Kertokaa omasta parannuksen teostanne. Mitä se on? Mitä siinä tapahtuu? Keitä siihen liittyy?
Täällä palstalla usein kehoitetaan tekemään parannus. Nyt voit kertoa mitä se on, jotta muutkin voivat niin toimia.
Täällä palstalla usein kehoitetaan tekemään parannus. Nyt voit kertoa mitä se on, jotta muutkin voivat niin toimia.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Mitä se parannuksen teko on?
parannusta on monenlaista, ja sitä voi tehdä mm. väärästä opista, karkeista tekosynneistä, ja muusta joka omaa tuntoa syyttää.
Kuten jossain oli, että Jumalan valtakunnassa saarnataan parannussaarnaa ihan epäuskoisillekkin (2.Kor.5:18-20). Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus muistutti omiaan mikä on heidän tehtävänsä maailmassa: "Saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteksiantamusta kaikissa kansoissa ruveten Jerusalemista".
Pyhän Hengen papit antavata syntejä anteeksi: Raamatussa on Sana: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan,
niin kaikki tämä teille annetaan.” Ylösnoustuaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Rauha olkoon teille! Niin kuin Isä Minut lähetti, niin myös Minä lähetän teidät.”
Ja kun Hän nämä sanonut oli, puhalsi Hän heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20: 21-23
Samoin: Ef.4:3232. Mutta olkaat keskenänne ystävälliset ja laupiaat, ja anteeksi antakaat toinen toisellenne niinkuin Jumala teillekin Kristuksen kautta anteeksi antanut on.
Tietysti voi esirukouksessa rukoilla itsenä ja toisten puolesta...
Siunausta sinulle...
Ketkä ovat Pyhän Hengen pappeja? Mitä käytännössä tapahtuu, kun teet parannusta? Menetkö papin luokse ripittäytymään vai päätätkö itseksesi parantaa elämääsi lopettamalla syntielämän?
PyhänHengen Papit ovat uskovia Jumalan lapsia, kuten antamassani raamatunkohdassa oli. Jos itseksesi teet parannuksen, eihän sitä tarvitse julistaa, alkaen jerusalemista.
Voin pyytää myös mm. uskoveljilttäni tai siskoiltani= (Pyhän hengen pappi) syntein anteeksi, jos ne painaa. "Ja kärsikäät toinen toistanne ja anteeksi antakaat toinen toisellenne, jos jollakin on kannetta toista vastaan; niinkuin myös Kristus teille on anteeksi antanut, niin myös tekin tehkäät".
Parannus, tarkoittaa, sitä että pyrkii jatkossakin elämään paranuksessa. Näin myös rukoilee esirukoilen sitä...
Joh.8:11. "Niin Jesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse: mene, ja älä silleen syntiä tee".
Ymmärrän kyllä, että "...anteeksi antakaat toisillenne, JOS jollakin on kannetta TOISTA VASTAAN;" Tietenkin silloin pyydetään siltä anteeksi, jota vastaan on rikottu tai on jotain kannetta.
Mutta jos siis "tekee parannuksen" ensimmäisen kerran, onko se samaa kuin uskoon tuleminen tai syntien anteeksi pyytäminen?
Tekee parannuksen ja "elää parannuksessa"?
On vaikea ymmärtää. Sorry!
jatkuvaa kilvoittelua ja synnin pois laittamista. Sitä on parannuksessa eläminen.
Selkis se parannuksessa eläminen. Entä mitä on se parannuksen TEKEMINEN? Miten se tapahtuu? Mitä siinä Tapahtuu. Voisitko sinä tai joku muu kertoa omakohtaisia kokemuksia? Niistä selviää asia parhaiten.
Minulla se meni niin, että tunnustin syntini toiselle uskovaiselle ja halusin luopua menneestä elämästä. En varsinaisesti mitään sellaista ollut tehnyt, mikä olisi ollut näkyvää syntiä - olin lähinnä ajatusten tasolla rikkonut Jumalaa vastaan.
Ei ole suurempaa vapautuksen tunnetta kuin se, että saa kuulla syntiensä olevan anteeksi annettu!
Oikeastaan parannus on huono sana. Hankala käsite.
