Mitä mieltä olette, voiko masennuksesta selvitä ilman lääkitystä?
Kuinka merkittävän avun niillä lääkkeillä voi saada? Onko hyöty vain jotain pientä vai muuttuuko elämä pelkäksi iloksi niitä käyttämällä?
Minkälaisia haittavaikutuksia niistä on tullut? Onko lääkityksen lopettaminen kovinkin vaikeaa vierotusoireiden vuoksi? Onko lääkkeiden käytöstä jäänyt jotain pysyviä haittoja?
Onko paino noussut? Jos on niin minkä nimisellä lääkkeellä?
Kuinka merkittävän avun niillä lääkkeillä voi saada? Onko hyöty vain jotain pientä vai muuttuuko elämä pelkäksi iloksi niitä käyttämällä?
Minkälaisia haittavaikutuksia niistä on tullut? Onko lääkityksen lopettaminen kovinkin vaikeaa vierotusoireiden vuoksi? Onko lääkkeiden käytöstä jäänyt jotain pysyviä haittoja?
Onko paino noussut? Jos on niin minkä nimisellä lääkkeellä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itse en selviäisi ilman lääkkeitä, mutta nämä lääkeasia ovat aina hyvin henkilökohtaisia.
Mirtatsapiini on auttanut hyvin mielialaani. Minulle ei ole tullut siitä mitään sivuoireta, mutta joillakin kuulemma paino nousee. Sekin on henkilökohtaista.
En usko että sinun kannattaa aloittaa mitään lääkitystä, koska olet kumminkin kiinnostunut siitä mitä ne saattavat sivuvaikutuksillaan saada aikaan. Syvästi masentunut ihminen ei jaksa tuollaisia edes ajatella, saati että alkaisi kyselemään netistä vastauksia. Oma mielipiteeni ainakin on, että ei kannata aloittaa lääkitystä ennen kuin elämä on todella niin lohdutonta, ettei kerta kaikkiaan mikään enää kiinnosta. Poikkeuksena tietysti jos alkaa tulla itsetuhoajatuksia. Lääkkeistä ei varsinaisesti tule riippuvaiseksi, mutta jos ne kerran aloittaa, saattaa olla ettei niistä pääse koskaan irti. Siis mieliala heilahtaa alas lääkettä lopetettaessa.
Liikunta ja ulkoilu on kaikista parasta jos vain suinkin kykenee lähtemään kunnon lenkille ja kunnon suihku tai sauna lenkin päälle, niin siinä ajatus kirkastuu kummasti. Kaikki tosiaan on hyvin yksilöllistä niin kuin edellinen totesi, mutta itse löysin avun liikunnasta ja sen avulla pystyin lopettamaan lääkityksen.
päällänsä niin napit poskeen,ei se pohtimalla parane ja aina troppeja voi sitten vaihtaa jos ei sovi mutta kun alituinen vitutus" päällä yms...niin hoidettuna parempi kuin se että oja senkun syvenee.....
Sertralin muutti elämäni, ei elimistön tottumisen jälkeen sivuvaikutuksia.
... ,mutta vakavammin masentuneet saattavat saada apua. Siis mahdollisesti.
Itse en ole saanut apua ns. mielialalääkkeistä. Neljää erilaista olen testannut.
Psykoterapia ja ammatillinen kuntoutus ovat auttaneet.
Onko sinulle lekuri ehdottanut lääkitystä ja minkätasoinen masennus sinulla on?
Kyseenalainen tutkimus, jonka suorittivat sellaiset, jotka ilmeisesti ovat jonkin ideologisen syyn takia masennuslääkkeitä vastaan.
Kuulemma on kuitenkin niin, että hyöty? on hyvin yksilöllistä niin, että joillakin auttavat todella paljon, joillakin jonkun verran ja joillakin ei lainkaan.
Serotoniinin määräänhän nuo lääkkeet yleensä pyrkivät vaikuttamaan, ja tässä yksi aiheesta hiljan julkaistu tutkimustulos
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus Serotoniinivaje tekee itkupillin/1135258661263
Miten niin kyseenalainen tutkimus?
PÄinvastoin, tässä tutkimuksessa huomioitiin erot masennuksen tasojen välillä, toisin, kuin aiemmissa, ja havaittiin, että prozacit ovat pelkkää lumetta muutoin, paitsi vaikeimmin masentuneiden suhteen. Aiemmissa tutkimuksissa tätä erottelua ei oltu tehty.
Itkuherkkä ihminen taas ei todellakaan ole sama asia, kuin masentunut, vaan sentimentaalinen ihminen voi olla täysin onnellinen! Sentimentaalisuus on luonteenpiirre, ei sairaus. Ei siinä, että itkee herkästi ole mitään pahaa. Tämä tutkimus vain keroo siitä, miten masennuksen sijaan "parannetaan" vääränlaisia persoonallisuuksia. Kyse on mielestäni vaarallisesta normalisoinnista, pakottamisesta yhteenmuottiin melko väkivaltaisesti. Eikö ehkä olisi terveempi lähtökohta, että terapian kautta ihmiset oppisivat toimimaan mielekkäällä tavalla oman persoonallisuutensa ja oman aivokemiallisen aineenvaihduntansa kanssa? Elämään itsensä kanssa.
Monet ovat siinä onnistuneet ja lukuista ovat lääkehoitoon pettyneet. MItä kertoo se, että tämä tosiasia kielletään?
lääkkeiden aloittamista, mutta niitä nyt kai ehdotetaan aika helpostikin. Testin perusteella mun masennus olisi keskivaikeaa.
Jos tuohon aiheeseen perehtyy vähänkin enemmän, huomaa, että tuo yksittäinen tutkimus ei suinkaan ollut mikään "viimeinen sana", vaan juttu on vieläkin melko epäselvä ja vaatii lisää tutkimista.
Voisin - jos viitsisin - kaivaa jostain sellaisenkin tutkimuksen, joka vahvasti viittasi siihen, että monet terapiamuodot ovat hyödyttömiä (niilläkin voi olla aluksi LUMEvaikutusta) ja joistakin muodoista voi olla jopa haittaa. Nämä terapian ylikorostajatkin ovat usein hyvin ideologisesti liikkeellä, minkä huomaa heidän kiivaista sanakäänteistään. Sinun kannattaisi olla selvillä myös siitä, että monissa maissa tällaiset terapiat ovat lähinnä yksityistoimijoiden käsissä ja heille se on tuottoisa bisnes. (Olkoon, että kyllähän myös lääkkeet lääkeyhtiöille tuottavat.) Puoli tuntia niitänäitäjutustelua ja palkkio kerralta voi olla satakin euroa. Tottakai tällaisen harjoittaja haluaa saada kansalaiset uskomaan sen tehoon, jotta asiakkaita riittäisi.
"
Sentimentaalisuus on luonteenpiirre, ei sairaus. Ei siinä, että itkee herkästi ole mitään pahaa
"
Ei siinäkään ole mitään pahaa jos joku on oikeasti sairas. Minä olen ollut melko sentimentaalinen ihminen ja itkenyt helposti tietyistä asioista. Ongelma on se, että toki itku menee sinänsä ohi, mutta jokaisesta itkukerrasta jää "sieluun" jotain pitempiaikaistakin, annos väsymystä elämään, masennusta ja ahdistusta. Kun näistä itkukohtauksista kertyneitä annoksia on kasaantunut vuosien mittaan tarpeeksi, niiden yhteismäärä uhkaa jo työkykyä.
Keskivaikea masennus ei mitenkään edellytä lääkitystä.
Mutta jos olo on huono, niin voihan niitä kokeilla.
Miten sinun elämäsi muuten on? Onko työtä, ihmissuhteita, harrastuksia jne.? Raskaita asioita?
En ole tällä hetkellä töissä, mutta harrastuksia kyllä on. Kai se työttömyys ja yksinäisyys on isoin ongelma joka sitä masennusta aiheuttaa.
Koko elämä vaan tuntuu aina välillä niin huonolta, että sen takia olen välillä ajatellut aloittaa lääkkeet, mutta välillä taas ajattelen pärjääväni ilmankin.
Enkä oikein usko, että ne voi parantaa oloa, kun asiat elämässä on huonosti. Lisäksi näistä masennuslääkkeistä ei kai pääse kovin helposti irti?
Tai joku sellainen harrastus, jossa voisi tutustua muihin.
Joillakin harvoilla lääkkeistä eroon pääseminen voi olla vaikeaa, mutta kyllä se yleensä onnistuu kun lääkitys ajetaan hitaasti. Bentsot ovat pahempia koukuttajia.
On se työ mitä olet tehnyt sinulle sopivaa eli jaksatko sitä?
