Alkoholi hiipii suhteeseen

Toleranssin kasvamisen myötä määrät hitaasti kasvavat, ja niin kasvavat myös haitat.

"Tietenkään mies ei myönnä, että tässä olisi mitään ongelmaa."
"Hän on luvannut, ettei mökkireissuille enää lähde yhtään viinaa mukaan, mutta muuten ei suostu vähentämään juomista."

Em. ennakoi sitä, että mitään muutosta ei ole tulossa, koska itsellä ei ole siihen todellista haluakaan.
Eli odotettavissa on vain juopuneen/krapulaisen häiriökäyttäytymisen lisääntymistä.
Juovan alkoholistin lupaukset, valat ja vannomiset ovat yhtä tyhjän kanssa.

Meillä oli samankaltainen tilanne aikanaan, minä vain olen se mies joka joi.

Minä heräsin vasta siihen kun vaimoni kertoi ettei hän voi enää rakastaa minua kun käyttäydyin juovuspäissäni hullusti. Hän kertoi minulle että hän ei voi muuta kuin erota minusta koska juon. Hän osasi esittää asian niin vakuuttavasti että minä ymmärsin millaiseksi olin muuttunut, että syy kaikkiin ongelmiimme oli minussa ja juomisessani. Lähes täysipäiväistä juomista oli tuolloin minulla kestänyt useita vuosia. Tuohon asti aina olimme sopineet riitamme riidelläksemme vain taas samasta asiasta uudelleen. Ja se asia oli juominen tai siitä aiheutuneet muut lieveilmiöt.

Minä kuvittelin silloin, sairaassa mielessäni että alistamalla vaimoni saisin pitää hänet paremmin itselläni. Koska pelkäsin. Pelkäsin menettäväni hänet. Olin henkisesti täysin kypsymätön ja kykenemätön selvittämään asioita puhumalla. En kyennyt myöntämään mitään heikkouksiani. Ja tietenkin jos jokin meni huonosti niin join. Jos jokin meni hyvin, join.

Onneksi tulin järkiini, tai vaimoni osasi sanoa juuri ne oikeat asiat ja sanat juuri oikeaan aikaan. Se oli kuin minua olisi halolla päähän lyöty kun ymmärsin mistä kaikki johtui. Olin aina kuvitellut ja uskotellut itselleni että syy juomiseeni oli jossakin muualla kuin itsessäni, olihan minulla mm vaikea lapsuus yms asioita joita oli hyvä käyttää tekosyinä omaa vastuutaan paetessaan.

Nyt tuosta kaikesta on jo muutamia vuosia aikaa ja elämämme on muuttunut totaalisesti. Meidän tarvitsee riidellä enää aniharvoin, eikä niitäkään kertoja viinasta. Alkoholismi sinällään on jo vaikea asia, mutta kun siihen yhdistetään parisuhde, muuttuu koko vyyhti vielä moninkerroin vaikeammaksi. Avoimuus ja rehellisyys on kuitenkin se numero yksi. Ja se, että pitää voida uskaltaa puhua toiselle _kaikista asioista_
Ja jos toinen ei suostu ymmärtämään niin minkäs teet. Sinä et voi pakottaa ymmärtämään, eikä hän voi pakottaa sinua ymmärtämään. Mutta käsittääkseni tällaisessa keskinäisessä ymmärtämättömyydessä on mahdotonta elää onnellisesti.

tehtävissä. Joko jatkat liittoasi ja elätät lasten lisäksi juopon miehen tai lähdet. Hanki sitten myös lähestymiskielto, jos lähdet.

Ensimmäisen lyönnin jälkeen lähde viimeistään.

Meillä oli sama tilanne...Ja jos asian otti puheeksi, juotiin taas ja suututtiin...Sittenhän se meni siihen pisteeseen, että niitä tyhjiä pulloja alko löytymään kaiken maailman ihme paikoista ja kirkkain silmin väitetään, että mitään en oo juonu, vaikka opinhan minä näkemään sen 4 kaljan rajan!! Ja kun ei kännissä ollut makuuhuoneessa elämää, sitten mentiin paneskelemaan muita muijia humalassa....Joten sanoin eräs päivä että nyt tämä avioliitto loppui tähän!! Enkä ole päivääkään katunut, onpahan yksi iso huoli poissa harteilta ja minäkin jaksan paljon paremmin lasten kanssa yksin!!!
Meni 22 kk:tta ja alkoi itku että kaipaa ja rakstaa jne. mutta meno ei ole poikamiehenä muuttunut ollenkaan, joten turha miehen unelmoida edes takaisin paluusta...PISTE!

Minä sinuna kyllä lähtisin. Siinä häviää tunteet parisuhteessa, Tyttäresi kärsii, pelkää, Sinä itse kärsit ja pelkäät.

Itse katsoin juomista 10v, aina kun tuli viikonloppu, sitä tiesi mitä se tuli olemaan...Juomista!

Olen päättänyt että ikinä ei minun tarvi sitä juomista katsoa, Maailma pullollaan Raittiita Miehiä. Juominen on minulle kuin Punainen vaate. Siinä meni joulutkin makkurissa maatessa, kännissä ollessa, Yksin sain kaiken joulun laittaa, Itku kurkussa. Kun Joulu on minulle sellainen juhla jolloin en hyväksyisi sitä juomista, Se on lasten juhla ja silloin kaikilla pitäisi olla hyvä mieli. Pari joulua olenkin viettänyt yksin, laittanut itselleni joulun, ruuat ja siivonnut.

Nyt Seurustelen Miehen kanssa joka ei juo, mutta joskus ottannut, Hän joskus sanonut että minun pitäis nähdä hänet humalassa, tietäisin muka millainen hän on...Silloin kimpaannun ja sanon että sitä en halua koskaan näkevän, Minä en ikinä katso sitä juomista...EN KOSKAAN! Nyt sanonut että ei hänen mieli teekään juoda. Se on miehessä hyvä puoli kun ei juo!

Alat elämään ja olet itsekin toisenlainen, et varmasti katuisi kun lähtisit. Tyttäresikin voisi paremmin. Onko tyttäresi sanonut koskaan että jätä äiti tuo mies. Ehkä hän ei voi sitä sanoa tai pelkää sanovansa. Mutta se olisi teille molemmille helpotus.

Aina sitä on sanottu että elämäsi on just sellaista millaiseksi elämäsi itse teet. Minusta tuo väittämä ei pidä paikkansa, Kyllä siinä on toiset ihmiset jotka yrittävät vaikuttaa elämääsi vaikka olisi kuin surullista, kuka nyt itselleen haluaisi mielipahaa. Tottakai jokainen itse haluasi nauttia omasta elämästään. Kyllä se on toinen ihminen joka tekee useinkin sen vaikean elämän.

Voimia sinulle ja tee pian se valintasi...Ajattele että olette vain noin lyhyen ajan olleet yhdessä, ja nyt hän näyttää sinulle sen oikean minänsä. Malttoi olla juomatta alku ajan, mutta nyt sitten se oikea minä paljastuu.

Itsekään en tiennyt miten mieheni joi ennen, kunnes jälkeen päin sain kuulla että ainahan hän joi, että tuo teidän juttu ei tule kestämään. Alkuun ei voinut kuvitellakaan miten hän oli ennen juonut. Ei minulla ollut mitään haluja lähteä hänen kanssa yhdessä johonkin ravintolaan kun ajattelin silloin että hän vetää lärvit. Nyt ei tarvi ainakaan katsoa juomista, ja se on hyvä niin :)

on alkoholistin juomista. Kolme vaihtoehtoa on: täysraittius, täydellinen ero tai surkeuden jatkuminen ja paheneminen. Kohtuujuomismahdollisuutta ei ole.

Jos haluat kokeilla ensimmäistä vaihtoehtoa, ota asia puheeksi hänen kanssaan silloin, kun hän on "haavoittuvimmillaan", ts. selvinnyt pahimmasta fyysisestä krapulasta, mutta on huolissaan ja ehkä peloissaankin. Kerro rehellisesti ja paisuttelematta miten olet kokenut hänen juomisensa, miltä hän sinusta ja tyttärestäsi näyttää juovuksissa, kerro pelkosi, miten hän menettää ihmisarvonsa teidän ja muiden ihmisten silmissä juovuksissa ollessaan. Ole kuin ulkopuolinen. Sanele ehtosi: ei tippaakaan enää koskaan, ja sano, että valinta on hänen ja pidä sanasi. Älä anna siimaa yhtään, näin tai ei mitenkään; ei skumppalasia edes lapsen häissä.

