Heippa!
Mulle tehdään suunniteltu sektio vauvan perätilan, olemattoman lapsivesimäärän ja ahtaan lantion vuoksi muutaman päivän päästä. Tiedän, että sektion/sektioiden kokeneet ovat varmaan saaneet kertoilla omaa kokemustaan miljoona kertaa, mutta haluaisin todella tietää sekä hyviä että huonoja sektiokokemuksia. Eniten kiinnostaa tietää miten selvisitte sen kipeän haavan kanssa? Miten jaksoitte aluksi kotona vauvan kanssa? Multa n kerran tähystetty vatsan läpi ja ne kolme minimaalista haavaa meinas jo tehdä mut hulluksi, kun pariin viikkoon ei päässyt ylös sängystä eikä alas sänkyyn ilman tuskaa, että mitenköhän sen 20 senttisen sektiohaavan kanssa pärjää kun on vauvakin hoidettavana.
Kiinnostaisi myös tietää, miten siellä heräämössä sitten kun tunto alkaa palautua, onko ihan helvetilliset tuskat?
Kiitos kaikille jotka vaivautui vastailemaan :)
Mulle tehdään suunniteltu sektio vauvan perätilan, olemattoman lapsivesimäärän ja ahtaan lantion vuoksi muutaman päivän päästä. Tiedän, että sektion/sektioiden kokeneet ovat varmaan saaneet kertoilla omaa kokemustaan miljoona kertaa, mutta haluaisin todella tietää sekä hyviä että huonoja sektiokokemuksia. Eniten kiinnostaa tietää miten selvisitte sen kipeän haavan kanssa? Miten jaksoitte aluksi kotona vauvan kanssa? Multa n kerran tähystetty vatsan läpi ja ne kolme minimaalista haavaa meinas jo tehdä mut hulluksi, kun pariin viikkoon ei päässyt ylös sängystä eikä alas sänkyyn ilman tuskaa, että mitenköhän sen 20 senttisen sektiohaavan kanssa pärjää kun on vauvakin hoidettavana.
Kiinnostaisi myös tietää, miten siellä heräämössä sitten kun tunto alkaa palautua, onko ihan helvetilliset tuskat?
Kiitos kaikille jotka vaivautui vastailemaan :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulle tehtiin sektio pari viikkoa sitten. Haava ei ollut kipeä heräämössä, koska olin saanut morfiinia leikkauksessa jonka vaikutus kestää 24h. Seuraavana päivänä kun nousin ylös, olikin yllätys ettei haava ollutkaan kipeä vaikka lääkkeen vaikutus oli jo loppunut!:) Eli ei se haava ollut kipeä ollenkaan, tuntui vain mahassa että jotain siellä on tehty, muttei ollut kipeä yhtään.
Hyvin olen jaksanut vauvan kanssa. Olen nukkunut sohvalla välillä kun se on kovempi kuin sänky, niin pääsen hyvin ylös siitä. Vaikkei haava olekkaan kipeä, niin silti pitää varoa ettei yritä käyttää vatsalihaksia! Nyt jo pääsen hyvin sängystäkin ylös, mutta aluksi mieheni piti vähän auttaa ettei vatsassa repeä mikään. Eli vaikka olo on ihan normaali, niin pitää muistaa että vatsaan on tehty leikkaus ja ne haavat voivat oikeasti revetä!
Itse sektio meni hyvin, olin kaksi päivää sairaalassa ja sitten pääsin kotiin ihanan nyytin kera!:) Onnea leikkaukseen!:)
Moikka,
en tuntenut heräämössä enkä samana iltana yhtään mitään. Mulle annettiin jotain mömmöä suoneen kun vauvan syntymän jälkeen tuli järjetön kylmyys ja tärinä. Haava ei ollut kipeä, vatsan sivut vihloi monta päivää kyllä. Vinkiksi; hommaa kotiin pari kylmäkallea, laita jääkaappiin ja siitä suoraan iholle sinne missä kipuilu on.Helpottaa hirveästi sohvasta ja sängystä ylös pääsyä. Kun sairaalassa saat nousta ylös, keskity vetämään itsesi normaali asentoon seistessä ja kävellessä. se ei satu yhtään enempää kuin jos kävelisit selkä kyyryssä. Sektion jälkeen vatsassa on voimakasta ilmakkuutta monella- siis suuremmalla osalla. Mainitse hoitajalle jos kärsit siitä.Niillä on tehokkaat hoitokeinot siihenkin vaivaan. Leikkauksen jälkeen sopivasti köpöttelyä ja lepoa ja särkylääkkeitä ohjeen mukaan. Muista kesäsynnyttäjänä suihkuttaa haavaa usein ja kolme min kerrallaan. vatsalihasten vahvistaminen sitten myöhemmin, ehkä jouluna on turvallista... tsemppiä! :)
Kiitos teille! :)
teillä molemmilla ainakin hyvin positiiviset kokemukset takana :)
Minä kun luulin että heräämössä iskee hirveät tuskat kun puudutus lakkaa..
