Toisessa ketjussa tässä taannoin nostettiin esille uutinen terveydenhuollon halusta nostaa adoptio voimakkaammin esiin abortin vaihtoehtona.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/07/1157204
Itse vastasin kyseiseen aloitukseen pohtimalla sitä, miten ilmeisen vaiettu aihe adoptioon antaminen yhteiskunnassamme on. Esitin vastauksessani lainauksia Marika Tollmanin pro gradusta "Salainen äitiys: Lapsen adoptioon antaneiden naisten kokemuksia adoptiosta" sekä Helsingin psykologiyhdistyksen jäsenlehdestä Hepsystä.
Koko vastaukseni toisessa ketjussa on tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9207467/44998653
Tuossa pohdin myös sitä, miten adoptiota vaihtoehtona tarjotaan aborttia hakeville abortin hakutilanteessa ja tuon prosessin aikana. Pohdintani jäi kai huomaamatta pitkästä tekstistäni, joten kajoan asiaan näin oman aloituksensa voimin.
Kysymykseni osoitan siis nyt teille, jotka aborttia olette hakeneet, riippumatta siitä valitsitteko sen vaijko ette.
1) Koetko saaneesi riittävästi tietoa abortin vaihtoehdoista, myös adoptioon antamisesta, hakuprosessin aikana?
2) Mitä sinulle kerrottiin adoptiosta ja kuka siitä kertoi? Kauanko keskustelu siitä aiheesta suunnilleen kesti?
3) Saitko kattavaa tietoa mm. siitä, mitä adoptioon antaminen juridisessa mielessä merkitsee, saitko kattavaa tietoa siitä, miten sitä käytännössä voidaan toteuttaa?
4) Saitko tietoa siitä, miten prosessi etenee ja mistä saat lisätietoja jos adoptioratkaisuun päädyt? Kerrottiinko sinulle milloin lopullinen päätös pitäisi tehdä ja millaisia toimia se edellyttää? Kerrottiinko sinulle että mieltään saa muuttaa vielä synnytyksenkin jälkeen? Kerrottiinko sinulle adoptioneuvonnasta? Saitko tietoa siitä, miten asiaasi hoidetaan raskauden aikana?
5) Saitko tietoa mahdollisista vertaistukiryhmistä adoption suhteen? Saitko tietoa mistä voisit saada keskusteluapua jos sitä harkitset? Annettiinko sinulle ehkä jonkinlaisia esitteitä, osoitteita, puhelinnumeroita, nettilinkkejä tms?
Jos haluat, voit kertoa vielä, että millaiseen ratkaisuun päädyit. Oletko katunut päätöstäsi?
Kiitokset jo etukäteen mahdollisille vastaajille!
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/07/1157204
Itse vastasin kyseiseen aloitukseen pohtimalla sitä, miten ilmeisen vaiettu aihe adoptioon antaminen yhteiskunnassamme on. Esitin vastauksessani lainauksia Marika Tollmanin pro gradusta "Salainen äitiys: Lapsen adoptioon antaneiden naisten kokemuksia adoptiosta" sekä Helsingin psykologiyhdistyksen jäsenlehdestä Hepsystä.
Koko vastaukseni toisessa ketjussa on tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9207467/44998653
Tuossa pohdin myös sitä, miten adoptiota vaihtoehtona tarjotaan aborttia hakeville abortin hakutilanteessa ja tuon prosessin aikana. Pohdintani jäi kai huomaamatta pitkästä tekstistäni, joten kajoan asiaan näin oman aloituksensa voimin.
Kysymykseni osoitan siis nyt teille, jotka aborttia olette hakeneet, riippumatta siitä valitsitteko sen vaijko ette.
1) Koetko saaneesi riittävästi tietoa abortin vaihtoehdoista, myös adoptioon antamisesta, hakuprosessin aikana?
2) Mitä sinulle kerrottiin adoptiosta ja kuka siitä kertoi? Kauanko keskustelu siitä aiheesta suunnilleen kesti?