JOs tuntuu silltä, ettei terveys kestä sitä vakityötäsi, niin kannattaa mennnä työkkärin kuntoutusasioista vastaavan virkailijan pakeille ja pyytää päästä ammatilliseen kuntoutukseen.
"Voisin - jos viitsisin - kaivaa jostain sellaisenkin tutkimuksen, joka vahvasti viittasi siihen, että monet terapiamuodot ovat hyödyttömiä"
Pitänee paikkansa, mutta miten tämä liittyy asiaan? Mehän puhuimme prozakeista, jotka on osoitettu lumelääkkeeksi masennusten suuressa enemmistössä. Terapiassa kaikki riippuu siitä, saako hyvää terapiaa ja järkevän terapeutin, sehän on itsestään selvää. Tilastolliset tutkimuksen, joissa tutkitaan terapiaa yleensä erottelematt metodeita ja terapeuttuíen yksilöllisiä eroja ovat yhtä informatiivisia, kuin tutkimukset lääkejoidosta, joissa ei erotella lääkkeitä ja kriteereitä, joilla niitä myönnetään: yhtä tyhjän kanssa. Huonosta terapiasta voi olla vain haittaa. En minä vastusta lääkehoitoakaan sinänsä, mutta kylläkin lumelääkkeiiden kauppaamista ja lääkkeitä, joilla on voimakkaita vaarallisia sivuvaikutuksia. Ja jos tämä siteeramani tutkimustulos on kumottu, kerro missä?
Itselläni vaikea masennus todettiin kesällä ja jahkailin samoin kuin sinä. Aloitin lääkkeen ja kyllä minulle apua ainakin oli, yllättävän nopeasti jopa! Olen ollut huomattavasti huonommassakin kunnossa jokunen vuosi sitten ja ehdottomasti olisi kannattanut jo aikanaan hakaeutua hoitoon. Cipralex on oma lääkkeeni, ensimmäinen, jota kokeiltiin, onneksi toimi. Ei ole tullut mitään sivuvaikutuksia (vaikka lääkeselosteen lukeminen lisäsi jahkailuani huomattavasti). Lapsen takia päätin kuitenkin kokeilla ja jatkuva ärtymys väheni lähes olemattomiin, itku loppui (on siis aiemmin ollut kausia, jolloin en ole kyennyt edes itkemään, mutta ei se itkeminen sentimentaalisuutta ole masennuksessa vaan tuskaa) ja muutenkin on helpompi hengittää. Vielä on toki masentuneisuutta jäljellä. Kehottaisin kyllä ehdottomasti kokeilemaan, noihin ei jää riippuvuutta, vaikka lopettaminen pitääkin tehdä varoen. En usko että mitään ainakaan häviät, jos kokeilet, auttaako kohdallasi, saattaa käydä päinvastoin :)
No jaa, kai se mun työ on aika stressaavaa. Tai no taidan stressata kaikista jutuista niin paljon, että joka työ on liian raskasta. Pelkkä eläminenkin välillä tuntuu olevan.
Mitä se ammatillinen kuntoutus sitten käytännössä on?
Onko sulla noussut paino kyseisen lääkkeen käytön aikana?
