kaikenlaiset tunteet voi tappaa, jos tarpeeksi yrittää. Parhaasi teit mun tunteiden tappamiseksi ja siinä onnistuit. Sä yritit aina sitä paljon enemmän kuin saada mua tuntemaan rakkautta suhun.
Mä en tunne syyllisyyttä siitä, että elän vihdoin elämääni. Enkä siitä, että en jaksa miettiä näitä juttuja enää. Mä koen, että ne on menneisyydessä. En osaa ajatella toisin. Mä tunnen hyvää oloa siitä, että sulla ei ole enää vaikutusta muhun. Ymmärrät varmaan, että se tuntuu hyvältä kaikkien pettymysten jälkeen. Musta tuntuu vapaalta. Toivottavasti ymmärrät ja ehkä koet samalla tavalla. Ketään en halua loukata, se tuntuisi pahalta.
Mä en tunne syyllisyyttä siitä, että elän vihdoin elämääni. Enkä siitä, että en jaksa miettiä näitä juttuja enää. Mä koen, että ne on menneisyydessä. En osaa ajatella toisin. Mä tunnen hyvää oloa siitä, että sulla ei ole enää vaikutusta muhun. Ymmärrät varmaan, että se tuntuu hyvältä kaikkien pettymysten jälkeen. Musta tuntuu vapaalta. Toivottavasti ymmärrät ja ehkä koet samalla tavalla. Ketään en halua loukata, se tuntuisi pahalta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Joo, sen sä olet kyllä osannut näyttää jokapaikassa ja tarpeeksi selvästi.
Ei mun pitänyt nyt tänne jäädä, mutta osasin kyllä näyttää myös niitä positiivisia tunteita silloin kun niitä oli. Ei jäänyt kellekään epäselväksi silloin. Mä arvostan sitä, että ollaan omista tuntemuksista rehellisiä ja siksi yritän elää niin. En mä ketään halua tahallani satuttaa, mun tapa selvitä/selvittää asiat on ollut tällainen. Mutta myönnän, että ajattelen nykyään hyvin vähän miltä se voi tuntua. Mutta en voi aina ajatuksiakaan lukea. Enkä usko niiden tunteiden niin syviä oikeasti olleen. Kaikesta pääsee yli, syvistäkin, luotan siihen muidenkin ihmisten kohdalla.
Sun tapanako on ollut nettikirjoittelu?
Juuri nimettömällä viestillä sinä loukkaat toista kaikkein eniten. Miksi sinusta ei ole puhumaan asiaa selväksi hänen kanssaan ?
Säälittävä viesti.
Ei meistä ole puhumaan. Sen jos jotakin tiedän.
hyvä, että tuokin keksit. Voin ihan keskittyä siihen olennaiseen, hoda vaan suhteet tuollatavalla niin säilyy välit etäisenä jatkossakin.
Joku minua viisaampi saa ihan mielellään kertoa miten asiat pitäisi hoitaa. Yrittäen asettua aloitusviestin asemaan. Haluaisin ihan mielelläni kuulla jonkun muun perustellun mielipiteen kuin omani. Etenkin jos on mielipiteitä, että kohtelen väärin ja olisi parempia tapoja.
Minä en koe etäisyyttä enää pahana. En osaa välittää enää näistä asioista sillä tavalla, koska ne tuntuvat jo niin etäisiltä. Välitän sillä tavalla, että mieltä en haluaisi pahoittaa jos toisin voi tehdä.
kuin minun suusta -> miehelle.
Ei hän rakastanut.Siksi kylmyys kuittasi loput.
kirjoitettu?
sulla hyvä olo ja kaikkee?
Mä nyt satuin eksymään tänne viikonloppuja odotellessa ja täällä aina leijuu pahaa oloa, niin tuli siitä itsellekin paha mieli.
