Yksinyksinyksin

Olen koko ikäni kärsinyt yksinäisyydestä.. joskus enemmän ja joskus vähemmän. Olen myös ujo ja hiljainen. Voisin sanoa, että syynä voisi osaksi olla se, että omaan huonon itseluottamuksen ja siksi aika usein tuntuu siltä, että en riitä tällaisena.. uusien ihmisten seurassa on vaikea olla omaitsensä. Vaikka olenkin vasta kohta 20.. niin elämäni tuntuu todella tyhjältä.. erityisesti nyt muutamien kuukausien aikana. Ystäväni, joita minulla on todella vähän, tuntuvat kaikkoavan nekin. Eikä se ole heidän syytään. Ystäväni vaikuttavat onnellisilta ja tuntuvat menestyvän elämässään ja tunnen hieman kateutta.. itselläni ei ole mitään tietoa tulevaisuudesta ja näin yksinäisenä sitä ei edes oikein halua suunnitella. Haluaisin ystäviä.. joiden kanssa olla vapaa-ajalla, tehdä kaikkea hullua ja jakaa unelmia. Olla täysin omaitsensä pelkäämättä.
Olen tällä hetkellä aivan hukassa. Tuntuu, että en voi liikkua mihinkään suuntaan.. ei töitä, ei opiskelupaikkaa, ei omaa asuntoa, yksinäisyyttä. En tiedä mitä haluan.
Halusin jakaa näitä tuntemuksia. Kertokaa miltä teistä tuntuu ja missä tilanteessa elämässänne olette. Miten olette selviytyneet yksinäisyydestä.. saaneet ystäviä ja mistä unelmoitte jne.
2237
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Olin samassa tilanteessa kuusi vuotta sitten,saman ikäinenkin kuin sinä, kumpa voisin sanoa jotain hyvää,piristävää,että elämä muuttui. Vaan en voi. Nyt olen yksin kotona, taas. Ryyppään aika rankasti nykyään. Huomennakin aamuvuoro. Silti ryyppään. Kaivoin juuri diapam askin kaapista. Heitin 40mg naamariin viinan saattelemana. En ole ennen koittanut, ahdisti, suretti vaan niin paljon ettei viina tuntunut helpottavan. Nuo on tarkoitettu lähinnä ujouteni aiheuttamaan ahdistukseen silloin tällöin. Katsotaan mitä käy. Nyt tuntuu jo aika erilaiselta. Humala voimistuu,vähän ehkä väsyttää enemmän.
Vielä kun olet nuori, tee elämälläsi jotain. Ettet ajaudu tähän tilanteeseen. Kaikki raha menee miltei viinaan. Ruokaa syön todella vähän. Tämä ei ole elämää, mutta tähän se johtaa hyvin helposti. Olen niin yksin. Ei mulla ole kuin työ ja viina. Millään ei ole enää merkitystä, tahdon kuolla. Tuossa iässä on vielä elämä edessä. Tässä kohtaa se tuntuu olevan jo takana. Olen alkoholisti tahtomattani. Tuossa iässä en edes tykännyt juomisesta. Tarpeeksi kauan kun elää yksin sitä alkaa vaan etsiä muita keinoja piristääkseen päivää.
Sulla on vielä aikaa, valitettavasti en osaa neuvoa mitä pitäisi tehdä. Jos olet mies, voi hyvinkin mun kohtaloni odottaa suakin. Viina kun on miehille se helpoin lääke yksinäisyyteen. Nyt, odotan vain kuolemaa. Siinä on mun elämäni unelma tänä päivänä. Tuossa iässä haaveilin niin monista asioista. Nyt sitä on amtanut vaan jo periksi. Eikä ole edes ketään keneen tukeutua.

Äänestä

Olen sinua pari vuotta vanhempi, tilanne tosin sama. En itsekkään tiedä mitä elämälläni tekisin. Mikään ei kinnosta ja tulevaisuuden pohtiminen ahdistaa. Tähän asti olen selviytynyt vain tuhlaamalla aikaa koneella ja nukkumalla. Alkoholiin ja lääkkeisiin en ole vielä sortunut. Oloni on ok, vain jos saan olla rauhassa. Pieninkin häiriö saa minut yleensä täysin sekaisin ja silloin olen päiväkausia ajatusten valtaamana. On selvää etten töitä voi tehdä tai opiskella, olen aivan liian väsynyt tekemään mitään. Apuakin on yritetty hankkia huonoin tuloksin, enkä sinällään usko että tilanne muuttuisi parempaan päin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ykshin kirjoitti:

Olen koko ikäni kärsinyt yksinäisyydestä.. joskus enemmän ja joskus vähemmän. Olen myös ujo ja hiljainen. Voisin sanoa, että syynä voisi osaksi olla se, että omaan huonon itseluottamuksen ja siksi aika usein tuntuu siltä, että en riitä tällaisena.. uusien ihmisten seurassa on vaikea olla omaitsensä. Vaikka olenkin vasta kohta 20.. niin elämäni tuntuu todella tyhjältä.. erityisesti nyt muutamien kuukausien aikana. Ystäväni, joita minulla on todella vähän, tuntuvat kaikkoavan nekin. Eikä se ole heidän syytään. Ystäväni vaikuttavat onnellisilta ja tuntuvat menestyvän elämässään ja tunnen hieman kateutta.. itselläni ei ole mitään tietoa tulevaisuudesta ja näin yksinäisenä sitä ei edes oikein halua suunnitella. Haluaisin ystäviä.. joiden kanssa olla vapaa-ajalla, tehdä kaikkea hullua ja jakaa unelmia. Olla täysin omaitsensä pelkäämättä.
Olen tällä hetkellä aivan hukassa. Tuntuu, että en voi liikkua mihinkään suuntaan.. ei töitä, ei opiskelupaikkaa, ei omaa asuntoa, yksinäisyyttä. En tiedä mitä haluan.
Halusin jakaa näitä tuntemuksia. Kertokaa miltä teistä tuntuu ja missä tilanteessa elämässänne olette. Miten olette selviytyneet yksinäisyydestä.. saaneet ystäviä ja mistä unelmoitte jne.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu