisi hyvä että nainen olisi kiinnostunut maailman asioista, ai niin, ne ovat sinkkumiehiä.
"Noinhan se on ennen ollut, nykyään ovat vaan ajat muuttuneet, naisetkin ovat alkaneet luomaan kunnon työuraa. Uskaltavat puhua enemmän asioista,.. monet meistä ei vaan sitä tahdo hyväksyä. Ajat on muuttuneet aika tavalla. Eletään vieläkin kuin keskiajalla, naista ei suostuta näkemään tasavertaisena kumppanina. "
Mistä ihmeestä sniä puhut?
Sinä elät tosiaan kuin keskiajalla tai asut jossain maalaiskunnassa.
Asia on melkein nykyään päinvastoin. Naiset pitäisi nähdä tasavertaisina kuin miehetkin mutta miehen tulee olla edelleen "tietynlainen". eli todellisuudessa ne ovat ne naiset jotka odottavat sitä vanhaa mallia plus sitä että saavat tehdä samaa kuin miehet.
Kaveruuksista on niin kauan aikaa, että tuskin niistä muistaakaan, ja parisuhdekokemuksia voisi kuvailla yhdellä sanalla: yksinäisyys.
Pari asiaa jotka kiinnittivät huomiota tässä, ja herättelivät joitain etäisiä muistoja. Eli: kaveruus ja asioiden pohdiskelu, sekä "kavereiksi päätyneet miekkoset ovat aina olleet vain kavereita. Minkäänlaista lähestymisyritystä ei ole ollut/ tullut keneltäkään."
Asioiden syvällinen pohdiskelu 'kaverin' kanssa antaa toiselle osapuolelle viestin, että toinen on kiinnostuneempi asioista, kuin toisesta henkilöstä. Kun tämän vielä liittää tuohon lainaukseen, (- ja siihen muilla sivuilla yleiseen valitukseen, että miehet pilaavat kaveruuden yrittämällä läheisempään yhdessäoloon) - niin oletko itse yrittänyt lähestyä ketään kaverimiestä? Olet sosiaalinen, pirteä, omillasi toimeentuleva ihminen, jne. mutta mahdollisesti jollain henkilökohtaisella tasolla huo'ut kylmältä välinpitämättömyydeltä vaikuttavaa passiivisuutta odottaessasi, että edes joku 'vain kaveri' iskisi ja veisi jalat alta, ja 'vain kaveri' pelkää pilaavansa kaveruuden, jos jotain yrittää? Ajattelet: kyllä, mutta sanot: ei...
Aivan samaa mieltä olen tuosta, ettei naisten älyä tai koulutusta koeta mitenkään pelottavana nykyisin. Suurin ongelma on tuossa, että naiset usein itsekin haluavat olla vain ns. korkeamman tason miesten kanssa ja tämä johtaakin siihen, että tavalliset miehet harvemmin edes kelpaavat naiselle jos mm. koulutus on alempi. Usein tämä näkyy jo heti suhtautumisessa ja ensivaikutelmassa, joten mitään kestävämpää tutustumista ei edes ehdi syntymään.
Ajat ovat tosiaan muuttuneet tuossakin suhteessa. Varmasti Suomi on omalla tavallaan edelläkävijä, koska kyllähän nuo kommentit saattoivat hyvin pitää paikkaansa joskus hamassa menneisyydessä mutta ei nykypäivänä.
Puhelias, rempseä ja suorasukainen nainen koetaan helposti uhkaavasti ja lisätään tuohon vielä, että jos on hyvän-näköinen ja hyvinpukeutuva jää helposti yksin. Naisetkin pelkäävät itsevarmaa miestä. Pitäisi olla jotenkin huomaamaton, mutta kuitenkin esillä. On tämä vittu semmoista pelleilyä, että ei kiitos, olen mieluimmin yksin, kuin yritän mielistellä ja miellyttää naista, siinä kuitenkaan onnistumatta. Jos on hyvän-näköinen mies, niin naiselle tulee heti kompleksi, ettei ole tarpeeksi hyvän-näköinen itse. Ei tätä pelleilyä jaksa, ei todellakaan. Mikään ei ole koskaan hyvä.
