Mieli käy ylikierroksilla, iltaisin en saa unta ja asiat pyörii päässä. Tästä johtuen monta vuotta unettomuutta takana. (Välillä olen käyttänyt nukahtamislääkkeitä, en säännöllisesti.)
Päivällä en pysty keskittymään kunnolla yhteen asiaan, en osaa rentoutua. Jos mies pyytää kainaloon niin en ehdi, koko ajan on muka tekemistä tai miettimistä. En osaa olla paikoillani ellei kyse ole esim. tosi mielenkiintoisesta tv-ohjelmasta/asiasta netissä. Ja siltikin keskittyminen saattaa herpaantua, huomaan miettiväni jotain ihan muuta vaikka lukisin jotain nettijuttua.
Lähipiirissä ollut surua enkä osaa itkeä, en uskalla pysähtyä miettimään. Siirrän surun ja muut huolet myöhemmäksi, sitten kun minulla on omasta mielestäni paremmin aikaa niin käsittelen asiat sitten. Ja niitä asioita olen siirtänyt jo vuosien ajan, en varmaan osaisi edes käsitellä tai käydä läpi niitä. Ja lopulta yritän aina unohtaa ne asiat. Jos yritän itkeä niin silmät saattaa kostua ja sitten se tunne menee ohi. Jokin toinen asia tulee mieleen ja suru/itku unohtuu. Onko tämä masennusta vai stressiä? Pelottaa mennä päätohtorille jos mulle määrätään jotain masennuslääkkeitä. Pelottaa koska ne tekisivät minusta eri ihmisen ja en halua olla muuta kuin oma itseni. Olen luonteeltani äkkipikainen ja pinna on monesti kireällä. Suutun kuin pikkulapsi jos asiat ei mene minun mieleni mukaan. En kestä pettymyksiä. Jos jokin asia johtuu minusta, en myönnä sitä, syytän muita.
Päivällä en pysty keskittymään kunnolla yhteen asiaan, en osaa rentoutua. Jos mies pyytää kainaloon niin en ehdi, koko ajan on muka tekemistä tai miettimistä. En osaa olla paikoillani ellei kyse ole esim. tosi mielenkiintoisesta tv-ohjelmasta/asiasta netissä. Ja siltikin keskittyminen saattaa herpaantua, huomaan miettiväni jotain ihan muuta vaikka lukisin jotain nettijuttua.
Lähipiirissä ollut surua enkä osaa itkeä, en uskalla pysähtyä miettimään. Siirrän surun ja muut huolet myöhemmäksi, sitten kun minulla on omasta mielestäni paremmin aikaa niin käsittelen asiat sitten. Ja niitä asioita olen siirtänyt jo vuosien ajan, en varmaan osaisi edes käsitellä tai käydä läpi niitä. Ja lopulta yritän aina unohtaa ne asiat. Jos yritän itkeä niin silmät saattaa kostua ja sitten se tunne menee ohi. Jokin toinen asia tulee mieleen ja suru/itku unohtuu. Onko tämä masennusta vai stressiä? Pelottaa mennä päätohtorille jos mulle määrätään jotain masennuslääkkeitä. Pelottaa koska ne tekisivät minusta eri ihmisen ja en halua olla muuta kuin oma itseni. Olen luonteeltani äkkipikainen ja pinna on monesti kireällä. Suutun kuin pikkulapsi jos asiat ei mene minun mieleni mukaan. En kestä pettymyksiä. Jos jokin asia johtuu minusta, en myönnä sitä, syytän muita.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.