Mietintöjä väkivallasta ja itsepuolustuksesta

G0B kirjoitti:

Tervehdys toverit.

Tällä palstalla keskustellaan usein siitä, onko jokin laji toimiva "kadulla". Usein joku lajin harrastaja vastaa jotain että kyllä lajia voi soveltaa, koska siinä on sellaisia ja sellaisia potkuja ja lyöntejä. Tosiasiassa ei varmaan kenellekään tällä palstalla ole kokemusta todella väkivaltaisesta tilanteesta selviytymisestä. Jos puhutaan itsepuolustuksesta, niin paras kaveri siinä on se jolla on nopeimmat jalat ja jalassa hyvät lenkkarit.

Kun puhun todella väkivaltaisesta tilanteesta, tarkoitan sellaista hyökkäystä sinua itseäsi vastaan, joka tulee yllättäen, nopeasti ja jonka tarkoituksena on saada sinut hengiltä mahdollisimman nopeasti ja häikäilemättömästi. Ääriesimerkkinä voisi olla esimerkiksi linja-autossa itsensä räjäyttävä itsemurhapommittaja. Et koskaan näe tilanteen syntymistä ennenkuin on jo liian myöhäistä.

Äärimmäisen väkivaltainen hyökkäys ei ole se känninen örvelö baarissa, joka kovaäänisesti huutaa sinulle monta minuuttia ennenkuin hyökkää päällesi. Voi olla että veri lentää ja hampaita halkeaa, mutta tarkoituksena ei ole tappaa sinua, ainoastaan yleensä pönkittää omaa sosiaalista statusta. Tästä on kyse suurimassa osassa baaritappeluista ja tämä on se tilanne, jota suurin osa tarkoittaa kysellessään tällä ja muilla palstoilla, että "toimiiks se kadulla?".

Todellisuudessa nämä piinkovat "katutilanteet" ovat vältettävissä ilman mitään itsepuolustuskoulutusta siinä vaiheessa kun suunsoitto ja kännisen örvelön monkeydance alkaa. Aikaa on useita sekunteja, varoitus väkivallan uhasta on tullut, ottaa vain jalat alleen.

Meillä kaikilla on oma mielikuvamme siitä miltä kamppailun tositilanteessa pitäisi näytää ja harjoittelemme sitten sen mukaan omaa lajiamme/tyylisuuntaamme jne. Kuinka moni sitten on oikeasti taistellut henkensä edestä epätoivoisessa tilanteessa, yllätettynä ja ylivoimaa vastaan? Enkä puhu nyt mistään pikku nujakasta, vaan joukko psykopaatteja on kylmäverisesti valinnut sinut uhrikseen, seurannut ja odottanut että olet yksin ja kun olet kaikkein heikoimmillasi (kusella, kotona yöllä nukkumassa) hyökkää täydellä voimalla tavoitteenaan ottaa sinulta henki pois. No, ei varmaan moni ole enää hengissä tätä kirjoitusta lukemassa. Tämä tilannehan on kuitenkin se worst-case-scenario, eikä suinkaan se että opit rökittämään jonkun, joka loukkaa kunniaasi nakkikioskilla (tosin tämä tuntuu joskus suomessa olevan tärkeintä).

Pointtini on, että kun puhutaan itsepuolustuksesta, päämääränä pitäisi aina olla hengissä säilyminen, keinolla millä hyvänsä. Tällöin ei mielestäni harjoituksen pääpaino voi olla erilaisissa tekniikoissa, joilla riisutaan ryöstäjä tai vastaava aseista ja vedetään kuonoon, vaan henkisessä kantissa. Monissa "realistisissa" ja "käytännössä koetelluissa" itsepuolustussysteemeissä tuntuu aina tulevan jonkinlainen ennakkovaroitus, että itsensäpuolustaja ehtii torjua tai vetää kuonoon hyökkääjiä. Ei sitä ennakkovaroitusta välttämättä tule. Lähtökohtatilanne on se, että olet maassa, turpaan on tullut ja elämä päättyy justiinsa ellei nyt tee jotain. Jos tilanteen aiheuttamasta shokista selviää ei auta muu kuin vimmattu henkiinjäämisvietti ja helvetinmoinen aggressio, jolloin millään tekniikalla ei ole mitään merkitystä.

Kaikki eivät selviä shokista, kaikilla ei ole tätä henkiinjäämisviettiä, kaikki eivät tähän aggressioon pysty. En varmaan minäkään. Ei kaikki saa kieltäkään rullalle, niin yksinkertaista se on. Ei se ole mikään sääntö että kaikkien pitäisi selviytyä, eikä ole mitään lajia tai tyylisuuntaa mikä voisi selviytymisen taata.

Se on helvetin pelottavaa ajatella että vaikka olisi harrastanut kamppailulajeja tai itsepuolustusta koko ikänsä, niin loppu voi tositilanteessa tulla kaikista hienoista tekniikoista huolimatta laittamatta iskuakaan sisään vain koska ei päässyt yli järkytyksestä kun "jätkä löi oikeesti". Kysymys onkin, miten harjoittaa tätä henkistä kanttia selviytyäkseen hyökkäyksestä ilman että joutuu oikean hyökkäyksen kohteeksi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä