Olen ollut koko elämäni ajan enemmän tai vähemmän lihava. Nyt olen taas lähellä normaalipainoa ja sen myötä miehet ovat taas alkaneet kohdella minua pilluna paskakasan sijaan. En kuitenkaan voi unohtaa sitä, miten minua kohdellaan painaessani enemmän. Miten te muut olette selviytyneet tämän asian kanssa? En voi edes puhua miehen kanssa tiedostamatta koko ajan, miten hän kohtelisi minua, jos painaisin vain muutaman kilon enemmän...
Miten unohtaa ja antaa anteeksi?
fat butterfly
891054
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 89
Vanhimmat
Sinulla on ainakin sellainen asenne muita ihmisiä kohtaan, että varmaan mitään parisuhdetta tai oikein mitään muitakaan suhteita ei kannattane edes miettiä.
menetkö asennevammainen muualle huutelemaan..
Joo, minunhan asenne se tässä ongelma on. Se, että katsoo oikeudekseen haukkua ja pilkata ihan tuntematonta ihmistä vain ylipainon takia on ihan normaalia käytöstä, eikä sen saisi antaa vaikuttaa mielikuvaan ihmisistä...
Vaikka Sinua olisi haukkunut 100 ihmistä, niin syytät asiasta KAIKKIA miehiä (diskriminaatio ?) - siis myös niitä tuntemattomia, joilla saattaisi olla hyvinkin lämpimiä tuntemuksia Sinua kohtaan (kiloista riippumatta). Luuletko, että he vastaavat tuollaiseen negatiivisuuteen/katkeruuteen jotenkin positiivisesti ?
Jep, hoida itsetuntosi kuntoon, ja lähde sitten vasta ihmisten ilmoille.
Kuule, ei todellakaan jää sataan mieheen, jotka ovat minua haukkuneet! Voin sanoa, että suurin osa tapaamistani on vähintään kohdellut minua halveksuvasti ja tuskin voi sanoa, että juuri minä olen sattunut tapaamaan juuri ne läskivihaajat ja muut miehet olisi erilaisia...
En syytä kaikkia miehiä, vaan en voi luottaa keneenkään mieheen, koska minulla ei enää ole keinoa (=lihavuus) tietää miten mies minua kohtelisi, jos olisin lihava.
>
Mitä Sinä olet tehnyt, että tuiki tuntemattomat ihmiset ylipäätään avaa suunsa ?
>
Oikeasti vai katkerissa kuvitelmissasi ?
Mitä Sinä teit saadaksesi tuollaista kohtelua ?
>
Aloituksessa näin teit.
>
Ja sekö ei ole halveksuvaa käytöstä miehiä kohtaan ?
"Mitä Sinä olet tehnyt, että tuiki tuntemattomat ihmiset ylipäätään avaa suunsa ?" "Mitä Sinä teit saadaksesi tuollaista kohtelua ?"
-Kuule yritin pysyä poissa tieltä mahdollisimman hiljaa, ettei kukaan miespuolinen vain huomaisi olemassaoloani. En kuitenkaan suostunut jäämään kotiin häpeämään itseäni, niin kuin miesten mielestä ilmeisesti olisi pitänyt!
"Ja sekö ei ole halveksuvaa käytöstä miehiä kohtaan ?" Ei läheskään yhtä halveksuvaa, kuin mitä minä olen saanut osakseni! Mikset yritä ohjata noita läskivihaajia hoitoon??? Minun ongelmani ja epäluuloni perustuvat heidän käytökseensä, heidän käytöksensä taas minun ulkonäkööni! Kummallakohan on suurempi asenneongelma?!!
Miksi sinä ylipäätään vastaat tähän? Olet selvästikin yksi läskivihaajista, joten mitä sinä tästä saat? Olet kai kuullut, että läskeistä voi päästä eroon, mutta paskan persoonallisuuden kanssa on jumissa lopun elämäänsä.
Oletko kohdannut näitä ikävästi käyttäytyviä miehiä ihan tavallisessa arkielämässäkin, vai puhutko nyt humalaisista miehistä ravintoloissa? Humalaisen ihmisen käytöksestä ei kannata vetää kovin syvällisiä johtopäätöksiä varsinkaan yleistäen sitä muihin ihmisiin.
Paljon tietysti juuri viihteellä, missä alkoholilla on osuutta asiaan, mutta usein myös muualla. Kauppa(ostin sitten mitä tahansa!) ja bussipysäkki ovat sellaisia paikkoja, joissa olen saanut paljon vittuilua, mutta myös kerran kirjastossa, kerran museossa ja kerran oopperan pihalla, joka tuntematon mies tuli puristamaan perseestä ja sanomaan, että eikö kannattaisi laihduttaa! Siinä oli paljon ihmisiä ympärillä ja olisin halunnut vajota maan alle... Ja aikoinaan koulussa tietenkin, mutta teinipojat on julmia vähän kaikille...
>
Kumma kyllä vain harva lihava ihminen kuulee tuolla tavoin negatiivista ulkonäöstään. Mikänhän Sinussa on se, joka herättää tuollaisen ? Lueskelin joskus Kiloklubissa lihavien kokemia tapauksia, niin siellä kyllä herjat tulivat sukupuolesta riippumatta, mutta eipä niitä juuri kukaan satoja ole kertonut tulleen. Sinulla on siis jokin ero muihin nähden. Ehkä se on juuri se asenne.
>
Mutta kuitenkin asiat usein eskaloituvat, jos Sinulta saatu kohtelu on huonoa, saat sen moninkertaisesti takaisin.
>
Niin, varmasti joillekin olisi syytä kouluttaa ainakin käytöstapoja, mutta siihen, millaiseen vartaloon joku ihastuu, niin se tuskin on hoitamista vaativa sairaus (kertooko sellaisen sairaudeksi luokittelemisesi itsestäsi enemmän kuin muista - ihan kuin kaikkien pitäisi ihastua juuri sellaisiin asioihin, joihin Sinä velvoitat tai ovat muuten sairaita). Ihmeellistä tässä on vaan se, että miten ihmeessä tuo "läskiviha" kohdistuu niin selkeästi Sinuun eikä muihin lihaviin.
>
Vai perustuuko heidän käytöksensä Sinun ongelmiin ?
>
Miltä luulet, miltä tuo nimittelysi tuntuu minusta ? Onko se asiallista käytöstä ?
Jep, minä pidän pyöreähköstä naisvartalosta, joten nimittelysi ei osu kohdalleen. Tuosta suuttumuksesta minua kohtaan vaan huomaan, että arvaukseni "vastaus löytyy peiliäkin lähempää" taisi osua varsin hyvin kohdalleen.
Kuten huomaat, näin pienestä keskustelusta havaitsen, että vaikka olisit mielestäni oikeinkin hyvännäköinen (sen näköinen, että esim. baarissa voisin ottaa kontaktia), niin teet asenteesi niin hyvin selväksi, että jo näiden viestien jälkeen tiedän, etten todellakaan lähtisi mihinkään kontaktiin kanssasi. Se ei kuulu minun tapoihini, mutta joku voisi vaan kuitata tuon asenteesi jollain vittumaisella kommentilla, että saisit takaisin osan siitä negatiivisuudesta, jota ympäristöösi kylvät.
>
Sepä se, miksi Sinulla on ollut ongelmia ihmisten kanssa lihavana ja laihana - ja tulee jatkossakin olemaan. Toki olen sitä mieltä, että persoonaakin voi kehittää, mutta siinä pitää myöntää, että kaikki vika ei ole vain muissa ihmisissä.
Yritä edes !
"Kumma kyllä vain harva lihava ihminen kuulee tuolla tavoin negatiivista ulkonäöstään." Niinkö? Lue esimerkiksi lihavien ihmisten blogeja ym., niin ehkä mielesi muuttuu.
"Ehkä se on juuri se asenne." Ehkä joo. Mä olen aina ollut parhaani mukaan kiltti ja ystävällinen muita ihmisiä kohtaan, mutta uskon, että miehille on melkoinen punainen vaate se, ettei läski nainen jää kotiinsa häpeämään, vaan uskaltautuu jopa ulos!
Ja kuka tässä on puhunut mistään ihastumisesta?!! En minä odottanut silloin tai nyt kenenkään ihastuvan minuun, vaan puhun siitä, että minua kohdeltiin huonosti esimerkiksi haukkumalla!
"Miltä luulet, miltä tuo nimittelysi tuntuu minusta ? Onko se asiallista käytöstä ?" Kyllä, totuuden toteaminen on asiallista käytöstä.
Kuule, jos et ottaisi minuun kontaktia baarissa, niin se olisi todennäköisesti parempi asia, kuin jos voittaisi 7 oikein lotossa.
Mulla on ongelmia laihana, koska minulla on traumoja siitä ajasta, kun olin lihava. Ne traumat on pääosin aiheutuneet siitä, miten miehet minua kohtelivat. Se on tasan niiden miesten syy, eikä kenenkään muun, koska minä olen aina ollut ystävällinen ja kohtelias muita ihmisiä kohtaan.
Ja jos minä olen niin negatiivinen ja ilkeä ja kamala ämmä, niin miksi niitä miehiä sitten nyt koko ajan pyörii ympärillä, kun olen laiha? Vai muuttuiko mun luonteenikin kenties kilojen katoamisen myötä?
Eikö teille provoaville läskivihaajille ole mitään omaa palstaa?
>
Vetosin juuri lihavien kokemiin kokemuksiin. Huomasitko ? Ainakaan heillä ei tuntunut olevan noin vaikeaa mitä Sinulla. No, ehkä asosiaaliset tyypit sitten kirjoittavat vain blogiin omia katkeria valitusvirsiään - ehkä he ovat siis vertaisryhmä Sinulle. Ehkä kuitenkin olisi syytä yrittää irti juuri tuosta ryhmästä.
Väitän, että kaikki ihmiset ovat joskus kuulleet jotain negatiivista omasta ulkonäöstään.
>
Oletko ystävällinen esim. minua kohtaan ? Väität minusta asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Samoin esität negatiivisia ja jopa halventavia kommentteja. Ei tuo käytöksesi ystävällliseltä vaikuta vai mitä itse tuumit ?
>
Niin, mutta jos joku (mies) olisi puhutellut Sinua mukavilla sanoilla, olisit antanut saman asenteesi vaikuttaa häneen (kun et kerran puhu millään muulla tasolla KAIKISTA miehistä kuin, että he haukkuvat). Jep, "terveen" kuuloinen asenne.
>
Eli jos joku on lihava, Sinusta on oikein todeta, että "laihduta" - tai ainakin "läski" ? Tuossa nyt juuri pidät saamaasi käytöstä hyväksyttävänä. Ei saatana, teet nyt itse juuri sitä, mistä syytät näitä Sinua loukanneita miehiä !
>
Miksi haluat solvata nyt minua (syytähän et pystynyt perustelemaan) ? Minä tosiaan valitsen, kenen kanssa menen puhelemaan, ja tosiaan tuollaisella asenteella (kunhan se vaan näkyy ulospäin) olevat ihmiset kierrän kaukaa.
Oikeastihan yritän auttaa tässä ongelmassasi. Odotitko, että kaikkien olisi vaan pitänyt tulla aloituksesi jälkeen kirjaamaan, että kaikki miehet on pahoja, idiootteja ja ne pitäisi pistää hoitoon ? Oliko karu yllätys, että jos ajattelee, että kaikki miehet on kategorisesti pahoja, niin vika ei välttämättä olekaan miehissä vaan siinä omassa diskriminoivassa asenteessa ?