Lisääkin saa kertoilla :)
Se itse leikkaushan on aika nopea.Puudute, leikkauspöytä kallistetaan, odotetaan puutumista.Verenpainetta mitataan koko ajan...muista hengitellä ihan rauhassa, ettei tule huono olo leikkauksen aikana sen takia. Verenpaineen lasku kyllä saa vähän huonoa oloa aikaan. sit kun tunnet voimakasta heilutusta, vauvaa ollaan juuri kaivamassa. Älä pelästy jos vauvasi ei syntymän jälkeen kilju kurkku suorana, vaan hiljenee aika nopeesti- se kuulemma on yleistä että sektioidut vauvat ei huuda kuten alakautta syntyneet. sektiovauvat myös tarvitsee lämmintä päälleen aika nopeesti. pidä mieli positiivisena!
Kääntöpuolena voin omakohtaisesti kertoa että kivuitta en selvinnyt,päinvastoin.
Leikkaus meni kuulemma hyvin,itse en muista siitä mitään kun olin niin tungettu täyteen lääkkeitä joten koko leikkaus meni aikalailla pimennossa. Heräämössä sain tajuttomat tärinät, huonon olon ja verenpaineeni lähtivät nousuun jonka myötä pääsin osastolle muutaman tunnin tarkkailun jälkeen vasta.
Kipua aloin tuntea vasta aamulla ja se jos mikä oli järkyttävää.
Pienikin liike toi tunteen että haava ja koko vatsa repeäisi. Kun hoitajat väenväkisin pakottivat nousemaan jaloittelemaan meni sängystä kampeemiseen jo puolisen tuntia,onneksi oli moottoroitu sänky niin helpotti kuitenkin hiukan. :D
Jaloitellessa sama kipuilu jatkui,kaikki teki kipeää. Meninkin buranan ja jonkun tujumman kipulääkkeen avulla koko sen ajan kun osastolla olin,eli n.3 päivää.
Kotona haava oli edelleen kipeä ja vauvan hoitelu olikin aluksi raskasta ja hidasta..mutta siitäkin selvittiin.
Niin ja jos kivut saat voit vain kuvitella miltä tuntuu sitten suihkutella haavaa kun joutuu sitä roikku vatsaa nostelemaan edestä pois,auts!
Minulla haava oli arka noin kahden viikon ajan ehkä.
Nyt kuitenkin sektiostani on kulunut reilu kk ja voin mainiosti,haava on parantunut hyvin eikä arista tms.
Tämä siis kertokoon sen että joillain se kääntöpuoli on juuri tuo kipuilu,jotkut pääsee siitä pälkähästä,älä kuitenkaan ala pelkäämään leikkausta/sen jälkeistä aikaa kaikki menee varmasti hyvin! :)
Onnea leikkaukseen!
Minulle tehtii sektio perätilan vuoksi. Leikkaus meni hyvin, vaikka menetin kuulema paljon verta. En huomannut itse muuta kuin että huimasi vaikka olin makuulla.
Heräämössä ei iskenyt mitään tuskia, paitsi siitä kun hoitajat painelivat kohtua, kun se ei lähtenyt pienenemään.
Kipu tuntui sitten kun piti lähteä liikkeelle ja olïhan se aika voimakasta. Särkylääkkeet auttoivat hyvin.
Kotona tuli pari kertaa sellainen kipuaalto että pelkäsin haavan revenneen, mutta olin kyllä n. viikon päästä ihan kunnossa.
Kuumat suihkut haavalle auttoivat parantumista. Olen hoikka, joten ei tarvinnut pelätä että haava mätänee läskien väliin.
Arpi on nyt nelän vuoden päästä siisti ja huomaamaton, ainoastaan toiselta puolelta puuttuu tuntoihosta ja vatsa on vähän hassun mallinen arven yläpuolelta.
Hyvin meni siis kaiken kaikkiaan.
