Psykoosin läpikäynti vastaan lääkitys

Kuullostaa hienolta, itselläni on vähän samoja kokemuksia. Minulla on ollut pari psykoosia ja viimeisin oli aika "helppo" ja nopea. Olen jotenkin vahvistunut ja oppinut hallitsemaan "psykoosimaailmaa", en pelkää enää.

Psykoosissa pelot ja traumat nousevat pintaan ja on hienoa jos ne pystyy käymään läpi. Psykoosia on kokeilumielessä hoidettu ilman lääkkeitä joissain paikoissa ja ihan hyvin ne psykoosit menevät ohi ilman lääkkeitäkin. Pitäisi vaan jonkun huolehtia psykoosissa olevasta ettei tee mitään vahingollisen hullua, kuten hyppää ikkunasta.... todellisuus kun vähän muuttaa muotoaan.

Tässä yks blogi joka voi auttaa läpikäynnissä: www.paranepsykoosista.blogspot.com . Toivottavasti tuo psykoosin hoito tässä lähitulevaisuudessa kehittyy, että ymmärretään läpikäymisen ja terapian merkitys.

psykoosista selvinny kirjoitti:

Kuullostaa hienolta, itselläni on vähän samoja kokemuksia. Minulla on ollut pari psykoosia ja viimeisin oli aika "helppo" ja nopea. Olen jotenkin vahvistunut ja oppinut hallitsemaan "psykoosimaailmaa", en pelkää enää.

Psykoosissa pelot ja traumat nousevat pintaan ja on hienoa jos ne pystyy käymään läpi. Psykoosia on kokeilumielessä hoidettu ilman lääkkeitä joissain paikoissa ja ihan hyvin ne psykoosit menevät ohi ilman lääkkeitäkin. Pitäisi vaan jonkun huolehtia psykoosissa olevasta ettei tee mitään vahingollisen hullua, kuten hyppää ikkunasta.... todellisuus kun vähän muuttaa muotoaan.

Tässä yks blogi joka voi auttaa läpikäynnissä: www.paranepsykoosista.blogspot.com . Toivottavasti tuo psykoosin hoito tässä lähitulevaisuudessa kehittyy, että ymmärretään läpikäymisen ja terapian merkitys.

Lue lisää

Ensimmäinen psykoosi on yleensä pahin, koska silloin psykoosin kokija ei tiedä mitä tapahtuu ja missä mennään, varsinkin kun merkityselämykset ja näyt ovat hyvin todellisia, ja niihin löytyy selitystä hyvin harvoin. Hallusinaatiot pelästyttävät todella ja saavat kehon käymään kierroksilla. Tämä sekoittaa muistin, koska se keskittyy vain merkitysten etsimiseen. Tärinä tulee taas kehon liiallisesta virittäytymisestä ja tuntemattoman peloista. Itsellä ainakin psykoosit ovat olleet uskonnollisväritteistä sattumusten sarjaa, jonka takia ei lopulta enää tiennyt mitä uskoa, psykiatriaa vai henkistä todellisuutta. Koin outoja sattumia joita yhteenlaskemalla voi vain päätellä, voiko kaikki olla harhaa, vai onko takana jotain muuta. Itse en kuitenkaan kokenut mitään sellaista mikä olisi vaarantanut oman tai muiden terveyden, ja itse asiassa olin tällä tasolla jopa varovainen ja ajattelin asiaa koko ajan. Väkivallattomuus on a ja o psykoosin aikana, eli et tee mitään väkivaltaista, joka saattaisi (ja todennäköisesti kohdistuisikin) hallusinaation muodossa johonkin ihmiseen. Siis näet mitä hirviöitä tahansa tai koet ihmisten olevan jollakin tavalla sinua vastaan tai ohjattuja, niin olet passiivinen etkä puolusta itseäsi väkivallalla. Tämä vaatii kanttia, ottaa kaikki vastaan ja tavallaan antautua Luojan huomaan, mutta jos kestät sen kaiken, pääset pelkojesi herraksi, jolloin psykoottisuudelle ei jää sijaa. Itseltä on todellakin jäänyt pois pimeän pelko, pahan ja yliluonnollisen pelko, en edes säikähdä yllättävissä tilanteissa. Tietenkin huoli läheisistä pysyy, mutta tuntemattoman pelko väistyy. Tavallaan toteutat Jeesuksen väkivallattomuuden ja uhrautuvuuden periaatetta, niin pelko ei pääse herraksesi, koska ei ole mitään jota et kestäisi. Psykoosikokemukset jne. mielenterveyden häiriöt kumpuavat yleensä juuri peloista. En ainakaan ole tavannut niitä jotka saisivat pelkästään positiivisväritteisiä psykooseja, esim. seksuaalisia ym. Sellaisenhan voisi itsekin kokea ;)

Ja todellakin, en ole mikään kummallinen heppu, jonka perään ihmiset, tuntemattomat ja tutut kuiskuttaa. En ollut sellainen myöskään ennen psykooseja. Ajattelen paljon, ja olen käynyt läpi tiedettä, filosofiaa, uskonkatsomuksia, parapsykologiaa ym. paljon ja luonut omia näkemyksiä maailmankaikkeudesta, henkisyydestä, elämän- ja olemassaolon tarkotuksesta ym. elämän saatossa, todennäköisesti huomattavasti tavanomaista enemmän. Tietenkin minulle muodostuu vahvoja näkemyksiä intuition avulla ja olen ollut tavallista herkempi psyykkisesti, siis tuntenut aina voimakkaasti (lukuunottamatta neurolepilääkityksen zombievaihetta, joka tästä syystä oli erityisen vaikeaa). Koen voimakkaasti yhteiskunnalliset vääryydet ja etsin ratkaisuja niihin, ja koitan ymmärtää myös mikä on vääryyden, kärsimyksen ym. tarkoitus maailmassa. Veikkaan että suurin osa mielenterveyspotilaista on meitä merkityksen metsästäjiä ja vahvasti kokijoita. Me menemme ajatukissa sinne, jonne suurin osa ei mene, ajatuksillamme ei ole rajoja ja siksi ajatus saattaa karata liian kauas. Mielestäni siis psykoositaipumus ei ole perinnöllistä vaan syvällinen ajattelu, joka saattaa johtaa psykoosiin.

hulluna kirjoitti:

Ensimmäinen psykoosi on yleensä pahin, koska silloin psykoosin kokija ei tiedä mitä tapahtuu ja missä mennään, varsinkin kun merkityselämykset ja näyt ovat hyvin todellisia, ja niihin löytyy selitystä hyvin harvoin. Hallusinaatiot pelästyttävät todella ja saavat kehon käymään kierroksilla. Tämä sekoittaa muistin, koska se keskittyy vain merkitysten etsimiseen. Tärinä tulee taas kehon liiallisesta virittäytymisestä ja tuntemattoman peloista. Itsellä ainakin psykoosit ovat olleet uskonnollisväritteistä sattumusten sarjaa, jonka takia ei lopulta enää tiennyt mitä uskoa, psykiatriaa vai henkistä todellisuutta. Koin outoja sattumia joita yhteenlaskemalla voi vain päätellä, voiko kaikki olla harhaa, vai onko takana jotain muuta. Itse en kuitenkaan kokenut mitään sellaista mikä olisi vaarantanut oman tai muiden terveyden, ja itse asiassa olin tällä tasolla jopa varovainen ja ajattelin asiaa koko ajan. Väkivallattomuus on a ja o psykoosin aikana, eli et tee mitään väkivaltaista, joka saattaisi (ja todennäköisesti kohdistuisikin) hallusinaation muodossa johonkin ihmiseen. Siis näet mitä hirviöitä tahansa tai koet ihmisten olevan jollakin tavalla sinua vastaan tai ohjattuja, niin olet passiivinen etkä puolusta itseäsi väkivallalla. Tämä vaatii kanttia, ottaa kaikki vastaan ja tavallaan antautua Luojan huomaan, mutta jos kestät sen kaiken, pääset pelkojesi herraksi, jolloin psykoottisuudelle ei jää sijaa. Itseltä on todellakin jäänyt pois pimeän pelko, pahan ja yliluonnollisen pelko, en edes säikähdä yllättävissä tilanteissa. Tietenkin huoli läheisistä pysyy, mutta tuntemattoman pelko väistyy. Tavallaan toteutat Jeesuksen väkivallattomuuden ja uhrautuvuuden periaatetta, niin pelko ei pääse herraksesi, koska ei ole mitään jota et kestäisi. Psykoosikokemukset jne. mielenterveyden häiriöt kumpuavat yleensä juuri peloista. En ainakaan ole tavannut niitä jotka saisivat pelkästään positiivisväritteisiä psykooseja, esim. seksuaalisia ym. Sellaisenhan voisi itsekin kokea ;)

Ja todellakin, en ole mikään kummallinen heppu, jonka perään ihmiset, tuntemattomat ja tutut kuiskuttaa. En ollut sellainen myöskään ennen psykooseja. Ajattelen paljon, ja olen käynyt läpi tiedettä, filosofiaa, uskonkatsomuksia, parapsykologiaa ym. paljon ja luonut omia näkemyksiä maailmankaikkeudesta, henkisyydestä, elämän- ja olemassaolon tarkotuksesta ym. elämän saatossa, todennäköisesti huomattavasti tavanomaista enemmän. Tietenkin minulle muodostuu vahvoja näkemyksiä intuition avulla ja olen ollut tavallista herkempi psyykkisesti, siis tuntenut aina voimakkaasti (lukuunottamatta neurolepilääkityksen zombievaihetta, joka tästä syystä oli erityisen vaikeaa). Koen voimakkaasti yhteiskunnalliset vääryydet ja etsin ratkaisuja niihin, ja koitan ymmärtää myös mikä on vääryyden, kärsimyksen ym. tarkoitus maailmassa. Veikkaan että suurin osa mielenterveyspotilaista on meitä merkityksen metsästäjiä ja vahvasti kokijoita. Me menemme ajatukissa sinne, jonne suurin osa ei mene, ajatuksillamme ei ole rajoja ja siksi ajatus saattaa karata liian kauas. Mielestäni siis psykoositaipumus ei ole perinnöllistä vaan syvällinen ajattelu, joka saattaa johtaa psykoosiin.

Lue lisää

"Minkä takia?"
"Minkä takia?"

Kaikki on hyvin. Olo on hyvä. Olen töissä.

Tuo vaan takoo yötä päivää päässä. En ymmärrä miksi: "Minkä takia?"?

psykoosista selvinny kirjoitti:

Kuullostaa hienolta, itselläni on vähän samoja kokemuksia. Minulla on ollut pari psykoosia ja viimeisin oli aika "helppo" ja nopea. Olen jotenkin vahvistunut ja oppinut hallitsemaan "psykoosimaailmaa", en pelkää enää.

Psykoosissa pelot ja traumat nousevat pintaan ja on hienoa jos ne pystyy käymään läpi. Psykoosia on kokeilumielessä hoidettu ilman lääkkeitä joissain paikoissa ja ihan hyvin ne psykoosit menevät ohi ilman lääkkeitäkin. Pitäisi vaan jonkun huolehtia psykoosissa olevasta ettei tee mitään vahingollisen hullua, kuten hyppää ikkunasta.... todellisuus kun vähän muuttaa muotoaan.

Tässä yks blogi joka voi auttaa läpikäynnissä: www.paranepsykoosista.blogspot.com . Toivottavasti tuo psykoosin hoito tässä lähitulevaisuudessa kehittyy, että ymmärretään läpikäymisen ja terapian merkitys.

Lue lisää

Minulla on lääkitys olemassa mutta ajattelin lopettaa kun ajatus ei kulje ja jotenkin on zombie koko ajan mä ajattelin keskeyttää.

Jokaiseen psykoosihoidossa olevaan ryhmään pitäisi saada psykoosin läpikäynyt henkilö, joka on siitä parantunut. Vain tälainen henkilö voi olla samalla aaltopituudella kuin psykoosissa oleva, ja tietää mitä tämä kokee. Näin saadaan pois epäluuloja joita psykoosissa oleva kokee muita kohtaan. Tässä tilanteessa kannattaa antaa psykoosissa olevalle avaimia pohtia, ovatko hänen kokemansa asiat todellisia vai mielen luomaa. Potilaita pystyy rauhoittamaan ja hyväksymään kokemuksensa, joka nopeuttaa arkitodellisuuteen paluuta.

dfvfbgfxdfh kirjoitti:

Jokaiseen psykoosihoidossa olevaan ryhmään pitäisi saada psykoosin läpikäynyt henkilö, joka on siitä parantunut. Vain tälainen henkilö voi olla samalla aaltopituudella kuin psykoosissa oleva, ja tietää mitä tämä kokee. Näin saadaan pois epäluuloja joita psykoosissa oleva kokee muita kohtaan. Tässä tilanteessa kannattaa antaa psykoosissa olevalle avaimia pohtia, ovatko hänen kokemansa asiat todellisia vai mielen luomaa. Potilaita pystyy rauhoittamaan ja hyväksymään kokemuksensa, joka nopeuttaa arkitodellisuuteen paluuta.

Lue lisää

Hoitajat, psykologit ja psykiatrian lääkärit ovat keskustelujeni perusteella todella pihalla psykoosin syistä ja psykoosissa olevan tuntemuksista. Hoito on pelkkää lääkeannostuksen tarkastelua ja psykoosissa olevan kuuntelua, josta päätellään hoitotarve, siis lääkityksen määrä ja mahdollinen sisäänotto. Mitään psykoterapiaa, jolla koitetaan selvittää syntyjä syviä, ei ole, ja lääkärien käsitykset psykoosin syistä tai siinä olevan tuntemuksista ovat todella hataria.

Ei ne psykiatrit tarpeettomia ole. Tarvitsevat vain lisää tietoa ja ammattitaitoa jotta osaavat hoitaa paremmin.

dfvfbgfxdfh kirjoitti:

Jokaiseen psykoosihoidossa olevaan ryhmään pitäisi saada psykoosin läpikäynyt henkilö, joka on siitä parantunut. Vain tälainen henkilö voi olla samalla aaltopituudella kuin psykoosissa oleva, ja tietää mitä tämä kokee. Näin saadaan pois epäluuloja joita psykoosissa oleva kokee muita kohtaan. Tässä tilanteessa kannattaa antaa psykoosissa olevalle avaimia pohtia, ovatko hänen kokemansa asiat todellisia vai mielen luomaa. Potilaita pystyy rauhoittamaan ja hyväksymään kokemuksensa, joka nopeuttaa arkitodellisuuteen paluuta.

Lue lisää

Hieno ja todellinen kommentti. Näin juuri pitäisi toimia.Ihmnen jolla on ollut psykoosi osaa kertoa minkälainen tila on kyseessä.

Yleensä potilaat eivät edes kerro oireista avoimesti lääkärille. Mutta jos reagoi voimakkaasti lääkkeiden ottamisen kanssa on lääkärin saatava tietää se , niin laittaa jotain toista lääkettä joka sopii paremmin.

dfvfbgfxdfh kirjoitti:

Jokaiseen psykoosihoidossa olevaan ryhmään pitäisi saada psykoosin läpikäynyt henkilö, joka on siitä parantunut. Vain tälainen henkilö voi olla samalla aaltopituudella kuin psykoosissa oleva, ja tietää mitä tämä kokee. Näin saadaan pois epäluuloja joita psykoosissa oleva kokee muita kohtaan. Tässä tilanteessa kannattaa antaa psykoosissa olevalle avaimia pohtia, ovatko hänen kokemansa asiat todellisia vai mielen luomaa. Potilaita pystyy rauhoittamaan ja hyväksymään kokemuksensa, joka nopeuttaa arkitodellisuuteen paluuta.

Lue lisää

Sinänsä hyvä ajatus että saisi nähdä miten jollain on paraneminen ollut ä samalla tulee muistaa että se tapa joka sopii yhdelle ei välttämätä sovi toiselle , joten ollaan niin erilaisia. Niinon jo tavallisten särkylääkkeidenkin tasolla toinen saa avun paracetamoolista , kun taas toiselle se ei auta mitään seuraava saa avun asperiinista joka taas ei sovi edes kaikille , joten Sama pätee kaikissa lääkkeissä, on itse oltava asialla ja kerrottava lääkärille josko jatkaa juuri sen lääkkeen kanssa millä on alkanut vai meneekö vaihtoon uuteen lääkkeeseen . Si kai ole tarkoitettu että noin voimakkaasti reagoi lääkkeisiin .

Anonyymi kirjoitti:

Sinänsä hyvä ajatus että saisi nähdä miten jollain on paraneminen ollut ä samalla tulee muistaa että se tapa joka sopii yhdelle ei välttämätä sovi toiselle , joten ollaan niin erilaisia. Niinon jo tavallisten särkylääkkeidenkin tasolla toinen saa avun paracetamoolista , kun taas toiselle se ei auta mitään seuraava saa avun asperiinista joka taas ei sovi edes kaikille , joten Sama pätee kaikissa lääkkeissä, on itse oltava asialla ja kerrottava lääkärille josko jatkaa juuri sen lääkkeen kanssa millä on alkanut vai meneekö vaihtoon uuteen lääkkeeseen . Si kai ole tarkoitettu että noin voimakkaasti reagoi lääkkeisiin .

Lue lisää

Vuosia sitten lääkityksiä vaihdettiin jatkuvasti, sairaus oli muka pahentunut, joko osastolle mennessä tai psykiatrin tapaamisessa.
Edelliset lääkkeet, eri yhdistelmät, eivät varmasti olleet ehtineet edes alkaa vaikuttamaan ainakaan odotetulla tavalla, kun jo taas vaihdettiin uusiin.
Siinä saatiin todella hyvin potilas pysymään pihalla kuin lumiukko.
Kaikki paheni siitä syystä, kun koko ajan olivat myös päihteet mukana kuvioissa, oli niiden ja lääkkeiden sekakäyttöä, joka sekin muuten oli lääkäreiden tiedossa. Silti vaan kokeiltiin kaikki mahdolliset lääkkeet ja niiden sekoitukset läpi.
Jos haittoja tuli, niin sitten vaan jotain lääkettä, jonka piti vähentää toisen lääkkeen haittoja. Haittaa aiheuttanutta lääkettä ei vaihdettu millään kerroilla.
Tuli käytyä psykoosit ja lääkitykset läpi pitemmän kaavan mukaan. Onneksi edelleen hengissä kaiken jälkeen.

dfvfbgfxdfh kirjoitti:

Hoitajat, psykologit ja psykiatrian lääkärit ovat keskustelujeni perusteella todella pihalla psykoosin syistä ja psykoosissa olevan tuntemuksista. Hoito on pelkkää lääkeannostuksen tarkastelua ja psykoosissa olevan kuuntelua, josta päätellään hoitotarve, siis lääkityksen määrä ja mahdollinen sisäänotto. Mitään psykoterapiaa, jolla koitetaan selvittää syntyjä syviä, ei ole, ja lääkärien käsitykset psykoosin syistä tai siinä olevan tuntemuksista ovat todella hataria.

Lue lisää

Turhaaa vatulointia, kun muutama hörhö kertoo psykooseistaan, että lääkärit olisivat tarpeettomia. Yhteiskunta ei noteeraa. Pitäisi olla tutkittua asiaa. Kuka on parantunut? Mistä on Parantunut? Mihin meni töihin? Kestikö siinä työssa?

Oliko se edes psykoosi vai vahva paniikki oire , sillä minun on vaikea kuvitella että psykoosista selvitään ilman apua . Olis se tietenkin hyvä asia että, psykiatriset diagnoosit saataisiin hoidettua vähällä lääke määrällä kun mahdollista . Ja kun olisi hoitohenkilökuntaa tarpeeksi,. Meidän kaupungin sairaalasta otettiin vuosia sitten psykiatrinen sairaala pois, ja nyt viedään ne potilaan kahden tunnin ajomatkan päähän isoon kaupunkiin jossa on psykiatrinen sairaala.eivät voi mitenkään hyvin kun ei omaiset voi käydä katsomassa heitä,.
Sairaala on iso sanovat, ja sielläkin kuulemma kaivataan lisää henkilökuntaa , niin että joka puolella vähennetään hoitoja. Se kun olisi lähellä hoitopiste . Johon potilas saisi mennä ihan omasta halustaan olemaan silloin kun ei voi hyvin , mutta ne mahdollisuudet ovat ottaneet pois jo vuosia sitten. Muista työkaverin jolla oli vaikeaa näin että pian on loppu jos ei lepää ja sitten se vaan tapahtui hön lysähti käytävälle kasaan ja sanoi palvelevansa ja vapisi kamalasti silloin oli vielä avoimet sairaalat paikat ajankohtaisia. Ja hön sai levätä siellä kaksi viikkoa, jokampöivä keskustelua psykologin kanssa ja myös psykiatrin kanssa, ja piristyi. Oli sairauskirjoilla ,kolme kuukautta ja sen jälkeen voinut hyvin .niin että siihen aikaan ei pitkiä sairaslomia ollut ees olemassakaan . Kuten tänään on ja hoito minimaalista .ketä varten niitä hoitopisteitä oikein pidetään . Niin että ajat ovat muuttuneet , nyt ei ole ihmisiä hoitoalalla pahemmasti ja toisinaan ajattelee, ja sairauskirjoitukset sen kun jatkuvat ja päättäjät eivät ymmärrä miksi.
Tulisi halvemmaksi pitää hoitohenkilökuntaa auttamassa näitä joillakin mt sairauskia se kun pitkät sairauskirjoitukset jotka kuitenkaan ei auta ihmistä aina vaan kaikki sairauskirjoitukset ovat miinusta kansantaloudelle . Siis katsoisivat että, ihmiset saavat heti hoitoa, niin paranisivat nopeammin .ja saisivat jatkaa työssään .

dfvfbgfxdfh kirjoitti:

Hoitajat, psykologit ja psykiatrian lääkärit ovat keskustelujeni perusteella todella pihalla psykoosin syistä ja psykoosissa olevan tuntemuksista. Hoito on pelkkää lääkeannostuksen tarkastelua ja psykoosissa olevan kuuntelua, josta päätellään hoitotarve, siis lääkityksen määrä ja mahdollinen sisäänotto. Mitään psykoterapiaa, jolla koitetaan selvittää syntyjä syviä, ei ole, ja lääkärien käsitykset psykoosin syistä tai siinä olevan tuntemuksista ovat todella hataria.

Lue lisää

Ihan kamalaa jos on noin , mutta kun väkeä vähennetään sairaaloista sun muista terveyskeskuksista niin ihmiset tuntevat olevansa turvattomia sairautensa kanssa
Ja se taas aiheuttaa suurta stressiä ,ihmisessä ja käynnistää huonon olon vieläkin hunommaksi,
Turvallisuuden tunteen antava hoitaja on sellainen joka kuuntelee potilasta .eikä katsele kelloon koko ajan .

Jep Jep... kirjoitti:

Ei ne psykiatrit tarpeettomia ole. Tarvitsevat vain lisää tietoa ja ammattitaitoa jotta osaavat hoitaa paremmin.

Kyllä heillä,tietoa in mutta liian paljon potilaista koulutus psykiatriksi on pitkä ja vaativa,äsen jälkeen vielä käytännöllinen ensi aika osastolla .osaavat työnsä muttampoutikas ei usein osaa sairauttaan aina.

Psykoosissa, varsinkin jos koet hallusinaatioita tai vaikka olet liian äänekäs kerran, sinut pumpataan täyteen psyykelääkkeitä, iltaisin vielä Temestaa ym. rauhoittavaa jotta olet rauhallinen ja harmiton. Yleensä psyykelääkkeitä annetaan ensi kerralla ainakin noin vuoden ajan. Jos esim. lääkkeistä pää menee sekaisin, niin niitä syötetään ties kuinka kauan, koska oireet ovat muka psykoosin aiheuttamia. Kuitenkin esim. minulle psykiatrian erikoislääkäri myönsi että Risperdal ym. psykoosilääkitys saattaa alentaa tajunnantilaa, josta seuraavat pahimmat oireet, eli havainoinnin vääristymät, tuntemukset siitä että on vankina syvemmällä pään sisällä, sekavuus ym. Lääkkeitä ei kovin äkkiä vaihdeta, koska halutaan katsoa mitä ne pidemmällä ajalla vaikuttavat. Lääkitystä ei potilas uskalla useinkaan taas itse lopetaa, koska hän pelkää että oireet todella johtuvat psykoosista, tai että psykoosiharhaisuus uusii. Minulle ainakin hoitajat pelottelivat että jos lopetan lääkkeiden käytön niin saatan jäädä lopullisesti psykoosiin. Eli vaikka lääkityksen aloittamisen jälkeen pää meni totaalisen sekaisin ja todellakin kuin huumeissa olevaksi, tosin ilman harhoja, en uskaltanut pelottelun takia lopettaakaan sitä. Onneksi lääkitys vaihdettiin useiden kuukausien painajaisen jälkeen ja muutamassa viikossa sekavuus hävisi. Toinen lääke piti edelleen olon hieman zombiemaisena, varsinkin tunne-elämän latistumisen muodossa ja hienoisen tietoisuuden häilyvyyden tai ohuuden muodossa, mutta tämäkin jäi pois kun pikku hiljaa vähensin lääkitystä ja lopetin sen useita kuukausia ennen lääkärin perässätuloa.
Ongelma on se että toisella kerralla sinulle voidaankin määritellä jo skitsofrenia, ja sen jälkeen psykoosilääkitys voi äkkiä muuttua loppuikäiseksi. Kun jo vajaan vuoden lääkitys pitää sinut mieleltä hieman häilyvänä niin mitä lääkitys aiheuttaa vuosikausia käytettynä. Sitä ei varmankaan enää voi edes lopettaa, koska aivot ovat tottuneet oloonsa. Voiko psykoosilääkityksessä sitten muka olla psyykkeeltään yhtä tässä päivässä kuin ilman, tuskinpa. Ja neurolepteillä on kaiken lisäksi taipumus nostaa painoa, koska se tekee flegmaattiseksi ja aloitekyvyttömäksi sekä sotkee rasvaaineenvaihduntaa ym. Itsellä paino nousi kymmenen kiloa, monilla se on noussut paljon enemmänkin. Myös diabetekseen sairastumisriski ja useat muut terveydelliset riskit kasvavat.

hulluna kirjoitti:

Psykoosissa, varsinkin jos koet hallusinaatioita tai vaikka olet liian äänekäs kerran, sinut pumpataan täyteen psyykelääkkeitä, iltaisin vielä Temestaa ym. rauhoittavaa jotta olet rauhallinen ja harmiton. Yleensä psyykelääkkeitä annetaan ensi kerralla ainakin noin vuoden ajan. Jos esim. lääkkeistä pää menee sekaisin, niin niitä syötetään ties kuinka kauan, koska oireet ovat muka psykoosin aiheuttamia. Kuitenkin esim. minulle psykiatrian erikoislääkäri myönsi että Risperdal ym. psykoosilääkitys saattaa alentaa tajunnantilaa, josta seuraavat pahimmat oireet, eli havainoinnin vääristymät, tuntemukset siitä että on vankina syvemmällä pään sisällä, sekavuus ym. Lääkkeitä ei kovin äkkiä vaihdeta, koska halutaan katsoa mitä ne pidemmällä ajalla vaikuttavat. Lääkitystä ei potilas uskalla useinkaan taas itse lopetaa, koska hän pelkää että oireet todella johtuvat psykoosista, tai että psykoosiharhaisuus uusii. Minulle ainakin hoitajat pelottelivat että jos lopetan lääkkeiden käytön niin saatan jäädä lopullisesti psykoosiin. Eli vaikka lääkityksen aloittamisen jälkeen pää meni totaalisen sekaisin ja todellakin kuin huumeissa olevaksi, tosin ilman harhoja, en uskaltanut pelottelun takia lopettaakaan sitä. Onneksi lääkitys vaihdettiin useiden kuukausien painajaisen jälkeen ja muutamassa viikossa sekavuus hävisi. Toinen lääke piti edelleen olon hieman zombiemaisena, varsinkin tunne-elämän latistumisen muodossa ja hienoisen tietoisuuden häilyvyyden tai ohuuden muodossa, mutta tämäkin jäi pois kun pikku hiljaa vähensin lääkitystä ja lopetin sen useita kuukausia ennen lääkärin perässätuloa.
Ongelma on se että toisella kerralla sinulle voidaankin määritellä jo skitsofrenia, ja sen jälkeen psykoosilääkitys voi äkkiä muuttua loppuikäiseksi. Kun jo vajaan vuoden lääkitys pitää sinut mieleltä hieman häilyvänä niin mitä lääkitys aiheuttaa vuosikausia käytettynä. Sitä ei varmankaan enää voi edes lopettaa, koska aivot ovat tottuneet oloonsa. Voiko psykoosilääkityksessä sitten muka olla psyykkeeltään yhtä tässä päivässä kuin ilman, tuskinpa. Ja neurolepteillä on kaiken lisäksi taipumus nostaa painoa, koska se tekee flegmaattiseksi ja aloitekyvyttömäksi sekä sotkee rasvaaineenvaihduntaa ym. Itsellä paino nousi kymmenen kiloa, monilla se on noussut paljon enemmänkin. Myös diabetekseen sairastumisriski ja useat muut terveydelliset riskit kasvavat.

Lue lisää

Tosin lääkityksestä toivuttuani ja palattuani täysin tähän päivään, aloitin kuntoilun ja terveellisemmän syömisen, joka palautti painon takaisin ennalleen. Itse asiassa olen syönyt ja treenannut itseni aiempaa parempaan kuntoon. Nykyisin ruokavaliooni kuuluvat kala, ja omega-3-kalaöljy, marjat, hedelmät, vihannekset, täysjyvätuotteet, kylmäpuristetut kasvisöljyt ym. joilla vahvistan myös pääkoppaa. Liikunta lisää myös mielen tasapainoa. Nukun paremmin ja stressaan vähemmän.

hulluna kirjoitti:

Tosin lääkityksestä toivuttuani ja palattuani täysin tähän päivään, aloitin kuntoilun ja terveellisemmän syömisen, joka palautti painon takaisin ennalleen. Itse asiassa olen syönyt ja treenannut itseni aiempaa parempaan kuntoon. Nykyisin ruokavaliooni kuuluvat kala, ja omega-3-kalaöljy, marjat, hedelmät, vihannekset, täysjyvätuotteet, kylmäpuristetut kasvisöljyt ym. joilla vahvistan myös pääkoppaa. Liikunta lisää myös mielen tasapainoa. Nukun paremmin ja stressaan vähemmän.

Lue lisää

hoito, mm. terapia ja oma kotihoito ovat parempia kuin neuroleptihoito!

että lääkkeetön kirjoitti:

hoito, mm. terapia ja oma kotihoito ovat parempia kuin neuroleptihoito!

Tietysti tämä pitää ymmärtää ja sisäistää. Mikä taas saattaa vaatia pienen neuroleptihoitojakson kokeilun taakseen, tajutakseen mikä on parasta itselle tulevaisuuden kannalta. Psyykelääkkeitä pidempään käyttäneitä kun katsoo, niin näkee mitä vuosien lääkehoito aiheuttaa psyykkeelle. Itse lääkitystä kokeilemalla huomaa kyllä hyvin pian minkä lajin myrkkyjä psykoosilääkkeet ovat, ja kuinka tärkeää on koittaa hoitaa psyykkensä kuntoon hulluuteen ajavista peloista ja traumoista. Harmi vain että suuri osa mieleltään huonossa kunnossa olevista uskoo kaiken mitä hoitohenkilöstön taholta sanotaan ja elää zombina tai häilyvänä mieleltään loppuikänsä, lääkityksen muuttaessa aivokemiaa ja pidemmän päälle myös aivorakenteita.

hulluna kirjoitti:

Tosin lääkityksestä toivuttuani ja palattuani täysin tähän päivään, aloitin kuntoilun ja terveellisemmän syömisen, joka palautti painon takaisin ennalleen. Itse asiassa olen syönyt ja treenannut itseni aiempaa parempaan kuntoon. Nykyisin ruokavaliooni kuuluvat kala, ja omega-3-kalaöljy, marjat, hedelmät, vihannekset, täysjyvätuotteet, kylmäpuristetut kasvisöljyt ym. joilla vahvistan myös pääkoppaa. Liikunta lisää myös mielen tasapainoa. Nukun paremmin ja stressaan vähemmän.

Lue lisää

Säännöllinen vihreän teen juonti tasapainoittaa mieltä, josta syystä sitä käyttävät myös Budhalaismunkit. Jo 1-2 kupillista vihreää teetä päivässä riittää, kunhan sitä juo säännöllisesti. Teho saavutetaan vähintään muutamissa viikoissa.

Ihan normaali pussitee käy, esim. Twinings Pure Green Tea -pussitee on hyvä ja miedonmakuinen vihreä tee. Liota teepussia muutamasta minuutista jopa 10 minuuttiin kuumassa vedessä, ja lisää juuri ennen juomista loraus sitruunamehua tai sitruunatäysmehutiivistettä (myös lime ja greippi käy). Tämä lisää teen polyfenolien imeytyvyyttä jopa 4-6 kertaisesti. Jos teen maku ei miellytä, niin sen nielaisee muutamalla kulauksella. Pieni vaiva suurista hyödyistä. Vihreän teen antioksidantit ja fytokemikaalit tuovat monia muitakin hyötyjä mielen tasapainoittamisen lisäksi.

Katso kuitenkin teepaketin tuoteselosteesta ettei teen joukossa ole turhia lisäainesosia. Esim. monet sitrus-maustetut vihreät teet on kyllästytetty ylimääräisellä sokerilla (Huom. myös Twinings sitrusmaustettu tee). Siksi kannattaa valita joku "Pure" -tee, jossa ei ole mitään lisättyjä ainesosia.

hulluna kirjoitti:

Tosin lääkityksestä toivuttuani ja palattuani täysin tähän päivään, aloitin kuntoilun ja terveellisemmän syömisen, joka palautti painon takaisin ennalleen. Itse asiassa olen syönyt ja treenannut itseni aiempaa parempaan kuntoon. Nykyisin ruokavaliooni kuuluvat kala, ja omega-3-kalaöljy, marjat, hedelmät, vihannekset, täysjyvätuotteet, kylmäpuristetut kasvisöljyt ym. joilla vahvistan myös pääkoppaa. Liikunta lisää myös mielen tasapainoa. Nukun paremmin ja stressaan vähemmän.

Lue lisää

Psykoosilääkitys vai lääkkeetön terapia
"Tosin lääkityksestä toivuttuani ja palattuani täysin tähän päivään, aloitin kuntoilun ja terveellisemmän syömisen, joka palautti painon takaisin ennalleen. Itse asiassa olen syönyt ja treenannut itseni aiempaa parempaan kuntoon. Nykyisin ruokavaliooni kuuluvat kala, ja omega-3-kalaöljy, marjat, hedelmät, vihannekset, täysjyvätuotteet, kylmäpuristetut kasvisöljyt ym. joilla vahvistan myös pääkoppaa. Liikunta lisää myös mielen tasapainoa. Nukun paremmin ja stressaan vähemmän".

Noiden lisäksi suosittelen vihreää teetä, ja nimenomaan ihan aitoa vihreää teelehteä, ei mitään vihreätee-tabuja.

Puhdas vihreä tee esim. Twinings Pure Green tea -vihreä tee "Maustamaton, klassinen, virkistävä vihreä tee" -pussiteenä http://www.twinings.fi/vihrea_tee/products/27/19852/19877/19873/vihrea-tee-25-x-2g.aspx on hyvää ja vihreäksi teeksi neutraalin makuista. Siinä ei ole mitään lisäaineita eikä lisättyä sokeria.

Lirauta joukkoon vielä hieman sitruuna-, lime- tai greippimehua niin vihreän teen tehoaineet katekiinit/polyfenolit imeytyvät 4-6 kertaa paremmin. Itse ostan sitruunamehutiivistepullon, sellaisen sitruunan mallisen kaupasta. Esim. X-tra Sirtruunatäysmehu 200 ml http://www.rainbow.fi/tuotteet/x-tra/elintarvikkeet/mehut-mehukeitot-ja-kiisselit/x-tra-sitruunataysmehu-200-ml/ ja lirautan sitä pienen lorauksen teen joukkoon. Sitruunatiiviste säilyy pakkauksen tekstin mukaan 2-3 viikkoa jäkaapissa, itsellä purkki kuluu n. kuukaudessa, kun juon pari kupillista vihreää teetä päivässä (pari teepussia).

Itse pidän teepussia kiehutetussa vedessä n. 10 minuuttia ja juon teen kun se on juomalämmistä tai oikeastaan juomakuumaa, ei liian kuumaa muttei liian viileätäkään, jolloin teen maku kärsii. Pidempi liotusaika lisää tehoaineiden imeytymistä veteen, samoin kuumempi vesi. Mitään lisäkarvaisuutta en ole huomannut pidemmästä liotusajasta johtuen, ja teen tehoaineet eli polyfenolit kestävät hyvin kuumaa tutkimusten mukaan.

Maitoa teen joukkoon ei kannnata lisätä, sillä se blokkaa ainakin jonkin verran teen tehoaineiden imeytyvyyttä lue: "Englantilainen paradoksi" jossa teen hyötyjä ei saada maidon lisäämisen takia.

Tee rauhoittaa ja tasoittaa mieltä, sekä lisää energisyyttä suojaa monilta sairauksilta. Mainio antioksidanttisuojan lisääjä. Varsinkin psykoosin ym. mielenterveysongelmista kärsivillä se tuntuu auttavan mielen rauhoittamisessa tai oikeastaan vakauttamisessa, ja täysin ilman lääkkeiden haittoja.

Vaikka teen mausta ei tykkäisikään, kupillisen vihreää teetä hörppää muutamalla kulauksella 2-3 kertaa päivässä. Itse olen huomannut hyötyä jo yhdellä kupillisella/teepussilla.

Sitruunan hampaita tummentavan ja pehmentävän vaikutuksen takia siemaise tee suoraan kurkusta alas, purskuttamatta. Äläkä pese hampaita ainakaan puoleen tuntiin teen nauttimisen jälkeen, koska kiille on pehmentynyt.

Kannataa ainakin kokeilla liikunnan ja terveellisen ruokavalion lisänä.

Valkoinen tee on terveellisempää kuin vihreä.

hulluna kirjoitti:

Tosin lääkityksestä toivuttuani ja palattuani täysin tähän päivään, aloitin kuntoilun ja terveellisemmän syömisen, joka palautti painon takaisin ennalleen. Itse asiassa olen syönyt ja treenannut itseni aiempaa parempaan kuntoon. Nykyisin ruokavaliooni kuuluvat kala, ja omega-3-kalaöljy, marjat, hedelmät, vihannekset, täysjyvätuotteet, kylmäpuristetut kasvisöljyt ym. joilla vahvistan myös pääkoppaa. Liikunta lisää myös mielen tasapainoa. Nukun paremmin ja stressaan vähemmän.

Lue lisää

Hei kauan kesti kun toiveita lääkkeestä?

Anonyymi kirjoitti:

Hei kauan kesti kun toiveita lääkkeestä?

Siis toivuit

Tämä on psykiatreista ym. mielenterveyshoitajista varmasti yksi alueen vaarallisimmista viestiketjuista, ja on suoranainen ihme ettei joku ole vaatinut sen poistamista.
Psykoosissa todella äkkiä vaaditaan lääkitystä ja pelotellaan että psykoosi jää pysyvästi päälle mikäli lääkkeitä ei ota ohjeiden mukaan, vaikka niistä saa todella pahoja psyykkisiä oireita siis niitä tyypillisiä hullun vannetunteita, viirauksia, pihallaolon tunteita, ajatusten jähmeyttä, huonomuistisuutta ym. Sen päälle painon nousua, rasva-arvojen huononemista ja erilaisia sairauksia.
Totuus on kuitenkin se että psykoosit ovat jaksoja, ja niistä voi selvitä ilman lääkkeitä. Psykoosi voi uusia, mutta yleensä lievempänä ja paremmin fyysisesti ja psyykkisesti kestettävänä. Psyyke harjaantuu kun pelkoja käy läpi suurella skaalalla.

psyykikko kirjoitti:

Tämä on psykiatreista ym. mielenterveyshoitajista varmasti yksi alueen vaarallisimmista viestiketjuista, ja on suoranainen ihme ettei joku ole vaatinut sen poistamista.
Psykoosissa todella äkkiä vaaditaan lääkitystä ja pelotellaan että psykoosi jää pysyvästi päälle mikäli lääkkeitä ei ota ohjeiden mukaan, vaikka niistä saa todella pahoja psyykkisiä oireita siis niitä tyypillisiä hullun vannetunteita, viirauksia, pihallaolon tunteita, ajatusten jähmeyttä, huonomuistisuutta ym. Sen päälle painon nousua, rasva-arvojen huononemista ja erilaisia sairauksia.
Totuus on kuitenkin se että psykoosit ovat jaksoja, ja niistä voi selvitä ilman lääkkeitä. Psykoosi voi uusia, mutta yleensä lievempänä ja paremmin fyysisesti ja psyykkisesti kestettävänä. Psyyke harjaantuu kun pelkoja käy läpi suurella skaalalla.

Lue lisää

Ei näillä sivuilla ole hoitohenkilöstöä , he ovat töissä ja tekevät vapaa aikanaan ihan muita asioita se kun roikkuisivat netissä.
Mutta eläkkeellä oleva lääkäri katsahtelee joskus näille sivuille vaan todetakseen että aina vaan vuonna 2023 ilmenee näitä henkilöitä jotka yrittävät kumota tieteellisiä asioita omilla omituisella jutuillaan .

Anonyymi kirjoitti:

Ei näillä sivuilla ole hoitohenkilöstöä , he ovat töissä ja tekevät vapaa aikanaan ihan muita asioita se kun roikkuisivat netissä.
Mutta eläkkeellä oleva lääkäri katsahtelee joskus näille sivuille vaan todetakseen että aina vaan vuonna 2023 ilmenee näitä henkilöitä jotka yrittävät kumota tieteellisiä asioita omilla omituisella jutuillaan .

Lue lisää

Miksipä se mihinkään muuttuisi?

Niin totta, vain läpikäymällä paranee. Lääkkeet ovat ongelmien peittoajia, joilla on kaiken kukkuraksi pitkä liuta sivuvaikutuksia. Miten samanlaisia kokemuksia ihmisillä on ja miten paljon "ammattilaiset" puhuvat paskaa. Ovat selvästi lääkefirmojen kanssa siistissä yhteistyössä, jossa silmät suljetaan ja ihmisiä alistetaan valheilla "tieteen" nimissä. Lukekaa tämä viisas ketju. Ja VOIMIA pelkojen, tarumojen ja ongelmien läpikäymiseen- olette niin arvokkaita jokainen, että ansaitsette elää aitona itsenänne lääkkeitä vailla!

pöolik kirjoitti:

Niin totta, vain läpikäymällä paranee. Lääkkeet ovat ongelmien peittoajia, joilla on kaiken kukkuraksi pitkä liuta sivuvaikutuksia. Miten samanlaisia kokemuksia ihmisillä on ja miten paljon "ammattilaiset" puhuvat paskaa. Ovat selvästi lääkefirmojen kanssa siistissä yhteistyössä, jossa silmät suljetaan ja ihmisiä alistetaan valheilla "tieteen" nimissä. Lukekaa tämä viisas ketju. Ja VOIMIA pelkojen, tarumojen ja ongelmien läpikäymiseen- olette niin arvokkaita jokainen, että ansaitsette elää aitona itsenänne lääkkeitä vailla!

Lue lisää

Ammattilaiset eivät puhu paskaa. Asiahan on hieman laajempi se kun moni uskookaan. Joten meinaatko että skitsofrenia paranee puheilla jotenkin , kyllä siihen on lääkkeitä olemassa kunhan lääkäri vaan selostaa potilaalle miten ne toimivat. Ja miten niitä otetaan, ja mitä EI oteta silloin kun syödään lääkkeitä . Kun näkee että moni täällä on kirjoitellut että ottavat ainostaan pienen murusen lääkkeestä niin ei ihme ettei odotettua tulosta tule. Joten se on hyvin tärkeää että potilaalle selitetään kaikki se lääkkeestä mikä auttaa paranemiseen .ennakkoluuloisille ei tietenkään ole parannusta keskustelusta tai lääkkeistä koska heillä on se oma kuvansa sairaudesta josta eivät luovu.
Niin että jos tuntee ettei lääkkeet auta niin lopettaa sitten , eihän terveen ihmisen tartte syödä lääkkeitä yleensä he voivat hyvin.

niin ja uskaltaako psykologeille/terapeuteille kertoa psykoosi oloista, meinaan ettei vaan ne laittaisi pakkohoitoon/pakottaisi syömään lääkkeitä? psykiatrille ei vissiinkään kannata puhua ellei halua että sut pakotetaan syömään niitä?

positivelove kirjoitti:

niin ja uskaltaako psykologeille/terapeuteille kertoa psykoosi oloista, meinaan ettei vaan ne laittaisi pakkohoitoon/pakottaisi syömään lääkkeitä? psykiatrille ei vissiinkään kannata puhua ellei halua että sut pakotetaan syömään niitä?

Lue lisää

Se on ikävää ja totta että todennäköisesti puhumalla psykologeille/terapeuteille olet pian psykoosilääkityksessä vaikka voisit hallita psykoosia siten että pystyt elämään psykoosiepisodin aikana näkyvän normaalisti, esim. käydä töissä ja olla muiden seurassa kilahtamatta. Se että et kestä tilannetta vaan muutut omituiseksi ympäristön silmissä (huutelet, puhut omituisia kaikille, olet väkivaltainen, täriset, menetät muistin ym.) on sitten jo paikka, jossa kannattaa harkita jotain rauhoittavaa. Toinen tapa on käydä psykoosi läpi hammasta purren ja sekoamatta. Tämä tarkoittaa sitä että voitat pelot, etkä joudu paniikkiin merkityselämysten tai kokemisen vuoksi.

voimaannuttaa kirjoitti:

Se on ikävää ja totta että todennäköisesti puhumalla psykologeille/terapeuteille olet pian psykoosilääkityksessä vaikka voisit hallita psykoosia siten että pystyt elämään psykoosiepisodin aikana näkyvän normaalisti, esim. käydä töissä ja olla muiden seurassa kilahtamatta. Se että et kestä tilannetta vaan muutut omituiseksi ympäristön silmissä (huutelet, puhut omituisia kaikille, olet väkivaltainen, täriset, menetät muistin ym.) on sitten jo paikka, jossa kannattaa harkita jotain rauhoittavaa. Toinen tapa on käydä psykoosi läpi hammasta purren ja sekoamatta. Tämä tarkoittaa sitä että voitat pelot, etkä joudu paniikkiin merkityselämysten tai kokemisen vuoksi.

Lue lisää

Minä olin psykoosisairauteni aikana pitkässä terapiassa. Terapeuttini oli erikoissairaanhoitaja. Hän ei koskaan kavaltanut minua paskapäiselle "hoitavalle" lääkärilleni, joka ehkä olisi voinut lähettää minut "hoitoon" kovalle lääkitykselle ja sairastuttanut minut kenties pysyvästi. Hän oli myös kova lisäilemään ihmisille kerta kerralta pahempia diagnooseja, joten säästyin myös siltä. Ensipsykoosia seuranneet pienemmät psykoosit läpikävin pääasiassa avohoidossa. Menin joka kerta vähän paniikkiin enkä osannut tehdä mitään muuta kuin tilata ajan terapeutilleni. Hän kuunteli minua vähän aikaa ja sanoi että lisää nyt vähän lääkitystä. Minä lisäsin, olin vain niin avuton pelkoni vuoksi että en muistanut sitä milloinkaan itse. Kun psykoosi meni ohi, vähentelin taas lääkkeen minimiin, pärjäsin hyvin itsekseni ja kävin sovitusti hänen luonaan.

Viimeinen psykoosini n. kymmenen vuotta ensipsykoosin jälkeen oli erilainen kuin muut. Nautin siitä. Minulla oli hauskoja mielikuvia ja havaintoja. Havaitsin koomisia yhteyksiä lähisukulaisissani. Mielessäni pidin puhetta jossain tilaisuudessa ja kerroin siinä muistoja hyvästä työpaikastani. Kävin sillä tavalla psykoosissa läpi elämääni muutaman viikon aikana. Sitten psykoosi väistyi ja minä onnistuin jättämään viimeisenkin vähäisen määrän lääkettä pois. Minulla oli ollut hyvä, lievästi nukuttava lääke, mutta muutaman viikon kuluessa lopettamisen jälkeen tunsin miten ajatukseni kirkastui ja kävin asioita pikku hiljaa läpi uudellen, mutta nyt syvemmin ja terveemmin. Vahvistuin psyykkisesti ja psykoosit loppuivat siihen, samoin masennustaipumukseni.

Sillä tavalla meni kymmenen vuotta. Silloin yhdet yläkertahäiriköt alkoivat häiritä minua ja kun menin tekemään siitä rikosilmoitusta, poliisi passitti minut lääkäriin joka teki minusta pakkohoitolähetteen. Se että olin ollut parikymmentä vuotta aiemmin hoidossa psykoosin vuoksi näkyi vieläkin papereissani ja tämä paskapää päätteli siitä ilman näyttöä että häirintä ei ollut todellista. Sairaalapaskapäät tekivät saman johtopäätöksen ja alkoivat vainota minua toistuvilla pakkohoidoilla ja hirvittävillä lääkityksillä. Jotenkuten olen ne olen toistaiseksi kestänyt, mutta mielentervyteni ei ole niidenkään vuoksi hiukkaakkaan horjunut. En ole hetkeäkään epäillyt olevani sairas, mutta näen selkeästi miten mielisairaita nuo sairaaloissa ihmisiä "hoitavat" paskapäät ovat. "Hoitavat" minua siksi että minua häiritään ja olen sairaudentunnoton. Minulla ja heillä on vain se ero että minä olen terve, he mielisairaita tai psykopaatteja ja sen lisäksi täysin sairaudentunnottomia. Miten tällaisessa yhteiskunnassa totuuden pystyy todistamaan? He eivät edes ajattele, että heidän pitäisi todistaa, vaikka ammatti-ihmisinä luulisi että heillä olisi velvollisuus ja parempi mahdollisuus se tehdä. Perustelevat vain tuolla hölynpölyllään, mitä täysin perusteitta lääketieteelliseksi väittävät.

sairaalapaskapäät kirjoitti:

Minä olin psykoosisairauteni aikana pitkässä terapiassa. Terapeuttini oli erikoissairaanhoitaja. Hän ei koskaan kavaltanut minua paskapäiselle "hoitavalle" lääkärilleni, joka ehkä olisi voinut lähettää minut "hoitoon" kovalle lääkitykselle ja sairastuttanut minut kenties pysyvästi. Hän oli myös kova lisäilemään ihmisille kerta kerralta pahempia diagnooseja, joten säästyin myös siltä. Ensipsykoosia seuranneet pienemmät psykoosit läpikävin pääasiassa avohoidossa. Menin joka kerta vähän paniikkiin enkä osannut tehdä mitään muuta kuin tilata ajan terapeutilleni. Hän kuunteli minua vähän aikaa ja sanoi että lisää nyt vähän lääkitystä. Minä lisäsin, olin vain niin avuton pelkoni vuoksi että en muistanut sitä milloinkaan itse. Kun psykoosi meni ohi, vähentelin taas lääkkeen minimiin, pärjäsin hyvin itsekseni ja kävin sovitusti hänen luonaan.

Viimeinen psykoosini n. kymmenen vuotta ensipsykoosin jälkeen oli erilainen kuin muut. Nautin siitä. Minulla oli hauskoja mielikuvia ja havaintoja. Havaitsin koomisia yhteyksiä lähisukulaisissani. Mielessäni pidin puhetta jossain tilaisuudessa ja kerroin siinä muistoja hyvästä työpaikastani. Kävin sillä tavalla psykoosissa läpi elämääni muutaman viikon aikana. Sitten psykoosi väistyi ja minä onnistuin jättämään viimeisenkin vähäisen määrän lääkettä pois. Minulla oli ollut hyvä, lievästi nukuttava lääke, mutta muutaman viikon kuluessa lopettamisen jälkeen tunsin miten ajatukseni kirkastui ja kävin asioita pikku hiljaa läpi uudellen, mutta nyt syvemmin ja terveemmin. Vahvistuin psyykkisesti ja psykoosit loppuivat siihen, samoin masennustaipumukseni.

Sillä tavalla meni kymmenen vuotta. Silloin yhdet yläkertahäiriköt alkoivat häiritä minua ja kun menin tekemään siitä rikosilmoitusta, poliisi passitti minut lääkäriin joka teki minusta pakkohoitolähetteen. Se että olin ollut parikymmentä vuotta aiemmin hoidossa psykoosin vuoksi näkyi vieläkin papereissani ja tämä paskapää päätteli siitä ilman näyttöä että häirintä ei ollut todellista. Sairaalapaskapäät tekivät saman johtopäätöksen ja alkoivat vainota minua toistuvilla pakkohoidoilla ja hirvittävillä lääkityksillä. Jotenkuten olen ne olen toistaiseksi kestänyt, mutta mielentervyteni ei ole niidenkään vuoksi hiukkaakkaan horjunut. En ole hetkeäkään epäillyt olevani sairas, mutta näen selkeästi miten mielisairaita nuo sairaaloissa ihmisiä "hoitavat" paskapäät ovat. "Hoitavat" minua siksi että minua häiritään ja olen sairaudentunnoton. Minulla ja heillä on vain se ero että minä olen terve, he mielisairaita tai psykopaatteja ja sen lisäksi täysin sairaudentunnottomia. Miten tällaisessa yhteiskunnassa totuuden pystyy todistamaan? He eivät edes ajattele, että heidän pitäisi todistaa, vaikka ammatti-ihmisinä luulisi että heillä olisi velvollisuus ja parempi mahdollisuus se tehdä. Perustelevat vain tuolla hölynpölyllään, mitä täysin perusteitta lääketieteelliseksi väittävät.

Lue lisää

Tuntuu todella pahalta lukea tälläistä, että virkavalta ja sairaalan henkilökunta käyttäytyy näin. On minusta muutenkin jo ihmisarvoa loukkaavaa että aina kaivetaan jotkut vanhat paperit esille, aivan kuin ihminen olisi jotenkin tuomittu johonkin menneeseen!!! Tämä on niin väärin ja jos voisin, sanoisin suorat sanat sekä poliisille että muille siitä, ettei ketään ihmistä saa laittaa pakkohoitoon, missään tapauksessa. Pakkohoito jo sanana kuulostaa niin kamalalta ihmiseen kohdistuvasta väkivallasta, että mua ihan itkettää. Jos naapurit todella häiritsivät, kai poliisi nyt sentään asian kävi tarkistamassa? He eivät saa käyttää virkavaltaansa väärin tälläisessä asiassa että katsotaan vanhoja papereita eikä tutkittaisi häiriköinnin syytä. Aina pitää selvittää asiat. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi ja parantumista kokonaisuudessaan. Olet arvokas ihminen muista se!

Puhutaanko tässä nyt psykoosista vai paniikki häiriöstä, kun vaikuttaa ettei kaikki edes tiedä mitä psykoosi edes on.

voimaannuttaa kirjoitti:

Se on ikävää ja totta että todennäköisesti puhumalla psykologeille/terapeuteille olet pian psykoosilääkityksessä vaikka voisit hallita psykoosia siten että pystyt elämään psykoosiepisodin aikana näkyvän normaalisti, esim. käydä töissä ja olla muiden seurassa kilahtamatta. Se että et kestä tilannetta vaan muutut omituiseksi ympäristön silmissä (huutelet, puhut omituisia kaikille, olet väkivaltainen, täriset, menetät muistin ym.) on sitten jo paikka, jossa kannattaa harkita jotain rauhoittavaa. Toinen tapa on käydä psykoosi läpi hammasta purren ja sekoamatta. Tämä tarkoittaa sitä että voitat pelot, etkä joudu paniikkiin merkityselämysten tai kokemisen vuoksi.

Lue lisää

Silloin kun on paykoosimpäällä niin ei voi tehdä töitä eikä kommuniseerata toisten ihmisten kanssa normaalisti , niin että miten sinä ymmärrät mitä psykoosi on jos pystyt olemaan normaalisti sen kanssa.

sairaalapaskapäät kirjoitti:

Minä olin psykoosisairauteni aikana pitkässä terapiassa. Terapeuttini oli erikoissairaanhoitaja. Hän ei koskaan kavaltanut minua paskapäiselle "hoitavalle" lääkärilleni, joka ehkä olisi voinut lähettää minut "hoitoon" kovalle lääkitykselle ja sairastuttanut minut kenties pysyvästi. Hän oli myös kova lisäilemään ihmisille kerta kerralta pahempia diagnooseja, joten säästyin myös siltä. Ensipsykoosia seuranneet pienemmät psykoosit läpikävin pääasiassa avohoidossa. Menin joka kerta vähän paniikkiin enkä osannut tehdä mitään muuta kuin tilata ajan terapeutilleni. Hän kuunteli minua vähän aikaa ja sanoi että lisää nyt vähän lääkitystä. Minä lisäsin, olin vain niin avuton pelkoni vuoksi että en muistanut sitä milloinkaan itse. Kun psykoosi meni ohi, vähentelin taas lääkkeen minimiin, pärjäsin hyvin itsekseni ja kävin sovitusti hänen luonaan.

Viimeinen psykoosini n. kymmenen vuotta ensipsykoosin jälkeen oli erilainen kuin muut. Nautin siitä. Minulla oli hauskoja mielikuvia ja havaintoja. Havaitsin koomisia yhteyksiä lähisukulaisissani. Mielessäni pidin puhetta jossain tilaisuudessa ja kerroin siinä muistoja hyvästä työpaikastani. Kävin sillä tavalla psykoosissa läpi elämääni muutaman viikon aikana. Sitten psykoosi väistyi ja minä onnistuin jättämään viimeisenkin vähäisen määrän lääkettä pois. Minulla oli ollut hyvä, lievästi nukuttava lääke, mutta muutaman viikon kuluessa lopettamisen jälkeen tunsin miten ajatukseni kirkastui ja kävin asioita pikku hiljaa läpi uudellen, mutta nyt syvemmin ja terveemmin. Vahvistuin psyykkisesti ja psykoosit loppuivat siihen, samoin masennustaipumukseni.

Sillä tavalla meni kymmenen vuotta. Silloin yhdet yläkertahäiriköt alkoivat häiritä minua ja kun menin tekemään siitä rikosilmoitusta, poliisi passitti minut lääkäriin joka teki minusta pakkohoitolähetteen. Se että olin ollut parikymmentä vuotta aiemmin hoidossa psykoosin vuoksi näkyi vieläkin papereissani ja tämä paskapää päätteli siitä ilman näyttöä että häirintä ei ollut todellista. Sairaalapaskapäät tekivät saman johtopäätöksen ja alkoivat vainota minua toistuvilla pakkohoidoilla ja hirvittävillä lääkityksillä. Jotenkuten olen ne olen toistaiseksi kestänyt, mutta mielentervyteni ei ole niidenkään vuoksi hiukkaakkaan horjunut. En ole hetkeäkään epäillyt olevani sairas, mutta näen selkeästi miten mielisairaita nuo sairaaloissa ihmisiä "hoitavat" paskapäät ovat. "Hoitavat" minua siksi että minua häiritään ja olen sairaudentunnoton. Minulla ja heillä on vain se ero että minä olen terve, he mielisairaita tai psykopaatteja ja sen lisäksi täysin sairaudentunnottomia. Miten tällaisessa yhteiskunnassa totuuden pystyy todistamaan? He eivät edes ajattele, että heidän pitäisi todistaa, vaikka ammatti-ihmisinä luulisi että heillä olisi velvollisuus ja parempi mahdollisuus se tehdä. Perustelevat vain tuolla hölynpölyllään, mitä täysin perusteitta lääketieteelliseksi väittävät.

