Tänään juhlimme kansanvaltaa Sastamalassa. Sastamalan Vammala aloitti tämän 17.7.1919 vahvistetun Suomen valtiomuodon juhlimisen vuonna 1992, kun itsenäinen Suomi täytti 75 vuotta. Monet merkkihenkilöt ovat pitäneet juhlapuheen ja tänä vuonna vuorossa oli EU-parlamentaarikko Timo Soini. Ennen hänen puhettaan minä sain pitää oman vapaa sana -puheenvuoroni. Se sai aivan yllättävän myönteisen vastaanoton ja torin täyteinen yleisö antoi mahtavat aplodit.
Näin puhuin:
Olen Heikki Tala ja synnyin Kiikassa vuonna 1939 – tai oikeammin Vammalan silloin upouudessa sairaalassa. Oppikoulun kävin Vammalassa, mökin rakensin Äetsään ja nyt sitten olen Sastamalan kaupungin jäsen. Niin maailma muuttuu. Sastamalan nykyinen alue on ollut monessa asiassa suomalaisuuden, suomen kielen ja muun suomalaisen hengenviljelyn uranuurtaja. Yksi tällainen avaus on Vammalassa aloitettu kansanvallan juhlinnan perinne Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlavuodesta alkaen. Mitä itse asiassa juhlimme? Juhlimme tasavaltaisen hallitusmuodon vahvistamista tasan 91 vuotta sitten, kun itsenäisen Suomen järjestyksessä toinen valtionhoitaja Kustaa Mannerheim viikon empimisen jälkeen vahvisti hallitusmuodon. Siitä oli käyty monenmoista kädenvääntöä siitä asti, kun Kaarlo Juho Ståhlbergin johdolla toiminut valiokunta oli sitä muokannut. Yksi kiistanaihe oli kielikysymys – yksi virallinen kieli vai myös ruotsi mukaan. Ståhlberg kirjoitti kolmeen ensimmäiseen luonnokseen suomen kielen ainoaksi viralliseksi kieleksi ja myös Mannerheim kannatti sitä kansakuntaa yhdistävänä tekijänä. Ruotsinkielisten taloudellinen ja myös hallintovalta oli kuitenkin vielä murtumaton ja Suomesta tuli virallisesti kaksikielinen. Seurauksena oli katkera kieliriita, kun suomenkieliset kokivat jääneensä toisen luokan kansalaisiksi. Maassa ei ollut esimerkiksi ainuttakaan suomenkielistä yliopistoa, ennen kuin kansalaisten keräysvaroin perustettiin vuonna 1922 toimintansa aloittanut Turun suomalainen yliopisto; nyt sekin on Turun yliopisto – Åbo universitet. Viime sotien jälkeen RKP nousi vaa’ankieleksi ja on kaikissa hallituksissa huomattavan suurella yliedustuksella ajamassa pakkoruotsin laajentamista sekä keinotekoisen ja erittäin kalliin virallisen kaksikielisyyden jatkamista.
Vuonna 1906 perustettu Suomalaisuuden Liitto otti heti kieliasian ohjelmaansa. Liitolla oli keskeinen asema suomen kielen aseman nostamisessa 1920- ja 1930-luvuilla erityisesti Urho Kaleva Kekkosen puheenjohtajakaudella. Sotien jälkeen toiminta jatkui säästöliekillä, mutta vuonna 1988 kieliaktivistit ottivat liiton johtaakseen. Tutkimukset vuodesta 1990 alkaen osoittavat, että kaksi kolmasosaa suomalaisista haluaan ruotsin kielen opetuksen valinnaiseksi. Kansanvaltaa ei kuitenkaan ole haluttu toteuttaa ja vain kuukausi sitten kokoomuksen puheenjohtaja käveli puolueensa korkeimman päätöksentekoelimen päätöksen yli pakkoruotsiasiassa. Tilanne on kuitenkin viimeksi kuluneiden parin vuoden aikana täydellisesti muuttunut. Nyt puhutaan jo televisiossa ja muussa mediassa siirtymisestä viralliseen yksikielisyyteen, joka on kaikissa muissa Pohjoismaissa valtiomuodosta riippumatta vallitseva.