Mutta kumminkin, jos ihminen ymmärtää itsensä syntiseksi ja hän etsii tunnonrauhaa sielulleen jokaisella uskovaisella on pyhän hengen valtuutus ja velvollisuus saarnata etsivälle ihmiselle synnit anteeksi. Tämä ei ole ihmisen työ toiselle ihmiselle vaan Jeesuksen tekemä sovintotyö ihmisen puolesta. Ihminen näin vastaanottaa sen täydellisen uhrin omien syntien vapahtajaksi jonka Jumala pojassaan antoi syntiin langenneen ihmisen hyväksi. Parannus on Jumalan rakkauden osoitus ihmistä kohtaan. Ilmaisemme asian sanomalla suullisesti tai vaikka viittomalla synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Riittääkö, jos tietää tai "ymmärtää" itse olevansa syntinen? Eikö tarvitse tuntea huonoa omaa tuntoa jostain asioista, riittääkö siis tieto yleisestä syntisyydestä? Raamatussakin lukee, että kaikki ovat pois poikenneet. Siis tekin vanhoilliset kaikki. Teettekö kaikki parannuksen. Tapahtuuko se kerran uskoontulon alussa vai pitkin matkaa? Missä parannuksen teko tapahtuu?
Paljon tyhmiä kysymyksiä, mutta haluaisin tietää.
Kun tietää ja ymmärtää uskossa olevansa syntinen, niin silloin tarvitsee myös vapahtajaa...Parannuksen armon ihminen "kokee" uskoontulossaan ja katumus on kilvoittelua ja liiton armossa pysymistä. Jumalan lapsi saa uskoa synnin syyttäessä ne anteeksi. Parannuksen teko tapahttuu, nähdäkseni silloin kun Pyhän Hengen pappi antaa synnin päästön vertaus (apt.9:17: apt.8:31).
Kun tietää ja ymmärtää uskossa olevansa syntinen, niin silloin tarvitsee myös vapahtajaa...Parannuksen armon ihminen "kokee" uskoontulossaan ja katumus on kilvoittelua ja liiton armossa pysymistä. Jumalan lapsi saa uskoa synnin syyttäessä ne anteeksi. Parannuksen teko tapahttuu, nähdäkseni silloin kun Pyhän Hengen pappi antaa synnin päästön vertaus (apt.9:17: apt.8:31).
Sanoit, että "katumus on kilvoittelua ja liiton armossa pysymistä". Mutta eikö katumus ole sitä, että on tehnyt syntiä ja katuu sitä? Eikö parannus ala siitä, että tuntee katumusta pahoista teoistaan? Kuka on Pyhän Hengen pappi, pappiko? Vai kuka hyvänsä uskova? "Jumalan lapsi" saa uskoa synnit anteeksi, mutta ennenkuin on tullut Jumalan lapseksi, ei saa uskoa? Miten siis tullaan Jumalan lapseksi, parannuksen tekemälläkö?
Voisko joku kertoa tarkemmin?!
Niin eihän käsittääkseni parannus ole vain sitä, että se joka kerta vain haetaa, vaan se edellyttää myös kilvoittelua, ettei enään syntiä tee...Se on totista parannusta. Tämä on myös kasteen armoliitossa pysymista...
Vain uskovaiset Jumalanlapset voivat antaa syntejä anteeksi...ei käsittääkseni yksinään kukaan uskoon tuu, vaan jää epävarmaksi, Ei hoviherra (apt8:31,37), ei paavali (apt.9:17).
Turhaapa sitä silloin saarnataan Jumalan valtakuntaa...mutta usko tuleekin uskosta, uskoon ja vanhurskas on siitä elävä...
Niin yksinkertaista...jos ihminen tulee synnintuntoon ja katuu syntejään ja syntielämää, hän haluaa tehdä synneistä parannuksen. Meillä synninpäästön antaa toinen uskovainen saarnaamalla synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
En osaa selittää ymmärrettävästi mistä synninpäästö tulee ja niin poispäin, mutta ilmeisesti hait vastausta kysymykseen, miten tehdään parannus.
Parannuksen teko synneistä tuo aina rauhan sydämelle, ainakin omalla kohdalla, ja kaikki murheet ja huolet silloin unohtuu...ja sitä parannusta täytyy tehdä koko elämän ajan, että pysyy uskovaisena. Uskominen ei ole mulle mikään pakko, vaan haluan itse säilyä uskovaisena ja kilvoitella puhtaalla omalla tunnolla. Sehän ei tietenkään onnistu ja siksi tarvitaan parannuksen tekoa, syntien anteeksiantamista ja saamista.
