Kerron lyhyesti taustat...
Ongelmani alkoivat kahvikuppineuroosin ja sosiaalisen jännittämisen myötä n. 16-vuotiaana. Selvisin vuoden Propralilla pahimmista tilanteista, jonka jälkeen aloitin Seronil-lääkityksen ja vuoden mittaisen terapian. Tämä tuntui auttavan jonkin verran, sillä sen jälkeen lukuunottamatta yksittäisiä ikäviä tilanteita taisin pärjätä ihan hyvin 21-vuotiaaksi saakka. Valmistuin tuolloin koulusta ja siirryin työelämään.
Muutin noin vuosi sitten pienemmältä paikkakunnalta pääkaupunkiseudulle töiden ja seurustelusuhteen perässä. Lääkitys oli tuolloin lopetettu - koin, etten sitä enää tarvinnut. Meni ihan hyvin elämässä, vaikka alkuvaiheissa olikin ihan outoa asua PK-seudulla ja kaipuu kotiin oli suuri. Jokseenkin vuosi oli hyvin hetkinen töiden ja aikuisopintojen vuoksi, mutta tämä kiireinen yhdistelmä tuntui pitävän ajatukseni poissa paniikkioireista ja uskoinkin olevani osittain parantunut.
Kevään mittaan, kun kiire helpotti, alkoivat pahat oireilut, jotka jatkuvat yhä tähän päivään saakka. Pahimmillaan olen miettinyt itsemurhaakin, ja tulevaisuus näyttää todella synkältä. Loppujen lopuksi pelkoni rajoittaa vielä aika vähän elämääni: lähinnä tuskaa tuottavat ruokailu- ja esiintymistilanteet, muutoin selviän sosiaalisesta kanssakäymisestä. Aloitin myös Sertonil lääkityksen tähän ja Propral on siinä sivussa. Nykykään mulla on myös univaikeuksia, jotka eivät kyllä ainakaan helpota ongelmaa. Olen käynyt juttelemassa tästä pari kertaa työterveyshuollon lääkäreille ja psykiatrille, mutta ei siitä ole hyötyä ollut.
Kurjaa on se, etten tiedosta ,mistä tämä oikein johtuu.
Elämä on viime kuukausina ollut sellaista, että koko ajan pyörii mielessä se, että kohta sekoan lopullisesti ja joudun sairaseläkkeelle ja suljetulle osastolle. Synkimpinä hetkinä on mielessä käynyt myös itsemurha. Ahdistus- ja sekoamiskohtaukset ovat välillä rajuja. Välillä pääkopassa tuntuu todella sairaalle ja sellaiselta, etten pysty olemaan normaali. Kammoksuttaa myös se, että aikaisemmin olen selvinnyt yhdellä lääkkeellä, mutta nykyään multa löytyy niin mielialalääkitystä, Propralia, unilääkkeeitä ja rauhoittaviakin, joista jälkimmäistä en ole kylläkään käyttänyt. Lääkärit tuntuvat suhtautuvan tähän varsin kevytmielisesti: uusia reseptejä vain ja lääkkeiden vaihtoa.
Toivoisin jotain asiallisia ja rohkaisevia vastauksia, kiitos:)
Ongelmani alkoivat kahvikuppineuroosin ja sosiaalisen jännittämisen myötä n. 16-vuotiaana. Selvisin vuoden Propralilla pahimmista tilanteista, jonka jälkeen aloitin Seronil-lääkityksen ja vuoden mittaisen terapian. Tämä tuntui auttavan jonkin verran, sillä sen jälkeen lukuunottamatta yksittäisiä ikäviä tilanteita taisin pärjätä ihan hyvin 21-vuotiaaksi saakka. Valmistuin tuolloin koulusta ja siirryin työelämään.
Muutin noin vuosi sitten pienemmältä paikkakunnalta pääkaupunkiseudulle töiden ja seurustelusuhteen perässä. Lääkitys oli tuolloin lopetettu - koin, etten sitä enää tarvinnut. Meni ihan hyvin elämässä, vaikka alkuvaiheissa olikin ihan outoa asua PK-seudulla ja kaipuu kotiin oli suuri. Jokseenkin vuosi oli hyvin hetkinen töiden ja aikuisopintojen vuoksi, mutta tämä kiireinen yhdistelmä tuntui pitävän ajatukseni poissa paniikkioireista ja uskoinkin olevani osittain parantunut.
Kevään mittaan, kun kiire helpotti, alkoivat pahat oireilut, jotka jatkuvat yhä tähän päivään saakka. Pahimmillaan olen miettinyt itsemurhaakin, ja tulevaisuus näyttää todella synkältä. Loppujen lopuksi pelkoni rajoittaa vielä aika vähän elämääni: lähinnä tuskaa tuottavat ruokailu- ja esiintymistilanteet, muutoin selviän sosiaalisesta kanssakäymisestä. Aloitin myös Sertonil lääkityksen tähän ja Propral on siinä sivussa. Nykykään mulla on myös univaikeuksia, jotka eivät kyllä ainakaan helpota ongelmaa. Olen käynyt juttelemassa tästä pari kertaa työterveyshuollon lääkäreille ja psykiatrille, mutta ei siitä ole hyötyä ollut.
Kurjaa on se, etten tiedosta ,mistä tämä oikein johtuu.