>
Mutta jos kohtelet muitakin miehiä kuten minua nyt, niin aivan varmasti saat paskaa niskaasi (et todellakaan ole ystävällinen tai kohtelias minua kohtaan). Ajattelin jo tähän pistää, mutta hillitsen enkä vastaa vittuiluun vittuilulla.
Jos mielestäni ansaitsen tuollaisen käytöksen, niin miksi ihmeessä Sinä et ansaitsisi sitä käytöstä, minkä saat ?
>
Miesten lisääntynyt Sinun pitäminen pillunako (kuten sanoit) on sitten tällaista, joka osoittaa, että olet oikein miellyttävä nainen ? Minusta se osoittaa sen, että he voivat purkaa seksuaaliset halunsa Sinuun, mutta eivät pidä Sinua niin miellyttävänä, että haluasivat tutustua Sinuun ihmisenä.
>
Oliko tämä vaikea ymmärtää: "minä pidän pyöreähköstä naisvartalosta, joten nimittelysi ei osu kohdalleen" ? Voin kyllä vaikka tavuttaa lauseen, jos et vieläkään sitä osaa lukea. Tässä ei siis ole mitenkään kysymys Sinun läskeistäsi (kuten varmasti itsekin jo olet huomannut, ettei Sinua edelleenkään haluta ihmisenä vaikka olet laihtunut) vaan ihan jostain muusta. Suojaudut kyllä omien ongelmiesi kanssa tuon keksimäsi läskimuurin taakse.
Tämä on nyt viimeinen viesti, jonka sulle vastaan, koska kait sä sait jo kicksit provoilustasi? Jos et, niin jatka jonkun muun kanssa. Mä luulin, että mulla oli ongelmia, mutta olen minä sentään tervejärkinen vielä sinuun verrattuna. Ei mikään mitä minä sanon muuta tässä mitään, koska sinä haluat uskoa harhoihisi ja miesten erinomaisuuteen ja vihata jokaista naista, joka ei näe miehiä täydellisinä.
"Oletko ystävällinen esim. minua kohtaan ?"
Olen ystävällinen IHMISIÄ kohtaan. Sinä olet vain provo, joka haluaa loukata minua. Sinulta jää vain ymmärtämättä, että entinen läski on kuullut niin paljon pahempaakin, että sinä olet korkeintaan lievästi ärsyttävä, enemmänkin säälittävä. Mulla ehkä on ongelmia, mutta niille on sentään jokin syy. Mikä sinusta teki tuollaisen?
"Väität minusta asioita, jotka eivät pidä paikkaansa."
Niin sinäkin minusta.
"Eli jos joku on lihava, Sinusta on oikein todeta, että "laihduta" - tai ainakin "läski" ? Tuossa nyt juuri pidät saamaasi käytöstä hyväksyttävänä. "
Kyllä minusta oli ihan ok, että tutut ihmiset kahden kesken sanoivat, että minun olisi syytä laihduttaa. Tottahan se oli! Mutta se, että tuntemattomatkin vittuilivat ja nöyryyttivät julkisesti on ihan täysin eri asia.
"Oikeastihan yritän auttaa tässä ongelmassasi."
Et yritä. Sinulla on huono itsetunto, etkä kestä minkäänlaista miehiin kohdistuvaa kritiikkiä. Sinun mielestä kaikki vika on aina naisessa, oli tilanne mikä hyvänsä.
"Jos mielestäni ansaitsen tuollaisen käytöksen, niin miksi ihmeessä Sinä et ansaitsisi sitä käytöstä, minkä saat ?"
Sinä olet sisäisesti ruma. Minä taas ulkoisesti. Siinä on suuri ero.
"Miesten lisääntynyt Sinun pitäminen pillunako (kuten sanoit) on sitten tällaista, joka osoittaa, että olet oikein miellyttävä nainen ? Minusta se osoittaa sen, että he voivat purkaa seksuaaliset halunsa Sinuun, mutta eivät pidä Sinua niin miellyttävänä, että haluasivat tutustua Sinuun ihmisenä."
Se, että minulla on paljon ystäviä osoittaa, että olen miellyttävä ihminen. Minulle on sinällään ihan sama haluavatko miehet minulta pillua vai muuta, koska he eivät joka tapauksessa saa minulta haluamaansa. Ainakin he kovasti yrittävät minua piirittää, mutta ehkä miehet sitten tekee niin paljon töitä pillun eteen. Mutta tuo kommenttiko oli sun puolustuspuhe miesten mukavasta luonteesta? Toivottavasti et tee mitään vastaavaa ammatiksesi... :D
"Kirjoitat: "en usko päätyväni parisuhteeseen", mihin lisäät selittävän osan: "kun mulla tosiaan on niitä alleja ja venymisarpia". Mitä muuta syitä allit ja venymisarvet ovat kuin pinnallisia ? Tekeekö se minusta vammaisen tai lukihäiriöisen, että Sinä kirjoitat pinnallisimman lukemani syyn, miksi et voi parisuhdetta aloittaa ?"
Menepäs esimerkiksi tuonne suom24:n sinkut-palstalle(siellä on sulle myös kaltaistasi seuraa, viihdyt varmasti) lukemaan mitä mieltä miehet on naisista, joilla on hiukankin löysää ihoa tai raskausarpia. Sieltä löytyy useampikin keskustelu aiheesta. Näet, ettei pelkoni olekaan ihan aiheeton.
>
Selitä nyt, mitä epätervettä minussa muka on ? Jos pidät kaikkia miehiä sukupuolensa perusteella pahoina ja väärinkäyttäytyvinä, niin kyllä mielestäni siinä tapauksessa pitäisi mennä peilin eteen tarkastelemaan tilannetta - eikä vaan syyttelemään ihmisiä sukupuolensa perusteella.
>
Missä olen väittänyt, että pidän jokaista miestä täydellisenä ?
Missä olen väittänyt, että vihaan naisia ?
Eikö argumenttisi enää riitä muuhun kuin valehtelemaan siitä, mitä minä olen puhunut ?
Jep, todellakin pidän yleensä naisista, mutta se ei tarkoita, että jokaisella naisella olisi älykkyyttä tai asennetta, josta voisin pitää.
>
Eli kun minä en ole mielestäsi ihminen lainkaan, voit omasta mielestäsi solvata minua surutta - vailla mitään käyttäytymissääntöjä ? Niin, mitä jos ne miehet eivät pitäneet mielestään Sinua ihmisenä ? Heillä oli siis oikeus solvata Sinua juuri kuten Sinä oikeutat saman itsellesi nyt.
Mistä näitä "älykköjä" oikein sikiää ?
>
Mitä olen väittänyt Sinusta sellaista, joka ei pidä paikkaansa ? Eikö tule vastausta ? Jep, sitähän minäkin.
>
Mutta sitä samaahan teet nyt minulle, tuntemattomalle ihmiselle: solvaat ja yrität nöyryyttää. Miksei tuota samaa saisi tehdä Sinulle, mitä teet muille ?
Peili ? Vihdoinkin ?
>
Miksi minä olisin ruma sisäisesti ? Enhän minä ketään solvaa tai hauku (no, ehkä jo alan vastailla samalla mitalla takaisin) enkä myöskään vihaa ketään sukupuolensa perusteella tms.
Kuitenkin Sinua pidetään sanomasi mukaan ainoastaan pilluna miesten keskuudessa. Sellainen ihminen ei voi olla kaunis sisäisesti.
>
Viimeksi vetosit siihen, että olet kaunis sisäisesti, koska miehet pitävät Sinua omien sanojesi mukaan pilluna. Voit miettiä siitä (jo itse asissa tuosta vulgaarista ilmaisusta), miten "kaunis" olet sisältä.
>
En kommentoinut miehiä lainkaan. Meitä on hyvin monenlaisia. Jotkut varmasti haluavat naisilta ainoastaan seksuaalista tyydytystä - tai ainakin joiltakin naisilta (varsinkin sellaisilta, joilla on kyllä ulkokuori, mutta mätä sisus). Suuri osa miehistä on kuitenkin toisenlaisia.
>
Siis joku pinnallinen kirjoitus tekee Sinusta yltiöpinnallisen ? Onko Sinulla omia ajatuksia lainkaan vai elätkö juuri kuten toiset määräävät ?
Steraotypian mukaan miehen pitäisi olla pitkä, tumma ja komea (sekä rikas). Pitäisikö siis muiden miesten tehdä suoraan itsemurha, kun eivät kuitenkaan kelpaa kenellekään ? Vai olisiko sittenkin niin, että on paljon naisia, jotka haluavat vähän erityyppisen miehen kuin stereotypian tai hyväksyvät stereotypiasta poikkeavia piirteitä ? Olisiko miehissä myös sellaisia, jotka haluaisivat jotain muuta kuin stereotypian - tai hyväksyisivät siitä poikkeavia piirteitä (hekin tiedostavat, että heissä itsessäänkin on vikoja) ?
Tekeydytkö vaan puupääksi ?
tuota teidän (sinun) kinastelua, ja totean että sinulla voi jossakin kohdin (joskus) olla joitakin ihan ok pointteja, mutta tuo sinun asenteesi ja tyylisi on niin ylimielinen ja aggressiivinen, että pointit jäävät taatusti huomaamatta. Kyllä kuka tahansa pystyy suutaan soittamaan. Tunnut pitävän itseäsi kovinkin älykkäänä, siitäkö johtuu että voit mielestäsi puhua ihmisille (anonyyminä, netissä) noin alentuvaan tyyliin? Itse en sinunlaisesi kanssa (selviydyt hyvin verbaalisesti, joten käännät asiat vaikka päälaelleen halutessasi) lähde (tavallisesti) keskustelemaan ollenkaan, koska siitä ei mitään kehittävää keskustelua seuraa. Tuntuu lähinnä että tarkoituksesi on provosoida, onko näin? Ap esim. selvitti hyvin miksi hän on epäluuloinen miesten suhteen ja sinä käännät asian niin että ap olisi jotenkin ansainnut sellaista käytöstä, esim. nimittelyn. Nimittelyhän ei ole ikinä hyväksyttävää. En ymmärrä motiiviasi..
>
Voin olla tiukka mutta aggressiivinen en liene. Toki teen melkoisen selväksi, mitä tarkoitan. Kuuntelen myös järkiperusteita, mutta niitä siis pitää olla - pelkkä ininä tai minun kimppuun hyökkääminen ei ole järkiperuste.
>
Ei. Älykkyyteni keksit ihan itse.
>
En kyllä mitenkään ymmärrä, että olisin puhunut alentavaan (ilmeisesti näin päin tarkoitit) tyyliin. Toki ihan viimeisissä viesteissä voit nähdä jotain viitteitä siitä, koska kirjoittaja hyökkäsi minun henkilöäni vastaan (vaikka kyseessä oli hänen ongelmansa - minusta ei puhuttu/pitänyt puhua sanallakaan; esitin vain objektiivisen mielipiteeni positiostani riippumatta).
>
Ei. Ihan oikeasti halusin, että aloituksen kirjoittaja miettisi omaa panostaan asiassa. Hän toki varmasti toivoi, että jokainen kirjoittaisi, että "miehet on pahoja" ja "olet ilman muuta täysin syytön, koska kaikki miehet on suuria saatanoita". Eikö eriävä mielipide (varsinkin kun vielä perustelin sitä) ole opettavainen ? Ei tämäkään asia saa olla tabu, että vain hyssytellään ja taputellaan päähän, että "olet oikeassa syytöksinesi, itsessäsi ei ole mitään vikaa".