3) Saitko kattavaa tietoa mm. siitä, mitä adoptioon antaminen juridisessa mielessä merkitsee, saitko kattavaa tietoa siitä, miten sitä käytännössä voidaan toteuttaa?
4) Saitko tietoa siitä, miten prosessi etenee ja mistä saat lisätietoja jos adoptioratkaisuun päädyt? Kerrottiinko sinulle milloin lopullinen päätös pitäisi tehdä ja millaisia toimia se edellyttää? Kerrottiinko sinulle että mieltään saa muuttaa vielä synnytyksenkin jälkeen? Kerrottiinko sinulle adoptioneuvonnasta? Saitko tietoa siitä, miten asiaasi hoidetaan raskauden aikana?
5) Saitko tietoa mahdollisista vertaistukiryhmistä adoption suhteen? Saitko tietoa mistä voisit saada keskusteluapua jos sitä harkitset? Annettiinko sinulle ehkä jonkinlaisia esitteitä, osoitteita, puhelinnumeroita, nettilinkkejä tms?
Jos haluat, voit kertoa vielä, että millaiseen ratkaisuun päädyit. Oletko katunut päätöstäsi?
Kiitokset jo etukäteen mahdollisille vastaajille!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Adoptiosta ei puhuttu mitään.
Tein abortin jota en ole katunut,paitsi tietenkin sitä,että raskaaksi ylipäätään tulin.
Lääkäri mainitsi adoptiosta hyvin lyhyesti. Sitä aihetta käsiteltiin ehkä n. 20 sekuntia. En kaivannutkaan siitä tietoja koska en olisi sitä missään nimessä edes harkinnut. Mitään sellaisia tietoja ei kukaan maininnut mitä kohdissa 3,4 ja 5 sanot. Lääkäri sanoi vain että voin joko saada abortin tai pitää lapsen. Sitten hän sanoi että voi tietysti antaa adoptioonkin, ei muuta.
Olen ollut tuollaisessa tilanteessa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla emnin lääkärille ikäänkuin aborttia hakemaan, mutta en ollut lainkaan varma haluanko abortin. Itseasiassa olin varmempi etten haluaisi, mutta menin lähinnä juttelemaan päätöksen teosta sinne.
"1) Koetko saaneesi riittävästi tietoa abortin vaihtoehdoista, myös adoptioon antamisesta, hakuprosessin aikana?"
En siis abortinhakuprosessin aikana. Ensimmäisellä kerralla hakiessa olin kiinnostuneenpi lähinnä adoptioon antamisvaihtoehdosta. Siitä lääkäri ei sanonut tuolloin mitään oma-aloitteisesti, kun kysyin niin sitten kyllä.
"2) Mitä sinulle kerrottiin adoptiosta ja kuka siitä kertoi? Kauanko keskustelu siitä aiheesta suunnilleen kesti?"
Lääkäri kertoi että sellainen vaihtoehto on ja sanoi että neuvolasta saisin siitäkin lisätietoja. Hän korosti, että tämän käynnin tarkoitus olisi keskustella abortista ja sen hakemisesta. Suoraan tällaista ei sanottu, mutta minulle tuli sellainen olo, että käytin väärin lääkärin kallista aikaa. Että minun ei olisi pitänyt vastaanotolle edes mennä, kun en kerran ollut päätöstä abortin hyväksi tehnyt.
"3) Saitko kattavaa tietoa mm. siitä, mitä adoptioon antaminen juridisessa mielessä merkitsee, saitko kattavaa tietoa siitä, miten sitä käytännössä voidaan toteuttaa?"
Osittain sain tietoa neuvolasta, osittain adoptioneuvonnasta, jolloin toki abortti ei enää olisi tullut kysymykseen. Onneksi minulla on ihana puoliso, joka siinäkin asiassa tuki minua ja auttoi omatoimisessa tietojen etsinnässä. Ilman puolisoni tukea olisin kyllä jäänyt aika yksin päätökseni kanssa.
"4) Saitko tietoa siitä, miten prosessi etenee ja mistä saat lisätietoja jos adoptioratkaisuun päädyt? Kerrottiinko sinulle milloin lopullinen päätös pitäisi tehdä ja millaisia toimia se edellyttää? Kerrottiinko sinulle että mieltään saa muuttaa vielä synnytyksenkin jälkeen? Kerrottiinko sinulle adoptioneuvonnasta? Saitko tietoa siitä, miten asiaasi hoidetaan raskauden aikana?"
Sama vastaus kuin edellä.
"5) Saitko tietoa mahdollisista vertaistukiryhmistä adoption suhteen? Saitko tietoa mistä voisit saada keskusteluapua jos sitä harkitset? Annettiinko sinulle ehkä jonkinlaisia esitteitä, osoitteita, puhelinnumeroita, nettilinkkejä tms?"
Tällaisia en saanut edes adoptioneuvonnasta. Toisella kerralla kyllä henkistä puolta käsiteltiin siellä, mutta mistään mahdollisista vertaistukiryhmistä ei puhuttu. En tiedä onko sellaisia.
Minulle adoptioprosessiin läpikäyminen oli erittäin raskasta ja ahdistavaa aikaa. Olisin kaivannut paljon enemmän henkistä apua ja tukea kuin sain ja osasin itse hakea. Tuollaisessa tilanteessa mielestäni olisi hyötyä ulkopuolisesta avusta, sillä puolisoni oli luonnollisestikin itsekin liian lähellä ja kipuili samojen kysymysten ääressä, niiltä läheisiltä, joille asiasta kerroin, ei oikein ymmärrystä saanut. Ehkä asia on liian arka. Kukaan ei ole siitä jälkeenpäinkään halunnut puhua. Raskauden loppuvaiheissa kävin muutaman kerran kotipaikkakuntani mielenterveystoimistossa juttelemassa voimakkaiden masennus- ja ahdistusoireiden takia. Lopulta keskeytin adoptioprosessiin ja päätin pitää lapseni. Helppo päätös ei ollut sekään, mutta en vain missään vaiheessa keksinyt, että miten selviäisin adoptioon antamisestakaan. En keksinyt, miten selittäisin asian läheisille tuttavilleni, kuinka käsittelisin sitä puolituttujen kesken, joiden en halunnut edes tietävän koko asiasta. Enkä tosiaan tiennyt, miten selittäisin kolmelle pienelle lapselleni uuden vauvan pois antamisen, niin että se ei aiheuttaisi heille traumoja ja pelkotiloja. En tiennyt miten sanoisin heille, että äiti ja isi antaa nyt tämän pienen sisaruksen pois, kun eivät jaksa ja halua sitä hoitaa, ilman että heidän olisi tarvinnut itse pelätä samaa kohtaloa.
Toisella kerralla kun aborttia hain ei adoptiosta puhuttu missään vaiheessa mitään. En kyllä silloin siitä lisää tietoja enää kaivannutkaan. Silloin tein abortin. En ole katunut.
Nyt kun luin muiden vastauksia, sain ehkä selville sen mitä olen ihmetellyt: miksi minua ei laitettu lääkärille hakemaan aborttia, vaan laittoivat perheneuvolaan. Kun varasin aikaa itselleni kerroin olevani raskaana ja en halua pitää lasta, minut ohjattiin neuvolaan, varmaankin tarkoitus olisi ollut keskustella vaihtoehdoista.
Adoptiota käsiteltiin silti muistaakseni vain sen hetken, että th kysyi: no mitä olet ajatellut tehdä, jos et lasta pidä? Vastaukseni oli abortti, eli adoptioita ei mielestäni edes sanottu sanana ääneen missään vaiheessa...
Ja minun tilanteessani oli mukana opiskelija, ei tainnut saada ihan parasta oppia sekään tyttö, kun aihetta ei edes käsitelty.
Kaikki paperit joita sain käsittelivät tulevaa toimenpidettä.