Sairastuin 13-vuotiaana keskivaikeaan masennukseen, ekat 3 vuotta meni, etten saanut minkäänlaista apua, vähän keskusteluja terkkarin ja kuraattorin kanssa. Sitte pari vuotta kävin harvakseltaan terveyskeskuksessa juttelemassa ammattiauttajan kanssa kunnes sain lähetteen nuorisopsykiatrian pkl:lle ja pääsin terapiaan, kuitenkin vasta 1,5 v siellä käytyäni löytyi sellainen terapeutti jonka kanssa kemiat sopi yhteen ja terapialla oli positiivisia vaikutuksia ja pääsin elämässä eteenpäin. Olisin jossain vaiheessa halunnut lääkkeet, koska sosiaaliset tilanteet ahdisti välillä aivan suunnattomasti. En kuitenkaan lääkkeitä saanut, koska lääkärin mielestä siedätyshoito ja terapia olivat kohdallani auttaneet niin hyvin, että tulisivat jatkossakin auttamaan. Terapia auttoi sosiaalisiin pelkoihin ja mielialaan hyvin paljon, mutta jotain vielä jäi.. Masennus on uusinut useaan kertaan, tosin koko ajan lievempänä. Olen ollut ilman terapiaa 3 vuotta, ja sinä aikana jaksaminen on ollut vaihtelevaa. Erityisesti talvet ovat olleet hankalia. Viime syksynä kyllästyin siihen, että talvella muutun epäsosiaaliseksi ja eristäydyn, tuntuu, että tulee tosi paljon takapakkia, enkä oikein pääse elämässä kunnolla eteenpäin. Uskaltauduin sitten kokeilemaan 20 mg sepramia lääkärin kehotuksesta, mutta vaikutukset olivat mielestäni -/nolla.. sivuvaikutuksia oli melkoisesti
-totaalinen väsymys
-ruokahalu meni lähes kokonaan
-liikunta ei enää kiinnostanut, tuli fyysisesti laiska olo (ehkä väsymyksen takia)
- tunne elämä tasapainottui, vaikutus oli vähän outo, aloin suhtautua ihmisiin aiempaa kylmemmin ja välinpitämättömämmin, mutta oli vahvempi ja itsevarmempi olo (en kuitenkaan tuntenut itseäni aivan omaksi itsekseni), en ottanut enää asioita niin herkästi itseeni ja jauhanut niitä mielessäni, pystyi paremmin elämään käsillä olevassa hetkessä.
halpa lääke
(lääkärin sanojen mukaan sepram on hyvin siedetty lääke, mutta omalla kohdallani ei toiminut. väsymys haittasi elämää niin paljon ja elämä lähti vähän pois raiteiltaan, koska ei onnistunut enää syödä terveellisesti, vaan aloin syömään vain kaikkea mikä maistuu hyvältä, koska ruokahalu huononi. Myös liikuntatottumukset muuttui huonompaan suuntaan.)
Halusin vielä kokeilla toista lääkettä, 2-3 kk:n jälkeen vaihdoin 50 mg sertralin:iin.
vaikutus oli pehmeämpi, aluksi en huomannut, että olisi vaikuttanut mielialaan positiivisesti, mutta useamman kk:n käytettyäni huomaan, että en ole aikaisemmin ollut näin sosiaalinen, energinen ja tasapainoinen, vaikutuksia siis on.
(Edelleenkään syöminen ja liikkuminen eivät ole samalla tasolla kuin ennen lääkityksen aloittamista, jotenkin minusta on tullut laiskempi ja huolettomampi, vastuuttomampi mielialan suhteen. En enää jaksa kiinnittää elämäntapoihin niin paljon huomiota. Uskon, että tilanne olisi vielä parempi, jos oikeasti pitäisin kunnosta huolta ja söisin terveellisemmin. Itselläni ei ole paino-ongelmia koskaan ollut, eivätkä nämäkään lääkkeet ole aiheuttanut lihomista, se on varmaan melko yksilöllistä.)
lääke on edullinen
-ehkä hieman väsymystä ja ruokahaluttomuutta, mutta ei niin paljon kuin sepramia käyttäessä
Vaikutukset ovat varmaan hyvinkin yksilöllisiä, mutta tässä minun kokemukseni lääkkeistä.
Toivon, että viimeistään vuoden kuluttua voisin hoitaa mielialaani luonnonmukaisemmin esim. homeopatialla, mutta se on kalliimpaa, niin olen nyt päättänyt tyytyä tähän lääkehoitoon, vaikka siinä onkin sivuvaikutuksia. Stressi on ollut itselleni yksi iso syy mielialan synkkyyteen, ja lääkkeiden käyttö on vähentänyt stressaamista mielialasta, ja elämäntavoista. (luulen että kärsin jonkin asteisesta ortoreksiasta ennen lääkitystä, koska ajattelin, että ravinto ja muut elämän tavat vaikuttavat mielialaani niin paljon). Kun ei ole niin paljon tarvinnut stressata näistä, niin mielialani on on kohentunut, eikä ero kesän ja talven välillä ole niin suuri mielialan suhteen.
Mutta todellakin, kaikkein mieluiten olisin ilman lääkkeitä, jos se vaan olisi mahdollista, ja elämä tuntuisi elämisen arvoiselta.
Uskon että säännöllinen liikunta on todella hyvä lääke masennuksen hoidossa, jos on fyysisesti terve. Kannattaa ensin kokeilla sitä, jos ei se auta niin testata lääkkeitä sitten ja katsoa parantaako ne oloa. Tsemppiä, toivottavasti on apua tästä :)
"Mitä mieltä olette, voiko masennuksesta selvitä ilman lääkitystä?"