Jos ei onnistu, eroa.

Suosittelen: Raimo O. Kojo:"Eroon viinasta".

Silmiini sattui erityisesti lause, jossa kerroit tyttäresi pelästyneen miehen humalariehumista, mutta miehesi pojan jo tottuneen siihen!
Kyseinen riehuminen ei siis ollut ensimmäinen kerta, vaan selvästikin humalassa riehumista on tapahtunut aiemmin hyvin usein. Aivan helposti lapsi ei siihen nimittäin totu.

Tämä tarkoittaa, että olet naimisissa alkoholistin kanssa, joka sinuun rakastuttuaan "lopetti juomisen" tai ryhtyi "kohtuukäyttäjäksi". Kumpikaan vaihtoehto ei yleensä toimi alkoholistin kohdalla ihan noin vain, ei edes uuden rakkauden myötävaikutuksella.

Olen usein väittänyt, että rakastunut alkoholisti pystyy olemaan kohtuukäyttäjä noin kolme kuukautta, sitten paineet ovat jo kasvaneet niin suureksi, että hänen on pakko päästä "moikkamaan kavereitaan", ja pato murtuu. Uusista ja vakuuttavista lupauksista huolimatta juomien alkaa uudestaan ja entistä pahempana. Takana on monta kiduttavaa ja kuivaa kuukautta, jotka vaativat korvauksen, eli menetettyä juoma-aikaa on juomalla kirittävä kiinni.

Sinun tulevaisuutesi on helppoa ennustaa.
Yleensä nainen vastaavassa tilanteessa häpeää tämän uuden miehensä juomista, ja jopa omaa "epäonnistunutta miehen valintaansa" niin paljon, että alkaa etsiä syitä miehen juomiseen itsestään. Nainen haluaa uskoa ja uskoo miehen lupaukset ja jää kärsimään suhteeseen itsesyytöstensä kanssa.
Tilanne vain pahenee, kaikki perheenjäsenet kärsivät, mutta kukaan ei tee asialle mitään. Päinvastoin, ymmärtämällä alkoholistia ja elämällä täysin tämän juomisen ehdoilla, mahdollistetaan juomisen jatkuminen.
Mies voi turvallisesti jatkaa juomistaan kulissien pysyessä pystyssä, eikä hänen mielestään hänessä ole mitään vikaa: kaikkihan on hyvin. Perheenjäsenethän ne ovat ongelma, kun eivät ymmärrä hänen "konhtuukäyttöään".

Miehesi tarvitsee apua, mutta sitä apua sinä et voi hänelle antaa.
Sinun on keskityttävä itseesi ja lapsiin, sillä itseäsi ja lapsia voit vielä auttaa - miestäsi autat parhaiten hylkäämällä hänet juomaan.

elämänkokemukseni perusteella näyttää siltä, että LÄHDE. Ainoa vaihtoehto on, että hän ryhtyy absolutistiksi
tai sinun on jätettävä hänet. Näin se vaan valitettavasti on. Et itseasiassa tiedä paljonko hän juo. Olen itse
alkoholisti ja tiedän miten huijataan vaikka juotaisiin 10 -12 kaljaa päivässä.Vaimo luulee että on juonut kaksi
koska oppii esittämään. No, koita jaksaa ja tehdä oikea päätös.

www.avominne.fi

eroon vaan ja heti miehestä. säästä lapsesi elämään raitista elämää. kokemusta tuollaisesta totisesti on minulla.

Lähde!
Älä anna tyttäresi tai itsesi kärsiä yhtään enempää!
Tilanne ei varmasti tule siitä parempaan muuttumaan, varsinkaan kun miehesi ei myönnä mitään eli ei halua muuttaa tapojaan.

ennen kuin on myöhäistä. Ansaitset paljon parempaa. Tee intuitiosi mukaan, se on yleensä aina oikea! Onnea matkaan, sitä tarvitset. Kunpa olisin itse ymmärtänyt lähteä aikaisemmin.

Liity johonkin lahkoon kaltaistesi seuraan.
Tuollaiset valittajat säälittävät kun ovat olevinaan muita parempia.
Meillä ei käytetä alkoholia ihan taloudellisista syistä. Varmasti käytettäisiin jos olisimme velattomia ja varakkaampia. Sukulaisissa ja tuttavissa on tavallisia 'ryyppääviä' perheitä eikä se ole kummoistakaan. Usein vaimot ovat osallaan syypäitä riitoihin suvaitsemattomuudellaan ja pihtaamisellaan.

JÄTÄ MIES HETI, ENNEN KUIN ON MYÖHÄISTÄ.

mies jo varmaan koska ei muutakaan ole, eli työ puuttuu ja onhan se jos itse ajattelisit tilannettas aika mieltä alentavaa kun toisella on työ ja tavallaan eletään töissäolevan kunnollisen palkalla ja itse saa vain huomata juovansa.
Itse olen parisuhteessa tai oltu naimisissa monia vuosia, ainut ero on et toinen on melkein raivoraitis ja välttämättä ei tiedä et pari olutta saunanjälkeen ei tee minusta alcoholistia, eli koita sinäkin välttää tätä esiin tuomista.
Tosin jos se viina vie voiton esim. autolla ajamisesta niin silloin ollaan pikkasen jo vialla eli jos esim otetaan se yksi kolmonen ja ajetaan senjälkeen autoa kannattaisi harkita juomista.
Minusta jos tiedetään et pitää lähtee autolla ja silti otetaan sitä ennen vaikka se keskikalja on kunigas jo tehnyt tehtävän.
Minusta teidän kannataisi kahestaan lähtee jonnekin muualle kun sinne mökille ja viettää kahdenkeskinen loma, sillä monesti se mökki on se jossa tavallaan on tapana ryypätä.
Yksi hyvä keino on se ajetaan autolla aina seuraavana päivänä kohteesta toiseen ja sit siinä selvinpäin voisitte keskustella asiasta vaikka hei nyt ajetaan tonne sivummalle ja rakastellaan näin sitä viina ei ole keritty ees harkitsemaan, mut huomaa tee alote yllättäen.
tosin jos ei miehen viinan juonti vähene on hän jo aikapitkällkä.

Ei alkoholi automaattisesti ongelmia aiheuta. Itse olen alkoholin suurkäyttäjä ja tuossa lomalla olin parit päivät juomatta kun ei yksinkertaisesti maittanut, kylässä ollut kaverini (muksujensa kanssa) jo harmitteli, etten ole enää se hauska, joka asiasta kivoja juttuja kertova höntti, joka olen kun otan. Noh ... eipä sitä auttanut kun viskipuollo ostaa ja muutama paukku ottaa, jonka jälkeen sitten kaveriani ja kaverini muksuja taas nauratin koko päivän.

Joku on väkivaltainen selvinpäin joku humalassa, kumpaakaan ei tarvitse eikä pidä kestää ! Enemmän kyllä näitä väkivaltaisia narsisteja epäilen olevan raivoraittissa kuin humalajuomista harrastavissa, mutta tästä ei varmaankaan ole mitään tutkimusaineistoa.

Tsemppiä ja eroon moisesta äijästä, ennen kuin käy pahemmin, hyviä miehiä on pilvin pimein, myös raivoraittiita jos sellaisen haluat.

jätä se mies jos suhde on vasta alussa ajattele lastasi kohta se lyö sitäkin

VÄLITTÖMÄSTI! Jos et itsesi vuoksi, niin tyttäresi vuoksi joka erittäin herkässä iässä! Juoppo mikä juoppo, ei se siitä mihinkään muutu, juo vain rahasi ja sinun mielenterveytesi.

Älä edes mieti enää, olet vastuussa alaikäisestä lapsestasi, suo hänelle terve teini ikäisen nuoruus, ilman sitä kuningas alkoholin tuomaa pelkoa.