Mun on todella vaikea suhtautua toisten ihmisten pahaan oloon sillä tavalla, että ajattelisin ettei se ole mun vika. Tunnen aina, että pitäisi yrittää korjata. Se on huono juttu, koska mä en todellakaan ota mitään satuttajan ja anteeksipyytelijän roolia tässä, koska se ei mulle kuulu.
Enkä kirjoittanut tällaista korostaakseni, että "minä olen päässyt yli, sinä et". Jonka varmaan rivien välistä voi lukea ja loukkaantua. Jottei tule mitään valtapeliajatusta, koska vihaan sellaisia, niin sanon, että ajattelen ihan selkeästi, että mun tunteet oli vahvempia. Mä vaan jouduin kokemaan jo aikaisemmin niitä pohjakosketuksia ja harjoitella luopumista. Sitten se oli helppoa, kun kaikki mihin oli uskonut hajotettiin kokonaan. Sulla on vaikeampaa asioiden kanssa. Tiedät tehneesi väärin ja yrittäneesi huonosti. Se on vaikeampi saada asettumaan nätisti muistoihin. Mä yritin paljon osaksi siksi, että tiesin että mun olisi ollut vaikea elää itseni kanssa muuten. Joidenkin toisten kokemusten kanssa on helpompi elää kuin joidenkin toisten. Olen ihan varma, että jos minä olisin tehnyt sen minkä sinä, niin sinä olisit nyt hyvin onnellinen, etkä paljoa minua muistelisi. Anteeksi kaikista oletuksista, että ajattelisit muka tippaakaan edelleen. Se on musta vähän lapsellista, että pitää aina kiistää kaikki. Niin kuin omilla ajatuksilla muka olisi niin paljon väliä, ei ne ketään kiinnosta. Ihmisiä yleensä kiinnostaa lähinnä omat ajatuksensa.
Tuon yllä olevan lisäksi on itsekäs motiivi. Ajattelen, että kun tunsin pientä huolta, niin jos en mitenkään yritä tuoda sitä esiin, vaan välinpitämättömästi lopetan tämän nettailun, jota olen tekemässä, niin kerään itselleni huonoa karmaa. Ihanan itsekästä. Tämän viestin ainakin pitäisi olla nyt täysin läpinäkyvä.
Jos ei ollut puhumaan,tuliko mieleen että olisit voinut kirjoittaa henkilökohtaisesti hänelle jota tarkoitat,olethan ehkä itsekin ollut yksi kysymysmerkki.Tai sitten olet tehnyt niin,ainahan helppoa toista syyllistää.
Myönnetään, että ei ole kovin paljon käynyt mielessä juuri sen takia, että tiedän ettei meidän keskustelusta mitään tule.
Ja kun en itse niin tunne tarvetta käydä läpi tapahtunutta. Halu sanoa jotain on vaan asteella "toivottavasti kaikki on hyvin, toivottavasti olet jaksanut" ja kuulla ja varmistaa, että menee hyvin.
Olen varma, että jos kysyisin, että miten menee, niin tuskin saisin siihen vastausta. Eikä minulle koskaan suoraan myönnettäisi, että menisi jotenkin vähän vähemmän loistavasti. Enemmänkin siitä kysymyksestä vedettäisiin herneet nenään, kun olisin niin itserakas, että luulisin minulla olevan mitään vaikutusta hänen oloon. Ja pelättäisiin valtapelejä.
Asiat ovat erilaisia etäältä. Kun olen joskus kirjoittanut hänelle henkilökohtaisesti, niin kirjoittamaan ajanut voima on aina ollut joko hillitön ikävä tai pelko. En todellakaan ole niin aikuismainen, että oikeasti olisin täysin jonkun asian vuoksi kirjoittanut. Nyt en enää tunne minkäänlaista pelkoa häneen liittyen enkä ikävääkään. Joten kirjoittamaan ajavia asioita ei ole. Eikä minua muuten myöskään voi manipuloida enää pelkäämään, koska kaikkein eniten pelkäämäni asiat tapahtui jo. Sivuhuomiona, jotta ei tarvitse turhaan yrittää mun vuoksi. Se on todella vapauttavaa. Aikuismaista olisi sanoa, että kyllä, pitäisi kirjoittaa hänelle jos joku asia oli, mutta toivon että edellä mainituista syistä se on ymmärrettävää, miksi en ajattele sellaista.
