vainoharhaiseksiko? Tulin juuri töistä kävelemällä. Todella vähän ihmisiä näkyi kulkevan, mutta kuulin askelten rapinaa parinkymmenen metrin päässä takanani. Vilkaisemalla näin, että se oli joku mies shortseissa. Kun olin lähellä kotia, sama ukko perässä.
Kun pääsin kodin "turvaan", olin kuulevinani käytävästä vain hiukan myöhemmin "....hyvää loppuelämää" ärtyneeseen sävyyn. Sitten kuulosti siltä kuin ulko-ovi olisi kolahtanut kiinni.
Myönnän että minulla on vilkas mielikuvitus, mutta tuo tuntui aika helkkarin todelta. Minulla ei ole aavistustakaan kuka kyseinen henkilö saattoi olla. Mutta yksinäisenä naisena edes ajatus jostain hiipparista saa miettimään stiletin ostoa. Enkä meinaa korkokenkiä...
Kun pääsin kodin "turvaan", olin kuulevinani käytävästä vain hiukan myöhemmin "....hyvää loppuelämää" ärtyneeseen sävyyn. Sitten kuulosti siltä kuin ulko-ovi olisi kolahtanut kiinni.
Myönnän että minulla on vilkas mielikuvitus, mutta tuo tuntui aika helkkarin todelta. Minulla ei ole aavistustakaan kuka kyseinen henkilö saattoi olla. Mutta yksinäisenä naisena edes ajatus jostain hiipparista saa miettimään stiletin ostoa. Enkä meinaa korkokenkiä...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voin vain kuvitella miltä sellainen pelko naisesta tuntuu. Minä se en ainakaan ollut, vaikka olinkin shortseissa lenkillä. En mielestäni kävellyt kenenkään naisen takana. Eikä mua tarvi pelätä, koska käyn lenkillä vain lievittääkseni yksinäisyyden ahdistavuutta. Vaikka joskus reitti onkin sama jonkun edellä menevän naisen kanssa, ei tarvitse pelätä.
Sairastuin ahdistuneisuushäiriöön n. 27-vuotiaana. Kyllähän se yksinäisyys oli osaltaan vaikuttamassa asiaan. Minulla ei ole koskaan ollut paranoidisia oireita, paitsi nyt viime aikoina olen käyttänyt surutta mielikuvitustani. Kun istun yksin puistossa ja ohi menee pari, saatan murehtia että miksen minä pystynyt samaan? Nostan itseni sieltä synkkyydestä ajattelemalla että en olekaan yksin siinä penkillä. Olen siinä vaimoni kanssa, että ei ole syytä murehtia kun asiat ovat kunnossa. Täytyy sitten huolestua jos se napsahtaa jatkuvaksi harhaksi. Toisinaan myös kuvittelen istuvani siinä oman lapseni kanssa. Muistelen itseäni noin 7-vuotiaana ja kuvittelen istuvani siinä kuin isä ja poika.
Aloitin tänään venlafaksiinin ohelle toisen rahoittavan ahdistuslääkkeen, buspironin. Sen vaikutusta voidaan odotella vasta muutaman viikon kuluttua. Nyt on aika ahdistava olo. On sellainen pelokas olo ja tunne että tarvitsisi jonkun lähelleen. Mutta kun sattuu olemaan "väärää sukupuolta", ei ole mahdollista saada mistään ketään vierelle. Jos olisin nainen, voisin mennä vaikka kapakkaan hakemaan hyväksyntää.
Ei rahoittava vaan rauhoittava! :D
Minä olen nainen enkä pysty menemään kapakkaan hakemaan hyväksyntää. Olenkin yrittänyt saada sitä tapaamalla miehiä netin kautta. Laihat ovat tulokset.
Eka tyyppi, parin vuoden ajan netistä tuttu: ok tapaaminen, mutta myöhemmin friikkaa siitä etten haluakaan vakipanoihin varsinkin kun oli jo sovittu että kerta oli se ainoa. Haukku minut pataluhaksi, vääristelee ja kääntelee kaiken mahdollisen.
Toka tyyppi, lupaa vakihoitoa mutta häviää täysin niine hyvineen.