Meilla taas nainen tekee kaikkea edellamainittua,joka onkin hyvin yleista nyky-Suomessa (se etta naiset juo ja on vakivaltaisia!)

osta netistä jokin sellainen pieni kamera.. esim kynä,sytkäri tai jokin tallennin millä saat talteen ne touhut... sit näytät sille ne et näin menee et mitäs tehdään.... koska jos sil on jo pääniin pehmee juomisesta nii ei se sitä tajua ennenku sen suoraan sille näyttää... sit eroat siitä paskasta ja haet yksin huoltajuuden ja sul on siinäkin vaiheessa se tallennettu matsku käytössä niin näytät sen lasten suojeluun nii veikkaan et se saa sen jälkeen vain valvottuja tapaamisia... ei tartte ressaa et muksut joutuis sinne sen luokse katsoon sen juomista... kohtuus kaikessa pullo päivässä... en minä ainakaan alkais katseleen edes muksujen takia tuollaista koska se on ajan kysymys milloin se alkaa purkaan itseään niihin kännipäissään.. jos sul on yhtään järkee nii eroat ja hoidat asiat silleen et ne muksut ei ole sen kans yksin missään.. tuollaset saa apua mut ne sitä tuskin itse oikeasti haluaa ennenkun se on oikeesti myöhäistä! voimia:)

Sanoisin, että jos ei muutosta tule ni lähde suosiolla. Muutos ei lähde mistään muusta kuin itsestä. Tiedän montakin kaveria ketkä ovat parisuhteessa ja mulle valittelevat että tulee juotua hirveesti ja pitäis ja pitäis parantaa tapoja, mutta tekevät samoja virheitä uudestaan ja uudestaan.

Olet hankalassa tilanteessa. Joissain viesteissä puhuttiin puolisosi pelosta. koskien tämän elämän menettämistä. Onko sinulla mahdollisuus tarkistaa vanhoja faktoja hänen elämästään syvemmin. Luotto valitettavasti menee näillä eväillä. Järkevän keskustelun aikaansaaminen on vaikeaa, jos "ei sitä ongelmaa" ole puolisosi mielestä. Useinkin tuo väkivalta astuu tilalle, kohde, eli sinä, kasvat siinä jotenkin jonkin aikaa mukana ajatuksella että jos olen näin, ei tule turpiin, jne. Ja ongelmahan se on jos ei sitä voi keskustelemalla avata.

Pidä kuitenkin vanhoista ystävistäsi kiinni kynsin hampain, jossain vaiheessa heidät siirretään sivuun elämästäsi ja silloin tukea ei tule mistään. Jälestäpäin itsekin tajusin asian, heitä en saanut pitää avoimesti mukana elämässäni. Minulle rakkaita ja itse hankkimiani tavaroita poltettiin roviolla yms.
Eipähän ollut eräänä yönä paljon muuttokuormaa.

Piilotetut pullot ovat tosi nöyryyttäviä, näkösällä olevasta otetaan se "pari ryyppyä" ja....

Vaikkapa muutinkin lasteni isästä aikoinaan, löytyi uudeltakin prinssiltä näitä oireita, pehmeämpinä tosin.
Olen itse muutaman kerran kirjoittanut pikakirjeen itselleni wordillä, tallettanut toisen, jättänyt toisen "vahingossa" näkyviin. Niissä teksteissä palastelin nykyisen elämäni paperille kysymällä itseltäni, haluanko tällaista vai mitä minä odotan. Huomaan tekstit luetuksi. Vähän on muutostakin on tapahtunut vaikkapa keskustelun aikaansaaminen ko asioista on vieläkin yhtä tyhjän kanssa.
Palastelen kuitenkin välillä paperille, sekin helpottaa.

Ei tämä minun vuodatukseni sinua auta, mutta näkökulmia on parempi olla monenlaisia. Ei se mielestäni ole ratkaisu, että kaikki hajotetaan yrittämättä. Ihminen, joka ei ole näiden kanssa kamppaillut, on aika huono antamaan ohjeita. Itse olen- todella- mutta en pysty ratkaisemaan muiden suruja- ymmärtämään kylläkin- ja toivottamaan tilanteelle hyvää ratkeamista.

lähde välittömästi lätkimään mokoman juopon luota, juopon lupaukset ovat yhtä tyhjän kanssa,
pilaat myös tyttäresi elämän jos jäät.

Ei millään pahalla, mutta alkoholismi ei tule parisuhteeseen yleensä ylllätyksenä, vaan merkit ovat usein jo suhteen alussa nähtävissä. Mutta se on sitten oma lukunsa, haluaako näitä merkkejä nähdä. Yleensä ihmiset ovat "sokeita".

...koska mahdollinen raitistuminen alkaa siitä, että tunnustaa ongelman. Ja aika vaikea sitä tunnustusta on ulos saada, eikä asia vielä senkään jälkeen ole ratakistu ennen, kuin alkoholisti yrittää, yrittää, yrittää...

Ehkä kannattaisi erota,... vaikea on löytää muuta ratkaisua.

Lähde jaloillasi tai lähdet jalat edellä. Valitse noista.

Toivottavasti sitä miehen omaa poikaakin joku ajattelee.Ei kai hän joudu jatkuvasti juomista katsomaan eli on äitinsä luona välillä.Jostain syystä kai eka liittokin on hajonut.

ei ongelmaa ei ongelmaa ei ongelmaa ei ongelmaa ei ongelmaa ei ongelmaa ei ongelmaa

Itse alkoholin aiheuttaman aggressiviisen käyttäytymisen keskellä kasvaneena voin sanoa, että ota vauhdilla kengät jalkaan ja menoksi. Jos kerran mitään ongelmaa ei miehesi mielestä ole, niin sitten sinun ongelmat hänen kanssa tulevat kasvamaan. Olen kantanut äitiäni läpi elämän, ihan pienestä asti ja voin sanoa että harmittaa kun hän oli liian heikko lähteäkseen. Sen olisi pitänyt tapahtua jo paljon aiemmin. Muistan kuinka pahalta se tuntui, ku pienenä tyttönä en uskaltanut nukahtaa kun äiti tuli isää pakoon minun viereeni nukkumaan. Tiesi, että siellä on turvassa koska minulle isä ei koskaan tehnyt mitään. Mutta tunsin olevani siten myös vastuussa äidistäni ja isän tekosista. Kun sitten yhtenä yönä olin nukahtanut ja äiti oli mennyt käyämään vessassa, tunsin aamulla todella suurta syyllissyyttä kun aamupalapöydässä äidilläni olikin musta silmä. Kannoin sitä syyllisyyttä vuosia, ja sen jälkeen en koskaan enää voinut päästää isää tai äitiä silmistäni isän ollessa humalassa.

Jos miehesi ei tahdo hakea apua tai edes myöntää ongelmaa, niin mieti kuinka paljon aiheutat itsellesi ja muille osapuolille tuskaa ja pahaa oloa jäämällä suhteeseen. Kuten itse sanoit, ongelmat voivat hyvin todennäköisesti kasvaa entisestään. Syyllisyys meillä lapsilla on usein suuri, kun emme tiedä miten auttaisimme heikompaa vanhempaa..

minusta tyttäresi ei tarvitsisi nähdä tuollaista kotonaan. varmasti ymmärrät, että tällä hetkellä hän pelkää ja tuntee ahdistusta. ja miten se vaikuttaa häneen pidemmän päälle. sinuna miettisin mikä on tässä asiassa tärkeintä. sinun ja tyttäresi hyvinvointi ja se ettei kotona tarvitse pelätä riehuvaa ja möykkäävää känniääliötä...toivotan sinulle voimia ratkaisun tekemiseen...mikä se sitten onkaan...

Sama ongelma on mun isällä!!!
Kun itse olen 11.v

Asialla on myös kääntöpuolensa. Olen itse ollut alkoholistin vaimo ja se mitä minä kadun eniten, on se, että minä mahdollistin hänen juomisensa. Asiaa ei tule hyväksyä ja sille on pantava rajat. Koska hänen ei ole pakko lopettaa juomistaan, alkoholisti juo niin kauan kuin se suinkin on mahdollista. Syitä on miljoonia, niiden pohtiminen ei mitään auta. Ehdoton ei tai ero. Hän joko herää siinä vaiheessa tai sitten ei herää ja jatkaa juomistaan. Alkoholisti on maailmanmestari manipuloimaan ja syyttämään muita.

