Olen käynyt masennuksen takia psykiatrilla ja terapiassa melkein vuoden ja sinä aikana on tullut kokeiltua monta masennuslääkettä, mutten ole huomannut mistään mitään apua. Terapiakin tuntuu ihan turhalta, luulisi sen jo tässä vaiheessa auttaneen jos siitä olisi jotain hyötyä. Peruutinkin tänään terapia-aikani, kun en tahdo jutella minkään psykologin kanssa turhan takia. Lopetin myös lääkkeiden syömisen, mutta päätin pitää psykiatriaikani voimassa siltä varalta, jos saan pahoja vieroitusoireita. Omat lääkkeeni on niin vähissä, ettei niillä pärjää kovin pitkälle.
Mitä seurauksia tälläisesta voi tulla? Diagnoosini oli ainakin aluksi keskivaikea masennus, mutta se on saattanut pahentua. Mulla on aina välillä ollut itsetuhoisia ajatuksia, mutta olen aina painottanut että kyse on pelkästä halusta vahingoittaa itseäni eikä aikomuksesta tehdä niin. En ole vaaraksi muille enkä ole tarvinnut sairaalahoitoa tms. Muita mielenterveyspuolen diagnooseja mulla ei ole koskaan ollut. Jos kieltäydyn jatkossa kaikesta hoidosta ja jättäydyn yksin kotiin synkistelemään, voiko psykiatri kirjoittaa lähetteen pakkohoitoa varten?
Mitä seurauksia tälläisesta voi tulla? Diagnoosini oli ainakin aluksi keskivaikea masennus, mutta se on saattanut pahentua. Mulla on aina välillä ollut itsetuhoisia ajatuksia, mutta olen aina painottanut että kyse on pelkästä halusta vahingoittaa itseäni eikä aikomuksesta tehdä niin. En ole vaaraksi muille enkä ole tarvinnut sairaalahoitoa tms. Muita mielenterveyspuolen diagnooseja mulla ei ole koskaan ollut. Jos kieltäydyn jatkossa kaikesta hoidosta ja jättäydyn yksin kotiin synkistelemään, voiko psykiatri kirjoittaa lähetteen pakkohoitoa varten?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Et voi lopettaa niitä lääkkeitä ihan noin vaan,ne täytyy lopettaa vähän kerrassaan pitkän ajan kuluessa. Niitä lääkkeitä on hyvä olla lopettamista varten tarpeeksi että voi tarvittaessa pidentää lopettamis-aikaa jos lopettaminen tuntuu jossain vaiheessa mahdottomalta.
Lääkäri voi määrätä pakkohoitoon jos olet vaarallinen itsellesi tai muille, ja saatat sitä todella ollakin jos lopetat lääkkeet ihan yhtäkkiä.
Muita ikäviä seurauksia hoidosta kieltäytymiselle voi olla sairaspäivärahan/kuntoutustuen peruuttaminen, jos mitään sellaista sinulla on. Ehkä kannattaisikin tehdä jonkinlainen kompromissi hoidon suhteen: vaikka lopettaisitkin lääkkeet niin jospa kävisit kuitenkin aina joskus vaikka psyk.sairaanhoitajalla ym. Näin vaikuttaisit kuitenkin edes hieman hoitomyönteiseltä vaikket sitä todellisuudessa olisikaan.
http://masennus.nettisivu.org
Miksi masennuslääkkeen lopettaminen seinään tekisi musta jotenkin vaarallisen? Tiedän vieroitusoireista, muttei niitä tule kaikille eikä ne välttämättä ole pahoja. Vielä ei ainakaan tunnu pahalta, mutta saa nähdä mitä jatkossa seuraa...
En tahdo jatkaa mitään tehotonta "hoitoa", kun on turha käyttää vähiä voimiaan siihen että raahautuu hoitopaikkaan ja juttelee jonkun kanssa vaikkei yhtään kiinnosta. Sitä paitsi mielenterveyspuolelle on niin paljon jonottajia, ettei siellä kannata pyöriä turhaan jonon tukkeena kun en kuitenkaan saa mistään mitään apua.
Koskaan ei voi liikaa korostaa masennuslääkkeiden vaarallisuutta. Ne vaikuttavat aivotoimintaan hyvin voimakkaasti(siis jos toimivat ollenkaan) ja aivotoiminta menee aivan sekaisin jos lääkityksen lopettaa yhtäkkiä. Seurauksista saa lukea sitten iltalehdestä: itsemurhia,joukkomurhia ym. Lääkkeiden haittavaikutuksia ja vaarallisuutta yleisesti vähätellään ja seurauksena tulee ruumiita.
OIe varovainen niitten aineitten kanssa.
