Terve!
Ajattelin kirjoittaa tänne tuntemuksiani. Minulla alkoi sydämen/rintakehän tuntemukset viime vuonna. Silloin pelkäsin kuolevani sydänkohtaukseen, kun yhtäkkiä sydän alkoi lyödä miten sattuu ja lyöntejä jäi väliin monta minuutissa. Siitä selvittyäni olen alkanut seurata sydäntä ja pulssiani, josta on alkanu pienoinen kierre.
Viime syksynä verenpaineeni alkoi kohota tuntemattomasta syystä aika korkealle. Tutkitutin terveyskeskuksessa vereni ja sydämeni EKG:n muodossa. Niissä ei ollut poikkeavuuksia. Hyvät arvot melkeinpä. Lääkäri sanoi, että ei minussa mitään vikaa ole. Loppuvuodesta verenpaineeni laskikin normaalille tasolle.
Pari viikkoa sitten jouduin tilaamaan ambulanssin kotiini, kun töistä tullessani iski päälle hirveä muljahtelukohtaus, jossa muljahduksia/lisälyöntejä oli varmaan joka viides lyönti. Pyörrytti, kädet ja huuli puutuivat, sekava olo, sydän hakkasi. Ambulanssimiehet ottivat EKG:n ja tekivät tarpeelliset tutkimukset ja tulos oli sama kuin ennenkin; ei mitään poikkeavaa.
Olen lopettanut satunnaisen tupakoinnin vuosi sitten ja vähentänyt kahvin juontia minimiin. Muutenkin syön kohtuu terveellisesti ja syön vitamiineja ja juon paljon vettä. Nykyään en enää tarkkaile pulssiani neuroottisesti ja ajattelen, että siellähän se sykkii, kun tässä vielä seistään. Pysähtyy jos pysähtyy.
Mikähän minulla on? Olisiko kellään samanlaisia kokemuksia? Miten olette saaneet muljahtelukohtaukset hallintaan/loppumaan?
Ajattelin kirjoittaa tänne tuntemuksiani. Minulla alkoi sydämen/rintakehän tuntemukset viime vuonna. Silloin pelkäsin kuolevani sydänkohtaukseen, kun yhtäkkiä sydän alkoi lyödä miten sattuu ja lyöntejä jäi väliin monta minuutissa. Siitä selvittyäni olen alkanut seurata sydäntä ja pulssiani, josta on alkanu pienoinen kierre.
Viime syksynä verenpaineeni alkoi kohota tuntemattomasta syystä aika korkealle. Tutkitutin terveyskeskuksessa vereni ja sydämeni EKG:n muodossa. Niissä ei ollut poikkeavuuksia. Hyvät arvot melkeinpä. Lääkäri sanoi, että ei minussa mitään vikaa ole. Loppuvuodesta verenpaineeni laskikin normaalille tasolle.
Pari viikkoa sitten jouduin tilaamaan ambulanssin kotiini, kun töistä tullessani iski päälle hirveä muljahtelukohtaus, jossa muljahduksia/lisälyöntejä oli varmaan joka viides lyönti. Pyörrytti, kädet ja huuli puutuivat, sekava olo, sydän hakkasi. Ambulanssimiehet ottivat EKG:n ja tekivät tarpeelliset tutkimukset ja tulos oli sama kuin ennenkin; ei mitään poikkeavaa.
Olen lopettanut satunnaisen tupakoinnin vuosi sitten ja vähentänyt kahvin juontia minimiin. Muutenkin syön kohtuu terveellisesti ja syön vitamiineja ja juon paljon vettä. Nykyään en enää tarkkaile pulssiani neuroottisesti ja ajattelen, että siellähän se sykkii, kun tässä vielä seistään. Pysähtyy jos pysähtyy.
Mikähän minulla on? Olisiko kellään samanlaisia kokemuksia? Miten olette saaneet muljahtelukohtaukset hallintaan/loppumaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvänlaatuisia lisälyöntejä todennäköisesti ovat, eivät siis vaaraksi. Niitäkin kuitenkin voi joillain olla hyvin runsaasti, jolloin se voi aiheuttaa oireita. Tällöin voi kokeilla lääkitystä, kerran olen tuolla ihmeparantumisen saanut aikaan :)
voisko olla keukhoembolian oireita
littyykö mitenkää rasitukseen tai sen jälkeen
iski päälle paniikkikohtaus joka on tyypillistä ekoja kertoja tykytyksiä saaneelle. Se voi tulla tosin kenelle vaan ja sitä ei alussa meinata uskoa, mutta kun sen tiedostaa jää noi puutumiset ja pistelytkin pois. Kumma että ambulanssimiehet eivät sitä tunnistaneet. Itselläni kun noin kävi tiesivät heti mistä on kyse.