Jotenkin alkaa tulla sellainen olo, että rehellisyys on kuoleva hyve. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihmiset puhuisivat rohkeeasti ajatuksensa ulos. Jos kerrottaisiin ne omat ajatukset ja odotukset (ikävätkin) ääneen, niin ei jäisi tilaa jossitteluille. Itselläkin olisi varmasti parantamisen varaa.
Hra Myrskypilvelle (jonka kanssa käytävä pohdiskeleva debatti alkaa nimimerkkeineen muistuttaa hauskaa sarjakuvaa :)). Kyllä minä koen tämän ongelman ihan oikeaksi, "mukamas" olisi vähätelyä. Seven Poundsilla oli kuitenkin pointti, ei me kauhean kauas siitä keskiajasta olla tultu: tuttu ja tutrvallinen konservatiivinen ja käytöksessään "perinteinen" nainen on varmasti "kysytyin". Hyvä heille, en minä heidän onneaan halua pois ottaa. Puhisen vain, kun tuntuu, että tuntuu, että putosin suuresta paritumispelistä pois. Historian heiluri paineli sovinismista feminismiin, mutta vielä on meitäkin jotka uskomme ihan vain tasa-arvoon.
Ironista on lisäksi se, että miehen ei todella tarvitse edes "kilpailla" sosiaalisuudessa kanssani. Mies saa olla ihan sellainen kuin on, kunhan meillä riittää kipinää. Sikäli vastakohdat varmasti viehättävät, koska yhtä sosiaalinen ja temperamenttinen tapaus kumppanina saattaisi aiheuttaa ehkä liikaakin kipinää. Tietty jurous on oikeastaan aika viehtättävää, mies saa halutessaan paneutua vaikka auton räpläilyyn, jos meillä on kemiat muuten kunnossa. Jatkuva kälätys ei ole välttämätöntä.
En oleta, että kaikki luonteenpiirteeni olisivat parhaita mahdollisia, tai edes välttämättä toivottavia. En ole täydellinen. Haluaisin kuitenkin elää ja olla, mielellään myös tavata mukavan miehen, ihan tällaisena pakettina kuin olen. Koen tämän ongelmallisena, enkä oikein tiedä miten pääsisin osalliseksi parisuhdemarkkinoita.
Nimimerkki "kkjghg" mainitsi osuvia pointteja. Ehkä sitten vaikutan viileältä ja vaikeasti lähestyttävältä. Näin varmasti onkin, mutta ketään en pure vaikka lähesttyisikin. Jotkin humalaiset hillohaukat ovat koittaneet saada mukaansa, myönnän avoimesti, että en lähtenyt. En harrasta sellaista. Syvällisempiä lähestymisiä en ole torjunut, niitä ei kertakaikkiaan ole ollut! Mietin vakavasti onko kukaan koskaan ollutkaan minuun ihastunut? Epäilen, että ei. Kylmäävä ajatus.
Harvakseltaan, mutta silloin tällöin törmään itse mielenkiintoisiin miekkosiin. Pyrin juttusille ja ja koitan tunnustella maaperää. Myönnetteköön, olen hieman vanhanaikainen: numeroa en ilkeä pyytää, Ehkä se on sitten omaa tyhmyyttä, mutta jo pelkkä ajatuskin saa minut jäihin. Jos vastaus on kieltävä se vain todistaisi, että kukaan ei minusta pidä nyt, kun ei ole aikaisemminkaan. Loppuun asti koitan kuitenkin olla lämmin ja lähestyttävä, jutella ja vitsailla ja antaa miehelle tilaisuuden tehdä se "viimeinen siirto". Eipä ole kuulunut... Minusta siihen ei valitettavasti ole, mutta otan innolla vinkkejä vastaan miten siihen voisin rohkaista. Olen koittanut sellaista "Oli hauska jutella. Vois ottaa uusikskin"-vihjailua, mutta tulos on a) innostunutta mytäilyä ja katoaminen paikalta b) vaivaantuneisuutta c) kaveripohjainen tapaaminen, jossa treffitunnelmasta ei ole tietoakaan. Sitä tuntee itsensä todella hölmöksi kun innoissaan on tärskyille menossa ja mies ilmestyy paikalle täynnä casual friendship- tunnelmaa. Muuten mukavaan elämään ilmestyy äkkiä karvas sivumaku, kun, tuntee olevansa matkalla ikuisen sinkkuuden saarekkeeseen yhdeksän kissan kera.