Kolmas tyrkyttämällä tyrkyttää itseään ja kun suostun tapaamaan, alkaa tekosyyt että miksei käykään. Lopulta ei muka ole varaa tulla luokseni, ja samaan aikaan onkin menossa kavereiden kanssa jonnekin... Sai jäädä se.
Yksi deitti-ilmooni vastannut ilmoittaa haluavansa tutustua, ja kun kerron itsestäni ja erostani ihan ohimennen vain, toteaa jo että etsinkin toisenlaista tyyppiä enkä häntä koska hän ei halua mitään vakavaa. En minäkään halunnut vakavaa, mutta en jaksanut alkaa vakuuttelemaan. Oletan että hän oli muutenkin tullut katumapäälle tapaamisen suhteen.
Yksi viestissään kysyy että haluanko tavata tänään, laitan postia että haluatko vielä tavata (oli kysynyt pari tuntia sitten), ei vastaa.
Yhdelle valitan tästä että kun kaikki tekevät oharit ja tyyppi lupaa että hän kyllä tulee tapaamaan kun lupaa. Piti tulla tänään. Eipä tullut!!!
Ja se oli kyllä jo viimeinen niitti ja minulle riitti. Mutta koska olen hölmö ja kaipaan todellakin miesseuraa, kaivoin deitti-ilmoituksiini saamistani vastauksista taas yhden miehen esiin ja lähestyin häntä. Jos tämäkin homma kusee niin minä en kyllä tiedä enää itkeäkö vai nauraa.
Baareissa tietysti pääsisi itku kun istuisin jossain pöydässä yksinäni ja sitten siihen tulisi joku ikivanha humalikko sössöttämään. Sen ukon takia kukaan muu ei lähestyisi, ja minä en halua vanhusten kaveriksi kun en ole mikään ikäloppu vielä itse.
Muista että olet nainen! Netti on pullolaan miehiä, jotka etsivät jonkin sorttista hoitoa. Itse en eti mitään seksiseuraa vaan tahtoisin löytää rakkaan naisen. Taitavat olla kaikki varattuja, joilla samanlaiset toiveet.
Kumma kun ne eivät vaan pääse tänne minun luokseni asti sitten millään ilveellä. Minusta alkaa tuntua kuin minun pidettäisiin pilkkanaan, ihan kuin olisin joku vanha haiseva vastenmielinen homomies (en pidä homoja vastenmielisinä, mutta jotkut pitävät) joka kyttää pikkupoikia ja joka pitäisi tulla lynkkaamaan. Elikkä olen siis hakenut seuraa itseäni nuoremmista miehistä ja tästä olen saanut kuulla huutia jo useammalta taholta netissä. Olen kuin jotain saastaa, jotain aivan vihattavaa totaalista paskaa.
Ja tämän vuoksi tulee mieleen että ehkä ne treffeille suostuneet nuoret miehet vain pelleilevät kustannuksellani, lupaavat piruuttaan ja sitten nauravat kun odotan turhaan. Se jonka piti tänään tulla vannoi ja vakuutti että hän pitää sanansa, haukkui vielä niitä jotka eivät ole pitäneet (joista olin valittanut). Minulle jäi epäilys että ehkä hän olikin varattu ja vaimonsa vuoksi ei sitten laita edes selitystä miksi jäi tulematta. Vai oliko kyseessä kosto siitä että en ihan ensialkuun kelpuuttanut häntä eli hän oli toinen vaihtoehto sen jälkeen kun yksi osoitti kiinnostusta, mutta perui sitten kaiken jo ennen kuin mitään oli kehittynytkään.
Minustakin tuntuu että kaikki kunnolliset miehet ovat varattuja. Ja osa varatuista on tietysti kunnottomia, tottakai.
En vielä anna periksi vaan siirryn aina vaan seuraavaan ja seuraavaan jos yksi ei suostu luokseni tulemaan. Mutta alkaa tämä jo niin tympiä.
Kun tietäisi, että ketä sietää varoa ja ketä ei.