Ambulanssimiehet sanoivat puutumisen/pistelyn johtuvan hyperventilaatiosta. En mielestäni hyperventiloinut, mutta saatoinhan tietenkin hengittää tavallista nopeammin. Oli pakko koska tuntui, ettei saa happea tarpeeksi muljahduksien takia. Sinä päivänä oli kuuma päivä ja en tiedä olinko juonut tarpeeksi nestettä, fyysistä työtä kun teen.
Pääasiassa levossa tulevat nämä "kohtaukset". Rasituksessa (esim. lujaa pyöräillessä) saattaa tulla satunnaisia muljahduksia.
Paniikkikohtausta minulla ei ole diagnosoitu, mutta saattaahan se hyvinkin olla mahdollinen. Pahoihin muljumisiin, kun liittyy kuolemanpelkoa ja muuta..
nyt todellakaan ollut mikään hyperventilaatio, vaan ihan oikeesti paniikkikohtaus, usko nyt vaan. Toisaalta vaarattomia molemmat joten se siitä. :))
Mulla on nyt vuoden ajan esiintynyt muljahtelua ja rytmihäiriöitä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Keskimäärin kuitenkin kerran päivässä sydän heittää volttia tai lyö tavallista nopeammin.
Ne alkoivat samalla tavalla yhtäkkiä nukkumaan käydessä, pelkäsin myöskin sydänkohtausta (jouduin paniikkikohtaukseen) koska tuli niin rajuna eikä aikaisempia kokemuksia vastaavasta ollut. Ravasin viime syksyn kokeissa keuhkopolilla sekä sydänpolilla. Siellä tehtiin kaksi rasituskoetta, sydämen ultraääni, sydänfilmejä, astmakokeet ja verikokeet.
Mitään muuta ei löytynyt kuin juoksutestin sydänfilmissä yksi extra. "Olet terve tyttö, voit käyttää beetasalpaaja JOS siitä on apua". Niistä ei ollut apua. Sen jälkeen passitettiin kotiin eikä annettu edes mitään jatko-ohjeita.
Henkisesti tämä vaiva on kaikista raskain, jatkuva kuolemanpelko ja neuroottinen sykkeen tarkkailu ja kuulostelu varjostaa elämää hyvinkin paljon. Jouduin viime syksynä melkein psykiatriselle osastolle masennuksen takia ja minulle oltiin määräämässä mielialalääkkeitä, mutta en suostunut kumpaakaan, mieli ei parane lääkkeillä vaan puhumalla! Aloitin psykiatrilla käynnin syksyllä ja sain sieltä henkiseen puoleen paljon apua..
Vaivat eivät hellitä vaikka päällään seisoisi, mutta nämä asiat pahentavat ainakin minulla vaivaa: alkoholin käyttö, tupakointi, stressi, huonosti nukuttu yö, rasvainen ruoka ja liika rehkiminen. Lenkillä ja kuntosalilla olen käynyt normaalisti, mutta itseäni kuunnellen, en vedä treeniä liian kovalla sykkeellä. Kuntosaliohjaajani sano, että tämä saattaisi olla myöskin ylikunnon oire, josta löytyy lisää tietoa tuolta http://kiloklubi.fi/artikkelit/Ylikunto-voi-vaivata-tavallistakin-liikkujaa/789/
Minulla vaivaan liittyy myös jatkuva väsymys, välillä treenatessa täydellinen voimien katoaminen, jatkuva ruokahalu ja jano. Ne puoltavat ylikunnon mahdollisuutta.
Yksi mahdollisuus on myöskin psykosomaattinen oireilu, josta on kyse silloin kun ruumiillisille oireille
ei lääketieteellisissä tutkimuksissa löydy riittävää selitystä. Eli toisin sanoen se on oravanpyörä, jossa vaivasta hermoilu lisää oireita jotka lisäävät hermoilua ja stressiä. Lisää aiheesta löytyy, kannattaa lukea, itse sain henkiseen puoleen paljon apua täältä: http://www.yths.fi/download.asp?id=psykosomaattinen potilasopas II;1684;{95F513E3-945B-440E-85D6-F5F685F3580E}
Olen tavallani oppinut elämään vaivan kanssa koska olen tajunnut miten yleistä se on. Kyllähän se toisinaan vetää hiljaiseksi, että tätäkö sitä pitää loppu elämä kattella. Olen kuitenkin vielä nuori, vasta 21-vuotias. Olen aloittanut uudelleen elämästä nauttimisen opettelun.