Synninpäästön voi antaa siis Jumalan valtakuntaan kuuluva uskovainen ihminen. Parannuksessa uskovainen ihminen antaa sinulle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja sinä todellakin saat silloin synnit anteeksi, mikäli tunnet katumusta synneistäsi...tällaista. Voi olla vaikeasti ymmärrettävää, mut mikäli asia todella sinua kiinnostaa, kysy lisää.
Niin, ja se synninpäästö saadaan omilta ts. Jumalan valtakunnan lapsilta, eikä sitä muilta ole tarvetta, eikä saakkaan pyydellä...
Kuka on antanut ihmiselle oikeuden antaa toiselle synnit anteeksi? Todennäköisesti joku vastaa että Jumala, mutta millä sen todistaa. Voihan sitä kuulla ääniä päästään, mutta ei ne välttämättä ole Jumalan ääniä. Minä ainakin käsitän asian siten, että jos ole jotakin vastaan rikkonut tai loukannut, pyydän anteeksi häneltä enkä joltakin saarnaajalta.
Eiköhän se ole niin että kun saa syntinsä anteeksi niin sen hedelmänä saattaa syntyä halu käydä korjaamaan tiettyjä asioita joita on tullut tehneeksi menneessä elämässä. Raamatussakin kerrotaan tullimiehestä joka parannuksen armon saatuaan moninkertaisesti korvasi jos oli aiemmin tullirahoja omaan pussiinsa ottanut. Sama se on jos tulee kaupasta näpisteltyä, sitä katuu ja pyytää anteeksi Pyhän Hengen papilta ja sen jälkeen pyytää anteeksi kauppiaalta vaikka tämä ei olisikaan Pyhän Hengen pappi. Ja korvaa varastamansa.
pitäisi liikuttaa, miten me uskomme. Emme me tällä käsityksellämme (raamatuntulkinnallamme) pahaa tee muille, vai koskettaako se sinua? Alkaa kyllästyttää samojen vanhojen, nuutuneiden ja sitkeästi elävien olettamusten oikominen: jos teemme lähimmäiselle pahaa, TIETENKIN pyydämme anteeksi häneltä!
Ei väliä sillä onko kylmä tai palava, kunhan ei penseä ole. On luonnollista tuntea katumusta, mutta ei siinä tarvitse pakosta ruveta itkua vääntämään, riittää että tietää olevansa syntinen ja tarvitsevansa armoa.
Kaikki ihmiset ovat syntyessään uskovaisia. Kaikille ihmisille synti tarttuu ja tekee matkan hitaaksi. Tarttuneen synnin saa pyytää anteeksi (tätä jokapäiväistä parannusta kutsutaan jalkojen pesoksi) ja matka jatkuu taas kevein askelin. Jos on tottelematon omantunnon äänelle eikä syntiä jaksa laittaa pois, tunto paatuu ja usko kuolee. Ihmisestä on tullut epäuskoinen. Jumala kuitenkin voi puhutella tuhlaajapoikaansa ja kutsua parannuksen askelille. Parannuksessa on kolme kohtaa: synnintunto, synninpäästö ja elämänparannus. Ensin ihminen tuntee katumusta ja peljästystä synnin vuoksi. Synnintunnustuksessa hän tunnustaa syntinsä Pyhän Hengen papille (rippi-isälle), joka antaa synninpäästön. Kaikki synnit annetaan anteeksi, epäusko mukaanlukien (jos on vain vikaa ja virhettä tarttunut, riittää että jalat pestään). Kun on epäuskosta saanut käsittää parannuksen armon, on ihminen kokonansa pesty. Synninpäästöä seuraa elämänparannus ja synnin jättäminen. Parannus on kokonaan Jumalan työtä.
Siis: jos on ollut uskomassa syntymästään saakka eikä ole tehnyt "maailman reissua", mekin teemme jokapäiväistä parannusta, jalkojen pesua pitkin matkaa. "Uskoontulon" alussa tehdään parannus koko epäuskosta (ei pelkästään "jalat" vaan muukin osa ihmistä pestään). Parannuksen teko tapahtuu siellä missä kaksi tai useampi kokoontuu, siellä Herra Jeesus on kolmantena heidän keskellään.
