Itse olen kahlannut Res.upseerit, Lionsit, Jns Urheiluautoilijoiden hallitukset, jne...
Nyt tämä viimeisin porcupinemc.vuodatus.net
Jossa joutuu presidentiksi )))))))))))
Nyt tämä viimeisin porcupinemc.vuodatus.net
Jossa joutuu presidentiksi )))))))))))
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kun olen assosiaalien erakko. Olen ollut muutamassa osuuskunnassa(tavallaan järjestöjä), parissakin järjestössä, sekä peräti töissä yhdessä järjestössä. Sekä tietenkin nämä tavallaan "pakolliset" sukuseurat ja muut.
Olen hiljakseen tympääntynyt yhden asian liikkeisiin ja homogeenisyyteen. Kuulun nyt ainoastaan Skepsis ry:n, Vapaa- ajattelijoista erosin aika vähän aikaa sitten, se kun ei enää ollut mitään vapaa-ajattelua, vaan ateismipuolue :(
Järjestöissä yks hauska piirre. Jos jaksaa käydä vuosikymmenet kuuntelemassa paskapuheita ja pitää vaikkapa kokouspöytäkirjoja, saa eläkkeelle päästessään standaarin kirjahyllyyn :DDDDDD Hmm. ei ole hirveästi odotettavissa standaareja, en kyllä tiedä, mitä ihmettä niillä edes tekisin, lahjoittaisinko ne pelastusarmeijalle tai jotain?
=DW=
Kai tiesit, että vuodatus.net on nykyään Alma-median omistuksessa?
=DW=
Olet aikamoinen paasaaja mutta yhtä mieltä olen, paremmin en olisi voinut sanoa !
Tuon proletaarisen kirjahyllykön päällä osoittaa keskinkertaisuutta Lions- viiri.
Joka lähtee muuton lähestyessa roskiin.
Hah, oli sekin tilausuus.
Leijoneihin ei pyritä, sinne kutsutaan.
Sama pätee muihinkin "salaseuroihin", vapaamuurarit mukaanlukien.
Jonne minuakin jo kutiteltiin, onneksi sain loparit duunista.
Lionsien valakin on huvittava. Kaksi kynttilää palaa pöydän päässä jossa seisot.
Sitten mutiset jotain tärisevässä kädessäsi olevasta paperista.
Veljet istuvat tyynenä pöydässään. (Lions tapahtuman tärkein akti on ruokailu)
Sitten sinut hyväksytään veljeksi.
Aurauskeppejä pystyttämään, pusikkoa siitä johtuen raivaamaan.
Leikkimökkejä rakentamaan, hussun tussun...
Sainpa sitten ojentaa 500e sekin kunnan isille.
No, aikansa kutakin...
Tämä on näin, entäs vapaamuurarit...
muistojasi hävitä...Eletty elämä. Jätä jotain jälkipolvellesi....Itselläni faijan jäsenkortti tällainen valmentakortti vuodelta -78 jäsennumero 58 seura Suomen Palloliiton Helsingin Piiri;))) Rakas muisto faijastajani joka nyt aina lompakossani...seuraa minua....minua minne menenkin...
ja elämä on...myös osa meidän menneisyyttämme...
tsau:Friidu
Olisi todella siroa nähdä Vapaamuurareiden Looshi.
Leijoniin valitaan kylän kerma, yllättäten moni on poliisi.
Opettajia, johtajia, evp sotilaita.
Minulle tuotti todella vaikeuksia, kun valittiin tilintarkastajaksi,merkonomi kun en ole.
Raja riikkoontui, naapurin kansakoulunopettaja tuli kööriin.
En jaksanut enää.
Kirjekuoressa laitoin eroilmoitukseni.
Vuotta aiemmin erosin Joensuun UA hallituksesta samoin syin
Mua on kans, jopa parikin kertaa koitettu houkutella muurariksi. Ei ole oikein iskenyt, olen tietenkin tavalaan käsityöläinen, mutta muuraus ei oikein kiinnosta :DDD Onkohan jossain muuten vapaa-hitsareita. Olen tässä opettelemaas hitsaamista puikolla ja se tuntuu kiinnostavan itseäkin. Siis hitsaaminen ja vapaus, ei salaseurat.
