Itse koen välillä psykoosijaksoja, mutta kestän ja käyn läpi ne ilman lääkitystä, joka ensimmäisellä kerralla teki minusta hermoraunion, joka oli täysin pihalla. Nykyään käyn episodit läpi, ja vahvistan siinä samassa psyykettä. On helppo ratkaisu vetää tabuja ja menettää osan itsestään. Sen sijaan kun käy läpi kokemuksen, omia pelkojaan ym. niin oppii uutta itsestään ja saa todella voimakkaita kokemuksia. Ainut asia on se että et vahingoita muita, vaikka mitä kokisit. Intensiivisimpiä jaksoja elämässä jossa todella tuntee tarkoitusta ja elävänsä. Neuroleptikuuri vain peittää ongelman eikä anna todellisia ratkaisuja. Kaiken lisäksi psyyke kärsii mahdollisesti loppuelämäksi, vie todennäköisesti sairaseläkkeelle, sotkee pään ja aiheuttaa sairauksia (esim. diabetes, metabolinen oireyhtymä ym.). Vahvista psyykettäsi ja käy psykoosijaksot läpi, älä elä usvassa lääkkeillä loppuelämääsi.
Elämää psykoosin/skitsofrenian kanssa ilman lääkkeitä
48
10247
Vastaukset
- itsenikö
Jos kestät psyykkiset episodit sekoamatta niin et tarvitse lääkitystä, jos episodit saavat sun psyykkeen sekaisin, joka tarkoittaa fyysistä sekoilua ja muistiongelmia eli tilttailua, niin silloin olet sairas ja tarvitset ehkä lääkitystä, tai ainakin rahoittumista virikeistä vapaana. Jos olet itselle tai muille vaarallinen, eli itsetuhoinen tai muita vahingoittava, niin oikea paikka on suljettu. Jos taas et tee itselle pahojasi tai vahingoita muita "harhoissa", peloissa ja skulaat asiat, niin voit elää ilman lääkkeitä ja suljettua. Tarkoitus on siis päästä psyykkisten pelkojen herraksi, niin että pystyt elämään elämääsi näystä tai merkityselämyksistä huolimatta. Pelkojen herraksi kun pääset niin näyt ym. eivät enää aiheuta tilttailuja.
- Anonyymi
On parempi tehdä itsemurha kuin menettää pysyvästi työkyky, itseilmaisukyky ja lisääntymiskyky. Ei elämän ja "voinnin" kuulu olla tasaista, vaan yhtä vuoristorataa, silloin tietää olevansa elossa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On parempi tehdä itsemurha kuin menettää pysyvästi työkyky, itseilmaisukyky ja lisääntymiskyky. Ei elämän ja "voinnin" kuulu olla tasaista, vaan yhtä vuoristorataa, silloin tietää olevansa elossa.
Älä viitsi leikkiä marttyyrinä. On ihmisiä jotka tulevat sodasta sairaalaan ilman käsiä tai jalkoja ja silti jaksavat elää ja ottaa apua vastaan . Soili poika se kirjoittelee itsemurhasta vaikka kyseessä on masennus usein, joka sinänsä menee ohitse . Mene sairaalaan viikoksi katsomaan näitä potilaita, joilla pommit on ottanut jäsen pois eikä ole paikkaa minne mennä kun kotiin on pommitettu hajalle , siinä sitä luulisi olevan ongelmia, mutta kukaan heistä ei edes harkitse itsemurhaa . Joten missään muualla maailmassa ei ole niin paljon mieleltään sairaita ihmisiä kun Suomessa , heti kun vastustaa niin eikö olla huutelemassa itsemurhasta .mitä niistä huutelee palstoilla, ei täällä kukaan sellaisiin n asioihin voi auttaa, menis auomi poika lääkäriin jos sen verran on älyä ettei nämä itsemurha kirjoitukset sinänsä ole normaaleita ajatuksia . Usein leikitään marttyyriä , aika lopettaa nuo kirjoitukset , ei ne ole muuta kun usein itsesäälin vallassa olevien juttuja . Elämä on tarkoitettu edettäväksi
- some-one--
Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Neuroleptejä ei pitkä aikasesti kannattaisi kenenkään syödä, ei edes tuollaisella diagnoosilla, juuri mainitsemiesi asioiden takia.
Silloin sekoamis jaksoilla en myöskään suosittele neuroleptejä pysäyttämään sekoilua, jos esim rauhottavat tai muut auttaisivat ensin ja pystyisi jotenkin rauhoittumaan. Jos mikään muu ei auta ja on pahasti sekaisin niin lyhyt aikasesti ehkä, mutta ei todelllakaan vakituisesti niitä kannata syödä eikä pitkiä aikoja. Lääkemuutoksetkin noissa napeissa ovat niin haitallisia..
Mutta jos avoimesti myöntää esim. lääkäreille skitsofrenia diagnosilla ettei syö... Niin voi käydä niin että ne laittavat sen piikkinä tahdosta riippumatta :< mutta en ole varma..
Ongelmista voi parantua, pahoistakin- UskollaLäpiHarmaanMassan
Psykoosin läpikäynti vastaan lääkitys
https://keskustelu.suomi24.fi/t/9219207/psykoosin-lapikaynti-vastaan-laakitys - Anonyymi
Lääkkeet pääsi ovat sekoittaneet.
Pysy niistä erossa. - Anonyymi
Oletkos jotenkin lääkäri olevinasi kos et suosittele lääkkeitä , kyllä se kuule niin on että lääkärit tietävät kuka tarvitsee lääkkeitä . Palstalaiset puhuvat omia juttujaan joita ei voi verrata jonkun toisen sairauteen
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletkos jotenkin lääkäri olevinasi kos et suosittele lääkkeitä , kyllä se kuule niin on että lääkärit tietävät kuka tarvitsee lääkkeitä . Palstalaiset puhuvat omia juttujaan joita ei voi verrata jonkun toisen sairauteen
Ei ne ihan aina tiedä.
Minullekin suositeltiin, että olisi pitänyt käyttää neuroleptiä ennaltaehkäisevästi, mahdollisesti tulevaan psykoosiin.
Mennyt jo yli kymmenen vuotta ilman lääkettä, eikä ole psykooseja näkynyt, ei kuulunut.
Ensin halutaan potilas kuntoon, ja kun sitten saavuttaa sen paremman voinnin, niin sekään ei ole hyvä...
Mitä yleisesti ottaen halutaan saavuttaa potilaita hoidettaessa ?
Hoidetaanko vain oireita, vai mietitäänkö ihan tosissaan oireiden aiheuttajia ?
Ja tehdäänkö kuinka paljon sen eteen työtä ? Toki potilaan on itsekin oltava mukana omassa hoidossaan.
- sddd
"Mutta jos avoimesti myöntää esim. lääkäreille skitsofrenia diagnosilla ettei syö... Niin voi käydä niin että ne laittavat sen piikkinä tahdosta riippumatta :< mutta en ole varma.."
Niin ne tekee. Vetää piikillä kuukauden annoksen ja auta armias jos lääke ei sovikaan. Järkevintä on koittaa selvittää päänsä siihen kuntoon ettei flippaa niin että muut huomaa. Monelle psyykelääkitys aiheuttaa vielä mittakaavaa pahemmat olot kuin psykoosijakso. Vierauden tunteet, kiristävä vanne, pihallaolon tunteet, huumeessaolotunne, pään viiraamiset, tajunnan tason alentumat, kutistava havaintomaailma, ajatuksen sekavuus ja jähmeys, psyykkinen kipuilu, yleinen sekavuus, kaikki antipsykoottisten lääkkeiden aiheuttamia tiloja, jotka usein sekoitetaan itse psykoosiin. - ppppppppppop
Mulla aloitettiin pakkooireisiin psykoosilääkitys ja se viikko viikolta pahensi oireilua. Kuin pilvessä mä tein yötä myöten oireitani, muisti pätki(en vieläkään muista kunnolla siltä ajalta) ja mun tutut pelästy, miten olin OSASTOLLA mennyt kahta kauheampaan kuntoon. Ja kuulema se oli vain lääkityksen "alkuvaikeutta". Vitut jostain alkuvaikeudesta- kuuluuko lääkkeen sisäänajon tuskien kestää kuukausitolkulla? Ei helpottanu vaan paheni kaikki sillon... jotenkin sain lääkkeen lopetettua ja sittenkin meni pari viikkoa, että alkoi muisti toimia.