Olet oikeassa. Kokemusta on juuri tällaisesta uskon hedelmästä, että korjataan asia taaksepäin niin pitkälle kuin se on mahdollista. Silloin vihollinen jättää rauhaan eikä enää kiusaa sillä asialla.
Aika itsekkäitä ovat mielestäni ihmiset jotka kuvittelevat tulevansa toimeen omillaan. Miksi pitää sitten saarnata alkaen jerusalemista, jos itsekseen vaan tulee uskoon, eikä tarvitse Pyhän Hengen papin vahvistusta. voi teitä, kun ettette kirjoituksia ymmärrä tuonvertaa..
Kol.3:13. "Ja kärsikäät toinen toistanne ja anteeksi antakaat toinen toisellenne, jos jollakin on kannetta toista vastaan; niinkuin myös Kristus teille on anteeksi antanut, niin myös tekin tehkäät."
en ainakaan kykene tekemään parannusta, koska minä en tunne tekeväni mitään väärää.
...tämän maapallon asukkaitten joukossa!!
Ensimäinen oli se Jeesus Nasaretilainen, jonka olemassaolon historioitsija Josephus Flavius tunnustaa, mutta et sinä.
Oletpa tosiaan ihmeolento: et siis koskaan ole sanonut vaimollesi pahasti, karjahtanut jollekin viidestä lapsestasi tai läpsäissyt heitä tai sitten valehdellut jostakin asiasta. Pitäisipä tutustua sinuun tarkemmin!
ei ole sen parempi todistaja kuin esim. Luther. Ei sellaisen "todistus", joka ei ole aikalainen, ole mikään todiste. Josephus ei ollut edes syntynyt Jeesuksen oletetun kuoleman aikaan.
Jeesuksen aikalaistenkin todistuksia esim.Raamatusta.
Mutta,se onkin sitten taas uskon asia.
myös hindulaisuus on oikea uskonto. Hinduilla kun on asiasta todisteet Veda-kirjallisuudessa.
on ikävä kyllä sen verran rajallinen,että se pätee vain siihen,minkä tunnen.Eli Raamatun sanomaan.
I'm so sorry.
ainoastaan Jumalan työ. Jumala herättää synnin tunnon. Vasta sitten voit katua syntejäsi ja tehdä parannuksen.
Tähän asti saamistani vastauksista voin huomata, että uskon samalla tavalla lähimmäisiin kohdistuvissa asioissa: jotka rikkovat minua vastaan, niille minun on annettava anteeksi; ja joita vastaan minä rikon, niiltä minun on pyydettävä anteeksi.
Mutta sellaisten syntien kohdalla, jotka liityvät vain minuun itseeni, ei minusta päde se, että joku toinen IHMINEN ANTAA NE ANTEEKSI minulle. Ihminen voi tietysti vakuuttaa ja todistaa katuvalle ihmiselle, että hänen syntinsä ovat anteeksi annetut ja silloin JUMALA ANTAA NE ANTEEKSI JEESUKSEN NIMEN JA VEREN TÄHDEN.
Mutta ei anteeksianto tapahdu automaattisesti ja teknisesti, vaikka ihmiset käyttäisivät samoja sanoja, että Jeesuksen nimessä ja veressä synnit on anteeksi. Siihen tarvitaan Pyhä Henki, joka puhdistaa ihmisen sydämen ja laskeutuu sydämelle ja silloin ihminen aivan tuntee mitten synnit on pois pyyhitty ja usko ja ilo on tullut sijaan.
Esikoislestadiolaislla on tämä "parannuksen tekeminen" käytössä, mutta siinä ei ihminen varsinaisesti TEE mitään muuta kuin Jumalan Hengen muistuttaessa katuu syntejään. Toinen julistaa synninpäästön ja Jumala lahjoittaa uskon.
Olen huomannut, että te vanhoilliset painotatte kovasti omaa syntien anteeksi antamisen valtaa, otatte ikäänkuin kunnian itsellenne ja seurakunnallenne.
Esikoisissa kristityt toimivat nöyrinä Jumalan välikappaleina ja antavat Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle täyden toimintaoikeuden ja -valtuuden.
Ihmisen parannuksen teolla tarkoitatte ilmeisesti anteeksi pyytämistä, niinkö? Onko se parannuksen tekoa, jos nostatte käden seuroissa?
on ihan väärä käsitys. Et tunne meitä lainkaan, ja sitä paitsi saivartelet tuossa. Samalla tavallahan me olemme Pyhän Hengen välikappaleita kuin tekin uskotte olevanne!