Toisen syyllistäminen todella on helppoa. Tiedän tehneeni tässäkin ketjussa niin ja tiedän sen, että hän ei osaa ollenkaan käsitellä sitä, jos häneen suhtaudutaan syyllistävästi. Tulee vihaa ja sulkeutumista. Mä toivon, että hän oppisi käsittelemään vihaa. Hän on aina ollut aika vihainen ihminen. Jos ei syvällä sisällään vihaisi itseään niin paljon, ei tarvisi vihata toisiakaan.
Mä tiedän osaavani ihan helposti keskustella toista ihmistä syyttämättä ja loukkaamatta, paremmin varmaan kuin monet muut, koska mäkin kuuntelen rivien välejä. Myönnän, että häntä on tehnyt mieli syyttää usein. Mutta toisto johtui ehkä siitä, että ottaa sen niin huonosti vastaan. Sitä voi sanoa, että se tuntuu pahalta, kun kaikki vain syyttävät eivätkä muka näe, että jo valmiiksi syyttää itse itseään ja jo alunperin kokee olevansa viallinen ja se, jota kaiken pieleen menosta voi tulevaisuudessa syyttää.
Ehkä hän miettii tulevaisuudessa noita asioita ja opettelee pitämään kiinni positiivisista ajatuksista eikä anna muiden turhaan syyttää.
Lisää itsekkyyttä: otti itsetunnolle kirjoittaa täällä, kun puhdas aikeeni oli lopettaa.
Voisitko vihjaista, kenelle osoitat nämä?
Ja ehkä tämän ihmisen tarkoitus oli vapauttaa sinut peloistasi.
Yhdelle miehelle, nimeltään *****. En viitsi kirjoittaa sen nimeä tähän siksi, koska en tiedä pahastuisiko se siitä. Voi hajoamisellakin olla tarkoitus, mutta se pelkojen poistuminen johtuu kai siitä, että ei ole toiveitakaan. Muissa asioissa, missä niitä on, kyllä jossain määrin pelottaa. Mutta voi sitä ajatella niinkin, että sattumisella on tarkoitus. On siitä tullut paljon hyvääkin ja iloisuudesta oppimista. Ja sen vuoksi mä en tunnekaan tapahtuneista mitään katkeruutta tai sellaista, koska ne kuitenkin kasvatti. Vaikka en siis sitä sano ettei tulisi pyrkiä kohtelemaan ihmisiä hyvin.
Mutta nyt kun mietin tuota, kun sanoit sen, niin on varmaan vapautunut jonkun verran ihan muistakin peloista ja kontrollin tarpeesta. Ei viitsi pelätä enää mitään pienempiä asioitakaan, koska voi luottaa omaan kykyyn selvitä.
Jos se hänen mieltään parantaisi, niin saa ajatella että kasvatti niillä huonoilla asioilla ja se on tarpeeksi suuri syy niille tapahtua. Ja ehkä sen verran voin sanoa, vaikka sitä ei tarvitse uskoa, niin silloin huhtikuusta alkaen näkyi ja tuntui jo, että jotain sellaista tapahtuu silloin. Koska se näkyi niin paljon aikaisemmin, niin se oli todella vahvasti tapahtumassa. Ei ehkä mitään, mitä olisi voinut estää, koska kasvaminen ei aina tapahdu itsestään. Siis kummankaan osalta, jotta olisi puhuttu ajatuksista ja peloista.
Ok, hyvä että uskot selviäväsi ja pidä lippu korkealla. Muista, että jos olet jostakin peloistasi päässyt hänen ansioistaan, niin vaali sitä.