Helsingin Sanomien pääkirjoituskeskustelusta, Johan Häggmanin artikkelin jälkeen:
Puuttuvaan "haluun" "viagraa" 3/61
Pitkäaikaisia vääryyksiä korjaamaan | 22.7.2010 13:06
Tässä artikkelisarjan vaiheessa pohdin kokonaistilannetta. Onkohan vastaavaa esimerkkiä missään tai koskaan nähty, jossa yhden toivottoman asian puolesta, jolla on heikko demokraattinen kannatus, on mobilisoitu näin pitkäaikainen (200 vuotta), kallis ja huolella organisoitu liike? Siihen on sijoitettu kaikki ruotsinkieliset resurssit, rekrytoitu suomenkielisten poliittista-virallista- ja mediajohtoa. FST, radiot Vega ja X3m, sekä ruotsinkieliset päivälehdet ja julkaisut tuottavat myllyistaan joka päivä kirjoituksia, joissa tavoitteena on vain ja ainoastaan: "saada suomenkielinen enemmistö uskomaan, että pakkoruotsi on sille hyväksi, että pakottaminen ruotsin lukuun ja sillä palveleminen on sille itselleen äärimmäisen hyvä asia". Että kannattaa "alkaa". Mistä siis "viagraa" suomenkielisille, että he haluaisivat enemmän ja kiihkeämmin pakkoruotsia? Ja miten suomenkieliset saataisiin "ihan itsekin haluamaan"?"...projektit kuin radiokanava Extrem, ilmaislehti Papper/Peppar.fi ja Svenska Teaternin musikaali PlayMe ovat askel oikeaan suuntaan, kun pyritään lisäämään suomenkielisten halua opiskella ruotsia." Suomenkielisten "halu" on siis liian vähäistä. Eivät "halua" tulla pakotetuksi. "viagraksi" on perustettu magmaa, svenska.nu:ta, ruotsinopettajat ovat erityissuojeluksessa ja rahoituksessa, suomenkieliset poliitikot ovat täsmäkohteina, viimeksi Kiviniemi. Rkp:n rahastoista kuljetettiin Svenska teaterin Svenska.nu:n tuottamaan musikaaliin nuoria Rovaniemeä myöten. Ruotsinkieliset näyttelijät eivät saaneet edes osallistua ammattiliittonsa lakkoon, koska näytöstä ei saanut peruuttaa. Lipponen on jo tehnyt itsensä naurettavaksi jo monta kertaa, maksaessaan takaisin saamaan saamaansa 8000 euroa ja Freudenthalmitalia. Ahtisaari perässä. Mutta "laaja lainsäädäntö ja Euroopassa melko ainutlaatuinen oikeudellinen asema virallisena kielenä", eivätkä nuo "viagrahankkeetkaan "ole auttaneet, kun elinvoimaa ei pakkokielellä Suomessa ole. Suomenkielisillä kun ei riitä intoa "vaalimaan sitä määrätietoisesti". Valtiovallan aktiivinen tuki herättääkin vaan valtaväestön kritiikin ja ärtymyksen, eikä positiivista suhtautumista. Olisiko syytä Rkp:n vaihtaa taktiikkaa? Tämä taktiikka kun ei toimi. Ruotsin kieli vaikuttaa myönteisesti kansakunnan hyvinvointiin vasta vähemmistökielen asemasta käsin."
Puuttuvaan "haluun" "viagraa" 3/61
Pitkäaikaisia vääryyksiä korjaamaan | 22.7.2010 13:06
Tässä artikkelisarjan vaiheessa pohdin kokonaistilannetta. Onkohan vastaavaa esimerkkiä missään tai koskaan nähty, jossa yhden toivottoman asian puolesta, jolla on heikko demokraattinen kannatus, on mobilisoitu näin pitkäaikainen (200 vuotta), kallis ja huolella organisoitu liike? Siihen on sijoitettu kaikki ruotsinkieliset resurssit, rekrytoitu suomenkielisten poliittista-virallista- ja mediajohtoa. FST, radiot Vega ja X3m, sekä ruotsinkieliset päivälehdet ja julkaisut tuottavat myllyistaan joka päivä kirjoituksia, joissa tavoitteena on vain ja ainoastaan: "saada suomenkielinen enemmistö uskomaan, että pakkoruotsi on sille hyväksi, että pakottaminen ruotsin lukuun ja sillä palveleminen on sille itselleen äärimmäisen hyvä asia". Että kannattaa "alkaa". Mistä siis "viagraa" suomenkielisille, että he haluaisivat enemmän ja kiihkeämmin pakkoruotsia? Ja miten suomenkieliset saataisiin "ihan itsekin haluamaan"?"...projektit kuin radiokanava Extrem, ilmaislehti Papper/Peppar.fi ja Svenska Teaternin musikaali PlayMe ovat askel oikeaan suuntaan, kun pyritään lisäämään suomenkielisten halua opiskella ruotsia." Suomenkielisten "halu" on siis liian vähäistä. Eivät "halua" tulla pakotetuksi. "viagraksi" on perustettu magmaa, svenska.nu:ta, ruotsinopettajat ovat erityissuojeluksessa ja rahoituksessa, suomenkieliset poliitikot ovat täsmäkohteina, viimeksi Kiviniemi. Rkp:n rahastoista kuljetettiin Svenska teaterin Svenska.nu:n tuottamaan musikaaliin nuoria Rovaniemeä myöten. Ruotsinkieliset näyttelijät eivät saaneet edes osallistua ammattiliittonsa lakkoon, koska näytöstä ei saanut peruuttaa. Lipponen on jo tehnyt itsensä naurettavaksi jo monta kertaa, maksaessaan takaisin saamaan saamaansa 8000 euroa ja Freudenthalmitalia. Ahtisaari perässä. Mutta "laaja lainsäädäntö ja Euroopassa melko ainutlaatuinen oikeudellinen asema virallisena kielenä", eivätkä nuo "viagrahankkeetkaan "ole auttaneet, kun elinvoimaa ei pakkokielellä Suomessa ole. Suomenkielisillä kun ei riitä intoa "vaalimaan sitä määrätietoisesti". Valtiovallan aktiivinen tuki herättääkin vaan valtaväestön kritiikin ja ärtymyksen, eikä positiivista suhtautumista. Olisiko syytä Rkp:n vaihtaa taktiikkaa? Tämä taktiikka kun ei toimi. Ruotsin kieli vaikuttaa myönteisesti kansakunnan hyvinvointiin vasta vähemmistökielen asemasta käsin."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.