Anopillani on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sairastanut jo vuosia ja ollut laitoshoidossakin aikoinaan. Sairaslomia on kertynyt aika tavalla. Anoppi on aika mahdoton tapaus. Nuorekas tavallaan ja tavallaan ihan mukava ja upeannäköinen nainen. MUTTA luonne; puhua pälpättää taukoamatta, ihan kokoajan kovaan ääneen jopa julkisilla paikoilla. Vaikea keskeyttää häntä! Jauhaa ja jauhaa; muistaa pienimmätkin yksityiskohdat ties mistä asioista tapahtumista naapureista omista lapsistaan jne jne. Puhua pälpättää ja loukkaantuu kaikesta ja heti jos keskeytetään puhetulva jne. Kaikki asiat ovat 'minä minä minä minä minä...'. Kuinka hän on kaunis ja hyvä ja antelias. Silti käyttää miesystäväänsä taloudellisesti hyväksi kokoajan. Loukkaantuu ihan pienistäkin asioista, kommenteista ja muistaa ne. Vaahtoaa kaupoissa ravintoloissa asiakaspalvelusta ja ties mistä. Korostaa itseään ihan kokoajan ja oman elämänsä raskautta ja parisuhteensa ongelmia. Ei tunne syyllisyyttä eikä häpeää mistään, sen vain kuinka 'hän on toiminut oikein ja tehnyt niin hyvin sen ja sen asian'. Jotenkin aivan todella järkyttävää ja rasittavaa!! En eläissäni ole törmännyt tällaiseen ihmiseen ja vaikka kuinka yritän olla myötämielinen ja kuunteleva jne, niin jotenkin sisimmässäni olen hyvin järkyttynyt anoppini persoonasta.
Miten tällaisen ihmisen kanssa toimitaan ja tullaan toimeen? Miten keskeyttää jatkuva puhetulva? Miten osoittaa että on muitakin ihmisiä ja muillakin ihmisillä ongelmia ja elämän vaikeita asioita takanaan. Antakiee hyvät ystävät neuvoja!!!!
Miten tällaisen ihmisen kanssa toimitaan ja tullaan toimeen? Miten keskeyttää jatkuva puhetulva? Miten osoittaa että on muitakin ihmisiä ja muillakin ihmisillä ongelmia ja elämän vaikeita asioita takanaan. Antakiee hyvät ystävät neuvoja!!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tekstistäsi saa sellaisen kuvan että anoppisi käyttäytyy noin jatkuvasti. Onko hän aina tuollainen vai välillä vain? Jos se käyttäytyy tuolla lailla jatkuvasti, niin luultavasti 2-suuntainen ei oireile hänellä lainkaan, vaan kysymys on persoonallisesta piirteestä, jota sinun pitää vain yrittää sietää. Periaatteessa tuollainen puheliaisuus ja herkitsemattomuus voisi sopia maniaankin. Maniat ja depressiot lyövät useimmilla jonkin verran läpi, vaikka lääkitys olisikin kunnossa. Siinäkin tapauksessa sinun pitää vain yrittää sietää häntä. Mutta hei: ethän sinä anoppisi kanssa naimisissa ole:) Voit varmasti jonkin verran vaikuttaa siihen, miten paljon häntä tarvitsee tavata. Hyvä tietenkin on, jos te omaiset kannatte huolta ja vähän katsotte perään, että lääkkeet tulee syödyksi ja anoppi muutenkin pysyy kohtuullisessa kunnossa.
Mieheni sanoi, että anoppi on aina ollut tuollainen ja itsekin pyrkii karttamaan äitiään. Hän sanoi, että anoppi on vain 'keksinyt' (antanut lääkäreiden keksiä) hienon sairausnimikkeen itselleen ja on ylpeä diagnoosista..
Nytkin anoppi kävi kylässä niin hän vain puhui ja puhui ja puhui. Heti kun miesystävä edes yritti avata suunsa, anoppi keskeytti ja puhui ja puhui ja puhui. Anoppi muistuttaa vähän 'Pokka pitää-sarjasta olevaa Hyachintia', tosin ikää ei ole niin paljon...eikä hän ole niin 'sydämellinen'. Itse anoppia nähneennä hän on yleensä edellä kuvatun kaltainen mutta joskus taas 'luonnottoman' rauhallinen ja ei niin puhelias.
Mistä johtuu jatkuva puhua pälpättäminen, siis taukoamaton?? Ja mistä johtuu toisten ihmisten jatkuva arvostelu, siis se että oikein pysähdytään kadulle ja tuijotetaan jotain ja aletaan haukkua; 'kuinka tuokin on noin lihava, tai tollukka tms.' ??
Narsismiin viittaa.
nimimerkkiä kun et ole oikea psykiatri ja et näytä maallikoksikaan kovin kummosemmin asioista tietävän