Työelämän ja harrastusten uupimisesta aiheutuva tyhjiö on kaikkein helpoin täyttää ryyppäämällä.
Minäkin olisin tänään halunnut mennä teatteriin, mutten löytäisi ketään kenen kanssa sinne menisin, vaan ainoastaan ravintolatuttavuuksia. Jäljelle ei jää kuin sen tyhjiön täyttäminen alkoholilla.
Ihminen tarvitsee työtä ja mielekästä tekemistä, tai sitten on vaan aivot puudutettava jotenkin.

Valitettavasti en voi sanoa muuta kuin, että jätä se mies. Olen alkoholistin kanssa naimisissa, hiipi hiljaa vuosikymmenien mukana. Mieheni ei ole väkivaltainen ja se on hyvä puoli; se tästä vielä puuttuisi, fyysinen väkivalta ja siitä johtuvat pelot.Ihan tarpeeksi rankkaa ilman niitäkin. Meillä on ero tässä kesken, mieheni myöntää ongelmansa. Mutta sekään ei auta.

Ei ole muuta neuvoa, valitettavasti !
Muutos miehessäsi tulee niin hitaasti, jos nyt on ollenkaan tullakseen. Sinun ja lasten elämä menee pilaan..

Tunsitko miehesi pitkään ennen liittoanne. Tiedätkö oliko hänellä mahdollisesti alkoholin kanssa jo aikaisemmin ongelmia. Miehesi ei tule muuttumaan. Hän tulee lopulta syyttämään sinua juomisestaan ja hänellä ei tietenkään ole osaa eikä arpaa siihen. Teidän perheen elämästä tulee helvettiä. Alkoholin väärinkäyttäjän sairaus kehittyy kaikenaikaa ja huonompaan suuntaan. Ainoa keino muuttaa tulevaisuutta on täydellinen raittius. Raittiutta hän ei kuitenkaan saavuta sinun avullasi, vaan hänen on tehtävä työ ihan itse. Aseta itsellesi nuo kysymykset jotka olet meille asettanut ja kuuntele itseäsi.

lähde vielä kun voit ja sinulla on voimia ennen pitkään kun seilaat välillä lähdenkö enkö lähde olet jo niin uupunut ettet jaksa lähteä ominvoimin ja ennenkaikkea tyttäresi tähden vaikka alkoholisti lupaa ja lupaa aina tulee seuraava kerta ja niinkuin itse totesit agressivisuus pahenee voimia sinulle

Jos mies ei tajua puhettasi ja tee totaalista muutosta... niin epäilen että se kolmas kerta on aina enemmän pahaa... jne... Itse lopetin suhteen agressiiviseen mieheen vasta kun kävi käsiksi pahoinpitelemällä, vaikka vastaavanlaisia vaaranmerkkejä oli jo aiemmin nähtävissä. Arvosta itseäsi ja lastasi, ei teidän tarvitse humalaisen jorinoita kuunnella keskellä yötä ja mennä hänen pillinsä mukaan. Haluatko sinä kännäävän miehen kanssa viettää elämäsi?

Itse elin 4 vuotta samanlaisen miehen kanssa. Mies ei itse voi ymmärtää, että hänkö juo liikaa. Alkoholia meni joka päivä paitsi tiistaina joka oli palautumispäivä. Lähdin siitä suhteesta ja olen nyt onnellinen kun ei tarvitse katsella viinaa litkivää miestä. En nähnyt mitään syytä jatkaa sellaisen viinamiehen kanssa. Mies otti uuden naisen ja juominen jatkuu edelleen. Kunnoioitan sen verran itseäni, että olen ansainnut parempaa kuin viinaa litkivän miehen. Ehkä tämä tarinani auttaa sinua pohdinnoissasi.

jätä se oitis se ei juomista lopeta ilman hoitoa haaskaat vain aikaasi sen kanssa vaikka se sanoo että lopetan tuon juomisen se ei koskaan sitä tee se voi olla hetken juomatta mutta sitten se alkaa taas kahta pahempana itse lopetin juomisen antabuksen avulla ja käymällä ryhmissä muuten ei raittius pysy nimim. kokemusta on muuten hyvää kesää sinulle=))))

Lähde vielä kun voit! Sovi miehen kanssa että vuosi juomatta ja sitten voi harkita uudelleen yhteen palaamista. Sinä tai viina! Älä sääli vaikka rakastaisitkin häntä se vain mahdollistaa juomista aina enemmään ja enemmän. Voit koittaa ohjata häntä hoitoon mut lähde kuitenkin mitä pikemmin sen parempi. Hän joko lopettaa juomisen tai sitten ei! Älä jää sitä odottamaan. Alkoholismi on paha tauti. Omalla miehelläni on näin. En uskonut aikanaan ja jäin ja toivoin vielä 3 v sitten. Lupasi sitä ja tätä ja valehteli, joi salaa joka käänteessä ja sit tuli viel lääkkeetkin päälle milloin mihinkin vaivaan. Nyt on paha maksakirroosi ja muutkin elimet aika sökönä saat kaikki kaatumisetja loukkaantumiset kännissä. Nyt on enää paha tästä lähteä kun toinen on tosi huonos jamassa terveytensä kanssa. On kyllä lopettanut juomisen mut vahinko ehti tapahtua myös päässä. T:Kokemusta on ja kantapään kautta siis LÄHDE.

Olet kyllä aikamoinen kukkamekko täti.

Tuo ei ole alkoholi ongelmaa. Normaalia ottamista. Itse ryyppään yli puolet enemmän enkä väitä tätä alkoholi ongelmas. Itse asiassa inhoan valtaosaa raittiista ihmisistä just tuosta syystä että nipottavat joka asiasta jos joskus vetää lärvit. Itse olen viikonloppu juoppo, ryyppään viikonlopun aamusta itaan putkeen, mutta en pidä sitä ongelmana. Arkena en juo paitsi mitä kesäsin otan. Kukaan ei ole valittanut siitä. En ikänä kuuna päivänä ottais tuolaista nipoa akkaa. Heittäsin sinua kaukosäätimellä jos nipotat turhasta.

Sitä paitsi tuo kuvailemasi miehen agreesiivisuus on ihan normaalia. Jos tuolainen akka pälättää koko ajan niin kyllä sitä pitää välillä heittää säätimellä tai millä tahansa esineellä, ei sellaista kukaan kuuntele.

Katso itseäsi peliin. Siinä on neuvo sinulle. Miehesi tapoja et voi muuttaa jos et juomista kestä niin jätä ukko ja elä loppu elämä vanhana piikana tai nai joku pirun kirkkoherra joka ei juo.

Miehesi tarvitsee apua, mutta sitä apua sinä et voi hänelle antaa.
Sinun on keskityttävä itseesi ja lapsiin, sillä itseäsi ja lapsia voit vielä auttaa - miestäsi autat parhaiten hylkäämällä hänet juomaan.

Lainasin tuon jostain kirjoituksesta: ja se on NIIN TOTTA!
Itse sinnittelin samanlaisessa avioliitossa liian kauan. Väsyin lopulta totaalisesti ja menin al-anon ryhmään. Siellä oli kaltaisiani holistien läheisiä. Ja sieltä sain eväät oman elämäni arviointiin. Mieheni yritti käydä hoidossakin, mutta raittius ei ollut lähtöisin hänestä itsestään, joten sehän epäonnistui samantien, kun mies tuli kotiin.
Erosimme. Ja lohduttaja hänelle löytyi ja vaikka alkoholi kukisti jo lohduttajankin manan majoille; ei tuo holisti lopeta juomistaan. Mutta sepä ei ole minun murheitani: minun elämä on nyt taas el'ämisen arvoista ja ihanaa!!!

juomisen lopettamalla!! Mitä ihmettä kattelet vielä tollasta miestä ok ymmärrän että on tunteita,mutta
rupea jo elämään elämääsi itsellesi etkä tollaselle alkoholin turruttamalle paska aivolle!! lapset vielä rinnalla kattomassa ja haloo.. et tarvitse elämääsi oikeesti tollasta miestä herää ja rupea elämään lapsesii kanssa elämää ilman viinaa juovaa miestä ennen kun on liian myöhästä!!

jätä se mies itse juon tosi paljon ja jos tykkää juoda tykkää juoda ei mulla ole tarvetta lopettaa mulla on tytär sillloin kun se käy esim viikonlopun mulla olen raitis mutta jos pitempään yritän ottaa mahdollisimman vähän

Olet oikeassa miehesi käytöksen taustasta. Hänelle ottaa koville hänen työttömänä oleminen. Olette kuitenkin sen ikäisiä ja taloudellinen tilanne Suomessa on mikä on, että tilanne todennäköisesti tulee säilymään samankaltasena jatkossakin. Miehesi ja samalla sinun ongelma säilyy.