Ja mitä tuohon nainen kapakka/mikätahansadeittisydeemi = Suuri Rakkaus&Ikuinen Onni -käsitykseen tulee, niin sanon vain tämän ihan yleisesti kaikille: "Nainen" ei ole synonyymi kauniille superseksipommille, jonka tarvitsee vain ripsiään räpsäyttää niin jo on viejiä. Miehet ovat tehneet kantansa selviksi minusta, eli sen että kiinnostusta ei löydy. Joten jos saan perääni jonkun örvelön, niin sillä on aivotoiminnassa jokin häiriö ja varmaan pukkisi ruumista mikäli sellaisen sattuisi löytämään.
>>Naisena olo EI takaa sitä, että saa rakastavan uskollisen onnellisen perheen ja kaikki on hellanlettas.
Ehkä heille tulikin sellainen itsesuojeluvaisto kun tajusivat olevansa menossa selvästi vanhemman naisen luokse. Ajattelivat että ei helvetti! Taidan sittenkin vielä etsiä jotain nuorempaa neitoa, enkä uskalla mennä hieman jo epätoivoiselta vaikuttavan naisen luo.
Ikäisissäni on niin vähän vapaita miehiä joilla järki on jotenkuten kunnossa että sittenhän vasta epätoivoinen olisinkin jos alkaisin näitä oikein etsimällä etsiä, saati sitten että vokottaisin jonkun toisen naisen miestä. Kaikkein epätoivoisin olisin kuitenkin jos sekaantuisin itseäni 20 v vanhempiin miehiin jos minulla on pieninkin tsänssi saada nuorempaa miestä.
On se jännä että jos nainen haluaa seksiä ja haluaa sitä hyvännäköisen miehen kanssa niin nainen on "epätoivoinen". Mies sensijaan nuorempaa halutessaan onkin sellainen kunnan siitossonni ja orhi että oh la laa!
Mutta oletetaan että katsot epätoivoiseksi sen että "tyytyy" nuorempiin ja pelkkään seksiin. Ihan miten vain, minä en katso. Epätoivoiseksi katson sen että yrittää saada parisuhteen vaikka väkisin, kun on jo pari kertaa todennut että parisuhde ei toimi.
Itsesuojeluvaisto tai mikä hyvänsä, ei sitä nyt silti paskiainen tarvitse olla ettei ole kanttia sanoa suoraan että tulin toisiin ajatuksiin. En ole ketään siitä hyvästä vielä haukkunut, enkä hauku. Siitä haukun että sanassa ei pysytä.
Ja siinä että onko mies luotettava ei taida iällä olla mitään tekemistä, nimittäin se miksi jouduin markkinoille eli sinkuksi johtuu siitä että tuli ero ikäisestäni miehestä joka jätti minut toisen naisen takia. Eli sellainen sankari. Miksi haluaisin väen vängällä ikäiseni miehen joka kumminkin taas pettää?
Onhan se tietysti kiva että ei tapaa ketään niin ei tule petetyksikään... :P
Yv itse jo myönsikin minulle että kaikki naiset eivät saa seuraa. Kypsemmät eli epätoivoiset eli täysin paskat haahkat kuten minä.
Jo parikymppisenä minulla oli 50-60-vuotiaat miehet kimpussa. Nyt ne olisivat taas, jos antaisin olla.
Mitä ihanaa on seurassa jota ei halua eikä kaipaa?
Tuli selväksi että kaipaat nuorempia miehiä joko vakipanoksi tai irtopanoksi. Eiköhän niitä mela pystyssä olevia nuorukaisia löydy kun jaksat sinnikkäästi yrittää. Sulla on kuitenkin se etu, että olet nainen. Varaudu kuitenkin siihen, että moni nuori mies tietenkin etsii kumppania. En tiedä haluatko parisuhdetta, ilmeisesti et, joten ainakin jättämisiä tulet kokemaan.