Missään muualla en ole nähnyt adoptiota nostettavaksi varsin yhdenvertaiseksi vaihtoehdoksi kuin väestöliiton materiaaleissa. Jotenkin tuntuu, että se on varsin vaiettu vaihtoehto muualla.
kaikille vastanneille! Tosiaan alkaa tuntumaan siltä, että asia on hyvin vaiettu, joten ehkä terveydenhuollossa onkin tekemistä siinä projektissa, että saisivat kotimaan adoptioiden määrää nostettua. Tietysti vähin mitä voisi kuvitella että pitäisi tehdä, olisi vaikka kertoa siitäkin vaihtoehdosta.
Ja hei, lisääkin saa vastailla!
Lähtökohtaisesti myöskään aborttia ei tarjota yllättäen raskaaksi tulleelle vaihtoehtona. Esimerkiksi ehkäisyvälineissä, jälkiehkäisypillereissä tai raskaustesteissä ei lue, että jos tulet raskaaksi tai olet raskaana, hakeudu aborttiiin.Raskaaksitullut aivan itse pohtii omassa sisimmässään, miltä raskaus tuntuu, mitä tunteita se herättää ja mitä suuntaa siihen lähtee hakemaan. Hän aivan itse lähtee selvittämään, miten valitsemansa ratkaisun pääsee toteuttamaan. Ainakaan itsellänikään ei ollut pienintäkään käsitystä, mihin tulee ottaa yhteyttä, kun abortin haluaa. Minä selvitin sen, koska siihen ratkaisuun olin päätynyt.
Jos en olisi tiennyt, mitä halusin, olisin varmaan mennyt juttelemaan neuvolaan tai sanonut aikaa varaessa, että olen raskaana, enkä tiedä mitä tekisin. Tai olisin seikkaillut raskaus- tai adoptiosivustoilla.
Ihmettelen rankasti, kuka teini-ikäinenkään saati sitten aikuinen ihminen ei tietäisi, että yllätysraskauden edessä on kolme vaihtoehtoa: lapsen pitäminen itsellään, abortti tai adoptio. Noista mikään ei ole salassa pidettyä tietoa, vaan vaihtoehdot ovat takuuvarmasti kaikkien tiedossa - myös niiden, joiden ei ole tarvinnut sitä koskaan konkreettisessa tilanteessa miettiä. Itse asiassa vain abortti on näistä se, johon päätymiseksi täytyy saada lupa ja siten nähdä vaivaa, mistä sen luvan saa hankittua, kaksi muuta vaihtoehtoa ovat jokaisen täysin omassa päätäntävallassa ja toteutettavissa. Niistä kaikista on takuuvarmasti saatavilla mielinmäärin tietoa, eikä tarvitse nähdä yhtään enempää vaivaa sen tiedon saamiseksi kuin aborttivaihtoehdossakaan. Ei ole yhtään vaikeampaa kirjoittaa vaikka googlen kenttään adoptio kuin abortti. Jos raskaanaoleva ei sitä kenttään kirjoita tai siitä lääkäriltä kysele, kyseessä on tietoa hakevan jo tekemästä valinnasta. Jos raskaana oleva sanoo suoraan haluavansa abortin, koska ei halua raskaana olla (kuten minäkin olen tehnyt), silloinhan adoptio ei ole edes rinnasteinen vaihtoehto. Sehän tarkoittaisi raskauden loppuunviemistä ja se oltiin jo määritelty vastentahtoiseksi.
Mutta tosiaan vastaus kysymykseen: minunkaan lääkärikäynnilläni ei puhuttu muistaakseni sanaakaan adoptiosta. Minähän olin jo tehnyt valintani kolmesta tietämästäni vaihtoehdosta ja olin siksi hakemassa aborttia.
"Niistä kaikista on takuuvarmasti saatavilla mielinmäärin tietoa, eikä tarvitse nähdä yhtään enempää vaivaa sen tiedon saamiseksi kuin aborttivaihtoehdossakaan. Ei ole yhtään vaikeampaa kirjoittaa vaikka googlen kenttään adoptio kuin abortti. Jos raskaanaoleva ei sitä kenttään kirjoita tai siitä lääkäriltä kysele, kyseessä on tietoa hakevan jo tekemästä valinnasta."
Totta tämäkin. Itse lähdin pohtimaan asiaa siltä kantilta, että kun terveydenhuollossa kerran nyt halutaan nostaa adoptiota enemmän abortin vaihtoehdoksi, niin mitä se käytännössä tarkoittaa ja edellyttää. Siten ajatellen katsoisin, että sitten varmaan terveydenhuollon kannattaisi hieman paremmin panostaa adoption mainostamiseen tai nyt ainakin mainitsemiseen.
En ole tutustunut mihinkään tutkimuksiin, kuten sinä olet, joten vastaan ihan oman harkintani ja pohdintani pohjalta. Mitä edellyttäisi, että adoptio nähtäisiin abortille kilpailukykyisenä vaihtoehtona?
Vastaus löytyy siitä, miksi monet meistä eivät myöskään julkisesti kaikille vastaantuleville huutele, että olenpa tehnyt abortin: Pidetään huonona ihmisenä, epäonnistujana, aivottomana tumpelona joka ei osaa ehkäistä jos ei halua lasta.
Moniko nainen haluaa olla "huono äiti"? Keksiikö kukaan naiselle pahempaa kohtaloa kuin olla huono äiti?
Huono äiti hylkää lapsensa. Huono äiti voi hylätä lapsensa abortissakin jo sikiönä tai alkiona, mutta se ei merkitse sitä, että kaikki tietää sinun olevan huono äiti. Raskauden loppuun vienti merkitsee sitä, että kaikki näkevät varsin selvästi sinun olevan huono äiti, mahaa kun ei voi piilotella ja töistäkin on oltava poissa synnytyksen aikan aivan taatusti. Sitten sinulla ei olekaan lasta: Ahaa, olet huono äiti, olet antanut lapsen pois, hylännyt lapsen...
Naisen täytyy olla aikamoinen sissi, että kestää huonon äidin tittelin. Jos nainen kestää sen että muutkin tietävät, että olit huono äiti, niin silloin adoptio varmasti on vaihtoehto. Mahdollisuutena olisi siis naisten vahvistaminen kestämään yhteiskunnan asennetta. (Kehittyvien maiden adoptioissahan ei huono-äiti myyttiä ole länsimaista aktsottuna, sillä pidetään hyvänä äitinä sellaista joka antaa lapselleen paremman mahdollisuuden, mutta millä puolustelet sitä, että hyvinvoinnin keskellä annat oman lapsesi pois, muulla kuin sillä, että minä olisin ollut huono äiti...)
Toinen mahdollisuus miten edistettäisiin adoptioita olisi se, että huono äiti -myyttiä ei olisi. Se olisi niin valtava asenne muutos, että siinäpä sitä hommaa terveydenhuollolle...
Tuo ei muuten ole ihan totta, että adoptio olisi yhtä helppo kirjoittaa googleen kuin abortti. Abortin näkee usein kuitenkin kirjoitettavan oikein. Adoptio on sen verran oudompi juttu, että sanakin on usein hakusessa, on siis nämä adobtiot...
ei kuitenkaan sen takia huonoina pidetä...eihän kaikkiin ehkäsytehoihin edes itse voi vaikuttaa!
"Pidetään huonona ihmisenä, epäonnistujana, aivottomana tumpelona joka ei osaa ehkäistä jos ei halua lasta."
..vaan juurikin siksi mitä sen vahingon ilmitulon JÄLKEEN päätyi tekemään ;)
Normaalit ihmiset ei pidä 'huonona äitinä' sellaista joka antoi lapselleen elämisen mahdollisuuuden jossain muualla.. päinvastoin, se on hatunnoston arvoinen paikka ja mitä suurinta epäitsekästä rakkautta lasta kohtaan!
...Taas pidät omaa kaunista itseäsi normaalin mittarina. Sinä et halveksu naisia koska he hylkäävät lapsensa, mutta sinun kauniilla näkemykselläsi ei ole mitään tekemistä yhteiskunnan yleisen asenteen kanssa.
Kaikki suomalaisista tehdyt tutkimukset osoittavat selvää kieltä: valtaosa ihmisistä haluaa lakiin kovemmat rangaistukset lapsiin kohdistuneiden vääryyksien korjaamiseksi. Valtaosa porukkaa pitää lapsen passiivista pahoinpitelyä, eli heitteillejättöä, hylkäämistä, yhtä rangaistavana tekona kuin aktiivista pahoinpitelyä.
Oman lapsen hylkääminen, hoidotta jättö, ei suinkaan ole tutkimusten mukaan suomalaisten mielestä tilastollinen kunniamaininnan arvoinen juttu... Hienoa, että sinä niissä tilanteissa jaksat ajatella myös inhimillistä naisen näkökulmaa ja mielestäsi naisia pitää vain kehua tällaisista teoista...
"Huono äiti voi hylätä lapsensa abortissakin jo sikiönä tai alkiona, mutta se ei merkitse sitä, että kaikki tietää sinun olevan huono äiti."
eri mieltä kanssasi lainaamassani kohdassa. Mitään oikeaa lastahan ei ole olemassa fyysisesti raskauden alkuvaiheessa. Tuskin kukaan suhtautuu omiin munasoluihinkaan omina lapsinaan, vaikka niistähän se tuleva lapsikin saa alkunsa. Lapsiin on olemassa yleensä tunneside. Joillain tunneside saattaa olla olemassa jo paljon ennen lapsen syntymistä, jolloin esimerkiksi varhainenkin keskenmeno tuntuu hyvin raskaalta asialta, kun taas jollekin muulle keskenmeno rinnastuu suurinpiirtein kuukautisiin. Raskauden loppupuolella yleensä yhteys tulevaan lapseen on jo olemassa, niin konkreettinen ja iso se sikiö siellä vatsassa on ja silloinhan lapsi jo toki onkin olemassa.
Minusta on jotenkin naurettavaa puhua abortista, että siinä äiti hylkäisi lapsensa. Voi tietysti olla että tarkoitit käyttää sanaa lapsi jälkeläismielessä, mutta silloin tosiaan pitäisi suhtautua jo omiin munasoluihinsakin jälkeläisinään. Ei sekään minusta mikään realistinen ajatustapa ole.
ole kyse minkäänlaisesta oman onnensa nojaan jättävästä hylkäyksestä saati heitteillejätöstä, joten miten tämä nyt liittyi asiaan?
"valtaosa ihmisistä haluaa lakiin kovemmat rangaistukset lapsiin kohdistuneiden vääryyksien korjaamiseksi."
Aivan. Koskien myös syntymättömiä lapsia ja heidän mukavuustappamistaan ja viemäriin/roskiin hylkäämisiään.
"Mitään oikeaa lastahan ei ole olemassa fyysisesti raskauden alkuvaiheessa."
Ja mikähän se FYYSISESTI olemassaoleva alkio sitten mahtaa ollakaan jollei syntymätön lapsi??? Ihan yhtä konkreettinen se alkiokin on kuin sikiö raskauden lopulla!! Ja puolikasperimäiset munasolut ei tosiaankaan ole mitään ihmisyksilöitä tai lapsia, mutta alkiot kylläkin niitä JO ON :D
Siinä vaiheessa kun lapsi on kehittymässä alkiona tai sikiönä, nainen voi hylätä äitiyden. Tätä hain. Huono äiti ei ala äidiksi omalle lapselleen, alkiolleen tai sikiölleen.. Noista vain ensimmäinen näkyy uloskin päin, eli nainen hylkää lapsen. Kun nainen hylkää alkion tai sikiön se ei näy ulospäin. Huono äitihän jokainen meistä on myös munasolulleen, jos käyttää ehkäisyä, se vain ei ole tässä yhteiskunnassa niin kieroon katsottua, kuin tietyissä rajatuissa piireissä.