Lue lisää

No siinäkin oli se tavallinen selitys, näitähän kuulee aina hoitoalalla

Anonyymi kirjoitti:

Tuntuu todella pahalta lukea tälläistä, että virkavalta ja sairaalan henkilökunta käyttäytyy näin. On minusta muutenkin jo ihmisarvoa loukkaavaa että aina kaivetaan jotkut vanhat paperit esille, aivan kuin ihminen olisi jotenkin tuomittu johonkin menneeseen!!! Tämä on niin väärin ja jos voisin, sanoisin suorat sanat sekä poliisille että muille siitä, ettei ketään ihmistä saa laittaa pakkohoitoon, missään tapauksessa. Pakkohoito jo sanana kuulostaa niin kamalalta ihmiseen kohdistuvasta väkivallasta, että mua ihan itkettää. Jos naapurit todella häiritsivät, kai poliisi nyt sentään asian kävi tarkistamassa? He eivät saa käyttää virkavaltaansa väärin tälläisessä asiassa että katsotaan vanhoja papereita eikä tutkittaisi häiriköinnin syytä. Aina pitää selvittää asiat. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi ja parantumista kokonaisuudessaan. Olet arvokas ihminen muista se!

Lue lisää

Ei ihmistä ole koskaan turhaan laitettu pakkohoitoon ei edes omaiset saa psykoottisia ihmistä hoitoon vaikka soittelevat lääkärille kun hän riehuu psykoosissa. Niin että älä levitä väärää tietoa asiasta ne ihon niitä omiamielikuvituksia
Vanhat paperit on tarkastettava ettei anneta mitään lääkettä joka ei sovi uuteen tilaan jossa ihminen on.
Totta kai sairaskertomus on tärkeä lääkärin tietää että tietää miten usein ihmisellä on ollut huono aika elämässään. Ei ne niitä uteliaisuuttaan lue ainoastaan että osaavat antaa oikean hoidon .

sairaalapaskapäät kirjoitti:

Minä olin psykoosisairauteni aikana pitkässä terapiassa. Terapeuttini oli erikoissairaanhoitaja. Hän ei koskaan kavaltanut minua paskapäiselle "hoitavalle" lääkärilleni, joka ehkä olisi voinut lähettää minut "hoitoon" kovalle lääkitykselle ja sairastuttanut minut kenties pysyvästi. Hän oli myös kova lisäilemään ihmisille kerta kerralta pahempia diagnooseja, joten säästyin myös siltä. Ensipsykoosia seuranneet pienemmät psykoosit läpikävin pääasiassa avohoidossa. Menin joka kerta vähän paniikkiin enkä osannut tehdä mitään muuta kuin tilata ajan terapeutilleni. Hän kuunteli minua vähän aikaa ja sanoi että lisää nyt vähän lääkitystä. Minä lisäsin, olin vain niin avuton pelkoni vuoksi että en muistanut sitä milloinkaan itse. Kun psykoosi meni ohi, vähentelin taas lääkkeen minimiin, pärjäsin hyvin itsekseni ja kävin sovitusti hänen luonaan.

Viimeinen psykoosini n. kymmenen vuotta ensipsykoosin jälkeen oli erilainen kuin muut. Nautin siitä. Minulla oli hauskoja mielikuvia ja havaintoja. Havaitsin koomisia yhteyksiä lähisukulaisissani. Mielessäni pidin puhetta jossain tilaisuudessa ja kerroin siinä muistoja hyvästä työpaikastani. Kävin sillä tavalla psykoosissa läpi elämääni muutaman viikon aikana. Sitten psykoosi väistyi ja minä onnistuin jättämään viimeisenkin vähäisen määrän lääkettä pois. Minulla oli ollut hyvä, lievästi nukuttava lääke, mutta muutaman viikon kuluessa lopettamisen jälkeen tunsin miten ajatukseni kirkastui ja kävin asioita pikku hiljaa läpi uudellen, mutta nyt syvemmin ja terveemmin. Vahvistuin psyykkisesti ja psykoosit loppuivat siihen, samoin masennustaipumukseni.

Sillä tavalla meni kymmenen vuotta. Silloin yhdet yläkertahäiriköt alkoivat häiritä minua ja kun menin tekemään siitä rikosilmoitusta, poliisi passitti minut lääkäriin joka teki minusta pakkohoitolähetteen. Se että olin ollut parikymmentä vuotta aiemmin hoidossa psykoosin vuoksi näkyi vieläkin papereissani ja tämä paskapää päätteli siitä ilman näyttöä että häirintä ei ollut todellista. Sairaalapaskapäät tekivät saman johtopäätöksen ja alkoivat vainota minua toistuvilla pakkohoidoilla ja hirvittävillä lääkityksillä. Jotenkuten olen ne olen toistaiseksi kestänyt, mutta mielentervyteni ei ole niidenkään vuoksi hiukkaakkaan horjunut. En ole hetkeäkään epäillyt olevani sairas, mutta näen selkeästi miten mielisairaita nuo sairaaloissa ihmisiä "hoitavat" paskapäät ovat. "Hoitavat" minua siksi että minua häiritään ja olen sairaudentunnoton. Minulla ja heillä on vain se ero että minä olen terve, he mielisairaita tai psykopaatteja ja sen lisäksi täysin sairaudentunnottomia. Miten tällaisessa yhteiskunnassa totuuden pystyy todistamaan? He eivät edes ajattele, että heidän pitäisi todistaa, vaikka ammatti-ihmisinä luulisi että heillä olisi velvollisuus ja parempi mahdollisuus se tehdä. Perustelevat vain tuolla hölynpölyllään, mitä täysin perusteitta lääketieteelliseksi väittävät.

Lue lisää

Jaa että ei kavaltanut sinua paskapää lääkärille.
Et näytä tietävän mitää hoidosta näköjään. Kyllä hoitava lääkäri on aina selville miiåasä vaiheessa potilas on, ja työtehsäön tiimissä jossa osana on niin hoitaja kun lääkärikin. Ja ilmeisesti hoitaja oli ilmoittanut edistystä paranemisessa jolloin lääkärin ei tarvinnut olla osallisena koska hoitaja osasi työnsä.
Joten älä viitsi nimitellä inhoittavilla nimityksillä lääkäreitä , se vaikuttaa siltä ettet vieläkään ole terve. Sillä tasapainoinen ihminen ei puhu paskaa toisista ihmisistä vaan siksi ettei ymmärrä hoitosysteemiä .
Jokaisella sairaanhoitajalla on takanaan lääkäri ja sairauden paranemista seurataan.
Siis mistään kavaletuksi tulemisesta ei lääketieteessä edes puhuta,ainoa asia on kiåaikilla päämääränä että potilas voi hyvin. Joten ota hieman selvää asioista ennenkö lauot yksinkertaisia juttuja

Anonyymi kirjoitti:

Jaa että ei kavaltanut sinua paskapää lääkärille.
Et näytä tietävän mitää hoidosta näköjään. Kyllä hoitava lääkäri on aina selville miiåasä vaiheessa potilas on, ja työtehsäön tiimissä jossa osana on niin hoitaja kun lääkärikin. Ja ilmeisesti hoitaja oli ilmoittanut edistystä paranemisessa jolloin lääkärin ei tarvinnut olla osallisena koska hoitaja osasi työnsä.
Joten älä viitsi nimitellä inhoittavilla nimityksillä lääkäreitä , se vaikuttaa siltä ettet vieläkään ole terve. Sillä tasapainoinen ihminen ei puhu paskaa toisista ihmisistä vaan siksi ettei ymmärrä hoitosysteemiä .
Jokaisella sairaanhoitajalla on takanaan lääkäri ja sairauden paranemista seurataan.
Siis mistään kavaletuksi tulemisesta ei lääketieteessä edes puhuta,ainoa asia on kiåaikilla päämääränä että potilas voi hyvin. Joten ota hieman selvää asioista ennenkö lauot yksinkertaisia juttuja

Lue lisää

Potilaalle voi olla vaikea tilanne henkisesti, kun hoitaja tai lääkäri pääseekin hänen " päänsä sisälle ".
Voi että, kun oikeasti selviääkin, mikä on pielessä, ja sitten potilas ei kuitenkaan halua sitä myöntää, vaan taistelee vastaan, haukkuu henkilökunnan, jne.
Tällaiset ovat niin sanottuja " hankalia potilaita ".
En nyt täällä tarkoita kohdentaa tätä kehenkään henkilökohtaisesti, kun välillä näkee, että joku saattaa ottaa itseensä, vaikkei tekstit ole kenellekään henkilökohtaisesti tarkoitettukaan.

Myönnän omasta menneisyydestäni, kun sairastuin, oli vaikeaa todella pitkään, kun en tahtonut hyväksyä ja ottaa vastaan yhtään mitään. En halunnut puhuakaan paljon mitään ongelmistani. Kaikki helpottui siinä vaiheessa, kun ymmärsin oman tilanteeni ja suostuin ottamaan tarvitsemani avun vastaan.
Pitkä ja kivinen tie, mutta sen ansiosta tässä vielä istun ja kirjoittelen.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin kun on paykoosimpäällä niin ei voi tehdä töitä eikä kommuniseerata toisten ihmisten kanssa normaalisti , niin että miten sinä ymmärrät mitä psykoosi on jos pystyt olemaan normaalisti sen kanssa.

Lue lisää

Kyllä itse olen ollut psykoosit töissä, tietenkin vaatii tahdonlujuutta ettei psykoositilaa paljasta työyhteisölle. Lääkkeettä tietenkin, neuroleptikuurilla et ole työkykyinen - et ehkä enää koskaan. Psykonauttina käyt episodit läpi soturina kuin pitkän tripin, siis viikkoja tai kuukausia. Sen jälkeen mieli on vahva ja elämä kuin olympiavoittajalla pitkään.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä itse olen ollut psykoosit töissä, tietenkin vaatii tahdonlujuutta ettei psykoositilaa paljasta työyhteisölle. Lääkkeettä tietenkin, neuroleptikuurilla et ole työkykyinen - et ehkä enää koskaan. Psykonauttina käyt episodit läpi soturina kuin pitkän tripin, siis viikkoja tai kuukausia. Sen jälkeen mieli on vahva ja elämä kuin olympiavoittajalla pitkään.

Lue lisää

Ei sinulla mikään paha psykoosi ole ollut, jos olet töissä ollut, eikä kukaan ole muka huomannut mitään.

Itse psykooseja kokeneena voin sanoa että niistä voi selvitä, ja ne vahvistavat jos pelot käy läpi. Usein vasta lääkekuurin jälkeen tajuaa, että psykoosin läpikäynti ilman niitä on helpompaa. Lääkkeet turruttavat ja muuttavat psyykettä huonompaan suuntaan. Ne voivat estää psykoosin puhkeamisen, mutta eivät paranna sitä, vaan heikentävät mieltä taustalla. Joko käytät niitä loppuelämän jonkinasteisesti pää pehmenneenä tai sitten kestät ja käyt läpi mahdolliset psykoosijaksot ja vahvistut. Jokaisen psyyke on tietenkin erilainen, mutta todella kauheat ajatukset ja hallusinaatiotkin voi käydä läpi ja kestää, jonka jälkeen mikään ei tunnu enää niin pelottavalta. Tavallaan siis psyykkistä puhdistautumista.
Psykoosijakso kestää aikansa, mutta mieli ei jaksa loputtomasti kehittää rankempaa aineistoa, joten paluu alemmas on jossain vaiheessa varma. Mieli turtuu kehittämään tai vastaanottamaan materiaalia.
Itse en edes ajattele liikaa sitä onko kyseessä puhtaat harhat ja oman psyykkeen luomat jutut, vai jotain paranormaalia tai ylimaallista mukana, vaan olen valmis käymään ottelut läpi ja kestämään ne.

Poimin tämän ajatuksen esiin. Se antaa toivoa.
"Psykoosijakso kestää aikansa, mutta mieli ei jaksa loputtomasti kehittää rankempaa aineistoa, joten paluu alemmas on jossain vaiheessa varma. Mieli turtuu kehittämään tai vastaanottamaan materiaalia."

Tämä ei ehkä ole 'oikeaa' psykoosia?
Ajatus kiertää kehää ja lopulta sammuu. Olen ajatellut, että ajatusrata - hermorata - ikään kuin palaa loppuun, katkeaa. Ajatuskehä katkeaa.

Yksi jopa huvittava ajatus on jäänyt omaan mieleen, vaikka kehä on poikki.
"Ensin on ylämäkeä ja sitten alamäkeä!"
Räjähdin miltei nauruun, kun tuo älyväläys syttyi. Minua ei juuri mikään ole naurattanut oikeasti ties koska viimeksi. Tuosta ei kyllä tullut varsinaista ajatuskehää. Ehkä juuri siksi, että ällistyin älyväläyksestä, mikä voi syttyä tylsistyneessä päässä.

Nyt psykiatri kirjoittaa höpöjä =(

Ei psykoosi aivoja pienennä vaan noi neuroleptit

Tuskin olet psykiatri, tekstisi on ainakin täyttä fuulaa. Suurimmalla osalla psykoosi ei edes näy millään tavalla aivoissa, saati että siihen kuolisi. Jos kilahdat ja teet itsemurhan niin kuoleehan siihen, jos taas kestät psykoosijakson niin vahvistut ja kestät mahdolliset uudet paremmin.
Aivojen tuhoutuminen johtuu nimenomaan lääkityksestä sekä mielenterveysongelmaisten muista paheista, esim. akoholin ym. päihteiden käytöstä, elintavoista jne.
Itse olen käynyt magneettikuvauksessa eikä aivoistani ole löytynyt mitään muutoksia huolimatta useista psykooseista. Pystyn myös käymään psykoosijaksolla töissäkin, eikä minua tuntematon huomaa minkään olevan vialla.
Psykoosit voi käydä pään sisällä, ja vaikka matsku on todella kovaa, sen voi kestää tilttaamatta. Kyllähän aivan läheiset huomaavat ettei kaikki ole ihan normaalisti, mutta vielä parempi jos asian voi jakaa heidän kanssaan.

"On totta että jotkin ihmiset ovat selvinneet ilman psykoosilääkitystä, mutta pääsosin kaikki tarvitsisivat neuroleptejä ainakin pieniä määriä. Ilman neuroleptejä voi psykoosiin kuolla aivojen tuhoutuessa, ei siis pelkästään itsetuhoisuuden takia."

Tämä viestiketju on psykooseja läpikäyneiden kirjoittama, joten aivan turha puhua tuollaista paskaa, pelkällä luulotiedolla tai kirjatiedolla. Itse yhden psykoosin lääkkeitä kokeilleena ja joitakin ilman voin sanoa, että mitään tuhoa ei ole jäänyt ja olen täysin työkykyinen ja normaali. Aivojen magneettikuvat psykoosien jälkeen täysin normaalit. Neurolepteja enempi vetäneenä olisin todennäköisesti työkyvytön, ainakin havaintomaailmalta zombiemaisempi ja häilyvämpi, kuten lääkityksen aikana. Ja antipsykoottiset nostavat painoa yleensä aina huomattavasti, sekä altistavat rasva-aineenvaihdunnan häiriöille, diabetekselle, sekä metaboliselle oireyhtymälle ym. Kerran antipsykoottiaia voi kokeilla jos ei usko, sen jälkeen varmasti suurin osa miettii muita vaihtoehtoja.
Psykoosit voi elää ja kestää ilman lääkitystä, ja niden jälkeen elää täysin normaalisti.

Duodecim
"Osalla skitsofreniaan sairastuneista henkilöistä on todettu toiminnallisesti merkittäviä muutoksia erityisesti aivojen otsa- ja ohimolohkojen hienorakenteessa ja toiminnassa. Nämä löydökset voivat selittää ainakin osin sen seikan, että osalla skitsofreniaan sairastuneista ilmenee vaikeuksia tarkkaavaisuuden ylläpidossa, lyhytkestoisessa muistissa ja päätösten toimeenpanossa. Näitä muutoksia aivojen toiminnassa ja neuropsykologissa toiminnoissa ei kuitenkaan todeta läheskään kaikilla skitsofreniaa sairastavilla."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00148

rakennemuutoksia kirjoitti:

Duodecim
"Osalla skitsofreniaan sairastuneista henkilöistä on todettu toiminnallisesti merkittäviä muutoksia erityisesti aivojen otsa- ja ohimolohkojen hienorakenteessa ja toiminnassa. Nämä löydökset voivat selittää ainakin osin sen seikan, että osalla skitsofreniaan sairastuneista ilmenee vaikeuksia tarkkaavaisuuden ylläpidossa, lyhytkestoisessa muistissa ja päätösten toimeenpanossa. Näitä muutoksia aivojen toiminnassa ja neuropsykologissa toiminnoissa ei kuitenkaan todeta läheskään kaikilla skitsofreniaa sairastavilla."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00148

Lue lisää

Duodecim, Terveysportti
Jarmo Hietala, Markus Heinimaa ja Jaana Suvisaari
Duodecim 2015;131:2117–24
Tutkimus on muuttanut
käsitystämme psykooseista
>>
Skitsofreniaa sairastavilla potilailla on eri tekniikoilla todettu laaja-alaisia aivojen kuorikerroksen sekä syvien rakenteiden ja radastojen muutoksia, jotka syntyvät asteittain yksilönkehityksen aikana. Aivojen toiminnalliset tutkimukset vahvistavat
käsitystä skitsofrenian ja osin myös muiden psykoosien olemuksesta aivojen radastojen
sekä hermoverkkojen yhteistoiminnan eli konnektiivisuuden häiriönä eikä niinkään minkään yksittäisen aivoalueen häiriönä, kuten aiemmin usein oletettiin. Tätä käsityksen muutosta ovat osaltaan vauhdittaneet aivojen konnektiivisuuden
isot systemaattiset tutkimusprojekit www.humanconnectomeproject.org
>>
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo12541.pdf

syntymävika kirjoitti:

Duodecim, Terveysportti
Jarmo Hietala, Markus Heinimaa ja Jaana Suvisaari
Duodecim 2015;131:2117–24
Tutkimus on muuttanut
käsitystämme psykooseista
>>
Skitsofreniaa sairastavilla potilailla on eri tekniikoilla todettu laaja-alaisia aivojen kuorikerroksen sekä syvien rakenteiden ja radastojen muutoksia, jotka syntyvät asteittain yksilönkehityksen aikana. Aivojen toiminnalliset tutkimukset vahvistavat
käsitystä skitsofrenian ja osin myös muiden psykoosien olemuksesta aivojen radastojen
sekä hermoverkkojen yhteistoiminnan eli konnektiivisuuden häiriönä eikä niinkään minkään yksittäisen aivoalueen häiriönä, kuten aiemmin usein oletettiin. Tätä käsityksen muutosta ovat osaltaan vauhdittaneet aivojen konnektiivisuuden
isot systemaattiset tutkimusprojekit www.humanconnectomeproject.org
>>
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo12541.pdf

Lue lisää

Onko tutkimukset tehty lääkityksen jälkeen vai ennen sitä. Kumma että jotkut psykiatrit eivät hiukkaakaan ajattele mahdollisuutta, että ne ovat lääkkeet jotka aiheuttavat tuhoja aivoissa, vaikka siitä on jo paljon tutkimuksia. Mihin sairaustilaan tuollainen tosiasioiden torjunta viittaa?

Ei oo kumma ollenkaan etteiät ajattele. Eihän se sovi lääkitysagendaan. Todellisuudessa psykiatria on lääketeollisuuden juoksupoika.

nnhhyyuuii kirjoitti:

Nyt psykiatri kirjoittaa höpöjä =(

Ei psykoosi aivoja pienennä vaan noi neuroleptit

No jos se sinun kohdallasi on niin se on sitten sinun ajatuksesi. Mutta kyllä ihminen jokamon sopiva lääkitys ykeensä aina sanoo jälkeenpäin että ihanaa kun pääsi sisäisestä vankilasta pois. Niin että jos on muka terve niin ei silloin mene lääkäriin kun ei luota heihin yksinkertaista vai mitä ?

Omana kirjoitti:

Tuskin olet psykiatri, tekstisi on ainakin täyttä fuulaa. Suurimmalla osalla psykoosi ei edes näy millään tavalla aivoissa, saati että siihen kuolisi. Jos kilahdat ja teet itsemurhan niin kuoleehan siihen, jos taas kestät psykoosijakson niin vahvistut ja kestät mahdolliset uudet paremmin.
Aivojen tuhoutuminen johtuu nimenomaan lääkityksestä sekä mielenterveysongelmaisten muista paheista, esim. akoholin ym. päihteiden käytöstä, elintavoista jne.
Itse olen käynyt magneettikuvauksessa eikä aivoistani ole löytynyt mitään muutoksia huolimatta useista psykooseista. Pystyn myös käymään psykoosijaksolla töissäkin, eikä minua tuntematon huomaa minkään olevan vialla.
Psykoosit voi käydä pään sisällä, ja vaikka matsku on todella kovaa, sen voi kestää tilttaamatta. Kyllähän aivan läheiset huomaavat ettei kaikki ole ihan normaalisti, mutta vielä parempi jos asian voi jakaa heidän kanssaan.

Lue lisää

Voi tätä tietämättömyyttä aina vaan, kun luulisinettä ihmeillä olisi enemmän tietoa omasta tilastaan. Lääkäreitä syytellään ja haukutaan ,siksi että on sairas mieleltään . Kuka normaali ihminen viitsisi edes hullutella lääkäreitä niinkuin täällä kaikki sairaat tekevät

onpa.kumma kirjoitti:

Onko tutkimukset tehty lääkityksen jälkeen vai ennen sitä. Kumma että jotkut psykiatrit eivät hiukkaakaan ajattele mahdollisuutta, että ne ovat lääkkeet jotka aiheuttavat tuhoja aivoissa, vaikka siitä on jo paljon tutkimuksia. Mihin sairaustilaan tuollainen tosiasioiden torjunta viittaa?

Lue lisää

Voi hyvä Sylvi teitä. Kyllä psykiatrit tietää tarkalleen kaiken mitä tarttee tietää ammatissaaan .
Mutta potilas tietää vaan että hänellä on kummallisia tuntemuksia ja ajatuksia jne .
Joten jätä asia mistä et tiedä mitään

Psykoosijaksot saattavat muuttua vaikeammiksi juuri siksi että käytät neurolepteja, koska psykoosilääkkeet sekoittavat itsessään päätä ja saavat aikaan monelaisia hulluusoireita, joita pidetään itse psykoosin aikaansaamina.
En esim. suosittelisi tervettä ihmistä syömään psykoosilääkkeitä, saattaisi alkaa viirata ja mieli häilyä.

Itselläni psykoosit ovat helpottuneet siitä kun ensimmäisellä kerralla tietämättömänä söin hoidossa Risperdalia ja Zyprexaa joista varsinkin ensimmäinen sekoitti pään totaalisesti.

Psyykenlääkkeet heikentävät mieltä ja sen jälkeen uuden psykoosin kokeminen myöhemmin on entistä vaikeampaa. Kun käy läpi todella järisyttäviä psykoosikokemuksia niin mieli joko pimahtaa lopullisesti tai sitten se vahvistuu niin että seuraava kokemus ei ole enää yhtä paha. Itse olen nämä ilman lääkkeitä kestänyt ja kokemukset eivät ole olleet mitään verrattuna siihen kuolaavaan idioottiaikaan kun olin pakotettu käyttämään lääkkeitä.

Elämäni hirvittävimmät kuukaudet olivat psykoosilääkityksessä jossa mieli ja havaintomaailma olivat täysin nyrjähtäneet, mieli häilyvä ja olo kuin aivovamman saaneella. Sen jälkeen kestän kaikki mahdolliset psykoosikauhut ja olen kestänytkin.

Jakson jälkeen olen entistä vahvempi ja arvostan siinä läpikäytyjä kokemuksia ja opetuksia. Esimerkiksi seksielämässä ei ole ollut upeampia hetkiä kuin psykoosissa, silloin todella tuntee elävänsä kun tuntemukset ovat ylimaallisen voimakkaita.

Ja neuroleptit eivät todellakaan paranna psykoositaipumuksesta, vaikka lääkityksen aikana annostuksesta riippuen psykoottisuus laskee ja yleensä häviää. Tämä nimenomaan siitä syystä että neuroleptit tekevät jo normaalista arjesta niin haastavaa ettei mieli kerta kaikkiaan jaksa käsitellä psykoosin johtaneita asioita.

Kuolaava, itkevä, pehmeäpäinen hermoraunio-idiootti zombi kun ei ylimaallisia jaksa miettiä, pelkästään psyykkeen koossapitäminen vie kaiken energian. Sama efekti kuin että rokotuspiikkikipuun annettaisiin lääkkeeksi halonlyönti päähän, kyllä siinä piikkikipu kummasti häviäisi.

Ja on täysin totta että vieläkin satojen vuosien mielenterveyshoidon jälkeen psykiatria on täysin pihalla psykooseista ja oikeista hoidoista niihin. Otetaan helpoin tapa, eli lääkinnällä harhaisuus, merkityselämykset ja kummallinen käytös pois ja henkilö hiljaiseksi ja helpoksi hoitaa. Kyllähän tämä läheisistä ja hoitohenkilökunnasta varmasti tuntuu paremmalta, mutta potilas kärsii lääkityksestä yleensä päänsä sisällä huomattavasti enemmän kuin itse psykoosista.

Joissain suomenkin sairaaloissa käytetään psykoterapiaa psykoosilääkkeiden sijaan ja tulokset ovat olleet ainakin yhtä hyviä.

Itselläni psykoosit ovat olleet ensimmäisen kerran jälkeen siis helpompia, varsinkin kun neurolepteja ei ole ensimmäisen kerran jälkeen otettu. Psykoosi tai psykoottisuus on episodi, joka kestää aikansa, yleensä viikon tai viikkoja, sen jälkeen mieli palaa perustilaan lääkkeittäkin. Psykoosin voi elää ja kestää ilman lääkkeitä, se vaatii vain mielenlujuutta. Kestettyään mieli avartuu ja vahvistuu.

hbvgfcdr kirjoitti:

Itselläni psykoosit ovat olleet ensimmäisen kerran jälkeen siis helpompia, varsinkin kun neurolepteja ei ole ensimmäisen kerran jälkeen otettu. Psykoosi tai psykoottisuus on episodi, joka kestää aikansa, yleensä viikon tai viikkoja, sen jälkeen mieli palaa perustilaan lääkkeittäkin. Psykoosin voi elää ja kestää ilman lääkkeitä, se vaatii vain mielenlujuutta. Kestettyään mieli avartuu ja vahvistuu.

Lue lisää

Ihminen jolla on psykoosi ei voi säädellä,oloaan kuten sinä selität

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen jolla on psykoosi ei voi säädellä,oloaan kuten sinä selität

Höpönlöpön. Onko sulla ollut psykooseja, vai kirjatiedollako höpötät?

Anonyymi kirjoitti:

Höpönlöpön. Onko sulla ollut psykooseja, vai kirjatiedollako höpötät?

En ole tuo sama tyyppi, mutta mulla on ollut aikoinaan useampiakin psykooseja.
Omalta kohdaltani voin kertoa, että mun psykoosit ei olleet mitenkään itse säädeltävissä.
Psykoosi saattoi kestää vuodesta kolmeenkin, ainakin psykoottinen olotila, joka välillä syveni entisestään. Joskus oli myös muutamasta päivästä viikkoon kestäviä psykooseja.
Niiden kestoa en pystynyt itse säätämään, monista psykoosissa olo ajoista en edes muista juuri mitään, olin toiminut suhteellisen normaalisti, mutta aivan sekaisin, puhunut höpöjä, nähnyt ja kuullut olemattomia, ym. Monesti kuulin jälkikäteen, mitä kaikkea oli tapahtunut, kun itsellä ei ollut mitään käsitystä.
Jotkut psykoosit taas muistan, oikeastaan muistin aiemmin, koska nyt niistä on jo todella kauan.
Eikä psykoosini menneet koskaan pois ilman lääkitystä, akuuttiin vaiheeseen tarvittiin ilmeisesti aika vahvat lääkkeet.
Toki lääkkeissäkin myös huonot puolensa.

Olipa uusi tieto. 1990-luvulla kävin psykoosissa töissä vuoden verran eikä kukaan huomannut juuri mitään. Typerä mt-hoitsu määräsi diapamia 50 mg/pvä mutten koskenut lääkkeeseen tietäen mitä siitä olisi seurannut. Tällä hetkellä täysin ilman mitään lääkkeitä vaikka eläkkeelle lopulta jouduinkin omasta halustani pitkäaikaisen masennuksen vuoksi. Koskaan ei diagnosoitu kuitenkaan psykoottisuutta.
Oman älyn käyttäminen lääkityksiä määrättäessä on siis sallittua.

12+15 kirjoitti:

Olipa uusi tieto. 1990-luvulla kävin psykoosissa töissä vuoden verran eikä kukaan huomannut juuri mitään. Typerä mt-hoitsu määräsi diapamia 50 mg/pvä mutten koskenut lääkkeeseen tietäen mitä siitä olisi seurannut. Tällä hetkellä täysin ilman mitään lääkkeitä vaikka eläkkeelle lopulta jouduinkin omasta halustani pitkäaikaisen masennuksen vuoksi. Koskaan ei diagnosoitu kuitenkaan psykoottisuutta.
Oman älyn käyttäminen lääkityksiä määrättäessä on siis sallittua.

Lue lisää

Näinhän se tapaa mennä aina, jos olisit hoidattamista itsesi ajoissa olisit voinut olla ehkä ilman masennusta

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se tapaa mennä aina, jos olisit hoidattamista itsesi ajoissa olisit voinut olla ehkä ilman masennusta

Minä elin koko -90-luvun psykoosin kaltaisessa olotilassa, useampaan kertaan ihan syvällä psykoosissakin. Myös runsaiden lääkitysten aikana.
Masennukseen en ole ollut koskaan taipuvainen.
Pakko sanoa, että ainoa, mikä minut ja henkeni pelasti, oli hyvä psykiatrinen hoito, josta olen näin jälkeenpäin kiitollinen, vaikka en ihan kaikesta vuosien varrella kokemastani ollutkaan niin kiitollinen.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Lisäyksenä vielä että olen ihan normaalisti töissä ja vielä sosiaalisella alalla, jossa tarvitaan monenlaista tietotaitoa. Kukaan ei minua huomaa psykoosien läpikäyneeksi tai ns. mieleltään sairaaksi. Väitteet siis siitä että psykoosi tai useammat psykoosit, ehkä jopa skitsofreniadiagnoosi tarkoittaisivat automaattisesti sairaseläkettä, ovat vahvasti liioiteltuja. Uskokaa itseenne niin selviätte useista psykooseista tai skitsofreniadiagnoosistakin ilman lääkkeitä ja työkyvyttömyyttä ym. pysyviä haittoja.