Kiihtyvä humalahakuisuus ja väkivalta ovat kuvatussa tilanteessa tyypillisesti kumpikin lisääntyviä ilmiöitä. Ilmiön saattaa pysäyttää joku syvästi vaikuttava tapahtuma, mutta haluatko odottaa sitä tapahtumaa. Se voi olla sairaalakuntoon hakkaaminen, rattijuopumus tms.

Miehesi ongelma ei tule ratkeamaan. Lähde ajoissa ennen onnettomuutta!!!

Ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel, mutta ei todellakaan hyvältä näytä.
Laita lapsesi ja itsesi etusijalle, et voi pelastaa toista, vaan jäämällä mahdollistat juomisen elättämällä häntä.
Älä jää odottamaan, että saat turpiisi, vaan lähde, vaikka se tuntuisi kuinka vaikelta. Voimia!!

Tuttu tilanne. Ei se mihinkään muutu. Ite erossa miehestä nyt pari vuotta ja nyt huomannut ongelmansa - yksin kun on joutunut olemaan. Kyllä se vähän pistää näköjään miettimään jos rakkaansa menettää.. vaikka sitten väliaikasesti.

Meidän suhteen plussa oli ettei lapsia ollut kuviossa.. Vaikka tyttösi onkin jo 15, voi tilanne aiheuttaa hänelle ikäviä kuvia tai mielteitä esim. miehiin tai alkoholiin tai jos vaikka miehelläsi on tatuointi - niin tatuoituihin miehiin.. Ihan ittes ja tyttös vuoksi harkitse sitä lähtöä. Ei tuo ole mikään parisuhde, jos pelossa joutuu elämään.

Katso peiliin, mieti kuka tai ketkä ovat tärkeimmät. Kun se saat selville, ratkaisu on helppo tehdä. Mies on sairas. Sinä et.

Lähde hyvä ihminen tollasesta suhteesta, vai ootko niitä naisia joilla elintaso putoo liikaa eron takia.Monillehan raha ja miehen tuopttama elintaso merkkaavat enemmän kuin omat lapset.

Miehesi on alkoholisti,sellainen hakee syytä juhlimiseen.Oli sitten ilo tai suru,niin aina on pullo kuvioissa.Sinuna lähtisin,pois suhteesta.Olen itse nähnyt,ja kokenut lapsena ,mitä on juoppohulluus.Lähde ihmeessä pois,kun mies kerran lyö naista.Niin se jatkuu,lyöminen on pienestä kiinni.Ei sinun ole pakko,elättää aikuista miestä.Pääset paljon, vähemmällä kun lähdet.Eikä ole sen jälkeen,väkivallan uhkaa.

Ei voi kuin ihmetellä kuinka naiset jaksavat noita juoppoja hyysätä? Masokismiako?

Ei hyvältä kuulosta. Lyhyt ja ytimekäs neuvo, vaikka se ei aina helppoo ole. Reppuselkään.com ja menoks. Ajatellen tyttärenkin etua.

...ja vähän äkkiä. Väkivalta ainoastaan raaistuu. Olen seurannut läheiseni elämää ja tiedän, ettei se lopu, vaikka kuinka rukoillaan seuraavana aamuna ja luvataan ettei ikinä enää.
Olin reilu kuukausi sitten oikeudessa todistamassa ystävättäreni pahoinpitelystä. Mies oli pitänyt viikon vankina ja raiskannut monta kertaa, sekä hakannut ja polttanut tupakalla yms.
POIS JA ÄKKIÄ, ennenkuin henki menee. AJATTELE LAPSIA!!!!!!! Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua tuollaista näkemään. Olet itsekäs jos jäät suhteeseen.

lähde... Kannettu vesi ei kaivossa pysy, eli sinun avun hakemisesi on turhaa.
Tarvitaan vielä ehkä monia vuosia siihen, kun alkoholismi puhkeaa ihan siihen täyteen kukkaansa, jolloin juomakausi saattaa venyä kuukausien mittaiseksi.
Älä tuhlaa ainutkertaista elämääsi miehen raitistumisen odotteluun sillä se aika saattaa kestää ikuisuuden.

Miten tuttua kertomusta, tämä onkaan. Onneksi Luojani tuli apuun , itse en voinut kun rakastin miestäni,ja käski mieheni erota.... Syytteet tietysti minä sain mutta eipähän enää ole miestä joka räyhää ja katkoo minun jäseniäni

Jätä se mies. Tuo tuosta vain pahenee. Älä jää suhteeseen missä joudut pelkäämään. Jätä se!

Kamalaa lukea näitä juttuja tulee ihan vanhat huonot ajat mieleen. Itse olen sitä mieltä että nosta kytkintä ja paina kaasua. Parempia miehiä on tarjolla. Jos mies juo ja on väkivaltainen, sanon kaikille että pois semmosesta ja heti. Itse olin samanlaisessa suhteessa. Mies joi päivittäin ja riittaa tuli usein. Siinä sitten samalla sai turpaansa ja paikkoja hajoili. Mies lupasi aina vähentää, mutta mihinkäs se siitä hävisi jos sitä ei oikeasti itse alkoholisti halua. Sinä tai minä ei voi puuttua toisen juomiseen jos alkoholisti ei sitä itse halua. Ja jos haluaa lopettaa, niin sen on oltava lopullista. Jos se jää aina roikkumaan muutamaan kaljaan loppua ei tule. Kaiken pahinta jos hommaan liittyy lääkkeet ja selvää narsistisuutta. Itse olen onnellinen kun pääsin tuollaisesta hulluudesta eroon. Voin sanoa että vaikeaa se oli koska uhkailuja sateli puolivuotta lopettamisen jälkeen. Mutta toivottavasti otat jären käteen ja häivyt.

Hyvää jatkoa sinulle ja toivottavasti saat asiat kuntoon. :)

Olen kokenut tuon kaiken saman, mutta ilman väkivaltaa. Sun tulisi suojella etupäässä itseäsi ja lapsiasi. Sitä mieltä minä olen. Väkivalta- tuskin loppuu. Kaikkien ihmisten tulee ottaa vastuu omasta elämästään, myös miehesi.
Elin mieheni kanssa melkein 30 vuotta. Ja tiedostin samalla koko ajan, että se on myös minun valintani. Loppuvuodet olivat hyvin raskaita. Hyvä, että voimani riittivät loppuun asti. Sen jonka opin oli: alkoholistiakin voi ehdoitta rakastaa, hän ei koskaan muutu, kaikki vastaa itsestään ja kaikella on tarkoitus. Nyt mieheni on kuollut, mutta ennen hänen kuolemaansa puhuimme kaiken selväksi. Se on auttanut minua. Ja ne opit mitä siitä suhteesta sain ovat minulle korvaamattomia. Mutta valintasi on täysin sinun. Tee elämästäsi sitä mitä itse eniten toivot ja kuuntele itseäsi, Sinua ei saa uhkailla eikä pahoinkohdella millään tavoin:)

ehdottomasti lähdettävä. On mies raitis tai juoppo.

Liian provopaskaa, mutta täällähän ihmiset nielee kaiken. Vai että ihan kaukosäätimellä heitti, heranjestas....iiiiiiik..hae kriisiapua velliperse. Laittomilta markkinoilta saa tykkejä...ei...älä missään nimessä tähtää miestäsi vaan laita piippu omaan suuhusi niin pästään yhdestä itkupillistä.