Nyt kotona, lääkkeettä olen OIREETON. Syön kalaöljyä ja se onkin ainoa pilleri, mitä suuhuni laitan. Mut kuten tiedämme, lääke-ja huumebisnes on sitä eniten rahaa teettävää bisnestä heti asekaupan jälkeen.- seseseko
Joo yleisesti hoitohenkilökunta sanoo oireiden olevan lääkityksen alkuvaikeutta ja että kyllä se olo siitä paranee kun vaan syöt lääkkeesi. Toinen uhkailukeino on se että psykoosi saattaa jäädä päälle kokoaikaisesti, jos et syö lääkettä vähintään 1-2 vuotta. Ja oireita väitetään myös psykoosista johtuvaksi, vaikka ennen lääkkeen ottamista mitään sen kaltaisia oireita ei ole ollut. Tämän takia näitä lääkkeitä sitten syödään ja kärsitään kuukausia todella painajaismaisista oireista, kun pää ei toimi, tulee kaikenlaisia outoja oloja ja havaintomaailman kaventumia. On tietenkin hoitohenkilökunnalle /ja omaisillekin) helpompaa kun ihminen on jähmeä ja rauhallinen, vaikkakin hermoraunio, kuin se että hän on psykoottinen ja tarvitsee silmälläpitoa. Vasta neurolepteja syömällä saa tietää miltä tuntuu kun päässä viiraa ja vanne kiristää sekä on pihallaolon tunteita. Tai miltä tuntuu kun olo on itselle vieras ja ei kestä hetkessä oloa. Tai sen miten koko havaintomaailma on kuin nyrjähtänyt. Näet ja koet jotenkin vinksallaan, ja koitat saada koko ajan pinnistelemällä takaisin normaalia havaintomaailmaa, joka syö energiaa uskomattomaksi. Välillä taas saatat joutua jotenkin "syvemmälle" pääsi sisään, et ole ihan tässä päivässä vaan vankina päässäsi. Aivan käsittämättömiä oireita, kuin painajaista. Psykoosin pelot ym. ovat lastenleikkiä tämän rinnalla. Monissa kaupungeissa vedetään melko heti neuroleptikuuri päälle, jossain muualla koitetaan ensin psykoterapiaa ym. pehmeitä keinoja. Disperdal, Zyprexa ym. vedetään mukaan varmaan lääketehtaiden lobbauksen takia. On se kauheaa että samaa paskaa syötetään nykyään myös vanhuksille ja lapsille, jotta nämä saadaan helpommin hoidettaviksi. Psykoottisuuden hoidoksi suosittelen kyllä sitä että käytte pelkojanne läpi, ja koitatte päästä niiden herraksi. Toisekseen kannattaa tarkkailla itseään, huomatakseen luisumista psykoottisuuteen. Kolmas keino ovat hyvät elintavat, eli säännöllinen päivärytmi (sopiva lepääminen, muttei liian pitkä, nukkumaanmenoajat jne.) sekä liikunta ja terveellinen monipuolinen ruokavalio. Myös toimivat ihmissuhteet auttavat sekä harrastukset, jotka estävät eristäytymisen ja liiallisen omiin ajatuksiin hautautumisen.
- Anonyymi
Pitää paikkaansa nimittäin mielestäni ei ole mitään mielisairautta vaan on hyviä ja huonoja ihmissuhteita. Ja nää huonot eli myrkylliset ihmissuhteet rikkovat ihmismieliä joka tulkitaan skitsofreniaksi vaikkei sellaista sairautta ole olemassakaan. Jos ihmisellä olisi jokin "aivosairaus" olisi silloin aivoissakin pahasti vikaa. Mm aivojen rakenteet eivät olisi kunnossa mikäli ihmisellä olisi jokin "mielisairaus".
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pitää paikkaansa nimittäin mielestäni ei ole mitään mielisairautta vaan on hyviä ja huonoja ihmissuhteita. Ja nää huonot eli myrkylliset ihmissuhteet rikkovat ihmismieliä joka tulkitaan skitsofreniaksi vaikkei sellaista sairautta ole olemassakaan. Jos ihmisellä olisi jokin "aivosairaus" olisi silloin aivoissakin pahasti vikaa. Mm aivojen rakenteet eivät olisi kunnossa mikäli ihmisellä olisi jokin "mielisairaus".
Tässä tapauksessa minua kiinnostaa enemmän, että mitä se sinun toinen puolisko sanoo?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pitää paikkaansa nimittäin mielestäni ei ole mitään mielisairautta vaan on hyviä ja huonoja ihmissuhteita. Ja nää huonot eli myrkylliset ihmissuhteet rikkovat ihmismieliä joka tulkitaan skitsofreniaksi vaikkei sellaista sairautta ole olemassakaan. Jos ihmisellä olisi jokin "aivosairaus" olisi silloin aivoissakin pahasti vikaa. Mm aivojen rakenteet eivät olisi kunnossa mikäli ihmisellä olisi jokin "mielisairaus".
No niin taas sama tyyppi esillä olettamuksineen .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pitää paikkaansa nimittäin mielestäni ei ole mitään mielisairautta vaan on hyviä ja huonoja ihmissuhteita. Ja nää huonot eli myrkylliset ihmissuhteet rikkovat ihmismieliä joka tulkitaan skitsofreniaksi vaikkei sellaista sairautta ole olemassakaan. Jos ihmisellä olisi jokin "aivosairaus" olisi silloin aivoissakin pahasti vikaa. Mm aivojen rakenteet eivät olisi kunnossa mikäli ihmisellä olisi jokin "mielisairaus".
Eiköhän nämäkin asiat ole hyvin tutkittuja maailman laajuisella tutkimuksilla ettei siinä jonkun kouluttamattoman teoria sinänsä paina mitenkään. Mielisairaus on olemassa silloin kun jotain on pahasti pielessä
Masennus taas on helppo saada kuriin , lääkkeiden avulla. Ei,pitäisi edes kirjoitella omia ns viisauksiaan nettiin sillä asiat on paljon laajempia se kun yksi sairas edes ymmärtää sairauden tullessa on siinäkin monia aiheuttajia .
Rikkinäiset ihmissuhteet ovat masennus kausia ja ne heikoimmat silloin saavat sairauden , joka kestää aikansa. Sitten on hulluja jotka eivät hyväksy että joku haluaa heistä eron ja pyörähtävät psyykkiseen tilaan joissa joskus on toiselta sairas ihminen vienyt hengen, kun ei ole hyväksynyt että hänet jätettiin vaan pitää itseään niin tärkeänä henkilönä että toisen pitäisi olla hänen kanssaan vaikka ei tunne enää mitään häntä kohtaan . Nämä tulevat todella sairaiksi kun kunniaan ottaa niin kovaa kun toinen lähti. Se kun ymmärtäisi sen yksinkertaisen asian että tuntee loppui ja uusia tulee kyllä elämään . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pitää paikkaansa nimittäin mielestäni ei ole mitään mielisairautta vaan on hyviä ja huonoja ihmissuhteita. Ja nää huonot eli myrkylliset ihmissuhteet rikkovat ihmismieliä joka tulkitaan skitsofreniaksi vaikkei sellaista sairautta ole olemassakaan. Jos ihmisellä olisi jokin "aivosairaus" olisi silloin aivoissakin pahasti vikaa. Mm aivojen rakenteet eivät olisi kunnossa mikäli ihmisellä olisi jokin "mielisairaus".
Niinhän se jätetty aina seuloo asioita, syyttää, oloaan muiden tuottamiseksi, siis jos se muu vaan tanssisi tämän ihmisen pillin mukaan niin hän olisi sitten onnellinen . Mutta kun se toinen ei halua elää jonkun kanssa vaan haluaa lähte ja välittömästi jätetty sitten alkaa syyttelyt , aina siis jonkun muun vika. Juntitkin on ymmärrettävä ettei kukaan jää kenenkään kanssa olemaan jos tunteet toiseen ovat kuolleet .säälistä ei kenenkään kanssa olla
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No niin taas sama tyyppi esillä olettamuksineen .
Ei kannata edes lukea noita kieltäviä sepustuksia . Rikkinäiset ihmissuhteet on vaan lopettettava eikä alkaa hautomaan asiaa . Ero saattaa tulla, ei siitä tartte itseään sairaaksi hommata .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kannata edes lukea noita kieltäviä sepustuksia . Rikkinäiset ihmissuhteet on vaan lopettettava eikä alkaa hautomaan asiaa . Ero saattaa tulla, ei siitä tartte itseään sairaaksi hommata .
Lähes ainahan erotilanteessa syytetään sitä toista osapuolta.
Riitaankin tarvitaan aina vähintään kaksi ihmistä, vaikka kuinka toinen osapuoli suututtaisi, silti voi aina katsoa peiliinkin.
Ehkä eroistakin voi oppia jotakin.
- some-one--
Ootte ihan oikeessa.... Kiva kuulla että muillakin on vähän samansuuntaisia ajatuksia kun itellä. Harmittaa kun niiiiiin monet ovat sitä mieltä että "lääkkeet parantaa ja usko lääkääriin se tietää aina mitä tekeee!" pälä pälä.
Nimen omaan noi psykoosilääkkeiden vaikutukset ovat paljon pahempia kun itse psykoosi, jos semmoista edes on, niitä kun määrätään ties mihinkin vaivaan.
Itse sain hermoromahdukseen (kun oli iso elämänmuutos yms) ensimmäisen (ja todellakin vikan) lääkkeeni nimeltä Zyprexa. Eli varmaankin samat lääkkeet kun jollain jammu sedällä.
Yhtä terveeltä vaikutinkin kun niitä napsin.
Äiti ihmetteli kun olin muuttunut paljon sekavammaksi kun aloin syömään neuroleptejä. Onneksi tajusin lopettaa n. 2 vk-1 kk jälkeen kun olo vaan paheni. Juuri tollaisia oireita oli kun kirjottte....
Pää ihan tyhjä, ei pystynyt ees keskustelee ihmisille kun päässä ei ollut mitään ajatuksia hirveesti piti tehä työtä jos halus jotain sanoa, mutta vaikee se oli kun pää oli kun musta aukko.. Jotenkin tulin itelleni vieraaks ja vaikee oli tietää millanen ihminen ees oon... Normaalit estot väheni ja tuntuu että jos pitempään jatkais niin vois alkaa horisemaan ja käyttäytymään niinkun ne hullut yleensäkkin ( kiitos näiden nappien), olo vain paheni ja oli tuskanen olo ja itketti, ei pysytnyt keskittymään tai ajattelemaan. Hyvä jos pysty hoitamaan normaaleja asioita. ruoka halu kasvo nukuin varmaan 18 h, ei kiinnostanut mikään eikä ketään. Ei ihme että noi nappien syöv't tekee nii paljon itsemurhiakin kun ei saa enään mistään mitään iloa eikä mikää kiinnosta ja ne normaalit estotki katoo. Eihän semmosta muuten niin välttämättä uskaltais ees tehä.
Kaiken lisäksi söin vielä puolet vähemmän mitä minulle oli edes määrätty...
Millasessahan jamassa oisin muuten ollu.
On todella jätkyttävää tosiaan miten ne niitä sim lapsillekkin määrää, ja vanhuksille vailla mtn mielenterveysdiagnoosia.
No eipä valita vaikka on paskat housussa, eikä tarvii huomioo ja virikkeitä.
Olen todella uskoni menettänyt varsinkin tuon ryhmän lääkkeisiin, ja muutenkin mielenterveys"palveluhin"... Onneksi tajusin.- paljonnähtyäkoettua
Samat sanat täällä "onneksi tajusin" tarpeeksi ajoissa. Aivot kunnossa ja toimintakykyiset. Masennukset, ahdistukset ja unettomuus eivät mun tapauksessa ole paljoakaan siihen verrattuna mikä olo tuli neurolepteistä, Levozin, Risperdal. Hirveintä tavaraa mitä olen eläissäni suuhun laittanut.
Vanheneminen kyllä pelottaa. Vanhuksillehan syötetään kanssa hyvinkin tujuja lääkkeitä ja kukaan ei ole mistään vastuussa. Lääkärit viimeiseksi. Jumalaa kiitän että osaan ajatella itse ja yksikään ihminen ei edusta mulle jumalaa. Lääkärit kyllä pitävät itseään jumalallisina olentoina. Pelkkiä lääke firmojen maksullisia juoksupoikia joille ei merkitse mikään muu kuin oman aseman (palkkapussin) turvaaminen tavalla tai toisella. Ihmisen auttaminen syöttämällä aivoja tuhoavia lääkkeitä on mielestäni hyvin kyseenalaista auttamista. Ennen minkin käyttäisin sanaa tuhoaminen. Tuhotaan ihmiset aivot laillisesti. Huippu hoitoa korkean elintason, koulutuksen ja teknologian maassa.
Mikä on on arvostetuin ammatti Suomessa: lääkäri. Kehen pitäisi pystyä luottamaan? Lääkäriin. Kenestä kannattaa pysyä h..tin kaukana? Lääkäristä. Ykkösjutut: ravitsemus, kohtuu paino, lisäravinteita, lepo ja toiminta tasapainossa, ihmissuhteita, liikunta, jokin harrastus pyrkimys normaaliiin elämään. Asioiden purkaminen puhumalla esim. vertaisryhmässä.
. - Anonyymi
Jos sinulla olikin vaan tavallinen masennus ja olisit tarvinnut masennus lääkkeet, etkä neuroleptejä jotka ivat skitsofreniaan
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos sinulla olikin vaan tavallinen masennus ja olisit tarvinnut masennus lääkkeet, etkä neuroleptejä jotka ivat skitsofreniaan
Neuroleptejä käytetään muihinkin psykoosisairauksiin kuin skitsofreniaan.
Niitä käytetään nykyisin jopa unilääkkeinä, unta tukemaan.
- some-one--
paljonnähtyäkoettua puhut niin asiaa..
Oon miettiny kans tota että mitäs sitten kun itse oon vanha ja jos joutuisin tommoseen vanhustaloon vaipoissa ja aivot turrutettuina, esim jonkun luun murtumisen takia.. En tiedä... Toivottavasti niin ei käy kovin nuorena vanhana. Muuten koen silloin paremmaksi vaihtoehdoksi "jumalan tykö menon" oman käden kautta, kuin elinarvottoman elämän..
Mun mielestä vaikka miten pahat ahdistukset ja olot on, kenties psykoosikin, niin tää "apu?" vaan pahentaa ja voi tuhota ihmisen lopullisesti varsinkin jos liian pitkään syö.
Ja nuo lääkärit.... Niillä tosiaan on sellanen tietty auktoriteetti. Toiset uskovat niihin enemmän kun itseensä, ja jos lääkäri ei tiedä mitä tekee eikä tunne potilasta (vaikka haluaisi auttaa), tai ei välitä mitä tekee kun tekee vaan kylmästi työtään... Niin lopputulos on sama, se tekee pahaa hallaa potilaalle ja sen mielenterveydelle lääkkeillä. Toivottavasti jossain on kuitenkin lääkäreitä jotka ovat lääkkeitä vastaan.. Niitä vaan taitaa olla niin vähän. Se lääkkeellisyyttä tukeva "aivopesu" alkaa jo lääkäreiden oppikirjoissa opiskellessa.