No huh jos jo parikymppisenä 50-60-vuotiaat olivat kimpussasi! Eikös se ole nuoresta tytöstä hieman älllöttävää? Onko 31,5v. jo ällöttävää parikymmpiselle neidolle? Sinulla sentään on paljon kokemusta, mutta tosiaan itse en pahemmin ole naisten kanssa ollut tekemisissä (eivät ole huolineet). Koenkin, että minulle saattaisi sopia itseäni nuorempi kumppani, kuten sinullekin, tosin taidat etsiä vain seksikaveria. Olen henkisesti kuulemma monessa asiassa ikäisiäni kypsempi, mutta etenkin tuo seurustelukokemus on luokkaa joku nörtti teini :D. Niinpa vielä toivoisin, että joku ehkä minusta nuorempi nainen voisi kiinnostua.
"On se jännä että jos nainen haluaa seksiä ja haluaa sitä hyvännäköisen miehen kanssa niin nainen on "epätoivoinen". Mies sensijaan nuorempaa halutessaan onkin sellainen kunnan siitossonni ja orhi että oh la laa! "
Semmoinen asiavirhe tuossa tekstissä, että vanha mies joka haluaa "nuorta naista" ja ei saa niin on epätoivoinen ja se joka saa taas on sonni.
Epätoivoiseksi nainen lasketaan siinä tapauksessa jos oma ulkonäkökin on "heikomman puoleinen" ja silti haluaa saada hyvännäköisen miehen (tämähän on monien naisten ongelmakin).
Loppuuko naisenkin epätoivoisuus jos hän saa nuorta miestä?
Itse olen muutaman kerran saanut. Mutta en viitsisi viettää loppuelämää näiden muistojen parissa, vaan haluan lisää.
Eka "nuori" ei kelvannut minulle ekaa kertaa pidempään koska oli luonnevikainen. Toiselle en itse kelvannut ekaa kertaa enempää.
Entä miten määritellään heikomman puoleinen ulkonäkö? Laittamieni deitti-ilmoitusten johdosta minua on niin haukuttu kuin kehuttukin. Suurin osa haukkujista on ollut niitä jotka pettyivät kun en lähtenyt heitä tapaamaan. Mutta voi toki epäillä että kehujista suurin osa on niitä jotka lirkuttelevat vain reikää saadakseen, semminkin kun yksi jolle annoin pakit sanoi että kais tiedät että miehille kelpaa reikä kuin reikä.
Ota tästäkin sitten selko. Itse näkisin että kaulasta alaspäin ulkonäköni on sellainen 8 - 9, naama 5 - 7 riippuen päivästä ja mielentilasta. Jos naamakin olisi nätti niin enpä tälläkään palstalla varmaan pyörisikään. Olen tietysti miettinyt kyllä että jos lupaisi deitti-ilmoissa että voi laittaa pussin päähäni panoille.
Jokatapauksessa juttuhan menee niin että vaikka olisi ruma kuin rupikonna ei se haluja mitenkään hävitä, sen paremmin naisilta kuin miehiltäkään, tietenkään. Ja juuri sen takia naiset pelkäävätkin irtomiehiä. Miesten harvemmin täytyy pelätä naisia.
Itselleni on kumminkin tässä kesän mittaan tehty sen verran ohareita eli katteettomia lupauksia että herää kysymys että pelkäävätkö miehet sittenkin minua, vai onko niin että vasta markkinoille tulleena en ymmärrä näitä sinkkuilun lainalaisuuksia ja se menee niin että yhtäaikaa kysytään monelta naiselta että kuis ois ja ei ole velvollisuutta kertoa myöhemmin että sori otin turhaan yhteyttä kun meninkin toisen kanssa touhuamaan. Itse jos kysyisin samana päivänä usealta mieheltä että kuis ois tuntisin itseni petturiksi ja kusipääksi. Pitänee ehkä opetella asia uusiksi.
Mutta koska olen itsekin vähän paranoidi, niin helposti ajattelen että olen jonkun kestovitsin kohde jos useampi jättää tulematta.
Lievästi sanottuna oli joo, ällöttävää. Yksi ukko melkein raiskasi metsän keskellä kun olin 21-vuotias. Olenkin epäillyt että siitä jäi niin syvä inho ja trauma itseäni vanhempia ja lihavampia miehiä kohtaan etten kertakaikkiaan kykene ajattelemaankaan itseäni "miehen mitoissa" olevan miehen kumppaniksi! Kun parisuhteissani kumppanini lihoivat, menin aivan kylmäksi heitä kohtaan. Se tuntui tosi pahalta mutta en mahtanut mitään tunteilleni.