Aivan varmasti. Asia lienee niin, että mitä vakavampi masennus, sitä suurempi hyöty lääkkeistä on. Lievässä masennuksessa ei välttämättä vielä taida olla isoja ongelmia välittäjäaineiden erityksen kanssa, jolloin luonnollinen buustaus olisi varmaan parempi (eli reipas liikunta, joka vapauttaa mm dopamiinia aivoissa). Vaikea-asteisessa ja pitkään jatkuneessa masennuksessa liikunnan harrastamiseen ei välttämättä ole enää voimavaroja ja synteettisistä aineista voi saada apua.
"Kuinka merkittävän avun niillä lääkkeillä voi saada? Onko hyöty vain jotain pientä vai muuttuuko elämä pelkäksi iloksi niitä käyttämällä?"
Masennuslääkkeet eivät ole onnellisuuspillereitä. Hoidon alussa usein vointi lähinnä pikemminkin huononee. Vaikeassa masennuksessa lääkkeet ovat kuitenkin hyvä apu välittäjäaineiden erityksen käynnistämiseksi. Puhutaan siis sen asteisesta masennuksesta, jossa henkilöllä ei ole voimavaroja edes yrittää harrastaa liikuntaa tai korjata elämässään olevia masennusta aiheuttavia asioita.
"Minkälaisia haittavaikutuksia niistä on tullut? Onko lääkityksen lopettaminen kovinkin vaikeaa vierotusoireiden vuoksi? Onko lääkkeiden käytöstä jäänyt jotain pysyviä haittoja?"
Olen käyttänyt kahta lääkettä.
Ensin oli mirtatsapiini, joka ei käytännössä lainkaan auttanut. Lähinnä vain lisäsi ahdistusoireita siinä määrin, että piti lopulta kävellä ensiapuun pyytämään apua, koska menin niin huonoon kuntoon, että olisin voinut tehdä mitä vain epätoivoista, jotta saisin itsestäni pois sen ahdistuksen. Mirtatsapiini oli helppo ajaa alas, ei vieroitusoireita.
Nyt on käytössä venlafaksiini. Tämä vaikuttaa sopivan minulle paljon paremmin, vaikka taitaakin olla paria pykälää psykoaktiivisempi lääke. Iltaisin tulleen ahdistuksen tilalle on tullut iltainen väsymys (ihan hyvä kun minulla on myös unihäiriö). Ei tämäkään mikään onnellisuuspilleri ole ollut, mutta toisaalta nyt menee todella pieni annos ja nostovaraa on. Tämä lääkitys kuulemma aiheuttaa sitten enemmänkin niitä lopetusoireita, mutta ne nyt ovat vielä tulevaisuudessa. Erikoisin sivuoire on varmaan se, että olen lähes menettänyt kyvyn tuntea nälkää ja janoa. Näin helteillä pitää ihan oikeasti juoda väkisin vettä, kun elimistö ei osaa pyytää sitä.
Riippuvuuksia syntyy pikemminkin erilaisiin bentsodiatsepiineihin, joita määrätään ahdistuksen ja unettomuuteen, ei varsinaisiin masennuslääkkeisiin. Niissä kun pitää tokun mukana, eli ei anna annoksen kasvaa ja muistaa pitää välipäiviä ja -viikkojakin, niin toleranssia ja riippuvuutta ei juuri synny. Toki kaikkeen voi tulla riippuvuus, joka tekee olosta paremman. Ihminen nyt vain on sellainen.
Jotkut ovat sitä mieltä, että jotkin masennuslääkkeet aiheuttavat pysyviä haittoja. Itse suhtaudun kyllä epäillen. Joillekin määrätään masennukseen ns. neuroleptejä - psykoosilääkkeitä - , joista sitten kyllä voi tulla kaikenlaisia erilaisia pysyviä haittoja. Itse en ainakaan niitä ryhdy syömään, oli tilanne mikä tahansa. En halua seisoa kadunkulmassa tylsämielisenä, suu auki ja kieli ulkona suusta.
"Onko paino noussut? Jos on niin minkä nimisellä lääkkeellä? "
Mirtatsapiini nosti painoa 10kg kahdessa kuukaudessa. Osa johtui siitä, että lääke pahensi ahdistusta ja yritin rauhoitella itseäni syömällä herkkuja, kun rauhoittavia lääkkeitä ei haluttu antaa. Nyt menee venlafaksiini ja paino on tippumassa.
