Kirjoitan nyt tänne, kun en enää muutakaan keksi. Liekkö täältäkään apua löytyy, mutta sama kai se on koittaa. Eli tilanteeni on se, että olen vasta 23-vuotias ja jo vuosia kärsinyt rytmihäiriöistä (takykardiaa, muljahteluja), joihin minulle on määrätty beetasalpaajaa otettavaksi tarvittaessa. Rytmihäiriöitä esiintyy eniten yöllä, jolloin niihin herää. Alkukesästä oli jopa tilanne, että pumppu hakkasi ja meinasin menettää tajuntani ja olin jo käsi puhelimella lähellä soittaa hätänumeroon, mutta tilanne meni kuin menikin ohi. Sellaisia mukavia oireita.
Kuitenkin viimeisen 1-2 vuoden aikana olen kärsinyt myös epämääräisistä rintakivuista. Joskus menee viikkokausiakin ilman oireita, jolloin ehdin jo kyseenalaistamaan koko asian, mutta aina oireet palaavat jossain muodossa. Rintakipu on luonteeltaan kouraisevaa ja sitä saattaa esiintyä milloin tahansa ja siihen liittyy välillä jonkinlaista muutakin huonoa oloa, kuten huimausta. Viime aikoina olen myös huomannut ajoittain joutuvani pysähtymään ja lepäämään kun alkaa ahdistaa ja huipata esimerkiksi suorittaessa jotain fyysistä askaretta, mutta tämä on tosiaan erittäin epäsäännöllistä. Välillä pystyy tekemään kaikkea, välillä taas ei.
Syy miksi kerron nyt asiasta tänne, on se, että lääkärissä on jo käyty valittelemassa useampaan kertaan ja muutama vuosi sitten pumppu jopa tutkittiin "rakenteellisten vikojen" osalta, eikä sellaisia löytynyt. Rytmihäiriöitä seurattiin vuorokausinauhoituksella, eikä todettu muuta kuin tiheälyöntisyyttä, mutta annettiin silti beetasalpaajaa otettavaksi, jos oireita ilmaantuu. Ainoat mitä on nyt todettu on korkeahko verenpaine ja korkeat veren rasva-arvot, joita olen nyt koittanut alentaa mm. pudottamalla painoa jonkin verran. Vaikka sukurasitustakin on melkoisesti, niin diagnoosi on aina vaan, että olen nuori ja ei tässä mitään ja että seurataan, eikä vielä kertaakaan ole mitään konkreettista löydetty. Olen itsekin järkeillyt, että eihän tässä iässä kai vielä ole edes mahdollista, että pumppu on tukossa, mutta jotain siellä tuntuisi olevan pielessä, eikä apua näköjään saa mistään. Olen jo pitkään suhtaunut asiaan vaan sivuuttamalla sen väkisin ja koittamalla vaan elää normaalisti. Alkaa vaan pikkuhiljaa tuntua siltä, että ei näiden oireiden kanssa voi loputtomiin elää. Toisaalta olen jo miettinyt, että melkein olisi parempi saada sydänkohtaus, niin ehkä silloin saisi vihdoin saisi jotain hoitoa, mutta eipä sitä nyt pohjimmiltaan kukaan itselleen sellaista toivo.
Itselläni ei ole rahaa lähteä selvittelemään uudestaan asiaa esimerkiksi yksityisen kautta ja lisäksi olen melko varma, että siellä tehdään vaan samat testit, kuin ne mitä minulle on jo tehty, eikä sieltä mitään konkreettista löydetä.
Mitä tässä enää voi tehdä?
Kuitenkin viimeisen 1-2 vuoden aikana olen kärsinyt myös epämääräisistä rintakivuista. Joskus menee viikkokausiakin ilman oireita, jolloin ehdin jo kyseenalaistamaan koko asian, mutta aina oireet palaavat jossain muodossa. Rintakipu on luonteeltaan kouraisevaa ja sitä saattaa esiintyä milloin tahansa ja siihen liittyy välillä jonkinlaista muutakin huonoa oloa, kuten huimausta. Viime aikoina olen myös huomannut ajoittain joutuvani pysähtymään ja lepäämään kun alkaa ahdistaa ja huipata esimerkiksi suorittaessa jotain fyysistä askaretta, mutta tämä on tosiaan erittäin epäsäännöllistä. Välillä pystyy tekemään kaikkea, välillä taas ei.