En ole väittänyt mitään. Kerroin minkä käsityksen olen saanut.
Tunnen kyllä vanhoillisia ja tiedän uskostanne jotain. Kyselen, koska en tiedä mielestäni tarpeeksi.
Eikö ole mielenkiintoista, että molemmat joukot uskomme olevamme Pyhän Hengen välikappaleita, kuten sanoit.
Kristus perusti kuitenkin vain yhden pyhän seurakunnan.
seurkaunta sitten helvetin tietä?
Kumpi sinun mielestäsi kulkee väärää tietä?
Uskotko sinä tai uskovatko vanhoilliset sitten ekumenisen seurakunnan ja ekumeenisen pyhäin yhteyden? Sellainen luterilainenkin usko on nykyisin vallallaan, että joka seurakunnasta uudestisyntyneet pääsevät taivaaseen.
Minä en ensinnäkään usko, että uudestisyntyneitä olisi kaikissa seurakunnissa, heränneitä kyllä voi olla.
Toisekseen Raamattu vahvistaa vain yhden pyhän seurakunnan ja vain yhdenlaisen armonjärjestyksen.
Jeesuksen vuorisaarnastakin voi lukea autuuden tuntomerkkien mukaisen uskon olevan oikea. Jos on kokenut ne ja Raamattu ne vahvistaa, voi uskoa olevansa oikealla tiellä. Mutta autuuden tuntomerkitkään eivät aukene kaikille.
kulkevat vaarallista tietä halveksiessaan muiden uskovaisten uskoa ja väheksyessään kaikkivaltiaan Jumalan voimaa (= Jumala ei vl-opin mukaan pysty pelastamaan ihmistä ilman veeällää) samalla kun korottavat itseään.
Jumala kirkastakoon itse kullekin ajoissa tämän asian. Jokainen tutkikoon itseänsä ja uskoansa Jumalan Sanan valossa.
En kai minä kulkisi tätä tietä, jos uskoisin meneväni helvettiin. Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa ja uskoo olevansa oikeassa. Siksi ei hyödytä tuomita, mutta keskustella aina voi, vai kuinka, Kameli?
ovat uskon tunnusmerkkejä, mutta ne ei ole ihmisen saavutettavissa mitenkään. Usko on niiden merkkien alkaja ja tuntemusten hakeminen merkkien kautta on tekojen etsimistä ja omavanhurskautta. Jumala säätää uskon ja uskon kautta tulee kaikki muukin.
uskovat pelastuvansa tällä uskolla ja se tarkoittaa sitä, ettei ole mitään tarvetta etsiä naapuriseurakunnasta vielä varmampaa vaihtoehtoa. Epävarmuus tuo epäilyksen omasta uskosta ja toisen varmuus tuo myös epävarmuuden. Vanhoillisilla on varmuus tässä uskossa ja voi olla jollekin epävarmuus omasta uskostaan.
se, että tälläkin palstalla joku vl sanoo toiselle uskovaiselle "Tee parannus" vain siksi, että tämä toinen ei ole vl?
Ne merkit alkavat kyllä jo ennen uskon syttymistä, kun Jumala herättelee ihmistä synnintuntoon. Eivät ne siten ala uskosta.
Silloin kun ihminen kokee näitä asioita ei hän ajattele, että nyt mennään siinä ja siinä kohtaa armonjärjestystä. Kokenut tietää, että silloin eletään ensin tuskallisia aikoja huonon omantunnon kanssa ja etsitään vapautusta, mutta silti vastustellaan johonkin määrään asti ratkaisun tekoa.
Kun on saanut uskon ja vapautuksen synneistään Jeesuksen nimessä ja veressä, kokee ilon armosta ja uudestisyntyy Jumalan lapseksi. Sen jälkeen alkaa pyhityksen tie iloineen ja vaivoineen.
Silloin kun nämä tapahtuvat ei todellakaan ajattele sen kummempaa. Mutta kun aika kuluu ja ihminen lukee Sanaa ja rakentuu uskossaan, huomaa hän kokemustensa perustuvan Raamattuun. Jos Sana ei tue kokemuksia, ovat ne jotain muuta kuin uudestisyntymisen kokemuksia.
