Olen nuori ihminen. Itse muutuin pari vuotta sitten jollain tapaa kuulema... Sitten alkoikin elämän muuttuminenkin samalla, kun lukio päättyi ja työt alkoi.
Ja nyt viime syksystä lähtien, kun kesän vakkari työ muuttui sellaiseksi keikkailuksi pitkin kyliä, olen ajoittanut tuntenut voimakasta ahdistusta. Kyse ei ole paniikkihöiriöstä, koska fyysinen olotila ei muutu toisaalla kuin 'huonolla voinnilla'. Eli tuntuu yhtäkkiä, että kaikki asiat tuntuvat ahdistavalle eikä minkään tutunkaan jutun ajattelu tunnu auttavan pois.. Saattaa kestää monta päivää(aaltoilee) tai pari tuntia.
Mietin, että johtuisiko tämä siitä, että monen vuoden opiskelun jälkeen elämä muuttuu aivan toisenlaiseksi ja sisäsiittoinen koulu maailma muuttuu avoimeksi maailmaksi ja tämä elämän muuttuminen sitten luo jonkin pelkotilan? Nuo "ahdistuskohaukset" tulevat kyllä asiayhteyksissä, että ne harvemmin alkaa syyttä.
Olen joskus sairastanut masennusta, että voisiko tällä olla jotain yhteyttä siihen?
Ahdistaa ahdistukset ja sitten kans elämän muuttuminen. Millä eroon ahdistuksen ahdistuksen ahdistuksesta jne? Urf.
Ja nyt viime syksystä lähtien, kun kesän vakkari työ muuttui sellaiseksi keikkailuksi pitkin kyliä, olen ajoittanut tuntenut voimakasta ahdistusta. Kyse ei ole paniikkihöiriöstä, koska fyysinen olotila ei muutu toisaalla kuin 'huonolla voinnilla'. Eli tuntuu yhtäkkiä, että kaikki asiat tuntuvat ahdistavalle eikä minkään tutunkaan jutun ajattelu tunnu auttavan pois.. Saattaa kestää monta päivää(aaltoilee) tai pari tuntia.
Mietin, että johtuisiko tämä siitä, että monen vuoden opiskelun jälkeen elämä muuttuu aivan toisenlaiseksi ja sisäsiittoinen koulu maailma muuttuu avoimeksi maailmaksi ja tämä elämän muuttuminen sitten luo jonkin pelkotilan? Nuo "ahdistuskohaukset" tulevat kyllä asiayhteyksissä, että ne harvemmin alkaa syyttä.
Olen joskus sairastanut masennusta, että voisiko tällä olla jotain yhteyttä siihen?
Ahdistaa ahdistukset ja sitten kans elämän muuttuminen. Millä eroon ahdistuksen ahdistuksen ahdistuksesta jne? Urf.
Vastaukset 8
Vanhimmat
se kyl helpottaa välillä mutta sitten saattaa tulla taas jotain, joka laukaisee asian. Eikä tarvi olla mikään iso juttu, että alkaa taas sama rumba..
Eiköhän se elämänlaatu hetkeksi muutu kun siirtyy työelämään.
Ehkä tommosta stressiä että kuinka pärjää jne.
En osaa auttaa mutta jos häiritsee kamalasti niin koita hakea ammattiapua
Kun olet terve, kaikki aistisi antavat hyvänolon tunnetta. Raitis ulkoilma on hyvää. Vesi tuntuu hyvältä iholla. Kuuleminen ja näkeminen ovat miellyttäviä asioita ja vieläpä ajatteleminenkin tuntuu hyvältä. Yleensä koko elämä antaa hyvänolon tunnetta. Sinun tarvitsee vain oppia tuntemaan se kaikilla aisteillasi.
Ehkä olet arka luonteeltasi ja pelkäät tulevia tapahtumia. Koeta ajatella etukäteen, että ne sujuu hyvin.
Opettele jooga hengitystä tai rauhallista hengitystä yleensä.