Uskon että monien psykoosien ja manioiden yms sekoilujen takana on lääkkeiden popsiminen kun ovat muuttaaneet aivotoimintaa.. No se onkin ihan tunnettu käsite sana lääkepsykoosi, että ei vaan minun omia ajatuksia. Se on sitten vaikea todistaa johtuuko se jostain ns. sairaudesta vai niistä lääkkeistä.
Uskon että monet ihmiset oikeasti tulevat "hulluiksi" lääkkeiden takia.
On hieman ahdistavaakin tietää ja ymmärtää näistä asioista näin hyvin, kun se todellisuus on niin raaka. On myös ikävää että niin monet ei nää sitä.
neuroleptit vähentävät pysyvästi aivojen serotiini välittäjä ainetta ( - Mielen vahvistaja
Itsellä on psyykkisiä jaksoja takana ja ensimmäisen "flippaamisen" jälkeen, jolloin tyhmyyksissäni ja peloissani menin sisään ja sain Risperdal-, Zyprexa-, Temesta-kuurin, jälkeen olen käynyt jutut läpi ilman lääkkeitä ja tullut vahvemmaksi monella tapaa. Neuroleptikuuri oli pahinta mitä ihminen voi kokea, sillä vasta se antoi noi kaikki mainitut hullun oireet. Psykoosin voi käydä muiden huomaamatta läpi, ja se oikein tehtynä ja kestettynä tuo lisää puhtia elämään. Magneettikuvissa toisen vaivan takia läpikäyneenä voin sanoa, ettei aivoissa ole huomattu mitään skitsofrenia ym. muutoksia. Epäilenkin että osa aivojen muutoksista johtuu nimenomaan pitkistä neuroleptikuureista, ei itse psykooseista. Sitten vielä paino nousee, rasva-arvot huononee, tulee metabolinen oireyhtymä ja aikuisiän diabetes.
Moni ei tajua että psykoosijakson, mitä se sitten tarkoittaakin, voi käydä läpi ihan itsekseen ja uudet kerrat on helpommin läpikäytäviä. Mieli vahvistuu ja kestää niin sanotusta normitodellisuudesta poikkeavat tapahtumat ja kokemukset "flippaamatta". - xczxcxc
Moni kuvittelee ettei skitsofreniaa tai psykoosijaksoja voi kestää tai päästä läpi ilman lääkitystä. Voi ollakin ettei pysty enää käytettyään lääkkeitä useita vuosia, ja vaurioitettuaan ja heikennettyään psyykettä niillä. Psykoosijaksot voi kestää ja käydä läpi vahingoittamatta itseään tai muita, jos näin päättää ja on muuten täyspäinen. Psykoosi voi antaa todella voimakkaita fiiliksiä/tunteita jotka koettuaan todella tuntee elävänsä.
- SairasLääkitty
Kuinka moni teistä käy töissä tai opiskelee? Mun lääkitys pitää äänet ja harhat poissa ja mitään sivuoireita en oo niistä saanu. Lääkkeitä on aina pienennetty kun oon pyytäny ja oon aktiivisesti työelämässä mukana.
Muistakaa, että hoitoneuvotteluissa voitte itse vaikuttaa lääkitykseen:)
Hyvää talven alkua kaikille.- nyt on syksy....
Onnea sinulle, minulla oman mielen hallinta pitää äänet ja harhat tahdonalaisina... Syö sinä vain lääkkeitä ja kuole 20 vuotta etuajassa, mutta minulle ne eivät sopineet.
Hyvää syksyn jatkoa! - xczxcxc
Käyn töissä ja voin toimia aivan normaalisti. Lääkitys ei tunnu olevan oman tahdon alaista, vaan jos sinulla on ollut psykoosijaksoja niin lääkkeet määrätään. Se on eri asia, jos et kerro psyykkisistä jaksoista, ja voit käydä ne läpi flippaamatta, ja muiden huomaamatta. Itsestä psyykelääkkeet muuttavat psyykettä niin paljon että mielummin olen ilman, jolloin olen psyykkisesti aivan normaali itseni pienten episodien välillä. Nämäkin kestän kuin mies, koska ne on kestettävä. Itse asiassa kun lopettaa pelkäämisen, psyykkiset kokemukset ovat kasvattavia ja vahvistavia sekä todella intensiivisiä. Tuntee todella elävänsä. Sanon vain että kun pääsee eroon peloista, niin voi elää ilman lääkkeitä ihan hyvin. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä ettei vahingoita itseään tai muita missään tapauksessa vahingossa, kun mieli menee sataa. Jos pelkäät jaksoja, niin todennäköisesti flippaat tavalla tai toisella ja lääkitys voi olla tarpeen. Voimia teille kaikille kohtalontovereille!
- dfasdsaf
Monet pitkäaikaistutkimukset luovat kyllä aika karun kuvan siitä, kuinka tehokkaita antipsykoottiset lääkkeet ovat edistämään skitsofreenikoiden toimintakykyä ja estämään psykoosia, Esimerkiksi Wunderink et al 2103 satunnaistetun, kontrolloidun pitkäaikaistutkimuksen mukaan lääkityksen lopettaneista/vähentäneistä 40 % oli parantunut 7 vuodessa, kun taas 18 % oli lääkityksellä jatkaneista. Myös avoimen dialogin mallissa eläkkeellä oli psykoosisairaista (joista kaikkiaan 59 % oli skitsofriadiagnoosin saaneita) 19 %, kun Tukholmassa (verrokkiryhmä) 62 %. Neurolepteja käytettiin pitkäkestoisesti 17 % Avoimen dialogin mallissa ja 75 % Tukholmassa. Koska tämä tutkimus koskee todellisia hoitomuotoja oikeassa maailmassa eikä kärsi näin ollen satunnaistettujen plasebo-kontrolloitujen tutkimusten heikosta ulkoisesta validiteetista (mikä tarkoitaa, että sovellettuna todellisuuteen tehosta suuri osa katoaa), niin tutkimus antaa ihan hyvän kuvan siitä, miten lääkekeskeinen hoitomalli ennustaa voimakkaasti suurempaa eläköitymistä skitsofreenikoilla. Yhdistettynä naturalistiseen pitkäaikaistutkimuksiin ja WHOn kansainvälisiin makrotason tutkimuksiin voidaan tehdä sellainen varsin ikävä johtopäätös, että nämä "antipsykoottiset" lääkkeet itse asiassa kroonistavat ihmisten ongelmia, heikentävät kognitiivista suorituskykyä ja vähentävät todennäköisyyttä työllistyä niin hyvän kuin huononkin ennusteen potilailla. Yhdistetään tulokset vielä eläinkokeista löydettyihin tuloksiin, joiden mukaan neuroleptit surkastuttavat aivoja kymmeniä prosentteja ja lisäävät dopamiinijärjestelmän herkkyyttä ja sotkevat muutenkin kehon toimintaa, niin voidaan päätyä siihen kamalaan johtopäätökseen, että psykiatrian tarjoamat tehokkaat toisen sukupolven psykoosilääkkeet itse asiassa tekevät ihmisistä sairaita. Ne voivat olla yksi syy siihen, miksi tämän kamala mystinen sairaus "skitsofrenia" on niin vaikea parantaa -hoito on suurin syy sen olemassaoloon.
