Oon 11v, tyttö ja mulla on kauheita pakkoajatuksia, esim. joitaki pitää koskettaa monta kertaa, ennenkuin pääsen menemää. Ja sitten ku ajattelen iha väkisi enkä voi ajatukselle mitään Jeesuksesta, ja Jumalasta pahaa, en voi mitää. Ajattelen että Jumala rankaisee kaikesta mitä ajattelen, ja se ahistaa. Ja sitten noista demoneista, ku ajattelen kaikkee että "tulkaa tänne", ja niin poispäin, Että ne tulee ja tekee mulle pahaa, vaikka en haluis sit mitenkää ajatella näit. Ja sitten ajattelen että saksi menee sydämeen silleen jotenki läpi. Ajattelen myös kaikkee että nielasen jonku ison, ja tukehun siihen. Ja sitten kuolema, ja tämmöset on myös mielessä. Oon kyllä saanu hillittyy nuita pakkotoimintoja, että niitä ei oo paljoa. En uskalla kertoo vanhemmille. Ja uskon Jumalaan, ja Jeesukseen. Ja sitte rakkaiden satuttaminen. On muutaki, mitä päähä saankaan. Syön kalaöljy kapseleita, ja ne auttavat vähä.
Pakkoajatukset!!
mullaonpakkoajatuksi
81253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei. Minulla on sama juttu, tai no, minun ajatukseni liittyvät vain uskonnollisiin asioihin.
Voin sanoa sinulle, että älä pelkää, olet Jumalan lapsi.
Nämä pakkoajatukset liittyvät usein juuri niihin asioihin, jota eniten pelkää, joten, se, että pelkäät näiden asioiden takia, kertoo, että et ikinä voisi tehdä mitään sellaista. Ne ajatukset eivät ole sinun vikasi.
En osaa neuvoa miten vapautua ajatuksista, koska en ole löytänyt ratkaisua vielä itsekkään. Mutta turvaudun Jumalaan, Hän auttaa.
Rukoilen puolestasi, ja onnea. Ja älä huoli. :)
Kiitos tuosta viestistä, se auttoi mua :) Rukoilen myös sinun puolestasi. Pitää turvautua tuohon Jumalaan, hän auttaa. Pitää vaan elää täysillä eteenpäi, eikä murehtia.
Kannattaa jutella vanhemmille, oot kuitenkin niin nuori vielä ettet välttämättä ettet selviä yksin niiden ajatusten kanssa, aikuisillekin tekee pahaa yrittää pärjätä yksin. Kyllä se siitä, ne ovat vain ajatuksia vaikka tuntuvat paljon suuremmilta! :)
Jos mahdollista, koeta olla ajattelematta noista Jumala-ajatuksista liian hengellisesti. Ajatukset tulevat omasta psyykestäsi, eivät Jumalasta tai demoneista, eikä Jumala syytä sinua niistä koskaan. Varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta tällainen tuli mieleen. :)
Hei!
Itsellä oli myös nuorena ajatuksia Jumalan suhteen. Onko hän suuttunut minulle, miksi tekee niin kuin tekee.. Mutta sitten huomasin yksi päivä, uudenlaisen ajatuksen, joka hämmästytti aluksi itseänikin.. Ehkei.. Jumalaa olekaan olemassa. Ehkä Raamattu onkin vain maailman myydyin ja käännetyin kirja, Jumala ihmisen luomaa toivoa, illuusiota siitä että heidän typeryyksiään ohjaisi jokin korkeampi ja viisaampi voima. Elämä on tässä ja nyt, hyvä tyttöseni - se ei tarkoita sitä että sinun tulisi pelätä. Nauti elämästä, älä elä peläten jotain mitä ei ole - älä elä odottaen jonkin oven avautumista kuoleman jälkeen. Kävele pois - ole vapaa. Kunnioita ja rakasta läheisiäsi. Tiedä että teet tekoja, et sen takia että Jollakulla tuolla ylhäällä olisi hyvä mieli, vaan oman itsesi vuoksi, läheistesi vuoksi. Rakkaittesi vuoksi. Kun uskot näin, on elämäsi paljon vapaampaa, omalta osaltani voin näin todeta.
Jos tunnet tämän ajatuksen pelottavaksi - jopa ahdistavaksi - uskot että olen kenties joku ilkeä ihminen joka yrittää johdattaa sinua pois valosta - ei sinun tarvitse muuttaa elämänkatsomustasi jos et halua. Jatka niinkuin olet tähänkin mennessä jatkanut. Kenties joskus, sitten, huomaat katselevasi lähdekriittisin silmin Raamatun tapahtumia. Itse huomasin vain kasvaneeni ulos näistä uskomuksista, vähän niinkuin huomasin uskoni Joulupukkiinkin lakanneen.
En sano että Raamattu on pahasta, mielestäni se on elämänohje-kirjana yksi parhaimmista mitä on tehty. Älä pelkää kuolemaa, sillä ei ole mitään mitä kuolemassa pitäisi pelätä. Mutta älä ole myöskään tietämätön, hypäten jokaista vastaan tulevaa vaaraa vastaan (Niitäkin on elämässä.) - vaan tiedä että elämä on tässä ja nyt, joten toimi viisaasti. Rohkeuden ja tyhmyyden välillä on ero.