"Mitä mieltä olette, voiko masennuksesta selvitä ilman lääkitystä? "
Riippuu tilanteesta ja masennuksen asteesta, sekä syistä.
"Kuinka merkittävän avun niillä lääkkeillä voi saada? Onko hyöty vain jotain pientä vai muuttuuko elämä pelkäksi iloksi niitä käyttämällä?"
Tilannekohaista tämäkin. Itselläni apu oli huomattava, silä kärsin vakasta masennuksesta ja olin itsetuhoinen ja toimintakyvytön. nyt kahden vuoden jälkeen olo on viimein normalisoitunut. Lääkkeet estivät minua tappamasta itseäni ja pystyin toimimaan jotenkuten normaalisti.
#Minkälaisia haittavaikutuksia niistä on tullut? Onko lääkityksen lopettaminen kovinkin vaikeaa vierotusoireiden vuoksi? Onko lääkkeiden käytöstä jäänyt jotain pysyviä haittoja?"
Ei ole tullut minulle haittavaikutuksia lainkaan. seksuaaliset halut katosivat alussa, ei niitä kyllä juuri muutenkaan ollut. samoin ruokahalu katosi kokonaan. Lopettamisesta en tiedä sillä olen samalla lääkkeellä edelleen, mut tietääkseni ei ole kellään Sepramin kohdalla lopettamisessa ongelmia. Eikä pysyviä haittoja. Melkoisen vaaraton lääke tuntuisi olevan.
Paino ei myöskään noussut, oikeastaan alussa se tippui kun ruokahalut katosivat.
Itse söin CIPRALEX ja sitten yhtä toista masennuslääkettä ja aiheutti ahdistuneisuutta, nukutti paljon ja ruokahalu lisääntyi.. plus tuli zombi-olo jolloin en tuntenut iloa enkä surua. LOPETIN LÄÄKKEET ja nyt ihana olo!! helpottunut, onnellinen.. Välillä surullinen but its a part of life.
Selvitä ilman lääkkeitäkin mutta se edellyttää paljon omaa motivaatiota ja sitä että on valmis todella tekemään töitä parantaakseen omaa oloaan ja asioitaan.
>Kuinka merkittävän avun niillä lääkkeillä voi saada? Onko hyöty vain jotain pientä vai muuttuuko elämä pelkäksi iloksi niitä käyttämällä?>
Se vaihtelee eri lääkkeillä ja eri ihmisillä. Alkuun on hyvin vaikeaa n. pari viikkoa kunnes lääke alkaa toimimaan,jos se toimii niin sitten pääseekin onnen ihmemaahan vähäksi aikaa.. muutamaksi kuukaudeksi ehkäpä,mutta se vaikutus tasaantuu ja loppuu jossain vaiheessa. Pitkällä aikavälillä hyöty voi olla mitäänsanomaton. Nimitys "onnellisuuspilleri" tulleekin siitä aloitusvaiheen onnenhuumasta.
>Minkälaisia haittavaikutuksia niistä on tullut?>
Hyvin monenlaisia, eri vaikutuksia eri ihmisillä. Sellaisiakin haittavaikutuksia mitä ei lääkeselosteesta löydy. Yleensä ei kuitenkaan kovin vakavia haittoja, mutta normaalia elämää vaikeuttavia.
>Onko lääkityksen lopettaminen kovinkin vaikeaa vierotusoireiden vuoksi? >
Erittäin vaikeaa. Tai se kyllä riippunee aika suoraan siitä ajasta miten pitkään niitä on syönyt.
>Onko lääkkeiden käytöstä jäänyt jotain pysyviä haittoja?>
Toivottavasti ei ihan pysyviä mutta pitkäaikaisia ainakin kyllä. Elimistön toiminnan muutoksia,alttiutta erillaisiin sairauksiin. Haitat voivat kestää vielä vuosia lopettamisen jälkeen. esim. tunnottomuus.
>Onko paino noussut? Jos on niin minkä nimisellä lääkkeellä?>
Kaikilla niillä..
http://masennus.nettisivu.org
syödä ollenkaan. Masennus johtuu yleensä ympäristöstä/ihmissuhteista. Lääkkeet vie kaikki seksihalutkin ja aiheuttaa sivuvaikutuksia.