Hei, olen 37v.nainen, avoliitossa, selvinpäin ihanan miehen kanssa, mutta kun tulee viik.loppu, hän vaan lähtee omille reissuilleen juomaan ja on yleensä koko viik.lopun poissa.Itsekkin joskus otan muutaman oluen,harvemmin, mutta hän ei osaa ottaa kotona kanssani muutamaa vaikka lupaa, ettei lähde minnekkään, aina, joka viik.loppu sama kuvio toistuu. Itse en juurikaan kapakoista välitä ja en halua käydä kun joskus harvoin.Kyse ei ole toisesta naisesta, viikot mies opiskelee ja tekee töitä, mutta minulle viik.lopuista on alkanut tulla painajaisia.Rakastan häntä, olemme olleet yhdessä n.4 vuotta, mutta nyt alkaa tuntua, etten enää jaksa..Varmaan kovin tavanomainen tarina muiden mielestä, mutta kun en jaksa enää miettiä, mitä teen.Erotakkaan en haluaisi,kun mies on selvinpäin tosi ihana ja meillä on kaikki hyvin, talous, yms. muutkin asiat.Seksiä hän saa kotoa ja tiedän, ettei hänestä humalassa olisi edes pettämään minua..Olen umpikujassa, en jaksa kohta enää ja varsinkin kun hän tietää, että minä en käy missään, tietää, että istun yksin kotona "odottamassa", en siis varsinaisesti odotakkaan häntä kännissä kotiin, mut ..Voisiko joku,kenties kohtalotoveri antaa minulle vinkkejä, mitä minun kannattaisi tehdä, vai voinko tehdä muuta kun jättää hänet rakkaudesta huolimatta?
KIITOS KAIKILLE JOTKA VIITSITTE VASTATA JA HYVÄÄ KEVÄTTÄ TEILLE KAIKILLE
KIITOS KAIKILLE JOTKA VIITSITTE VASTATA JA HYVÄÄ KEVÄTTÄ TEILLE KAIKILLE
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei, olen 36-vuotias nainen, naimisissa. Otan osaa
tilanteeseesi. Itse en hyväksyisi jatkuvaa "sinkkuna" menemistä, en myöskään väkivaltaa. Todennäköisesti, jos olisin Sinä,
haluaisin puhua asian heti selväksi, jos se
ei auta, laittaisin miehen pitkin tietä.
Erotahan ei tarvitse heti, vaan asua erossa.
Jos sekään ei saa miestä järkiinsä, mitä rakkautta
se sitten on, Sinunkaan puoleltasi? Lasten puolesta voisin "uhrauksia" tehdä, en miehen,
maalaisjärki käyttöön! Voimia ja kaikkea hyvää!
Oikeassahan sinä olet..Miksi minun pitäisi tosiaan antaa kohdella itseäni kuin"koiraa", olen sentään aikuinen ihminen, minulla on ihania ystäviä, ihana aikuinen poika,uskon, että he tukevat minua päätöksessäni, kun vaan päätän jättää tämän miehen..Olen niin kauan yrittänyt kaikkea, että kaikki muuttuisi hyväksi, mutta ei muutu ja se minun on hyväksyttävä..näköjään.
Uskon, että läheisteni avulla selviän pahimman "surutyön" yli ja enhän sentään vielä ihan kalkkiskaan ole..josko jossain olisi minuakin varten oikea, ihana, kunnollinen mies..
Kiitos rehellisestä mielipiteestäsi ja kaikkea hyvää sinulle!!!
..myrskyvaroitus. Tarkoitan sitä, että sinun on nyt annettava selvä merkki että saa riittää.
Puhu suhteen "uudistamisesta" tai "tauosta" tai jotakin vastaavaa, millä mies herää todellisuuteen - jos herää.