Joskus olen ajatellut, että miksi käytän tähän niin paljon energiaa, sama ajatus kun sulla että pysähtyy jos pysähtyy! Muista, että jos olet lääkärissä käynyt, niin älä turhaan enää varaile uusia aikoja, mäkin tein niin vielä keväällä kun en saanut mielenrauhaa, mut aina tuli sama tulos et terve likka ja siitä sitä aina sit vaan uudestaan turhautuu!
Voimia vaivan kanssa, kyllä se siitä kun aurinkokin paistaa =) Toivottavasti sait uusia ajatuksia!
hienosta vastauksestasi vaikka en ole aloittaja. Voi kun lääkäritkin joskus lukisivat tätä palstaa että tietäisivät kuinka henkisesti nämä oireet koskettavat lähes jokaista kirjoittajaa.
Moni puhuu etteivät jaksa ja ovat henkisesti romahtamassa, mutta lääkärit eivät tiedä mitään.
Kiitos hyvästä vastauksesta! :) Itsekin olen nuori, 23-vuotias, joten pitää aloittaa elämästä kunnolla nauttiminen ilman pelkoja. Toinen linkki oli hyvä tietopaketti, oireet kuulostivat tutuilta. Mukava, kun ei ole yksin näiden muljahduksien kanssa. Hyvää kesän jatkoa!
Kiva kuulla =) Nämä keskustelupalstat ovat kyllä siitä hyviä, että aina löytyy kohtalotovereita ja tietää ettei ole yksin näiden asioiden kanssa! Ja jos vielä sattuu kuulemaan hyviä elämäntarinoita ihmisiltä jotka ovat pystyneet elämään oireiden kanssa normaalia elämää, se auttaa jaksamisessa!
Lääkärit on valitettavasti koulutettu länsimaiseen tyyliin, jossa ihmistä ei pidetä psyykkisfyysisenä kokonaisuutena, vaan vaivaa tuijotetaan irrallaan muusta kropasta. Silloin ei nähdä sitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, kuinka syvästi tälläinen "pikkuvaiva" vaikuttaa mieleen ja saattaa muuttaa meitä ihmisenäkin.
Tsemppiä vain ja mukavaa kesää, otetaan elämästä kaikki irti, meillä on syytä nauttia siitä täysin siemauksin!
Ps. Yksi hyvä hoitomuoto on kehittää itselleen jotain mukavaa ajateltavaa kuten uusi harrastus tai ihastuminen... ;)
itsellä ollu ihan samanlaista!välillä elämä ollu kyllä niin helvettiä kun tulee kaikenlaisia rytmihäiriöitä vaikka terve likka myöskin oon. Oon myös vähän yli 2-kymppinen tytteli. Huomannu kans sen, että välillä oon oravanpyörässä kun ajattelin sydäntä koko ajan ja kuuntelen et lyökö se normaalisti ja sit tuleekin lisäri. Siitä taas meinaa iskee pieni paniikki ja tulee lisäreitä sit onkin paketti valmis. Paniikki päällä joka pahentaa sydäntä ja lisäreitä alkaa tulla ihan muutaman lyönnin välein. Joskus näinä huonoina päivinä saatan laihtua ihan pari kiloo koska elimistä stressaa niin paljon et kaikki energia menee siihen. Kaikki nesteet tulee ulos ja vatsa menee ihan kuopalle ja oon valmiiksi jo hoikka. Sit koitan taas jotenkin nostaa itteni kuopan pohjalta ylös ja koittaa selvittää ittelleni, että en ehkä nyt vielä kuole ja koittaa elää "normaalia" elämää.
jos haluat jakaa enemmän ajatuksia ja kokemuksia vaikka sähköpostilla tms. niin se sopii kyllä mulle.:)
Kohtalokkaiksi ne kehittyy vuosien myötä, joten ota probiootit jatkuvaan käyttöön!
Kysymys 16.
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/Usein_kysytty_maitohappobakteereista.html