Nyt tarttis neuvoja hyvät ihmiset. Otsikko jo kertoo mistä on kysymys: Olen siis ihastunut melko vahvasti pitkäaikaisen exäni pikkusiskoon, joka on minua muutamia vuosia nuorempi.
Tuon siskon kanssa ollaan aina oltu todella hyvissä väleissä, viihytty toisten seurassa ja tultu muutenkin juttuun. Aina se oli lämmintä kaveruutta. Melkein vuosi sistten, kun meni exän kanssa sitten poikki, en halunnut hetkeen olla oikein missään tekemisissä koko heidän perheensä kanssa ettei olisi tullut pahaa mieltä hyvistä muistoista yms. (Etenkään, kun ex laittoi homman jäihin hieman tylyllä tavalla.)
Tänä kesänä sitten yllättäen törmäsin eräänä iltana tuohon pikkusiskoon uudella paikkakunnalla, kun meillä sattui olemaan täällä yhteisiä tuttavia. Huomattuaan minut, hän tuli nopeasti luokseni todella iloinen hymy kasvoillaan ja halasi niinkuin olisin kuolleista palanut. Tapaaminen oli kyllä molemmille mieluisa. Siinä sitä huomas, että yhä edelleen tullaan juttuun loistavasti. Sen jälkeen oltu toisinaan yhteydessä ja vietetty aikaa samoissa paikoissa yhteisten tuttavien kanssa. Loistavia hetkiä :)
Viime päivinä ite huomannu, että tulee ajateltua tätä siskoa melko useasti ja odottaa hetkiä, jolloin voi jälleen olla hänen seurassaan joko kaksin tai porukassa. Olen miettinyt, että uskaltaisko jotenkin hienovaraisesti vihjata hänelle tuntemuksistani, vaiko odottaa ja katsoa pidemmälle miten tilanne kehittyy? Mietityttää, että mitä loistavalle kaverisuhteelle kävisi, jos toisella ei välttämättä olisikaan sen kummempia tuntemuksia ja itse kerron omista tunteistani. Herkästi voisi kuvitella, että tuo tyttö voisi sen jälkeen joutua kiusallisiin tilanteisiin yhteisissä iltamissa. Toiseksi oon miettiny, että mitenhän suhde onnistuisi ja miten tytön perhe ja isosisko suhtautuisi siihen. Hän kun oli joskus mustasukkainen hieman siitä, että tulin juttuun toisinaan hänen mielestään liiankin hyvin hänen siskonsa kanssa. Ja lisäksi hieman mietintää aiheuttaa se, että hänellä koulut vielä aika vaiheessa, kun taas itellä viimeistä silausta vaille valmista.
Onko täällä ketään, kuka olisi kokenut jotain vastaavaa? Ainahan tapaukset on henkilöistä riippuvaisia et miten menee, mutta ehkä niien kertomusten kautta vois saaha hieman valoa siihen, että kannattaneeko lähteä riskeeraamaan tuota hyvää ystävyyttä.
Tuon siskon kanssa ollaan aina oltu todella hyvissä väleissä, viihytty toisten seurassa ja tultu muutenkin juttuun. Aina se oli lämmintä kaveruutta. Melkein vuosi sistten, kun meni exän kanssa sitten poikki, en halunnut hetkeen olla oikein missään tekemisissä koko heidän perheensä kanssa ettei olisi tullut pahaa mieltä hyvistä muistoista yms. (Etenkään, kun ex laittoi homman jäihin hieman tylyllä tavalla.)
Tänä kesänä sitten yllättäen törmäsin eräänä iltana tuohon pikkusiskoon uudella paikkakunnalla, kun meillä sattui olemaan täällä yhteisiä tuttavia. Huomattuaan minut, hän tuli nopeasti luokseni todella iloinen hymy kasvoillaan ja halasi niinkuin olisin kuolleista palanut. Tapaaminen oli kyllä molemmille mieluisa. Siinä sitä huomas, että yhä edelleen tullaan juttuun loistavasti. Sen jälkeen oltu toisinaan yhteydessä ja vietetty aikaa samoissa paikoissa yhteisten tuttavien kanssa. Loistavia hetkiä :)
Viime päivinä ite huomannu, että tulee ajateltua tätä siskoa melko useasti ja odottaa hetkiä, jolloin voi jälleen olla hänen seurassaan joko kaksin tai porukassa. Olen miettinyt, että uskaltaisko jotenkin hienovaraisesti vihjata hänelle tuntemuksistani, vaiko odottaa ja katsoa pidemmälle miten tilanne kehittyy? Mietityttää, että mitä loistavalle kaverisuhteelle kävisi, jos toisella ei välttämättä olisikaan sen kummempia tuntemuksia ja itse kerron omista tunteistani. Herkästi voisi kuvitella, että tuo tyttö voisi sen jälkeen joutua kiusallisiin tilanteisiin yhteisissä iltamissa. Toiseksi oon miettiny, että mitenhän suhde onnistuisi ja miten tytön perhe ja isosisko suhtautuisi siihen. Hän kun oli joskus mustasukkainen hieman siitä, että tulin juttuun toisinaan hänen mielestään liiankin hyvin hänen siskonsa kanssa. Ja lisäksi hieman mietintää aiheuttaa se, että hänellä koulut vielä aika vaiheessa, kun taas itellä viimeistä silausta vaille valmista.
Onko täällä ketään, kuka olisi kokenut jotain vastaavaa? Ainahan tapaukset on henkilöistä riippuvaisia et miten menee, mutta ehkä niien kertomusten kautta vois saaha hieman valoa siihen, että kannattaneeko lähteä riskeeraamaan tuota hyvää ystävyyttä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulosta siltä, että sun kannattais mahdollisimman paljon hakeutua sen seuraan niin sekin vois tajuta vähän tilannetta ja sit antaisit sen tehdä sen alotteen jos haluat todellakin ottaa varman päälle ja olla menettämättä tätä kaunista ystävyyttä.
Totta puhut ja kyllähän tuota nykyisin tulee paljon oltuakin hänen seurassaan :) Voi olla parempi, että antaa ajan näyttää mihin tämä homma voi mahdollisesti mennä. En tiedä, onko ihastuminen sekoittanut päätäni ja saanut minut liian herkästi tulkitsemaan tilanteita. Mutta kyllähän se piristää kummasti ja saa välillä ajattelemaan, mitä hän ajattelee minusta, kun hän soittaa ja pyytää mukaan jonnekin taikka kyselee kuulumisia. Ja iloiselta vaikuttaa myös, kun itse soitan. Puhumattakaan niistä hetkistä kun nähdään: Niin helppoa, huoletonta ja vaivatonta... onnellista :)
Mutta parempi tosiaan olla hätiköimättä ja antaa tilanteen kehittyä hiljalleen. Ehkä tulevaisuus näyttää sopivan ajan ja paikan molemmille meille puhua mitä sisällä tapahtuu :)