Suomalaisia on satoja vuosia hallittu ruotsin kielellä. Jopa Venäjän vallan aikana voimassa oli Kustaa III hallitusmuoto vuodelta 1772 ja hallintokieli oli ruotsi. Vuoden 1919 hallitusmuotoon yritettiin siis saada vain suomi viralliseksi kieleksi. Nykyisessä perustuslaissa ruotsin asemaa on edelleen vahvistettu, mutta pää on tullut vetävän käteen. Vuonna 2004 tapahtui ratkaiseva käänne, kun yli 40.000 suomenkielistä lukiolaista järjesti valtakunnallisen joukkovoiman näytön ja ylioppilastutkinnossa ”toisen kotimaisen kielen” kokeesta tuli valinnainen. Poliittinen eliitti vannoo edelleen pakkoruotsin ja virallisen kaksikielisyyden nimeen, mutta kansan enemmistön tahdolle ja kansanvallalle se ei pitkässä juoksussa mahda mitään. Oikein hyvää kansanvallan päivää kaikille sastamalalaisille!
Näin puhuin:
Olen Heikki Tala ja synnyin Kiikassa vuonna 1939 – tai oikeammin Vammalan silloin upouudessa sairaalassa. Oppikoulun kävin Vammalassa, mökin rakensin Äetsään ja nyt sitten olen Sastamalan kaupungin jäsen. Niin maailma muuttuu. Sastamalan nykyinen alue on ollut monessa asiassa suomalaisuuden, suomen kielen ja muun suomalaisen hengenviljelyn uranuurtaja. Yksi tällainen avaus on Vammalassa aloitettu kansanvallan juhlinnan perinne Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlavuodesta alkaen. Mitä itse asiassa juhlimme? Juhlimme tasavaltaisen hallitusmuodon vahvistamista tasan 91 vuotta sitten, kun itsenäisen Suomen järjestyksessä toinen valtionhoitaja Kustaa Mannerheim viikon empimisen jälkeen vahvisti hallitusmuodon. Siitä oli käyty monenmoista kädenvääntöä siitä asti, kun Kaarlo Juho Ståhlbergin johdolla toiminut valiokunta oli sitä muokannut. Yksi kiistanaihe oli kielikysymys – yksi virallinen kieli vai myös ruotsi mukaan. Ståhlberg kirjoitti kolmeen ensimmäiseen luonnokseen suomen kielen ainoaksi viralliseksi kieleksi ja myös Mannerheim kannatti sitä kansakuntaa yhdistävänä tekijänä. Ruotsinkielisten taloudellinen ja myös hallintovalta oli kuitenkin vielä murtumaton ja Suomesta tuli virallisesti kaksikielinen. Seurauksena oli katkera kieliriita, kun suomenkieliset kokivat jääneensä toisen luokan kansalaisiksi. Maassa ei ollut esimerkiksi ainuttakaan suomenkielistä yliopistoa, ennen kuin kansalaisten keräysvaroin perustettiin vuonna 1922 toimintansa aloittanut Turun suomalainen yliopisto; nyt sekin on Turun yliopisto – Åbo universitet. Viime sotien jälkeen RKP nousi vaa’ankieleksi ja on kaikissa hallituksissa huomattavan suurella yliedustuksella ajamassa pakkoruotsin laajentamista sekä keinotekoisen ja erittäin kalliin virallisen kaksikielisyyden jatkamista.