>
Siis missään vaiheessahan ei ole väittänyt, että moinen käytös olisi ollut sallittua. Sitä vaan kirjoitin, että siihen käytökseen on varmasti olemassa syy. Eikä syytä välttämättä tarvitse lähteä hakemaan peiliä kauempaa ainakin mitä tulee aloittajan asenteeseen: heti aloituksessa hän haukkui kaikki miehet (siis esim. minut vaikka en ole/ollut edes tavannut häntä). Sellaisella asenteella kerää varmasti hankaluuksia. Tietenkään edes tämän jälkeen haukkuminen/minkäänlainen väkivalta ei ole hyväksyttävää.
Mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, että kuitenkin aloittaja itse katsoi olevansa oikeutettu solvaamaan minua vain omaan mielipiteeseensä minusta vedoten. Tuolla omalla käytöksellään hän kyllä minusta oikeuttaisi vastaavan myös häntä itseään kohtaan (vaikka vieläkään väkivaltaan ei mielestäni pidä vastata väkivallalla), mutta tästä samasta käyttäytymismallista itseään kohtaan hän syyttää kategorisesti (tuntemattomiakin) ihmisiä sukupuolensa perusteella.
Minusta tuntuu yhä enemmän vaan siltä, että aloittaja on juuri se äärimmäisen vittumainen ihminen, joka kerjää verta nenästään (monet tekee niin tiedostamattaan; jokainen varmasti tuntee jonkun tällaisen), mutta sitten kun sitä "verta" tulee, niin painutaan itkemään ja syyttämään, että muut on niin kamalia.
En tiedä, millainen kuva muilla on, mutta minusta suora diskriminaatio sukupuolen perusteella (ja esim. valehtelu minun sanoistani) osoittaa jonkinlaista vihamielisyyttä, joka aivan varmasti jossain vaiheessa kääntyy itseään vastaan. Ehkä aloittajan oman ihanuutensa julistaminen omasta subjektiivisesta näkökulmasta käsin ei pidäkään ihan täsmälleen paikkaansa.
Olen edelleen sitä mieltä, että jos pitää jotain ihmisryhmää tuon ryhmän määrittävän parametrin perusteella kategorisesti pahana, niin vika siihen löytyy peiliäkin lähempää. Siis jos mielestänne esim. savolaiset, helsinkiläiset, puolalaiset, miehet, vanhukset, lihavat tai tummaihoiset ovat kategorisesti pahoja ihmisiä, niin menkää tutkimaan itseänne. Vika ei ole tuossa ihmisryhmässä. Oletko tästä eri mieltä ?
tyyppi provoaa täällä jatkuvasti, ei sen puheista kannata välittää. Ihan turha tollaselle on vastata mitään, kun se kuitenkin haluaa vain vittuilla.
ÄLÄ RUOKI TROLLIA!
olen eri mieltä. Mulla on nyt edelleen painoa lähes 90 kiloa ja kokemukset on ap:n kokemuksia vastaavia. Koska haukkujat on aina miehiä, niin musta se antaa ihan riittävän syyn olla epäluuloinen miehiä kohtaan.
Onko järkipuhetta siis yhtäsuurikuin sinun mielipiteesi ja loput on ininää? Tuo myös oli melko ALENTAVASTI (menihän nyt oikein) sanottu, että toisen esittämät ajatukset ovat vain ininää. Minun mielestäni sinä esiinnyt aggressiivisesti, mutta jotunee sittäkin, että itselläni on aivan erilainen tapa keskustella.
En oikein usko, että ap sellaista odotti, enkä esim. itse ymmärtänyt asiaa niin, että hän ajattelisi että kaikki miehet ovat sellaisia, vaan että lähinnä hän PELKÄÄ, että kaikki miehet olisivat sellaisia (tuota pelkoa siis selittää huonot kokemukset taustalla, ehdollistuminen). Hän on luonut ehkä kovan ("näköisen") ulkokuoren, jotta saisi "olla rauhassa", eikä häntä enää haavoitettaisi. Ap:n tekstiä lukiessani tuli itselle mieleen kuva haavoitetusta ihmisestä, joka haluaisi olla rakastettu ja hyväksytty.
Otetaan nyt esimerkiksi koulukiusaaminen, oletko sitä mieltä, että koulukiusaajilla on joku SYY kiusaamiseen (muu kuin oma pahaolo tai oman egon pönkittäminen)? Joku kiusaamisen uhrista lähtöisin oleva syy? Mielestäni ollaan hakoteillä, jos ruvetaan esittämään, että haukkumiseen olisi joku SYY, koska aikuinen, normaaliälyinen ihminen ei nimittele painon (tai minkään muunkaan ominaisuuden) perusteella toista ihmistä, ei missään tilanteessa. Aikuinen ihminen tajuaa, että niin ei voi tehdä, se on sopimatonta. Joten sikäli se peilistä katsominen tuossa tilanteessa ei minun mielestäni ole tarpeellista.
Tuota teidän kirjoittelua seuranneena sympatiat menivät täysin ap:n puolella. Johtuen juuri tuosta (jonka jo mainitsinkin) sinun tyylistäsi keskustella. Varmaan ap:kin sanoi ikäviä asioita, mutta ne menivät "ohi": hän vaikutti olevan alakynnessä, jonka lisäksi samaistun häneen paremmin (oliko nyt oikein ilmaistu?). minun nähdäkseni ap on herkkä ja haavoitettu eikä vi***mainen, kuten sinä asian ilmaisit. Voin toki olla hyvinkin väärässä, mutta siltä se vaikuttaa täältä perspektiivistä.
Viimeiseen kysymykseen, mielestäni jos ap (tai kuka muu tahansa) yleistäisi (missä kohdin hän on kirjoittanut että pitää kaikkia miehiä pahoina??), että kaikki esim. miehet ovat tietynlaisia, niin se kertoo huonoista kokemuksista ja siitä että luottamus hyviin asoihin ja että niitä tapahtuu on vähentynyt. Ehkä myös huonosta itselottamuksesta ja itsetunnosta, ettei itse olisi niin arvokas ja hyvä, että hyviä asioita voisi tapahtua. Mielestäni ap on myöntänyt (vai olenko väärässä?) että huonojen kokemusten johdosta hän epäilee/ luulee/ pelkää, että miehet käyttäytyisivät tietyllä tavalla. Missä sitä peiliä nyt sitten tarvitaan?
tuolla huomasin nyt selatessa kohdan jossa ap solvasi: "Oletko sinä kenties vammainen tai lukihäiriöinen? Ainakaan ymmärrys ei oikein pelaa."
En tarkoita puolustella (enkä puolustelekaan, ei ollut asiallista), mutta sinulla on sen verran jyräävä tyyli, että sikäli ymmärrän, että ap alakynteen joutuessaan puolustautui. Kun keinot loppuu, konstit alkaa...
Itse olen 90-kiloinen ja ei minulle ainakaan koskaan päin naamaa ole sanottu mitään missään. Takana puheista en sitten tiedä, mutta mitäpä se sitten minua liikuttaisi.
Olen kiva ja kuuntelevainen itseäni unohtamatta ja jos en nyt joka miestä saa, jota haluaisin, niin en pane sitä aina lihavuuden piikkiin. Toki se voi useinkin olla syynä, mutta miksi jäisin sellaista märehtimään.
En tunnista ollenkaan ilmiötä, että päin naamaa haukuttaisiin lihavaksi. Ehkä muu olemukseksi on aiheuttanut aggressioita?
>
Ei. Se on ininää, että hyökätään minun kimppuun kun keskustelun aihe ei mitenkään koske minua.
>
Ad hominem on ininää. Se on kuin tunnustut, että olin oikeassa.
>
Niin hän kuitenkin asian esitti: miehet (huom. määräinen muoto tarkoittaa kaikkia miehiä) pitävät häntä nyt pilluna ja ennen paskakasana. Toki voit miettiä, kenelle hän ajatteli, että hänen pitäisi antaa anteeksi. Niin, ei vain joillekin miehille vaan miehille ylipäätään. Minunkin siis olisi pitänyt ensimmäiseksi pyytää anteeksi - vaikka en häntä ole edes tuntenut. Minusta minulla vaan ei ole mitään nöyristeltävää vaikka hän niin olettaa.
>
Minulle ei oikeastaan edes tullut. Heti kun käyttää noin kovaa kieltä ja kategorisesti diskriminoi sukupuolen perusteella, niin eiköhän kyse ole melkoisen suvaitsemattomasta pikku prinsessasta, joka kerää sääliä.
>
Yleensä tietysti on jokin syy (joka voi olla myös näennäinen eli ei suoraan se ilmenevä syy). Nyt kuitenkin pitää muistaa, että vaikka olisi mikä tahansa syy olemassa, se ei kuitenkaan oikeuta ketään kiusaamaan.
>
Sinäkin kuitenkin sanoit, että ap. olisi alakynnen vuoksi haukkunut esim. minua (ja silti sympatiasi ovat hänen puolellaan - solvaamisesta huolimatta). Niin, siinäpä voi hyvin olla syy, jossa solvaamiset eskaloituu. Toki siis mielestäni tuollaiset haukkumiset eivät kuulu ihmisten väliseen kommunikaatioon, mutta kun ap. esim. kiistää minun ihmisarvoni, niin voit vaan kuvitella, että siinä tekee mieli hivenen antaa takaisin. Niin ja, mieti mikä poru siitä olisi tullut, jos olisin kirjoittanut jotain solvaamista takaisin noihin ap:n herjoihin.
>
Niin, sitä emme varmaan koskaan saa tietää, mutta siis minun näkemykseni on toisenlainen. Heti aloituksen solvaava sävy ja karkea kieli sai minut miettimään, onkohan hän itse vaikuttanut asiantilaan. Se oikeastaan tuli todistettua sillä, että hän ei suostunut ottamaan mitään vastaan vaan herjasi heti esim. minua. Toisaalta myöskään muut lihavat eivät yleensä ole saaneet tuollaista kohtelua, joten jotain hänessä on erillaista kuin muissa lihavissa.
>
Mutta vaikka hänellä olisi kuinka monta tahansa huonoa kokemusta, se ei oikeuta yleistämään (tai vaatimaan anteeksipyyntämistä). Se on selkeä hyökkäys miehiä kohtaan heidän sukupuolensa perusteella. Miesvihamielinen nainen tuskin saa hyväksyntää miehiltä - vaikka sitä kuinka vaatisi.
>
Ei hän puhunut mistään pelkäämisestä tms. Hän puhui ainoastaan siitä, että tietää, mitä miehet (siis kaikki) hänestä ajattelee. Siihen tarvitaan peiliä, jos huomaa, että pitää jotain ihmisryhmää pahana esim. sukupuolen (tai ihonvärin, vamman, asuinpaikan tms.) perusteella. Sellainen diskriminointi ei kuulu ihmisten kommunikointiin enää modernissa yhteiskunnassa.