Kun en pelkästään toivo löytäväni itseäni nuoremman, vaan myös mahdollisimman hoikan ja pienikokoisen miehen... Olen aina innostunut eniten sellaisista itseni kokoisista. Helpompi niitä onkin löytää nuoremmista. Mutta heissä on sitten kaikenlaista keskenkasvuisuutta, joskin olen kyllä ehtinyt elämässäni havaita että jos joku ON lapsellinen, niin hän on sitä vielä 50-vuotiaanakin, joten ei se vanheneminen kaikkiin tepsi.
Etsin seksikaveria vain koska epäilen että muutakaan ei ole tyrkyllä. Tietysti sitä aina voi unelmoida että joku sellainen vakihoito kiintyisi sen verran että hänestä saisi ihka aidon kumppanin, mutta on parempi ettei päästä tuollaisia unelmia liiaksi paisumaan ettei sitten käy niin että itse on yksinään ihastunut mutta toinen ei. Näin minulle kävi yhden itseni ikäisen kanssa 90-luvulla kun hän oli hakenut vaan vakihoitoa mutta itse hain koko hela hoitoa ja sitten tapailtiin silloin tällöin.
Tietenkään kauhean paljon itseään nuorempien miesten kanssa ei voi edes kuvitellakaan mitään parisuhdetta, heillähän on vielä elämä edessä ja voivat haluta lapsiakin. Periaatteessa olen kyllä valmis ikäisiänikin tapaamaan, mutta tosiaan kun on se kokorajoitus heti ensimmäisenä rassaamassa... Kun ei vaan pysty ajattelemaan itseään "karhun" kanssa. :( Ja näissä tosiaan on suuri osa viikonloppuisiä mikä ei oikein nappaa minulle.
Näen punaista aina kun joku kirjoittaa, että "jos olisin nainen, niin..."
Olen kolme vuotta ollut totaalisen yksin, ei minkäänlaista mielenkiintoa miltään taholta. Nettiprofiiliin ei tullut yhtään vastausta, ja niistä joille itse kirjoitin, yksi vastasi yhdellä töykeällä lauseella. Ravintoloissa en ilmeisesti erotu takaseinästä, vaikka olen kyllä iloinen ja sosiaalinen. Kukaan ei vain katso minua _naisena_.Olen ehkä hyvä tyyppi mutta en herätä kiinnostusta naisena.
Oma ikä 47 ja ihannekumppani olisi 45-60 välillä. Seksiseuraa en hae, yhden yön jutuista jää minulle entistä huonompi olo.
Ihan hyvin tämä elämä kuluu näinkin. Kokeilen tänään taas jotain uutta ruokareseptiä, siivoilen, teen pitkän kävelylenkin jos tuo sää yhtään paranee ja illalla teen käsitöitä televisiota katsoen. Ärsytti vain tuolla edellä tuo iänikuinen tokaisu, että naiset aina saisivat seuraa/huomiota/itsetunnon kohotusta.
Yksinäisyys saa mut puhumaan usein itsekseni vain siksi, että haluan kuulla ihmisen ääntä. Vituttaa ja ahdistaa myös se, etten ole uskaltanut puhua tunteista kenellekkään tai tunnustaa rakkautta.
Sittenhän meille pienille, ei-pelottaville miehillekin voisi olla huolitsijoita.
Jaa... Ehkei isojen miesten pelkääminen ehkä kuitenkaan ole kauhean yleinen ilmiö.
Pienissä miehissä on harmillisesti sellainen huono puoli että heitä ei voi syöttää kauheasti tai alkavat helposti lihoa. Kuitenkin parhaita kohtia pienessä miehessä (mielestäni) on juurikin timmi eli littana vatsa. Tällaisen pienen miehen päälle kun pöllähtää niin se on todella kiihottavaa nimenomaan se ettei tartte olla mikään vuorikiipeilijä eli miehellä ei ole sitä outokumpua keskikehon kohdalla... :P