Vuonna 1906 perustettu Suomalaisuuden Liitto otti heti kieliasian ohjelmaansa. Liitolla oli keskeinen asema suomen kielen aseman nostamisessa 1920- ja 1930-luvuilla erityisesti Urho Kaleva Kekkosen puheenjohtajakaudella. Sotien jälkeen toiminta jatkui säästöliekillä, mutta vuonna 1988 kieliaktivistit ottivat liiton johtaakseen. Tutkimukset vuodesta 1990 alkaen osoittavat, että kaksi kolmasosaa suomalaisista haluaan ruotsin kielen opetuksen valinnaiseksi. Kansanvaltaa ei kuitenkaan ole haluttu toteuttaa ja vain kuukausi sitten kokoomuksen puheenjohtaja käveli puolueensa korkeimman päätöksentekoelimen päätöksen yli pakkoruotsiasiassa. Tilanne on kuitenkin viimeksi kuluneiden parin vuoden aikana täydellisesti muuttunut. Nyt puhutaan jo televisiossa ja muussa mediassa siirtymisestä viralliseen yksikielisyyteen, joka on kaikissa muissa Pohjoismaissa valtiomuodosta riippumatta vallitseva.
Suomalaisia on satoja vuosia hallittu ruotsin kielellä. Jopa Venäjän vallan aikana voimassa oli Kustaa III hallitusmuoto vuodelta 1772 ja hallintokieli oli ruotsi. Vuoden 1919 hallitusmuotoon yritettiin siis saada vain suomi viralliseksi kieleksi. Nykyisessä perustuslaissa ruotsin asemaa on edelleen vahvistettu, mutta pää on tullut vetävän käteen. Vuonna 2004 tapahtui ratkaiseva käänne, kun yli 40.000 suomenkielistä lukiolaista järjesti valtakunnallisen joukkovoiman näytön ja ylioppilastutkinnossa ”toisen kotimaisen kielen” kokeesta tuli valinnainen. Poliittinen eliitti vannoo edelleen pakkoruotsin ja virallisen kaksikielisyyden nimeen, mutta kansan enemmistön tahdolle ja kansanvallalle se ei pitkässä juoksussa mahda mitään. Oikein hyvää kansanvallan päivää kaikille sastamalalaisille!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Valitettavasti suomenmielisille puheille ei löydy palstatilaa mediassa. Ruotsinmielisille löytyy runsaasti.
internet. Se mahdollisti ruotsalaisuuden alasajovyörytyksen Suomessa vuosikymmenten ja jopa vuosisatojen pakkoruotsituksen jälkeen. Juuri nyt olemme vedenjakajalla, jossa suomalaisuus on pääsemässä sille kuuluvaan asemaan. Poliittinen eliitti elää samankaltaisessa harhamaailmassa kuin Neuvostoliiton romahduksen alkaessa. Vanhaa mantraa toistetaan, vaikka se tiedetään läpimädäksi ja kaikin tavoin ontoksi.
Ehkä se päivä on lähellä, jolloin sanomalehdet alkavat kilpailemaan hyvistä kielivapauskirjoituksista.
.
suomalaisten keskustelun mahdollisuuksien täydellisestä tyrehdyttämisestä muinaisen apartheid etelä-afrikan malliin
.
Sastamala eli Saastamala oli jo aikoinaan kirkkopitäjän (main. 1328) nimi. Siltä ajalta varmasti periytyy kaupungin ruotsinkielinen nimi Sastamalas. Nykykaupunki on kyllä vankasti yksikielinen (ruotsinkielisiä vain 0,2 %), joten ruotsinkielistä nimeä ei käytetä muualla kuin ruotsinkielisisissä yhteyksissä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sastamala
Onko sinulla, Heikki Tala, henkilökohtaista kanssakäymistä suomenruotsalaisten kanssa? Sellainen lisää keskinäistä ymmärtämistä ja antaa todellista tietoa tilanteesta.
Tietysti voi ajatella niin, ettei saa antaa minkään hämmentää kielipoliittista linjaa ja toimintaa ja heikentää päättäväisyyttä, ennen kuin työ on saatu valmiiksi viimeistä piirtoa myöten. Kanssakäyminen vastustajan kanssa vain lisää kompromissien ja lehmäkauppojen mahdollisuutta.