Selvä tapaus. Kannattaa pistää mies vaihtoon, ennen kuin jotain pahempaa sattuu.

Valitettavasti en voi neuvoa muuta kuin, lähde. Olen nähnyt noita juoppoja jo niin paljon sukulaisissa ja kaveripiirissä, että tiedän, etteivät he muutu. Ei auta rakkaus, myötätunto, ymmärtäminen, huuto, eikä riita. Juoppo juo ja hänellä on aina muka mielestään siihen oikeus ja syy. Jos alat hyysäämään ja ymmärtämään annat hänelle myös mahdollisuuden jatkaa. Hän jatkaa juomista sinun ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella, lähde pois enenkuin on liian myöhäistä.

Olen myös ollu avoliitossa alkoholistin kanssa,meillä on yhteinen poika.Joka ei halua olla enää missää tekemisessä isän kanssa ,kun ymmärsi mikä oli meidän elämä silloin.Hän oli myös väkivaltainen minulle ja erityisesti oli ilkeä minun vanhemmalle pojalle.Jouduin olemaa turvakodissa lasten kanssa.Se oli jännnää minä yleensä näin unen kun hän rupesi juomaa isäni tuli unessa minulle joka oli kuollut.Yleensä hän joi kaksi viikkoa ja selvin päin oli kolme viikkoa,kaikki muut oli alkoholestaja kaupungilla ,mut ei kuulema.Sain uhka soittoja ja teksiti viestejä häneltä jälkeen päin eron jälkeen ,viimein minun vanhin poika kyllästyi uhkailuun ja kävi kovistamassa häntä ,että pitää jättää äidin rauhaan.Juo kuulema vieläkin sääliksi käy nykyistä sen ystävää.Minulle se jätti pelot ,etten taho uskaltaa aloittaa uutta suhdetta sen jälkeen ,aina pelkään saanko mieheltä selkää.....Siitä suhteesta voisin vaikka kirjoittaa kirjan se oli kauhea kokemus minulle elämässä ,mut toisaalta ajattelen se kasvatti minua jollain lailla.Onneksi omaisuus oli minun ,etten joutunut lasten kanssa tuuliajoille,,,,,,,

Isäni on juonu melkeen koko ikänsä, vaikka käykin töissä ja silleen, mutta lomat ryyppää yleensä. Ei mitään muutosta. Joskus menny parhaana aikana puol vuotta raittiina mutta sitten taas. Etsit asunnon valmiiksi ja sanot miehelle, se on joko se pullo tai kunnon hoito viinalle ettei ole enään elämässänne. Jos jatkaa samaa rataa vielä niin ei muuta ku kamppeet kasaan ja menoks lapsien kera ja siinäpä elää pulloinensa.

LÄHDE LAPSESI TAKIA JA VUOKSI.MIES EI RAKASTA SINUA VAAN ALKOHOLIA.SE ON HÄNEN PUOLISO JA RAKAS ,JOSTA HÄN ON RIIPPUVAINEN.SITÄ ET VOI OLLA SINÄ ENNEN KUIN HÄN EROAA NYKYISESTÄ " PUOLISOSTA".

Voi, kuulostaa juuri siltä miten minulla kävi. Samat kuviot kuin tekstissäsi mainitsit, minulla palkka parempi... jne. Ensin se oli kännissä (hei, ei parista kaljasta nyt känniin tuu, hän ärähti) ohihuitomista, sitten tönimistä, tukistelua ja lopulta löi. Löi, potki sängystä, repi vaatteita, koruja kun könysi terassilta kotiin. Selitykset raivoamiselle olivat joka kerta yhtä kännisen aivoituksia. Minä olin aina huora ja vaikka vaikken koskaan köynyt missään. Selvinpäin katui, sovitteli, hyvitteli. Arki sujui ja minä rakastin häntä kuin hullu puuroa, mutta kun kaljapullon korkki sihahti ja pullon henki pääsi vapauteen...

Vasta kun llopullisesti ähdin ensiavun ja poliisilaitoksen kautta lopullisesti, hän myönsi, että ongelma on. Ja että oli minulle kateellinen kun menestyin. Pieni tissuttelu teki hänestä myös mustasukkaisen.

Tein jälkikäteen myös hänestä rikosilmoituksen joka johti oikeuteen ja sakkoihin useista pahoinpitelyistä ja henkisestä väkivallasta.

Älä elä pelossa. Lähdölläsi on kaksi vaikutusta: hän ryhdistäytyy tajutessaan menettävänsä perheensä tai sitten tissuttelu pahenee. Mieti millaisen elämän lapsellesi haluat tarjota.
Minä olen onnellinen kun lopulta uskalsin uhkailusta huolimatta lähteä. Olemme olleet lapsen kanssa ihan kahdestaan yli kolme vuotta. Isänä mies ei ole huono, mutta aikuisen mallina hirviö.

Jos itselläni olisi vastaava tilanne, heittäisin puolisoni pihalle. Olen itse raitis alkoholistimies ja ainakin oma kokemukseni on se, että paras apu juovalle alkoholistille on se kun hänet jätetään yksin. Stten saa ihan rauhassa juoda kenenkään jarruttelematta. Aika sitten näyttää miten käy, eli selviäkääkö vai juoko itsensä hautaan. Raitistua kun ei voi kuin vain ja ainoastaan itsensä vuoksi, eikä ketään voi estää juomasta itseään hautaan.

Raittius on iloinen asia!

Hei!Onpa surullista että yhteiselämäänne on tullut tuollainen ongelma.Toivottavaa olisi että kumppanisi huomaisi itse että alkoholista on tullut hänelle ja sitä kautta myös kaikille teille läheisille ongelma! Tyypillistä on myös,ettei ongelmainen tunnista eikä halua myöntää sitä heikkouttaan. Parasta olisi jos hänet saisi ohjattua vaikka esim.johonkin terveyskeskuksen hoitajan juttusille, jolta saisi ohjausta sekä lisätietoa miten edetään.Hän käyttää väkivaltaa pelotellakseen teitä.Väkivaltaisuus on rikos pienimmässäkin muodossa ja sitä ei kenenkään tarvitse sietää ja hyväksyä.Sillä on taipumus pahentua uusiutuessaan!Olisiko sinun tarpeellista olla yhteydessä esim. omaan terveyskeskuksen hoitajaan tai lääkäriin asian vakavuuden vuoksi? Kannattaa myös vakavasti miettiä, onko suhteellanne tulevaisuutta? Ja millainen se on jos jatkuu entisellään? Et ole vastuussa vain itsestäsi vaan myös lapsista! Se on sitten lastensuojelun asia, jos joutuvat puuttumaan lapisiin kohdistuvaan väkivaltaan!Se on jo sitä uhkaileminen jne..Miesystäväsi käytöksestä tunnistaa alkoholistin piirteet. Toivon että asianne saa kaikkien kannalta hyvän "lopun"...!

Hei,
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin vain todeta, että lupaukset ovat vain lupauksia, juoppo ei lopeta juomista ja hurjemmaksi vain menee kun ikää tulee. Ainoastaan jos aloittaa antabus-kuurin tai tulee uskoon voi jotain ehkä tapahtua, mutta muuten en usko. Hänen pitää myös keksiä jotain muuta tekemistä.
Miksköhän hän on ennen eronnut??? Ei nainen jaksa, eikä tarvitsekkaan enää tänäpäivänä, ennen oli toisin kun naiset olivat kotona ja mies kävi töissä, ei ollut mahdollisuutta lähteä, vaikka olisi kuinka halunnut.
Mun isäni joi ja mun mieheni joi, odotin että lapset tulevat sopivaan ikään ja sitten lähdin. Ajattelin että en sentään koko elämääni jaksa katsoa kännääjiä.
Olen erittäin tyytyväinen päätökseeni

Oletko itse ahdasmielinen ja aiheutat ahdistusta?