Elämä on viime kuukausina ollut sellaista, että koko ajan pyörii mielessä se, että kohta sekoan lopullisesti ja joudun sairaseläkkeelle ja suljetulle osastolle. Synkimpinä hetkinä on mielessä käynyt myös itsemurha. Ahdistus- ja sekoamiskohtaukset ovat välillä rajuja. Välillä pääkopassa tuntuu todella sairaalle ja sellaiselta, etten pysty olemaan normaali. Kammoksuttaa myös se, että aikaisemmin olen selvinnyt yhdellä lääkkeellä, mutta nykyään multa löytyy niin mielialalääkitystä, Propralia, unilääkkeeitä ja rauhoittaviakin, joista jälkimmäistä en ole kylläkään käyttänyt. Lääkärit tuntuvat suhtautuvan tähän varsin kevytmielisesti: uusia reseptejä vain ja lääkkeiden vaihtoa.
Toivoisin jotain asiallisia ja rohkaisevia vastauksia, kiitos:)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla alkoi myös kahvikuppineuroosilla joka paheni niin että lopulta en uskaltanut juoda kahvia missään.
Sitten tuli ahdistus outojen ihmisten seurassa, joka ilmeni hien runsaana valumisena ohimolta, joten aloin karttaa näitä tilanteita. Lopulta kävin mielentervystoimistossa hakemassa apua sekin oli todella kova paikka.
Pelkäsin leimautuvani hulluksi. No selvisin joten kuten 10vuotta sitten romahdin täysin.
Otin yliannostuksen jouduin sairaalaan, jossa vielä nirhasin rannetta löytämälläni kertakäyttö partahöylällä.
Sitten tuli välitön pakkohoito lähetys suljetulle, ensin se oli aivan kauheaa, mutta siellä sain apua oireisiin, jotka oli vakava masennus paniikkihäiriö ahdistuneisuushäiriö. Sain useita paniikkikohtauksia hoidossa johon sain rauhoittavaa. Sitten lopuksi minut siirrettiin avo-osastolle ja siellä sain hyvät lääkkeet joilla selviän lähes mistä vain. Elämä hymyilee taas. Paitsi, että joudun ehkä syömään lääkkeitä lopun elämäni.
Kiitos vastuaksesta. Mitä lääkkeitä käytät ja millä tavalla auttavat? Itsellä tällä hetkellä Setrnaril 50 mg, josta ei ole mainittavaa apua. Aiheuttaa unettomuutta ja unettomuudesta neuroosit ja ahdistusoireet pahenevat. Olen täysin umpikujassa. Huomenna menen lääkärille, joka todennäköisesti taas kirjoittaa uuden resepetin... "Kyllä näiden pitäisi auttaa". Perhana kun ottaa päähän nämä mielenterveysongelmat , ennemmin kärsisin vaikka diabeteksesta tai mistä muusta tahansa.
Jos olet kysy lekurilta.
Onko se työ sopivaa sinun terveydellesi?
Tarvitsisitkot ammatinvaihdoksen vähemmän stressaavaan työhön?
Jos tarvitset, niin voisit saada ammatillista kuntoutusta. Kysy lekurilta.
Kyllähän minä haluaisin kokeilla tuota terapiaa, mutta eivät sitä lääkärit ole itse ehdottaneet. Työtervedyen kautta olen käyttänyt jo ne kolme ilmaista käyntiä.
Työ loppuu minulla kuukauden lopussa muutenkin, ja olen kyllä kokenut sen hyvin epämiellyttävänä.
Toinen kriisi on se, että olen päässyt opiskelemaan yliopistoon Helsingissä, mutta suunnittelen muuttavani takaisin kotipaikkakunnalle. Tunnen täällä itseni yksinäiseksi. En tiedä, onko tuossakaan sitten järkeä. :(
Minao xsanor depot1mg 2 kertaa päivässä, Proral 40mg 3 kertaa päivässä, venlafaxin 150mg 1 päivässä ja tarvittaessa tenox 20mg yöksi.
minulla on kirjoitusvirhe.
Mitkä lääkkeet sulla jeesaa noin hyvin?
Yliopistolla oma YTHS jossa todennäköisesti saat muutakin apua kuin lääkityksen, esim psykoterapian. Ehkä kannattaisi ottaa opiskelupaikka vastaan ja hakea myös samalla apua. Yliopsito opiskelijat otetaan terveudenhuollossa vakavasti koska heidän koulutus statustaan arvostetaan tässä yhtteiskunnassa. Tunnen monia yliopiston käyneitä ihmisiä joilla pitkät terapiat takana. Lycka till!
.. se olisi toivoa antavaa ja YTHS on todella hyvä paikka myös psyykeongemista kärsiville.
Opiskelukavereihin tutustuu ja on yhdistystoimintaa jne.
Onnea!
Vastaus löytyy sieltä kahvikupista. Kofeiini muuntuu maksassa myrkyllisiksi virtsahapoiksi, jotka kertyvät elimistön vesitilaan ja kudoksiin. Kun happoja alkaa olla liikaa, kehon emäspuskurit eivät enää neutraloi niitä, ja ne alkavat aiheuttaa oireilua.
Kofeiinin käytön täydellinen lopettaminen ja kehon emäspuskurien kunnostaminen allaolevan linkin ohjeen mukaan, parantavat masennuksen ja ahdistuneisuuden keskimäärin kolmessa vuorokaudessa. Kärsin itse samoista oireista yli 20 vuotta ja jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle -86 vain 32 vuotiaana. Lopetin kofeiinin käytön 2½ vuotta sitten, ja olen nyt saanut oman persoonallisuuteni, älyni ja elämäni takaisin.
http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/