Olen ollut jatkuvasti tekemisissä suomenruotsalaisten kanssa yli 60 vuoden ajan - osin hyvinkin läheisesti. Työtovereistani osa on aina ollut ruotsinkielisiä mm. lääkintöhallituksessa. Olipa minulla suomenruotsalainen osastopäällikkökin esimiehenä (myöhemmin HBL:n päätoimittaja). Rotary-toiminnassa olen ollut vuodesta 1964 lähtien ja kaikissa klubeissani on ollut suomenruotsalaisia (Kauhajoki, Helsinki-Kallio, Järvenpää). Yksilötasolla minulla ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia kanssakäymisessä suomenruotsalaisten kanssa. He ovat pääsääntöisesti erittäin mukavia ja miellyttäviä. Ongelma ovat suomenruotsalaiset kollektiivit ja rakenteet (RKP, Folkting, Magma, ruotsinkielinen YLE, jne), jotka ovat äärimmäisen itsekkäitä, härskejä, röyhkeitä ja ahneita.
Mielenkiintoista on ollut se, että erilaisissa tilaisuuksissa, joissa olen joutunut/päässyt esittäytymään suomenkielisille naisministereille ja kansanedustajille, niin heille on tullu kauhea hätä heti parkaista, että he ovat täysin eri mieltä kanssani. Suhtautuminen on ollut ikään kuin olisin spitaalinen, josta tauti voisi heihin tarttua. RKP pitää tuota porukkaa rautaisessa otteessa. Esimerkiksi kokoomuslaisella opetusministeri Virkkusella ei ole minkäänlaista omaa tahtoa tai valtaa ministeriössään, jossa tahtipuikkoa heiluttaa suvereenisti RKP:n Stefan Wallin.
Uskoisin omaavani poikkeuksellisen paljon todellista tietoa suomenruotsalaisista ja suomenruotsalaisuudesta. Tietoa on myös kertynyt aika tavalla Ruotsista ja ruotsalaisuudesta (olenhan ollut töissä Ruotsissa yhteensä 1,5 vuotta 1968-1994 välisenä ajanjaksona. Huomattava tietovarasto kertyi Suomalaisuuden Liiton johtotehtävissä 1988-2009.
Tämä tausta on aiheuttanut sen, että RKP:n on ollut pakko palkata väkeä seuraamaan kirjoittamisiani ja muuta julkista esiintymistäni ja yrittää häirinnällä, sabotaasilla ja keskustelun sivuraiteella johtamisella saada selkeä kuvio sotkettua. RKP yritti halvaannuttaa Suomalaisuuden Liiton toiminnan poistattamalla siltä pienen valtioavun vuotta ennen kuin minut pyydettiin puheenjohtajaksi. Siitä lähtien olen tehnyt lähes täysipäiväistä suomalaisuustyötä, jonka tavoite on pohjoismainen kielipolitiikka - yksi virallinen kieli ja kielivaopaus (pakkoruotsi pois).
"He ovat pääsääntöisesti erittäin mukavia ja miellyttäviä. Ongelma ovat suomenruotsalaiset kollektiivit ja rakenteet (RKP, Folkting, Magma, ruotsinkielinen YLE, jne), jotka ovat äärimmäisen itsekkäitä, härskejä, röyhkeitä ja ahneita."
Tämän voinee uskoa. Sanotaanhan mm., että "joukossa tyhmyys tiivistyy". Tässä tapauksessa siis mielestäsi tiivistyvät "itsekkyys, härskiys ym.," joita piirteitä yksittäisistä suomenruotsalaisista ei juuri huomaa.
Mutta minun mielestäni sääntöä on sovellettava muihinkin kieliryhmiin. Siis myös esim. Suomalaisuuden liitto on äärimmäisen itsekäs, härski jne. Vai ovatko suomenruotsalaiset poikkeuksellisia?
Ironia sikseen. En voi hyväksyä noin vahvaa luonnehdintaa. Jos toimintasi suomalaisuuden ja suomen kielen hyväksi perustuu tuolle lähtökohdalle, niin en voi luottaa sen oikeutukseen ja tuloksellisuuteen.
Voisit myöntää, että suomenruotsalaiset etujärjestöt ovat tyypillisiä edunvalvontaelimiä eli tavanomaisen itsekkäitä, härskejä, röyhkeitä ja ahneita.
Sen sijaan minä myönnän, että ne ovat tavallista taitavampia ja tehokkaampia.
Suomenruotsalaiset ovat maailman taitavimpiin lobbaajiin kuuluvia ja tukena heillä on miljardien eurojen säätiörahat. Se on tehnyt todella pahaa jälkeä satoja vuosia ruotsalaisen/ruotsinkielisen hallintokoneiston alamaisina olleisiin suomalaisiin. Kun siihen vielä lisätään vuoden 1918 tapahtumat sekä viime sodat, jotka antoivat ruotsinkielisille täydellisen niskalenkin suomalaisista, niin ei ihme, että meille tuli pakkoruotsi vuonna 1968 ja virkamiespakkoruotsi 1978. Viimeisin suomenruotsalaisten yrityys oli lopullisesti sementoida ruotsin kielen asema ykköskielenä oli vuoden 2003 kielilaki.
Mutta sitten alkoi tapahtua kiihtyvässä tahdissa. Jo 16.3.2004 yli 40.000 suomenkielistä lukiolaista näytti joukkovoimaa ja vajaata kuukautta myöhemmin RKP:n henkinen selkäranka oli murskattu, kun sen vaatima äänestys valtioneuvostossa päättyi 14-2 murskatappioon puolueelle tärkeimmässä asiassa - ylioppilastutkinnon pakkoruotsissa. Eduskunnassa ei mennyt sen paremmin; lukiolain 18 § muutettiin äänin 140-23 ja "toisen kotimaisen kielen" kokeesta tuli valinnainen. Siitä alkoi ruotsin kielen alasajo kohti kansallista vähemmistökieltä. Hassua tässä koko jutussa on, että suomenruotsalaisten todellinen etu on, kun ruotsista tulee kansallinen vähemmistökieli. On ymmärrettävää, että RKP ja muut suomenruotsalaiset rakenteet käyvät epätoivoista taistelua etu- ja erioikeuksiensa säilyttämiseksi, mutta mikään ei enää estä muutosta.
"Ruotsista vyöryivät keskiajalla Suomeen maanryöstäjien joukot, jotka rohmusivat rannikon ja saaristot, polttivat metsät rautamasuuneissaan ja käyttivät paikallista väkeä orjinaan. Ruotsin kuningas jakoi ilmaista maata suosikeilleen, joiden voimin Itämerestä tuli Ruotsin sisämeri.
Ruotsin kuningas opetti suomalaisen yläluokan siihen, että se sai palveluistaan verovapauksia, kun uhrasi renkinsä ja hevosensa Ruotsin sotakentillä. Renkihän ei isännälle maksanut mitään, mutta hevonen oli menetys."
On pakko todeta, että sama meno jatkuu edelleen, vuonna 2010!
Laitisen otsikko on "Ahneuden perintö".
Tämä pätee jaettavissa määrärahoissa, Yle, kulttuuri, koululaitos, yliopistot, jne.
Eikös tuo Laitinen ole ollut ruotsinmielinen, vai sotkenko jonkun toisen toimittajan häneen?
Ruotsalaiset ja heidän perillisensä, svekot ovat pelkkää moukkamaista ryöstöporukkaa.
Olet tehnyt hyvää työtä Tala! Toivottavasti tavoitteesi vielä onnistuu ja pääsemme pakkoruotisista eroon! Minua se ei enää paljoa auta. Kohdallani kyseinen kieli näet aiheutti tepposia AMK:n tradenomi linjalla; Koulupaikka sai jäädä sikseen kielipolitiikan takia. Kun suomenruotsalaiselle tutoropettajalleni ei auttanut sekään että minulla oli tuoreet todisteet lukihäiriöstä(joka yleensä johtaa vapautukseen) tuli mittani täyteen ja jouduin tekemään vaikean päätöksen; luopumaan opinnoistani ainakin toistaiseksi. Katsotaan nyt sitten vaihtoehtoja jatkaa opintoja ulkomailla.