Tuon perusteella et sinä miestä etsii vaan "kemiaa" ja kivaa treffitunnelmaa.
Tuossa syy miksen jaksa innostua monista naisista.
Eivät he miehestä ole kiinnostuneita ellei ole säpinä päällä ja kemiat kolahtele.
Etsinnässä on sinullakin neiti hyvä tunnetila eikä toinen ihminen. Siinä suurin vika ehkä. Miehet haistavat todennäköiseti sen sinusta.
"mukamas" tarkoitti sitten sitä että todellakaan sosiaalinen nainen ei sinällään ole "pelottava" ja on aika turha jaaritella aiheesta.
Ainut asia mikä tuollaisesta vois tulla mieleen on tietynlainen tukahduttaminen että miehelle tulee olo että on oltava sosiaalinen naisen seurassa. Jos sitten tällainen nainen menee jäihin eikä osaa osoittaa omaa kiinnostusta niin totta kai se voi ollla vaikeaa.
Tosin syitä voi olla moniakin ja paljon merkittävämpiä kuin sosiaalisuus jonka uskot olevan syynä.
Kuinka moni mies on sanonut sinulle syyn olevan siinä?
Nimittäin itsellä on kymmeniä naisia todennut ettei naamani ole kehuttava ja osa on todennut etten sen vuoksi tule helposti löytämään naista.
Ehkä sun pitäisi opetella vähemmän sosiaaliseksi muuten ja enemmän rohkeaksi jopa tekemään sen aloitteen?
Itse en pysty naamalleni mitään tekemään ainakaan vielä ilman rahatukkua.
En ole ketjun aloittanut nti, mutta putosin kuin eno veneestä tässä kohden. Mitä mahdat tarkoittaa sillä, ettei ap. olisi miehestä kiinnostunut? Ei se "kemia" tai "tunnelma" tyhjästä synny, vaan on sidoksissa kohdattuun ihmiseen, ja sen syntyminen edellyttää kiinnostusta toisesta ihmisestä. Seurustelusuhteet yleensä alkavat jonkinasteisella ihastumisella, jota joku nimittää "kemiaksi". Ilman sitä ihastumista ollaan kaveruksina liikenteessä. Voidaan jutella paljonkin, mutta ilman isompia tunneliikahduksia.
"Mitä mahdat tarkoittaa sillä, ettei ap. olisi miehestä kiinnostunut? Ei se "kemia" tai "tunnelma" tyhjästä synny, vaan on sidoksissa kohdattuun ihmiseen, ja sen syntyminen edellyttää kiinnostusta toisesta ihmisestä. Seurustelusuhteet yleensä alkavat jonkinasteisella ihastumisella, jota joku nimittää "kemiaksi""
Seurustelusuhteet alkavat ihastumisella mutta mistä ihastuminen syntyy ja ne kemiat?
". Ilman sitä ihastumista ollaan kaveruksina liikenteessä. Voidaan jutella paljonkin, mutta ilman isompia tunneliikahduksia. ""
Se on kuule jännä juttu että aika monien naisten tunteet ei syty monienkaan miesten kanssa paitsi kun mies on sanotaanko esimerkiksi sopivan komea, suulas, varakas, pitää univormua ja kaikkea tällaista.
"Ei se "kemia" tai "tunnelma" tyhjästä synny, vaan on sidoksissa kohdattuun ihmiseen, ja sen syntyminen edellyttää kiinnostusta toisesta ihmisestä."
Tämä nyt on tyhjää löpinää. Se ei myöskään tule jostain ulkopuolelta tai mistään tiedostamattomasta vaan sinä voit vaikuttaa asiaan.
Valitettavasti jos kulkee nirppanokkana tai kapeakatseisesti tsiigaa miestä jonka kanssa jutustaa niin varmasti tunteita ei synny.
Tämä on vain naisten tapa lässyttää vähän kuin jos mies toteaisi raa'asti ja totuudenmukaisesti että muuten oli kiva tyttö mutta oli pienen kurtut rinnat ja roikkuva hehtaariperse. Miehellä tuolloin on varmaan asenneongelmaa ja sitä samaa kannattaa miettiä myös naisen jos löytää pelkkiä "kavereita".