Ei ainakaan kannata missään tilanteessa edesautttaa juomista. Kuten hakea juomia tai kuskata juopunutta. Tee tällaisilla ja muilla teoilla selväksi, että et missään tapauksessa hyväksy juomista.
Jos tuntuu pahalta olla suhteessa, mutta tuntuu vaikealta lähteäkkin, niin voit hakea ammattiapua itsellesi että saat voimia laähteä. Sanon tämän kaikella hyvällä mutta voit kärsiä läheisriippuvaisuudesta.
Alkoholistia ei vissiin voi pakottaa hoitoon. Jos ei tajua olevansa alkoholisti niin ei se sitä usko.
Oletko kuullut MINNESOTA-hoidosta?

Olette siis olleet yhdessä vasta pari vuotta, ja asuneet yhdessä vasta vuoden. Siis parissa vuodessa teillä on jo yhteinen poika, joka on jo tottunut isänsä metelöintiin, eikä vähästä sätkähdä? Siis pojan pitää olla n. yksivuotias jos hänet on laitettu alulle ensimmäisen yhteisen yönne aikana??? Aika hyvin on niin pieni vauva jo tottunut isänsä metelöintiin, ettei hätkähdä??????? Miten yksivuotias vauva voi tottua niin hyvin isänsä mekkalointiin????

Onkohan koko tarinassa yhtään totuuden sanaa????? EI VARMASTI OLE !!!!!!

elätät hän työtön?taitaa olla provo koko juttu!

kaksi ja puoli vuotta elin samaa... jos ei ole tahtoa hoitoon, niin jatkuu juominen ja sit tulee mielialahäiriöt. Kuinka monta vuotta on juonut ennenkuin sä häneen tutustuit ? Yleensä tuollaiset jupot narskut valehtelee aina. Liian kiltti olin ja uskoin että joskus raististuu. Nyt jälkeenpäin on kerrottu, että valheita, pettämistä, viinaa, riitaa tekemällä syyksi, että saa juoda. Henkistä helvettiä, sillä ruumissani ei ole yhtään paikkaa, jota alkoholisti ei olisi haukkunut. Jätä se nyt, sillä loputon hoivaaminen on sun työtä ja sekään ei riitä. Kun olet töissä, sekin on väärin ja niinpä hän etsii lohduttajan joka kuuntelee kun riidan aiheuttaja oletkin sinä ja hänen pitää juoda. Nyt otat sen määrääjän paikan ja näytät suunnan. Muuten elämäsi on yhtä helvettiä.

Itse kestin 9 pitkää vuotta, kunnes tultiin päätöspisteeseen joko tai. Tokihan ollaan välillä erottu ja lopulta kuitenkin päädytty yhteen. Olin nuori kun alettiin seurustelemaan ja nuori olen vieläkin, itellä ei ollut kokemuksia seurusteluista, ehkä en tiennyt ns. normaalista parisuhteesta.isä myös alkoholisti joten tuttua oli kaikki...
kaikki ne vuodet yritin saada miestä lopettamaan, lupailtiin kuuta taivaalta.mikään ei auttanut.Työpaikka oli ja sielä käytiin kyllä sillon ku ei ollut putki päällä, palkat meni viina velkoihin. Kun olin 19 saatiin esikoisemme,ajattelin että Nyt rauhottuu,hah...meno sen kuin jatkui. tiesin että minun on itseni ja tyttäreni takia heitettävä mies ulos, olin jo niin tottunut ja väsynyt,masentunut, en jaksanut juuri välittää.Samaa paskaa jatkui ja 23 vuotiaana tulin jälleen raskaaksi...ehkä nyt....
pari kuukautta ennen laskettua aikaa,olin tehnyt päätökseni. nyt loppu tämä helvetti,aloitan oman elämän lasteni kanssa YKSIN.
Mies tuli kännissä kotiin, puheli AA-kerhosta ja kuinka on päättänyt raitistua.Kuka sitä olisi uskonut?
Kunnes sai päänsä selväksi puhuttiin ja oli samaa mieltä vieläkin..."nyt on pakko raitistua".
Mietin pääni puhki, uskallanko vielä kerran yrittää,olin jo niin varma päätöksestäni ja nyt se tuli ja sekoitti ajatukseni.
siihen vielä jäätiin,viimeinen mahdollisuus.
Nyt käynyt vuoden AA:ssa ja päätös raitistumisesta on pysynyt. Kaksi kertaa retkahtanut vuoden sisällä. Hänen halu olla selvä on niin vahva, että pystyn seistä rinnalla.
Tällä hetkellä olemme onnellisia, ikään ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan,eletään päivä kerrallaan.Nyt olen saanut sen miehen mistä en ole edes osannut haaveilla. tämä vuosi on ollut elämäni parhainta aikaa.
Aina se on se pelko tuolla selkärangassa ja mä tiedän,ikinä en pysty täysin luottamaan, mutta pystyn elämään sen asian kanssa.
Se on vaikeeta, punnitse kaikki vaihtoehdot tarkkaan.väkivallan kanssa ei IKINä kannata leikitellä. Kukaan ei voi sinulle sanoa mitä sinun täytyy tehdä. Tee niinkuin katsot sen olevan oikein,mutta muista säilyttää omanarvon tunto äläkä usko syyllistyksiä,se ei ole sinun vikasi!!! ja ennen kaikkea, muista lapset, ne siinä kaikkein eniten kärsii.
Voimia ja toivottavasti kaikki selviää

Miehesi on alkoholisti.Joko hän hakee apua tai pelastat lapset ja itsesi.Alkoholistia et pysty muuttamaan.Muutoksen täytyy lähteä hänestä itsestään.Väkivalta kasvaa ja muuttuu raaemmaksi ja alat elää sen kanssa.Sinulla on ratkaisu omaan elämääsi ja sitä kautta myös lasten.

Keksitkö tuon juomisen lisäksi vielä kaksi painavaa syytä eroon? Miehesi täytyy itse haluta raitistua. Juominen ei ole myöskään osa sinun elämääsi, eikä ole sinun syytäsi tuo ryyppääminen. Elämä kyllä kannattelee oikeita ratkaisuja kohden, kun kuuntelet sydäntäsi. On vaikeaa tukea puolisoaan, kun ei voi ottaa toisen taisteluja kontolleen -toivon että pysyt rohkeana. Taistele sinä määrätietoisesti sellaisen suhteen puolesta, jonka haluat. Valoa ja voimaa sisko!

... sinä päätät, seuraava isku saattaa olla myös kohtalokas??? Jos on vaara olemassa miksi jäädä sitä odottamaan?

niin kauan kun vielä voit. Elin tuollaisessa liitossa viisi vuotta. Pahemmassakin. Mies hakkasi ja raiskasi. Hän muuttui kuin sormia napsauttamalla, kun aloin odottaa lasta. Jota hän itse oli kovasti toivonut. Kuvaan tuli alkoholi ja kotoa poissaolot. Pelkäsin itseni ja lapsemme puolesta ja joskus pakenimme naapuriin.

Usko kun sanon, että ei se tuosta paremmaksi ainakaan muutu. Olen nyt ollut uudessa avioliitossa 14 vuotta, eikä minun tarvitse pelätä. Riitoja on ollut, mutta ei väkivaltaa.

pelasta itsesi ja tyttäresi.

Terv. 35 vuoden kokemus alkoholistin puolisona.

Olen mies,en juo eli olen raitis.Minulle ei alkoholi ole tabu.Juo ne jotka juovat.Tuohon kertomukseen...
en haluaisi kovin neuvoa ,mutta niin monella ,myös minulla on kokemuksia siitä kuinka alkoholi sekoittaa niin monen elämän ,parisuhteen ja miten lapset yleensä kärsivät tästä.Yhdenkään siis ei yhdenkään lapsen pidä nähdä/kokea örveltävää humalaista ihmistä.Olkoon se juominen geeneissä,omissa tavoissa tahi ihan missä vaan (siis syyhän löytyy juomiseen ihan muualta kuin itsestä) sitä ei KENENKÄÄN
tarvitse suvaita eikä sinun hyvä ystävä,sinä eikä lapsesi.Sinun ja lapsesi elämä ennen tätä oli varsin taspainoista
ja seesteistä,juuri sellaista niinkuin sen pitääkin.koska alkoholi ei kuulunut sinun elämääsi juuri millään lailla.
Juominen on aina siis aina itsetuntokysymys(siis se humalahakuinen juopottelu).Jos juomiseen liittyy jatkuvia tunteenpurkauksia ja suoranaista väkivaltaa on se silloin hyvä syy ottaa ero.Ihminen joka juo ja käyttäytyy agressiivisesti johtaa yleensä aika huonoon lopputulokseen.Sinä et voi miestäsi juomista lopettaa,vaan tämän kaveri tulee ymmärtää tämä itse.Elämä on lyhyt ,meidän jokaisen elämään on annettu paljon hienoja asioita,elämä on välillä taistelua ja vastoinkäymisiä ja niinhän sen pitää ollakin...mutta on asioita mihin pystyy itse vaikuttamaan ja tämä on yksi niistä.Sinun ei tarvitse elää tämän kanssa,ehkä sen ihmisen kanssa johon alussa luotit ja rakastit...alkoholi(stin)sen kanssa sinun ei tarvitse tulla toimeen,eikä hyväksyä.........