Tiedän kyllä omakohtaisesti mitä se hoito on,tai että sitä ei käytännössä ole. Vain niitä lääkkeitä lääkkeen perään ja jollei ne auta niin ei voi mitään. Hyvin turhauttavaa ja turhaahan se on suoraan sanottuna. Mutta silti kyllä kannattaa olla edes jonkinlaisissa väleissä hoitoväen kanssa. Todellisuus on se että lääkäri voi kyllä määrätä pakkohoitoon jos sitä niin huvittaa tehdä.
http://masennuslaakkeista.nettisivu.org
.. vakavatkaan itsemurha-ajatukset eivät siihen riitä. Vasta kun sekoilee kunnolla.
Onko se psykologi koulutettu terapeutti ja kuinka monta kertaa viikossa olet käynyt?
Usein vasta toisena vuotena se pato aukeaa.
Tietenkin jos et ole löytänyt henkilökemiaa sen psykologin kanssa, niin sille ei voi mitään. Oletko puhunut toiveistasi terapeutille?
Lääkitystä ei todellakaan kannata lopettaa seinään, koska siitä tulee viekkareita.
Mikä sinun tilanteesi on muuten? OPiskeletko? Oletko sairauslomalla? Työssä? Työtön?
Voisit päästä ammatilliseen kuntoutukseenkin...
Hyvä jos pelkkien ajatusten takia ei pakoteta hoitoon.
Kävin terapeutilla suunnilleen kerran viikossa, joskus enemmän joskus vähemmän vähän riippuen tilanteesta ja muusta. En muista sen koulutusta muuten kuin että se on psykologi. Sanoin sille kyllä monta kertaa että terapia on mun mielestä ihan turhaa, mutta se vaan kehotti jatkamaan. Nyt sitten vihdoin lopetin vaikka olin suunnitellut sitä jo monta kuukautta... En tahdo vaihtaa terapeuttia, ei tässä ole kyse mistään henkilökemioista tai siitä ettei terapeutti osaisi hommiaan vaan siitä että olen terapian suhteen täysin toivoton. Uudesta terapeutista ei olisi yhtään sen enempää hyötyä kuin entisestäkään.
Olen työtön, mutta rahaa on sentään sen verran että pärjään jonkun aikaa ilman mitään tukiakin.
Koska hoito ei tilaasi varmaankaan ole pahentanut ja vaihtoehdosta (olemisesta ilman mitään hoitoa) sinulla ei ole tietoa; sairautesi voi pahentua.
Tahdonvastaiseen hoitoon ei joudu, ellei ole vaaraksi itselleen tai muille.
Aina ei psykoosipotilailla kyse ole pelkästä itsemurhavaarasta, vaan siitä, että he kerta kaikkiaan ovat niin sekaisin, että ovat vaaraksi itselleen - eivät kykene syömään tai huolehtimaan itsestään, syövät/juovat "omituisia asioita", tai sekoilevat muuten vain vaarantaen turvallisuutensa. Katatoninen skitsofrenia on esim. tila, jossa potilas on jäykistynyt kuin vahanukeksi, ja kuolee ennemmin tai myöhemmin, ellei tilaa saada laukaistua sairaalassa.
Pakkohoitoon joutuu jos ostaa lelurobotteja ja juttelee niille. Ei tarvitse olla vaaraksi kellekään.
Ihan hyvin se hoitokin on voinut pahentaa tilannettani, kun toivoin saavani siitä apua mutta kaikki on ollut pelkkää pettymystä. Lääke toisensa jälkeen ei ole toiminut mulla, terapiasta ei ole ollut mitään hyötyä, mietin usein mikä mussa on vikana kun mikään ei tehoa niin kuin pitäisi vaikka mun eteeni on koitettu tehdä niin paljon... Parempi olla vaan kotona niin ei täydy miettiä mitään sellaista.
Sepä siinä mietityttääkin, millä perusteella lääkäri arvioi onko vaaraksi itselleen tai muille.
Tuntuuko sellainen houkuttelevalta?
Oletko nuorehko?
Onko koulutusta?
Jos makaa tarpeeksi kauan kotona, ei ole työmarkinoille enää mitään asiaa, mutta ehkä se ei sinua haittaa...
TYökkäristä vaan voidaan tunkea sinut jollekin haistapaskakurssille tai haistapaskaharjoitteluun karenssin uhalla. Onkos se sitten kivaa?
silloin, kun ihminen menee katatoniseen tilaan? Mistä se oikein johtuu? Puhutaan skitsofreniasta, mutta mikä vialla aivoissa? Kemiat?????Haluan todellakin hyvän ja tietopitoisen vastauksen.
saattaa johtua pelkästään liian suuresta psyykenlääkepitoisuudesta veressä. Sairaalassa lääkitys on kovaa, joten moni katatonia johtuu ihan lääkkeistä. Tuota asiaa lääkärit eivät tuo esille. Ssri- lääkkeetkin saattavat aiheuttaa eli siis uudet masennuslääkkeet joillekin katatoniaa muistuttavan tilan. Ei ole mitenkään harvinainen lääkkeiden haittavaikutus.
Kokeile tätä, se auttaa keskimäärin kolmessa vuorokaudessa.
http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/
masentaa? Onko jotakin tapahtunut sellaista ettet jaksa katsoa tulevaisuuteen?