Minulla on tapana välillä istahtaa levähtämään penkkirivistöön, jossa on lähes aina joitakin ikääntyneitä. Osa heistä tuntuu olevan vielä hyvin terävässä kunnossa, etenkin aivojen ja mielenterveyden suhteen. Tietenkin monilla fyysinen rappeutuma on hidastanut askelta ja osalla onkin jo rollaattori tuomassa vauhtia menoon.
Tänä ikäluokka ei tunnu juttelevan siitä, että kuinka päissään oli eilen ja mihin muistikuvat olivat katkenneet. He eivät käytä myöskään tehosanoina vittu-sanaa. He puhuvat tuttaviensa kuolemisista ja sairaalakäynneistä. Erityisesti minua on huvittanut se kun he kyselevät toisiltaan lääkkeistä. Eli että käytätkö sinä mitään lääkkeitä? Joku sanoo käyttävänsa vain Marevan-verenohennuslääkkettä ja vitamiineja. He vaikuttavat siten aika hyväkuntoisilta. Osa on siis jopa lääkkettömiä ja silti iskussa.
Kuulemani jutut huvittavat itseäni siksikin kun itse olen sellainen moniongelmainen ja reilusti lääkitty. Ahdistuneisuushäiriötäni on jo viiden vuoden ajan hoidettu kahdella säännöllisellä lääkkeellä. Näiden lisäksi sitten tarvittaessa särkylääkettä ja anksiolyyttiä. Jotenkin olen alkanut hyväksyä lääkitykseni oman sairauteni hoidossa. Olen henkisesti niin heikko, että todennäköisesti käytän mielialalääkkeitä lopunikääni. Elämänhaluni on usein aika vähissä, joten samalla toivon lääkkeiden lyhentävän elinikääni. Eihän näitä ole tarkoitettu kuin masennustilojen väliaikaiseen hoitoon. Lienee odotettavissa, että pitkään jatkuneen käytön seurauksena ne tekevät minulle pysyviä hermostovaurioita. Ehkä minusta tulee vapiseva ja huonon tasapainon omaava keski-ikäinen ja vanhus.
Laitoksissa vanhuksille syötetään paljon mielialalääkkeitä. Silloin he ovat lääkepössiksessä, eivätkä ole niin tarvitsevia ja pysyvät myös hiljaisempinakin. Se on mielestäni väärin, koska tarvitsevuus ja paha olo tukahdutetaan kemiallisesti. Myös minun elämässäni lääkkeet ajavat saman asian. Se on lääkäreillekin helppo tapa päästä tarvitsevasta potilaasta eroon. Lukeudun niin reppanamiehiin, jotka eivät kykene iskemään itselleen naista ja ovat siksi masentuneita ja yksinäisiä. (voi vi**** kun on jollakin hauskaa kun vinguttaa tuossa kadulla jotakin pahaäänistä prätkää!). Ei tässä oikein muuta voi kun toivoa elinvuosia mahdollisimman vähän. Jotkut toivovat pitkää ikää, minä en.
Totta helkkarissa haluaisin luopua lääkkeistä, koska eivät ne mitään muuta. Kun sodassa katkeaa jalka, annetaan morfiinia, mutta ei se sotilas lähde kävelemään. Myös onnellisuuspillerit vähentävät tuskaa, mutta eivät ne tee sinusta rakastettavaa ja sosiaalista.
Tänä ikäluokka ei tunnu juttelevan siitä, että kuinka päissään oli eilen ja mihin muistikuvat olivat katkenneet. He eivät käytä myöskään tehosanoina vittu-sanaa. He puhuvat tuttaviensa kuolemisista ja sairaalakäynneistä. Erityisesti minua on huvittanut se kun he kyselevät toisiltaan lääkkeistä. Eli että käytätkö sinä mitään lääkkeitä? Joku sanoo käyttävänsa vain Marevan-verenohennuslääkkettä ja vitamiineja. He vaikuttavat siten aika hyväkuntoisilta. Osa on siis jopa lääkkettömiä ja silti iskussa.
Kuulemani jutut huvittavat itseäni siksikin kun itse olen sellainen moniongelmainen ja reilusti lääkitty. Ahdistuneisuushäiriötäni on jo viiden vuoden ajan hoidettu kahdella säännöllisellä lääkkeellä. Näiden lisäksi sitten tarvittaessa särkylääkettä ja anksiolyyttiä. Jotenkin olen alkanut hyväksyä lääkitykseni oman sairauteni hoidossa. Olen henkisesti niin heikko, että todennäköisesti käytän mielialalääkkeitä lopunikääni. Elämänhaluni on usein aika vähissä, joten samalla toivon lääkkeiden lyhentävän elinikääni. Eihän näitä ole tarkoitettu kuin masennustilojen väliaikaiseen hoitoon. Lienee odotettavissa, että pitkään jatkuneen käytön seurauksena ne tekevät minulle pysyviä hermostovaurioita. Ehkä minusta tulee vapiseva ja huonon tasapainon omaava keski-ikäinen ja vanhus.
Laitoksissa vanhuksille syötetään paljon mielialalääkkeitä. Silloin he ovat lääkepössiksessä, eivätkä ole niin tarvitsevia ja pysyvät myös hiljaisempinakin. Se on mielestäni väärin, koska tarvitsevuus ja paha olo tukahdutetaan kemiallisesti. Myös minun elämässäni lääkkeet ajavat saman asian. Se on lääkäreillekin helppo tapa päästä tarvitsevasta potilaasta eroon. Lukeudun niin reppanamiehiin, jotka eivät kykene iskemään itselleen naista ja ovat siksi masentuneita ja yksinäisiä. (voi vi**** kun on jollakin hauskaa kun vinguttaa tuossa kadulla jotakin pahaäänistä prätkää!). Ei tässä oikein muuta voi kun toivoa elinvuosia mahdollisimman vähän. Jotkut toivovat pitkää ikää, minä en.
Totta helkkarissa haluaisin luopua lääkkeistä, koska eivät ne mitään muuta. Kun sodassa katkeaa jalka, annetaan morfiinia, mutta ei se sotilas lähde kävelemään. Myös onnellisuuspillerit vähentävät tuskaa, mutta eivät ne tee sinusta rakastettavaa ja sosiaalista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.