Moni keskustelija täällä on epäillyt tietoni todenperäisyyttä. Valitettavasti asiat ovat aikalailla niin kuten totesin.
voidaan lukihäiriö sallia...
Taitaa Laitinen olla vasta-mielinen kaikelle, mihin hänen vanha lempinimensä Loka-Laitinen viittaakin.
Kyseinen kirjoitus on oikein malliesimerkki tietystä tyylistä: kaikki ovat rosvoja - paitsi ehkä hän itse.
Esim.Hesari on RKP:n talutusnuorassa.
ja Hesari säestää. Tänään HS antaa jälleen tilaa suomenruotsalaisten ikuiselle narinalle ja itkuvirsille. Sen sijaan MTV3:n eilisen ohjelman uutisoinnissa HS on hiirenhiljaa PerusSuomalaisista ja Timo Soinista, mutta RKP ja Wallin ovat näkysvästi esillä.
Suomenruotsalainen vähemmistökielten EU-virkamies Johan Häggman kirjoittaa tänään HS:ssa ruotsin kielen asemasta Suomessa. Artikkelissa on muutama hyvä huomio: "Suomenruotsi on Euroopan vähemmistökielistä ainoita, jotka menettävät osuuttaan suhteessa maan enemmistökieleen." Siinä on hyvä lähtökohta tulevalle viralliselle yksikielisyydelle. Mutta onneksi on muitakin syitä, jotka antavat uskoa Suomen tulevaisuuteen. Häggmanin mukaan Suomen ruotsinkielisten ikärakenne on käänteinen edistyviin vähemmistökieliin nähden. Ruotsinkielinen työväenluokka on suomenkielistynyt ja ruotsinkielisiä on muuttanut Ruotsiin. Sitten Häggman panee haisemaan oikein kunnolla; "Toinen syy on vaikeus elää ja vaikuttaa omalla äidinkielellään." Just joo!
Johan Häggman on antanut osuvan kuvan siitä, mitä tapahtuu, jos joku valtio yrittää viiden prosentin kieltä pitää pakkotoimin yllä. Suomessa ruotsin kieli on kuin pakollinen marxismi-leninismi oli edesmenneessä Neuvostoliitossa. Häggman kiteyttää, ehkä tahtomattaan, että "Ruotsin kielen taantuminen Suomessa osoittaa, että laaja lainsäädännöllinen ja Euroopassa melko ainutlaatuinen oikeudellinen asema virallisena kielenä eivät riitä takaamaan kielen elinvoimaa."
Siunatuksi lopuksi tulee nakkikioskiefekti, jonka Häggman pukee sanoiksi näin: "Myös kielen imago on tärkeä seikka. Kataloniassa on trendikästä puhua katalaania js Walesissa kymriä, mutta Suomessa ruotsin imago on erityisen huono." Vau, enpä tiennytkään, että Katalaani ja Wales ovat eurooppalaisia valtioita? Eiköhän Ahvenanmaalla ole ihan riittävän trendikästä puhua ruotsia! ;-)
Ahvenanmaalla ei ainakaan katsota hyvällä suomen puhumista. Siellä ei saa edes käydä koulua suomeksi, vaikka vähemmistö on kohtuullisen iso. Miksei vähemmistökielten EU-virkamies puutu suomenkielisten huonoihin oloihin?
Häggman on hyvin selvillä siitä, että ruotsin kielen imago Suomessa on miinusmerkkinen, että pakkoruotsin ympärillä on jäätävä ilmapiiri.
Häggman laittaa toivonsa siltikin vielä PAKOTTAMISEEN, pakkolakeihin, siihen, miten valtion on turvattava ruotsin kielen säilyminen. Miten ihmeessä valtiokaan voi turvata olematonta???