Oletko varma että kaikki ovat kieliopillisesti yhtä taitavia ja tarkkoja (ilmaisuissaan) kuin sinä? Edelleen en usko ap:n tarkoittaneen kirjaimellisesti kaikkia miehiä. Luultavasti hän tarkoitti, että tuntuu vaikealta luottaa jatkossa miehiin, kun ei tiedä miten kukin heistä suhtautuu lihaviin, ei siis osaa "päältä nähdä" ketkä pitävät lihavia vastenmielisinä ja ketkä eivät. On siis helpompi ajatella, että kaikki ovat potentiaalisia "läskien vihaajia" (itsen suojelua). Ap ei siis halua seurustella sellaisen kanssa, jolle lihavuus on vastenmielinen asia, koska lihavuus on edelleen arka asia ap:lle.
Onko sinulle tullut mieleen, että itse kirjoitat myös melko kovaa tekstiä, eikä sinulta heru ap:lle ymmärrystä lainkaan? Mistä se johtuu? Mietitkö mistä johtuu, että useampikin (ainakin sekä ap että minä) on pitänyt (tekstejäsi ja) esiintymistäsi jyräävänä, aggressiivisenakin?
Sympatiani menevät aina sen puolelle, jonka koen olevan heikommilla (joka tarvitsee tukea). Tämä siitäkin huolimatta, että ap solvasi sinua.
Mielestäni kirjoitustyylisi saattaa saada joillakin niskakarvat pystyyn, juuri se mainitsemasi "tiukka" tyyli. Olisiko ap voinut ottaa tekstisi "loukkauksina" joihin hän suhtautui "antamalla samalla mitalla"? Yritit omien sanojesi mukaan auttaa ap:tä mutta missä myötätunto ja ymmärrys?
Eikö mielestäsi kaiken tuon tekstin takaa paista pelko enemmänkin kuin vihamielisyys? En käsitä kuinka kaksi ihmistä voi tulkita tekstiä näin eri tavalla. Luemme saman tekstin ja näemme kirjoittajan paikalla aivan erilaisen ihmisen. Itse yritän katsoa mielestäni kuoren taakse tai sitten peilaan oman ajatusmaailmani kautta, eikä ap ole lainkaan sellainen kuin kuvittelin...
Sehän on ihan loogista että tulee tuo tunne jos jokin asia tapahtuu tietyltä taholta toistamiseen toistamiseen ja toistamiseen - nimimerkillä kokemusta on. Ssaa ajatella asioita toisenkin kannalta.. Kyllä se aikanaan helpottaa, vie aikaa ja sitkeyttä ja yritystä mutta kyllä se siitä... Tsemppiä.
>
Kuitenkin hän kirjoitti niin. Toki jos hän ei tarkoittanut, hän olisi varmasti korjannut, että ei tarkoita kaikkia miehiä. Tällaista tarkennusta/korjausta en kuitenkaan ole nähnyt.
>
Ihminen, joka ei ole antanut anteeksi on mielestäni vielä vihainen.
>
Mitä se ymmärrys olisi ? Toki sanoin, ettei kenelläkään ole oikeutta haukkua ketään, joten haukkujat tekivät joka tapauksessa väärin (lienee myötätuntoa ?), mutta mutta tähän haukkumiseenkin on voinut vaikuttaa jokin sellainen asia omassa käytöksessään, jota ap. ei välttämättä ole huomioinut. Se mielestäni sai varmistuksen siinä, että hän alkoi haukkua minua (eli ikään kuin oikeutti saamansa kohtelun tehdessään täsmälleen samoin minulle) - sekä suuttui ja lähti pois (osuiko kirjoitukseni sittenkin liian lähelle totuutta, ettei hän kestänyt enää).
>
Mutta kun en loukannut. Olisihan hän voinut siinä tapauksessa perustella tiukasti näkökulmiaan, mutta eihän hän sitä tehnyt - hän lähti jakamaan vihaa.
Sitä juuri tarkoitin, että otit kirjaimellisesti, eivät kaikki välttämättä ole täysin kirjaimellisia ilmaisussaan. Itse esim. käytän sanaa "ikinä" puheessa usein tarkoittamatta sitä kirjaimellisesti ja useimmat sen vermaan (ainakin tutut) hoksaavat. Esim. "en ikinä ehdi syömään rauhassa, koska..." vaikka en tarkoita sillä että IKINÄ vaan esim. hyvin harvoin. Ilmaisuissa on eroja.
Jonka lisäksi hän on mielestäni myös peloissaan. Mutta ap:han sen parhaiten tietää, sitä on kai turha tässä suuremmin spekuloida, koska hänkin ilmeisesti on hävinnyt paikalta.
Ehkä sitä ymmärrystä on vaikeaa nähdä tiukan kirjoitustyylin takaa?
>
Niin, mutta hänhän ei mitenkään korjannut sitä, ettei olisi tarkoittanut kirjaimellisesti.
>
Mutta on hän vihainenkin, jos kerran ei ole vielä antanut anteeksi miehille.
>
Niin. Mitä vaan kertoo se, että hän poistui paikalta ? Pystyykö siitä lukemaan jotain ? Pystyykö hänen tavastaan solvata muita (ad hominemista ylipäätään vaikeiden kysymysten kohdalla) ja lopettaa keskustelu kun aletaan olla asian ytimessä päättelemään jotain ?
Niin ei korjannut ei. Ehkäpä osittain väärinymmärrystäkin, kun on kaksi erilaista, tuntematonta ihmistä keskustelemassa kumpikin omista lähtökohdistaan. Vaikea tietää, helppo spekuloida. Kuten sanoin, itse samaistun ap:n tilanteeseen sikäli, että itseänikin kiusattu.
Ehkäpä hän ei halua tässä "kaiken kansan nähden" koluta asiaa pohjamutia myöten? Voin uskoa, että on arka paikka. Ei ole helppoa tutkiskella omaa persoonaansa, löytää sieltä heikkouksia (varsinkin jos vielä on huono itsetunto, en tosin tiedä pitääkö sekään paikkaansa ap:n kohdalla) ja vieläpä myöntää ne ääneen.
>
Voi ollakin, mutta kun korjaavaa lisäystä ei tullut, niin eipä ko. kirjoittajan mielestä asiassa liene mitään korjattavaa.
>
Jep, tämä on aivan varmasti totta. Hyvä puheenvuoro !
Tietenkin on vaikea katsoa asioita siitä näkökulmasta, että itsessäkin voi olla jotain sellaista, mikä ajaa tilanteet siihen, miksi ne menevät. Helpompi on vaan syyttää muita - aina (ja mitä sanoinkaan: jos kaikki muut ihmiset ovat tyhmiä ja väärässä, niin silloin apu tuijottanee peilistä). Se ei kuitenkaan taida olla se rakentavin tie ulos itse ongelmasta. Tietenkään itsetutkiskelu ei poista sitä faktaa, että myös ne kiusaajat ovat välttämättä tehneet väärin.
Painoin pahimmillani yli sata kiloa.
"jos en nyt joka miestä saa, jota haluaisin, niin en pane sitä aina lihavuuden piikkiin" Mä en ole koskaan elämässänyt edes kuvitellut saavani tai yrittänyt saada minkäänlaista miestä!
"Ehkä muu olemukseksi on aiheuttanut aggressioita?" Mutta sen sijaan, että oltaisiin haukuttu siitä muusta olemuksesta, onkin käytetty sanaa läski? Aika kummallista minusta, mutta mistäs sitä tietää.
Kyllä kai se siitä tosiaan. Toisaalta en haluakaan unohtaa, koska haluan jatkossakin välttää niitä miehiä, jotka haukkuu ihmisiä ulkonäön perusteella.
Minusta ihan järkevää ja ymmärrettävää ajattelua. Ehkä voit katsoa, miten hän suhtautuu muihin vastaantuleviin naisiin, joilla on ylipainoa, ja miten puhuu ylipainosta yleensä. Et kai kumminkaan halua tulla kohdeltuna kumpanakaan peenä, vaan löytää aidosti fiksun kumppanin?
Tuo on ihan hyvä vinkki, että katsoo miten suhtautuu muihin ylipainoisiin, noin parisuhteita ajatellen. Minun on vain kauhean vaikea suhtautua ihan kaikkiin miehiin, työkavereihin ja muihin myös.
No voit vaikka ajatella sitä miten naiset vastaavasti suhtautuvat lihaviin miehiin. Loppujen lopuksi aika harva kiinnostuu lihavista ihmisistä sukupuoleen katsomatta. Mietipä ihan rehellisesti, haluaisitko sinä itsellesi lihavan miehen? Kaveriksi lihava mies kelpaa kyllä, jos on muuten mukava, mutta eipä juuri muuhun. Lihava mies on useimmille naisille samassa asemassa kuin homo. Mies, jota ei kuitenkaan "oikeana" miehenä pidetä.
Tämä ei nyt ollenkaan ole asian ydin. Ei minua haittaa, jos joku ei halua minua seksuaalisesti, tarkoitin aloituksessa pilkkaa ja vittuilua ja julmuutta ja haukkumista, jota olen ylipainoni takia saanut miehiltä osakseni. Miten voisin koskaan luottaa ihmiseen, jonka mielestä toista ihmistä saa ihan vapaasti haukkua ja pilkata vain siksi, ettei hän vastaa kyseinen henkilön käsitystä kauneudesta?!! Se tässä on ongelma. Jos minua olisi kohdeltu asiallisesti tai edes neutraalisti, niin se olisi ihan ok.
Mutta eihän sinun sellaisen ihmisen kanssa tarvitse olla, joka muita pilkkaa. Eivät kaikki miehet ole sellaisia. Jos huomaat sellaista käytöstä, niin jätät sen miehen omaan arvoonsa ja etsit paremman. Puhumallahan nämä asiat selviävät, eli kysyt vaan reilusti mitä mies ajattelee ulkonäköasioista ja lihavuudesta.
Tiedän, ettei kaikki miehet olekaan, mutta niiden erottaminen on niin vaikeaa. Ennen se oli ihan itsestäänselvää, mutta nyt... Musta tuntuu, että olen edelleen lihava, mutta että se ei näy enää päällepäin. Tajuatko mitä ajan takaa... Mä loukkaannun ihan yhtä verisesti lihavien haukkumisesta kuin ennenkin ja olen todella herkkä kaikille läskivitseille. Kysyä voi toki, mutta moniko vastaa rehellisesti ja moniko edes tiedostaa, miten halveksuvasti suhtautuu lihaviin. Pitäisi varmaan hankkia joku lihava kaveri ja testata kaikki sillä... Tai pysyä erossa miehistä! :)
Tajuan kyllä mitä ajat takaa. Minulla on itselläni ihan vastaavia kokemuksia naisista. Minua on haukuttu ja nimitelty varsinkin nuorempana. Naisilta olen saanut kaikkein ilkeimmät kommentit, vaikka miesten suustakin on ikäviä lausuntoja tullut. Olen kuitenkin tavannut mukaviakin ihmisiä ja tiedän, että heitä on enemmän kuin pinnallisia idiootteja. Lisäksi olen sen verran kovettunut, että nykyään minua ei enää satuta läskivitsit ja toisaalta suhtaudun myös realistisesti omaan lihavuuteeni, enkä suutu jos joku ajattelemattomasti toteaa "oletpas muuten iso". Tiedän olevani iso, joten miksi suuttuisin, jos joku huomaa saman? Eri asia on sitten, jos oikein tarkoituksellisesti yritetään tuottaa pahaa mieltä.