Vihreää teetä tasoittamaan psykoosimieltä !!!

Vihreä tee, itsellä ihan pussitee, auttaa pitämään mielen vakaana psykoosialttiina. Suosittelen juomaan 2-4 kupillista vihreää teetä päivässä, jotta mieli pysyy vakaana. Ehdotan teepussien liottamista kiehuvaan veteen ja pitämistä siinä n. 10-20 minuuttia suositellun n. 2-3 minuutin sijaan. Tehoaineiden määrä moninkertaistuu kuumemmassa vedessä ja pidemmällä liotusajalla, mutta maku ei juurikaan kärsi. Lisäksi tehoaineiden, siis pääasiassa katekiinien molekyylirakenne ja teho säilyy jopa useamman tunnin kiehuvassa vedessä, joten pelkästään tehoaineiden määrä teessä lisääntyy. Ja 10-20 minutin jälkeen vihreä tee on sopivan juotavan lämpöistä.
Olen huomannut mielen pysyvän vakaampana, käyttäväthän myös aasian munkit vihreää teetä vakauttamaan mieltään. Mitään haittavaikutuksia en ole havainnut, mutta kaikki hengitystieinfektiot, yskät, kröhät ym. ovat kadonneet totaalisesti.
Suosittelen säännöllistä päivittäistä 2-4 kupillisen nauttimista!

"Olen viestiketjun aloittaja ja useamman psykoosiepisodin läpikäyneenä valitsen aina mieluummin psykoosin läpikäynnin kuin lääkityksen. Tuo kertomani neuroleptilääkitys oli elämäni kauheinta aikaa, psykoosijaksot kestän paljon paremmin ilman, ja ne jaksot ovat lyhyempiä. Itsestä oppii uutta ja mieli vahvistuu"

Osastolla tätä valintaa ei anneta tehdä ja pakkopiikitetään psykoosilääkkeitä.

Minä menin niiden ja rauhoittavien sekoituksesta aivan sekaisin.

Kuin normaali asioiden analysoimis, itsensä rauhoittelukyky olisi kadonnut. Äärimmäisen ahdistavia lääkkeitä. Minua ahdisti, kun ajatus oli tukossa noilla.

En ole tunne-elämältä palautunut lääkekoktailin jälkeen.

Kiitos itsellesi. Juuri tämän takia asiasta kirjoitin, että on myös toisia vaihtoehtoja vakiintuneiden hoitokäytäntöjen rinnalla. Kyse on kuitenkin meidän elämästämme.

Toivottavasti olet saanut mielesi vakautumaan ja vahvistumaan tämän kirjoituksesi jälkeen. Mutta ei toinekaan psykoosijakso ole mikään maailmanloppu, varsinkaan sinun kaltaisellesi ihmiselle joka osaa ajatella asioita. Paras tapa on saada liiallinen stressaaminen kuriin, ja elintapoja kuntoon (esim. liikunta vähentää stressiä). Myös sosiaalisen elämän puute ja yksinäisyys rasittavat mieltä. Liiallinen erakoituminen on kovaa psyykkeelle. Lääkkeiden syömättömyys ja tämän salaaminen lääkäreiltä aiheuttaa sekin stressiä ja ristiriitaisia tunteita, jotka lisäävät psyykkeen kokonaiskuormaa.
Voin kuitenkin sanoa että useammankin psykoosin jälkeen, ja ilman lääkitystä (niiden aikana tai jälkeen) voi elää aivan normaalisti ja työkykyisenä(se kun tuntuu olevan monille tärkein pointti;). Koet yhden psykoosin tai muutaman, mutta niiden jälkeen ja ne läpikäyneenä elät loppuelämän kuin ennenkin. Mieli vahvistuu, ja se ei enää pelkää uusia jaksoja, joka jo itsessään vähentää psyykkistä kuormaa uusiin psykooseihin.

hulluna ap kirjoitti:

Kiitos itsellesi. Juuri tämän takia asiasta kirjoitin, että on myös toisia vaihtoehtoja vakiintuneiden hoitokäytäntöjen rinnalla. Kyse on kuitenkin meidän elämästämme.

Toivottavasti olet saanut mielesi vakautumaan ja vahvistumaan tämän kirjoituksesi jälkeen. Mutta ei toinekaan psykoosijakso ole mikään maailmanloppu, varsinkaan sinun kaltaisellesi ihmiselle joka osaa ajatella asioita. Paras tapa on saada liiallinen stressaaminen kuriin, ja elintapoja kuntoon (esim. liikunta vähentää stressiä). Myös sosiaalisen elämän puute ja yksinäisyys rasittavat mieltä. Liiallinen erakoituminen on kovaa psyykkeelle. Lääkkeiden syömättömyys ja tämän salaaminen lääkäreiltä aiheuttaa sekin stressiä ja ristiriitaisia tunteita, jotka lisäävät psyykkeen kokonaiskuormaa.
Voin kuitenkin sanoa että useammankin psykoosin jälkeen, ja ilman lääkitystä (niiden aikana tai jälkeen) voi elää aivan normaalisti ja työkykyisenä(se kun tuntuu olevan monille tärkein pointti;). Koet yhden psykoosin tai muutaman, mutta niiden jälkeen ja ne läpikäyneenä elät loppuelämän kuin ennenkin. Mieli vahvistuu, ja se ei enää pelkää uusia jaksoja, joka jo itsessään vähentää psyykkistä kuormaa uusiin psykooseihin.

Lue lisää

Väkivaltaisille mielenterveyspotilaille suosittelen kuitenkin neuroleptihoitoa, jos ilman sitä tekee mieli vahingoittaa muita. Psykoottisuus saattaa antaa tekosyitä väkivaltaan, mutta kovat jätkät ei niihin sorru vaan pysyvät pasifismissa pahimpienkin kokemusten aikana.

Kuusankosken puukottaja edelleen pahasti harhainen, miehen taustalla väkivaltarikoksia
http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2014/08/12/Kuusankosken puukottaja edelleen pahasti harhainen, miehen taustalla väkivaltarikoksia/20143072/4

..pitää muistaa kuitenkin, että monien hirmutöitä tehneiden taustalta löytyy myös pitkäaikainen psyykelääkkeiden käyttö, miten lienee tämän henkilön kohdalla asianlaita?

Psykoosin tuntomerkithännova että tuntevat että heitä mollataan joka puolelta , ja todellisuuden taju on erilainen kun normaali tilassa, lääkärit ovat vihollisia myös lääkkeet, ja jos kuuntelija ei heitä vainotaan ja naapurit saa suåyyt niskoilleen jos alävät vaan omaa elämäänsä jolloin psykoottinen usein sanoo että naapurit kiusaavat, siis vainoharhaisuus, usein myös psykoosissa oleva sanoo että on ihan terve eikä hänellä ole mitään vikaa. Joten sitten näitä juttuja kerrotaan ihan tosina esim että lääkäeimolimmuka loukannut häntä ja hoitajat ehkä kuiskivat hänestä jotain. Niin että siinäpä vaan vertaillaan yåtoinen toistensa kokemuksia ja kaikilla samat jutut . Ja tietysti sanotaan että oma sairaus on lääkärin tai lääkkeen vika, joku hallusineeraa ja kuulee ääniä, ja ihmettelee miksei muut kuule niitä vai sqnovatko vaan kiusatakseen etteivät muka kuule.
Tälläistä on psykoosi ja se ei paremmaksi tule että haukutaan aina jotain joka muka on syyllinen omaan tilaansa . Joten älkää menkö lääkäriin, sillä jos ihminen on epäluuloinen niin mikään lääke ei sellaiseen pure..

Tämä on mielenkiintoinen aihe, jota olen myös itse miettinyt. toinen josta voisi olla apua on ayuahuasca. tärkeää on, että ennenkuin näitä lähtee kokeilemaan niin on saatava oma maadoitus siihen kuntoon, että on hieman tasapainoisempi olo. sekä kuunnella sisintä tarkkaan mitä se asiasta sanoo. voisin itsekin kokeilla LSD terapiaa ehkä joskus. vielä ei ole siitä sisäistä tunnetta tullut, mutta auyahuascasta kyllä. sydän kyllä varmaan sitten kertoo kun on sen aika. mut juu..hyvet pointit..

Terapia auttaa kyllä, mutta pitkällä tähtäimellä. Ei kaikki tapahdu hetkessä. etsi myös vaihtoehtoisia apuja joille jutella. Homeopaatit esim. ovat myös sellaisia että mielellään ottavat vastaan kaikenlaisia ihmisiä.

miuku kirjoitti:

Terapia auttaa kyllä, mutta pitkällä tähtäimellä. Ei kaikki tapahdu hetkessä. etsi myös vaihtoehtoisia apuja joille jutella. Homeopaatit esim. ovat myös sellaisia että mielellään ottavat vastaan kaikenlaisia ihmisiä.

Lue lisää

Aina vaan paranee 😂😂

"ketipinor on ollut parempi vaihtoehto kuin seroquel. en koske enää siihen aineeseen. mieluummin vedän vaikka LSD:t naamariin :)..no mutta juu.."

Mitä? Ketipinor on täsmälleen sama lääke kuin Seroquel (ketiapiini). Pakkauksessa lukee vain toinen nimi.

Ei kaikkien tartte tykätä esiintymisestä! Ihmisten kanssa voi puhua muttei tartte sen kummempaa tuttavuutta tehdä jos ei halua. Toisilla on ennestään ikäviä kokemuksia. Tietty ne vaikuttaa myöhempään.
Se on totta, että joistain lavastetaan hulluja. Mut hei, jos se jonkun elämänlaatua parantaa.......... oikeesti, kannattais hankkia jokaisen oma elämä eikä elää muiden kautta!!!!!!!!
Se että tykkää olla omissa oloissaan, ei tarkota ylimielisyyttä. Toisekseen osa potee ujoutta uusien ihmisten kanssa. Tutustumatta ei voi tuomita ketään!! Moni kakku päältä viehättävä. Monet sosiaaliset ihmiset osottautuu hyväksikäyttäjiksi.

Tuttusi myös sitten kuolevat neuroleptien takia 15-25 vuotta tavallista aikaisemmin. luultavasti tulevat myös neuroleptejä tarpeeksi pitkään käyttäessään dementoituneiksi ja pakkoliikkeisiksi (yleensä nämä oireet alkavat 6kk jälkeen neuroleptien aloittamisesta). Uuden tyyppisistä neurolepteistä kehittyy usein diapetes, etenkin Zyprexasta.
Luovuus katoaa, samaten äö kun neuroleptit KUTISTAVAT aivoja.

Näitä lääkkeitä ei syödä ilman kovaa hintaa.

hdffgfd kirjoitti:

Tuttusi myös sitten kuolevat neuroleptien takia 15-25 vuotta tavallista aikaisemmin. luultavasti tulevat myös neuroleptejä tarpeeksi pitkään käyttäessään dementoituneiksi ja pakkoliikkeisiksi (yleensä nämä oireet alkavat 6kk jälkeen neuroleptien aloittamisesta). Uuden tyyppisistä neurolepteistä kehittyy usein diapetes, etenkin Zyprexasta.
Luovuus katoaa, samaten äö kun neuroleptit KUTISTAVAT aivoja.

Näitä lääkkeitä ei syödä ilman kovaa hintaa.

Lue lisää

Todistan oikeaksi. Tässä vielä tieteellisiä tutkimustuloksia aiheesta, jos "Uskomattoman sekaisi" epäilee.

http://www.antipsychiatry.org/drugs.htm

Totta puhut kirjoitti:

Todistan oikeaksi. Tässä vielä tieteellisiä tutkimustuloksia aiheesta, jos "Uskomattoman sekaisi" epäilee.

http://www.antipsychiatry.org/drugs.htm

Lue lisää

Muutama kommentti kyseisestä "dokumentistä":

- Vanha kuin mikä, viittaukset menneisyyden tutkimuksiin.
- Kirjoittajan oma "lääkevastaisuus" näkyvissä, koko kirjoitelmassa. Natiivisti englanninkielinen puolisoni luki kirjoitelman myöskin, en tiedä miten tämä oikein suomeksi sanottaisiin."Kielikin on kallellaan lääkevastaisuuden suuntaan".
- Onko kirjoittaja julkaissut jossakin menestysekkäästi? Ei ainakaan internetin mukaan. Jos lääkkeet olisivat todella noin vaarallisia, olisi julkaisuja olemassa isoja määriä kuoleisuudesta esimerkiksi.

Uskomattoman sekaisi kirjoitti:

Muutama kommentti kyseisestä "dokumentistä":

- Vanha kuin mikä, viittaukset menneisyyden tutkimuksiin.
- Kirjoittajan oma "lääkevastaisuus" näkyvissä, koko kirjoitelmassa. Natiivisti englanninkielinen puolisoni luki kirjoitelman myöskin, en tiedä miten tämä oikein suomeksi sanottaisiin."Kielikin on kallellaan lääkevastaisuuden suuntaan".
- Onko kirjoittaja julkaissut jossakin menestysekkäästi? Ei ainakaan internetin mukaan. Jos lääkkeet olisivat todella noin vaarallisia, olisi julkaisuja olemassa isoja määriä kuoleisuudesta esimerkiksi.

Lue lisää

http://www.breggin.com/

Täällä uudempaa tietoa.
tutkmuksia myös muilta kuin Bregginiltä itseltään.

Uskomattoman sekaisi kirjoitti:

Muutama kommentti kyseisestä "dokumentistä":

- Vanha kuin mikä, viittaukset menneisyyden tutkimuksiin.
- Kirjoittajan oma "lääkevastaisuus" näkyvissä, koko kirjoitelmassa. Natiivisti englanninkielinen puolisoni luki kirjoitelman myöskin, en tiedä miten tämä oikein suomeksi sanottaisiin."Kielikin on kallellaan lääkevastaisuuden suuntaan".
- Onko kirjoittaja julkaissut jossakin menestysekkäästi? Ei ainakaan internetin mukaan. Jos lääkkeet olisivat todella noin vaarallisia, olisi julkaisuja olemassa isoja määriä kuoleisuudesta esimerkiksi.

Lue lisää

http://www.sciencedaily.com/releases/2011/02/110207165438.htm
http://www.nytimes.com/2008/03/06/business/worldbusiness/06iht-eli.1.10761607.html?_r=0
https://www.youtube.com/watch?v=FUr8ltXh1Pc
Ihan samoja lääkkeitä nykyisin käytetään kuin ennenkin. Ja uuden tyyppiset neuroleptit aiheuttavat diapetesta, myös eliniän lyheneminen on hyvin dokumentoitu, tästä on ilmoittanut huolensa jopa "psykiatrian puolella" oleva DSM:n puheenhohjtaja Allen Frances.

hsgfkeagilfe kirjoitti:

http://www.breggin.com/

Täällä uudempaa tietoa.
tutkmuksia myös muilta kuin Bregginiltä itseltään.

Lue lisää

Täysin mitään faktaa sanomattomia mielipidekirjoituksia pääosin.

- Julkaisut pääosin yhden henkilön kirjoittamia mielipide kirjoitelmia.
- Viittaukset saman kirjoittajan lehtiartikkeleihin, ei oikeisiin julkaisuihin.
- Seassa muutama jotenkin ehkä julkaisulta haiskahtava paperi.

En oikein lämpene tälle julkaisujen ryteikölle.

Puolisolta löytyy vain muutamia ryhmänosana tehtyjä oikeita julkaisuja, Jotenkin näen puolisoni paljon vakuuttavampana tieteentekijänä. Huono julkaisu on parempi jättää julkaisematta, kuin julkaista heikossa julkaisussa.

Empähän lämpene esitetylle epämääräiselle mielipide kirjoittelulle.

hsfhsdujdfjfhzsf kirjoitti:

http://www.sciencedaily.com/releases/2011/02/110207165438.htm
http://www.nytimes.com/2008/03/06/business/worldbusiness/06iht-eli.1.10761607.html?_r=0
https://www.youtube.com/watch?v=FUr8ltXh1Pc
Ihan samoja lääkkeitä nykyisin käytetään kuin ennenkin. Ja uuden tyyppiset neuroleptit aiheuttavat diapetesta, myös eliniän lyheneminen on hyvin dokumentoitu, tästä on ilmoittanut huolensa jopa "psykiatrian puolella" oleva DSM:n puheenhohjtaja Allen Frances.

Lue lisää

Näistä linkeistä seuraavaa:

Ylempi:

- Julkaisuna luultavasti hyvinkin kelvollinen.

Mutta käytännön lopputulos, Author, "asiaa on seurattava".
Ei mitään hälyttävää, kaikilla lääkkeillä on jotakin sivuvaikutuksia.

Alempi.

Yksi vähemmän onnistunut lääke, ei julkaisu, vain lehtileike.

Uskomattoman sekaisi kirjoitti:

Näistä linkeistä seuraavaa:

Ylempi:

- Julkaisuna luultavasti hyvinkin kelvollinen.

Mutta käytännön lopputulos, Author, "asiaa on seurattava".
Ei mitään hälyttävää, kaikilla lääkkeillä on jotakin sivuvaikutuksia.

Alempi.

Yksi vähemmän onnistunut lääke, ei julkaisu, vain lehtileike.

Lue lisää

Osaat varmaan itsekin käyttää googlea, todistusaineistoa neuroleptien haitoista löytyy aika helvetisti.
Syö sinä vaan neuroleptejä kun ovat niin turvallisia, siihenhän sinulla on oikeus.
Ongelmahan on se, että niitä syötetään ihmisille jotka EIVÄT niitä halua.
Peter bregginin sivuilta löytyy muidenkin julkaisuja.

http://www.toxicpsychiatry.com/storage/neurolepticsShrinkBrain1 JAMA.pdf
http://www.toxicpsychiatry.com/storage/vanHaren N. etal 2011 Changes in cortical thickness during the course of illnes Schizophrenia.pdf
http://www.toxicpsychiatry.com/storage/antipsych Morrison2012_antiPsyPatientChoice.pdf
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22249081
http://www.toxicpsychiatry.com/storage/brain damage interview w Nancy Andreasen re schizophren nytimes_com_2008_09_16.pdf

hsfhsdujdfjfhzsf kirjoitti:

http://www.sciencedaily.com/releases/2011/02/110207165438.htm
http://www.nytimes.com/2008/03/06/business/worldbusiness/06iht-eli.1.10761607.html?_r=0
https://www.youtube.com/watch?v=FUr8ltXh1Pc
Ihan samoja lääkkeitä nykyisin käytetään kuin ennenkin. Ja uuden tyyppiset neuroleptit aiheuttavat diapetesta, myös eliniän lyheneminen on hyvin dokumentoitu, tästä on ilmoittanut huolensa jopa "psykiatrian puolella" oleva DSM:n puheenhohjtaja Allen Frances.

Lue lisää

"Ihan samoja lääkkeitä nykyisin käytetään kuin ennenkin. Ja uuden tyyppiset neuroleptit aiheuttavat diapetesta, myös eliniän lyheneminen on hyvin dokumentoitu, tästä on ilmoittanut huolensa jopa "psykiatrian puolella" oleva DSM:n puheenhohjtaja Allen Frances."

Nyt uusien tutkimusten mukaan myös aivojen koko kutistuu pitkäaikaisessa neuroleptien eli antipsykoottisten lääkkeiden käytössä:

Psykoosilääkkeet kutistavat skitsofreenikon aivoja
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/psykoosilaakkeet kutistavat skitsofreenikon aivoja/a1001198

"Tämä on ihan kipee ketju.

Sekaisin olevat ihmiset puolustelevat hoitamattomuuttaan lääkevastaisuudellaan.

Miksi minun lähipiirissä jostakin syystä on toivuttu useammastakin psykoosista, siten että lääkkeet ovat hyväksi ja pitävät psykoosi alttiuden aisoissa. Nämä ovat itsensä psykoosissa olleiden kommentteja.

Tutut ovat palanneet aivän täysin toimivina työpaikoihinsa ja työyhteisöihinsä.

Mistä tämä suuri ero tämän ketjun ja minun näkemän todellisuuden välillä?
Ovatko kirjoittajat oikeasti parantuneet psykoosista, vai on psykoosi vain mutatoitunut ja palauttanut osan toiminnalisuudesta ?"

Tervehtynyt ja vahvistunut mieli on paras keino välttää psykoosijaksoja ja psykoottisuutta.
Jos joku tuntee saavansa apua neuroleptilääkityksestä, niin mikä siinä. Antipsykoottiset vain aiheuttavat monia oireita ja sairauksia mm. suuri ylipainon nousu, aloitekyvyttömyys, pakkoliikkeet, ajattelun jähmeys, työkyvyttömyys, diabetes, aivojen kutistuminen, dementia ym. Ja kyseessähän on estolääkitys, ei parantava hoito. Psyykenlääkkeitä pitkään käyttäneen mieli ei väkisin kestä lääkkeiden käytön lopetusta, jolloin lääkitystä on jatkettava lopun ikää.

Psykoosin ja sen pelkojen läpikäynti ja psykoterapia sen sijaan vahvistavat mieltä, ja ilman lääkitystä ihminen on usein jakson jälkeen täysin työkykyinen ja henkisesti toimintakykyinen, kuten ennen psykoosijaksoa.

Psykoosia tunnutaan pidettävän (lainatun kirjoituksen mukaankin) sairautena, joka on tavallaan kroonisena päällä koko ajan taustalla. "vai onko psykoosi vain mutatoitunut ja palauttanut osan toiminnalisuudesta". Tämä kertoo ettei kirjoittaja tiedä psykoosista mitään, on vain lukenut. Todellisuudessa psykoosijaksot tai psyykkiset episodit ovat jaksoja, joita voi tulla useita, mutta jotka voivat myös loppua ilman lääkitystäkin (yleensä loppuvatkin), ja usein jopa niin että niiden jälkeen ihminen voi elää ihan normaalisti kuten ennen psykoosia tai usampia psykooseja. Jos mieli pääsee vain rauhoittumaan ja kestää psykoosijakson läpikäynnin, sekä mahdollisesti saa psykoterapiaa.

Usein psykoosien taustalta ei löydetä mitään aivomuutoksia tai tulehdustiloja, ei edes useiden psykoosien jälkeen. Psykoosialttius voi siis olla pikemminkin voimakkaan kokemisen altiutta, joka vain tietyissä olosuhteissa kulminoituu psyykkisenä episodina eli psykoosina. Periaatteessa kaikki saadaan psykoosiin eristämisen, valvottamisen ym. keinojen avulla, jopa ilman hallusinogeeneja.

vaihtoehdot kirjoitti:

"Ihan samoja lääkkeitä nykyisin käytetään kuin ennenkin. Ja uuden tyyppiset neuroleptit aiheuttavat diapetesta, myös eliniän lyheneminen on hyvin dokumentoitu, tästä on ilmoittanut huolensa jopa "psykiatrian puolella" oleva DSM:n puheenhohjtaja Allen Frances."

Nyt uusien tutkimusten mukaan myös aivojen koko kutistuu pitkäaikaisessa neuroleptien eli antipsykoottisten lääkkeiden käytössä:

Psykoosilääkkeet kutistavat skitsofreenikon aivoja
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/psykoosilaakkeet kutistavat skitsofreenikon aivoja/a1001198

Lue lisää

Neuroleptien aivoja surkastavasta vaikutuksesta on tiedetty kyllä jo vuosikymmenet. Ei siinä mitään uutta ole. "Virallinen" psykiatria tulee aina kaiken tiedon kanssa jälkijunassa julkisuuteen, mutta kyllä he ovat sen tieneet jo kauan hekin. Allen Frances on ollut laatimassa DSM:iä aikaisemmin ja nyt jättää palavan laivan ja juoksee rannalle haukkumaan omia tekeleitään ja esittää pyhää miestä. Allen Frances on todellinen kaksinaamaisuuden huippu.

Lääkkeet eivät pidä mitään psykoosialttiutta aisoissa, vaan aiheuttavat psykoosia. Monien huumeiden ja lääkkeiden tavoin neuroleptit ovat aineita, jotka muuttavat kehon omia välittäjäainejärjestelmiä antamalla niille singaalin, että ainetta on liian vähän tai liian paljon. Kun välittäjäainejärjestelmiä manipuloidaan vahvoilla kemiallisilla aineilla, niin ne mukautuvat ja vähentävät/lisäävät lääkkeen kohdejärjestelmän herkkyyttä. Tämän vuoksi koko ikänsä lääkkeitä syöneiden skitsojen aivoissa on usein tavallista enemmän dopamiinireseptoreita, koska näin aivot kompensoivat lääkkeiden aiheuttamaa dopamiinivajausta. Kun sitten vakavia sivuvaikutuksia (diabetes, lihominen, pakkoliikkeet, aivovauriot) aiheuttavista lääkkeistä haluaisi eroon, niin monet menevät täysin sekaisin koska aivot ovat tottuneet lääkeeseen. Tämä riippuvuus nähdään psykiatrien keskuudessa lääkkeiden psykoosia estävänä vaikutuksena, koska tutkimuksissa ei yleensä hyödynnetä potilaita, joilla ei ole lääkeriippuvuutta. Todellisuudessa kaikki psykoosiin hoitoon käytetyt lääkkeet ovat hyvin vaarallisia etenkin pitkään käytettynä, vaikka sitä syövät henkilöt säilyttäisivätkin toimintakykyään ja kokisivat voivansa elää normaalia elämää jonkin aikaa. Ajatus siitä, että psykoosista voisi jotenkin "parantua", on naurettava, koska psykoosi ei ole sairaus. Sen aiheuttaa useimmiten käsittelemätön trauma taikka lievempi, kroonistunut ja kehitystä vaikeuttava ongelma, jota yksilö ei ole kyennyt ratkaisemaan. Jos ihminen ei koskaan opi käsittelemään rakentavasti ongelmiaan, psykoosi voi olla pakokeino ahdistavasta todellisuudesta ja jokainen psykoosijakso voi vahvistaa ihmisen taipumusta kokea todellisuus ja ylläpitää minäkokemusta "harhojen" kautta. Tätä kutsutaan usein "skitsofreniaksi".Se ei tästäkään huolimatta ole sairaus vaan usein opittu käyttäytymis -ja ajattelumalli, jota voi joko vahvistaa tai heikentää. Ihmiset jotka oikeasti "parantuvat" psykoosista oppivat käsittelemään ongelmiaan rakentavasti ja kohtaamaan ne, kuten aloittaja toi ilmi. Usein psykoosi itsessään voi korjata maladaptiivisia tietorakenteita pakottamalla ihmisen kohtaamaan pahimmat pelkonsa, jolloin psykoosi voi pikemminkin parantaa mielenterveyttä pitkällä aikavälillä kuin heikentää sitä. Olennaista on, miten ihminen itse ja yhteisö ymmärtää psykoosin ja sen tarkoituksen. Lääkehoidon tarkoituksena on "poistaa" harhat eli epämielyttävät kokemukset, joista kukaan ei pidä ja joita harva ymmärtää. Tällä tavalla yhteisöllisesti lakaistaan ihmisen perimmäiset ongelmat ja usein hyvinkin traumatisoivat/hämmentävät psykoottiset kokemukset maton alle ja ollaan iloisia, kun tämä palaa takaisin työyhteisöön onnellisena narkomaanina. Kukaan ei pidä meteliä siitä, että pelkästään neuroleptit ovat tappaneet satoja tuhansia ihmisiä -pelkästään Zyprexalla ollaan saatu hengiltä arviolta noin 200 000 kymmenessä vuodessa. Kukaan ei myöskään pidä meteliä siitä, että lääkkeiden käyttö korreloi useissa tutkimuksissa kroonistuneiden psykoosioireiden ja alentuneen toimintakyvyn kanssa. Sekä maalikkojen että psykiatrien näkemys psykooseista on täysin lääkeyhtöiden propagandan muokkaama, koska nämä bisnekselle ja psykiatrian tieteelliselle uskottavuudelle epäedulliset tutkimustulokset siivotaan pois julkisuudesta.

Uskomattoman sekaisi kirjoitti:

Täysin mitään faktaa sanomattomia mielipidekirjoituksia pääosin.

- Julkaisut pääosin yhden henkilön kirjoittamia mielipide kirjoitelmia.
- Viittaukset saman kirjoittajan lehtiartikkeleihin, ei oikeisiin julkaisuihin.
- Seassa muutama jotenkin ehkä julkaisulta haiskahtava paperi.

En oikein lämpene tälle julkaisujen ryteikölle.

Puolisolta löytyy vain muutamia ryhmänosana tehtyjä oikeita julkaisuja, Jotenkin näen puolisoni paljon vakuuttavampana tieteentekijänä. Huono julkaisu on parempi jättää julkaisematta, kuin julkaista heikossa julkaisussa.

Empähän lämpene esitetylle epämääräiselle mielipide kirjoittelulle.

Lue lisää

Hei, sä puhut vain luetun tiedon varassa, itse olen tämän kokenut ja sen tiedon jaan täällä. Aivan turha ottaa antipsykoottisten/neuroleptien riskit ja ongelmat, kun psykoosin pystyy läpikäymään ilman lääkitystä. Jopa virallinen psykiatria muualla ja nykyään myös osassa Suomea on päätynyt siihen, että ensin kokeillaan ilman lääkitystä ja vasta viimeiseksi lääkityksen kanssa. Lääkkeiden pitkäaikaishaitat ovat monet sekä fyysisellä että psyykkisellä puolella. Psykoosilääkitys ei paranna, se vain estää, siksi se onkin estolääkitystä. Asioiden läpikäymättömyys heikentää mieltä varsinkin kun psykoosilääkitys jo itsessään häilyttää mieltä, psykoosin läpikäynti taas vahvistaa. En ole lehtiartikkeleita kirjoittanut, se on oman psyykkeesi luomaa harhaluuloa.