Hei. Olet 11-vuotias. Sen ikäiselle on ihan normaalia, että moraaliset kysymykset, eettiset kysymykset ja esimerkiksi omat vaikeat tunteet (esim. vihan tunne) ovat voimakkaina mielessä. Kehityksesi on kiihkeässä vaiheessa sekä psyykkisellä että fyysisellä puolella. Pakkoajatuksilla ja pakkotoiminnoilla ihminen yrittää saada hallintaan (vähemmän pelottavaksi) sellaista, joka tuntuu ahdistavalta, pelottavalta tai muutoin hyvin vaikealta. Se on ihan normaalia. Murroikäiselle (olet kohta sellainen) olisi hyvä, jos voisi vähän purkaa paineita ovia paiskomalla, välillä vanhemmille huutamalla ja kiukuttelemalla. Siten tunteet vähän purkautuu ja helpottuu. Ellei tämä kotonasi ole mahdollista, lähde vaikka juoksulenkille. Fyysinen rasitus purkaa hyvin tunteita myös.
Muista, että ajatuksesi eivät satuta ketään. Jos esimerkiksi ajatuksiin tulee, että satuttaa jotakuta, niin se ajatus ei ole syntiä eikä vaarallinen. Ehkä se kertoo vihaisuuden tunteista, pettymyksestä tai vain siitä, että ajatukset yleensäkin meillä kaikilla "poukkoilevat" minne sattuu. Murroiässä myös seksuaaliset ajatukset ja fantasiat tulevat yleensä vielä mukaan. Ne voivat olla hämmentäviä, mutta edelleen aivan normaaleja.
Neuvoisin, että älä tukahduta ajatuksiasi. Ajattele ne loppuun. Pakkoajatuksia hoidetaan ajattelemalla ajatuksia, kirjoittamalla niitä, vaikka nauhoittamalla ja sitten huomaamalla, että ei ne olleetkaan vaarallisia, tuhoavia. Jos ajatuksiaan alkaa pelkäämään, on todella vaikeaa olla.
Olisi hyvä jutella jonkun aikuisen (järkevän) kanssa. Olisko kuitenkin vanhemmista jompi kumpi? Onko sinulla jotakuta muuta? Isompia sisaruksia, tätiä, mummoa? Jotakuta, johon voisit luottaa, että se jotenkin ymmärtäisi. Kouluterveydenhoitajakin voisi ollahyvä vaihtoehto.
Nuorena minullakin oli sellaista paholaisen pelkoa ja pimeän pelkoa. Pelkäsin katsoa peiliin ym. Pelkoja helpotti, kun kerran istuin kotonamme myöhään illalla (muita ei ollut kotona) olohuoneen lattialla täydessä pimeydessä. Istuin, itkin ja pelkäsin. Istuin ja odotin. Kesti kauan ja sitten huomasin, että ei sieltä pimeästä kukaan tule eikä mitään pelättävää olekaan. Sain pelot hallintaan. Edellenkään en kyllä kauhuelokuvia katsele. Pienet pelot eivät kuitenkaan ole raskaita pelätä.
syntyneenä voin sanoa, ettei pakkoajatuksista pääse ikinä eroon, mutta niille voi jopa nauraa, koska tietää että ne on epätodellisia ja turhia.
Olin lapsesta asti neuroottinen. Kun näin telkkarista tulipaloja tai väkivaltaisia juttuja, pelkäsin että yöllä kotona syttyy tulipalo tai murtovaras iskee sisään... ne ajatukset todella ahdisti. Iän myötä tottakai järkiintyi, mutta edelleen saan kamalia pakkoajatuksia päähän silloin kun ahdistun. Olen pakottanut itseni luopumaan typeristä rituaaleista, kuten numeroiden valikoinnista ja laskemisesta. Silti huomaan tekeväni sitä joskus edes ajattelematta. Se on rutiinia. Minulla on myös ihme taipumus väännellä sanoja nurinperin päässäni ja laskea niiden parillisuus tai parittomuus, ihan sairasta touhua. Joskus haluaisin ampua aivoni pellolle tämän takia. Joskus nauran ja joskus on hyviä kausia, jolloin olen täysin pakkovapaa.
Olen joskus ajatellut, että aivoni tarvitsee jatkuvasti jonkinlaista aivojumppaa tai tylsistyn kuoliaaksi ja kirjaimellisesti nukahdan seisaalteni. En tiedä mikä aivoissa on vika, joku häiriö pitää olla. Musiikki on kuin huume ja helpottaa periaatteessa ihan kaikkeen, musiikissa on rytmi jota laskea ennen kuin tajuaakaan laskevansa ja melodia jota hoilata tunteella mukana.
HEI sinä PSYKOLOGI!!! jos olet oikeasti psykologi niin kerro mistä pakkoajatukset johtuvat ?