Itse olen vielä lihava, joten näen helposti miten joku ihminen suhtautuu lihaviin. Mutta keskustelemalla asioista ja tutustumalla kunnolla ihmiseen, huomaa kyllä mikä hän on miehiään/naisiaan. Ei suhteeseen kannata suinpäin täysillä syöksyäkään, vaan pikkuhiljaa tutustuen. Jos mies paljastuu pinnalliseksi, niin ei se niin kova isku ole, kun et ole päästänyt häntä liian läheiseksi. Sitten vain tutustut seuraavaan ja unohdat sen pinnallisen. Miksipä häntä jäisitkään murehtimaan? Riskejä pitää ottaa ja varautua myös hieman pettymään. Harvoin se ensimmäinen kohdalle sattunut on se oikea.
Mä en itse asiassa edes tiennyt, että naisetkin voi kohdella ylipainoisia miehiä huonosti... Luulin, ettei he tee niin, koska minuun naiset aina suhtautui ihan hyvin, vaikka olinkin lihava. Kurjaa, että sinullakin on huonoja kokemuksia. Nuorempana minuakin kiusattiin koulussa, vaikka silloin en edes ollut varsinaisesti ylipainoinen. Olin kyllä normaalipainon ylärajalla ja ilmeisesti perseeni oli suorastaan valtava, koska siitä huuteleminen oli jokapäiväistä hupia.
Pitäisi kai antaa vain aikaa, sekä itselle tottua, että myös toisille ihmisille, jonka aikana tutustuu heihin. En minä oikeastaan parisuhteeseen edes ajattele päätyväni, kun mulla tosiaan on niitä alleja ja venymisarpia ja muita, mutta olisi kiva kun pystyisi suhtautumaan ihmisiin normaalisti esimerkiksi töissä.
Musta vain tuntuu, etten pääse tietysti käytösmalleista koskaan eroon. Niin kuin esimerkiksi siitä, että ennen jos näin vaikka jonkun tutun miehen jossain, niin en ollut tuntevinani, koska en halunnut nolata häntä. Silloin se oli ihan järkevää käytöstä, nyt taas antaa minusta todella kummallisen kuvan, kun edelleen automaattisesti teen niin... Musta myös tuntuu, että pitäisi suunnilleen ensimmäisessä lauseessa kertoa, että olin sitten ennen lihava, jos tapaan jonkun uudeln ihmisen, koska musta tuntuu, että huijaan ihmisiä, jos en kerro. Ihan kuin minussa olisi joku tappava tauti, josta pitää varoittaa ihmisiä....
Mun pitää nyt mennä viemään koira uimaan, mutta tulen illalla katsomaan, jos joku on vielä vastannut... :)
Kyllä ihmisissä on samanlaisia hirviöitä molemmissa sukupuolissa. Vastakkaisen sukupuolen kommentit sattuvat vaan ehkä enemmän ja niihin kiinnittää enemmän huomiota. Sama lihavuuteen viittaava kommentti voi kuulostaa moninkertaisesti pahemmalta sellaisen ihmisen suusta, josta olisi voinut itse kiinnostua seksuaalisessa mielessä.
Älä niitä alleja ja venymisarpia murehdi. Ne ovat mitätön pikkuasia, eivätkä häiritse kuin todella pinnallisia ihmisiä. Tutustu rauhassa ihmisiin, älä ota turhia paineita ja ole rennosti oma itsesi, niin joku päivä huomaat löytäneesi mukavan miehen rinnallesi.
>
Ja siis syytät muita ihmisiä pinnallisiksi ?
Oletko sinä kenties vammainen tai lukihäiriöinen? Ainakaan ymmärrys ei oikein pelaa.
Kuten sanottu, niin enpä usko, mutta ehkä joskus pystyn suhtautumaan ihmisiin normaalisti. :)
>
Kirjoitat: "en usko päätyväni parisuhteeseen", mihin lisäät selittävän osan: "kun mulla tosiaan on niitä alleja ja venymisarpia". Mitä muuta syitä allit ja venymisarvet ovat kuin pinnallisia ?
Tekeekö se minusta vammaisen tai lukihäiriöisen, että Sinä kirjoitat pinnallisimman lukemani syyn, miksi et voi parisuhdetta aloittaa ?
VoivoiNohnohRöhröhLoputonInkuttajaYliLordiHerra: Ehkäpä ap tuntee, ettei hän ITSE kelpaa muille kehonsa esteettisten pikkuvirheiden vuoksi, oli niitä tai ei, mutta hänelle itselleen ei toisen osapuolen mahdolliset kropan vivahteet ole esteenä parisuhteelle. Katsos kun sellaisiakin ihmisiä on olemassa, kuten minä. Hypoteettisessa tilanteessa, jossa joku mies puhuu minulle viihdemuodossa, saa minut käpertymään henkisesti, koska ajattelen etten kelpaa kuitenkaan. Itsetunnon puute on musertava juttu, eikä sellaista korjata räkäisemällä "Avaa silmäsi lunttu ei kaikki ole pahoja". Ja tuo edellinen ei ollut kenenkään kirjoittamasta tekstistä vaan karrikoitu esim.
Jos todella tarkoitat HYVÄÄ sanomattoman ärsyttävissä viesteissäsi, niin pointtisi humisee leppäkeihään tavoin pöpelikköön. Kukaan ei pidä siitä, että joku besserwisser luulee osaavansa analysoida koko ihmisen parin rivin perusteella. Ryhtymättä suurennuslasin kanssa tavaamaan ap:n tekstiä, arvioisin hänen olevan entinen lihava, jolle on käynyt niin ikävästi että hän joutunut muodostamaan käsityksensä miehistä osakseen saamansa kohtelun perusteella. Samoin minulla on käsitykseni miesten ilkeydestä ja tuntuu, että kaikille on helppo antaa sama leima otsaan. Siksi minusta on äärettömän mukavaa lukea viestejä, joissa symppikset miehet kannustavat uskomaan, ettei kyseinen ajatusmalli olekaan koko totuus.
Sillä tavalla niitä asenteita voidaan alkaa muuttamaan positiivisesti, oli asia sitten lintu tai kala. Jos pyrit sellaista viestiä antamaan, niin turhaan kulutit sormenpäitäsi naputellessasi lainausmerkkejä.
itse olin hoikka pitkälti yli parikymppiseksi saakka, mutta sitten masennuin ja aloin ahmia suruuni, osaltaan varmaan masennuslääkkeetkin aiheutti tätä jatkuvaa nälän tunnetta..
Oli tosi ikävää huomata, että kun ennen vedin miehiä puoleeni kuin magneetti, vaikka olinkin aika ujo ja hiljainen, niin lihottuani minusta tuli yhtäkkiä "näkymätön."
Ihan kuin en olisi sama ihminen enää ollutkaan.
No, nyt olen aika hyvin saanut painoa pois ja miehet on taas alkaneet kiinnostua minusta.
Mutta se on jotenkin tosi hämmentävää.. Ollaanko me tosiaan ihan kuin eläimet, että vain korea ulkokuori kelpuutetaan? Mitä jos nyt alan seurustella ja joskus masennun ja lihoan uudestaan, joudunko koko ajan pelkäämään että mies jättää minut sen takia ja mitä rakkautta sellainen edes on?
Ja kun joku mies minusta nyt kiinnostuu, niin ajattelen väkisinkin, että se ei olis mua päinkään katsonut vielä vuosi sitten, kun olin aika tuhdissa kunnossa. Uskaltaako miehelle edes kertoa olleensa läski?
Ja ennenkuin joku alkaa sanoa, ettet itsekään lihavia silmäile, niin mulla kyllä oli hoikkana likkana pullukoitakin poikaystäviä.
Totta hitossa myönnän, että silmä lepää komeassa rungossa, mutta kyllä minä olen aina ihastunut miehiin, jotka on mukavia, ulkonäkön mukaan en ole ketään rankannut.
Miksei sitten minua kukaan hyväksynyt pulleampana?
Toisaalta voi olla että vaikka joku olisikin kiinnostunut, niin se jäi multa huomaamatta koska häpesin itseäni niin paljon..
Mutta tosiaan tuo anteeksi antaminen on vaikea paikka, kun on kokenut sen miten ihmiset alkaa kohdella sua ihan eri tavalla kun oot lihonut..
Samoja ajatuksia on ollut mielessä... Miehet on pinnallisia ja niin se vain on, ei sille mitään mahda.
Minun asenne johtuu enemmänkin siitä, että miehet ovat olleet minua kohtaan niin julmia. Tuohon edelliseenkin jo vastailin, että miten edes voi suhtautua ihmiseen, joka on niin pinnallinen, että kohtelee ihmistä vain muutaman kilon takia jonkinlaisena vastenmielisenä elukkana?!!
Mä en oikeastaan tässä vaiheessa edes osaa ajatella parisuhdetta. Joku tuossa sanoikin, että katsoo miten mies suhtautuu muihin lihaviin ja se on hyvä vinkki. Mutta... Lihavuus on kuitenkin jättänyt jälkiä kehooni, on venymisarpia ja allit ja muuta masentavaa. Jos miehet suorastaan vihaa ja halveksuu lihavia, niin suhtautuvatko he yhtään paremmin noihin ongelmiin, joista en varmaan koskaan täysin pääse?!
Minuun on aina naiset suhtautuneet ihan hyvin, joten sekin vahvistaa tätä miesten roolia tässä asiassa.
Tavallaan tuttuja tuntemuksia kirjotat. Olin itse teininä ja nuorena aikuisena se pullea tyttö. Tarkoittaa siis, että olin ihan näkymätön suurimmalle osalle miehiä. Voin laskea kahden käden sormissa ne miesten lähestymisyritykset, joita koin ikävuosina 15-30. Ja nekin muutamat kontaktinotot, joita koin, olivat lähinnä kännistä huutelua tyyliin "irtooko p*lua" tai suoraa kourimista.
Oli tosi hämmentävää, kun sitten laihduin ja miehet alkoivat flirttailla kanssani. Olinkin yks kaks muuttunut näkyväksi. Vieläkin menen puihin flirttailusta, en "osaa" sitä - miten osaisinkaan, kun vuosikymmenet totuin olemaan seinätapettia. On raivostuttanut ja itkettänyt... Olisin silloin pullukkavuosina kipeästi kaivannut edes jotakin kokemuksia siitä, että olen omalla laillani kaunis (tiedän, etten silloinkaan ollut susiruma... mutta pukeuduin säkkivaatteisiin, kun kuvittelin näyttäväni niissä laihemmalta... olin myös ujo ja sosiaalisesti kömpelö).
Edelleenkin kannan näkymättömyyttä mukanani. Jossakin vähän eroottisesti virittyneessä tilanteessa saatan mennä kokonaan lukkoon. Mun ensimmäinen parisuhteeni päätyi osin noiden lukkiutumisten takia karille. Noita tuntemuksia on tosi vaikea selittää sellaisille "normi-ihmisille", jotka ovat teinistä lähtien saaneet hyvää ja huonoa palautetta ulkonäöstään (ja sitä kautta osin sukupuolisuudestakin). Mä tunsin pitkään olevani neutri, eikä kai se ole ihme. Muut ihmiset toimivat meidän peileinämme, ja jos peilistä ei näy jokin ulottuvuus (vaikkapa se, että herättäisi huomiota/halua vastakkaisen sukupuolen silmissä), niin vaikea sitä osaa on itsekään nähdä, saati vahvistaa.
Mulla ei ole kovin hyviä kokemuksia naistenkaan suhtautumisesta ulkonäköasioissa... Silloin kun laihduin, niin laihtuminen olikin paha asia ainakin äidilleni ja silloiselle parhaalle ystävälleni. Molemmat ovat lihavia ja kai he pinnan alla kadehtivat muuttunutta olemustani. Olin heidän silmissään "luuviulu" ja "sairaan näköinen", vaikka itse tunsin oloni hyväksi (enkä tosiaankaan ole/ollut alipainoinen). Ihan yhtä paska asenne siis kuin niillä miehillä, jotka eivät nähneet minua naisena vaan pelkästään läskinä...
Tottuminen omaan hoikempaan olemukseen vie aikaa ja vielä enemmän aikaa vie se, että pääsee tasapainoon nykyhetken ja vanhojen mielikuvien kanssa. Kärsivällisyyttä siis! Ehkä jossain kohden voit höllentää tuota ajatusta, että _kaikki_ miehet ovat olleet sinua kohtaan julmia (ja kenties jatkossakin ovat). Olet ihan oikeassa siinä, ettei sellaisen ajatuksen kanssa voi olla parisuhteessa... on mahdotonta olla turvallisessa ja luottamuksellisessa suhteessa, jos pitää kumppania pohjimmiltaan julmana.
Mullakin on raskausarpia. Lisäksi kymmenien kilojen painonpudotus on tehnyt mahanahassta sellaisen löysän repun, joka ei jumppauksesta huolimatta ole kiinteytynyt, vaikka laihtumisesta on jo vuosia. Ei kannata liikaa alkaa miettiä sitä, miten timmi ja kiinteä sitä "pitäisi" olla. Jos vaikka uimarannalla katselee ihmisiä, niin aika harvalla on virheetön iho ja sixpack pullistelemassa.
Omaa kehoa katselee monesti turhan kriittisin silmin, näkee asioita, joita muut eivät edes huomaa. Kriittisen katseen sijaan kannattaisi kääntää huomio toiminnallisuuteen - allit on, mutta eivät ne haittaa käsien toimintaa, kosketusta... Vaikka maha jossakin asennossa näyttää löllyvältä, niin siellä ihan alla suolisto toimii ja energia liikkuu koko kroppaan...
Tsemppiä :)
Tiedätkö mitä? Niin monen vuoden ajan mun SUURIN UNELMA oli, että olisin näkymätön! Musta olisi ollut ihanaa, ettei minua olisi huomattu ollenkaan! Mutta minut kyllä huomattiin; minulle huudeltiin kadulla, minulle vittuiltiin ruokakaupassa, minua pilkattiin sosiaalisissa tilanteissa... Vaikka yritin olla niin huomaamaton kuin pystyin. Mä olisin ollut taivaassa, jos mut olisi jätetty rauhaan!
Mä en ole uskaltanut, enkä halunnutkaan edes yrittää mitään miesten kanssa, enkä oikeastaan usko, että koskaan yritänkään. En pelkästään tuon kiusaamisen takia, vaan myös juuri noiden vielä jäljellä olevien ulkonäköongelmien takia.
Tuo mitä kerroit naisten suhtautumisesta laihtuessasi on mullekin tuttua. Kai se on vain sitä, että varmaan suurin osa ylipainoisista kärsii lihavuudestaan ja jonkun toisen onnistuminen vain pahentaa asiaa. Varmaan sä näytät äitisi ja ystäväsikin mielestä ihan hyvältä, mutta on helpompi ajatella, ettei sillä laihtumisella niin suurta merkitystä ole...
>
Kysytään toisin päin: menetkö Sinä tutustumaan esim. baarissa järjestään jokaiseen mieheen, jotta voisit etsiä miellyttävän kumppanin ? Niin vai, menetkö sittenkin kerättyäsi riittävästi rohkeutta puhumaan sille mielenkiintoisimman näköiselle tyypille ?
Vai onko niin, että et koskaan edes kerää rohkeutta menemään puhumaan kenellekään ? Odotat vaan, että saat valita niistä, jotka tulevat puhumaan Sinulle ? Jep, tuskin sitten kannattaa valitaa, että ihmiset menevät puhumaan niille, jotka näyttävät kiehtovilta heidän mielestään, jos itse et tee mitään vastaavaa.
>
Kontra: fat butterfly 22.7.2010 01:02: "Minuun on aina naiset suhtautuneet ihan hyvin".
Sinulla on siis kuitenkin ongelmia kaikkien ihmisten kanssa - ei pelkästään miesten.
Silloin kun kaikki ihmiset ovat pahoja ja tekevät väärin, niin vastaus tähän käytökseen löytyy yleensä peiliäkin lähempää.
Tuo oli hyvin oivallettu. Tuon pohjalta voi myös tehdä sen päätelmän, että jos odotaa vain miesten tulevan luoksensa, niin silloin todennäköisesti tapaa vain niitä ulkokuoreen tuijottajia.
Niin siis tarkoitin ensimmäisessä viestissä, että silloin kun olin lihava, niin naiset suhtautui ihan hyvin; laihat ja hyvässä kunnossa olevatkin. Tuossa toisessa viestissä taas puhuin tilanteesta laihtumisen jälkeen, siitä, että ehkä kaksi(!) lihavaa naista on suhtautunut negatiivisesti laihtumiseeni! Ja hekin ovat silti edelleen ystäviäni, ei ystävyys katkea siihen, että toista hiukan harmittaa! He eivät ole pilkanneet minua tai haukkuneet minua tai olleet ilkeitä, toisin kuin miehet!
Pieni luetunymmärtäminen voisi olla tarpeen?!!
Mutta joo, kaikki lihavat ihmiset on pahoja ja vastenmielisiä ja miehissä ei ole ikinä mitään vikaa, vai mitä? Sitähän sinä yrität sanoa?
Pitäisi nähdä positiiviset puolet joo. Mutta kun se on niin vaikeaa, minä ainakin näen peilistä vain virheet...
Varmaan vähän sattumaakin, miten paljon noita huuteluja ja vittuiluja omasta painosta joutuu kuulemaan. Joissain porukoissa tapakulttuuriin "kuuluu", että toisen ulkomuodosta voidaan laukoa melkein mitä vaan. Ikävimpiä huutelijoita nuorena olivat mua hiukan nuoremmat pojat. Kai ne yrittivät nostattaa omaa statustaan porukassa herjaamalla sitä lihavaa likkaa. Minäkin olin noissa tilanteissa niin huomaamaton kuin vaan voin. Ja välttelin minkä voin. Käytin kiertoteitä, jos hoksasin tarpeeksi ajoissa.
Olen ollut näkymätön ja olen myös halunnut olla näkymätön... Perus naisellisuuteen kuuluu ainakin minun mielessäni sirous ja pienuus. On tuntunut hävettävältä olla ihan vastakkaista ja niinpä olen yrittänyt olla mahdollisimman pienesti - kaikkien 88 kiloni kanssa, siis : )
Mulla perhe tai suku ei puhunut mitään painostani niin kauan kuin olin se lihava. Laihtumisen jälkeen sain kuulla ilkeilyjä ja päivittelyä ulkomuodostani.
Jostakin luin sellaisen väitteen, että ympäröivät ihmiset yleensä vastustavat sitä, että läheinen muuttuu. Vaikka se muutos olisi järjellä perustellen "hyvä", niin muutos tuntuu uhkalta. Mun vanhemmille esim. ruoka on tosi tärkeä juttu, ovat eläkkeellä jo ja on aikaa laittaa hyvää ruokaa ja miettiä vaikka viikonlopun syömisiä. Ja sitten minä menin ja "hylkäsin" sen leirin, rupesin vaikeaksi. En enää syönyt kaikkea enkä yhtä paljon.
Koulussa mua kiusattiin jonkin verran painon takia. Etenkin liikuntatunnit olivat horroria, sillä lihavuuden lisäksi olin myös kömpelö - siis se vihoviimeinen, joka valittiin joukkueisiin. Osin noista tilanteista on vieläkin kaikuja nykyhetkessä, sillä mulle tulee ryhmässä helposti tunne, etten todellisuudessa kelpaa joukkoon. Että vaikka nyt ulkoisesti olen "samannäköinen" muiden kanssa, niin se olisi pelkkä kuori vain, todellinen minä olisi edelleen se lihava.
Nämä on aika vaikeita juttuja, etenkin kun ajan henki on suoraan sanottuna aivan perseestä. Kroppaihanne on sellainen, että vain tosi harvalla on edellytykset moista saavuttaa. Lisäksi kuvitellaan, että laihtuminen on yhtä kuin "syö vähemmän". Juu-u. Syömisellä on iso osansa sosiaalisissa suhteissa ja juhlissa. Vaaka ei kerro sitä, millaisena ihminen itse kokee kroppansa. Vaikka olisi ns. normaalipainoinen, mutta ei kye hahmottamaan itseään sellaiseksi, niin aikas vaikea on pysyä normaalipainoisena. Jos aiheesta haluaa lukea tutkimustietoa, niin Hannele Harjunen on selvitellyt lihavuutta muista näkökulmista kuin vain painona ja kaloreina, esim. juuri sitä, miksi lihava usein on tyytymätön kiloihinsa.
joka kirjoittelet huutomerkillä varustettuna (varsinkin otsikoita). Aina vaan provosointi mielessä, milloin mistäkin aiheesta. Asiallista keskustelua vaihteeksi, kiitos!
provo
>
Kröhöm: "Minuun on aina naiset suhtautuneet ihan hyvin". Tuo tarkoittaa niin lihavana kuin laihempana. Kuitenkaan näin ei ole omien sanojesi mukaan käynyt. Ehkä siis taas kyse onkin siitä, mitä kirjoitat - eikä siitä, että taas vika olisi ainoastaan muissa.
>
Tuskin kannattaa yrittää tunkea sanoja minun suuhuni.
No, se että kaksi naista pari kertaa päivitteli mun muka liiallista laihuutta ei mun kirjoissa ollut kovin suuri juttu. Minä kun olen kuullut pahempaakin. Ja kun yksityiskohdat ja tarkkuus on sulle noin tärkeää, niin pitäisi varmaan myös kertoa, että viidennellä luokalla inhosin yhtä saman ikäistä tyttöä ja tappelimme koko ajan. Myös hän oli minulle ilkeä. Ja kerran lapsena äitini ei ostanut minulle jäätelöä vaikka pyysin. Anteeksi nyt kauheasti, etten älynnyt olla ihan täysin tarkka. Tarkoitin tuolla lauseella sitä, että minua ei ole koskaan naiset haukkuneet tai kiusanneet LIHAVUUDESTA JOHTUEN. Oletin, että kun keskustelemme lihavuudesta, niin ihmiset ymmärtäisivät, että sitä tarkoitin, mutta joskus sitä unohtaa, ettei kaikkia ole siunattu samanlaisilla älynlahjoilla.
Minäkin opin aika tarkoin tunnistamaan sellaiset ihmiset tai porukat, jotka saattaisivat alkaa vittuilemaan ja käytin minäkin kiertotietä. Teen niin edelleen, ihan automaattisesti.
"Mulla perhe tai suku ei puhunut mitään painostani niin kauan kuin olin se lihava. Laihtumisen jälkeen sain kuulla ilkeilyjä ja päivittelyä ulkomuodostani." Tosi kamalaa. Ne ei varmaan vain ajatelleet, miltä se susta tuntuisi. Sanoitko koskaan mitään takaisin?
"Että vaikka nyt ulkoisesti olen "samannäköinen" muiden kanssa, niin se olisi pelkkä kuori vain, todellinen minä olisi edelleen se lihava." Tämä on niin tuttu tunne! Musta tuntuu, että mulla on "lihavan ihmisen persoonallisuus", enkä tiedä pääsenkö siitä koskaan tai haluanko edes päästä.
"Vaikka olisi ns. normaalipainoinen, mutta ei kye hahmottamaan itseään sellaiseksi, niin aikas vaikea on pysyä normaalipainoisena." Tämäkin on muuten totta. Mä aloin lihomaan joskus lukion vikalla, mutta minua oli siihen asti kiusattu läskeistäni, joten vaikka olin normaalipainon rajan alapuolella, niin tunsin itseni valaaksi! Vasta sitten kun ihan tosissani lihoin, tajusin, etten silloin mikään läski ollutkaan!
Ja sitten kun on noita läskivihaajia, niin kuin tuo yksi provoilija tässäkin ketjussa, niin aina ne palauttaa mieleen sen, miltä tuntui olla lihava, eikä koskaan pääse eteenpäin.
Sanoin. Parin vuoden kärvistelyn jälkeen huomautukset loppuivat. (Juuri kun aloin epäillä, etteivät ne lopu lainkaan...) Muutoksen sulattaminen kai kesti aikansa.
Välillä tuntuu, että olen saanut monta elämää... Pystyn tällä hetkellä samaistumaan sekä lihaviin että ns. normaalipainoisiin, on sellaiset moniteholasit päässä :) Vaikka olenkin nyt se "normaali", niin lihava minä on olennainen osa minua, eivät ne muistot mihinkään katoa. Mulle on ollut tärkeää se, että olen opetellut jälkikäteen olemaan häpeämättä sitä lihavaa minääni. Uskon että se auttaa pääsemään eteenpäin - ei voi kieltää osia itsestään, sillä silloin ne kielletyt osat jossain kohden pääsevät taas hallitsemaan.
Jossain viestissä kirjoitit, että tunnet tarvetta kertoa uusille tuttavuuksille vanhasta, lihavasta minästäsi. Minulla on aivan sama juttu... Oman "läskin" menneisyyden paljastaminen on vastalääkettä sen menneisyyden häpeämiselle. Esim. nykyisen seurustelukumppanini läskirasismi olisi kai paljastunut viimeistään siinä kohden, kun vedin vanhat valokuvat esiin: niissä olin minä 88-kiloisena. Eipä tuo hätkähtänyt, niin kuin ei ole hätkähtänyt roikkuvasta mahastakaan eikä valkoisista raskausarvista.
Musta tuntuu joskus, että minä olen kaksi ihmistä; se lihava, joka olin ennen ja se joka olin nyt ja että tavallaan se toinen on kuollut. Mulla ei varmaan edes ole kuvia siitä, kun olin pahimmillani; olen tuhonnut kaikki mitä olen käsiini saanut. Ja vaatteet päällä on helppo piilottaa "todisteet".
Miten sinä sitten toimit sun poikaystävän kanssa? Missä vaiheessa kerroit, että olit ennen lihava ja miten? Pelkäsitkö hänen suhtautumistaan?
kertoa aika pian... Näissä mun kokonaista kahdessa suhteessa olen kertonut jo tutustumisvaiheessa. Ihan muutamia viikkoja oli siis tunnettu. Ekassa suhteessa olin suhteen alkaessa vielä lihava, en kumminkaan niin paksu kuin olin ollut. Sen miehen mielestä pidin itseäni lihavampana kuin olin (varmaan näin olikin).
Jos olisin pitkään ollut kertomatta, niin olisin samalla piilotellut olennaista osaa itsestäni. Olen myös suoraan sanonut, etten voi taata pysyväni hoikkana tulevaisuudessa. Toki toivon sitä, mutta on elämässä tärkeämpiäkin asioita kuin jotkut kilot... Mulle esim. mielenterveys on tärkeämpää - siinä kohden kun olin kaikkein lihavimmillani, mulla oli diagnostisoitu masennus ja söin mielialalääkettä, jonka yhtenä tunnettuna sivuvaikutuksena on painonnousu.
Pelkäsinkö kertomista? Joo... Toisaalta ajattelin, että jos toinen menneestä säikähtää, niin parempi nyt kuin vaikka parin vuoden päästä. Painosta kertomiseen liittyi myös aikaisemmasta masennuksesta kertominen. Joku varmaan valitsisi toisin ja pitäisi menneisyyden asiat itsellään, kun ne eivät nykyhetkessä näy... Mulle se ei tunnu luotevalta.
>
Kuitenkin kirjoitit, että tuttua on, miten naiset suhtautuvat laihtumiseen
>
Ja nyt inhoat miehiä - ja olet koko ajan sotajalalla miesten kanssa. Hmm, olisiko se peili sittenkin ensimmäinen lääke parantumisesi tiellä ?
>
Muita lihavia on kiusanneet myös naiset - siis kiusaaminen on ollut sukupuoliriippumatonta. Miksi Sinulla on toisin ? Mikä syy siihen on ? Ja tosiaan, kaikkia lihavia ei ole kiusattu tai haukuttu ollenkaan (ainakaan niin, että he olisivat kokeneet sen sellaiseksi; kuten sanoin: kaikkien ulkonäöstä on joskus sanottu jotain negatiivista).
Kuitenkin kysymys taitaa olla siitä, ettei Sinua kiusattu lihavuutesi vuoksi vaikka se olikin kiusaamisesi ilmentymä. Syy kiusaamiseen lienee jossain muualla - eikä tuolla diskriminoinnilla ja muiden vähättelyllä ja muiden syyttelyllä oikein voi negatiiviselta palautteelta välttyä.
Hyvä Fat butterfly!
Mietitkö ollenkaan sitä, miten kohtelet kaikkia niitä vastaajia jotka ovat kanssasi eri mieltä tai jotka suhtautuvat komentteihisi kriittiseksi. Olet mollannut kanssakirjoittajiesi älynlahjoja ja ihmisyyttä. Kohtelu kertoo nähdäkseni ennenkaikkea siitä, ettei itsetuntosi vielä laihdutuksen jälkeenkään ole kunnossa. En toivo sinun loukkaantuvan tai hermostuvan viestistäni.
Näe itsesi ja omat mielipiteesi arvokkaina. Tämän jälkeen näe toiset ihmiset ja heidän mielipiteensä aivan yhtä arvokkaina. Tärkeintä ihmisyydessä on arvostaa ja suvaita.
sinua tunnisteta, jos kirjoitat hiukan eri tavalla? :D
minäkin laihduin ja miehet pörräsi ympärillä. ei voinut vähempää kiinnostaa. se tuntui niin pinnalliselta. nyt olen taas pyöristynyt ja inhoan yhteiskunnan asennetta. en voisi vähempää olla kiinnostunut ihmisistä tämän takia. pitää olla jotain todellista sanomaa tyypeillä, että jaksan vaivautua sen enempää keskustelemaan. ja se anteeksianto...en tiedä itselle on jäänyt iäinen katkeruus. miesystäväni puhui minulle vuoden alussa laihduttamisesta-eipä olisi kannattanut...
Ei kannata panna mitään painoa kenen tahansa möläytyksille, koska heistä ei kuitenkaan ole kiinnostunut. Silleen jää vähän vähemmän anteeksi annettavaa.
Niinpä... Kyllä minä sen toki tajuan, ettei läski ole kaunista, mutta miesten pinnallisuus on kyllä aika käsittämätöntä laajuudessaan.
"miesten pinnallisuus on kyllä aika käsittämätöntä laajuudessaan"
Minä sanoisin tuohon, että IHMISTEN pinnallisuus on aika käsittämätöntä laajuudessaan. Kyllä se on kummankin sukupuolen yksi perusominaisuus. Mietipä vaikka hetki minkälainen olisi oma unelmamiehesi. Tuskinpa kovin lihava.
Yleensä pinnallisuus ja ulkonäkökeskeisyys näyttäisi vähenevän iän myötä. Ehkä oma rapistuminen saa hyväksymään vikoja muissakin.
Miesten osalta ulkonäkökeskeisyyttä voi perustella sillä, että mies on aikoinaan ollut perheessä ruuan hankkijan, eli metsästäjän roolissa ja näköaistimukset ja niiden tulkinta on ollut hänelle keskeisessä asemassa. Siispä mies keskittyy naista tarkastellessaankin näköaistimuksiin. Naisen tehtävä on ollut huolehtia lapsista ja kodista. Siinä ei ole näkö ollut niin merkittävässä asemassa vaan enemmän on ollut merkitystä tunneälyllä. Nainen arvioikin miestä paljon perusteellisemmin kuin mies naista ja on paljon vaativampi. Naiselle ei kelpaa pelkkä hyvä ulkonäkö vaan sen lisäksi pitäisi olla vielä älykäs, mukava ja hellä ja rakastava ja kuitenkin myös jännittävä ja välillä vähän rajukin.
Mies iskee lähes poikkeuksetta itselleen parhaimman näköisen naisen, jonka voi saada. Nainen taas valitsee alitajuisesti parhaan kokonaispaketin, johon hänen omat resurssinsa (=ulkonäkönsä) riittävät. Ulkonäkö on iso osa sitä kokonaispakettia, mutta nainen usein väittää että näin ei olisi. Haluaisi kai olla syvällisempi kuin todellisuudessa on. Kummallekin sukupuolelle ulkonäöllä on iso merkitys, mutta nainen saattaa helpommin antaa jotain ulkonäöllisiä puutteita anteeksi, jos miehessä on muita hyviä ominaisuuksia.
Kyllä miehet kuitenkin on todella paljon pinnallisempia kuin naiset. Kaunis nainen voi valita ihan kenen tahansa miehen ja aivan varmasti myös saa hänet, vaikka olisi minkälainen riivinrauta luonteeltaan. Kusipää mies taas saa vain tietyntyyppisen naisen, muita ei kiinnosta, vaikka olisi kuinka komea. Toki ulkonäkö merkitsee kaikille jotain, mutta ei kuitenkaan naiselle ole se oleellinen asia, kuten miehelle.
"Naiselle ei kelpaa pelkkä hyvä ulkonäkö vaan sen lisäksi pitäisi olla vielä älykäs, mukava ja hellä ja rakastava ja kuitenkin myös jännittävä ja välillä vähän rajukin." Niin. Mutta mies joka tulee valituksi on sitten myös sille naiselle aika uniikki tapaus. Miehelle taas luonteen puolesta nainen kuin nainen käy ja silloinhan nainen on pelkkä pillu. Ainakaan minua ei kiinnosta olla pelkkä pillu.
Ei kukaan väitä, ettei ulkonäöllä ole merkitystä, mutta miehille VAIN ulkonäöllä on merkitystä. Juuri sitähän pinnallisuus on; että ulkonäkö ratkaisee.
Ei se nyt kyllä ihan noinkaan mene. Kaunis nainen voi ehkä saada pelkällä ulkonäöllä hyvän miehen, mutta suhde ei kestä pitkään, jos naisesta ei muuta löydy kuin se kaunis kuori. Vittumainen ämmä saa kyllä enenpitkää kenkää, vaikka olisi kuinka kaunis. Alkuhuumassa kaunis nainen saa paljon anteeksi ulkonäöllään, mutta sen jälkeen vaaditaan jo siedettävää luonnetta, että suhde voisi kestää. Oletkos huomannut, että monilla kauniilla naisilla on takanaan paljon lyhyeksi jääneitä suhteita? Sama koskee kyllä hyvän näköisiä miehiäkin.
"miehille VAIN ulkonäöllä on merkitystä"
Älä höpötä. Tuo on todella karkeaa yleistystä. Niinkuin tuossa toisessakin viestissä sanoin, niin kyllä miehillekin luonteella on merkitystä. Kauneus voi riittää suhteen aloittamiseen, mutta sen jatkuminen on kiinni luonteesta. Varsinkin jos miehellä on takana usempi suhde kauniin, mutta v-mäisen naisen kanssa, niin ulkonäön merkitys alkaa jäädä taka-alalle uutta naista katsellessa.
Joo-o, taivaan tosi on se, että mies/nainen "etsii" (omiin kriteereihin) sopivaa kumppania suvunjatkamiseen ja siihen tarkoitukseen (länsimaisen kauneuskäsityksen mukaan) kauniit/komeat ja hoikat naiset/miehet ovat etulyöntiasemassa.
Olen jättänyt kertomallasi tavalla suhtautuvat miehet ihan huomiotta. Tee sinäkin niin.
olen huomannut että miehet todella kiinnostuvat minusta, kun minulla on meikit. Mutta jos menen perusnaamallani ulos, saan olla ihan rauhassa:) Se siitä!
Niin kyllä, mutta se ongelma olikin siinä, että kun en enää ole lihava, niin en tiedä mitkä miehet sellaisia on ja mitkä ei.
Tuttuja ajatuksia minullekin. Joskin olen siinä mielessä ihan erilaisessa asemassa, että olen parisuhteessa, ja olen ollut siinä pahimmillaan 120-kiloisena ja nyt alle 70-kiloisena. Mutta huomaan kyllä miesten (pitkäaikaisten kavereidenkin!) suhtautuvan eri tavalla, ja osaa sen toki monet naisetkin. Vappuna hämmennyin kovasti, kun eräs vuosia tuntemani mies (veljen kaveri) kysyi minulta aidosti kiinnostuneen kuuloisena kuulumisia ja muisti jopa nimeni... tällaista arvostusta harvemmin sain 50kg sitten osakseni.
En osaa sanoa "miten" unohdat ja annat anteeksi, mutta oman onnellisuutesi nimissä sinun on pakko. Riittää, että sinä ja sinulle rakkaimmat ihmiset tiedätte, että sinä olet arvokas itsenäsi riippumatta painostasi. Ja muille heiden pinnallisuutensa suotakoon anteeksi. Luulisin, että koska muita et voi muuttaa, niin muutoksen on tapahduttava sinussa? Itsetunnossa? "Miten" onkin jo aivan liian vaikea kysymys minulle, miten sitä nyt ihmiset voi ylipäätään tietoisesti kasvaa henkisesti... yrittämällä, erehtymällä ja yrittämällä uudestaan? Itsehoito-oppaat, tietoinen ajattelumallien muutosyritys, psykoterapia, oman kehon hemmottelu ja siihen tutustuminen... mikä kenellekin toimii? Liikunta - tuo aiemmin niin vihaamani pirulainen - on suureksi pettymyksekseni ja riemukseni osoittautunut uskomattomaksi lääkkeeksi moneen vaivaan - toimii aivoissa samalla tasolla mielialalääkkeiden kanssa mutta vaikutus on itseään kumuloiva ;)
Kun itsetunto on kuosissa, ne halveeraavat kommentit ja tilanteet saavat pienemmän painoarvon - riippumatta siitä paljonko niitä matkan varrelle mahtuu.
Kirjoitin tähän pitkän vastauksen, mutta sitten suoli.24 päätti hävittää sen jonnekin bittiavaruuteen. No ydin oli se, että positiivinen huomio ärsyttää nyt ihan suunnattomasti, itsetuntoa pitäisi saada parannettua ja ei mulla ole aavistustakaan miten se tehdään.
Mikähän siinä mahtaa olla, että vieraat ihmiset aukovat sinulle päätään? Ei se käsittääkseni ole ihan tavallista. Tiedän lihavia ihmisiä, jotka takuulla eivät kärsi moisesta. Mieleen tulee, että kyse on juuri siitä, että yritit piilotella ja olla näkymätön. Käyttäydyit ehkä niin kuin pyytäisit anteeksi olemassaoloasi. Tämä saa ehkä typerimmät ihmiset käyttämään tilaisuutta hyväkseen kun he huomaavat, että olet hyvä kiusaamisen uhri. Myös tässä ketjussa näkee, että alat puolustella itseäsi ja kiusaajat ovat heti kimpussasi. Miksi suostut tällaiseen keskusteluun?
Kukaan ei ole täydellinen. Yhdellä on lihavuus, toisella iso nenä tai kierot silmät tai muuta "kauneusvirhettä". Luulenpa, että vahva itsetunto näkyy jotenkin ihmisen olemuksesta eikä suunsoittajilla ole uskallusta aukoa päätään sellaisen omistavalle ihmiselle.
Minun mielestäni täytyy itse ainakin hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja ymmärtää, että on arvokas ja arvostettava virheineenkin.
Älä märehdi menneitä vaan jätä ikävät muistot taaksesi ja elä elämää eteenpäin pää pystyssä. Eiköhän niitä parempiakin kokemuksia ala tulla vastaan.
Tiedän myös molemmantyyppisiä lihavia, niitä jotka pystyy elämään ihan normaalisti ja meitä, joita aina haukutaan ja luulen, että se tosiaan on itsetuntokysymys. Olen kai kieltämättä helppo kohde, koska häpesin itseäni lihavana ihan suunnattomasti ja todella varmaan käyttäydyin kuin pyytäen antaaksi olemassaoloani. Mä en vain osaa pitää itseäni minkään arvoisena ja aina niihin haukkumisiinkin reagoin vain poistumalla paikalta, koska puolustautuminen olisi kiinnittänyt minuun vain enemmän huomiota.
"Myös tässä ketjussa näkee, että alat puolustella itseäsi ja kiusaajat ovat heti kimpussasi. Miksi suostut tällaiseen keskusteluun?" Ihan selvää provoamista ja vittuiluahan se tuolta yhdeltä kirjoittajalta onkin, mutta jotenkin alkaa ajattelemaan, että mitä jos muutkin uskoo hänen vinoutuneisiin tulkintoihinsa ja yrittää selittää. Hän vain ei ole kiinnostunut selityksistä, kunhan haluaa loukata ja olla ilkeä.
"Minun mielestäni täytyy itse ainakin hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja ymmärtää, että on arvokas ja arvostettava virheineenkin." Mä en vain pysty ajattelemaan näin. Vaikka en mielestäni ole ollut mitenkään veemäinen tai omalla käytökselläni vetänyt ansaitusti ilkeyksiä puoleeni, niin silti ajattelen, että jos kerran niin moni ihminen on sitä mieltä, että minä olen täysin arvoton, niin niinhän se silloin on.
"Älä märehdi menneitä vaan jätä ikävät muistot taaksesi ja elä elämää eteenpäin pää pystyssä. Eiköhän niitä parempiakin kokemuksia ala tulla vastaan." Toivottavasti. Tai sitten uudelleenkouluttaudun alalle, jossa on vain naisia. :)
Niin. Hyvä kyssäri.
Itse muista ikuisesti erään mieheltä(hiireltä) saamani kommentin. Olimme patikoineen ja tehneet n. 15km lenkin erään ryhmän kanssa ja tutustuneet tiettyyn maisematyyppiin monen tunnin ajan. Vihdoin saavuimme perille, jossa oli ruokatarjoilu. Menimme lihavan kaverini kanssa jonottamaan ruokaa ja takaisin tullessamme alkoi eräs mies arvostelemaan sitä, että me lihavat SYÖMME. Meinasin elämäni ainoan kerran tirvaista äijää päin taulua. Hän oli meille tuiki tuntematon, emmekä olleet koko päivänä keskustelleet äijän kanssa sanaakaan. EMME kasanneet lautasellemme pullaa ja piparia, vaan tavallista terveellistä ruokaa, josta suurin osa oli salaattia ilman kastiketta. Kaverini äiti keskusteli myöhemmin äijän kanssa, joka kertoi sitten itse laihduttaneensa juuri 30kg ja sen takia tunsi olonsa oikeutetuksi vittuilla meille päivän ainoasta lämpimästä ateriasta. En ole vieläkään antanut äijälle anteeksi, sillä hänen käytöksensä oli järkyttävän idioottimaista. Jos ei helvetti omaa tuon vertaa käytöstapoja, niin joutaa kolhaista päänsä ja kuolla pois.
Itse ole viettänyt elämästäni vuosia sekä alipainoisena, sopivan painoisena, että ylipainoisena. Vituttaa, kun ylipainoisia mollataan härskisti mitään asiasta, henkilöstä, tai hänen elintavoistaan, sekä terveydentilastaan tietämättä.
"...niin joutaa kolhaista päänsä ja kuolla pois" -> tuon kommentin jälkeen sinuun voi suhtautua vain kuin pipopäähän. Mene hoitoon, sulla on muitankin ongelmia kuin lihavuus!!
hoh hoijaa mitä urpoja taas liikenteessä :DD
en jaksanut lukea kaikkea solvausta mitä täälä ny oli, mutta hei fat butterfly, kuuleppa tämä;
mulla ei ollu ennen työelämää koskaa uusia vaatteita tms. vaan pukeuduin veljeni vanhoihin, ja olen siis nainen. no, eihän mulla silloin tietenkään kavereitakaan ollu, tytöt osaa olla nii julmia. mutta kaveripoikia mulla riitti senki eestä. sitten ku aloin tienaamaan ja oho, pukeuduin jopa tyttömäisiin vaatteisiin, ni jopas oli ne entiset kiusaaja-mimmit kannoilla kaveeraamassa (halusivat päästä mun kautta poikien suosioon). mutta mäpä en huolinu sit niitä- sain "kostoni" siinä (:
eli, sulla ei tarvitse unohtaa, koska muistot vahvistaa ja tekee susta sen ihmisen mikä oot nyt. eikä sun tarvii antaa anteeksi niille jokka sua on loukannu, voit jättää ne omaan arvoonsa. jos törmäät sellaseen tyyppiin joka on sua haavottanu, ni kävelet vaa nokka pystyssä ohi- oot ilmeisesti nyt siis hoikemmassa kunnossakin vielä, ni eipä miehet tiiä mitä on menettäny!
Onko sinusta sit asiallista sanoa, että "...niin joutaa kolhaista päänsä ja kuolla pois" ?? Minusta henkilöllä joka puhuu/ ajattelee tuolla tavalla on ulkoisesta habituksesta riippumatta ongelmia (normaalit ihmiset kun eivät ajattele, että "joutaisi kuolla pois"). Tosiaan ihmeellisiä urpoja liikenteessä...
kannata. Ukoilla on tosi usein niin, että pettymys omaan itseen (esim. se, kun laihduttamisen jälkeenkään ei löystynyt kroppa miellytä eikä naiset lakoa eteen) yritetään siirtää naiseen, jos se vähän helpottaisi, eikä enää tuntisi olevansa se kaikkein huonoin. Kummallisia nuo suomalaiset, jotka puhuvat joistain oikeuksista ja oikeutuksista jopa kostaa vieraille oma menneisyytensä. Sairasta. Tuskin tuollaisen kanssa kukaan viihtyy, laihtui miten paljon tahansa. Ole vain onnellinen, ettet ole ottanut tuollaista ukkoa vaivoiksesi narisemaan. Olkoon hän rauhassa katkera hapannaama edelleenkin, kun ei parempaankaan pysty.