Erokin on vaihtoehto.
sen tiedän sanoa että avomiehesi pitää sinua nyt itsestään selvyytenä, koska hän tietää sen että rakastat häntä ja vain häntä... ja odotat kiltisti kotona. itselläni on ollut samanlaisii tilanteita jo tosi monen vuoden ajalta ja sanon sinulle yhden neuvon. huomasin kirjoituksestasi että suhteessanne on kuitenkin tunteet mukana niin minunmielestäni paras vaihtoehto on että otat miehesi keittiönpöydän ääreen ja sanot kasvotusten hänelle että tämmönen ei enää vetele ja kerrot mitä tuntemuksii sulla on. Jos tuo ei auta niin silloin kannattaisi lähteä vähäksi aikaa pois kotoa , en tarkoita että ottaisit eron mutta lähtisit vaikka jonkun ystäväsi luo vaikka viikoksi,ja et vastaisi miehellesi vaikka 3 päivään ollenkaan puhelimeen laittaisit vaikka tekstiviestin hänelle että nyt on miettimisen aika että missä mennään(eikä muuta)se pistää kovasti miehen miettiin, usko mua se auttaa, minulle ainakin auttoi. Kokonaanhan et voi miestäsi muuttaa hän on mikä on eikä siitä paljon miksikään muutu mutta uskon että se pistää miehen miettiin ja rauhoittuun.meillä kävi ainakin niin : )
Tee selväksi ettet siedä tuollaista käytöstä. Jos ei tyyli muutu niin eikun uutta etsimään. Meitä raittiitakin miehiä kyllä löytyy joilla on sulle paljon kivaa annettavaa.
Otin tilanteen haltuuni ja tein juuri niinkuin olette neuvoneetkin..Annoin vaihtoehdon ja JOS/KUN se lipsuu, suhde päättyy.En jaksa olla enää kenenkään kiusattavana, vaikka tässä suhteessa kyse on todella rakkaudesta, mutta mieheni todella olettaa, että hän saa tehdä mitä haluaa, koska tietää, että istun kotona vaan odottamassa.Eilen asiaa käytiin läpi ja tänään ei katsella "Kauniita ja Rohkeita", vaan todellakin istutaan keittiön pöydän ääreen ja selvitetään koko juttu..nähtäväksi jää, jatkuuko yhteiselo vai tuleeko ero, mutta kaikki on vastaanotettava mikä meille annetaan..Kaikella on joku tarkoitus, näin ainakin minä uskon.
Jos eroamme, pärjään kyllä, vaikka surenkin eroa, mutta aika parantaa haavat ja eihän tälläinen kunnon suhde olekkaan, jos mies menee "sinkkuna", yksin joka viik.loppu..Toivotaan parasta..pelätään pahinta..Kiitos vielä kaikille vastauksistanne!!!!Ja mukavaa tulevaa vappua ja alkanutta kevättä :)))PS.Ei mieheni kuitenkaan ihan "doku" ole, käy viikot töissä ja opiskeleekin vielä, mut oikeessa olet sen suhteen, että raittiitakin miehiä löytyy..ehkä minullekkin..
Mitenkähän teillä nyt menee? Miehelläsi on stressi eikä ole ihme. Hän varmaankin juttelee työ- ja opiskelukavereiden kanssa kaljaa lipittäen. Mutta rajansa kaikella. Viikonloppu kotona selvinpäin rentouttaa enemmän kuin juopottelu ja nukkuukin sitten aitoa unta...
Sano, annan sun olla ja levätä, jos/kun...
Mailma on täynnä kunnollisia raittiita miehiä jotka etsivät parisuhdetta. Jätä se juoppo, pistä nettiin ilmoitus jossa etsit tavallista raitista kunnon miestä. Seuraa löytyy taatusti.
Sano miehelles että muutat vaikka vanhempiesi luo asumaan kunnes tämmönen peli loppuu. kerrot rehellisesti tunteistasi! jos ei ymärrä heti niin ainakin ymärtää kun asut väliaikaisesti jossakin muualla. toivotaan että hän tajuaa että voi menettää sinut tuollaisella käytöksellä! joten ole kovana! voimia SINULLE! Hyvää kevättä!!