Syy miksi kerron nyt asiasta tänne, on se, että lääkärissä on jo käyty valittelemassa useampaan kertaan ja muutama vuosi sitten pumppu jopa tutkittiin "rakenteellisten vikojen" osalta, eikä sellaisia löytynyt. Rytmihäiriöitä seurattiin vuorokausinauhoituksella, eikä todettu muuta kuin tiheälyöntisyyttä, mutta annettiin silti beetasalpaajaa otettavaksi, jos oireita ilmaantuu. Ainoat mitä on nyt todettu on korkeahko verenpaine ja korkeat veren rasva-arvot, joita olen nyt koittanut alentaa mm. pudottamalla painoa jonkin verran. Vaikka sukurasitustakin on melkoisesti, niin diagnoosi on aina vaan, että olen nuori ja ei tässä mitään ja että seurataan, eikä vielä kertaakaan ole mitään konkreettista löydetty. Olen itsekin järkeillyt, että eihän tässä iässä kai vielä ole edes mahdollista, että pumppu on tukossa, mutta jotain siellä tuntuisi olevan pielessä, eikä apua näköjään saa mistään. Olen jo pitkään suhtaunut asiaan vaan sivuuttamalla sen väkisin ja koittamalla vaan elää normaalisti. Alkaa vaan pikkuhiljaa tuntua siltä, että ei näiden oireiden kanssa voi loputtomiin elää. Toisaalta olen jo miettinyt, että melkein olisi parempi saada sydänkohtaus, niin ehkä silloin saisi vihdoin saisi jotain hoitoa, mutta eipä sitä nyt pohjimmiltaan kukaan itselleen sellaista toivo.
Itselläni ei ole rahaa lähteä selvittelemään uudestaan asiaa esimerkiksi yksityisen kautta ja lisäksi olen melko varma, että siellä tehdään vaan samat testit, kuin ne mitä minulle on jo tehty, eikä sieltä mitään konkreettista löydetä.
Mitä tässä enää voi tehdä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
seuraavan kerran kun kohtaus iskee mene heti päivystykseen
Oletko mies vai nainen? Suunniteltiinko verenpaine- ja kolesterolilääkitystä? Onko suvussa sydän- ja verisuonitauteja? Onko sydänlihasrappeuman mahdollisuus poissuljettu? Tällaisia asioita itselle tuli mieleen, mutta en todellakaan ole mikään lääkäri.
Edellisen kirjoittajan viesti on minustakin aivan asiallinen, päivystykseen menemistä seuraavan kohtauksen tullessa kannattaa harkita.
Luin ap vielä uudestaan ja huomasin, että sukurasitusta on. Familiaarista hyperkolesterolemiaa ei kuitenkaan?
Minulla on tai paremminkin sanottuna oli: Supraventrikulaarinen takykardia, se vaivasi parikymmentä vuotta. Kokeilin magnesium tabletteja, eivät auttaneet, mutta jauhemainen magnesium, Diasporal, auttoi tai ainakin niin uskon, koska nuo kohtaukset (pulssi hypähtää 60 -->120) ovat hävinneet. Otan edelleen pussillisen joka toinen päivä.
ota nuo L-a, L-b ja Bif. probiootit jatkuvaan käyttöön, eli tee noiden bakteereiden saannista elämäntapa.
16. Kysymys,
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/Usein_kysytty_maitohappobakteereista.html
Jatka tuosta eteenpäin,
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/Kolme_vaikutukseltaan_tarkeinta_bakteeria.html
Tulee mieleen kysymys: Oletko kokenut ison elämänmuutoksen, jonka henkiset vaikutukset olet jotenkin haudannut? Minulla oli hyvin samanlainen episodi kuin sinäkin kerroit, ja tämä sattui eläköitymisen yhteydessä hyvin mieluisasta työurasta. Tiheälyöntisyys ilmaantui yleensä aivan odottamatta ja saattoi tasaantua jopa lumitöitä tehdessä. Joskus silmissä sumeni kun sykäykset kompastuivat. EKG, holterointi, ultraääni ja rasituskoe tehtiin. Verenpaineeni on yleensä 120, mutta hyppäsi joskus 150:eenkin.