8+15 kirjoitti:

Neuroleptien aivoja surkastavasta vaikutuksesta on tiedetty kyllä jo vuosikymmenet. Ei siinä mitään uutta ole. "Virallinen" psykiatria tulee aina kaiken tiedon kanssa jälkijunassa julkisuuteen, mutta kyllä he ovat sen tieneet jo kauan hekin. Allen Frances on ollut laatimassa DSM:iä aikaisemmin ja nyt jättää palavan laivan ja juoksee rannalle haukkumaan omia tekeleitään ja esittää pyhää miestä. Allen Frances on todellinen kaksinaamaisuuden huippu.

Lue lisää

Skitsofreenikoiden kutistuvat aivot johtuvat siis neuroleptihoidosta, eivät psykoosijaksoista. Neurolepteja skitsofreenikoiksi diagnostisoiduille vain lisää, vaikka syy on nimenomaan lääkkeiden.

tieto, ei luettu kirjoitti:

Hei, sä puhut vain luetun tiedon varassa, itse olen tämän kokenut ja sen tiedon jaan täällä. Aivan turha ottaa antipsykoottisten/neuroleptien riskit ja ongelmat, kun psykoosin pystyy läpikäymään ilman lääkitystä. Jopa virallinen psykiatria muualla ja nykyään myös osassa Suomea on päätynyt siihen, että ensin kokeillaan ilman lääkitystä ja vasta viimeiseksi lääkityksen kanssa. Lääkkeiden pitkäaikaishaitat ovat monet sekä fyysisellä että psyykkisellä puolella. Psykoosilääkitys ei paranna, se vain estää, siksi se onkin estolääkitystä. Asioiden läpikäymättömyys heikentää mieltä varsinkin kun psykoosilääkitys jo itsessään häilyttää mieltä, psykoosin läpikäynti taas vahvistaa. En ole lehtiartikkeleita kirjoittanut, se on oman psyykkeesi luomaa harhaluuloa.

Lue lisää

Minulla lääkkeet eivät estäneet psykooseja, voi olla että lievensivät, sillä vakavaa ensipsykoosia seuranneet olivat lievempiä. Psykiatri, jota arvostan todella paljon, sanoi minulle jo melkein kolmekymmentä vuotta sitten että lääkket eivät paranna, ne vain peittävät oireita. En tiedä, mitkä minua auttoi ensipsykoosissani, oliko se silloin käytössä ollut hyvä lääke, josta ei tullut pahoja haittavaikutuksia vai se, että satuin saamaan sairaalassa erittäin hyvän oman hoitajan, joka kuunteli minua ja suojeli minua sen sairaalan aika vastenmielisiltä psykiatreilta sekä ohjasi minut hoitoon tuohon parempaan sairaalaan, kun en tervehtynytkään heti ensi kerralla. Siellä kaikki lääkärit myös tukivat minua lääkityksenlopettamisyrityksissäni, toisin kuin huonojen osastojen harhaiset psykiatrit.

Uskomattoman sekaisi kirjoitti:

Täysin mitään faktaa sanomattomia mielipidekirjoituksia pääosin.

- Julkaisut pääosin yhden henkilön kirjoittamia mielipide kirjoitelmia.
- Viittaukset saman kirjoittajan lehtiartikkeleihin, ei oikeisiin julkaisuihin.
- Seassa muutama jotenkin ehkä julkaisulta haiskahtava paperi.

En oikein lämpene tälle julkaisujen ryteikölle.

Puolisolta löytyy vain muutamia ryhmänosana tehtyjä oikeita julkaisuja, Jotenkin näen puolisoni paljon vakuuttavampana tieteentekijänä. Huono julkaisu on parempi jättää julkaisematta, kuin julkaista heikossa julkaisussa.

Empähän lämpene esitetylle epämääräiselle mielipide kirjoittelulle.

Lue lisää

Kokemusasiantuntijoiden kokemukset painavat näissä asioissa enemmän, kuin tieteelliset julkaisut. Tiede kun ei voi aina selittää kaikkea.

Anonyymi kirjoitti:

Kokemusasiantuntijoiden kokemukset painavat näissä asioissa enemmän, kuin tieteelliset julkaisut. Tiede kun ei voi aina selittää kaikkea.

Tämä on niin totta.
Tiede ei voi tietää miltä lääkitykset tuntuvat ihmisen päässä, mitä ne saavat tuntemaan, tai ajattelemaan.

Tietty myöskään fyysisiä vaivoja ei voi kukaan muu tuntea toisen puolesta, nekin on koettava itse jotta tietää millaisia ovat.

Tiede voi tietää vain sen miten ja mihin kohtiin aivoissa lääkkeen kuuluu/kuuluisi vaikuttaa, muttei aina sitäkään koska kaikilla on erilaiset aivot ja aivotoiminta.

Anonyymi kirjoitti:

Kokemusasiantuntijoiden kokemukset painavat näissä asioissa enemmän, kuin tieteelliset julkaisut. Tiede kun ei voi aina selittää kaikkea.

Kokemusasiantuntijoista olikin hyvää tietoa tällä foorumilla pari viikkoa sitten. Löytyy ihan foorumi haulla "kokemus asiantuntija" siinä ketjussa taidettiin useammallakin suulla todeta, että kyseessä on vain aivopestyjä "lääketeollisuuden evangelistoja".

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on niin totta.
Tiede ei voi tietää miltä lääkitykset tuntuvat ihmisen päässä, mitä ne saavat tuntemaan, tai ajattelemaan.

Tietty myöskään fyysisiä vaivoja ei voi kukaan muu tuntea toisen puolesta, nekin on koettava itse jotta tietää millaisia ovat.

Tiede voi tietää vain sen miten ja mihin kohtiin aivoissa lääkkeen kuuluu/kuuluisi vaikuttaa, muttei aina sitäkään koska kaikilla on erilaiset aivot ja aivotoiminta.

Lue lisää

Kyllä tieteellä in tietoa miten lääkkeet vaikuttavat ja ennenkaikkea mitä itse psykoosi tekee ihmiselle.
Satoja tuhansia on hoidettu maailmassa ja heitä on haastateltu joka lääkäri käynnillä miten voivat ja mitä,tuntevat, niistä kertomuksista on saatu hyvää tietoa eri tuntemuksiin ihmisessä. Äjoten turha väittää ettei tietoa ole sillä niin monet ihmiset ovat kertoneet melkein identtisistä miten ovat voineet psykoosin eri vaiheissa, niin että miksi muka ei Suomessa tiedettäisi kaikki näistä asioista . Koska sen huomaa aika helposti ihmisestä missä vaiheessa kulloinkin ollaan .
Joten tietoa on tietopankeissa vaikka miten paljon.

Läpikäytävä kirjoitti:

"Tämä on ihan kipee ketju.

Sekaisin olevat ihmiset puolustelevat hoitamattomuuttaan lääkevastaisuudellaan.

Miksi minun lähipiirissä jostakin syystä on toivuttu useammastakin psykoosista, siten että lääkkeet ovat hyväksi ja pitävät psykoosi alttiuden aisoissa. Nämä ovat itsensä psykoosissa olleiden kommentteja.

Tutut ovat palanneet aivän täysin toimivina työpaikoihinsa ja työyhteisöihinsä.

Mistä tämä suuri ero tämän ketjun ja minun näkemän todellisuuden välillä?
Ovatko kirjoittajat oikeasti parantuneet psykoosista, vai on psykoosi vain mutatoitunut ja palauttanut osan toiminnalisuudesta ?"

Tervehtynyt ja vahvistunut mieli on paras keino välttää psykoosijaksoja ja psykoottisuutta.
Jos joku tuntee saavansa apua neuroleptilääkityksestä, niin mikä siinä. Antipsykoottiset vain aiheuttavat monia oireita ja sairauksia mm. suuri ylipainon nousu, aloitekyvyttömyys, pakkoliikkeet, ajattelun jähmeys, työkyvyttömyys, diabetes, aivojen kutistuminen, dementia ym. Ja kyseessähän on estolääkitys, ei parantava hoito. Psyykenlääkkeitä pitkään käyttäneen mieli ei väkisin kestä lääkkeiden käytön lopetusta, jolloin lääkitystä on jatkettava lopun ikää.

Psykoosin ja sen pelkojen läpikäynti ja psykoterapia sen sijaan vahvistavat mieltä, ja ilman lääkitystä ihminen on usein jakson jälkeen täysin työkykyinen ja henkisesti toimintakykyinen, kuten ennen psykoosijaksoa.

Psykoosia tunnutaan pidettävän (lainatun kirjoituksen mukaankin) sairautena, joka on tavallaan kroonisena päällä koko ajan taustalla. "vai onko psykoosi vain mutatoitunut ja palauttanut osan toiminnalisuudesta". Tämä kertoo ettei kirjoittaja tiedä psykoosista mitään, on vain lukenut. Todellisuudessa psykoosijaksot tai psyykkiset episodit ovat jaksoja, joita voi tulla useita, mutta jotka voivat myös loppua ilman lääkitystäkin (yleensä loppuvatkin), ja usein jopa niin että niiden jälkeen ihminen voi elää ihan normaalisti kuten ennen psykoosia tai usampia psykooseja. Jos mieli pääsee vain rauhoittumaan ja kestää psykoosijakson läpikäynnin, sekä mahdollisesti saa psykoterapiaa.

Usein psykoosien taustalta ei löydetä mitään aivomuutoksia tai tulehdustiloja, ei edes useiden psykoosien jälkeen. Psykoosialttius voi siis olla pikemminkin voimakkaan kokemisen altiutta, joka vain tietyissä olosuhteissa kulminoituu psyykkisenä episodina eli psykoosina. Periaatteessa kaikki saadaan psykoosiin eristämisen, valvottamisen ym. keinojen avulla, jopa ilman hallusinogeeneja.

Lue lisää

Ainahan on ollut ihmisiä kovilla ennakkoluuloilla ja julistavat ns tietojaan ja kokemuksiaan. Katselevat linkkejä muista maista se kun lukisivat mitä oman maan linkeissä lääkärit sanovat.
Koska ovat niin peloissaan kaikesta tiedosta , niin sen voimalla peloittelevat muita , joista jotkut ovat niin herkkiä etteivät uskalla hakea asiallista apua kun nämä sairaat ihmiset sepustelevat juttujaan.
Google ei ole mikään lääkärin kirja kellekään , ja uskottavuus yli kymmenen vuotta vuotta vanhoihin ns ” tietoihin” näyttää,olevan hyvä mutta tieteeseen ei uskota.

Tiede on mennyt pitkälle viimeiset 50 vuotta mitä tulee hoitohan. Tieteen avulla on pystytty tekemään elinten siirtoja ihmisille sydänsiirtoja, munuais siirtoja jne niin että kyllä lääkärit osaa työnsä . Vaikka nämä eräät haukkuvat ja väärinkäsittävät kaiken mitä hoitoalalla tehdään . Ja mielenterveys on edistynyt lääkkeiden avulla , ainakin minä olen nähnyt niin monen jotka lääkehoidon jälkeen ovat pystyneet töihin eivätkä ole tunteneet mitään tälläisiä tunteita kun nämä jotka täällä morkkaavat hoitomenetelmiä.
Siis miksi kaikki ne joita olen tavannut eivät ole kokeneet näitä juttuja lääkkeistä kuten nämä jotka levittävät väärää tietoa , kaiken huippu että aivotkin kutistuu lääkkeistä , kun ihminen on aika vanha niin kyllä siinä kutistuu koko keho , se on luonnollista vanhenemista .
Niin että nämä jutut sisältöineen ovat ihan muuta kun lääkevaikutusta , itse sairaus laittaa heidät kuvittelemaan että heille kuka valehdellaan ja ” syötetään” vääriä lääkkeitä, näinhän psykoottinen ihminen aina luulee.

Höpö, höpö. Tää on kuin koronainjektiot ja passit. Toiset kuvitteli ettei ilman niitä selviä ja parannu, ja toiset eli korona-ajan ilman injektioita ja selvisivät tartunnoista ihan kuten ne täysannoksen saaneetkin, joista osa ottaa edelleen jokaisen saatavan annoksen. Tartunnat ilman piikkejä sairastaneet ovat saaneet myös immuniteettia vakavia oireita vastaan. Heikot ei selvinneet, ei suuri osa injektioista huolimatta, mutta terveiden lasten, nuorten, työikäisten kohdalla injektiot eivät tuoneet juuri lisähyötyä, toki omat haittansa. Samoin psykoosi- ja skitsofreniadiagnoosin saaneet ovat yksilöitä, joista osa (suuri osa) pärjää täysin ilman lääkitystä ja osa elää elämänsä yhden tai joidenkin psykoosijaksojen jälkeen ilman niitä loppuelämänsä, erityisesti ne jotka aktiivisesti hoitavat itseään mm. psyykettään kuunnellen.

Minä syön heti minulle määrätyt neuroleptit, kun ne parantavat oloni.

Mutta kun niiden vuoksi olen vielä sairaampi ja ohessa tulevat lihaskivut, tolkuton väsymys jne

http://beyondmeds.com/2011/03/21/finnishopendialogue/
Vaikka Open Dialoque tekniikalla?

Tosin psykoosillahan tarkoitetaan vain käyttäytymistä mikä shokeeraa/mitä ympärillä olevat ihmiset eivät ymmärrä, mikäli kyse ei ole esim. aivotulehduksesta, psykoosista ei löydy tieteellistä näyttöä patologien kirjoista.

Ihmisen leimaaminen psykoottiseksi on kiinni moraalikäsityksistämme.
jos joku tappaa puolisonsa rahaan liittyvistä syistä, "hyväksymme" tämän syyn ymmärrettävänä, samaten jos joku tappaa poliittisista syistä. Mutta jos joku tappaa syystä jota ei ymmärrä muut kuin tappaja itse, vaikkapa presidentin miellyttäkseen Jodi Fosteria, me leimaamme tällaisen henkilön psykoottiseksi vaikka teko on ihan sama kuin aiemmissakin tapauksissa. Miten, ensinäkään teko voi olla sairaus, ja miten voi SAMA teko olla sairaus vain tietyillä motiivilla. Motiivilla kun ei ole mitään tekemistä sairauksien kanssa, kyse on jostain ihan muusta, kuten vaikkapa sosiaalisesta kontrolloinnista.
Ei ole myöskään mahdollista kertoa valehteleeko joku uskovansa CIA:n jahtaavan häntä vai luuleeko henkilö oikeasti CIA:n jahtaavan häntä, kummassakin tapauksessa henkilö leimataan psykoottiseksi,. ihminen voi esittää flunssaista, mutta tieteellisesti on mahdollista selvittää onko henkilö flunssainen vai ei, sen sijaan ei ole mahdollista selvittää uskooko henkilö omia väitteitään vai ei koska mieltä ei ole, se ei ole materiaa. Miksi se, että henkilö itse uskoo väitteitääb tekee hänestä sairaan? Mikä tässä on se sairaus? Että henkilö esittää mielettömiä, tieteeseen perustumattomia väitteitä? Sittenhän kaikki uskovaiset ovat mielisairaita.
Me pidämme irrationaalisia väitteitä sairauksina, vaikka todistusaineistoa moiselle väitteelle ei löydy.
Maailmasta löytyy vaarallisia ihmisiä, ihmisiä jotka uskovat mitä ihmeellisimpiin asioihin (kuten vaikka astrologia ja aaveet), me miellämme "psykoottisiksi" vain ne, joiden näkemykset eivät ole suosittuja muiden kuin henkilön itsensä kanssa (esim. näkymättömälle miehelle saa puhua kunhan sanoo puhuvansa jumalalle koska niin moni muukin näin tekee), ja jos henkilön väitteet kuulostavat liian "mielettömiltä". Yhden psykoottinen ajattelu on toisen selväjärkisyys.

Aivosairaudet kuuluvat neurologeille ja mieli on pelkkä metafora jatkuvalle toiminnalle jota harjoitamme jatkuvasti vaihtuvassa ympäristössä.

Ei ole kovin suosittu tämä näkemys, mutta kysyn, missä tieteellinen todistusaineito?

Antipsykootit ajaa itsemurhaan.http://davidhealy.org/benefit-risk-madness-antipsychotics-and-suicide/
Vaarallisempi on päihtynyt, kuin psykoottinen tilastojen varjossa.

Minulla oli keväällä ensimmäinen psykoosini... En kuullut ääniä tai kokenut muitakaan harhoja mutta tietoisuus minusta itsestäni laajeni aivan käsittämättömästi. Kerkesin käydä koko prosessin läpi ennen lääkityksen aloittamista,jonka aloittamisen nyt koenkin olevan suurin virheeni. Voisin kuvailla psykoosiani eräänlaisena henkisenä heräämisenä moni turha ajatusmalli muuttui paljon paremmaksi, turha vihaisuus ja katkeruus jäi pois. Uskon että psykoosi on eräänlainen mieltä puhdistava prosessi joka täytyy käydä läpi niin voi jatkaa elämäänsä paljon tasapainoisempana.

parannus kirjoitti:

Minulla oli keväällä ensimmäinen psykoosini... En kuullut ääniä tai kokenut muitakaan harhoja mutta tietoisuus minusta itsestäni laajeni aivan käsittämättömästi. Kerkesin käydä koko prosessin läpi ennen lääkityksen aloittamista,jonka aloittamisen nyt koenkin olevan suurin virheeni. Voisin kuvailla psykoosiani eräänlaisena henkisenä heräämisenä moni turha ajatusmalli muuttui paljon paremmaksi, turha vihaisuus ja katkeruus jäi pois. Uskon että psykoosi on eräänlainen mieltä puhdistava prosessi joka täytyy käydä läpi niin voi jatkaa elämäänsä paljon tasapainoisempana.

Lue lisää

Psykoosi on neuroleptien aiheuttama sekava olotila. Kannattaa välttää neuroleptejä, niin säästyy psykoosilta.

sekotilapsyk. kirjoitti:

Psykoosi on neuroleptien aiheuttama sekava olotila. Kannattaa välttää neuroleptejä, niin säästyy psykoosilta.

Psykoosi on ihan normaali ihmisreaktio, esimerkiksi ylipääsemättömältä tuntuvaan elämän kriisiin. Psykoosin voi kokea ihan ilman huumeitakin. Siinä olet oikeassa, että mielialalääkkeistä varsinkin neuroleptit voivat aiheuttaa psykoottista käytöstä. Jatkuva käyttö altistaa tardiiville eli jatkuvalle ja pysyvälle psykoottisuudelle.

"ent skitsoaffektiivi", hyvä kirjoitus. Maailmalla on ihan viimeisten vuosienkin ajan kasvanut paljon kriittisempi suhtautuminen nykyisenlaiseen psykiatriaan, ehkä se johtuu esimerkiksi siitä, että on julkaistu erilaisia hyviä kirjoja aiheesta (esimerkiksi Robert Whitaker: Anatomy of an Epidemic) sekä internetin suomista mahdollisuuksista tiedon hankintaan ja siitä keskustelemiseen. Suomessa ei ole myöskään mitään ex-potilaiden tai muuten psykiatrialle kriittisten ihmisten järjestöä, Norjasta ja Ruotsista sellaisia jo varmasti löytyykin.

Pelle Hermanni kirjoitti:

"ent skitsoaffektiivi", hyvä kirjoitus. Maailmalla on ihan viimeisten vuosienkin ajan kasvanut paljon kriittisempi suhtautuminen nykyisenlaiseen psykiatriaan, ehkä se johtuu esimerkiksi siitä, että on julkaistu erilaisia hyviä kirjoja aiheesta (esimerkiksi Robert Whitaker: Anatomy of an Epidemic) sekä internetin suomista mahdollisuuksista tiedon hankintaan ja siitä keskustelemiseen. Suomessa ei ole myöskään mitään ex-potilaiden tai muuten psykiatrialle kriittisten ihmisten järjestöä, Norjasta ja Ruotsista sellaisia jo varmasti löytyykin.

Lue lisää

Tuo Robert Whitakerin kirja Anatomy of an Epidemic (2010, http://www.madinamerica.com) on ehkä kaikista tärkeimpiä nykyisenlaista psykiatriaa kritisoivista teoksista. Jos ei ole varaa ostaa kyseistä kirjaa, niin näköjään sitä on hankittu Helsingin seudulla yksi kappale Pasilan kirjastoon. Pitää vielä osata lukea englantia, toivottavasti joku suomentaisi tuon teoksen.

Pelle Hermanni kirjoitti:

Tuo Robert Whitakerin kirja Anatomy of an Epidemic (2010, http://www.madinamerica.com) on ehkä kaikista tärkeimpiä nykyisenlaista psykiatriaa kritisoivista teoksista. Jos ei ole varaa ostaa kyseistä kirjaa, niin näköjään sitä on hankittu Helsingin seudulla yksi kappale Pasilan kirjastoon. Pitää vielä osata lukea englantia, toivottavasti joku suomentaisi tuon teoksen.

Lue lisää

Hei, itse psykoosit ja pakkohoidot läpikäyneinä haluan auttaa muita. minulla psykoosi on yhteydessä liian suureen kilpirauhas tuotantoon kun kroppa kävi kierroksilla olin maniassa ja liian pienen unen määrän johdosta psykoosissa. Tämä on minun hypoteesi! Asiaa haluaisin tutkia enemmän mutta tällä hetkellä tutkimus on kovin hidasta koska tutkittavana vain oma kroppa ja omat kilpirauhasarvot. Psykoosi oli minulle euforinen kokemus mielellään eläisin koko elämäni psykoosissa se oli vähän kuin huumetta olo oli kuin pilvessä se oli mahtavaa. Lääkkeistä tuli helvetilliset ahdistukset itsetuhoisuutta ja pitkään kestänyt masennus. Paras lääkkeeni luontaistuote kaupasta, psykoosin hoitoon on Asetyleeni-L-Karnitiini 500mg alfalipoiinihappo 200mg yhdessä pillerissä esim bronson 150tabl

"Suomessa ei ole myöskään mitään ex-potilaiden tai muuten psykiatrialle kriittisten ihmisten järjestöä". Niin tai joka oikeasti ajaa näiden oikeuksia, oikeutta kieltäytyä pakkolääkkeistä.

Pitäisi olla! Moni "hoidosta" ja pakkolääkinnästä traumatisoitunut tai lääkevieroituksesta kärsivä jää yksin. Pitäisi olla tosielämän tarinoita koottuna psykiatrian unohtamista: ihmisistä, jotka ovat lääkkeet lopetettuaan voineet paremmin, ihmisistä jotka ovat kokeneet vieroitusoireita lääkkeistä, ihmisistä jotka on saaneet vakaviakin haittoja lääkkeistä, ihmisistä jotka on traumatisoituneet pakkohoidosta yms. Psyykenlääkkeet eivät ole mitään loistavaa turvallista aina ihmisen parhaaksi olevaa täsmähoitoa(millä ne oikeutetaan) ja voivat sisältää paljonkin haittoja.

suffering-- kirjoitti:

"Suomessa ei ole myöskään mitään ex-potilaiden tai muuten psykiatrialle kriittisten ihmisten järjestöä". Niin tai joka oikeasti ajaa näiden oikeuksia, oikeutta kieltäytyä pakkolääkkeistä.

Pitäisi olla! Moni "hoidosta" ja pakkolääkinnästä traumatisoitunut tai lääkevieroituksesta kärsivä jää yksin. Pitäisi olla tosielämän tarinoita koottuna psykiatrian unohtamista: ihmisistä, jotka ovat lääkkeet lopetettuaan voineet paremmin, ihmisistä jotka ovat kokeneet vieroitusoireita lääkkeistä, ihmisistä jotka on saaneet vakaviakin haittoja lääkkeistä, ihmisistä jotka on traumatisoituneet pakkohoidosta yms. Psyykenlääkkeet eivät ole mitään loistavaa turvallista aina ihmisen parhaaksi olevaa täsmähoitoa(millä ne oikeutetaan) ja voivat sisältää paljonkin haittoja.

Lue lisää

Suomessa ei ainakaan vielä valitettavasti ole. Juha Kurvinenhan kertoi, että joku porukka kokoontuu silloin tällöin käymään yhdessä läpi alistetuksi ja pahoinpidellyksi joutumisen kokemusta psykiatrisissa laitoksissa ja järjestelmässä yleensä. Se on vähän kuin jotkut juutalaiset kokoontuivat muistamaan alistetuksi ja pahoinpidellyksi tulemista säännöllisesti holokaustin jälkeen.

suffering-- kirjoitti:

"Suomessa ei ole myöskään mitään ex-potilaiden tai muuten psykiatrialle kriittisten ihmisten järjestöä". Niin tai joka oikeasti ajaa näiden oikeuksia, oikeutta kieltäytyä pakkolääkkeistä.

Pitäisi olla! Moni "hoidosta" ja pakkolääkinnästä traumatisoitunut tai lääkevieroituksesta kärsivä jää yksin. Pitäisi olla tosielämän tarinoita koottuna psykiatrian unohtamista: ihmisistä, jotka ovat lääkkeet lopetettuaan voineet paremmin, ihmisistä jotka ovat kokeneet vieroitusoireita lääkkeistä, ihmisistä jotka on saaneet vakaviakin haittoja lääkkeistä, ihmisistä jotka on traumatisoituneet pakkohoidosta yms. Psyykenlääkkeet eivät ole mitään loistavaa turvallista aina ihmisen parhaaksi olevaa täsmähoitoa(millä ne oikeutetaan) ja voivat sisältää paljonkin haittoja.

Lue lisää

Olen samaa mieltä.Olen haaveillut että joku uskaltaisiperustaa Psykiatrian uhrit -järjestön levittämään tietoa siitä mitä huonot väkivaltaiset psykiatrit tekevät ja vapauttamaan ihmisiä heidän vaikutuspiiristään.

parannus kirjoitti:

Minulla oli keväällä ensimmäinen psykoosini... En kuullut ääniä tai kokenut muitakaan harhoja mutta tietoisuus minusta itsestäni laajeni aivan käsittämättömästi. Kerkesin käydä koko prosessin läpi ennen lääkityksen aloittamista,jonka aloittamisen nyt koenkin olevan suurin virheeni. Voisin kuvailla psykoosiani eräänlaisena henkisenä heräämisenä moni turha ajatusmalli muuttui paljon paremmaksi, turha vihaisuus ja katkeruus jäi pois. Uskon että psykoosi on eräänlainen mieltä puhdistava prosessi joka täytyy käydä läpi niin voi jatkaa elämäänsä paljon tasapainoisempana.

Lue lisää

Ennen perhetuttujen kanssa kun tapailtiin ja istuttiin iltaa yhdessä ja syötiin. Yhdessä,yössä tapahtui niin että erään perheen vaimo joutui psykoosiin oli kuulemma saanut herätyksen ja tullut uskoon.
Niin että mies ei jaksanut hänen kanssaan ja heille tuli ero, koska nainen eli ihan toisissa maailmoissa se kun hänen miehensä .ei tietenkään halunnut lääkkeitä ja puheli kielillä yhtämittaa naapuritkin olivat höntä yhtä äkkiä alkaneet vainoamaan , ja ruokakin oli myrkytetty jääkaapissa, niin että näin sitä käy kun aivoissa jotenkin menee kaikki päälaelleen . Miehestä tuli yksinhuoltaja .

Jep.

Väite, että "psykoosi tuhoaa aivoja" on suoranainen vale. Ei kannata luottaa kyseiseen puoskariin.

hthttr kirjoitti:

Väite, että "psykoosi tuhoaa aivoja" on suoranainen vale. Ei kannata luottaa kyseiseen puoskariin.

Nämä ihmiset lukevat paljon konspiraatio teorioita ja uskovat niihin mielummin kun tieteeseen jossa on kokemusta näistä sairauksista ollut vuosikymmeniä ja lääkkeitäkin tullut enemmän vuosien mittaan lieventämään ihmisen olotilaa.

Tarkoitat säälin sijaan varmaan väheksyntää. Psykiatrit eivät paljoa sääliä tunne.

Tyypillistä alemmuuden tunnetta joka oåkuuluunjuuri psyykkisten sairauksien kuvaan.
Hoitajat yrittävät kääntää negatiivisen ajattelumallin ihmisessä joka koko ajan näkee muissa vikoja eikä koskaan itsessään.
Ja eivät ala edes kuuntelemaan juttuja joissa syytellään toisi ihmisiä asioista siis omia kokemuksia jotka eivät useinkaan ole mutta kun ihmisen harhaluuloja .

Mitä tulee teidän molempien kokemuksiin niin sanotusta psykoterapiasta tai vastapuolen tapaamisesta ja keskusteluista yleensä, katsokaa oheinen klippi ja kuunnelkaa erityisellä tarkkaavaisuudella mitä vanhempi herra kohdasta 4:40 eteenpäin sanoo.

May, Rogers, Satir, and Szasz at The Evolution of Psychotherapy conference, 1985
https://www.youtube.com/watch?v=crKiDBZ4GRY

"Psykiatrian uhreja, potilaita, kohdellaan huonommin kuin vankilaan tuomittuja rikollisia. Rikoksen tehneille ennen vangitsemista sanotaan suoraan: 'Kaikkea mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan.' Kuka sanoo tätä potilaille?"

He ovat osastoilla kuin vankeja ilman tehtyä rikosta. "Rikoksena" sosiaalisten normien rikkominen, erikoinen käytös,mielisairaus tai itsetuhoisuus.

Kaikkea mitä sanot psykiatrille, voidaan käyttää sinua vastaan hänen vääristellessä sanojasi ja käyttää pakkolääkinnän oikeutuksena. Lausunnoista voi olla hankala tunnistaa itseään. Diagnoosien teko menee ihmisen aidon ymmärtämisen ja kuuntelemisen edelle, sillä koko psykiatria perustuu diagnoosin tekoon, josta ei ole välttämättä apua ihmiselle, jopa haittaa ja diagnoosi voi olla vääräkin. Vaikka luulisit että psykiatri sympaattisena kuuntelee juttujasi, hän etsii kokoajan vain mikä sinussa on vikana ja mikä kemikaali auttaisi. Muista, että avaudut ihmiselle joka voi laittaa vastoin tahtoasi kemikaaleja kehoosi ja pitää sinua vangittuna, vaikka vapaaehtoisena olisit osastolle mennyt..Pitää muistaa, että väärinkäsityksiäkin voi tulla, kun lääkäri on vasta tavannut potilaan eikä tunne häntä. Silti lääkitystä tulee pelkkiin "sairaus"epäilyihinkin.

Esim. nämä röyhkeät ylimieliset omaa alaansa täynnä olevat liikaa valtaa omaavat "lääkärit" voivat sanoa ihmistä harhaiseksi, jos tämä sanoo lääkkeiden olevan haitallisia, vaarallisia tai terveydelle vaarallisia ja harhaisuuden perusteella lääkitä häntä antipsykooteilla. Myös lääkkeen aiheuttamia haittoja voidaan laittaa harhoiksi, etenkin jos ne ei ole yleisiä. "Ei voi johtua lääkkeestä".

Sitten ihminen voi antipsykooteista, tai lääkekoktaileista seota tai niiden vieroituksesta, kuten muistakin tajuntaa muokkaavista päihteistä. Lääkkeistä tai niiden vieroituksesta voi tulla psykoosi. Näin psykiatri voi olla tyytyväinen diagnosointikyvystään, kun hullun diagnoosille tuli lisävarmistusta. Traumojen kanssa hoidosta potilas voi voida paljon huonommin. Osa ei kestä traumojaan, ei uskalla hakea enää apua ja tällä voi olla huonot seuraukset. Stigma ja diagnoosien kanssa eläminen voi olla hyvin raskasta, ja on aina psykoosin jälkeen lääkärien silmätikku. Osa jää koneiston uhriksi hakemaan injektioita tai menee niin huonoon kuntoon, että jää laitoskierteeseen lääkezombiksi. Kierteestä voi olla hankala päästä pois ilman tukiverkostoa varsinkin.

Kohtelu potilaalle voi olla sairaalassa karmeampaa kuin vankilassa. Jos ei halua tajunnanmuokkauskemikaaleja, ne pistetään vastoin tahtoa. Vankilassa on vankina vain fyysisesti, sairaalassa jatkuvan lääkinnän uhan alla omassa mielessä kemiallisessa pakkopaidassa. lääkkeiden antoon voidaan käyttää kamalia keinoja:usean henkilön alistaessa potilasta pysymään paikallaan makuuasennossa. Tämä on väkivaltaa, ei hoitoa. Koko ylhäältä alaspäin suuntautuva lääkäri/potilassuhde on sairas, jossa lääkäri on potilaan mielen asiantuntija ja tietää mikä on hänelle parhaaksi. Mikä on sairainta, lääkäri voi tuomita potilaan inkompetentiksi päättämään hoitovalinnoistaan. Kaiken päälle viedään potilaan oma tahto, kompetenssi ja väkisin "hoidetaan" hänet (vaikka lopputulos olisi huono ja potilas kärsisi)

Kukaan ei ihmettele tai kyseenalaista vaikka potilas lähtee huonommassa kunnossa kun tuli lääkkeiden jälkeen osastolta. Sehän nyt oli se potilaan sairaus. Jos potilas valittaa kaltoinkohtelusta "hoidossa", hoitajat voi tuomita potilaan harhaiseksi ja psykoottiseksi, kuten Kupittaalla nähtiin.

Potilas on niin kauan sairaalassa kun lääkäri tahtoo. Lääkäri on portinvartijana. Asianajajaa ei ole. Oikeuteen voi valittaa, mutta muutosta lääkärin sanaan harvoin tulee

"On hyvin valheellista informaatiota ilman minkäänlaista tieteellistä näyttöä aivopestä potilas uskomaan, että esimerkiksi psykoosi on aivoille haitallista ja aivoja tuhoavaa" Ja saada uskomaan, että potilasta hyödyttää tai parantaa lukuisia välittäjäaineita ja reseptoreita muokkaava kemikaali , "lääke". He esiintyvät muka asiantuntijoina ihmisen aivokemioista, lääketieteen mielisairauksien asiantuntijoina

"Hyvin, hyvin monella psykiatrian parissa työskentelevällä on valitettavan usein sellaiset motiivit työnsä tekemiseen, mitä he eivät koskaan kenellekkään rehellisesti paljastaisi." Montaa ei varmasti edes kiinnosta auttaa ihmisiä, vaan jakaa lääkkeet ja thats it. Osa voi nauttia ihmisten alistamisesta ja käskytyksestä. Osa voi olla itsekin mielenterveydeltä häilyviä tai narsisteja

"Uskoisin, että psykiatrian uhreiksi joutuneet potilaat ovat keskimäärin hyvin hyväsydämisiä ihmisiä, ihmisiä joilla on potentiaalia oikeasti tehdä maailmasta parempi paikka, mutta joita on elämässä kohdeltu kaltoin heidän läheistensä toimesta."

Suurin osa ei ole väkivaltaisia, ei uhka kenellekään, moni kohdannut itse huonoa kohtelua. Tätä ei auta, että he usein joutuvat vielä psykiatrisen koneiston kaltoinkohtelemiksi.

Mielisairaat (eritoten psykoosi) ja laitosvanhukset ovat yhteiskuntamme eniten pohjasakkana kohdeltuja.

"Se, miten suljetut osastot kohtelevat tälläisessä kriittisessä tilassa olevia ihmisiä, on hyvin, hyvin julmaa. Se, että heille uskotellaan että heidän kokemansa herääminen on sairaus, vaikka kaikki tämän kokeneet tietävät sisimmässään että näin ei ole, on mielestäni jopa pahempaa kuin ihmisen fyysinen tappaminen."

Ihmisen lääkitseminen kuntoon, jossa hän on tunnemaailmaltaan kuin elävä kuollut on pahempaa kuin fyysinen tappaminen. Nämä lääkkeet lamaa keskushermostoa, vaikuttaa siihen ja muihin kehollisiin prosesseihin. Jos niin haluaa itselleen tehdä, se on ok, mutta jos pakotetaan tekemään itselleen tällaista, se on pahoinpitely.

hoitoa ei ole tajunnan lamaaminen. Psykiatrit valehtelevat sen olevan.

On paljon ihmisiä joita on kohdeltumkaltoin ja silti heistä on tullut malli ihmisiä joilla on hyvä koulutus ja työ. Joten se miten näkee kaltoin kohtelemisen ratkaisee asiat , terve ihminen ei anna asioiden vaikuttaa itseensä , herkkä ja kaiken vastaanottavainen lannistuu koska on altis juuri huonoon mielenterveyteen , ja olisi tullut varmasti sairaaksi myös jos olisi ollut toisessa kodissa kasvamassa

kipukpiih kirjoitti:

"Se, miten suljetut osastot kohtelevat tälläisessä kriittisessä tilassa olevia ihmisiä, on hyvin, hyvin julmaa. Se, että heille uskotellaan että heidän kokemansa herääminen on sairaus, vaikka kaikki tämän kokeneet tietävät sisimmässään että näin ei ole, on mielestäni jopa pahempaa kuin ihmisen fyysinen tappaminen."

Ihmisen lääkitseminen kuntoon, jossa hän on tunnemaailmaltaan kuin elävä kuollut on pahempaa kuin fyysinen tappaminen. Nämä lääkkeet lamaa keskushermostoa, vaikuttaa siihen ja muihin kehollisiin prosesseihin. Jos niin haluaa itselleen tehdä, se on ok, mutta jos pakotetaan tekemään itselleen tällaista, se on pahoinpitely.

hoitoa ei ole tajunnan lamaaminen. Psykiatrit valehtelevat sen olevan.

Lue lisää

Ompa kumma ammatti jossa valehdellaan vaan,eiköhän ole aika tarkistaa hieman omaa vointiaan kun aletaan syyttämään ihmisiä valehtelusta. Psykiatrit tekevät todella työtä että saisivat autettu ihmistä joka ei ehkä tiedä miten lääkkeet auttavat edes.
Joten ykeensä nämä sairaudet ovat sellaisia että melkein joka potilas kertoo samalaisen tarinan miten voi, se om psykiatrin arkipäivää ja heille se eimole mitenkään erikoista kuten se on ehkä potilaalle, parannusta ehkä siihen että selvittäisivät potilaalle miten lääkkeet otetaan ja minkä kanssa ja miten ne alkavat vaikuttamaan. Jos nyt ennnakkoluuloinen ihminen edes on vatsaan ottavainen selityksille missä on tieteellinen pohja.
Ei ihme että moni voi huonosti kun lukee näitä juttuja kerta kerran jälkeen eikä uskalla mennä hakemaan hoitoa. Niin että oletkos ajatellut miksi lääkäri sinulle valehtelisi , et oeple mitenkään erikois tapaus jota pitäisi mielestäsi hoitaa jollain hoitomuodolla mitä ei ole olemassakaan, vaan ihan tavallinen ihminen joka on sairastunut psykoosiin johon on apu saatavilla. Paras kun lopettelette nämä mielikuvitus kirjoitukset siten autatte itseänne ja niitä joilla on hyvin huono olo ja jotka tarvitsevat lääkärin apua.
Joten kummallisia hörhöjä kun näille nyt on lääkäritkin alkaneet valehtelemaan , kuinkahan oikein käsitetään psykiatrinen hoito, sillä kaikki tiedot potilaasta kirjoitetaan ylös, ja kuka heistä alkaisi vaarantamaan ammattiaan valehtelemalla kun vaan tekevät työtään, josta moni ei tiedä mitään millaista se on.
Edes , ainoastaan omat kuvitelmansa. Jos vaikka valittaa lääkärille että voi huonosti lääkkeistä niin kyllä koulutettu psykiatri tietää jos voi huonosti lääkkeistä tai ainoastaan sairaudestaan . Niin että oaska puhetta kaikki valehtelemisesta , se on mahdottomuus heidän ammatissaan

Anonyymi kirjoitti:

Ompa kumma ammatti jossa valehdellaan vaan,eiköhän ole aika tarkistaa hieman omaa vointiaan kun aletaan syyttämään ihmisiä valehtelusta. Psykiatrit tekevät todella työtä että saisivat autettu ihmistä joka ei ehkä tiedä miten lääkkeet auttavat edes.
Joten ykeensä nämä sairaudet ovat sellaisia että melkein joka potilas kertoo samalaisen tarinan miten voi, se om psykiatrin arkipäivää ja heille se eimole mitenkään erikoista kuten se on ehkä potilaalle, parannusta ehkä siihen että selvittäisivät potilaalle miten lääkkeet otetaan ja minkä kanssa ja miten ne alkavat vaikuttamaan. Jos nyt ennnakkoluuloinen ihminen edes on vatsaan ottavainen selityksille missä on tieteellinen pohja.
Ei ihme että moni voi huonosti kun lukee näitä juttuja kerta kerran jälkeen eikä uskalla mennä hakemaan hoitoa. Niin että oletkos ajatellut miksi lääkäri sinulle valehtelisi , et oeple mitenkään erikois tapaus jota pitäisi mielestäsi hoitaa jollain hoitomuodolla mitä ei ole olemassakaan, vaan ihan tavallinen ihminen joka on sairastunut psykoosiin johon on apu saatavilla. Paras kun lopettelette nämä mielikuvitus kirjoitukset siten autatte itseänne ja niitä joilla on hyvin huono olo ja jotka tarvitsevat lääkärin apua.
Joten kummallisia hörhöjä kun näille nyt on lääkäritkin alkaneet valehtelemaan , kuinkahan oikein käsitetään psykiatrinen hoito, sillä kaikki tiedot potilaasta kirjoitetaan ylös, ja kuka heistä alkaisi vaarantamaan ammattiaan valehtelemalla kun vaan tekevät työtään, josta moni ei tiedä mitään millaista se on.
Edes , ainoastaan omat kuvitelmansa. Jos vaikka valittaa lääkärille että voi huonosti lääkkeistä niin kyllä koulutettu psykiatri tietää jos voi huonosti lääkkeistä tai ainoastaan sairaudestaan . Niin että oaska puhetta kaikki valehtelemisesta , se on mahdottomuus heidän ammatissaan

Lue lisää

Niin onko sulla henkilökohtaista kokemusta asioista (siis koetusta psykoosista omassa elämässäsi) kun tulet tähän ketjuun kirjoittamaan?

Tää ketju on yksi lempiketjuistani tällä foorumilla, koska ihmiset kertovat kokemuksiaan siitä mitä jopa positiivista psykoositilasta on voinut aueta heidän itseymmärryksensä nousuna ja negatiivisista seurauksista mitä neurolepteistä ja psykiatrian hoitomallista on voinut seurata.

Olen kokenut elämäni ainoan "psykoottisen masennuksen " lääkevieroituksessa koko pitkään käyttämistäni masennuslääkkeistä. Lääkevieroitus sotki uneni ja puhkaisi ahdistusta mistä lähti alamäki. Psykiatrian aineet vaikuttaa unen arkkitehtuuriin koska uni on kemiallinen prosessi jossa jokaisella välittäjäaineella on oma roolinsa. Esim masennuslääkepakkausselosteessakin mainitaan unen ongelmat yhtenä vieroitusoireena ja haittana. Sitä ei kyllin voisi tosin korostaa mitä negatiivista siitä voi seurata unelle. Unen häiriöityminen on mielestäni merkittävä riskitekijä sille että ihmisellä alkaa viiraamaan koska pelkkä univaje ja nukkumattomuus riittävän pitkään voi saada itse kelläkin viiraamaan päässä. Kokemukseni on että monet psyykenlääkkeet sotkee vieroituksessa unta.

Sen sijaan että minulla olisi ollut ymmärrys itseni turvallisesta vieroittamisesta ja itsehoitotaidoista vieroituksen aikana (mitkä opin vertaisilta, en psykiatrialta lopussa) ja olisin vähentänyt stressiä (koska vieroitus heikensi kykyä kestää stressiä) vedin annoksen siht nopeaa alas melko hektisessä elämäntilanteessa. Romahdin.

Mitäs psykiatria teki? Kielsi vieroitusoireeni kun ne olisi kuulemma pitänyt olla ohi muutamaa viikkoa myöhemmin. Aivan selkeää dataa on olemassa nykyöän eträ vieroitusoireet voi olla hankalampia ja pitkäkestoisempia ja vieroitusoireiden riskiä lisää jo paketin mukaan pitkäaikaiskäyttö. Väitti että olin vain lopettanut toimivan lääkityksen ja tunki kahta kauheammin pillereitä. Itsekin vielä luotin heihin silloin että he tiesi mitä teki. Ainoa ongelma vain oli että vieroituksessa reagoin niihin lääkkeisiin huonommin kuin normaalisti. Jälkikäteen tuhansia ihmisiä omaavilla vieroitusfoorumeilla tämä sama ongelma on monella, hermosto herkistyy lääkkeiden haitoille vieroituksessa ja ihmiset sietää niitä heikommin. On mm.ilmiö nimeltä kindling, josta voi lukea.

Tuolloin ei mediassakaan puhuttu vieroitusoireista masennuslääkkeissä juurikaan. Tuntui että kukaan ei ymmärtänyt miten hirveä kokemus vieroitus oli ollut. Oli hirveää olla yksin tuossa tilanteessa vailla tukea ymmärrystä mitään ennenkuin hain vertaistukea.

Tuona aikana kun minulle määräiltiin lääkkeitä koin järkyttäviä haittoja. Pillerikasani kasvoi ja vointini heikkeni kokoajan. Oli lääkettä haittaankin. Minulla oli olo että olisin halunnut päästä nahoistani irti lopussa tuota hoitoa. Iltaisin odottelin että saan toisen lääkkeen että pystyn nukkumaan levottomien jalkojen kanssa jotka toinen lääke laukaisi.

Psykiatrian mielestä tarvitsin neuroleptejä tähän uuteen sairauteeni.

Koin pillerit psyykettä sotkevina, tunteita lamaavina, ahdistavina, ja lisäksi kun dopamiinia sotkettiin tunsin kaikkea levottomista jaloista liikkumispakon tunteeseen. Kenellä tuo ei laittaisi vähän viiraamaan jos olo on niin sangen hirveä?

Psykiatria yritti väittää että minulla on aivoja tuhoava sairaus ja neuroleptit estää psykoosin aivojen vaurioittamista (kehtaavatkin ##### väittää miettien aineiden haittoja mitä koin).

Mulla ei sanat riitä miten hirveitä lääkkeitä neuroleptit on.

Purin täysin vastoin psykiatrian ohjeita lääkkeeni enkä ole sen koommin uusiin pillereihin koskenut. Purkuvaiheessa oli unettomuutta, oloa kuin haluaisi päästä nahoistaan, kamalia vieroitusoireita. Mutta kaikki oli sen arvoista että sai itsensä takaisin. Se oli varastettuna lääkkeissä.

Tuntuu niinkuin pää selkeytyi heti.

En epäile sekuntiakaan etteikö nuo aineet voi sotkea hermostoa huonolla tavalla. Hermostossa oleva balanssi, toimiva uni ja kaikki on tärkeö osa hyvinvointia ja palautumista.

Kumpi oli ahdistavampi kokemus, lääkkeet vai psyykkinen kärsimys? Leimaaminen, lääkkeet ja haitan ignooraaminen.
Psyyke kyllä eheytyi ajan saatossa vaikka traumat jäi. Se on jännä että kaiken sen sekavuuden jälkeen aivot rakentaa ja jäsentää kaiken uudelleen ja se todentotta lisää itseymmärrystä. Terveelliset elämäntavat, henkinen tuki, kaikki tällainen auttoi. Opin itsehoitotaitoja oikeastaan parhaiten koko elämässäni lääkkeistä luopuessa.

Voin täysin ymmärtää kun jotkut sanoo että psykoottiset kokemukset vahvistaa psyykettä. Olen kohdannut synkät puolet psyykkeessäni niinä unettomina öinä. Olen kohdannut pelkoajatuksia. Olen oppinut kyseenalaistamaan. Olen oppinut arvostamaan asioita mitä minulla on enemmän, pieniäkin. Olen nähnyt mitä helvetillisiä oloja voi ihminen tässä elämässä kokea.

Toki niistä kokemuksista jäi arpiakin.

Psykiatreihin en enää luota koskaan. Se tapa millä he määräsi masennuslääkkeetkin kertomatta puoliakaan niihin sisältyvistä ongelmista.

Anonyymi kirjoitti:

Ompa kumma ammatti jossa valehdellaan vaan,eiköhän ole aika tarkistaa hieman omaa vointiaan kun aletaan syyttämään ihmisiä valehtelusta. Psykiatrit tekevät todella työtä että saisivat autettu ihmistä joka ei ehkä tiedä miten lääkkeet auttavat edes.
Joten ykeensä nämä sairaudet ovat sellaisia että melkein joka potilas kertoo samalaisen tarinan miten voi, se om psykiatrin arkipäivää ja heille se eimole mitenkään erikoista kuten se on ehkä potilaalle, parannusta ehkä siihen että selvittäisivät potilaalle miten lääkkeet otetaan ja minkä kanssa ja miten ne alkavat vaikuttamaan. Jos nyt ennnakkoluuloinen ihminen edes on vatsaan ottavainen selityksille missä on tieteellinen pohja.
Ei ihme että moni voi huonosti kun lukee näitä juttuja kerta kerran jälkeen eikä uskalla mennä hakemaan hoitoa. Niin että oletkos ajatellut miksi lääkäri sinulle valehtelisi , et oeple mitenkään erikois tapaus jota pitäisi mielestäsi hoitaa jollain hoitomuodolla mitä ei ole olemassakaan, vaan ihan tavallinen ihminen joka on sairastunut psykoosiin johon on apu saatavilla. Paras kun lopettelette nämä mielikuvitus kirjoitukset siten autatte itseänne ja niitä joilla on hyvin huono olo ja jotka tarvitsevat lääkärin apua.
Joten kummallisia hörhöjä kun näille nyt on lääkäritkin alkaneet valehtelemaan , kuinkahan oikein käsitetään psykiatrinen hoito, sillä kaikki tiedot potilaasta kirjoitetaan ylös, ja kuka heistä alkaisi vaarantamaan ammattiaan valehtelemalla kun vaan tekevät työtään, josta moni ei tiedä mitään millaista se on.
Edes , ainoastaan omat kuvitelmansa. Jos vaikka valittaa lääkärille että voi huonosti lääkkeistä niin kyllä koulutettu psykiatri tietää jos voi huonosti lääkkeistä tai ainoastaan sairaudestaan . Niin että oaska puhetta kaikki valehtelemisesta , se on mahdottomuus heidän ammatissaan

Lue lisää

Niin onko sulla henkilökohtaista kokemusta asioista (siis koetusta psykoosista omassa elämässäsi) kun tulet tähän ketjuun kirjoittamaan?

Tää ketju on yksi lempiketjuistani tällä foorumilla, koska ihmiset kertovat kokemuksiaan siitä mitä jopa positiivista psykoositilasta on voinut aueta heidän itseymmärryksensä nousuna ja negatiivisista seurauksista mitä neurolepteistä ja psykiatrian hoitomallista on voinut seurata.

Olen kokenut elämäni ainoan "psykoottisen masennuksen " lääkevieroituksessa koko pitkään käyttämistäni masennuslääkkeistä. Lääkevieroitus sotki uneni ja puhkaisi ahdistusta mistä lähti alamäki. Psykiatrian aineet vaikuttaa unen arkkitehtuuriin koska uni on kemiallinen prosessi jossa jokaisella välittäjäaineella on oma roolinsa. Esim masennuslääkepakkausselosteessakin mainitaan unen ongelmat yhtenä vieroitusoireena ja haittana. Sitä ei kyllin voisi tosin korostaa mitä negatiivista siitä voi seurata unelle. Unen häiriöityminen on mielestäni merkittävä riskitekijä sille että ihmisellä alkaa viiraamaan koska pelkkä univaje ja nukkumattomuus riittävän pitkään voi saada itse kelläkin viiraamaan päässä. Kokemukseni on että monet psyykenlääkkeet sotkee vieroituksessa unta.

Sen sijaan että minulla olisi ollut ymmärrys itseni turvallisesta vieroittamisesta ja itsehoitotaidoista vieroituksen aikana (mitkä opin vertaisilta, en psykiatrialta lopussa) ja olisin vähentänyt stressiä (koska vieroitus heikensi kykyä kestää stressiä) vedin annoksen siht nopeaa alas melko hektisessä elämäntilanteessa. Romahdin.

Mitäs psykiatria teki? Kielsi vieroitusoireeni kun ne olisi kuulemma pitänyt olla ohi muutamaa viikkoa myöhemmin. Aivan selkeää dataa on olemassa nykyöän eträ vieroitusoireet voi olla hankalampia ja pitkäkestoisempia ja vieroitusoireiden riskiä lisää jo paketin mukaan pitkäaikaiskäyttö. Väitti että olin vain lopettanut toimivan lääkityksen ja tunki kahta kauheammin pillereitä. Itsekin vielä luotin heihin silloin että he tiesi mitä teki. Ainoa ongelma vain oli että vieroituksessa reagoin niihin lääkkeisiin huonommin kuin normaalisti. Jälkikäteen tuhansia ihmisiä omaavilla vieroitusfoorumeilla tämä sama ongelma on monella, hermosto herkistyy lääkkeiden haitoille vieroituksessa ja ihmiset sietää niitä heikommin. On mm.ilmiö nimeltä kindling, josta voi lukea.

Tuolloin ei mediassakaan puhuttu vieroitusoireista masennuslääkkeissä juurikaan. Tuntui että kukaan ei ymmärtänyt miten hirveä kokemus vieroitus oli ollut. Oli hirveää olla yksin tuossa tilanteessa vailla tukea ymmärrystä mitään ennenkuin hain vertaistukea.

Tuona aikana kun minulle määräiltiin lääkkeitä koin järkyttäviä haittoja. Pillerikasani kasvoi ja vointini heikkeni kokoajan. Oli lääkettä haittaankin. Minulla oli olo että olisin halunnut päästä nahoistani irti lopussa tuota hoitoa. Iltaisin odottelin että saan toisen lääkkeen että pystyn nukkumaan levottomien jalkojen kanssa jotka toinen lääke laukaisi.

Psykiatrian mielestä tarvitsin neuroleptejä tähän uuteen sairauteeni.

Koin pillerit psyykettä sotkevina, tunteita lamaavina, ahdistavina, ja lisäksi kun dopamiinia sotkettiin tunsin kaikkea levottomista jaloista liikkumispakon tunteeseen. Kenellä tuo ei laittaisi vähän viiraamaan jos olo on niin sangen hirveä?

Psykiatria yritti väittää että minulla on aivoja tuhoava sairaus ja neuroleptit estää psykoosin aivojen vaurioittamista (kehtaavatkin ##### väittää miettien aineiden haittoja mitä koin).

Mulla ei sanat riitä miten hirveitä lääkkeitä neuroleptit on.

Purin täysin vastoin psykiatrian ohjeita lääkkeeni enkä ole sen koommin uusiin pillereihin koskenut. Purkuvaiheessa oli unettomuutta, oloa kuin haluaisi päästä nahoistaan, kamalia vieroitusoireita. Mutta kaikki oli sen arvoista että sai itsensä takaisin. Se oli varastettuna lääkkeissä.

Tuntuu niinkuin pää selkeytyi heti.

En epäile sekuntiakaan etteikö nuo aineet voi sotkea hermostoa huonolla tavalla. Hermostossa oleva balanssi, toimiva uni ja kaikki on tärkeö osa hyvinvointia ja palautumista.

Kumpi oli ahdistavampi kokemus, lääkkeet vai psyykkinen kärsimys? Leimaaminen, lääkkeet ja haitan ignooraaminen.
Psyyke kyllä eheytyi ajan saatossa vaikka traumat jäi. Se on jännä että kaiken sen sekavuuden jälkeen aivot rakentaa ja jäsentää kaiken uudelleen ja se todentotta lisää itseymmärrystä. Terveelliset elämäntavat, henkinen tuki, kaikki tällainen auttoi. Opin itsehoitotaitoja oikeastaan parhaiten koko elämässäni lääkkeistä luopuessa.

Voin täysin ymmärtää kun jotkut sanoo että psykoottiset kokemukset vahvistaa psyykettä. Olen kohdannut synkät puolet psyykkeessäni niinä unettomina öinä. Olen kohdannut pelkoajatuksia. Olen oppinut kyseenalaistamaan. Olen oppinut arvostamaan asioita mitä minulla on enemmän, pieniäkin. Olen nähnyt mitä helvetillisiä oloja voi ihminen tässä elämässä kokea.

Toki niistä kokemuksista jäi arpiakin.

Psykiatreihin en enää luota koskaan. Se tapa millä he määräsi masennuslääkkeetkin kertomatta puoliakaan niihin sisältyvistä ongelmista.

Anonyymi kirjoitti:

Niin onko sulla henkilökohtaista kokemusta asioista (siis koetusta psykoosista omassa elämässäsi) kun tulet tähän ketjuun kirjoittamaan?

Tää ketju on yksi lempiketjuistani tällä foorumilla, koska ihmiset kertovat kokemuksiaan siitä mitä jopa positiivista psykoositilasta on voinut aueta heidän itseymmärryksensä nousuna ja negatiivisista seurauksista mitä neurolepteistä ja psykiatrian hoitomallista on voinut seurata.

Olen kokenut elämäni ainoan "psykoottisen masennuksen " lääkevieroituksessa koko pitkään käyttämistäni masennuslääkkeistä. Lääkevieroitus sotki uneni ja puhkaisi ahdistusta mistä lähti alamäki. Psykiatrian aineet vaikuttaa unen arkkitehtuuriin koska uni on kemiallinen prosessi jossa jokaisella välittäjäaineella on oma roolinsa. Esim masennuslääkepakkausselosteessakin mainitaan unen ongelmat yhtenä vieroitusoireena ja haittana. Sitä ei kyllin voisi tosin korostaa mitä negatiivista siitä voi seurata unelle. Unen häiriöityminen on mielestäni merkittävä riskitekijä sille että ihmisellä alkaa viiraamaan koska pelkkä univaje ja nukkumattomuus riittävän pitkään voi saada itse kelläkin viiraamaan päässä. Kokemukseni on että monet psyykenlääkkeet sotkee vieroituksessa unta.

Sen sijaan että minulla olisi ollut ymmärrys itseni turvallisesta vieroittamisesta ja itsehoitotaidoista vieroituksen aikana (mitkä opin vertaisilta, en psykiatrialta lopussa) ja olisin vähentänyt stressiä (koska vieroitus heikensi kykyä kestää stressiä) vedin annoksen siht nopeaa alas melko hektisessä elämäntilanteessa. Romahdin.

Mitäs psykiatria teki? Kielsi vieroitusoireeni kun ne olisi kuulemma pitänyt olla ohi muutamaa viikkoa myöhemmin. Aivan selkeää dataa on olemassa nykyöän eträ vieroitusoireet voi olla hankalampia ja pitkäkestoisempia ja vieroitusoireiden riskiä lisää jo paketin mukaan pitkäaikaiskäyttö. Väitti että olin vain lopettanut toimivan lääkityksen ja tunki kahta kauheammin pillereitä. Itsekin vielä luotin heihin silloin että he tiesi mitä teki. Ainoa ongelma vain oli että vieroituksessa reagoin niihin lääkkeisiin huonommin kuin normaalisti. Jälkikäteen tuhansia ihmisiä omaavilla vieroitusfoorumeilla tämä sama ongelma on monella, hermosto herkistyy lääkkeiden haitoille vieroituksessa ja ihmiset sietää niitä heikommin. On mm.ilmiö nimeltä kindling, josta voi lukea.

Tuolloin ei mediassakaan puhuttu vieroitusoireista masennuslääkkeissä juurikaan. Tuntui että kukaan ei ymmärtänyt miten hirveä kokemus vieroitus oli ollut. Oli hirveää olla yksin tuossa tilanteessa vailla tukea ymmärrystä mitään ennenkuin hain vertaistukea.

Tuona aikana kun minulle määräiltiin lääkkeitä koin järkyttäviä haittoja. Pillerikasani kasvoi ja vointini heikkeni kokoajan. Oli lääkettä haittaankin. Minulla oli olo että olisin halunnut päästä nahoistani irti lopussa tuota hoitoa. Iltaisin odottelin että saan toisen lääkkeen että pystyn nukkumaan levottomien jalkojen kanssa jotka toinen lääke laukaisi.

Psykiatrian mielestä tarvitsin neuroleptejä tähän uuteen sairauteeni.

Koin pillerit psyykettä sotkevina, tunteita lamaavina, ahdistavina, ja lisäksi kun dopamiinia sotkettiin tunsin kaikkea levottomista jaloista liikkumispakon tunteeseen. Kenellä tuo ei laittaisi vähän viiraamaan jos olo on niin sangen hirveä?

Psykiatria yritti väittää että minulla on aivoja tuhoava sairaus ja neuroleptit estää psykoosin aivojen vaurioittamista (kehtaavatkin ##### väittää miettien aineiden haittoja mitä koin).

Mulla ei sanat riitä miten hirveitä lääkkeitä neuroleptit on.

Purin täysin vastoin psykiatrian ohjeita lääkkeeni enkä ole sen koommin uusiin pillereihin koskenut. Purkuvaiheessa oli unettomuutta, oloa kuin haluaisi päästä nahoistaan, kamalia vieroitusoireita. Mutta kaikki oli sen arvoista että sai itsensä takaisin. Se oli varastettuna lääkkeissä.

Tuntuu niinkuin pää selkeytyi heti.

En epäile sekuntiakaan etteikö nuo aineet voi sotkea hermostoa huonolla tavalla. Hermostossa oleva balanssi, toimiva uni ja kaikki on tärkeö osa hyvinvointia ja palautumista.

Kumpi oli ahdistavampi kokemus, lääkkeet vai psyykkinen kärsimys? Leimaaminen, lääkkeet ja haitan ignooraaminen.
Psyyke kyllä eheytyi ajan saatossa vaikka traumat jäi. Se on jännä että kaiken sen sekavuuden jälkeen aivot rakentaa ja jäsentää kaiken uudelleen ja se todentotta lisää itseymmärrystä. Terveelliset elämäntavat, henkinen tuki, kaikki tällainen auttoi. Opin itsehoitotaitoja oikeastaan parhaiten koko elämässäni lääkkeistä luopuessa.

Voin täysin ymmärtää kun jotkut sanoo että psykoottiset kokemukset vahvistaa psyykettä. Olen kohdannut synkät puolet psyykkeessäni niinä unettomina öinä. Olen kohdannut pelkoajatuksia. Olen oppinut kyseenalaistamaan. Olen oppinut arvostamaan asioita mitä minulla on enemmän, pieniäkin. Olen nähnyt mitä helvetillisiä oloja voi ihminen tässä elämässä kokea.

Toki niistä kokemuksista jäi arpiakin.

Psykiatreihin en enää luota koskaan. Se tapa millä he määräsi masennuslääkkeetkin kertomatta puoliakaan niihin sisältyvistä ongelmista.

Lue lisää

Psykiatria aina muistaa pelotella esim kannabispsykooseista mutta kannattaisi tehdä tutkimusta voisko heidän aineidensa käytön vieroitus altistaa etenkin unen häiriintymisen vuoksi psykooseille...

Ja mun ei oikeastaan tarvi edes itse selittää millainen olo lääkkeistä tuli. Yksi psykiatri nimittäin selittää jo aika hyvin sen tässä artikkelissa joka kokeili osana erästä tutkimusta neuroleptejä:

https://rxisk.org/wp-content/uploads/2018/08/Gwen-Jones-Edwards.pdf

Samaistun moneen kohtaan.

Hän jopa kuvaa että kokemuksesta jäi traumoja (jotka kesti pitkään) ja sitä sekaannuttavaa hajaannuttavaa kokemusta millainen se oli. Taisi olla hyvin opettavainen kokemus hänelle. Ilman tuollaisia kokemuksia vain oppikirjatiedon varassa ja omaan subjektiiviseen kokemukseen hoitotyöstä voi jäädä asioita oppimatta. Hän vielä sanoikin että tuo kokemus on jatkossa mielessä aineita määrätessä.

Mikä kokemuksessa oli hirveintä oli se kaikki denialismi lääkkeiden negatiivisesta vaikutuksesta itseeni mitä koin psykiatrian palveluissa silloin ja se kaikki yksinolo sen kokemuksen kanssa mihin auttoi onneksi vertaiset jotka sanoi että ei * että nuo on kamalia pillereitä. Leimaaminen oli hirveää psykiatrian palveluissa jolloin sua kohdellaan kuin jonain aivosairaana höppänänä joka ei ymmärrä vain että pitää vaan käyttää aineita mistä tulee kamala olla. Sun oireet pitää lamata. Niirä ei yritetä ymmärtää. Sut vain lääkitään zombiksi. Ja kun tulee kamala olla lääkkeistä se on vain sun sairaus. Mulla psykoosi puhkesi siis vieroituksessa LÄÄKEKOKEILUN ainana joka ei sopinut.

Mua huvittaa tän yhden kirjoittajan usko psykiatrian erehtymättömyyteen ja kaikkivoipuuteen.

En voi edes sanoin kuvata sitä helpottumisen tunnetta mikä tuli kun luovuin aineista ja pää selkiytyi enemmän ja enemmän. Siinä oli semmonen olo kuin ois saanut itsensä takaisin. Sittemmin en vuosiin enää ole aineisiin koskenut.

Psykoosi ei ainakaan itselläni ole mitenkään sellainen tila että ajattelisin siitä samoin kuin psykiatria enää koska näin että psyyke voi ilman mitään neuroleptejä siitä eheytyä vaikka lopetin aineet kun psykiatrian mielestä ei olis pitänyt. Psykoosi voi olla monelle myös suojamekanismi jolloin ihminen menee kuin toiseen tilaan koska oikean todellisuuden kohtaaminen on liian raskasta. Kun saa oikeanlaista henkistä tukea, on turvallinen olo tila voi väistyä ihan itsestään ainakin mun kokemuksen mukaan. Ihmisaivot on hyvin kyvykkäitä prosessoimaan ja itsereflektoimaan ja jäsentämään, mitä psykiatria vähättelee.

Psykoositila laittaa ihmisen ajattelemaan uusista näkökulmista, kohtaamaan pelkoja ja mörköjä sekä voi oikeasti avartaa ajattelua. Kun jälkikäteen prosessoi ymmärtää psyykettään paremmin ja ymmärtää että ahaa tuo irrationaalinen ajatus olikin ymmärrettäv. Oireet ei tunnukaan enää niin irrationaalisilta. Se on kontakti alitajuntaan. Psykiatrian mielestä kyseessä on sairaus jota pitää hoitaa tunteiden kokemista, sedaatiota lisäävillä kesgushermostoa lamaavilla aineilla.

Se kaikki ihmisten höppänältä kuulostava puhe psykoosissa voi olla ihan ymmärrettävää esim ja kertoo erikoisella tavalla ahdistavista kokemuksista ja epäluottamuksesta toisiin. Toki se kuulostaa erikoiselta.

Itse en koskaan nähnyt mitään näkyjä, tai kuullut halluja tai mitään. Koen että psykoosi oli henkisen ylikuormituksen ja univajeen ilmenemä. Kuvaisin sitä kuin suodatin ei olisi toiminut alitajunnasta tulevan ajatuksenvirran suodattamiseen tai kuin olisit unessa hereillä. Pahimmillaan painajaisunessa, eli ei se mitään helppoa ollut.

Mietin myös mikä osa psykoosista oli sitä että nuo lääkkeet esti prosessointia normaalisti ja muutti ajattelua. Vääristi sitä lisäten sekavuutta ja vieroitukset puhkaisi depersonalisaatiota. Se on aika summamutikassa toisten aivojen ja tunne-elämän veivaamista alkaa randomilla jotain välittäjäaineita muokkaamaan.

Ihmisillä on erilaisia selviytymismekanismeja ja uskon että nuo pillerit voi haitata niitä. Uskon että nuo aineet voi ihmisestä riippuen jopa lisätä pakkomielteistä ajattelua, estää kunnollista asioiden prosessointia (haittaavat aivotoimintaa ja rappeuttavat kognitiivisia kykyjä), lisätä impulsiivisuutta, vähentää kykyä tuntea tai laittaa esim vieroituksessa tunteet heittelemään. Jollakin jopa lisätä sekavuutta kun pää on jossain aineessa mikä ei vaikutakaan hyvin. Entäs kun saat jonkun haitan, nekin voi vaikuttaa negatiivisesti psyykeeseen. Se on kumma että psykiatria ignooraa kaiken tämän.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria aina muistaa pelotella esim kannabispsykooseista mutta kannattaisi tehdä tutkimusta voisko heidän aineidensa käytön vieroitus altistaa etenkin unen häiriintymisen vuoksi psykooseille...

Ja mun ei oikeastaan tarvi edes itse selittää millainen olo lääkkeistä tuli. Yksi psykiatri nimittäin selittää jo aika hyvin sen tässä artikkelissa joka kokeili osana erästä tutkimusta neuroleptejä:

https://rxisk.org/wp-content/uploads/2018/08/Gwen-Jones-Edwards.pdf

Samaistun moneen kohtaan.

Hän jopa kuvaa että kokemuksesta jäi traumoja (jotka kesti pitkään) ja sitä sekaannuttavaa hajaannuttavaa kokemusta millainen se oli. Taisi olla hyvin opettavainen kokemus hänelle. Ilman tuollaisia kokemuksia vain oppikirjatiedon varassa ja omaan subjektiiviseen kokemukseen hoitotyöstä voi jäädä asioita oppimatta. Hän vielä sanoikin että tuo kokemus on jatkossa mielessä aineita määrätessä.

Mikä kokemuksessa oli hirveintä oli se kaikki denialismi lääkkeiden negatiivisesta vaikutuksesta itseeni mitä koin psykiatrian palveluissa silloin ja se kaikki yksinolo sen kokemuksen kanssa mihin auttoi onneksi vertaiset jotka sanoi että ei * että nuo on kamalia pillereitä. Leimaaminen oli hirveää psykiatrian palveluissa jolloin sua kohdellaan kuin jonain aivosairaana höppänänä joka ei ymmärrä vain että pitää vaan käyttää aineita mistä tulee kamala olla. Sun oireet pitää lamata. Niirä ei yritetä ymmärtää. Sut vain lääkitään zombiksi. Ja kun tulee kamala olla lääkkeistä se on vain sun sairaus. Mulla psykoosi puhkesi siis vieroituksessa LÄÄKEKOKEILUN ainana joka ei sopinut.

Mua huvittaa tän yhden kirjoittajan usko psykiatrian erehtymättömyyteen ja kaikkivoipuuteen.

En voi edes sanoin kuvata sitä helpottumisen tunnetta mikä tuli kun luovuin aineista ja pää selkiytyi enemmän ja enemmän. Siinä oli semmonen olo kuin ois saanut itsensä takaisin. Sittemmin en vuosiin enää ole aineisiin koskenut.

Psykoosi ei ainakaan itselläni ole mitenkään sellainen tila että ajattelisin siitä samoin kuin psykiatria enää koska näin että psyyke voi ilman mitään neuroleptejä siitä eheytyä vaikka lopetin aineet kun psykiatrian mielestä ei olis pitänyt. Psykoosi voi olla monelle myös suojamekanismi jolloin ihminen menee kuin toiseen tilaan koska oikean todellisuuden kohtaaminen on liian raskasta. Kun saa oikeanlaista henkistä tukea, on turvallinen olo tila voi väistyä ihan itsestään ainakin mun kokemuksen mukaan. Ihmisaivot on hyvin kyvykkäitä prosessoimaan ja itsereflektoimaan ja jäsentämään, mitä psykiatria vähättelee.

Psykoositila laittaa ihmisen ajattelemaan uusista näkökulmista, kohtaamaan pelkoja ja mörköjä sekä voi oikeasti avartaa ajattelua. Kun jälkikäteen prosessoi ymmärtää psyykettään paremmin ja ymmärtää että ahaa tuo irrationaalinen ajatus olikin ymmärrettäv. Oireet ei tunnukaan enää niin irrationaalisilta. Se on kontakti alitajuntaan. Psykiatrian mielestä kyseessä on sairaus jota pitää hoitaa tunteiden kokemista, sedaatiota lisäävillä kesgushermostoa lamaavilla aineilla.

Se kaikki ihmisten höppänältä kuulostava puhe psykoosissa voi olla ihan ymmärrettävää esim ja kertoo erikoisella tavalla ahdistavista kokemuksista ja epäluottamuksesta toisiin. Toki se kuulostaa erikoiselta.

Itse en koskaan nähnyt mitään näkyjä, tai kuullut halluja tai mitään. Koen että psykoosi oli henkisen ylikuormituksen ja univajeen ilmenemä. Kuvaisin sitä kuin suodatin ei olisi toiminut alitajunnasta tulevan ajatuksenvirran suodattamiseen tai kuin olisit unessa hereillä. Pahimmillaan painajaisunessa, eli ei se mitään helppoa ollut.

Mietin myös mikä osa psykoosista oli sitä että nuo lääkkeet esti prosessointia normaalisti ja muutti ajattelua. Vääristi sitä lisäten sekavuutta ja vieroitukset puhkaisi depersonalisaatiota. Se on aika summamutikassa toisten aivojen ja tunne-elämän veivaamista alkaa randomilla jotain välittäjäaineita muokkaamaan.

Ihmisillä on erilaisia selviytymismekanismeja ja uskon että nuo pillerit voi haitata niitä. Uskon että nuo aineet voi ihmisestä riippuen jopa lisätä pakkomielteistä ajattelua, estää kunnollista asioiden prosessointia (haittaavat aivotoimintaa ja rappeuttavat kognitiivisia kykyjä), lisätä impulsiivisuutta, vähentää kykyä tuntea tai laittaa esim vieroituksessa tunteet heittelemään. Jollakin jopa lisätä sekavuutta kun pää on jossain aineessa mikä ei vaikutakaan hyvin. Entäs kun saat jonkun haitan, nekin voi vaikuttaa negatiivisesti psyykeeseen. Se on kumma että psykiatria ignooraa kaiken tämän.

Lue lisää

Jälkikäteen luin avoimen dialogin mallista ja uskon että on hyvin hyödyllistä käydä dialogia vaikka jollakin on psykoosi ja jäsentää kokemaansa. Uskon että tuo malli on paljon kunnollisempi tapa hoitaa kärsivää ihmistä jossa ymmärretään mielen ongelmien sosiaalinen ulottuvuus yhteydessä sosiaaliseen toimintaympäristöön missä ihminen elämäänsä elää. Jos jotain pillereitä käytetäänkin, ne myös nähdään mahdollisesti tunneprosessointia myös haittaavina potentiaalisesti jossain tapauksissa.

Nykyinen "lamataan ihminen psykoottisine ajatuksineen aineilla heti kun vain ehditään sairaus/diagnoosikeskeinen" malli saaden ihminen melkein pelkäämään omaa sisäistä maailmaansa (kun se pitää lamata) on kyllä aika alkeellinen ja vahingoittav. Ihminen voi tulla hyvin muuttuneena neurolepteissä osastolta. En voi edes riittävästi painottaa kuinka uskon kuinka vahingoittavia nuo aineet on.

Toki ei varmaan kaikille jotka ilmeisesti eivät arvosta tunneherkkyyttään, kognitiivista kapasiteettiaan ynnä muuta ja haluavat elää turrempana.

Mielestäni psykoositilasta poispääsyssä on tärkeää se että on ihmisiä ympärillä jotka pyrkivät ymmärtämään, eivät leimaa, ihminen otetaan osaksi sosiaalista yhteisöään. Valitettavasti tähän hoitomalli ei tue stigmatisoidessaan ihmisiä.
Osa on onnekkaampia, on esim ymmärtäväinen lähipiiri. Ihmisen henkisen puolen tarpeet on sellaisia ettei niitä koskaan psykiatria voi korvata, esim kontakti muihin ihmisiin esim ystävyyssuhteet

Psykiatrialle on oikeasti yksi lysti mikä ihmisten elämänlaatu on oman kokemukseni mukaan aineissa tai hoidolla. He jatkavat monien ihmisten satuttamista harhaisella hoitomallillaan joka ei tosiaankaan aina vastaa yksilöllisiin tarpeisiin.

Törmäsin joskus yhteen huomattavan pitkän päihdehistorian omaavaan henkilöön jolla oli raskas neuroleptilääkitys. En ihmettelisi lainkaan että aivoissa olisi jotain rappeumaa koska hänen estonsa oli täysin hävinneet keskustelussa. Kannattaa suojella aivojaan eri niitä rappeuttavilta aineita ja elää terveellisesti. Siinä on lähtökohta sille että onko kroonikko vai ei.

https://www.youtube.com/watch?v=xAmZII6hXZc

Tossa vielä video jos kirjaa ei halua lukea :)

Hoito voi muuttua tahdosta riippumattomaksi milloin vain.

Vapaaehtoisesti osastolle hoitoon mennyt voidaan heittää osastolta ulos, jos hän kieltäytyy lääkityksestä.
Mieltävät sen kai niin, ettei potilas halua osallistua/sitoutua hoitoonsa.
Tai hoito voidaan muuttaa pakkohoidoksi, jolloin kenties lääkitsevät pakolla.

https://www.madinamerica.com/2016/12/right-to-refuse-psychiatric-treatment/

Kirjoitus aiheeseen liittyen

Psykiatrinen sairaus on metafora. Ei sellaisia sairauksia ole kirjaimellisesti olemassakaan. Sairauksiin joita ei ole olemassa ei voi olla parannuskeinojakaan.

Ihmiselämän ongelmien ratkaiseminen ei ole lääketieteellinen asia.

Syöpä taas on oikea, kirjaimellinen sairaus, joten analogiasi ei ole validi.

Mitä sinäkin miikanaahum, uskonnon mädättämä hihhuli, muka lääketieteestä tiedät?

Psykoosi on samanlainen konsepti kuin riivaus. Psykoosi ja riivaus ovat yhtäläisiä sanoja, joiden erona on ainoastaan psykiatrinen tai kristinuskoinen maailmankatsomus. Molemmat ovat uskon konsepteja.

Psykoosiksi/riivaukseksi kutsutaan jotakin ajattelua, käytöstä tai tunnetta tai niiden yhdistelmiä, jotka ovat arvioivan tahon mielestä ei-toivottuja. Esimerkiksi psykoosiksi/riivaukseksi voidaan kutsua vanhempien toimesta tyttären tahtoa esiavioilliseen seksiin. Psykoosiksi/riivaukseksi voidaan kutsua myös "väärän" urheiluseuran, poliittisen ideologia tai ryhmän kannattamista. Mikä vaan on psykoosi/riivaus, jos näin halutaan.

Mielisairaus on metafora, joten on älytöntä keskustella siitä, että psykoosi olisi lääketieteellisesti katsottuna aivotoiminnan häiriö. Ei ole, eikä tule koskaan olemaan. Psykoosi/riivaus on sosiopoliittinen konsepti, ei (lääke)tieteellinen.

Suosittelen lukemaan Thomas Szaszin teoksen "Manufacture of Madness: The Comparative Study of the Inquisition and the Mental Health Movement". Saat paremman kuvan siitä miten demonisesta riivauksesta tuli mielisairaus ja noidista mielisairaita.

Kiitos kirjasuosituksesta! Olen samaa mieltä siitä, että kaikki mielenterveyden häiriöt ovat kulttuurisidonnaisia konstruktioita enemmän tai vähemmän. Sehän on mielenterveyden häiriöiden yksi keskeisistä virallisista määritelmistä: kulttuurisesti illegitiimi, ei normaalien reaktioiden piiriin kuuluva käyttäytymis- ja reagointitapa, jonka OLETETAAN johtuvan yksilön kehoon tai psyykkeeseen liittyvästä toimintahäiriöstä. Kyllä kaikki psykiatrit tavallaan tietävät häiriöidensä kulttuurisidonnaisuuden ja he ovatkin tyyttymättömiä diagnoosijärjestelmäänsä siksi, että heidän jatkuvasti lisääntyvät sadat häiriönsä eivät ole lääketieteellisesti valideja.

Mielenterveyden häiriöt perustuvatkin oirekuvauksiin eikä ihmisten käytöstä tarvitse ymmärtää yksilötasolla, vaan karkeiden stereotypioiden ja siihen liittyvien ennakkoluulojen pohjalta, mitkä myös elävät ajassa ja ovat erilaisia eri vuosikymmeninä. Jos ihminen esimerkiksi nauraa itsekseen, koska on sosiaalisesti eristäytynyt ja yrittää jäsentää sosiaalista ahdistustaan huumorin kautta, niin se tulkitaan jonkin vielä löytämistä odottavan synnynnäisen aivosairauden oireeksi. Jos henkilö on psykoottisen kokemuksen/riivauksen jälkeen väliaikaisesti niin sekaisin ja stressaantunut, ettei muista suurin piirtein edes omaa nimeään ->psykiatriassa luodaan erittäin pitkälle meneviä teorioita siitä, kuinka "skitsofrenia" on eräänlainen geneettinen kehityshäiriö, johon liittyy kognitiivinen taantuminen. Ovathan he löytäneet parilta hullulta ja potentiaaliselta hullulta aivorakenteellisia poikkeamia, kun he ovat pössytelleet kannabista vähän turhan innokkaasti. SELVÄ todiste, että kyseessä on lääketieteellinen sairaus! Jos henkilö menettää elämänhalunsa ja omanarvontuntonsa stigmatisoivasta diagnoosista eikä masennukseltaan jaksa pitää huolta itsestään -> selvä biologisen kehityshäiriön "negatiivinen" oire, johon liittyy tunne-elämän köyhyyttä ja sosiaalista eristäytyneisyyttä.

Sitten tätä psykiatrien päästä lähtevää karkeaa stereotypiaa pitää "hoitaa" aivoja surkastuttavalla lääkkeellä loppu elämän, minkä jälkeen potilas ei enää ole leikisti aivovammainen, vaan ihan oikeasti. Hän voi heiluttaa käsiään tai kasvolihaksiaan tahdottomasti ja olla kykenemätön istumaan, koska keho on jatkuvan kiitymyksen ja jännityksen vallassa. TAAS saadaan todiste siitä, kuinka aivosairaita nämä ihmiset alunperinkin olivat. Ja negatiiviset oireet vain syvenevät, kumma kyllä kun blokataan suurin osa dopamiinireseptoreista. Niin sanotusti mielisairaiden hoito on yksi länsimaiden harjoittamista suurimmista ihmisoikeusrikoksista niiden historiassa. Useat länsimaissa niin sanotusti psykoottisiksi luokitellut tilat rajoittuvat nuoruuteen siihen aikaan, kun ihmisen mieli on epävakaimmmillaan. Psykoosin kokeneet ovat pitäneet kokemuksiaan usein pikemminkin coping-keinoina kuin minään mielettöminä aivojen toiminnan häiriöinä. Niillä voi oikeasti olla myös mieltä kehittävä ja parantava vaikutus, mutta hullun leima, sosiaalinen eristäminen ja väkivaltaiset "hoidot" lopulta tuhoavat kenen tahansa psyyken. Se tosiaan on totaalista vallankäyttöä puolustuskyvyttömiin ihmisiin tieteen ja "hoidon" nimissä ja tietenkin siihen liittyy valtapolitiikkaa ja taloudellisia intressejä.

gti846e kirjoitti:

Psykoosi on samanlainen konsepti kuin riivaus. Psykoosi ja riivaus ovat yhtäläisiä sanoja, joiden erona on ainoastaan psykiatrinen tai kristinuskoinen maailmankatsomus. Molemmat ovat uskon konsepteja.

Psykoosiksi/riivaukseksi kutsutaan jotakin ajattelua, käytöstä tai tunnetta tai niiden yhdistelmiä, jotka ovat arvioivan tahon mielestä ei-toivottuja. Esimerkiksi psykoosiksi/riivaukseksi voidaan kutsua vanhempien toimesta tyttären tahtoa esiavioilliseen seksiin. Psykoosiksi/riivaukseksi voidaan kutsua myös "väärän" urheiluseuran, poliittisen ideologia tai ryhmän kannattamista. Mikä vaan on psykoosi/riivaus, jos näin halutaan.

Mielisairaus on metafora, joten on älytöntä keskustella siitä, että psykoosi olisi lääketieteellisesti katsottuna aivotoiminnan häiriö. Ei ole, eikä tule koskaan olemaan. Psykoosi/riivaus on sosiopoliittinen konsepti, ei (lääke)tieteellinen.

Suosittelen lukemaan Thomas Szaszin teoksen "Manufacture of Madness: The Comparative Study of the Inquisition and the Mental Health Movement". Saat paremman kuvan siitä miten demonisesta riivauksesta tuli mielisairaus ja noidista mielisairaita.

Lue lisää

Mulla se oli rakkaus naisena naiseen..

Voimia sinulle. Itse olen "taistellut" läpi psykoosi/skitsofreniajaksojen ja se todella on kannattanut. Ensimmäinen kerta lääkkeillä sen jälkeen ilman ja niin on paljon parempi.
Olen työkykyinen myös jaksojen aikana, neurolepteja popsivana kuolaava zombie todennäköisesti.

EheyttävätKokemukset kirjoitti:

Voimia sinulle. Itse olen "taistellut" läpi psykoosi/skitsofreniajaksojen ja se todella on kannattanut. Ensimmäinen kerta lääkkeillä sen jälkeen ilman ja niin on paljon parempi.
Olen työkykyinen myös jaksojen aikana, neurolepteja popsivana kuolaava zombie todennäköisesti.

Lue lisää

Neuroleptit (antipsykootit) lisäävät lasten kuolleisuutta:
https://www.madinamerica.com/2018/12/antipsychotics-associated-high-risk-death-children/
Näin ollen psykiatrien tavoitteena on tappaa ihmiskunta!

Kuka maksaa? Veronmaksaja

dfghyu kirjoitti:

Kuka maksaa? Veronmaksaja

Veronmaksaja maksaa luonnollisesti molemmat hoidot, koska suomalainen terveydenhuolto perustuu aika suurelta osin julkiseen terveysvakuutukseen. Jos saisit valita, kumman maksaisit? Vuosikymmenien neurolepti-injektion, ajatellaan vaikka 20 vuotta eli minimisssään 120 000 euroa plus hyvin todennäköiset työkyvyttömyyseläkekulut, vai varhaisen psykososiaalisen intervention, joka estää psykoosin uusiutumisen, nostaa todennäköisyyttä työllistymiseen ja näin vähentää sosiaaliturvamaksuista johtuvia kuluja sekä lääkityksestä johtuvia kymmenien tuhansien kuluja? Esimerkiksi avoimen dialogin mallilla sairaalapäivien osuutta saadaan laskettua radikaalisti, ja puolittamalla lääkityksen ja lisäämällä psykoterapiaa saadaan sairaalapäivät laskemaan noin 50 potilasta kohden, kun se on keskimäärin lähemmäs 350 potilasta kohden abilify-injektiolla. Työkyvyttömiä on puolet vähemmän, eli montako tuhatta se tekee elämän aikana veronmaksajille säästöä? Aika helvetisti uskoakseni. Onneksi Suomi on vauras maa. Veronmaksajilta riittää jaettavaa lääkeyhtiölle ihan vain hyväntekeväisyyden takia, koska mitään hoidollista vastetta niillä ei ole pitkällä aikavälllä. Pikemminkin päin vastoin

Merkinnät näkyvät siinä sairaanhoitopirissä jossa kirjaukset on tehty kielloista huolimatta kielto estää ainoastaan tietojen luovutukset piirin ulkopuolelle.

Siis apua, voiko täällä vielä olla ketjuja, joihin vakioporukka ei ole käyny heittämässä vakio kommenttii?

Anonyymi kirjoitti:

Siis apua, voiko täällä vielä olla ketjuja, joihin vakioporukka ei ole käyny heittämässä vakio kommenttii?

Aloitukseen. Miksi ihmeessä noita myrkkyjä kutsutaan lääkkeiksi?!

Anonyymi kirjoitti:

Aloitukseen. Miksi ihmeessä noita myrkkyjä kutsutaan lääkkeiksi?!

Markkinointia

Ai ei ole kokemuksia lääkkeiden käytöstä?

Tunnen psyk.puolen lekureita, pskiatreja ja psykologeja psyk.erik.sairaanhoitajia ja jostain kumman syystä heidän taustoissaan kaikilla itsellään rikkinäisyys ja psyykeongelmia lääkekokeiluneen ja hoitoineen.

Eiväthän muuten edes tietäisi, mitä ahdistuneisuus, pakko-oireet, pelkotilat yms. olisivat. Erikoislaatuisia persoonia löytyy, omantienkulkijoita, estyneitä, onnistujia, pahan kanssa taistelunsa voittaneita, seksvähemmistöön kuuluvia yms.

Minulle tuli kauan sitten päihdepsykooseja, ja lääkkeitä määrättiin runsaasti.
Päihteet ja lääkkeet päällekkäin elelinkin parikymmentä vuotta.
Vaikka ei se ollut edes ihmisarvoista elämää.

Päihteet ja lääkkeet lopetettuani olen vasta herännyt elämään.
Jälkensä ne vuodet kuitenkin ovat jättäneet.

Juuri noin minulle kävi.
Päihteet aiheuttivat psykooseja, tuli osastohoitoja, runsaat lääkitykset, jne.
Päihteiden kanssa tuli syötyä monenlaisia lääkkeitä päällekkäin.
Tietenkin vointi meni aina vain huonommaksi, psykoosit tulivat useammin.
Väitettiin sairauden pahentuneen ja määrättiin uusia lääkkeitä, vaihdeltiin vanhoja toisiin.
Samalla tuli pari diagnoosiakin saatua.
Yli kymmenen vuotta elämästäni oli samaa säheltämistä, josta loppujen lopuksi pääsin irti, omaksi ja toki läheistenikin onneksi.

Edelliselle kommentoijalle, kaikella lämmöllä: et ole todellakaan ainoa, joka on kokemaan vastaavanlaista. Eli, että jos on vaikkapa kokenut elämässään jotakin menetyksiä, tai joutunut kiusaamisen, henkisen väkivallan, pahoinpitelyjen, tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, niin ne kokemukset ja tapahtumat ovat omiaan aiheuttamaan ihmiselle henkistä oireilua, tai pahoinvointia.

Se, että Sinulle on määrätty vahvoja neuroleptilääkityksiä ja vielä useita päällekkäin, niin on ollut väärin. Koska ne ovat omiaan vain lisäämään pahaa oloa, ahdistuneisuutta ja masennusta. Traumojen hoidossa ei edes enää suositella neuroleptien määräämistä.

Itselläni on myöskin traumatausta. Olen joutunut montaa kertaa elämäni aikana seksuaalisen hyväksikäytön ja raiskauksien kohteeksi. Jouduin myös vetämään sen seurauksena alkunsa saaneen raskaudenkin. Mainittuani asiasta psykiatrian akuuttiosastolla, niin ei siellä kovin kummoisella tavalla reagoitu. Puhumattakaan olisi missään vaiheessa edes tarjottu mitään kriisi, tai traumaterapiaa. Yksin piti vain selvitä ja pärjätä, saamatta mitään henkistä tukea. Niitä traumaattisiin kokemuksiin en ole tähän päivään mennessäkään saanut mitään apua, tukea, terapiaa tai mitään muutakaan. Toisaalta, kun kerran on saanut huonoja kokemuksia, niin liekö tuo ihme, jos ei koskaan haluakaan luottaa kyseiseen systeemiin, tai käyttää niitä palveluita. Kyllä sitä yleensä muutamasta kerrasta oppii, että ei kannata. Avopuolellakin ne sairaanhoitajien tapaamiset ovat yhtä tyhjän kanssa. Jonniinjoutavaa ja ajanhukkaa. Koska kuten edellinen hyvin toi esille, niin mt-alalla toimivia kiinnostaa lähinnä eniten vain se, että otatko ja käytätkö sinulle määrättyjä lääkkeitäsi. Tai kysellään ihan hölmöjä kysymyksiä, kuten mitä teet päivisin, mitä syöt, liikutko etc. Senkin käytännössä hyödyttömän "hoitoajan" käyttää varmasti johonkin parempaankin tekemiseen.

Silloin etenkin, jos jollekin henkilölle laitettu jokin psykoosisairausdiagnoosi, niin silloin kohtelu on myös sen mukaista. Kuten olen monta kertaa jo kirjoittanut, etenkään julkisella puolella ei tarjota traumaterapiaa. Ei, vaikka siihen olisi syytä, aihetta ja tarvetta. Aina valitellaan resurssipulaa ja raha ja henkilöstövajetta, sekä ylipitkiä hoitojonoja. Nähdään vain niissä olevan ne suurimmat viat ja haasteet. Itse katson, että kyseissä hoitokulttuurissa, siellä käytetyissä hoitomenetelmissäkin ( diagnoosi ja lääkekeskeisyys/ potilaiden tarpeeton leimaaminen annetuilla diagnoosien takia) ja asenteissa on myöskin merkittävästi kyseisessä hoitokulttuurissa paljon parantamisen, korjaamisen ja uudistamisen aihetta.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliselle kommentoijalle, kaikella lämmöllä: et ole todellakaan ainoa, joka on kokemaan vastaavanlaista. Eli, että jos on vaikkapa kokenut elämässään jotakin menetyksiä, tai joutunut kiusaamisen, henkisen väkivallan, pahoinpitelyjen, tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, niin ne kokemukset ja tapahtumat ovat omiaan aiheuttamaan ihmiselle henkistä oireilua, tai pahoinvointia.

Se, että Sinulle on määrätty vahvoja neuroleptilääkityksiä ja vielä useita päällekkäin, niin on ollut väärin. Koska ne ovat omiaan vain lisäämään pahaa oloa, ahdistuneisuutta ja masennusta. Traumojen hoidossa ei edes enää suositella neuroleptien määräämistä.

Itselläni on myöskin traumatausta. Olen joutunut montaa kertaa elämäni aikana seksuaalisen hyväksikäytön ja raiskauksien kohteeksi. Jouduin myös vetämään sen seurauksena alkunsa saaneen raskaudenkin. Mainittuani asiasta psykiatrian akuuttiosastolla, niin ei siellä kovin kummoisella tavalla reagoitu. Puhumattakaan olisi missään vaiheessa edes tarjottu mitään kriisi, tai traumaterapiaa. Yksin piti vain selvitä ja pärjätä, saamatta mitään henkistä tukea. Niitä traumaattisiin kokemuksiin en ole tähän päivään mennessäkään saanut mitään apua, tukea, terapiaa tai mitään muutakaan. Toisaalta, kun kerran on saanut huonoja kokemuksia, niin liekö tuo ihme, jos ei koskaan haluakaan luottaa kyseiseen systeemiin, tai käyttää niitä palveluita. Kyllä sitä yleensä muutamasta kerrasta oppii, että ei kannata. Avopuolellakin ne sairaanhoitajien tapaamiset ovat yhtä tyhjän kanssa. Jonniinjoutavaa ja ajanhukkaa. Koska kuten edellinen hyvin toi esille, niin mt-alalla toimivia kiinnostaa lähinnä eniten vain se, että otatko ja käytätkö sinulle määrättyjä lääkkeitäsi. Tai kysellään ihan hölmöjä kysymyksiä, kuten mitä teet päivisin, mitä syöt, liikutko etc. Senkin käytännössä hyödyttömän "hoitoajan" käyttää varmasti johonkin parempaankin tekemiseen.

Silloin etenkin, jos jollekin henkilölle laitettu jokin psykoosisairausdiagnoosi, niin silloin kohtelu on myös sen mukaista. Kuten olen monta kertaa jo kirjoittanut, etenkään julkisella puolella ei tarjota traumaterapiaa. Ei, vaikka siihen olisi syytä, aihetta ja tarvetta. Aina valitellaan resurssipulaa ja raha ja henkilöstövajetta, sekä ylipitkiä hoitojonoja. Nähdään vain niissä olevan ne suurimmat viat ja haasteet. Itse katson, että kyseissä hoitokulttuurissa, siellä käytetyissä hoitomenetelmissäkin ( diagnoosi ja lääkekeskeisyys/ potilaiden tarpeeton leimaaminen annetuilla diagnoosien takia) ja asenteissa on myöskin merkittävästi kyseisessä hoitokulttuurissa paljon parantamisen, korjaamisen ja uudistamisen aihetta.

Lue lisää

Anteeksi edelliseen kirjoitukseen tulleet kirjoitusvirheet. Toivottavasti sen viesti niistä kirjoitusvirheistä huolimatta tulee jotenkin selväksi ja perille.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliselle kommentoijalle, kaikella lämmöllä: et ole todellakaan ainoa, joka on kokemaan vastaavanlaista. Eli, että jos on vaikkapa kokenut elämässään jotakin menetyksiä, tai joutunut kiusaamisen, henkisen väkivallan, pahoinpitelyjen, tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, niin ne kokemukset ja tapahtumat ovat omiaan aiheuttamaan ihmiselle henkistä oireilua, tai pahoinvointia.

Se, että Sinulle on määrätty vahvoja neuroleptilääkityksiä ja vielä useita päällekkäin, niin on ollut väärin. Koska ne ovat omiaan vain lisäämään pahaa oloa, ahdistuneisuutta ja masennusta. Traumojen hoidossa ei edes enää suositella neuroleptien määräämistä.

Itselläni on myöskin traumatausta. Olen joutunut montaa kertaa elämäni aikana seksuaalisen hyväksikäytön ja raiskauksien kohteeksi. Jouduin myös vetämään sen seurauksena alkunsa saaneen raskaudenkin. Mainittuani asiasta psykiatrian akuuttiosastolla, niin ei siellä kovin kummoisella tavalla reagoitu. Puhumattakaan olisi missään vaiheessa edes tarjottu mitään kriisi, tai traumaterapiaa. Yksin piti vain selvitä ja pärjätä, saamatta mitään henkistä tukea. Niitä traumaattisiin kokemuksiin en ole tähän päivään mennessäkään saanut mitään apua, tukea, terapiaa tai mitään muutakaan. Toisaalta, kun kerran on saanut huonoja kokemuksia, niin liekö tuo ihme, jos ei koskaan haluakaan luottaa kyseiseen systeemiin, tai käyttää niitä palveluita. Kyllä sitä yleensä muutamasta kerrasta oppii, että ei kannata. Avopuolellakin ne sairaanhoitajien tapaamiset ovat yhtä tyhjän kanssa. Jonniinjoutavaa ja ajanhukkaa. Koska kuten edellinen hyvin toi esille, niin mt-alalla toimivia kiinnostaa lähinnä eniten vain se, että otatko ja käytätkö sinulle määrättyjä lääkkeitäsi. Tai kysellään ihan hölmöjä kysymyksiä, kuten mitä teet päivisin, mitä syöt, liikutko etc. Senkin käytännössä hyödyttömän "hoitoajan" käyttää varmasti johonkin parempaankin tekemiseen.

Silloin etenkin, jos jollekin henkilölle laitettu jokin psykoosisairausdiagnoosi, niin silloin kohtelu on myös sen mukaista. Kuten olen monta kertaa jo kirjoittanut, etenkään julkisella puolella ei tarjota traumaterapiaa. Ei, vaikka siihen olisi syytä, aihetta ja tarvetta. Aina valitellaan resurssipulaa ja raha ja henkilöstövajetta, sekä ylipitkiä hoitojonoja. Nähdään vain niissä olevan ne suurimmat viat ja haasteet. Itse katson, että kyseissä hoitokulttuurissa, siellä käytetyissä hoitomenetelmissäkin ( diagnoosi ja lääkekeskeisyys/ potilaiden tarpeeton leimaaminen annetuilla diagnoosien takia) ja asenteissa on myöskin merkittävästi kyseisessä hoitokulttuurissa paljon parantamisen, korjaamisen ja uudistamisen aihetta.

Lue lisää

Kun kyselevät sinun tekemisiäsi niin kartoittavat sinun päiväsi kotona, se on tärkeää myös tietää miten elät ja saatko ravintoa ruuasta , i ne ole mitenkään hölmöjä kysymyksiä vaan kuuluu asiaan, potilaan tuntemisesta
Ja jos haluat traumaterapiaa niin sano se niille että haluat, se kun odottelet tarjontaa.
Ota joku tåystäväai mukaan vastaanotolle neljä korvaa kuulee aina paremmin kun kaksi.
Sitten kun saa diagnoosin niin se ei ole tarpeeton mitenkään vaan kertoo miten voit , sekin kuuluu lääkärin työhön , eikä ole mitään keksittyjä juttuja.
Sitä on oltava itse asialla ja sanoa selvästi mitä haluaa, edellytyksenä että ymmärtää oman tilanteensa, joten miksi monella on niin heikot tiedot psykiatriasta, kun vaikuttaa ettei edes ymmärretä mitä lääkäri meinaa kun kyselee jotain, sillä he tekevät vaan työtään .
Joten kunhan tietäisit miten moninkertainen ihan saman tarinan kun sinä, ja siitä kuvastuu alemmuuden tunne jotenkin, ja ihminen jolla on huono itseluottamus luulee ihan aina sitä pahinta se kun ajattelisi hieman toisilla raiteilla , ja jos ei ymmärrä mitä lääkäri saniåoo niin on kåsanottava se lääkärille, se kun sitten netissä puhutaan omista luuloistaan, josta kokenut hoitaja jo näkee mistä on kysymys

Anonyymi kirjoitti:

Kun kyselevät sinun tekemisiäsi niin kartoittavat sinun päiväsi kotona, se on tärkeää myös tietää miten elät ja saatko ravintoa ruuasta , i ne ole mitenkään hölmöjä kysymyksiä vaan kuuluu asiaan, potilaan tuntemisesta
Ja jos haluat traumaterapiaa niin sano se niille että haluat, se kun odottelet tarjontaa.
Ota joku tåystäväai mukaan vastaanotolle neljä korvaa kuulee aina paremmin kun kaksi.
Sitten kun saa diagnoosin niin se ei ole tarpeeton mitenkään vaan kertoo miten voit , sekin kuuluu lääkärin työhön , eikä ole mitään keksittyjä juttuja.
Sitä on oltava itse asialla ja sanoa selvästi mitä haluaa, edellytyksenä että ymmärtää oman tilanteensa, joten miksi monella on niin heikot tiedot psykiatriasta, kun vaikuttaa ettei edes ymmärretä mitä lääkäri meinaa kun kyselee jotain, sillä he tekevät vaan työtään .
Joten kunhan tietäisit miten moninkertainen ihan saman tarinan kun sinä, ja siitä kuvastuu alemmuuden tunne jotenkin, ja ihminen jolla on huono itseluottamus luulee ihan aina sitä pahinta se kun ajattelisi hieman toisilla raiteilla , ja jos ei ymmärrä mitä lääkäri saniåoo niin on kåsanottava se lääkärille, se kun sitten netissä puhutaan omista luuloistaan, josta kokenut hoitaja jo näkee mistä on kysymys

Lue lisää

Monen vuoden kokemuksella tuli huomattua, mitä se "hoito" oikeasti on myös avopuolella. Smalltalkkimaista kyselemistä ja juttelemista, joka ei kovinkaan paljon eroa siitä tavanomaisesta keskustelemisesta, jota me käydään omien perheeseen, tai ystäväpiiriin kuuluvien kanssa.

Millään diagnooseilla ja lääkkeillä ei hoideta kenenkään oireiden taustalla olevia asioita, tekijöitä, tai ongelmia. Koska ne, tilanteet, ihmiselle tapahtuvat asiat, tilanteet ja olosuhteet ovat niitä asioita, jotka aiheuttavat ihmiselle/ihmisille oireilua. Jos joku kuvittelee, että niillä ei ole mitään vaikutusta ihmiseen, tai hänen henkiseen hyvinvointiin, ja ettei niihin tarvitse millään tavalla reagoida, tai tehdä niille oireita aiheuttaville asioille, niin ei ole kovinkaan älykäs.

Sama koskee sitä ajattelua, että miksi ylipäätään mennä minkään sairaanhoitajan vastaanotolle, jos siellä ei tehdä mitään muuta, kuin tarkkaillaan, eli kytätään, tivataan lääkitysten käyttämistä, tai jutustellaan yhdentekevyyksiä. Jos kerran ihmisen oireiden taustalla olevat ja niitä aiheuttavat asiat , olosuhteet, traumat ja niitä oireita aiheuttavat tekijät eivät hoitotahoa kiinnosta, tai he eivät niistä välitä. Todella älykäs ei niitä palveluita lähde edes käyttämään, saatika jatka niiden käyttämistä. Koska ne ovat turhia ja täyttä ajanhukkaa. Tästä syystä moni on lopettanut mt-palveluiden, etenkin avopuolen käynnit. Koska ei niistä smalltalkeista ole kenellekään mitään apua, hyötyä tms. Ennemmin kannattaa etsiä vaikka kirjastosta, tai netistä itseapupohjeita. Tai keskustella vaikka omien läheisten kanssa.

Ihmettelen, jos joku tyytyy noin ala-arvoisen huonolaatuiseen mt-palveluihin ja niiden tasoon, mitä ne ovat.

Anonyymi kirjoitti:

Monen vuoden kokemuksella tuli huomattua, mitä se "hoito" oikeasti on myös avopuolella. Smalltalkkimaista kyselemistä ja juttelemista, joka ei kovinkaan paljon eroa siitä tavanomaisesta keskustelemisesta, jota me käydään omien perheeseen, tai ystäväpiiriin kuuluvien kanssa.

Millään diagnooseilla ja lääkkeillä ei hoideta kenenkään oireiden taustalla olevia asioita, tekijöitä, tai ongelmia. Koska ne, tilanteet, ihmiselle tapahtuvat asiat, tilanteet ja olosuhteet ovat niitä asioita, jotka aiheuttavat ihmiselle/ihmisille oireilua. Jos joku kuvittelee, että niillä ei ole mitään vaikutusta ihmiseen, tai hänen henkiseen hyvinvointiin, ja ettei niihin tarvitse millään tavalla reagoida, tai tehdä niille oireita aiheuttaville asioille, niin ei ole kovinkaan älykäs.

Sama koskee sitä ajattelua, että miksi ylipäätään mennä minkään sairaanhoitajan vastaanotolle, jos siellä ei tehdä mitään muuta, kuin tarkkaillaan, eli kytätään, tivataan lääkitysten käyttämistä, tai jutustellaan yhdentekevyyksiä. Jos kerran ihmisen oireiden taustalla olevat ja niitä aiheuttavat asiat , olosuhteet, traumat ja niitä oireita aiheuttavat tekijät eivät hoitotahoa kiinnosta, tai he eivät niistä välitä. Todella älykäs ei niitä palveluita lähde edes käyttämään, saatika jatka niiden käyttämistä. Koska ne ovat turhia ja täyttä ajanhukkaa. Tästä syystä moni on lopettanut mt-palveluiden, etenkin avopuolen käynnit. Koska ei niistä smalltalkeista ole kenellekään mitään apua, hyötyä tms. Ennemmin kannattaa etsiä vaikka kirjastosta, tai netistä itseapupohjeita. Tai keskustella vaikka omien läheisten kanssa.

Ihmettelen, jos joku tyytyy noin ala-arvoisen huonolaatuiseen mt-palveluihin ja niiden tasoon, mitä ne ovat.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: Ennemmin kannattaa nykyisten mt-palveluiden käyttämisen sijaan etsiä tietoa ja apua vaikka kirjastosta, tai netistä itseapuohjeita. Tai hakea vertaistukea, tai keskustella ennemmin vaikka omien läheisten kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: Ennemmin kannattaa nykyisten mt-palveluiden käyttämisen sijaan etsiä tietoa ja apua vaikka kirjastosta, tai netistä itseapuohjeita. Tai hakea vertaistukea, tai keskustella ennemmin vaikka omien läheisten kanssa.

Lue lisää

Psykiatria pohjautuu aivan liian paljon diagnoosi, eli sairauskeskeiseen lähestymistapaan, josta ei juurikaan ole kenellekään mitään erityistä hyötyä. Ihmettelen myös sitä joidenkin tuon ajattelutavan perustelemista, tai niiden hyötyjen puolustelemista. Koska kylmä tosiasia on se, että jokaisen sairastumisessa, tai oikeampi ilmaisu on oireiluissa on taustalla aivan omat syynsä, olivat ne sitten ristiriitoja, psykososiaalisia vuorovaikutusongelmia, koettua liiallista stressiä. paineita, kiusaamista, henkistä, tai fyysistä väkivaltaa, juurettomuutta, syrjäytymistä omassa yhteisössä, tai yhteiskunnassa, tai mitä tahansa. Sairaus, tai sairaudet eivät ole sinällään niitä perimmäisiä ja pohjimmaisia taustalla olevia syitä. Siksi sairauspedagoginen, tai dogminen ajattelu on tavallaan hyvin lyhytnäköistä ja putkimaista ajattelua.

Siksi mitkään sellaiset smalltalkkimaiset "hoidot", tai terapiat, lääkkeiden käyttämisen kyttäämiset eivät hyödytä ketään. Jos sellaiseen hoitoon tyytyy, niin sitten ei paremmasta tiedä.

Kyseistä alaa pitää kehittää, muuttaa ja uudistaa yksilöä oikeasti auttavaan, tukevaan ja kannustavaan suuntaan. Ja etenkin keskittyä enemmän niiden oireiden taustalla oleviin syihin. Niin kauan, kuin psykiatriaa ja sen käyttämiä hoitokeinoja, asenteita ja tapoja kohdata palveluita käyttäviä ihmisiä ei muuteta ja paranneta, niin sitä ennen en suosittele kenellekään käyttämään mitään käytännössä hyödyttömiä sellaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria pohjautuu aivan liian paljon diagnoosi, eli sairauskeskeiseen lähestymistapaan, josta ei juurikaan ole kenellekään mitään erityistä hyötyä. Ihmettelen myös sitä joidenkin tuon ajattelutavan perustelemista, tai niiden hyötyjen puolustelemista. Koska kylmä tosiasia on se, että jokaisen sairastumisessa, tai oikeampi ilmaisu on oireiluissa on taustalla aivan omat syynsä, olivat ne sitten ristiriitoja, psykososiaalisia vuorovaikutusongelmia, koettua liiallista stressiä. paineita, kiusaamista, henkistä, tai fyysistä väkivaltaa, juurettomuutta, syrjäytymistä omassa yhteisössä, tai yhteiskunnassa, tai mitä tahansa. Sairaus, tai sairaudet eivät ole sinällään niitä perimmäisiä ja pohjimmaisia taustalla olevia syitä. Siksi sairauspedagoginen, tai dogminen ajattelu on tavallaan hyvin lyhytnäköistä ja putkimaista ajattelua.

Siksi mitkään sellaiset smalltalkkimaiset "hoidot", tai terapiat, lääkkeiden käyttämisen kyttäämiset eivät hyödytä ketään. Jos sellaiseen hoitoon tyytyy, niin sitten ei paremmasta tiedä.

Kyseistä alaa pitää kehittää, muuttaa ja uudistaa yksilöä oikeasti auttavaan, tukevaan ja kannustavaan suuntaan. Ja etenkin keskittyä enemmän niiden oireiden taustalla oleviin syihin. Niin kauan, kuin psykiatriaa ja sen käyttämiä hoitokeinoja, asenteita ja tapoja kohdata palveluita käyttäviä ihmisiä ei muuteta ja paranneta, niin sitä ennen en suosittele kenellekään käyttämään mitään käytännössä hyödyttömiä sellaisia.

Lue lisää

Mulle tuli yksi päivä vapautumisen tunne henkisesti miettiessäni kaikkea sitä painolastia ja traumoja henkisesti mitä kannoin hoitojen seurauksena. En enää usko psykiatrian oppeihin sellaisena mitä ne on koska koen että ne ovat vääristyneitä eivätkä lisää hyvinvointia eivätkä välttämättä edes itsetuntemusta tai ymmärrystä elämästä. selvisin heidän hoidostaan jotka ovat ihmisille haitallisia lääkeoppeineen, he aiheutti minulle pahaa harmia ja se on totuus. Heidän oppinsa ovat virheellisiä ja harhaisia kun luulevat kykenevänsä jotenkin jollain kemikaalilla kontrolloimaan aivojen toimintaa josta ei ymmärretä loppupeleissä paljoa mitään veivaamalla paria, muutamaa tai yhtä välittäjäainetta, pääosin serotoniinia ja dopamiinia. Kun sitten he sotkee ihmisten kehoa ja aivoja tuolla he syyllistävät ihmisiä sairaudesta ja pahimmillaan vielä pakottaa ihmisiä koukuttautumaan pillereihinsä. He olivat aivan kertakaikkisen törkeitä vähätellessään saamaani harmia vuosikausien käytön vieroituksen aikana ja yrittivät vaan laittaa kaiken sen hädän oireista diagnoosien piikkiin ja tunkea lisää. Pitivät minua vain hulluna.

Se että joku sanoo saaneensa hyötyä tuosta pillerihommasta on minulle loppupeleissä tyhjää puhetta. Saavathan jotkut kannabiksen polttelustakin omasta mielestä hyötyä, jotkut saa alkoholista itsevarmuutta ja hyvää meininkiä elämäänsä silloin tällöin, ei se ole osoitus että niitä silti kannattaa käyttää aivoterveyden kannalta.

Yksi tupakoitsija kenet tiedän ei edes kykene toimimaan ilman aamusauhujaan ollen hermoheikko ja pinna kireällä. Itse olin samanlainen masennuslääkkeissä, jos ei aamun satsia ottanut, alkoi olla pöhnäinen olo jossa oli hankala toimia ja hiljalleen hermosto huusi että se pilleri on otettava kun aivosähköiskuja alkoi tulla.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: Ennemmin kannattaa nykyisten mt-palveluiden käyttämisen sijaan etsiä tietoa ja apua vaikka kirjastosta, tai netistä itseapuohjeita. Tai hakea vertaistukea, tai keskustella ennemmin vaikka omien läheisten kanssa.

Lue lisää

Oletko koskaan kokenut vierestä jonkun läheisesi pahaa psykoosiaikaa?
Ihmisen ollessa psykoosissa läheisillä ei ole kovin helppoa, vaikka valitettavasti nykyään juuri ne läheiset ja omaiset joutuvat kaiken kestämään, kun ihminen ei pääse hoitoon.
Kenenkään ei pitäisi joutua kuormittamaan itseään läheisen rankoilla ongelmilla, riskinä on, että ajan myötä sairastuu itsekin.
Ammattilaisten pitäisi olla juuri tätä varten, mutta nämä nykyajan resurssit ym. suoraan sanoen " kusee ".

Anonyymi kirjoitti:

Mulle tuli yksi päivä vapautumisen tunne henkisesti miettiessäni kaikkea sitä painolastia ja traumoja henkisesti mitä kannoin hoitojen seurauksena. En enää usko psykiatrian oppeihin sellaisena mitä ne on koska koen että ne ovat vääristyneitä eivätkä lisää hyvinvointia eivätkä välttämättä edes itsetuntemusta tai ymmärrystä elämästä. selvisin heidän hoidostaan jotka ovat ihmisille haitallisia lääkeoppeineen, he aiheutti minulle pahaa harmia ja se on totuus. Heidän oppinsa ovat virheellisiä ja harhaisia kun luulevat kykenevänsä jotenkin jollain kemikaalilla kontrolloimaan aivojen toimintaa josta ei ymmärretä loppupeleissä paljoa mitään veivaamalla paria, muutamaa tai yhtä välittäjäainetta, pääosin serotoniinia ja dopamiinia. Kun sitten he sotkee ihmisten kehoa ja aivoja tuolla he syyllistävät ihmisiä sairaudesta ja pahimmillaan vielä pakottaa ihmisiä koukuttautumaan pillereihinsä. He olivat aivan kertakaikkisen törkeitä vähätellessään saamaani harmia vuosikausien käytön vieroituksen aikana ja yrittivät vaan laittaa kaiken sen hädän oireista diagnoosien piikkiin ja tunkea lisää. Pitivät minua vain hulluna.

Se että joku sanoo saaneensa hyötyä tuosta pillerihommasta on minulle loppupeleissä tyhjää puhetta. Saavathan jotkut kannabiksen polttelustakin omasta mielestä hyötyä, jotkut saa alkoholista itsevarmuutta ja hyvää meininkiä elämäänsä silloin tällöin, ei se ole osoitus että niitä silti kannattaa käyttää aivoterveyden kannalta.

Yksi tupakoitsija kenet tiedän ei edes kykene toimimaan ilman aamusauhujaan ollen hermoheikko ja pinna kireällä. Itse olin samanlainen masennuslääkkeissä, jos ei aamun satsia ottanut, alkoi olla pöhnäinen olo jossa oli hankala toimia ja hiljalleen hermosto huusi että se pilleri on otettava kun aivosähköiskuja alkoi tulla.

Lue lisää

Ihmisellä on paha olla kun paljon pahaa sattuu, on surua, on yksinäisyyttä, on merkityksettömyysen tunnetta elämässä, terveys vaikka pettää, ei ole yhteisöä, väsyy suorittaessa lujaa yrittäessään saavuttaa, ei kelpaa vaikka töihin. On ns.hyödytön yksilö ilman yhteisöä. Kun elämään reagoi tuskalla niin on muka heti masennus joka on sairaus ja epäluonnollinen reaktio jota pitää lääkitä ja kemiallisia häiriöitä aivoissa mitä pitää lääkitä pois. Joka valitettavasti voi täysin haitata asioidrn prosessointia siinä missä millä tahansa aineella pahan olon hautaaminen.

Hankalinta toipumisessa psykiatrian aiheuttamista traumoista on se että yhteiskunta ei anna yhtään ymmärrystä sille että on olemassa psykiatrian pahentamaa/tuottamaa traumaa (hoitomallista rakennetaan vain hyvä toimiva kuva jossa nyt on vain vähän liian vähän rahaa) tai sille minkätyyppistä haittaa psykiatrian lääkkeistä voi tulla niin emotionaalisesti kuin fyysisesti kun on annettu meidän aivot jonkun oppisuunnan veivattavaksi vuosikausiksi. On saatettu menettää vuosia pillerihuuruihin ja vieroituksen puhkaisemiin oireisiin.

Meidän harmia saaneiden kokemus on oikea, validi. Meillä on oikeus sanoa mielipiteemme.

Osa toipumista on tajuta kaikki yhteiskunnassa pahaa oloa tuottavat arvot ja irtautua niistä. Nostaa ne esille.

Esim ikäsyrjintä, kilpailukeskeisyys, heikentynyt kytkös johonkin henkisyyteen ynnä muuhun kaiken korostunut materialismi, työmarkkinoilla niiden syrjintä jolla aukko työhistoriassa, leikkaaminen köyhimmiltä ja vähäosaisilta usein koska se nähdään oikeutettuna ja muka puhua samalla sädekehä pään päällä että mt-hoitoon pitäis satsata!

Jos vanhempi ihminen esim nähdään taakaksi ja hyödyttömäksi yhteiskunnassa niin ei se hyvinvointia lisää.

Jos se lobotomia olisi ollut niin hyväksi, niin miksi se lopetettiin ?
Jos se olisi ollut hyvä hoitomuoto, käytettäisiinhän sitä edelleenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos se lobotomia olisi ollut niin hyväksi, niin miksi se lopetettiin ?
Jos se olisi ollut hyvä hoitomuoto, käytettäisiinhän sitä edelleenkin.

Lobotomia muutettiin kemialliseksi.
Sitä se neurolepti hoito on.

Anonyymi kirjoitti:

Lobotomia muutettiin kemialliseksi.
Sitä se neurolepti hoito on.

Olen tavannut kerran elämässäni ihmisen, jolle oli tehty se oikea vanha lobotomia.
Lääkkeiden avulla ei ihan sama lopputulos tule. Vähän sinne päin, mutta silti ei.

Minä olin nuorena aikuisena ajoittain psykoosissa, silti kävin jonkin aikaa aina välissä töissäkin, asiakaspalvelutyötä vieläpä oli.
Ajan myötä kuitenkin elämä ajautui siihen, että työkyvyttömäksi tulin.

Minulla lääkitys piti psykoottis tyyppistä tilaa yllä pitkän aikaa, puhutaan vuosista.

Lääkkeet lamaavat tunteet, eli kyllä ne turruttaa.
Terapiasta ei ole hyötyä, jos on rankat lääkitykset päällä, koska tunteiden käsittely voi muodostua todella haastavaksi lääkkeiden takia.