Mies ei muutu, ota ero ja lähde ennen kuin itse sairastut... tietoa on, olen elänyt alkoholisti isän lapsena, äidin uusi mies joi myös, kuten oma ensimmäisenikin... lasten ei tarvia eikä saa pelätä, eikä sinun itsesikään, elämä on ainutlaatuista, elämme vain kerran.... ole rohkea ja tee järjen valinta, joskus sydän on liia pehmeä tekemään oikeaa ratkaisua, sinulle voi olla se oikea kumppani vielä odottamassa...itse sain rakkaan miehen, olemme jo yli kymmen vuotta olleet yhdessä ja päivääkään en ole katunut elämäni ratkaisuja, VOIMIA!!!

Katsoin juomista kotona ihan liian kauan. Tilanne nyt muuttunut paremmaksi, mutta tällä viisaudella katsoen olisi pitänyt lähteä 10v sitten. Jos tilanteesi on tuo kahden vuoden yhdessäolon jälkeen pitäisi ratkaisu mielstäni tehdä pian. Tiedän ettei lähteminen helppoa ole, mutta lasten takia se on tehtävä. Lapset eivät voi valita, mutta sinä voit ja olet sen velkaa lapsellesi. Ikävää, ettei miehesi pojan tilanne muutu silloin paremmaksi.

Juominen ei vähene, lieveilmiöt vain tihenevät ja pahenevat. Lupaukset eivät pidä, koska ao ei itse näe ongelmaa olevan. Viina vie ja mies vikisee. Siinä ei auta vaikka rakastaisi kuinka.

Toivon voimia sinulle ja hyvää tulevaisuutta ilman juovaa miestä.

Niin ikävää kuin se onkaan sanoa, jätä mies hyvän sään aikana, sillä joka viikonloppu saa lukea lehdestä perheväkivallasta ja siitä kuinka ikävästi se onkin saattanut päättyä, puukottamiseen, pahoinpitelyyn ja jopa koko perheen nistimiseen! Olen itsekkin kokenut ex avomieheni juomisesta ja väkivallasta, ymmärsin kuitenkin lopettaa suhteen, sillä hyvin harvoin väkivaltaisesti käyttäytyvät juopot muuttuvat.

Jätä se mies vielä kun voit. Tuollaisessa suhteessa ei kannata olla.

..on lähteä ja ottaa lapset mukaan. Ehdottomasti muutto erilleen, mies ehkä joskus tervehtyy mutta alkoholismi vaatii vuosien työn ja siinä ajassa olet itse raunio. Ja lapset- eivät todellakaan ansaitse tätä. Elin kolme vuotta vastaavassa tilanteessa ja vihdoin totesin että en uhraa omaa elämääni tähän. Yritin perheneuvolaa, lääkäriä tms. , mies ei kunnolla yrittänyt eikä myöntänyt juomisen ongelmaa.
Tilanne ei ole helppo mutta meillä on vain yksi elämä ja sen ei pidä olla tällaista- varsinkin silloin kun sinuun käydään käsiksi-pienelläkin tavalla.....Voimia! ryhdy toimimaan asioiden selvittämiseksi.

Jos rakastat lastasi pakkaa tavarasi ja lähde HETI!!!

Ei tuossa mitään toivoa ole, eikä mies muuta juomatapojaan, jollei itse herää. Ja sitä herätystä on trha jäädä odottelemaan.

Alkoholisti-isän tyttärenä voin sanoa, että ehkä pahin seuraus isän juomisesta minulle on ollut se, että opin lapsesta asti elämään isän juomisen ja sen aiheuttaman pelon kanssa niin että se vaikutti pitkään näin aikuisiällä omiin parisuhteisiin. Retkahdin isäni kaltaisiin miehiin, koska se oli "tuttua ja turvallista" ja jouduin tekemään itseni kanssa todella paljon töitä oppiakseni arvostamaan itseäni ja sen myötä vaatimaan kunnollista miestä. Nykyään elän onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa, jolla ei ole aloholiongelmaa ja hyvä näin. Olen kuitenkin parissa aikaisemmassa suhteessani, tuossa n. 20-25 ikävuoden korvilla ollut päästä hengestäni juopon miehen kanssa.

Hyväksymällä miehesi juomisen ja pysymällä tämän rinnalla, opetat omalle tyttörellesi sen, että tuo on aivan ok ja normaalia parisuhteessa.

Ei muuta kuin kamat kasaan ja eri osoitteeseen. Ei miehesi muutu muuten vaan menee pahempaan suuntaan. Jos hän rakastaa sinua niin hän muuttuu ja hakee sut takaisin kun on raitistunut. Ja noi nyrkin heilutukset yms. ajattele et voit olla vainaa joku päivä. Tsemppiä.

Hei,

mitä sinulle kuuluu nyt?? Olisi tois kiva kuulla, mihin tulokseen olet päätynyt, jos olet päättänyt jo jotain.

Muista ajatella itsesi ja tyttäresi parasta, miestäsi et voi muuttaa vaikka kuinka haluaisit.

Voimia sinulle!

Seurustelin nuorena miehen kanssa, jonka alkoholin käyttö lisääntyi vuosien myötä. Mittani tuli täyteen 23-vuotiaana ja lähdin yhteisestä kodista, koska oli joko hoito tai hauta hänen kohdallaan. Huonosti siinä sitten kävikin. Maailma kuljetti minua ja löysin avioeroni ja vuosikymmenten jälkeen miehen, johon rakastuin sekunnissa. Asuimme erikseen ja suhteemme toimi hyvin, kunnes tajusin hänen juovan usein yksin iltaisin. Ääni sammalteli ja hänen selityksensä oli alhainen verensokeri ja väsymys. Menimme kaikesta huolimatta kihloihin, koska hän lupasi lopettaa alkoholin juomisen ja sen mukana tuomat mustasukkaisen epäillyt, sillä hän oli kohtelias herrasmies normaalisti. Nyt vuosi myöhemmin hänen juomisensa on yhä rankempaa eikä hän edes yritä peittää asiaa, mustasukkaisuuden lieveilmiötkin ovat lisääntyneet samaa tahtia. Pyysin valitsemaan joko tai. Heinäkuu ja pitkä loma menivät enemmän tai vähemmän kosteissa merkeissä ja minua syytettiin milloin mistäkin. Hänen laisensa mies ei pysty nykyisellään noin mustasukkaisena ja alkoilijana olemaan suhteessa, koska kukaan normaali aikuinen nainen ei hyväksy tuollaista käänteisvihaa. Hänelle kaikki sallittua, mutta kun tein samoin, olinkin jo vaikka mitä ja ryypyt päälle. Luottamusta ei ollut enää lainkaan. Sydän kylmeni viimeisestä riidasta siinä määrin, että tein päätökseni, purin kihlauksemme ja nyt happi kulkee, eikä minun tarvitse olla koko ajan puolustelemassa tekemisiäni eikä miettiä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Vanha selitys "koetamme lasten tähden" ei toimi, sillä lapsille jää arvet huutamisista, pelkäämisistä ym. Hae uusi koti itsellesi vaivihkaa ja pakkaa tavarasi. Se koskee vain kerran ja sen jälkeen huomaat, kuinka ihanaa elämä onkaan! Voimia sinulle!