Jos ihminen lukee autuuden tuntomerkit ja sitten yrittää saada tai selittää kokemuksia niiden perusteella, se on tekojen etsimistä, HUOMAA JÄRJESTYS!
Tottakai heräys ja usko ovat Jumalan vaikuttamia ja antamia.
omassa kirjoituksessani asiaa, mutta samaa mieltä ollaan asiasta.
Synnintunnon herättäminen, katumus ja syntien anteeksi saaminen on kaikki Jumalan työtä.
tarvitaan sen synnin tekijä,eli minä.Tapahtuma: minä tiedostan ja tunnustan tehneeni väärin,ja pyydän pahan tekoni kohteelta anteeksi.Tunnustamisen ja anteeksipyynnön pitää olla aitoa,se ei saa olla anteeksi pyytämistä vain,että pääsee asiasta eroon.Kyllä Jumala näkee,jos en ole tosissani,Häneltä minä en voi mitään salata.Jos pysyn hyvien sanojeni ja tekojeni takana,siitä seuraa onnellinen olo.Jos taas yritän petkuttaa,paha mieli kalvaa taatusti niin kauan kunnes asian on perin pohjin selvittänyt.Tulipas sanajärjestykset nyt omituisesti,*huoh*...anteeksi.
Anteeksi pyytäminen on vaikeaa kaikissa tapauksissa. On nöyryyttävää joutua pyytämään anteeksi. Se on sama kuin että tunnustat joutuneesi vikaan, olet heikko ja syntinen ihminen.
Jos joku asia vaivaaa, niin kyllä kai siitä juuri haluaa eroon. Haluaa synnin pois tunnoltaan. Sinä sanoit, että "ei saa olla anteeksi pyytämistä vain, että pääsee asiasta eroon".
Ei kai katumuksen määrää kukaan voi pakottaa. Onhan anteeksipyyntö sellaisenaan aito, vaikka et yhtään itkisi. Kuka mittaa katumuksen määrän. Jos joku pyytää anteeksi, on hänelle annettava anteeksi, vaikka ei näkyisi yhtään katumusta. Jeesus opettaa antamaan anteeksi, vaikka toinen ei edes pyytäisi. Siinä on myös kova paikka.
Kirjoitat, että "jos pysyn hyvien sanojeni ja tekojeni takana, siitä seuraa onnellinen olo".
Ihmisellä itsellään ei ole yhtäkään hyvää sanaa eikä tekoa. Kaikki hyvä on lahjaa Jumalalta. Vain uskon hedelmänä voimme Jumalan Hengen vaikutuksesta sanoa tai tehdä hivenen hyvää.
Mitään ansiota, edes "onnellista oloa" emme itse voi saada hyvistä töistämme. On omaa vanhurskautta nauttia hyvistä töistään. Kun voima hyviin töihin pitäisi tulla Jumalalta niin kiitos ja kunnia kuuluu hänelle. Jos teemme hyvää väärien vaikutteiden kanssa, saamme väärän kunnian vaikutteista hyvää oloa; sitä ei silloin anna Jumala.
Mutta jos annamme kunnian Jumalalle kaikesta armosta ja hyvyydestä, saamme varmaankin nauttia myös Pyhän Hengen antamasta rauhasta.
edellinen,töksähtelevä vastaus.Minusta ei ole nöyryyttävää pyytää anteeksi,ja sitähän juuri olen, heikko ja syntinen.Itse olen pohtinut,että monesti,kun olen tehnyt väärin,toisen anteeksiantoa edellyttää oma anteeksipyyntöni.Kaikki eivät ajattele asiaa uskon kautta.Loppuosa tekstistäsi onkin kyllä totta,en vain ajatellut asiaa riittävän syvällisesti.Kiitos,kun vastasit minulle.
Ei sinun kirjoituksissa mikään töksähtele. Mukavaa, jos sinun on helppo pyytää anteeksi. Minulle se on välillä vaikeaa.
Tietenkin täytyy pyytää anteeksi toiselta, jos on tehnyt toiselle väärin. Ei syntiä saa anteeksi, jos sitä ei kadu ja pyydä.
Tarkoitin vain, että sen, jota vastaan on tehty jotain, pitäisi myös antaa anteeksi jo ennen kuin toinen on edes pyytänyt. Siis ei silti saisi kantaa rakastamatonta sydäntä, vaikka toinen onkin loukannut eikä ole pyytänyt anteeksi.