Tasaantuminen tapahtui oikeastaan kahdella hoitotoimella, joista kerroin tuossa eräälle toisellekin. Ruokatorven yhteydessä kulkee 10:s aivohermo, Nervus vagus, parasympaattinen hermo, joka vaikuttaa sydämeen hidastavasti. Muljahdus voi tulla vaguksen häiriintyessä. Minun lääkkeitäni muljahduksiin ovat nykyään pelkkä vesi, joka poistaa ärsytystä tai Pepsid duo- imeskelytabletti, joka tasaa mahan haponeritystä.
Toisen hoitotavan sain fysioterapeutilta. Vasemman lapaluun tienoilla on kohta, jossa hartialihas saattaa väsyä paikallisesti paljon. tämä kohta vaikuttaa sydämeen, mahaan ja hengitykseenkin. Hieronta siihen kohdistettuna auttaa tehokkaasti. Nykyään hoitelen kipukoukulla kyseistä kohtaa. Tämä lihasjännitys on hyvin yleinen ja monen sydämeen viittaavan vaivan aiheuttaja.
Kolmas seikka olisi sitten yrittää vapautua sydänoireiden aiheuttamasta pelosta. Pelolla ja liiallisella tarkkailulla on sanottu olevan myös haitallisia vaikutuksia. Varmasti helppo sanoa mutta vaikea toteuttaa.
Kuulosta osin tutulta. Itse kärsinyt isän poismenon jälkeen muljahduksista ja lyhyistä rytmijumpista, siis yli 10v ajan (nyt toki harvemmin, niitä rytmijuttuja siis, mutta liki päivittäin kumminkin).
Työpaikkalekuri kirjoitti alkuun beetasalpaajia ja totesi että rauhoituu kun aika kuluu. No pari kertaa kävin päivystyksessä kun oikein tuntui ikävältä ja ei sieltä mitään löytynyt, kai leimasivat enempi paniikkihäiriöiseseksi, mikä ehkä oli osin tottakin.
No minä perusteellisena ajattelin, että otetaan selvää mistä nämä tulee. Otettiin 24h holtteri, rasituskokeet ja ultraääni, josta viimeisessä havaittiin pieni arpi läpässä. Kuulemma kliinisesti vaaraton mutta voi joskus aiheuttaa eteisperäisiä lisälyöntejä. Beetasalpaajat kiellettiin, on kuulemma niin harvalyöntinen että noilla voi olla enemmän haittavaikutuksia. Hyvän vinkinkin lääkäri antoi, koska tiheälyöntisyys saattaa olla provosoitua tiheämmän hengityksen kanssa (viittasi paniikkihäiriön mahdollisuuteen), niin kannattaa vaikka lauleskella kaikessa rauhassa (ja mun lauluahan ei kuuntele edes umpikuurot), tämäkin auttoi yllätten akuutimpien panikoimistyyppisten tilanteiden yhteydessä, eikä kukaan edes lyönyt kaulimella ;)
Nyttemmin on täysin päivänselvää, että muljahteluja tulee kun vatsakaasut ylireagoi, eli julmettujen närästysten yhteydessä tai jos iskee adrenaliiniryöppy jostain stressisyystä. Lansopratsolia tms naamaan silloin tällöin niin kaasut pysyy kurissa. Ulkona saa puuhata kunnes kunto loppuu, ilman rintakipuja, niitä tulee sitten jälkeenpäin, kun on pari autoa pessyt ja vahannut peräjälkeen. Eli on tuo aiemmin mainittu ylärangan liikkumattomuus/hermoradat ongelmana - viitsis vaan jumpata tarpeeksi...
Tiedä onko tästä apuja, mutta oireita on niin monenlaisia.
Minulla leposyke oli ennen n 60/min. Muljahteluepisodin jälkeen se vakiintui 72:ksi. Vaimolla on joskus jopa alle 50, tavallisesti kuitenkin vähän alle 60. Lisälyöntejä ei joudu kauan odottamaan.Niitä sattuu koko ajan.
Olen lukenut jostain, että harva syke olisi alttiimpi rytmihäiriöille. Olen kiikuttanut vaimon monesti sairaalaan kun en ole kestänyt seurata hänen epävakaata pulssiaan. Aina sanotaan, että turvallisin mielin kotiin. Minua kuitenkin epäilyttää tuo lääkitys. Orloc ja Atacand- yhdistelmä. Pelkään, että harva syke altistaa häiriöille.