Mä tiedän ihmisenkin kehitysvaiheet: sukusolu, alkio, sikiö, lapsi, aikuinen jne. Yhteiskunnan halveksuntaa kuitenkin naiset saavat vain tietyssä vaiheessa olevan lapsensa (sosiaalisessa merkityksessä, eli oma jälkeläinen kehitysvaiheesta riippumatta) hylkäämisestä, eli jos syntyneen lapsen hylkäämistä, vaikka aikuisenakin, pidetään halveksuttavana ihan tilastollisesti tutkittuna. Sitten on tietyt ryhmä ihmisiä jotka pitävät lapsen hylkäämistä jo muissa vaiheissa halveksuttavana, siksi on niin kätevää, kun ehkäiseminen ja abortit eivät näy ulospäin, ei pääse halveksuttujen listalle, edes näiden marginaaliryhmien silmissä...
Ja yhden innokkaan on turha tähän tulla väittämään, että valtaosa naisista ei hyväksy abortteja, perustelleen sillä, että suomessa keskeytetään vain joka seitsemäs alkanut raskaus... Suomalainsella naisella on lukutaito, suomalaisella naisella on pankkitili, suomalaisella naisella on henkilöllisyys, suomalainen nainen on valkoinen, suomalainen nainen on kristitty, eli suomalaisella naisella ei ole kaikenkaikkiaan yhtään mitään tekemistä keskivertoisen/normaalin naisen kanssa.
tyttösikiötkin jo äitejä koska heilläkin on olemassa munasoluja?? :D
Sukusolut ei edelleenkään kuulu ihmisyksilön kehitysvaiheisiin ja alkiot/sikiöt ovat myös (syntymättömiä) lapsia! Ja valtaosa ei tosiaankaan surmaa lapsiaan aborteissa :)
valtaosaan, joten turha liputtaa ;D
mutumeedio siellä taas kurkkii harhojen värittämää kristallipalloaan? :DD Olenko siis tietämättäni surmannut lapsiani ja tehnyt abortteja??
...jos äitiys alkaa ennen synnyttämistä.
Sehän on ihan vain määrittely kysymys; milloin katsoo äitiyden alkavan. Virallisestihan äitiys alkaa kun on synnyttänyt, mutta jotkut näkevät äitiyden alkaneen jo sitä ennen ja se lienee heidän asiansa.
Jos tyttö sikiö pystyisi tekemään päätöksen ja poistattaisi itseltään munasarjat, niin silloin hän hylkäisi tulevat lapsensa ja äitiyden.
Ihan sama mitä harhailet, mutta minä en missään nimessä omalle kohdallenikaan väitä mitään muuta kuin, että olen kehittynyt vanhempieni sukusoluista, minua ei ole Jumala luonut isäni ja äitini rakkauden hetkellä, tai haikara tuonut äitini massuun...
Älä suotta käytä sulkeita, sillä alkiot ja sikiöt eivät ole mitään muuta kuin juuri syntymättömiä lapsia. Kun käytät sulkuja, niin voisi saada kuvan, että väittäisit niiden olevan lapsia, jota ne eivät ole.
...kun katsoo käyttämääsi kieltä, siitä saa jo hyvän osviitan. Puhut erästä suomalais-ugrilaista kieltä, eli et kuulu keskivertoiseen planeetan väestöön.
tän palstan aiheeseen liittyen ollu mistään kielivähemmistöön kuulumisista :D
raskauden aikana jo äitiysneuvolassa ja tätä ennen ehkäisy- tai perhesuunnitteluneuvolassa.
"Älä suotta käytä sulkeita, sillä alkiot ja sikiöt eivät ole mitään muuta kuin juuri syntymättömiä lapsia. Kun käytät sulkuja, niin voisi saada kuvan, että väittäisit niiden olevan lapsia, jota ne eivät ole."
Mitä sekoilet? Eikö sitten siis samalla logiikalla syntyneet lapsetkaan ole ollenkaan lapsia koska nehän on tarkennetusti syntyneitä lapsia? :D