Itse olen sitä mieltä että ehkä yhden kanssa kymmenestä tuhannesta naisesta kemioita syntyy MINUN KOKEMUKSEN mukaan, naisesta itsestään ei tiedä mutta jos olen avoimemmin mielin liikkeellä nini tuo määrä nousee eli tunnen useamman kanssa kemioita.
Mutta sehän ei varmasti ap:lle kelpaa vaan kaiken pitää tulla valmiina tunnekokemuksena että "tässä se ihana tuleva mieheni on!", juttu joka on kuultu kavereitla miten yhtäkkiä pyörrytti.
Kiinnostus toiseen jota kautta kiinnostus lisääntyy johtaen ihastumiseen on useimmiten TIETOINEN VALINTA.
selitellä "tyhjäksi löpinäksi" sanavalintoja, joita itse teit. Ainakin multa on mennyt ohi, missä kohden ap. ketjussa "kemiasta" puhui. Hänhän totesi vain, että miehet tuntuvat asennoituvan häneen kuin kaveriin.
Itse käytit sanaa "kemia", minä puhuisin mieluummin kiinnostuksesta. Vaikuttaa siltä, että pidät ulkonäköä sinä kaikkein tärkeimpänä juttuna. Varmaan monella ihmisellä kiinnostus herää juuri jonkun miellyttävänä pidetyn ulkonäön myötä, mutta voi sen kiinnostuksen herättää jokin muukin asia, vaikka toisen olemus, ilmeet, eleet ääni.
Kun se kiinnostus on herännyt, niin tietoinen valinta tulee jälkijunassa: pitää tunnustella, tutustutaanko enemmän vai todetaanko vain "kiva tavata". Moni on aika arka. Vaikka toisaalta kaipaisi omaa rakasta, niin suhde muuttaisi aikas paljon omasta elämästä. Jos on tottunut pitämään etäisyyttä muihin ihmisiin, on vaikea päästää ketään lähelle ja olla avoin - ja ilman jonkinasteista lähelle päästämistä ja avoimuutta suhdetta ei synny.
On tämä välillä h*tin vaikeaa, ei riitä, että itsellä syntyy kiinnostus, pitäisi sillä vastapuolellakin olla sama kiinnostus - ja myös halua tutustua enemmän. Mulla itselläni kesti kolmekymppiseksi asti, ennen kuin pääsin yksipuolisista ihastumisista eroon (siis joko itse olin ihastunut, mutta vastapuoli ei - tai minuun oli ihastuttu, mutta itse en ollut ihastunut). Kun ap. jossain viestissä kirjoitti, ettei häneen kai kukaan ole koskaan ihastunut, niin se tuntui aika pahalta, ehkä myös hiukan uskomattomalta. Jos itsellä on voimakas "minuun ei kukaan ihastu" -uskomus, niin silloin helposti sivuuttaa ne todellisetkin ihastumisen merkit toisessa ihmisessä.
"selitellä "tyhjäksi löpinäksi" sanavalintoja, joita itse teit. Ainakin multa on mennyt ohi, missä kohden ap. ketjussa "kemiasta" puhui."
Puhuin tässä kokemuksista että aika monella sinkulla tai yksinäisellä naisella on ollut kysyntää lopulta. Sitten paljastuu että heidän kanssaan ei löytynyt vain kemioita. Miehet ovat siis perässä muttei oikein kiinnosta kuin kaveruus.
Sitten taas miesten tarinat ovat toisenlaisia. On kiinnostusta muttei naiset koe kemiaa.
Näitä tarinoita kun on kuullut tarpeeksi niin alkaa tajuta että toinen osapuoli YRITTÄÄ ja toinen ei. Miehet ovat aktiivisa löytääkseen naisia niin fyysisesti, sosiaalisesti kuin psyykkisestikin. Useat naiset eivät tahdo tehdä mitään esimerkiksi ulkomuodolleen, eivät osallistu sosiaalisiin tapaamisiin tai jos nämä asiat ovat kunnossa niin psyykkisesti karsinta on niin tiukka että kaikki ehdokkaat hylätään.
"Varmaan monella ihmisellä kiinnostus herää juuri jonkun miellyttävänä pidetyn ulkonäön myötä, mutta voi sen kiinnostuksen herättää jokin muukin asia, vaikka toisen olemus, ilmeet, eleet ääni. "
Niin niin niin. Tuttua kauraa. Ilmeet, eleet, ääni katse ja muu teinihilpehööri.