=DW=
Noista valoista tiedä, hassuja ovat,XX kuului vaikka mihinkä järjestöön. Joutui pitämään puhetta Manullekin, tarkemmin en kerro. Taitaa se Lionsien pinssi olla jääkaapin ovessa vieläkin. Naurattaa koko juttu. Minä itse en ole hyväksynyt auktoriteetteja koskaan, siis hussun, hussun..
tallessa sellainen jäsenkortti jonka sain 13 vuotiaana liittyessäni SDNL:ään:)) nyt harmittaa että, tuo hävinyt johonkin. Osa historiaa kun sen mukana..Ymmärrän hyvinkin että, liian snadit ympyrät voivat sitten tympäistä ja tavallaan vielä jos henkilökemiat eivät toimi..niin eivät toimi......harmi sinnällänsä kun erosit. Itse pidän toisinaan vähän vapaata ikäänkuin järjestötyöstä...joka perustuu kuitenkin vapaa-ehtoisuuteen toimin toisinaan vanhempien ryhmissä myös vetäjänä...kuitenkin kovin raskasta.....on toisinaan hvyä pitää breikkiä eikä ajaa itseään piippuun.
tsau:Friidu.
pääpaino sanalla vähän vaikeeta se meikäläisellekin aina ollut..Tämä auktoriteettien uskominen. Ay-liikkeessä aktiivisemmallani ollessani...jouduin kerran Liiton Pj.jan käskystä puhutteluun;))) Hussun...hussun....Mitä siitä opin? En oikeastaan mitään...Kova pää...edelleen mitä nyt hiukka ehkä pehmentynyt...;)))ja enää en kaikkea niin tosissani ota....mitä nuorempana....
tsau:Friidu
tuo rintama on vähän hiljaista kiinnostunut kun olen nyt tästä että, lähtisin opiskelemaan...mutta, monessa mukana olen ollut. Toki. Ehkä nyt tämä kiinnostus tähän historian kiinnostus myöskin... .ja sitten kyllä tämä että, vihdoin olen tuntenut olen palanut himaan;)) Meillä tässä ihanat naapurit jotka eivät koskaan täältä ole lähteneet ja pyytäneet mukaan tähän yhteiseen talotoimintaan...heidän kanssaan nyt vietän aikaa tuossa pihalla menee sellaiseksi lörppetelyksi....paljon kun yhteisiä lapsuuden ja nuoruuden muistoja joita käydään läpi;))) Sillee vähän itku ja hymynpilke silmäkulmassa....haikallaan...sitä vanhaa aikaa;))) itsekukin...paljon kun löytyy näitä muistoja nyt....näköjään;)) mutta, tärkein fiilis kuitenkin olen tullut vihdoin takaisin jotenkin himaan;)))
tsau:Friidu
Nuorena kun oli vielä energiaa ja jonkinlaista uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin, olin ammattiyhdistysaktiivi. Kymmenkunta vuotta sitä kesti, mutta sitten jouduin toteamaan, ettei minulla ole siihen puuhaan enää mitään annettavaa.
Paljon se opetti ja kasvatti (varsinkin puheenjohtajan tehtävä), ja sen kautta tutustuin moniin mukaviin ihmisiin, joita en muuten olisi tavannut.
erittäin antoisaa, mutta myös kuluttavaa...Minäkin tuota jaksoin yhtämittaisesti aktiivisesti 13 vuotta. Silloin ei omaa perhettä ollut. Tavallaan tämä toiminta oli vähän se oma perhe;))) Nyt jos lähtisin mukaan vielä...jos tilaisuus tulisi...niin tarkkaan miettisin mihin hommiin ehkä suostuisin...;)) Ei enää samaa jaksamista minullakaan mitä nuorena...
tsau:Friidu
Ay-toiminta on myös epäkiitollista, kun kaikesta puurtamisesta ja vilpittömästä hyvästä tahdosta huolimatta tulosta ei tunnu tulevan kuin hyvin hitaasti. Valtiolla kun on äärimmäisen keskitetty sopimusjärjestelmä, ja hyvin vähän liikkumavaraa työpaikkatasolla, kestää vuosikymmeniä ennen kuin meidän hyvät ajatuksemme toteutuvat. Yhtenä esimerkkinä se, että tänä vuonna ensimmäistä kertaa vuosilomapäiviksi lasketaan vain työpäivät.
Unohdin aivan, että olenhan minä ollut työpaikalla aktiivi toisenlaisessakin yhdistyksessä, työpaikan harrastusjärjestössä. Järjestin muutaman vuoden erilaisia kulttuuritapahtumia työtovereille, mikä oli sekin antoisaa eikä läheskään yhtä työllistävää kuin ay-toiminta. Siitä sai jopa kiitosta, ihmiset tulivat usein sanomaan, että on niin helppo lähteä (esim. teatteriin), kun joku on järjestänyt kaiken valmiiksi. Itse asiassa voisin tehdä sitä vieläkin ne muutamat vuodet, jotka työurastani on jäljellä, tulisipa itsekin lähdetyksi useammin kulttuuririentoihin.
Tein erään kahden vuoden kestävän projektityön eräälle nuorisojärjestölle.
Piti sanomani että tein siis oikean virallisen palkkatyön, siis ei palkaton vapaaehtoistyö.