Mulle tehtiin hätäsektio 3½kk sitten. Alkuun ei paikat meinannu puutua, joten tuli paniikki ja minut nukutettiin. Heräsin sitten heräämössä. Lääkettä sain koko ajan lisää, kun tuntui, että vatsa olisi ollut krampissa. Kamala jano oli koko ajan, enkä saanut juoda. Olin niin "aineissani", että älysin vasta seuraavana päivänä olevani edes olemassa. Vatsa ei ollut kipeä. En vain uskaltanut kamalasti liikkua, mutta heti minut pistettiin menemään hoitajan kanssa vessaan, mistä olen kyllä kiitollinen, muuten olisin varmaan jäänyt vuodepotilaaksi. Ensimmäisiä vessareissuja pelkäsin ja varsinkin isolla hädällä käymistä. Pyyhkiminen oli hieman vaikeaa ja alushousujen ja sukkien pukeminen, kun varoi koko ajan haavaa. Paikat ei ollut kipeänä ainoastaan tuntui yskäistessä ja sängyssä asentoa vaihtaessa, että vatsalihakset oli kipeänä kuin olisi tehnyt kovan jumpan.
Haava oli parantunut täysin jo sairaalasta lähtiessä. Jälkitarkastuksessa (2kk) Lääkäri ei löytänyt haavaa, uskomatonta mutta totta, niin hyvin oli parantunut. Ainut on vielä mikä vaivaa kutina ja paikoittain tunnottomuus
Mulle tehtiin perätilan takia sektio, jo kohta kolme vuotta sitten. Itse leikkaus meni hyvin ja kivuttomasti. Lapsi huusi heti ja oli kympin vauva. Verta meni vain 50 ml, joka on vähemmän kuin normaalialatiesynnyttäjillä. Heräämössä odottelin puudutteiden lakkaamista, ja siinä kätilöt painelivat kohtua, joka ei kunnolla heti supistunut, ja siinä vaiheessa, kun puudutteet katosivat, niin voin suoraan sanoa, että se painelu sattui todella paljon! Olisin toki voinut vielä pyytää särkylääkettä tai jotain kipupiikkiä painelujen ajaksi, mutta eipä tullut mieleen. Muuten haavakohtaan ei särkenyt. Samana iltapäivänä tuli kovia jälkisupistuksia ja niiden aikana tuntui, että vatsa repeää auki just, mutta kipu katosi samantien kun sain kunnon kipulääkettä. Mitään kipupumppua ei ollut.
Jaloilleni nousin seuraavana aamuna ja sitten pysyinkin aika hyvin liikkeellä koko ajan. Vatsaa hieman aristi, mutta muuten ei esim kävely sattunut lainkaan. Sängystä nouseminen ja siellä kääntyminen olivat hankalaa. Äkkinäisiä liikkeitä tulee välttää. Aivastukset ja yskäsyt kyllä kirpaisivat hieman. Vessassa käynnit onnistuivat hyvin ja kivuttomasti heti alusta alkaen. Kipulääkkeitä söin ekat kolme päivää, olisivat antaneet enemmänkin, mutten tarvinut. Kotona veteln panadolia lähinnä varmuuden vuoksi.
Vauvan hoito onnistui heti hyvin. Nukuin vauvan kanssa sohvalla, koska alakerrassa oli helpompi koittaa imetystä ja hakea korviketta ja päästä vessaan öisin. Ja sohvalta nousu oli helpompaa kuin meidän sängystä. Isäntä meillä on yrittäjä, eikä ollut kotona juuri lainkaan lapsen synnyttyä, joten yksin siinä hyvin pärjäsin sektiohaavan kanssakin. Kevyttä kotityötä tein (pyykit/astiat), mutta siivoukset jäivät. Pikaruoka maistui ja sohvalla tuli köllöteltyä ja telkkaria toljoteltua ainakin imettäessä. Kauppakasseja kantelin jo kahden viikon päästä (vaikkei olisi saanut), ja noin kuukaudn päästä olo oli täysin normaali. Joskus aivastaessa tuntui vihlontaa. Kuitenkaan vatsalihaksia en kyennyt mukavasti treenaamaan ennen kuin reilusti yli puolen vuoden kuluttua.
Haava siis parani hyvin, eikä sitä puoli vuotta sektiosta edes oikein huomannut. Muista suihkuttaa tai pyyhkiä esim märällä vanulla ja sitten huolellisesti taputella kuivaksi muutamia kertoja päivässä!
Lääkettä saa ja pitääkin pyytää tarvittaessa. Itse aristelin pyytämistä ekana päivänä ja ihmettelivätkin, miten vähällä lääkkeellä olen pärjännyt. Eli lääkettä saa kun pyytää. Pyydä lisää vaikka ihan varmuuden vuoksi. Kivusta ei toki tarvitse kärsiä.