Pituus myös ja varpaankynnen paksuus.
"Kun se kiinnostus on herännyt, niin tietoinen valinta tulee jälkijunassa"
Väärin. Se tulee etukäteen jo ennen kuin olet tavannut ihmisen tai nähnyt koko ihmistä. Se alkaa jo nuorena jolloin tietoisesti havainnoit maailmaa. Kiinnität yhä enemmän huomiota sinua kiinnostaviin asioihin joiden syyt voivat olla hyvin mitäänsanomattomia. Usein ihmistä kiinnostaa jokin jota hän ei tajua, kontrastit yms. varsinkin nuorempana. Toisaalta samankaltaisuus kiehtoo kun toinen on vähän kuin itse muttei kuitenkaan jne.
Mutta tähän kaikkeen voi tietoisesti vaikuttaa. Pitkällä aikavälillä siis. Moni ei ole valmis luopumaan mallistaan kuin vasta siinä vaiheessa kun ovat epätoivoisia. Se on vähän kuin ympäristö jossa on vain vähän virikkeitä, sitten havaintokeilan on pakko muuttua. Ei voi vain odotella ja todeta ettei kiinnostusta syntynyt. Joutuu YRITTÄMÄÄN. Sitten vasta syntyy kiinnostus.
"On tämä välillä h*tin vaikeaa, ei riitä, että itsellä syntyy kiinnostus, "
Tätä kannattaa itse harjoitella.
"pitäisi sillä vastapuolellakin olla sama kiinnostus - ja myös halua tutustua enemmän."
Aivan. Tästä oli juuri puhe mutta siitä on mahdoton keskustella koska kaikki sanovat aina että kiinnostus syntyy ensin esimerkiksi ulkoisesta olemuksesta jonka jälkeen sitten muka valitaan että tutustuuko vai ei.
Itse olen taas niitä ihmisiä että ulkoinen olemus on aika mitäänsanomaton merkitys. Enemmän kiinnitän huomiota käytökseen ja onko siellä takana joku määräävä elementti vai mennäänkö miten sattuu. Onko ajatuksissa ydintä vai löpötetäänkö. Olemus kertoo vain mitä ihminen ehkä haluaa kertoa itsestään sillä tavoin sekä elämäntavoista.
"Moni on aika arka. Vaikka toisaalta kaipaisi omaa rakasta, niin suhde muuttaisi aikas paljon omasta elämästä. Jos on tottunut pitämään etäisyyttä muihin ihmisiin, on vaikea päästää ketään lähelle ja olla avoin - ja ilman jonkinasteista lähelle päästämistä ja avoimuutta suhdetta ei synny. "
Tämä on tietysti totta.
On vain väärin kuvitella että esimerkiksi aralla naisella ei olisi ollut mahdollisuuksia miehiin. Osa vain on niin tiukkoja valinnoissaan yhdistettynä siihen arkuuteen että he odottavat sitä herra täydellisyyttä. Vielä jos päälle lisätään ongelmat tunne-elämässä puuttuvien tai hankalien parisuhdekokemusten myötä niin esimerkiksi miehenä en jaksa alkaa vänkäämään vaikka nainen muuten kiinnostaisi. Se kertoo siitä YRITYKSESTÄ
"On tämä välillä h*tin vaikeaa, ei riitä, että itsellä syntyy kiinnostus, pitäisi sillä vastapuolellakin olla sama kiinnostus - ja myös halua tutustua enemmän."
Mistäs se halu lähtee? Tietoisesta YRITYKSESTÄ.
"Mulla itselläni kesti kolmekymppiseksi asti, ennen kuin pääsin yksipuolisista ihastumisista eroon (siis joko itse olin ihastunut, mutta vastapuoli ei - tai minuun oli ihastuttu, mutta itse en ollut ihastunut)."
Mulla ei aivan mahdottomia ihastuksia ollut koskaan ja ne jotka oli haihtui nopeasti. Sitten olin parisuhteessa jossa sain kuvaannollisesti vasarasta munille. Luottamus meni ihmisiin. Sitten pari vuotta sitten rakastumaisillani kunnes tuli tavallaan moukari suoraan päähän. Tälle naiselle olin tylsä ja ruma mies kuten kaikille muille aiemminkin. Tämän jälkeen on seurannut sitten lukematon määrä pakkeja melkein samoilla syillä. Ei ollut niitä "kemioita".
Totuus on se etten esimerkiksi enää ihastu enkä rakastu. Osaan ehkä välittää ja yritän. Samoin etsin jotakuta joka välittää ja yrittää. Kiinnostukset ,kemiat yms. paska on lähinnä puhetta siitä kuinka on kerätty haavekuvia mitä sen toisen tulisi olla kunnes joku päivä tajuat että se kaikki on suurimmaksi osaksi valhetta. Se on kauniille ja rohkeille varattua kliseistä paperinukketeatteria.
"Kun ap. jossain viestissä kirjoitti, ettei häneen kai kukaan ole koskaan ihastunut, niin se tuntui aika pahalta, ehkä myös hiukan uskomattomalta. Jos itsellä on voimakas "minuun ei kukaan ihastu" -uskomus, niin silloin helposti sivuuttaa ne todellisetkin ihastumisen merkit toisessa ihmisessä. "
Ei minuunkaan ole koskaan kukaan ihastunut varsinaisesti. Se voi olla ihan todellista eikä se välttämättä tule siitä muuttumaan tietyn yhden ihmisen elämässä koskaan toiseksi.
Vaikka kuinka uskoisi siihen että joku voi ihastua ja tarkkailee toisten mahdollista ihastumista, sitä ei välttämättä koskaan tule. Olit vain hyödytön toisille siinä mielessä.
Siinä ei ole mitään uskomatonta ettei mieheen ole joku koskaan ihastunut. Tunnen lukuisia yksinäisiä miehiä joiden kohdalla uskon näin olevan asian. Omalla kohdalla sentään on ollut jotain. Osa on yrittänyt, osa on lopettanut yrittämästä ja osa on tappanut itsensä joko hitaasti tai nopeasti.
Se niistä kemioista.
"Siinä ei ole mitään uskomatonta ettei mieheen ole joku koskaan ihastunut. Tunnen lukuisia yksinäisiä miehiä joiden kohdalla uskon näin olevan asian. Omalla kohdalla sentään on ollut jotain. Osa on yrittänyt, osa on lopettanut yrittämästä ja osa on tappanut itsensä joko hitaasti tai nopeasti."
No minun vinkkini on aina se sama, ei kannata ottaa sosiaalisia paineita.
Tarve kumppanille on jokin sisäänrakennettu juttu, jota ei tarvita enää,
mutta oli välttämätön ennen, ettei ihmiset kuolisi pois. Nykyään mikään ei
ole tae menestyksestä, itse asiassa sinkut menestyvät työelämässä
todennäköisesti paremmin kuin perheelliset, koska sinkuilla on enemmän
aikaa sekä itselleen että työnteolle. Lisää lapsia tämä maailma ei
tarvitse, ihmisiä on jo liikaa.
Seuraa voi aina hakea itselleen, mutta senkään ei pidä olla mikään elämän
itseisarvo. Miksi tappaisi itsensä sen vuoksi ettei löydä ketään? Se on
ihan tyhmää. Olen itse kolmekymppinen mies, ja minulla ei ole koskaan ollut ketään.
Myönnän toki että itsekin joskus kaipaan kumppania, mutta osaan
tukahduttaa tunteeni tehokkaasti. Mietin vain miten onnellinen olin
lapsena kun oli vain kavereita, eikä mitään tunteita vastakkaiseen
sukupuoleen, ja yritän nytkin elää sen mukaan.
Se mikä kuitenkin on hävytöntä on että jotkut lähisukulaiset ja yksi
kaverikin ovat vihjailleet että hanki itsellesi sitten mieskumppani, jos
ei naiset miellytä. Törkeää, sillä olen kuitenkin hetero (ja sen heidän
pitäisi tietää hyvin, vaikken juuri koskaan kehtaa puhua naisista). Miksei saa
elää ilman ketään, vaan on ikäänkuin parempi että olisi vaikka homo? Ei
mahdu minun päähäni. Toisaalta, osoittaa että osaan pitää erittäin hyvin kurissa
käyttäytymiseni.