Eli edelliseen viitaten, jos et tunne asioista mielihyvää, ja ole tasapainossa, mene ehdottomasti lekurille ja pyydä lähete mielenterveystoimistoon. Se parantaa elämän laatua, kun saat oikeat lääkkeet. Vähennä kahvin juontia, kofeiini pahentaa pelkoja ja ahdistusta sekä lisää masennusta, syö tarpeeksi usein perusruoan lisäksi, ettei verensokerin heilahtelut pahenna tilannetta. Ja kuuntele paljon musiikkia, mieluummin rytmistä väh. 10 min. ennen nukahtamista. Musiikki parantaa masennusta,lisää sosiaalisuutta, parantaa keskustelutaitoa (n. 2 vuodessa), sekä musiikkia.
Siis musiikki parantaa muistia. Käytä myös Keijua leivän päällä siinä on hermosoluille hyvää omega-3 rasvahappoa.
Ei ole häpeä syödä lääkkeitä, syöhän diebetes y.m. sairaudesta kärsivät jatkuvasti. Tärkeintä on että pystyy normaaliin elämään ja nauttimaan siitä. Tekemään työtä ja opiskelemaan. Kaikkien pitäisi se ymmärtää, että jos on oikea lääkitys ihminen toimii normaalisti ja pärjää.
seuraukseksi lääkkeiden käytöstä. Olen ehdottomasti erimieltä.
>>Eli edelliseen viitaten, jos et tunne asioista mielihyvää, ja ole tasapainossa, mene ehdottomasti lekurille ja pyydä lähete mielenterveystoimistoon.
Vastustan tällaista neuvoa. Edellisessä viestissäni yritin kertoa, että hyvänolon tunteen synnyttää oma keho, ei lääkkeet. Lääkkeillä luotu hyvän olon tunne katoaa, kun lopettaa lääkkeen käytön. Ihmisen oma keho tuottaa hyvän olon antavat aineet. Sellainen aina on mm. endorfiini, joka on morfiinin kaltainen aine. Morfiinia ei tarvitse ostaa, oma keho tekee sellaista. Tässä on tarinaa ruotsiksi:
http://www.sund.nu/docs/artikel.asp?art=329&tem=2
http://fi.wikipedia.org/wiki/Endorfiini
Normaalioloissa ei tietysti tavoitella "humalaa", vaan tavallista hyvänolontunnetta. Ilmeisesti se on mahdollista kaikille aivan ilmaiseksi. Jos hyvän olon tunnetta ei ole, on tehtävä sellaisia tekoja, mistä sen saa. Lääkkeet on niitä vihoviimeisiä keinoja, vaikka joskus niitä käytetäänkin.
No kyllä kai kaikilla sitten olisi tasapainoinen olo ja tuntisivat erilaisista asioista mielihyvää, kerro miksi näin ei ole. Jos siihen voi itse noin vain vaikuttaa, ilma mitään apua.
automaattisesti kaikkea. Tätäkin asiaa täytyy opetella. Opettajiakin varmaan löytyy, kun etsii sellaista tietoa. Mainitsin jo joogahengityksen. Siitä on kirjoitettu kirjojakin. En kyllä itse ole joogan harrastaja, mutta hengityksen tärkeys on ajattelevalle ihmiselle selvää. Myös verenkierron tärkeys selviää viimeistään silloin, jos sydän pettää ja pumpppuaa huonosti. Silloin ei jaksa mitään.
>>No kyllä kai kaikilla sitten olisi tasapainoinen olo ja tuntisivat erilaisista asioista mielihyvää, kerro miksi näin ei ole.
Ihmiset eivät yleensä ole harjoitelleet tätä asiaa. Saattaa olla, että sen oppiminen vie pitkäkin ajan. Kuitenkin lyhyelläkin ajalla tavoittaa hyvänolon tunteen liikunnan jälkeen. Tämä antaa selvän vihjeen, että keho antaa hyvänolon tunteen, kun on terve. Sitä ei pidä pilata tupakalla, huumeilla eikä huonoilla ajatuksillakaan. Pahoista ajatuksistakin tulee sairaaksi.
>>Jos siihen voi itse noin vain vaikuttaa, ilma mitään apua.
Yksin ollessa on parempi keskittyä kehon tuntemuksiin. Keskustelu häiritsee, kun se vie ajatukset harhateille. Jotain ohjausta pitää kuitenkin olla alussa. Silloin pitää lukea kirjallisuutta tai hakea netistä tietoja. Minun tietoni ovat vuosikymmeniä vanhoja, siksi on vaikea antaa nykyaikaan sopivia ohjeita.