Yksilötasolla ihmiset voivat toki kokea lääkkeistä vaikka mitä hyötyä tai haittaa, ja yleensä ihmiset eivät edes tiedä, missä kunnossa olisivat ilman lääkkeitä. Tutkimusten mukaan ainoa todiste näiden lääkkeiden tehosta on se, että ne lyhyellä aikavälillä tilastollisesti parantavat skitsofreenikoiden toimintakykyä verrattuna siihen, että ajetaan suoraan lääkkeeltä plasebolle ja tulkitaan vieroitusoireet psykoosin palaamiseksi. Itse asiassa on suomalaisen pitkäaikaistutkimuksen mukaan varhainen lääkeinterventio psykoosin hoidossa parantaa potilaiden toimintakykyä kahden vuoden sisällä, mutta heikentää sitä kymmenen vuoden sisällä. Toisin sanoen se että voi hetken hyvin ei tarkoita, että toimintakyky olisi parempi pitkällä aikavälillä. Toisaalta monien tutkimusten mukaan lääkehoitoon verrattava teho saadaan lyhyellä aikavälillä ihan psykososiaalisella interventiolla, mutta tämäkään ei lääkeyhtiöiden (ja veronmaksajien) taskuihin syvälle eksyneitä käypä hoito -suositusten kirjoittajia pahemmin kiinnosta. - Anonyymi
Ihan totta ,kun näkee tyytyväisen potilaan joka on saanut elämänsä kuntoon lääkityksen avulla niin huomaa miten tärkeää tutkijoiden työ on ollut lääketieteellisillä alalla.
Kehitystä tapahtunut myös lääkkeiden valmistuksessa ennen vanhaan vietiin ihmisiä mielisairaaloihin kun psykoosissa tekivät asioita , ja siellä pidettiin heitä kauan , koska lääkkeitä ei ollut samalla tavalla kun nykyään .
Nykyään on mahdollisuus vaihtaa lääkettä jos tuntee ettei se jostain syystä sovi,
Joten osaat suhtautua oikeasti lääkehoitoon , ja sinulla on hyvä yhteistoiminta lääkärisi kanssa.
- kurjaaon
Kertokaapa onko minulla skitsofrenia, lääkäriin en mene. Jos minua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, menen aivan kipsiin. En nuku öisin kuin muutaman tunnin ja sama asia velloo päässä (esim nyt kaksi kuukautta yhteen menoon, kun petkutettiin asuntokaupassa). On tosi raskasta. en pysty keskittymään mihinkään, työ ja ihmissuhteet kärsivät. Olen selvittämässä asiaa, mutta se kestää, eikä koskaan tiedä kuka häviää ja kuka voittaa, oikeushan riippuu hyvistä juristeista. Mutta en sitä kauppaa halua vatvoa vaan olotilaani. Kierrän kehää, yritän yöllä katsella nauhoitettuja ohjelmia, lukea, mutta pelottaa ihan helvetisti, miten asian käy. Edellisen kerran menetin avioerossa paljon ja se kesti kolme vuotta. En koskaan saanut rahoja takaisin, oikeudessa olisi molemmilta mennyt paljon enemmän. Kuuluuko elämän olla tällaista vai onko sairaalloisen kiinnijäänyt yhteen asiaan? Onko peräti mielen sairautta? En syö lääkkeitä, viinaa lipitän vähän yli sallitun.
- kuolemankauppias
Moi. Mulla alkoi puoltoista vuotta sitten psykoosit ja skitsofreeniset oireet. Oli raskas elämänvaihe , sellanen muutos .. ja kaikki vaan nousi pintaan .. stressi ja paineet.. Flippasin vaan ..liikutin kehoani paljon eri asentoihin , juttelin tuntemattomille ihmisille , koin yliluonnollisia asioita ja kuulin ääniä päässäni , luulin jopa olevani jeesus ja mohammed jne. jouduin mielisairaalaan tämän psykoosin päätteeksi.Noh ihan sama.
Oon nyt terve , luojan kiitos !. Mä kävin läpi noi psykkosit ( joita on on ollut monia kymmeniä ) ihan selvinpäin.. Eli kyl noi voi käydä läpi selvinpäin kunhan vaan tietää mistä on kyse.
Huh ... Oon ihan eri ihminen nykyään kuin silloin. Ja todellakin nautin elämästä niin eri tavalla kuin ennen..- SairasLääkitty
No reaktiivinen psykoosi on eri asia kuin skitsofrenia.
Eli sehän tulee jonkun järkyttävän koettelemuksen seurauksena ja on ihan pikkujuttu.
Itse joudun syömään lääkkeitä x ajan, syön niitä mielelläni koska en kuule ääniä ja saan nukuttua, pystyn käymään töissä, pystyn opiskelemaan...
Ei ne llääkärit niitä lääkkeitä huvikseen määrää ja tollanen et sisulla kestetään psykooseja on ihan paskapuhetta, jos todellisuudentaju pettää niin paikka on suljettu osasto ja sieltä yleensä saa niitä neurolepteja hyvällä tai pahalla.
Usein tuntuu että tänne kirjoittelee sellaista sakkia joilla ei ole mitään kokemuksia mielen sairauksista ja asenne on yleensä hoito/lääke vastainen....
Ne jotka avohoidon piirissä ovat syövät lääkkeitä ja sit niitä puretaan pikkuhiljaa, käydään hoitajan luona missä tehdään voinnista arvioita ja jos hyvin menee niin painetaan meneen lääkkeettöminä
Sellaista on oikean mielenterveyskuntoutujan arki, eikä mitään itsensä voittamista kukaan pahasti harhainen ei todellakaan käy missään töissä tms, ole muutenkaan normaalin elämän piirissä.. - sdfafa
SairasLääkitty kirjoitti:
No reaktiivinen psykoosi on eri asia kuin skitsofrenia.
Eli sehän tulee jonkun järkyttävän koettelemuksen seurauksena ja on ihan pikkujuttu.
Itse joudun syömään lääkkeitä x ajan, syön niitä mielelläni koska en kuule ääniä ja saan nukuttua, pystyn käymään töissä, pystyn opiskelemaan...
Ei ne llääkärit niitä lääkkeitä huvikseen määrää ja tollanen et sisulla kestetään psykooseja on ihan paskapuhetta, jos todellisuudentaju pettää niin paikka on suljettu osasto ja sieltä yleensä saa niitä neurolepteja hyvällä tai pahalla.
Usein tuntuu että tänne kirjoittelee sellaista sakkia joilla ei ole mitään kokemuksia mielen sairauksista ja asenne on yleensä hoito/lääke vastainen....
Ne jotka avohoidon piirissä ovat syövät lääkkeitä ja sit niitä puretaan pikkuhiljaa, käydään hoitajan luona missä tehdään voinnista arvioita ja jos hyvin menee niin painetaan meneen lääkkeettöminä
Sellaista on oikean mielenterveyskuntoutujan arki, eikä mitään itsensä voittamista kukaan pahasti harhainen ei todellakaan käy missään töissä tms, ole muutenkaan normaalin elämän piirissä..Itse asiassa ei reaktiivinen psykoosi ja skitsofrenia eivät mitenkään merkittävästi eroa toisistaan. Jos ne eroaisivat toisistaan radikaalisti, ei avoimen dialogin mallilla oltaisi saatu laskemaan skitsofrenian esiintyvyyttä 10 % siitä, mitä se oli 30-vuotta sitten = psykoosi/harhaisuus hoidetaan ennen, kuin se on kroonistunut. Myös skitsofrenia "puhkeaa" tyypillisesti jonkun stressitilan seurauksena, ainoa reaktiivisen psykoosin ja skitsofrenian ero on se, että reaktiiviselle psykoosille löydetään/halutaan löytää syy ja että se kestää lääkärin tulkinnan mukaan vähemmän aikaa. Karrikoidusti voidaan sanoa, että jos ihminen tulee raiskatuksi esim. 5-vuotiaana toistuvasti ja menee vähitellen psykoosiin 20-vuotiaana, niin hän saa diagnoosiksi geneettisesti periytyvän kehityshäiriön nimeltä skitsofrenia. Jos hän tulee kerran raiskatuksi 20-vuotiaana ja menee siitä välittömästi psykoosiin, niin hän saa diagnoosiksi reaktiivisen psykoosin (yksi suora psykoosin syy on väkivaltainen trauma, joka on ajallisesti yhdistettävissä psykoosiin). Skitsofrenidiagnoosin voi saada monella eri oireella ja eri kriteerien mukaan sen saa, jos on ollut oireita kuukauden tai kuusi kuukautta (riippuen käytetäänkö DSM vai ICD-tautiluokitusta). Toisin sanoen jos sinulle on ICD-tautiluokituksen mukainen skitsofrenia, niin ei ole välttämättä DSM-manuaalin mukaista skitsofreniaa = kyseessä ei ole validi häiriö, vaan täysin kulttuurisidoannainen määritelmä.
- Flip flip!
Flipata..flippaan,flippaat,flippaamme,flippaavat,....
On kovin muotia tuo "flippaaminen". Alkoi vissiin BB:stä. - traumatisoitunut--
Aloittaja. En voisi enempää olla samaa mieltä kuin sinä. Lääkkeettömästi eläminen psykoosin jälkeen jo vuosia on vahvistanut psyykettäni, opettanut asioita itsestäni ja kasvattanut minua. Olen pystynyt analysoimaan paremmin itseäni (kun lääkkeet ei rajoita ajatteluani tai turruta minua ) - mistä kyse kärsimyksessäni ja psykoosissani oli, mikä sen laukaisi, mitä ne harhat kertoivat minusta ja ajattelustani. Lääkkeet aiheutti minulle paniikkia, erkaantumista itsestä," pään jumitusta ja tyhjyyden tunnetta", kognitiivisia vaikeuksia joista tuli ahdistusta ja tunteiden lamautumista. Olin yhä enemmän kujalla kaikesta, kuin kävelevä itsestä erkaallaan oleva kuori, hämmentyneenä lääkkeen vaikutuksista, hämmentyneenä kaikesta. Kun lopetin ne, alkoi paremmin voiminen. En vaan tajua miten jotkut voivat olla tyytyväisiä elämäänsä noilla myrkyillä! Ennen kaikkea tämä lääkkeettömyys on opettanut minulle selviytymiskeinoja elämässä ja itsetuntemuksen kasvua. Raskaatkin tunteet on kohdattava silmästä silmään, niitä ei paeta mihinkään, ja vastavuoroisesti elämä on tarjonnut kauniita aitoja kokemuksia, voimakkaina tunteina. Siksi en enää aio koskea lääkkeisiin enkä myöskään käytä mitään päihteitä pakenemisen välineenä
Välillä aina stressi ja elämän vastoinkäymiset voi syöstä ajatukset taas sinne ahdistuksen ja psykoosimuistojen tielle, mieleni on välillä koetuksella, mutta ero on se että minä osaan erkaannuttaa itseni näistä ajatuksista ja katsoa niitä kuin vähän sivusta ja rauhoitella itseäni, arvioida niitä. Minä tunnen ajatteluni, lääkkeillä se oli mahdoton tuntea, sillä ne muutti minua ja epäilen että lisäsi sitä kautta sekavuutta. Psykoottiseksi etenevä ajatusketju katkeaa, kun rauhoitun, eikä se ole koskaan jäänyt päälle vuosiin, koska psyykeni vahva puoli on vahvistunut ja alkanut korvata sen heikomman puolen. Minulla saattaa olla näitä hetkellisiä ahdistukseen liittyviä "minipsykooseja", jolloin vaivun muistoihin psykoosijaksosta, mutta niitä ei minusta päällrpäin huomaa, pystyn silloinkin säilyttämään järjen, arvioimaan ajatuksiani ja tajuamaan, että nyt heittää, ja kun suuntaan jaatukset muuhun, tunnen oloni turvalliseksi, psykoosiajatukset katoaa. Tai pikemminkin psykoosimuistot. Turrutuslääkkeitä käyttämällä en osannut, ja ne vei minusta pois kaiken vahvuuden ja itseanalysoinnin taidon. Ne typisti sisäisen maailmani laajuutta ja vivahteikkuutta. Epäilenpä, että niitä käyttämällä olisin saanut skitsofreniadiagnoosin ja kroonikkona käppäsisin jossain kykenemättä suureenkaan toimintakykyyn.
Sitten nyt minulle on sanottu että ehkä rankka diagnoosini olikin väärä. Hah! Vai niin. Eli kun paranee ilman lääkkeitä ja alkaa voida paremmin niin ehkä se diagnoosi ei ollutkaan totta. tuolla pidetään uskoa siitä, että nämä on muka aivosairauksia eikä niistä voi parantua. Minä uskon että mistä tahansa rankasta henkisen kärsimyksen ja toimintakyvyttömyyden tilasta voi palautua ja kuka on sanomaan muutenkaan mikä on terve ja mikä oikeanlainen tapa olla ihminen? Palautuvathan jotkut ihmeen kaupalla esim rankoista onnettomuuksistakin, pikkuhiljaa saavuttaen paremman ja paremman voinnin.
Lääkkeet surkastuttavat aivoja, sotkevat aivokemioita, rapistuttavat terveyttä ja tekevät riippuvaiseksi. Minä uskon terveeseen kehoon, jossa on terve mieli ja siihen ei kuulu psykiatrian tarjoamat neurotoksiinit kohdallani. Kaikki tekee tavallaan. - dfasdasf
Itse sain skitsofrenidiagnoosin, koska olin naiivi ja hölmö ja kuvittelin, että muut ihmiset ymmärtäisivät kokemusmaailmaani yhtä vivahteikkaasti, kuin minä ymmärsin itseäni. En takuulla ollut yhtään sen harhaisempi kuin minua hoitanut psykiatrikaan, en vain osannut ilmaista itseäni oikein. En vain tajunnut, että on tiettyjä sosiaalisia normeja, jotka ohjaavat vuorovaikutusta, ja joiden noudattaminen on ensi arvoisen tärkeää ymmärretyksi tulemiselle. Ymmärsin myös, miksi niin sanottu avoimen dialogin malli on niin toimiva näiden psykoosien hoidossa -se auttaa puhumaan kielellä, joka on yhteistä, eikä loukkaa sosiaalisia normeja eikä odotuksia. Jos ihminen ei tätä osaa, hän menettää mahdollisuutensa ilmaista tunteitaan rakentavasti toisille. Monet ihmiset kokevat hyvinkin kummallisia, paranormaaleja asioita elämässään, mutta usein heidän mielensä on niin kypsä sosiaalisesti, että he osaavat jäsentää ne sosiaalisesti hyväksyttyyn muotoon. Uskon, että monille ihmisille psykoosit ovat kuin unia, joissa usein käsitellään itselle vaikeita asioita. Niiden absurdius johtuu samasta syystä, kuin unien aburdius johtuu -ne ovat assosiaatioketjuja, joiden merkitystaso on hyvin symbolinen. Ihmisen mieli hallitsee näitä unia, ja johtaa ihmisen maailmaan, missä hän joutuu kohtaamaan sisimpänsä. Usein niihin liittyy jokin syvempi, kollektiivinen taso, joka liittyy kulttuurin merkitysrakenteisiin ja yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Siksi monien ihmisten psykoosit heijastavat sitä kulttuuria ja aikaa, missä he elävät. Psykoosit eivät missään nimessä ole useinkaan minkään lääketietellisen sairauden oireita, vaan coping-keinoja. Niihin ajaudutaan sattumalta, joidenkin jännitteiden laukausemana, ja niistä selviydytään niillä sosiaalisislla ja tiedollisilla resursseilla, mitä ihmisellä on käytettävissään. Psykiatria yleensä ei edistä ihmisen ymmärryksen kehittymistä, vaan pikemminkin päin vastoin. Sen tapa "hoitaa" potilaita on iskeä neuroleptiresepti käteen ja kertoa, että sinulla on pärstäkertoimesi perusteella sellainen krooninen aivosyövän kaltainen sairaus, että menepä nyt kotiin 17-vuotias nulikka, ja tapa itsesi ennen, kuin se tappaa sinut. Ei ihme, että ns. skitsofreenikoiden itsemurhien määrä ei niinkään ole laskenut, vaan pikemminkin noussut. Neuroleptit kehitettiin alunperin sedatiiveiksi kirurgiaan, myöhemmin käytöshäiriöiden hoitoon mielisairaaloihin. Niillä ei ole mitään hoidollista merkitystä, kaikki niiden lähtökohtainen teho perustuu ihmisen käytöksen ja itseilmaisun kontrollointiin. "Remissio" tulee siitä, kun ihminen on niin taantunut, ettei enää välitä mistään. Mielestäni sellainen hoito ei ole mitään parantamista, vaan väkivaltaa, joka johtuu psykiatrien kyvyttämyydestä ja haluttomuudesta kohdata asioita, joita he eivät pohjimmiltaan käsitä eikä hallitse lainkaan.
- traumatisoitunut--
"Uskon, että monille ihmisille psykoosit ovat kuin unia, joissa usein käsitellään itselle vaikeita asioita. Niiden absurdius johtuu samasta syystä, kuin unien aburdius johtuu -ne ovat assosiaatioketjuja, joiden merkitystaso on hyvin symbolinen. Ihmisen mieli hallitsee näitä unia, ja johtaa ihmisen maailmaan, missä hän joutuu kohtaamaan sisimpänsä. "
Hienosti sanottu.
Unelta se tuntuikin. Psykoosiin sisältyi univajetta ja kun olin riittävässä univajeessa, hereilläolo muuttui uneksi, unen logiikoineen. Minulla psykoosin puhkaisi mielialalääkkeen lopetus mikä laukaisi unihäiriöitä. Uni ei milloinkaan korjannut ja eheyttänyt pois tätä outoa olotilaa ja korjannut sisäistä kaaosta kuten se yleensä tekee, ja tekee uudestisyntyneeksi tavallaan aamuisin. En nähnyt psykoosilääkkeillä yhdistettynä nukahtamislääkkeisiin mitään unia öisin, olin kuin koomassa hetken. Psykoosista pois pääsy oli kuin unesta herääminen. Kykenin taas arvioimaan ajatuksiani, unessa taas on selittämättömässä tunteiden kaaostilassa kykenemättä kontrolloimaan unen kulkua. Nykyään näen unia taas, ja ne eheyttävät minua.
Itse en jälkikäteen, unohtamatta kuitenkaan kärsimystä tuona aikana koin, pidä psykoosia huonona tai suhtaudu siihen kuin psykiatria. Koin sen eheyttävänä. Maailmani rikkoontui palasiksi, ja kokosin palaset uudelleen niiden ollen alussa hukassa ja se vaati etsintää. Se oli kuin sielua puhdistava kokemus. Jouduin pohtimaan paljon elämääni elämää, puolia mistä en itsessäni pitänyt, halusin psykoosissa ollessani olla parempi ihminen, tunsin syyllisyyttä huonoista teoistani ja minusta tuli uskonnollinen.
Kokemus oli myös äärimmäinen ja kuluttava. Lääkkeet lisäsi siihen oman pelottavan tason, kun havainypni ja minä muutuin niillä.En haluaisi joutua kokemaan sitä enää. Enkä uskokaan kokevani,,kunhan pysyn erossa mistään mieltä sekoittavasta mitä esim psykiatrian lääkkeet ovat. - turtanaturrutukseen
Sori jos ei iha sovi tähän ketjuun mut......... Mulle hoitavat tahot yrittäneet tarjoilla psyykottisia oireita ja sen verran onnistuneet et syön psykoosilääkettä. Ei ol kyllä lääke poistanut niitä oireita mitä olisin toivonut eli mun kuviteltuja "harhakuvitelmia" (ihmekös tuo!), mut ketutusta lieventänyt etten ole niin vihamielinen niitä kohtaan jotka mun "harhakuvitelmat " on mun puolesta keksineet. Silti sisäistä kiukkua paljon, jotka lääke ilmeisesti pitää mun sisuksissa eivät pääse pihalle,. Ei musta hyvä ollenkaan. Psyk.hoitsun mielestä kuitenkin hyvä sos.suhteiden kannalta etten niin impulsiivinen. Öh? Ja mä en sais näytää mun tunteita ihmisille jotka ovat mua pettäneet, tai en voi itsekseni käsitellä niitä tunteita. Turrutusta?
- Anonyymi
Nyt muutama kk ilman psyykenlääkkeitä. Jotenkin tuntuu sille että näen taas värit ja luonnon kauneuden. Tunnen, vahvasti, mutta semmonen tunteiden päälle jääminen on pois. Ok, yhä välillä jokin vtuttaa, harmittaa ja kiukuttaa, yhä tulee ahdistuksia ja paniikki tuntemuksia, mutta ne ei ole enää kestoltaan useista tunneista muutamaan päivään. Kestävät sen hetken kun kestävät, kunnes tulee toinen tunne tai jotain mikä vie siltä tunteelta huomion pois. Lääkittynä ollessa joku perus veetutus saattoi kestää viikonkin ollen ainoa tunne ja se ei lähtenyt vaikka olisi seissyt päällään ollen alasti ja soittanut nokkahuilulla ukko nooaa.
Mut lääkittiin vahvasti neurolepteillä yhden psykoosin vuoksi. Ja aina vaan lisää lääkettä sivuoireen sivuoireeseen yms. Viis siitä että lihosin melkein 60kg, elämänhalu oli niin huono että kertaalleen olin jopa onnistua ihan vahingossakin vielä, elämänhallintaa ei ollut juuri nimeksikään ja olin hyväksikäytettävissä kaikin tavoin kun en jotenkin enää välittänyt itsestäni ja ympäristöstäni.
Jos joskus koen psykoosin uudelleen, mielummin vaikka menee henkiparka, kuin alistun uudelleen lääkityksi. - Anonyymi
Mulla on psykoosilääke unettomuuteen vaikka mulla ei ole ikinä psykoosia diagnosoitu. Edes silloin kun unilääkkeet vaihdettiin psykoosilääkkeeseen. Reseptissä lukee univaikuksiin ja potilaskertomuksessa psykoosin estoon. Miksi pitää ehkäsitä jotain josta ei ole diagnoosia. Eihän syöpääkää ehkäistä syöpälääkkeillä jos ei ole todettu syöpää. Eihän sädehoitoa aloiteta jos ei ole syöpää.Niin miksipsykoosia pitäisi estää vain sen takia että on unettomuutta. Unettomuus johtui ahdistuneisuudesta ja stressistä.
- Anonyymi
Olet tosi kauan valittanut tästä samasta asiasta.
Pitäisikö sinun kysyä näistä asioista sieltä hoitotahon suunnalta?
Jos olet lääkkeeseen tyytyväinen ja saat nukuttua, niin onko sillä niin väliä, mitä siellä kertomuksissa lukee.
Et ole varmasti ainoa, joka ei ole tyytyväinen omiin potilaskertomuksiinsa.
Ei ole hyvä jäädä jumiin yhteen muotoseikkaan, eihän se varmaan jokapäiväistä elämääsi muuta millään tavalla? Vai onko tuon kirjauksen takia mennyt koko elämä pipariksi? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet tosi kauan valittanut tästä samasta asiasta.
Pitäisikö sinun kysyä näistä asioista sieltä hoitotahon suunnalta?
Jos olet lääkkeeseen tyytyväinen ja saat nukuttua, niin onko sillä niin väliä, mitä siellä kertomuksissa lukee.
Et ole varmasti ainoa, joka ei ole tyytyväinen omiin potilaskertomuksiinsa.
Ei ole hyvä jäädä jumiin yhteen muotoseikkaan, eihän se varmaan jokapäiväistä elämääsi muuta millään tavalla? Vai onko tuon kirjauksen takia mennyt koko elämä pipariksi?Ymmärrätkö miltä tuntuu kun susta on valheellista tietoa. Ja sua kohdellaan sitten jonkun fyysisen vaivan takia harhaisena. Et taida ymmärtää. Jännityksellä odotan toteutuuko ensi viikkoinen aika kun viimeksi peruttiin aika pari tuntia aikasemmin kuin olisi ollut vastaanottoaika.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrätkö miltä tuntuu kun susta on valheellista tietoa. Ja sua kohdellaan sitten jonkun fyysisen vaivan takia harhaisena. Et taida ymmärtää. Jännityksellä odotan toteutuuko ensi viikkoinen aika kun viimeksi peruttiin aika pari tuntia aikasemmin kuin olisi ollut vastaanottoaika.
Ymmärrän hyvinkin.
Minua ei kohdella harhaisena, mutta kohdellaan kuitenkin liian usein psykiatrisen diagnoosini perusteella huonosti.
Eli jotkut lääkärit kun näkevät diagnoosini, olettavat heti, että olisin samanlainen kuin mitä diagnosoidusta sairaudesta kerrotaan, oireet ym. minkälainen suurin piirtein on jotain tiettyä sairautta sairastava ihminen.
Ottaahan se päähän, kun kohdellaan ala-arvoisesti, joskus huomaa lääkärin asenteen heti, jotkut jopa huomauttavat asiasta suoraan.
Onneksi näitä " asennevammaisia " on aika vähän. Mutta siinäkin jo on vähän liikaa.
Ylipäänsä joku lääkäri, joka ei ole koskaan ennen tavannut potilasta, eikä tiedä potilaasta ja potilaan sen hetkisestä psyykkisestä tilanteesta yhtään mitään, saati siitä, miten ihmisellä menee elämässään, ei todellakaan saisi edes vihjailla psyykestä tai vähätellä potilasta sen takia, että potilaalla on joskus todettu jokin psyykkinen sairaus.
Johan sen kieltää joku lääkärin vala, sekä myös potilaslaki, potilaan oikeudet. Kaikkia pitäisi kohdella samalla tavalla.
Somaattisia vaivoja on todella hankala tuoda esiin yleislääkärille, jos asenne on mikä on. Ei uskota, mitä kertoo, väitetään johtuvan vain psyykkisistä syistä, jne.
Itsellänikin kirjauksissa lukee mitä lukee, tosin niistä on jo aikaa. En ole viitsinyt alkaa pyytää oikomaan kaikkea, mitä on virheellisesti kirjoitettu. Elämä jatkuu teksteistä huolimatta.
Olen kokenut myös takavuosina osastohoidon aikana muutaman kerran suoranaista valehtelua, hoitajat ovat valehdelleet esim. osaston lääkärille minusta jotain. Ne onneksi saatiin selvitettyä.
Myös vuosia sitten lääkärit olivat kirjoittaneet lausunnoissaan muutamia valheita ylemmälle taholle, ja nekin sain oikaistua.
Kaikki tuollainen vaikuttaa luottamukseen ja joskus sen puutteeseen ammattilaisia kohtaan, harmi. Olen aina kuvitellut, että lääkäreihin pitäisi pystyä luottamaan.
Myös somaattisella puolella, kun olen joutunut pari valitusta tekemään lääkäristä, on lääkäri valehdellut esihenkilölleen. Tosin nekin virheelliset väitteet saatiin oikaistua.
En yleensä edes mistään valittele tai tee jotain muistutusta, mutta raja tulee joskus vastaan, kun asiat menee liian pitkälle ja loukkaavat henkilökohtaisesti. Aika paljon siedän, mutta liika on liikaa.
Toivotaan, että sinun ensi viikon aikasi toteutuu, ja että saisit tuohon asiaan selvyyden.
- Anonyymi
Psykoosin "jälkeen" eli kun ensimmäisen psykoosin kokemuksesta ja luonteesta on päässyt perille, se psykoosi tosin saattaa jäädä elämään, mutta jos olet hyväksynyt tuon ajoittaisen (tai vaikka jatkuvan ) psykoottisuuden osana itseäsi ja osana omaa elämääsi ja ajatusmaailmaasi se ei vie sinua pohjalle eikä tee sinusta "järjetöntä". Oman mielensä oppii tuntemaan eikä sitä enää pelkää vaikka muu maailma ja lääketiede erityisesti,
sitä vääräksi, sairaaksi ja psykoottiseksi sanoisikin. Lääke vaikuttaa mieleen yleensä turruttamalla ja ajatuskulkua muuttamalla, ja koska psykoosi kokemuksena varsinkin alussa järkyttää mieltä, kirjaimellisesti, ja tuntuu pelottavalta niin lääkehoito saattaa alussa tuntua auttavan. Mutta lääkkeen vaikutuksen alla et milloinkaan tule tutuksi oman psykoosikokemuksesi kanssa vaan koet itsesi, kyllä, se psykoosikokemus on loppujen lopuksi lähtöisin sinusta itsestäsi, puhkesi se syystä mistä vain, koet itsesi aina lääkeverhon takaa, hämärästi. Lääkkeen lopettaminen saisi sinut näkemään tuon vieraaksi jääneen pelottavan psykoosin joka usein odottaa siellä niin kauan, että olet läpikäynyt ja hyväksynyt sen, eli osan omaa itseäsi.
Ei psykoosia tarvitse käydä läpi yksin, eikä siihen tarvitse pystyä. Mutta se tulisi voida käydä turvallisesti läpi ilman lääkkeitä. Vaikka välillä lepositeissä mutta ei ihmisen psyykkeeseen, omaan minuuteen kemiallisesti kajoamalla. - Anonyymi
Parempia hoitotuloksia vähemmillä lääkkeillä.
https://psykologilehti.fi/psykoosia-voi-hoitaa-muutenkin-kuin-laakkeilla/ - Anonyymi
Luulen ettei sinulla ole mitään psykooseja vaan tasaisin väliajoin saat masennuksen. Sillä psykoosia et hallitse mitenkään ilman lääkkeitä kun jotkut heistä riehuvat ja ovat vaarallisia itselleen ja ympäristölle , heidät on lääkittävä.
Mutta jos on kova masennus päällä ahdistuksen ja paniikki ngelmien kanssa on eri asia viisas voi jaksaa ne kaudet ilman lääkitystä , mutta samalla masennukseen on lääkkeetkinjotka eivät turruta ketään mitenkään.
Monet ihmiset sekoittavat käsitykset sairauksista ja luulevat asioita vaan eivät tiedä- Anonyymi
Psykoosejakin on varmaan eri asteisia, lievemmistä erittäin rankkoihin.
Aivoista tiedetään nykyään erittäin paljon, mutta silti psykoosi on tutkijoille erittäin suuri mysteeri, johon liittyy jotain jota voitaisiin kutsua jopa ns. yliluonnolliseksi.
Olisi mielenkiintoista tietää tarkalleen miten intiaani hoitivat psykoottiset heimoveljensä, täysin ilman lääkkeitä, intiaanit jopa kunnioittivat näitä ihmisiä, sanoivat Suuren Hengen koskettaneet heitä, ehkä hyväksyvässä jopa kunnioittavassa ilmapiirissä psykoosit saatiin hallintaan, ja ihmiset eivät tarvinneet mitään lääkitystäkään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1932469Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en552194Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten1932154Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1721722Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411354Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41277Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"71252Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on181222Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu481215Venäjän sissit lakkojohtajat
Odottavat 'lisätä lakkoja' Toverit käskyttää. Eikä ensimmäinen kerta.31118